** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.11 **

Tervetuloa mutantti!

Twinflower, mullaki ekat liikkeet tuntu autossa istuessa ja toimistolla. Ne on niin ihania :heart:

miss_piggy kiva, että pääset julkiselle! Ja mukava päästä seurantaan.

hiisi ihana, ku nuo miehet sitten jossain vaiheessa innostuu Meilläkin sen huomas lähinnä siitä, miten asiasta kerrotaan eteenpäin. Kotona esitti pitkään hyvinkin coolia asian suhteen..

Täällä ei mitään. Huoh. Odottavan aika on totisesti pitkä. Puhelin ollu pari päivää jo äänettömällä, kun en jaksa enää yhtään jokomitäeikövieläkään -puhelua. Samasta syystä käyn koneella harvakseltaan, facebookissa oottaa varmasti sata yksityisviestiä asiasta.. Vaikka hyväähän ne tarkottaa, mutta masentaa muutenki koko asia. Torstaina neuvola, jossa varataan yliaikaiskontrolliin aika, joka siis meillä ainaki 41+5. Torstaina myös mulla poksuu iäksi 30, joten jännätään, syntyykö mulle lapsi ennen ku täytän 30 vai ei.. Jossain vaiheessa seurustelun alkua olin miehelleni niin ilmoittanut

kodehu 40+3

 

Tuntuu hurjalta kun jollain on viikkoja kasassa jo yli 40, ite kun on vasta ihan alussa

 

Juu niin tuntuu miss_piggy Tämä on mun mielestä senkin takia kiva ryhmä kun on eri vaiheissa olevia ihmisiä, kiva kuulla pidemmälle ehtineiltä, että mitä kaikkea on edessä ja saada vinkkejä ja toisaalta taas on myös tosi kiva fiilistellä teitä alussa olevia kun nekin ajat on niin tuoreessa muistissa vielä

Huijui kun jännittää Kodehun tilanne, ei sulla enää montaa päivää mene ennen kuin saat pikkuisen jo syliin! Jaksamista viime hetkiin!

 

Kiva kuulla zapatasta!

Meille ei vielä tullut päätöstä äitiyspakkauksesta, tosin toimitin neuvolan paperit vasta tänään.
Vaunut haluaisin jo hankkia mutta emme nyt ehdi ennen juhannusta... pitää sitten jossain vaiheessa heinäkuussa saada se aikaiseksi.
Yritin tänään saada ajan yksityiselle, jotta ois katsottu onko kohdunkaula auki ja onko turvallista käydä uimassa järvessä. Ensimmäinen vapaa aika oli kuitenkin vasta 27. joten annoin olla. Mulle sanottiin, että jos ei ole oireita ja kaikki on ollut hyvin niin voin huoletta uida.
Kai mä sit uskallan mökillä pulahtaa veteen.

Hyvä miss_piggy, että pääset vähän aikaisemmin ultraan. Aika menee sulla varmaan tosi hitaasti muutenkin.

Tervetuloa mutantti ja onnea plussasta!

Jaksamisia ladylle. Se on miehen tehtävä helpottaa raskaana olevan oloa ja avustaa siinä missä pystyy

Onnea Twinflowerille ensimmäisistä kuplinnoista! Ja jaksamisia pahoinvoinnin kanssa.
Mulla oli kaverin polttarit viikonloppuna ja kun tulin illalla kotiin oksensin Ihan kuin olisin vetänyt kännit, eheheh. Todellisuudessa söin koko päivän kuin porsas. Aloitettiin brunssilla, välissä oli välipala, myöhemmin runsas illallinen. Kotona oli pakko vielä maistaa pizzapalaa ja se sitten tuli ylös. Taas näitä ihania yksityiskohtia

Hiisille tsempit huomiseen neuvolaan! Ihana kun mies kertoo yksityiskohtia. Meillä mies on ollut aika vähäsanainen ilmoitusasioissa.

Kodehu! Kärsivällisyyttä Olet ajatuksissani. Veikkaan, että lapsi syntyy ennen kun täytät 30

Syksy 25+3

 

Tervetuloa Mutantti ja onnittelut plussasta! Tuntuu hurjalta että jonkun la voi olla helmikuussa. Sehän meinaa sitä että itse olen ollut raskaana siis jo monta monituista viikkoa

Tsemppiä kodehulle!

