** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.13 **

Lämpimät onnittelut tyttölupauksesta Viiu!!! Ihanaa että pikku neitokainen on terve

Mua pelottaa eniten ne vieraat ihmiset koskemassa muhun ja semmonen nöyryytetyks ja alistetuks tulemisen kokeminen. Ja se, että mulle tehdään tuskallisia asioita kertomatta niistä etukäteen tai perustelematta. Erityisesti episiotomia pelottaa. Ei siksi, että se sattuisi sillä hetkellä, vaan se, että se on niin konkreettinen semmoinen oman kehon "raiskaaminen". Samalla pelottaa se, että jos kokee henkilökunnan kylmäksi, välinpitämättömäksi ja ilkeäksi. Pelottaa että se koko kokemus romuttaa mielen niin totaalisesti, ettei siitä pääse enää yli, vaan henkisesti vain lakkaa olemasta.

Tosta episiotomiasta; tunnen 6 läheistä, jotka ovat synnyttäneet tässä viiden vuoden sisällä esikoisensa samassa synnytyssairaalassa, jossa itsekin pitäisi sitten homma kyetä hoitamaan, ja vain yhdelle ei ole sitä episiotomiaa tehty. Se on mun mielestä ihan järkyttävää siihen nähden, että niitä ei pitäisi enää rutiininomaisesti tehdä. Noista synntyksistä 4 oli imukuppisynnytyksiä, mikä sekään ei rohkaise, vaikkakin perustelee ne episiotomiat, mutta se yksi, jossa ei ollut mitään sydänääntenlaskua tms niin siinäkin tehtiin. En käsitä.

 

Onnittelut tyttölupauksesta Viiu ja ihanaa, että kromosomit on kunnossa :heart: Oliko sulla ennen tulosten tuloa mitään "oloa" et kumpi on tulossa? Mä olen aina ajatellut, että meille tulee poika. Nut kuitenkin kun jotain siellä ois tulossa, niin ei olekaan enää mitään fiilistä et kumpi tulee. Jos rakenneultraan asti päästään, niin siellä aiotaan kyllä kysyä, näin on yhdessä suunniteltu. Miten muut, aiotteko kysyä tai tiedättekö jo?

Miri81 onneksi saitte pelot ilmaistua neuvolassa ja toivottavasti pääset pian keskustelemaan niistä ja että vielä helpottaisivatkin synnytykseen mennessä. Eihän sitä ikinä voi etukäteen täysin suunnitella, miten kaikki sujuu, mutta varmasti auttaa että pystyy elämään normaalia elämää ilman että synnytyspelko pilaa loppu-odotuksen. Ja kun hoitohenkilökunta tietää peloistasi, he varmasti pystyvät paremmin ottamaan ne huomioon. Tsemppiä :heart:

).( pahoinvointi aaltoilee erilaisena päivittäin, eilen ei ollut oikein mitään ja tänään taas etoi melkein koko päivän. Väsymys on aikamoista, ja tuntuu etten saa mitään aikaiseksi sohvan pohjalta. Ehkä myös marraskuun pimeys vaikuttaa? No, toiveikkaana odottelen joulua ja siitä alkavaa valon lisääntymistä, ehkä mun virrat palautuu sitten

Ricardina 7+3

 

Hurjasti onnea Viiu hyvistä uutisista! Ja prinssessa... Voi ihanaa :heart: Itse olen jotenkin aina ajatellut olevani tytön äiti mutta saapa nähdä kuinka käy. Itse asiassa selvisi tässä juuri äskettäin, että mies toivoo tosi kovasti tyttöä. Tietty kun hänellä on jo kaksi poikaa niin ehkä se on ihan luonnollista mutta musta se oli jotenkin tosi hellyyttävää Tuskin kuitenkaan pettyy pahasti pojastakaan..

Miri ehdottomasti hyvä että pääset juttelemaan peloistasi ammattilaisen kanssa. Uskon ja toivon, että synnytykseen mennessä mieli on jo rauhoittunut. Tuosta episiotomiasta sen verran, että vaikka ei kokemusta siitä vielä olekaan niin olen aina ollut sitä mieltä, että mieluummin siisti eppari kuin paha repeämä.

