H
Huono vaimo
Vieras
Ennen kuin tuomitsette, niin en minäkään vuosi sitten kuvitellut, että olisin koskaan pettänyt miestäni. Ja tuomitsin jyrkästi aviorikkojat. Mutta niin tämä elämä vain heittelee...
Eli tässä vuosi sitten mieheni tutustuin paremmin mieheni vanhaan kaveriin, kun muutimme samalle paikkakunnalle. Tai siis olimme satunnaisesti tavanneet jo vuosia sitten, mutta vasta nyt asuessamme samassa kaupungissa aloimme tavata useammin, kun mieheni ja tämä kaveri aloittivat yhdessä yrityksen.
Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 15 vuotta, aina onnellisia. Koskaan en ole ajatellut pettäväni häntä, päinvastoin olemme olleet yhteisten ystäviemme kateuden kohde, kun kahdesta lapsesta ja ruuhkavuosista on selvitty onnellisina ja rakastuneina.
Nyt kun muutimme tämän uuden yrityksen vuoksi uuteen paikkaan, olin ensin vähän yksinäinen. Miehellä oli kiireitä yrityksen kanssa ja arki oli minun harteillani. Mieheni kaveri on eronnut ja sinkku, ja hän alkoi viettää paljon aikaa meillä, puhuivat mieheni kanssa yrityksen asioista.
Mutta silloin tällöin puhuimme muustakin, myös ihmissuhteista, tämä mieheni kaveri ja minä varsinkin. Tuntui kivalta, että tämä mieheni vanha kaveri ystävystyi minunkin kanssani. Meillä on paljon yhteistä, ehkä enemmänkin kuin mieheni kanssa.
Puolisen vuotta meni ihan täysin kavereina. En ollut miehestä fyysisesti yhtään kiinnostunut, tykkäsin vain hänen seurastaan.
Mutta sitten...
Jossain vaiheessa tajusin, että mieheni kaveri onkin komea. Ja aloin kiinnittää huomiota siihen, että joskus hän näytti katsovan minua "liian kauan". Tai no en tiennyt, että kuvittelinko vain.
Sitten kerran hän oli menossa tapaamaan jotain naista, ja minä reagoin oudosti. Aivan kuin olisin mustasukkainen. En tajunnut sitä itsekään, mutta tämä mies tajusi ja lähetti viestin, jossa kysyi suoraan, olenko mustasukkainen.
Menin sekaisin ja laskin leikiksi. Mutta siitä alkoi viesteily... viestejä puolin ja toisin, joita ei mieheni olisi voinut lukea.
Kun tapasimme, niin paria kertaa lukuunottamatta aina mieheni tai jonkun muun seurassa. Mutta ne pari kertaa kahden olivat todella vaarallisia. Kerran oli todella lähellä, ettemme päätyneet sänkyyn.
Minä lopulta tulin järkiini, mutta olimme jo alasti...
No, lähdin lopulta lasten kanssa äitini luo toiselle puolelle maata. Jatkoimme viesteilyä. Hän sanoi ikävöivänsä, avautui monesta todella yksityisestä asiasta. Kertoi luopuneensa yhdestä naistuttavuudestaan vuokseni, mutta kyllä hänellä ottajia riittää muutenkin.
Minä panin nyt pelin poikki ja sanoin, etten voi jatkaa tätä viestittelyä. Että meidän on palattava kavereiksi.
Hän vaikuttaa siltä kuin olisin särkenyt hänen sydämensä, vaikka tietää itse hyvin, että suhteemme olisi mahdoton.
Rakastan aviomiestäni ja haluan jatkaa onnellista avioliittoani hänen kanssaan.
Mutta ikävöin tätä toista miestä ja sitä läheisyyttä, joka meillä oli ennen kaikkea henkisellä tasolla. Kyllä hän minua fyysisestikin kiinnostaa, mutta juuri tämä henkinen yhteys oli niin vahva.
Kuinka voin unohtaa hänet lopullisesti?
Eli tässä vuosi sitten mieheni tutustuin paremmin mieheni vanhaan kaveriin, kun muutimme samalle paikkakunnalle. Tai siis olimme satunnaisesti tavanneet jo vuosia sitten, mutta vasta nyt asuessamme samassa kaupungissa aloimme tavata useammin, kun mieheni ja tämä kaveri aloittivat yhdessä yrityksen.
Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 15 vuotta, aina onnellisia. Koskaan en ole ajatellut pettäväni häntä, päinvastoin olemme olleet yhteisten ystäviemme kateuden kohde, kun kahdesta lapsesta ja ruuhkavuosista on selvitty onnellisina ja rakastuneina.
Nyt kun muutimme tämän uuden yrityksen vuoksi uuteen paikkaan, olin ensin vähän yksinäinen. Miehellä oli kiireitä yrityksen kanssa ja arki oli minun harteillani. Mieheni kaveri on eronnut ja sinkku, ja hän alkoi viettää paljon aikaa meillä, puhuivat mieheni kanssa yrityksen asioista.
Mutta silloin tällöin puhuimme muustakin, myös ihmissuhteista, tämä mieheni kaveri ja minä varsinkin. Tuntui kivalta, että tämä mieheni vanha kaveri ystävystyi minunkin kanssani. Meillä on paljon yhteistä, ehkä enemmänkin kuin mieheni kanssa.
Puolisen vuotta meni ihan täysin kavereina. En ollut miehestä fyysisesti yhtään kiinnostunut, tykkäsin vain hänen seurastaan.
Mutta sitten...
Jossain vaiheessa tajusin, että mieheni kaveri onkin komea. Ja aloin kiinnittää huomiota siihen, että joskus hän näytti katsovan minua "liian kauan". Tai no en tiennyt, että kuvittelinko vain.
Sitten kerran hän oli menossa tapaamaan jotain naista, ja minä reagoin oudosti. Aivan kuin olisin mustasukkainen. En tajunnut sitä itsekään, mutta tämä mies tajusi ja lähetti viestin, jossa kysyi suoraan, olenko mustasukkainen.
Menin sekaisin ja laskin leikiksi. Mutta siitä alkoi viesteily... viestejä puolin ja toisin, joita ei mieheni olisi voinut lukea.
Kun tapasimme, niin paria kertaa lukuunottamatta aina mieheni tai jonkun muun seurassa. Mutta ne pari kertaa kahden olivat todella vaarallisia. Kerran oli todella lähellä, ettemme päätyneet sänkyyn.
Minä lopulta tulin järkiini, mutta olimme jo alasti...
No, lähdin lopulta lasten kanssa äitini luo toiselle puolelle maata. Jatkoimme viesteilyä. Hän sanoi ikävöivänsä, avautui monesta todella yksityisestä asiasta. Kertoi luopuneensa yhdestä naistuttavuudestaan vuokseni, mutta kyllä hänellä ottajia riittää muutenkin.
Minä panin nyt pelin poikki ja sanoin, etten voi jatkaa tätä viestittelyä. Että meidän on palattava kavereiksi.
Hän vaikuttaa siltä kuin olisin särkenyt hänen sydämensä, vaikka tietää itse hyvin, että suhteemme olisi mahdoton.
Rakastan aviomiestäni ja haluan jatkaa onnellista avioliittoani hänen kanssaan.
Mutta ikävöin tätä toista miestä ja sitä läheisyyttä, joka meillä oli ennen kaikkea henkisellä tasolla. Kyllä hän minua fyysisestikin kiinnostaa, mutta juuri tämä henkinen yhteys oli niin vahva.
Kuinka voin unohtaa hänet lopullisesti?