Viime viikko oli ihan kamala. Ma ja ti olin työn puolesta seminaarissa. Bussimatkoineen, seminaareineen, illanviettoineen jne se oli ihan liian rankka reissu ja loppuviikko meni siitä toipuessa. Huono olo tuli jo bussissa ja jatkui koko 2 päivää. Kertaakaan en ole edelleenkään oksentanut mutta tuli olo ettei mikään mene alas. Siinä sitten sai ihmetellä että mitä oikein kykenee syömään ja välillä oikein mikään ei mennyt alas. Lauantaina pääsin rytmiin että söin 2 tunnin välein vähän jotain ja sunnuntaina alkoi helpottaa. Eilen kykenin jo töihinkin. Ehkä tää tästä.

lumilinna 9+4

 

Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista! Toivotaan että tuolta kolmekymppisistä ensikertalaisista pätkähtäisi nyt lisää porukkaa tänne puolelle, kun tuo siinä pinossa vallinnut parittomien kuukausien "kirous" on nyt saatu taltutettua =)

Twinflower, millon sulla alkoi pahoinvointi? oon ihan varma että mulle tulee kanssa yrjöolot, kun tässä vaiheessa jo ollu öklöoloja... Oih, varmasti ihana tunne ne ensimmäiset kutittelut =)

miss_piggy, multakin oikeestaan hävis kaikki oireet paitti tissit on kipeet. Viime viikolla vielä nippaili vähän. Hienoa että pääsit kunnalliselle ultraan.

Hiisi, hauskaa kun miehet on tohkeissaan. Meilläkin vaikka muuten on sellasta "vähäeleistä" sorttia niin kyllä sen vaan naamasta huomaa että innoissaan on. =)

Kodehu, vaavilla varmaan mukavat oltavat niin ei malta ulos tulla =) Jospa hän kohta kuitenkin malttaisi, toivotaan. Niinku miss_piggykin totesi, hurjalta kuulostaa nuo sun viikot kun itellä on jotku säälittävät miniviikot. =)

lumilinna Kohtahan sulla alkaakin jo kaksinumeroiset viikot.

Ladyn kanssa olikin pikkasen puhetta tuolla kuumeilijoiden puolella urheiliusta raskauden aikana. Ootteko te miten jatkanu teidän urheiluharrastuksia plussauksen jälkeen? Miten on sujunu? Oon siis ennen plussausta liikkunu 3-10h/vko ja haluisin jollain tasolla (en todellakaan 10h viikossa) jatkaa liikkumista. Mä oon nyt pari kertaa käyny ohjatulla tunnilla ja huomaan että lopputunnista alkaa olla melko vapiseva olo, vaikka olis syöny hyvin ennen lähtöä. Oliskohan jostain energiajuomasta tms apua, kun nyt oon tottunu juomaan vaan vettä...vinkkejä/kokemuksia kellään?

mutantti 4+2 (tahi 4+4?)

 

Mutantti, mulla pahoinvointi alkoi jo siinä 4+viikolla ja ekan kerran oksensin varmaankin siinä 5+ viikon loppupuolella. Pahimmat olot oli 7-12 viikoilla, jolloin olo oli ihan karmea aamusta yöhön, sellaista merisairauden ja krapulan sekoitusta. Nyt voi jo olla välillä yksi tai kaksi päivää, että olo on ok ja paha olo on ainoastaan ruuan jälkeen. Mutta sitten ihan puskista taas tulee sellainen ellotus- ja oksentelupäivä, että haluaisin iltaisin itkeä, kun olo on niin kaamea ja voimat poissa. Tänään on onneksi sellainen hyvä päivä Jaksan tätä eteenpäin sillä, että ajattelen aina, että nyt on viimeinen pahoinvointiviikko ja ensi viikolla olo on jo hyvä… Toivotaan, että sä pääset helpommalla!

Mulla on muuten niin voimakas tyttöolo, että meinasin eilen käydä ostamassa lankoja tyttöjen neuletakin ja myssyn neulomiseen. Maltoin kuitenkin mieleni ja odottelen sinne rakenneultran jälkeiseen aikaan. Poikaa ei sitten kuitenkaan viitsi pukea sellaiseen marjapuuronpunaiseen neuletakkiin

Niin ja tsemppia Kodehulle viimeisiin päiviin! :heart:

 

Tervetuloa mutantti! Hienoa että parittomien kuukausien kirous on vihdoin saatu kuumeilupuolella rikki! Nyt tulee tänne tunkua, jee!

lady hienoa että siellä mies muistaa pitää sinusta huolta. Meillä miehellä vähän kesti ja vaati pienen räjähdyksen minulta mutta nyt on kyllä ihan kympillä mukana, ja muistaa pitää minusta ja mahasta hyvää huolta!