Ricardinan perässä tullaan parisen viikkoa ja toivon sydämestäni että saisin viikon päästä kertoa yhtä hyviä varhaisultrakuulumisia. Kyllä jännittää ihan mielettömästi mitä siellä näkyy. Oireet ei ole muuttuneet mihinkään eli tissit on tosi kipeät ja kasvaneet melkoisesti ja mahaa jomottelee erityisesti iltaisin. Ekoina päivinä plussan jälkeen oli pientä etomista aamuisin mutta se on kyllä oikeastaan hävinnyt kokonaan. Jotenkin tosi rauhallinen olo kyllä on vaikka epätodelliselta edelleen tuntuukin, toivon että se tarkoittaa hyvää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Säihkiss 5+4

 

Miri81, halusin tulla kertomaan oman kokemukseni synnytyksestä jos siitä olisi sinulle jotain apua. Olen seuraillut tätä ketjua suht säännöllisesti koko vuoden, meille syntyi poika huhtikuussa vähän ennen kuin itse täytin 33.

Minulle jäi synnytyksestä tosi hyvä mieli, hoitohenkilökunta oli ystävällistä ja asiallista, kaikista toimenpiteistä kerrottiin ja esim sisätutkimukseen kysyttiin aina lupa. Missään kohtaa ei tullut sellainen olo ettenkö olisi itse saanut päättää kuka minua koskee, mitä lääkkeitä annetaan, toimenpiteitä suoritetaan jne.

 

Minun synnytys käynnistettiin viikkoa ennen laskettua aikaa ja se oli niin hirveän tuskaisaa, kenellekkään en toivo samaa. Toista lasta en aijo koskaan hankkia!!

 

Ei oo totta, miten ihanaa, että Ricardina ja Säihkiss on täällä meidän seurana!!! Onnea molemmille ihan mahdottomasti, mä kanssa olen aina välillä vilkuillut kuumeilevien ketjua, että mikä tilanne teillä...
Mitkä olot? Mulla oli Ricardina justiisa viikolla 8 ehkä pahimmat olot... en uskonu ketään, että kyllä ne helpottaa - mutta kyllä ne helpotti

Viiulle onnet terveestä tyttölupauksesta :heart:
Miri, hyvä että sait asian sanottua terkalle ja asia on etenemässä... mä kävin pelkopolilla juttelemassa about samoilla viikoilla synnytyspelosta, ja mulla ainaki mieli sen keskustelun ja ihme kyllä, ajan myötä hehelpottui... toki edelleen kovasti jännittää ja vvähän pelottaa, mutta vähän itse hämmästelin, miten paljon keskustelut pelkopolilla auttoi...
jonnikselta tosiaan kuulumisia...! mmikä vointi, vai joko on tapahtunut teillä??

Täällä tuli tänään täyteen 38+0! Apua, kaksi viikkoa laskettuun enää... Hikoilu on järkyttävää, liikkuminen aika säälittävää muutoin vointi ja mieliala ihan mmukavat muutettiin isompaan asuntoon, ja oon laittanu jossain pesänrakennusvimmassa vauvalle huonetta ja vaatteita niin sitä vaan ihminen höpsähtää...

Jaksamisia kaikille jaj oikein rentoa viikonloppua :heart:

 

Kiitos teille kaikille ihanille tsempeistä :heart: Erityisesti Liriel sinun viestisi rauhoitti mieltä!!

Oikein hyvää viikonloppua kakille!!

 

Miri, itsekin ihmettelen tuota välilihan leikkaamisen yleisyyttä. Sitähän perustellaan sillä, että pahoja repeämiä tulee vähemmän leikattaessa väliliha, kun on repeymän riskitekijöitä. Muistaakseni noin neljännekselle synnyttäjistä tehdään episiotomia, ensisynnyttäjille tosin jopa puolelle tehdään se. Minulle on tullut tunne, että se tehdään usein liian helpoin perustein ja löytyykin tutkimuksia (esim Erja Halmesmäen http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo91710.pdf), että episiotomia ei estä repeämiä ja verrokkiryhmissä oli yhtä paljon vaurioita sekä niillä joille oltiin tehty välilihan leikkaus että niille joille ei tehty, myös imukuppisynnytyksissä.

