Heippa pitkästä aikaa ja onnittelut
Säihkikselle sekä
Ricardinalle raskautumisesta. Olen kanssa käynyt lukemassa 30-kymppisten ketjua ja toivonut kaikille plussatuulia, erityisesti pitkän taipaleen kulkijoille, kuten teille
Täällä ollaan menossa 16. viikolla. Voin samaistua Säihkiksen kauhuun odotusajan epävarmuudesta. Voin vain ihailla niitä henkilöitä, jotka on plussatestistä lähtien varmoja raskauden jatkumisesta eivätkä murehdi juuri mistään. Itse kuulun siihen ryhmään, jotka stressaa kaikkea kaikenaikaa. Alussa stressasin raskaudunko lainkaan. Plussan jälkeen stressi vaihtui siihen, onko kohdussa ketään vai onko kenties kohdunulkoinen raskaus. Kävin mielessäni kaikki kauhuskenariot. Varhaisultrassa asia tuli sekä minulle että miehelleni konkreettisemmaksi. Minulla kuitenkin oli tosi vähäiset raskausoireet (joista nyt voin iloita). En siis oksentanut alkuraskaudessa kertaakaan ja kuvotus väheni huomattavasti jo 8. viikolla ultran jälkeen, joka tietysti sai minut pelkäämään keskeytynyttä keskenmenoa.
12. viikolla Np-ultra helpotti mieltä taas. Oli niin ihanaa nähdä meidän pieni papu masussa kellumassa. Niskaturvotuskin oli vain 1 mm ja seuloista sain down-riskisuhteeksi 1 : 5000 ja 18-trisomian riskisuhteeksi 1 : 100.000. Miehellä on kuitenkin suvussa kehitysvammaisuutta enemmän kuin normaalisuvussa yleensä ja kokemusta kuinka raskasta ja huolen täyttämää elämä voi pahimmillaan olla kehitysvammaisten kanssa, joten olimme jo päättäneet, että otamme riskin keskenmenosta (0,5 %) ja menemme yksityiselle istukka- tai lapsivesipunktioon. Kävinkin 15. viikolla punktiossa.
Keskenmenon uhka on nyt 1. viikon jälkeen minimaalinen, joten odottelemme vielä 1-3 viikkoa tuloksia ja sitten voi toivon mukaan huokaista helpotuksesta. Huomenna menen neuvolaan kuunteluttamaan papun sydänäänet, jotta tiedän että masussa on kaikki kunnossa. Rakenneultra on vasta joulukuun puolessa välissä, joten sinne on pitkä odotus muuten epävarmuudessa. Tällä hetkellä olo on hyvä, niin kuin keskiraskaudessa yleensä onkin. Alkuraskaudessa migreenejä ei ollut, mutta nyt valitettavasti ne ovat lisääntyneet ja olenkin joutunut olemaan kerran sairaslomallakin kun särkyyn ei tavallisia migreenilääkkeitä voi käyttää, niin lepo on ainoa hoito. Vessassa saa edelleen ravata tunnin välein hereillä ollessa. Maha ei myöskään pidä tyhjänäolosta, vaan alkaa lievästi kuvottamaan, mutta muuten ei ole kyllä olossa valittamista.
Huh, tulipas tekstiä. Pointti oli että raskauteen ja äitiyteen liittyy paljon epävarmuutta. Tarkoituksena on varmaan, että raskaus kasvattaa meitä äitiyteen ja siihen, miten lasten hyvinvoinnista huolehtiminen ja jännittäminen tulee kuulumaan osana elämäämme loppuelämämme kun lapsemme kasvavat. Minusta on helpottava tietää että en ole ainoa murehtija. Nykyisin on harmi, että monella paikkakunnalla on neuvolakäyntejä vähennetty. Ymmärrän kyllä, että terkkarit ovat niin työllistettyjä, että on haluttu jättää heille enemmän työaikaa riskiraskauksien hoitoon, jolloin "normiraskaudessa" saa vähemmän neuvolakäyntejä. Tiedän kuitenkin itse terkkarina kanssa, että jos on huolta vaikka sikiön voinnista niin neuvolasta saa kyllä nopeastikin ajan vaikkapa juuri sydänäänten kuunteluun. Pitää vaan osata pyytää sitä
Viiu ja papu 15+6