Twinflover Voi ei, toivottavasti tuo sinun öklöolo vihdoin ymmärtäisi poistua. Oma kahden kuukauden pöntönhalaus tuntuu pieneltä tuohon sinun tilaasi verrattuna. Ihanaa kuitenkin että ekat kuplinnat tuntuu, myös täällä tuntui istuessa, bussimatkoilla ihmettelin ensimmäisiä. Eikön marjapuuronpunainen ole kovin trendikäs väri? Itse olen ostanut aika unisex värisiä lankoja, mutta on tuolla sinistä ja punaistakin, ihan vain varmuuden vuoksi!

miss_piggy Kiva että pääset julkiselle ultraan! Ja kyllä ne olot sieltä tulee, tai sitten olet yksi niistä onnellisista jotka saavat olla ilman ällötysoireita!

hiisi Sielläkin mies ihanasti mukana odotuksessa! Taitaa nuo faktat tarttua monen muunkin miehen päähän, myös täällä tiedetään aina minkä pituinen ja painoinen vauva on!

kodehu Uskon kyllä että saat vauvan ennen kuin 30v. pamahtaa mittariin! Tai jos vaikka saat maailman parhaan synttärilahjan juhlapäivänäsi.

Syksy etköhän uskalla pulahtaa jos kaikki kerran on tähän asti mennyt hyvin. Minulla neuvolalääkäri sanoi että kaikki on tiukasti kiinni vielä, pelkäsin myös etten pääse juhannuksena uimaan vaikka mitään radikaalia supistelua ei ole ollutkaan. Jotenkin sitä vaan huolehtii erityisen paljon.

lumilinna kylläpä sinulla on ollut kurja viime viikko, toivottavasti tuollaisia ei kamalan paljon ole odotusaikana tiedossa. Ei sitä vaan yksinkertaisesti jaksa kaikkea ihmeellistä kun pitää kuitenkin kasvattaa uutta elämää sisällä, siinä jo yksinään on kova homma!

(.) Närästystä ja liitoskipuja, eipä muuta. Yöt alkaa olla aika unettomia kun vihloo ja särkee. Onneksi enää 2 päivää töitä ennen lomaa, ja sitten muutama viikko töitä ennen mammalomaa! Tässä vaiheessa aika menee kyllä todella nopeasti. Kunhan niitä hankintoja saisi aikaiseksi tehdä.

zapata 27+2

 

Heippa kaikille hävettävän pitkästä aikaa! :wave: Otin itseäni niskasta kiinni kun huomasin jonkun (syksy?) kyselevän kuulumisia..

En edes yritä kommentoida henk.koht. kenenkään kuulumisia taikka onnitella syntyneistä vauvoista taikka alkaneista raskauksista, koska olen auttamattomasti jäljessä maailman menosta täällä. En edes muista, koska viimeeksi olen kirjoitellut. Kuulumisia olen käynyt lukemassa jokusen viikon välein. Elämä on mennyt niin kovaa vauhtia eteenpäin ja olen saanut vertaistukea parilta ystävältä, niin kirjoittelu on jäänyt... :ashamed:

Viikkoja on kasassa tänään 25+6. Alkuraskaudessa 24/7 kuvotus ja väsymys vaivasi mutta väistyi sitten. Kevään jaksoin hyvin, olo oli melko loistava. Vauvan liikkeitä aloin havaitsemaan joskus H20 jälkeen, nyt ne tuntuvat päivä päivältä enemmän ja selvemmin...toki toisinaan enemmän epämääräistä myllerrystä ja sitten joinakin hetkinä selviä pikku potkuja, vauvan asennosta riippuen.

Rakenneultrassa H21+0 oli kaikki kunnossa, sukupuoliveikkaustakin saimme

Hankintoja ollaan tehty aika paljon; mm. vaunut, turvakaukalo ja vaatetta on käytettynä löytynyt.