Esimerkiksi suomen kätilöliiton suosituksessa (http://www.suomenkatiloliitto.fi/static/Synnyttajan_hoito_ponnistusvaiheessa_suositus_2011_versio3.pdf) kerrotaan että episiotomiaa voi välttää hieromalla esim öljyllä välilihaa loppuraskaudessa. Lisäksi synnytys selällään makuuasennossa lisää välilihan repeytymisen ja leikkaamisen riskiä eli itse voi valita eri synnytysasennon. Tutkimuksesta löytyy myös että ainoa kunnon syy leikata väliliha on sikiön hapenpuute, muut tekijät on vaan riskejä repeymiin mutta eivät tarkoita että väliliha tulisi repeytymään. Luulisi että voi kuitenkin itse pyytää synnytyksen yhteydessä, ettei välilihan leikkausta tehdä, ellei sikiö ole vaarassa. Onhan meillä kuitenkin oikeus oman kehon hallintaan. Muutenkin veikkaan että synnytyksessä pelottavaa on juuri se, kun itse tuntee ettei ole hallintaa tilanteeseen ja kätilöt voi olla kiireisiä eikä niillä ole aikaa selittää mitä ne tekee ja miksi milloinkin. Itse olen varmaan aikanaan ns. hankala potilas, kun aion vaatia että asiat selitetään ja perustellaan ja että saan itse vaikuttaa juuri esim episiotomiaan ja synnytysasentoon.

Ricardina ja Säihkiss, mulla lähti pahoinvointi lievenemään joskus 8-9. viikoilla, sen jälkeen olikin ihan ok olo enimmäkseen. Toivottavasti Ricardinalla helpottaa vointi kohta. Olen koko nuoruuteni ajatellut ja haaveillut tyttärestä, mutta miehen kanssa aloitettuani seurustelemaan olen toivonut myös poikaa, rauhallista kuten mieheni. Itse olen temperamenttinen, joten kun masuasukista on jotenkin välittynyt rauhallinen kuva, ajattelin että se olisi poika. Mies taas toivoi ja veikkasi tyttöä. Arvaukseni meni mönkään mutta se ei haittaa yhtikäs mitään. Saa nähdä minkä luonteinen pikku-prinsessa meille tuleekaan <3

Marjee Pystyykö masun kanssa kävelemään esim kauppaan vai kuinka vaivalloista kävely on? Itse huomasin tällä viikolla ensimmäistä kertaa, että masu ottaa esim portaita ylös kävellessä polviin kiinni Mulla tosin löytyy muutakin pehmuketta jo ennestään.

 

Hei kaikki ihanat kolmekymppiset,

Haluaisin kovasti tulla mukaan taas keskusteluihin. Yksi ongelma on vaan ja se on n. 1 v 10 kk ikäinen lapsonen. En löytänyt mitää muita ketjuja, joissa olisi yhtä itselle sopivaa keskustelua kuin tässä ketjussa. Toivottavasti saan silti osallistua.
Olin edellisen aikaa mukana jonkin verran.

Toki ymmärrän sen että ensimmäisen raskauden aikana ongelmat on erilaisia kuin tässä toisessa.

VimpsVomps viikolla 12

 

VimpsVomps mukaan vaan, ei täällä niin tarkkoja olla

Täällä on ollut ehkä elämäni jännittävin päivä. Piti olla ultra lapsettomuuspolilla mutta se siirtyi harmillisesti ensi viikkoon ja siltä istumalta varasin ajan yksityiselle. Kyllä kannatti.. Kohdussa asustaa yksi elävä sikiö, joka vastasi viikkoja täydellisesti ja syke oli vahva :heart: Voi sitä onnen tunnetta kun näki sen pienen siellä ruudulla. Toki mitä vaan voi edelleen tapahtua mutta kyllä helpotti ainakin hetkeksi tätä epäuskoa. Olin varma että pyörryn siihen lavitsalle kun lääkäri pitkään oli hiljaa ja mittaili ja sitten ikuisuuden jälkeen onnitteli ja kertoi kaiken olevan kuin pitääkin.

Reilun viikon päästä on sitten se virallinen varhaisultra polilla, ihanaa päästä katsastamaan tilanne uudelleen silloin.

Mikä on Marjeen tilanne? Sulla alkaa olla h-hetki lähellä?