Nyt vietän kesälomaa kolmatta viikkoa; ensi viikolla pitäisi palata töihin. Ilmeisesti supistukset ovat alkaneet vaivata; viime viikolla en asiaa tajunnut oikein vielä mutta eilinen oli ikävä päivä ja kävinkin sairaalassa näytillä. Olo on tänään ollut ihan samanlainen, vaikken ole erikoisempia puuhastellut. Nähtäväksi jää, olenko (kolmivuoro)työkuntoinen ensi viikolla...

Toivon kaikille ihanaa kesää ja jaksamista eri vaiheiden odotukseen...! Yritetään nauttia oloistamme niin hyvin kuin se kullakin on mahdollista! :heart:

 

Twinflower, oksennusta odotellessa siis täälläkin =) Mietityttää jos työssä tulee yrjöolo, niin miten pystyy olee sillein ettei kukaan huomaisi. Oon samassa huoneessa 4 miespuolisen henkilön kanssa. Tästä jos lähtee hirveellä vauhdilla yrjölle rynnimään niin saattaa tulla huomiota. =)

Zapata, sieltä pinosta onkin mitä ilmeisemmin toinen seuraamassa ihan kannoilla tänne päin =)

Minulleppa ei ihmeempiä kun että aina on nälkä ja koko ajan jano. Kaikki nippailut on kadonneet, eli sillein on kyllä varsin hyvä olo. Jännästi alka epäilys kalvaa että onko tässä raskaana ollenkaan vai onko suolinkainen iskenyt. =)

Huippua juhannusta kaikille!

mutantti 4+4 (4+6)

 

Onko vinkkejä pahoinvointiin? Siis itehän en oo oksentanu edelleenkään, mutta mun pahoinvointi on sellanen, että se alkaa silleen että ylämaha alkaa murisemaan ja kuplimaan ja sitte tulee jotenki etova olo
Nytki on kyllä pahoinvointirannekkeet ranteissa, mutta mietin että mitä syömällä esim. sitä pahoinvointia vois helpottaa? Onko jotain napostelu-vinkkejä?

Huomenna poksuu, tänään 6+6

 

Liikunnasta; mä jätin aika aikasessa vaiheessa, muistaakseni n. rv 12 pois kahvakuulareenit ja ratsastuksen. Mulla on noita isohkoja aktiivisia koiria, niin kävelylenkkejä käyn edelleen, viimeksi tänään tunnin lenkin normipissitysten päälle. Agilityreeneissä juoksin vielä rv 35, mut niistä muutamistakin juoksuaskelista iski ihan hirveäät liitoskivut pariksi päiväksi, että se on nyt tauolla. Aika kiitollinen oon, että pystyn edelleen kävelemään, vois olla tuskasta olla vaan kotona. Ulkoilma piristää kumminkin ihanasti.

Me ei siis tiedetä sukupuolta. Jostain syystä mulla on ollu alusta asti ihan poikaolo, vaikka ennen raskautta mietin, että en osais olla kuin tytön kans. Kaikki hankinnat on tehty ns. neutraaleiksi, mut vaatteet nyt sitte on ruskeeta ja vihreetä jne.. Toisaalta ei meille varmaan pinkkiä ja vaaleansinistä tuu kumminkaan, tykätään enempi tuommosista luonnonsävyistä miehen kans muutenki. Mut mun mielestä Twinflower marjapuuro sopii ihan hyvin pojallekki

Pahoinvointia mulla ei oikeestaan oo ollu koko raskauden aikana paria äkästä oksennustautia lukuunottamatta. Ja lohi ei oo maistunu oikeen missään muodossa, mut muuten kaikki kelvannu koko ajan, liiankin hyvin. Mut tsemppiä siitä kärsiville! Mietin vaan, että helteillä mulla itellä on viime aikoina ollu himo tuoreeseen ananakseen, jonka palottelen ja laitan hetkeksi pakkaseen, että se on kohmeessa. Voisko jotkut tuommoset kohmeiset hedelmät toimia senkin pahoinvoinnin kans?

Syksy mun mielestä uiminen on ihan turvallista, jos ei oo ollu suurempia supisteluita yms., jotka aiheuttas sitä avautumista. Tai sitte on tämmösiä niinku minä, että vaikka tässä viime viikkoina on ollu tosi kipeitä supistuksia ja välillä ihan semmosia kellotettavan pitusia, ni kohdunsuulla ei ole tapahtunut mitään

zapatalle tsemppiä vielä viimesiin työrutistuksiin! Nauti nyt lomasta!

Kiva kuulla rupeltajankin kuulumisia! Toivottavasti loppuodotus sujuu sulla yhtä hyvin kuin kevätkin.

Toivottavasti viimenen poksuminen tähän raskauteen.. Mies kyllä sano, että kun tätäkin hartaudella se kaks vuotta tehtiin ja mukaan mahtu kolme keskenmenoakin, niin pitää nyt sitte nauttia koko rahalla. Totta sekin, tietty..

Eilen oli siis neuvola, paikat edelleen aivan epäkypsät ja terkan sijaisen sormet eivät edes yltäneet kohdunsuulle, että olis voinu sitä vähän kiusata.. Kaikki kuitenkin muuten kunnossa. Lähete äippäpolille yliaikaiskontrolliin, tuo käynti tulossa nyt sitte keskiviikkona, kun kasassa olis 41+5. Kävin sitte eilen ostamassa jääkaapin täyteen kaikkea hyvää ja kallista grillattavaa ja mässättävää. Jos ei kerta juhannuksena synnytetä, ni syödään nyt sitte ainaki hyvin!

Mukavaa juhannusta!

kodehu 41+0 *POKS*

 

Kiitokset kaikille tuohon vatsalihaskysymykseen vastanneille

Mutantti kuntoilussa jouduin pitämään parin kuukauden tauon ensimmäisellä raskauskolmanneksella megalomaanisen väsymyksen ja huonovointisuuden vuoksi, mutta nyt olen taas päässyt salille. Juoksemaan en ole enään uskaltanut lähteä, mutta kävelylenkkejä olen myös tehnyt. Salilla teetin itselleni uuden ohjelman, jossa on huomioitu tuo hyvää vauhtia kasvava kupu.

Kodehulle tsemppiä!

miss_piggy mulla auttoi pahoinvointiin sitrushedelmien napostelu, erityisesti appelsiineja meni kilotolkulla.

(.) viime viikolla oli rakenneultra. Ultrauksen teki harjoittelija, joka enimmäkseen jutteli valvojalleen, olisi ollut kiva tietää tarkemmin mitä milloinkin tutkivat masuasukista. Välillä kyllä toki kyselinkin, että mitäs te nyt mittaatte Kaikki näytti olevan kunnossa, ja tyttö näyttäisi olevan tuloillaan :heart:

Kiiltis 20+4

 

Kiiltis, onnea tytöstä! :heart: Mullakin tuo väsymys on melkoista, ainakin iltapäivisin just kun voisi urheilemaan mennä. Suosiolla kanssa jätän hyppelyjumpat ja juoksut väliin, käyn salilla, pumpissa (kevyemmillä painoilla), spinningissä, pyöräilen tai melon.

Täällä alkaa yrjöolo saapua. Tuntuu kun pala olis jatkuvasti kurkussa, ei uskalla yskiä edes ettei tule varren kanssa...

mutantti 5+1

 

Mulla parin tunnin päästä se varhaisultra ja pelottaa aivan helvetisti. Anteeksi ilmaisuni... Tosiaan ku ainoa oire on tällä hetkellä vaan tissien arkuus, niin koko aika on mielessä että onko tääki kkm... ja nyt ollaan samoilla viikoilla millä se edellinen meni kesken. :| Toivon että kaikki on hyvin vaikkei oireita ookkaan, mitään mahatuntemuksia täällä ei oo ollu edelleenkään....
Uusi pissanäyte pitää viedä, ku siinä oli ilmeisesti ollu sekaflooraa, vaikka koitin kuinka hyvin pestä paikat. No, jos kaikki ei oo kunnossa, niin sitte ei tartte sitäkään tehdä... Tuli just postissa aika jo nt-ja rakenneultraanki... Saa nähdä tuleeko niille käyttöä vai joutuuko neki perua

pelokas 7+3

 

miss_piggy Pidän täällä sormet ja varpaat ristissä että kaikki on hyvin vu:ssa. Olet ollut ajatuksissani koko päivän, tuo odottaminen on todella hirveää. :hug:

mutantti Kävin jo tuolla kuumeilijoiden puolella urkkimassa, sieltä taitaa olla tulossa oikea plussaryysis.

kiiltikselle onnittelut tyttölupauksesta!

kodehu tsemppiä loppurutistukseen, enää muutama päivä maksimissaan!

rupeltaja onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!

Mulla pahoinvointiin ei oikein auttanut muu kuin oksentaminen. Kuitenkin pyrin sitten syömään jotain, greippi ja kaikki raikas upposi hyvin.