Säihkiss 7+1

 

Säihkiss oi ihana Säihkiss :heart:
Tulin käväseen täällä kaksplussalla ja MITÄ mun silmäni näkivätkään ensimmäisenä?!
Säihkiksen nimen täällä odottavien puolella =)
Aivan ihanaa, Onnea Paljon <3

Meille syntyi vauva lokakuun alussa 6 viikkoa etuajassa mutta oli kuitenkin iso poika syntyessään
eli 3255g ja kaikki meni muutenkin hienosti =)
Nyt jo 2 kk ikäinen miehen ihana miehen alku :heart:

Onnellista odotusta sinulle :heart:
Varmasti tulen sun taivaltasi täällä taustalla seurailemaan

 

Voi Dazzler ihana kuulla susta ja kiitos onnitteluista!

Onnea pikkuprinssin johdosta koko perheelle! Nyt nauti vauva-arjesta täysillä, olet onnesi todellakin ansainnut kaikkien näiden vuosien jälkeen :heart:

On se kyllä jännä miten joistain palstatutuista tulee niin läheisiä. Kun näin sun viestin täällä, tuli ihan semmoinen tunne kuin olis vanhan ystävän tavannut pitkästä aikaa

 

Heippa!

Tulisinkohan mä nyt sitten tännekin? Kuumeilupuolella kirjoittelin ihanaan kolmekymppisten ketjuun :heart: Koko sydämestäni toivon että nuo ihanat, vahvat naiset yksi kerrallaan löytävät tiensä tänne.

Mutta siis... Esikoista odotellaan. Tie tähän on pikkuisen kivinen ja surullinen ollut, elokuussa oli alkuraskauden km ja yksi kierto oli välissä kunnes taas nappasi. Nyt on vahvasti sykkivä elämän alku käyty vakoilemassa ultrassakin ja hyvältä toistaiseksi näyttää Alussa toki vielä mennään. Tää ketju vaikuttaa mielenkiintoiselta kun on eri vaiheessa olovia odottajia mukana.

Olo on ollu viimeiset viikot aika kamala ja vetämätön, mikä kuuluu toki kuvioihin

Tiedot samour 30v JS ja la arvio 14.7

samour 8+4

 

DAZZLER ja SÄIHKISS!!!! Tulin ihan vaan huvikseni kurkkaamaan, mitä kuuluu.. Ja aivan uskomatonta, ihanaa, MAHTAVAA !! Olette niin paljon olleet mun mielessäni, vaikka tässä vauva-arjen keskellä ei ole ollut paljoakaan energiaa lueskella näitä keskusteluja sen enempää. Voi, olen niin onnellinen molempien puolesta!! :heart::heart::hug:

 

Milk@ :heart: :hug:
Heippa sullekin niin kovin pitkästä aikaa =)
Ihanaa törmäillä vanhoihin palstailu ystäviin :heart:
Niin ne vaan on asiat muuttuneet ja yksi toisensa jälkeen siitä meidän
porukasta on siihen pisteeseen päässyt, mistä unelmoitiinkin
..taidetaan olla äitejä jo suurin osa ja osa matkalla äidiksi, kuten Säihkiss :heart:

Hyvää jatkoa sinullekin Milk@ ja tiedä vaikka täällä vielä törmäiltäis
pikkukakkosien tiimoilta...

Dazzler ja pikkumies reilut 2 kk

 

Ihanaa Milk@ kuulla susta! :heart: Oot myös ollut tosi usein mielessä. Teidän pienokainen alkaakin olla jo iso poika. Olis tosi kiva kuulla enemmänkin teidän kuulumisia jos jaksat ja ehdit joskus vähän kirjoitella.