Täällä eka lomapäivä! Viime viikon lopussa oli sokrurasitus, nyt odottelen soittoa. Oletan kuitenkin että kaikki on hyvin. Saa nähdä onko virtsakoe ok, uskon että vti on taas iskenyt.

Juhannus oli kiva ja uiminen oli mahan kanssa aika vinhaa. Mutta kyllä tuollainen viikonloppureissu pisti kyllä olon väsyneeksi.

zapata 28+1

 

Ultra takana ja uskomaton fiilis, katkarapu oli elossa! Siellä se pieni sydän jumputteli, uskomatonta, että tyypillä jonka koko on alle 1,50cm on jo sydämen syke LA aikaistui päivällä, eli se olis 6.2, mittojen mukaan nyt on 7+4 eikä 7+3 mutta päivä sinne tänne, ei väliä
Toivotaan että tyyppi pysyy hengissä

 

Ciao kaikille! Ihanaa lukea eri vaiheissa olevien tekstejä.
Täällä menossa viikko 10 (9+3) ja pahoinvointi helpotti salakavalan nopeasti. Eli juhannuksen aikoihin huonovointisuus jäi pois ja sehän sai pääkopan sekaisin ja huolen siitä, onko kaikki kunnossa. Ystäväni tosi vain sanoivat, että ole onnellinen jos huono-olo helpotti . Rv 7:lla, kun kävin alkuraskauden ultrassa, niin kaikkihan li hyvin, joten kait tästä olosta vain pitäisi nauttia. Pelottaa vain, jos sydän ei enää lyökään... Kaikkea sitä pohtii. Onko muille tuttua tämä pohdiskeleminen ja panikointi? Vai oliko hölmö kysymys?

 

Lady, tuttua on joo. =) Aluksi panikoin pientä nippailua ja nivusoloja, nyt kun ei niitä ole niin panikoin miksi ei tunnu missään. Ja kun ei oo varsinaisesti pahoinvointiakaan, vaikka ehtiihän sekin vielä tulla. Ainoo on et tissit on au. Siksi pohdin että pitäskö sitä kuitenkin mennä sinne varhaisultraan, vaikka olin jo päättäny etten mene, koska jos on mennäkseen kesken niin meneehän se, vaikka näkyskin sillä hetkellä olevan kaikki hyvin. puuh =) Pitäs osata vaan rentoutua.

 

Mulla ei oo pahoinvointia ollu enää pariin viikkoon, ja sehän on vaan hyvä Toisilla se raskaus on lähes oireeton. Ainoat oireet tällä hetkellä on vaan arat tissit ja välillä jotain pieniä mahatuntemuksia.

 

Pakko kommentoida noihin oireisiin/oireettomuuteen, että itselläni ei ollut alkuraskaudenkaan aikana tissien arkailua lukuunottamatta juuri mitään oireita ja koko ajan olin vähän paniikissa siitä, että miksei tunnu miltään. Mutta kaikki on mennyt silti toistaiseksi ihan hyvin, ja kaikki "ammattilaiset" ovat vaan kehottaneet nauttimaan olosta ja oireettomuudesta. Eli kuten miss_piggykin tuossa totesi, niin kaikilla ei vain oireita ole. Nautitaan siis siitä ja toivotetaan tsemppiä ja jaksamista niille, jotka pahempien oireiden kanssa joutuvat taistelemaan

Mulla itselläni on reilun parin viikon päästä rakenneultra ja kyllä vaan voi tuntua pitkältä ajalta odottaa...! Onneksi on kesä ja paljon kivaa tekemistä, josko se siitä sitten vierähtäisi aikakin nopeammin


*jonesy 17+5

 

Just ku pääsin sanomasta ettei oo pahoinvointia, niin saman tien se iski taas Eli mulla se vähän menee ja tulee, saattaa olla useampi "normipäivä" ennenku taas iskee... Ei oo tarttenu oksentaa, mutta sellanen etova olo ettei oikein tiä söiskö vai eikö vai mitä tekis.