Mä taisin jäädä siitä meidän silloisesta porukasta viimeiseksi villahousuksi mutta jospa täältä nyt pikkuhiljaa kuljettaisiin kohti äitiyttä, hitaasti mutta varmasti

Ihanaa vauva-arkea myös sulle, kuten Dazzlerillekin. Nauti täysillä äläkä pidä kiirettä töihin, niitä ehtii tehdä vielä ihan riittävästi

Sen verran kuulumisia täältä, että perjantaina oli eka neuvola ja vaikkei siellä tietenkään mitään erityistä tapahtunut niin oli se yllättävän iso askel kuitenkin. Taas tuntuu vähän konkreettisemmalta tämä raskaus... Ke olis virallinen varhaisultra lapsettomuuspolilla, kyllähän se tietty jännittää onko edelleen kaikki hyvin, vaikka oon ihan väkisin yrittänyt saada itseni rentoutumaan

Säihkiss 8+0

 

Dazzler, eihän sitä tiedä, jos vielä törmätään.. Olisi se ihanaa saada pojalle vielä pikkusisaruskin :heart:

Säihkiss, mäki jännitin ihan joka ikistä ultraa, missä me käytiin. Todella toivon ja rukoilen, että kaikki menee teillä hyvin. :heart:

Meidän arki on ihanaa.. poika on kohta 9kk vanha, ihana, hymyilevä, suloinen... Rakastaa musiikkia, ja kovasti jo yrittää puhua. Ryömii, ja nauraa katketakseen, kun saa kutitella äitiä varpaista, tai kun häntä kutitellaan. Rakkaus kasvaa päivä päivältä. Imetän vieläkin, vaikka alku oli tosi hankalaa. Töihin ei todellakaan ole kiirettä!

Synnytyksestä sen verran, että itseäni peloissa helpotti se, että ajattelin sen olevan täysin luonnollinen juttu. Itsekin pelkäsin etukäteen, että minulle tehdään asioita, joita en halua. Kirjoitinkin synnytystoivelistan, ja sitä noudatettiin ihan orjallisesti. Kirjoitin siihen esim. että en halua, että minulle tarjotaan kipulääkkeitä. Ja niitä ei tosiaan tarjottu! Synnytin ilokaasun avulla, ja vaikka synnytys oli pitkä ja lopulta hiukan vaikeakin, siitä jäi tosi hyvä mieli. Kipu ei ole yhtäjaksoista, vaan aaltoilee, ja sitä pystyy hyvin hallitsemaan hengittämällä oikein ja rentoutumalla. Amme auttoi myös, siellä lilluin ja suihkuttelin selkää ja alavatsaa hierovalla suihkulla avautumisvaiheessa.

Episiotomia minullekin sitten tehtiin, koska lääkäri hätääntyi pojan puolesta. Lapsivesi oli vihertävää, ja lääkäri halusi avittaa syntymää imukupilla.. he kuitenkin kysyivät siinä tilanteessa, saako episiotomian tehdä, ja suostuin, koska ammattilaiset sitä imukuppisynnytyksen vuoksi suosittelivat. Imukuppi kiinnitettiinkin pojan päähän, mutta lopulta lääkärin ei tarvinnut yhtään vetää/auttaa, koska sain jostain raivokkaat voimat vielä siihen vaiheeseen, ja puskin lapsen itse ulos. Episiotomia oli kipeä ehkä noin viikon verran synnytyksestä, parani kauniisti, eikä alapää näytä yhtään rumemmalta tai tunnu sen erilaisemmalta kuin ennenkään Päinvastoin, nyt olen ylpeä tästä pienestä arvesta, joka jäi - onhan se merkkinä elämäni upeimmasta tapahtumasta!

Kaikesta toipuu ajan kanssa, ja niin moni asia menettää merkityksensä lapsen syntymän jälkeen. Itselleni esimerkiksi oli tärkeämpää imettää kuin laihduttaa mahdollisimman pian takaisin normaalipainooni. Mulla imetys ei suinkaan nimittäin ole vienyt kiloja, vaan tuonut niitä lisää. Vasta täysimetyksen loputtua 6kk:n iässä painoni lakkasi nousemasta, ja on nyt laskenut pari kiloa.

Onnea kaikille odotukseen. Ottakaa iisisti, nauttikaa joka hetkestä, sillä tämä hetki ei enää koskaan palaa. Pian muistelette haikeina odotusaikaanne...

 

Helou pitkästä aikaa! Äitiysloma on viimein alkanut ja nyt saa keskittyä täysillä tulevaan elämänmuutokseen. Tyttö myllää kuin viimeistä päivää ja välillä tuntuu että vatsanahka halkee kun sen päiväsiä voltteja pistelee menemään Synnytys pelottaa edelleen, mutta käynnit pelkopolilla ja psykologilla sekä miehen tuki ovat auttaneet ja olen pysynyt kuitenkin jonkunnäköisessä tasapainossa. Olen naisvaltaisella alalla töissä ja siellä kuulee kyllä kaikki verisimmätkin "sotamuistelot" halusi tai ei. On ihan käsittämätöntä, miten ihmiset intoutuvat kertomaan ne kaikkein hirveimmät tarinat tuleville äideille! Olen koittanut suhtautua asiaan siten, että kukaan ei varmasti pahalla tarkoita, vaan se synnytys on ollut niin valtava juttu, että ihmiset edelleen työstävät niitä kokemuksiaan ja että heidän pitää päästä siitä puhumaan, oli kuuntelija sitten kuka tahansa. Jopa miespuolinen esimieheni tuli erään työpäivän jälkeen toteamaan, että hän on jo pitkään ihmetellyt, että pitääkö noiden työkaverien IHAN kaikki kauhutarinat sulle kertoa?! Nyt saa onneksi hengailla kotona ilman jatkuvia tarinatulituksia
Kaikenkaikkiaan olen jotenkin jo alistunut siihen, ettei tuosta kuvottavasta pelosta pääse eroon ennen kuin synnytys on ohi. Pitää vaan toivoa, että säästyy traumoilta, että ei luiskahtaisi mihinkään synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja että olisi mahdollisuus vielä joskus harkita pikkukakkosta. Nyt ei siltä tunnu. En usko että minä, saatikka mieheni ja tuleva lapseni, kestäisi toista tällaista henkistä myllyä.

Tsemppiä kaikille raskauden eri vaiheissa oleville:heart:

 

Hei kaikki!

Anteeksi onneton osallistumiseni tänne

Loppuraskaus meni loppujen lopuksi kovin nopeaan, kun joka viikko sai juosta neuvolassa tai ultrassa

19.11. klo 16:12 rv 40+6 syntyi meille ihana ja täydellinen poika mitoilla 3690g ja 50,5cm. Synnytys oli pitkä, mutta hyvä mieli jäi kuitenkin. Eppari leikattiin ja se olikin toipumisen kannalta ikävin juttu. Haava kipuili reilu viikon, mutta sen jälkeen alkoi hyvin parantua.

Nyt meillä totutellaan vauva-arkeen ja miehelläkin loppui isyysloma, kun meidän "Pulla" on jo yli 3 viikkoa. Olen täydellisen onnellinen tuon pienen tuhisijan kanssa :heart:

 

Valtaisat onnittelut Jonniss!!! :heart: Hyvä että synnytyksestä jäi hyvä mieli, vaikka pitkä olikin. Saisinko kysyä, miksi sinulle tehtiin episiotomia? Entä puudutettiinko kunnolla kun se tehtiin ja vastaavasti kun se ommeltiin?

 

Miri81, mä vastaan sulle omasta puolestani, vaikka et multa kysynytkään Mulle episiotomia tehtiin ilman puudutusta, mutta sitä ei todellakaan ehtinyt edes huomata siinä ponnistamisen tiimellyksessä. Ompeluun sain kunnon puudutuksen, eikä se tuntunut miltään. Siinä vaiheessa minulla oli rinnallani jo pieni poika, joten luulen, että olisi mennyt ilman puudutustakin... Sen lisäksi sain kipulääkettä, ja otin sitä ihan säännöllisesti ensimmäisen viikon ajan.

Me kävimme ennen synnytystä Luonnollinen Synnytys -kurssin
Siitä oli paljon apua pelkoon ja jännitykseen.

 

Kiitos Milk@! On todella mukava kuulla positiivisia asioita synnytyksistä. Tähän asti tuntuu että on kuullut vain kauhutarinoita. Haluaisitko vielä kertoa miksi episiotomia tehtiin? Kerrottiinko syytä?