 

Pikaisesti viimeisten työkiireiden ääreltä ennen lomaa täytyy huikata, että ihanaa, onnea miss_piggy hyvistä ultrakuulumisista!! :heart: Mulla oli tuhruilua just ennen varhaisultraa ja niillä viikoilla jolloin viimeksikin meni kesken ja olin jo ihan varma, että ultrassa ei enää mitään näy, joten voin hyvin kuvitella sun fiiliksen Nyt kun pikkuisen sydän on jo noilla viikoilla nähty sykkivän, niin keskenmenoriski on huomattavasti pienempi, toivotaan ja uskotaan, että saatte pikkuisen syliin asti tällä kertaa :hug: Ihanaa

Kiiltikselle vielä lämpimät onnittelut hyvistä rakenneultrakuulumisista ja tytöstä! :heart:

hiisi 16+2

 

Kiitos kommenteista liittyen pahoinvointiin. Onhan se mukavaa, ettei kokoajan ole etova olo, joten yritän nauttia tästä . Väsymys kyllä painaa ja kovastikin välillä. Esim. eilen illalla tuntui kuin olisi valvonut monta päivää/yötä putkeen. Dingdong kävi päässä. Enkä aamulla meinannut saada itseäni sängystä ylös en sitten millään. Tänään taas parempi olo, joten ajattelimme lähteä golfaamaan yhdessä. En ole käynyt tänä kesänä vasta kuin rangella, joten saas nähdä miltä tuo pallon lyöminen tuntuu ja palaako käpy :kieh:

MissPiggy Ihania uuutisia, nyt vaan relasti siellä. Kaikki menee yhtä hyvin kuin tähänkin asti mennyt

Jonesy Mulla np-ultra reilun kahden viikon päästä ja jännittää kovasti. Voi kun päivät menisivät nopsaan!

Lady ja Bamsu 9+4

 

Meille syntyi maanantaina 24.6. klo 5.57 maailman ihanin tyttö pitkine mustine hiuksineen. Tyttö nyt siis reilu 2 vuorokautta vanha ja päästiin kotiin ihmettelmään. Alla synnytyskertomusta:

Heräsin sunnuntaiaamuna neljältä lapsivesien menoon. Sairaalassa oltiin 5.15. Yli 41 olevien raskausviikkojen, positiivisen streptokokin ja vesien menon takia suoraan synnytyssaliin. Omat supistukset oli jo alle viiden minuutin, mutta koska paikat oli vielä kohtuullisen epäkypsät, alotettiin oksitosiinitippa. Ensimmäisen oksitosiinierän jälkeen (6 tuntia) tilanne oli edelleen kaulaa jälellä 2 cm, auki 3. Toisen jälkeen olin auki 5. Tässä vaiheessa kello oli jo kymmenen illalla. Kahdeksasta asti supistuskivut oli olleet helvetillisiä. Kivunlievitykseen olin noiden 18 ensimmäisen tunnin aikana saanu lämpöpusseja, ilokaasun (jota kokeilin muutamaan suppariin, ei sopinu mulle) ja yhden grammasen paratabsin. Istua ja maata ei voinu, ku supisti heti ja supistuskivun kesti vain seisomalla, liikuttelemalla lantiota ja nojailemalla mieheen. Pyysin vahvempia aineita. Mulle sanottiin, että jos supistukset jatkuu kipeinä ja tiuhaan oksitosiinin jälkeen, voin saada epiduraalin. Eka vartti oksitosiinitipan jälestä oli supistusvapaa. Itkin ja kirosin kaikki. Sen jälkeen oma kroppa otti tilanteen haltuun ja supistukset jatku. Sain epiduraalin. Kivut oli pois ja sen supistuksista kertovan äkistystunteen pysty sietämään. Aloin kuitenki täristä joka supistuksen jälkeen, vissiin elimistö oli jo niin kovilla. Lisäksi mulle nous kuume. Avauduin kuitenki kohtuullisesti kymmeneen senttiin (23-4) välillä. Ponnistusvaiheeseen ei kyllä meinannu löytyä voimia, valvominen kivut ja kuume oli vieny mehut. Lopulta päätettiin auttaa imukupilla (ite ponnistin siis 4-5.30) ja se, että imukupilla ainoastaan estettiin takaspäin luisuminen, auttoi saattelemaan tytön maailmaan 5.57 avotarjonnassa. Eppari leikattiin toiselta puolelta ja neiti päätti vielä repiä toiselta puolelta, joten tikkejä riittää.. Kaikki kuitenki nyt kunnossa, mulla laski kuumekin ja tytöltä nyt katotaan vielä tulehusarvoja streptokokin ja mun kuumeilun ja pitkän vesien menon takia. Ihan heti en kyllä oo synnyttämään menossa uuestaan..