 

Miri81, kerroinkin jo tuolla aiemmassa viestissäni episiotomiasta, mutta synnytys pysähtyi, kun olin auki n.8-9cm. Sitten kalvot puhkaistiin ja lapsivesi oli vihertävää. Pojalla näkyi myös sykkeen laskua yms. ja lääkäri pelkäsi, että tulee hapenpuutetta. Siinä vaiheessa haluttiin kuitenkin, että synnytys onnistuisi alateitse, joten avuksi päätettiin ottaa imukuppi. Ja lääkäri suositteli imukupin takia episiotomian tekemistä. Kaikesta kuitenkin keskusteltiin kanssani koko ajan, ja mitään ei tehty ilman suostumustani. Imukuppi kiinnitettiin pojan päähän, mutta lääkäri ei ehtinyt vetää, kun jo ponnistin itse lapsen ulos.

Itselleni jäi synnytyksestä ihana ja kaunis muisto. Kaikkea ei voi kontrolloida, ja lapsen syntymä on yksi niistä asioista. Kun sille antautuu ja yrittää pitää itsensä mahdollisimman rentona, luonto kyllä hoitaa homman jo aika pitkälle. Ja hoitohenkilökunta auttaa sitten loput, jos tarvetta on. En edes tarvinnut muuta kipulääkettä kuin ilokaasun, koska kipu ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin etukäteen pelkäsin. Se tulee ja menee, ja jokaisen supistusaallon tullessa hengittelin ja sanoin vain, että tervetuloa, rakas vauvani.. Kuulostaa ehkä vähän friikiltä, mutta tuntui siinä vaiheessa tosi luonnolliselta.

Synnyttäisin koska tahansa uudestaan. Ja tämän sanoin jo silloin, kun minua kärrättiin synnytyssalista ulos, poika oli syntynyt vain muutamaa tuntia aiemmin Älä kuuntele kauhujuttuja, vaan luota, että kaikki menee hyvin. :heart:

 

Kiitos Mlk@! Juuri tuo rauhoittaa mnua eniten, että kuulee, miten asioista keskustellaan ja kerrotaan synnytystilanteesta. Suurin pelkoni kun on, että minulle vaan tehdään asioita kertomatta mitä ja miksi. Tiedän että se on hullua, mutta se liittyy paljon lapsuuden aikaisiin traumaattisiin tapahtumiin. Sype-polilla oltiin juuri aamulla ja siellä sain taas tätä omaa asiaa ja oloa eteenpäin. Asiantuntijalta saatu tieto kyllä rauhoittaa ja nuo sinun kertomasi kokemukset vielä entisestään! Tiedän että synnytyksessä voi tapahtua mitä tahansa, eikä se pelota. Ainoastaan juuri tosissaan se, ettei tapahtumista kerrota ja että tulee sellainen olo että ei ole turvassa. Tätä asiaa työstetään koko ajan ja eteen päin on tosiaan päästy. Ensi viikolla on neuvolalääkäri, jossa tehdään vauvan kokoarvio ja katsotaan lantio. Sekin jo jännittää, että miten siinä tulee reagoimaan, mutta meillä on kyllä tosi mukava neuvolalääkäri ja meidän th eilen huomasi heti, että jännitän aika lailla sitä lääkärireissua, niin hän kävi tarkkaan läpi, mitä siellä tehdään ja sanoi että heti kun menee paikalle niin kannattaa kertoa siitä omasta jännityksestä ja siitä että käy sype-polilla ja että toivoo että lääkäri kertoo koko ajan mitä tekee, niin kaikki menee varmasti hyvin. Omalla kohdalla onkin käynyt hirmuhyvin, että nuo ammatti-ihmiset ovat olleet todella mahtavia ja he ovat tosissaan auttaneet.

 

Miri, minulle episiotomia tehtiin, koska vauvan sydänäänet hiukan laskivat ponnistusten aikana ja napanuora oli kaulan ympärillä. Itse en edes huomannut koko toimenpidettä Puudutuksen annon mieheni oli nähnyt ja ompelun ajaksi puudutettiin hyvin koko ponnistusvaihe kesti vain 12 min ja imukuppia ei meillä tarvittu. Kätilö sanoi lopuksi, että ei olisi välttämättä edes mahtunut vauva ulos ilman repeämiä, joten siinäkin suhteessa hyvä, että leikattiin.

Itsekin voisin hyvin synnyttää uudelleen, vaikka muutamat ikävät ja tuskallisen hetket tulikin koettua. Otin epiduraalin, joka ainakin minulla toimi oikein hyvin