Mitta täynnä
Mä olen saanut mittani täyteen sitä, että oikeastaan kaikki vastuu arjen pyörittämisessä on mulla. Huolehtia kaupassa käynnit, suunnitella ja tehdä ruuat, siivota, aikatauluttaa lapsen hoito ja siis vähintään pyytää miestä tekemään sitä ja tätä, kun ei itse tunnu tajuavan, koska meillä syödään tai koska olis mahdollisesti aika siistiä kotia. Uuden kodin hankinnan suunnittelukin on aivan mun harteilla ja kun haluan rahaa nykyisen kodin maksamiseen, sitä pitää pyytää joka #&%?$!* kuukausi erikseen.
Mies on kaikin tavoin "kunnollinen" eli ei käytä liikaa alkoholia, opiskelee/käy töissä jne. mutta jostain syystä vastuun kanto ja oman osuuden tekeminen pyytämättä ei onnistu.
Meillä on jatkuvasti riitoja, kun mä hermostun tän rumban pyörittämiseen yksin, kun mies vaan harrastais. Harrastus on ihan kunnollinen, mutta se vie kaiken ajan ja ajatustyön. Sit mua ei tietenkään ainaisen riitelyn huvita seksi ja mies kiukuttelee siitä. Oravanpyörää siis pyöritään.
Tänään tuumas vaan, että ei ole mitään kiinnostusta tehdä kotitöitä, kun kotona on tällasta. Mun kiinnostusta ei kysytä, mutta vaimon ja äidinhän se on pakko jaksaa vaan. Mies on selvästi asenteillaan osoittanut sen, että hänen kotitöihin osallistumisensa on jotenkin extraa ja sit ei tosiaan tehdä, jos ei huvita, kun vaimo on niin v.ttumainen.
Tiedän, etten ole ainoa, mutta miten te muut jaksatte? Onko moinen aiheuttanut paljon eroja vai pitäiskö tällaseen vain tottua?
Mua suututtaa ja itkettää joka päivä niin hitosti. Paitsi silloin, kun ollaan tytön kanssa kaksin. Meillä sujuu kaksin paljon mukavammin.
Kerronpa vielä, että lapsen ollessa vauva (eli suunnilleen ekan vuoden) mies oli esimerkillinen eli hoiti kauppa-asiat ja teki ruuan ja imuroikin oma-aloitteisesti eli ei ole aina ollut tällainen. Sitten se vain lopahti. Toista lasta en edes halua moisen vetelyksen kanssa harkita ja suunnitellun omakotitalonkin saisin varmaan hoitaa yksin.
Mies on kaikin tavoin "kunnollinen" eli ei käytä liikaa alkoholia, opiskelee/käy töissä jne. mutta jostain syystä vastuun kanto ja oman osuuden tekeminen pyytämättä ei onnistu.
Meillä on jatkuvasti riitoja, kun mä hermostun tän rumban pyörittämiseen yksin, kun mies vaan harrastais. Harrastus on ihan kunnollinen, mutta se vie kaiken ajan ja ajatustyön. Sit mua ei tietenkään ainaisen riitelyn huvita seksi ja mies kiukuttelee siitä. Oravanpyörää siis pyöritään.
Tänään tuumas vaan, että ei ole mitään kiinnostusta tehdä kotitöitä, kun kotona on tällasta. Mun kiinnostusta ei kysytä, mutta vaimon ja äidinhän se on pakko jaksaa vaan. Mies on selvästi asenteillaan osoittanut sen, että hänen kotitöihin osallistumisensa on jotenkin extraa ja sit ei tosiaan tehdä, jos ei huvita, kun vaimo on niin v.ttumainen.
Tiedän, etten ole ainoa, mutta miten te muut jaksatte? Onko moinen aiheuttanut paljon eroja vai pitäiskö tällaseen vain tottua?
Mua suututtaa ja itkettää joka päivä niin hitosti. Paitsi silloin, kun ollaan tytön kanssa kaksin. Meillä sujuu kaksin paljon mukavammin.
Kerronpa vielä, että lapsen ollessa vauva (eli suunnilleen ekan vuoden) mies oli esimerkillinen eli hoiti kauppa-asiat ja teki ruuan ja imuroikin oma-aloitteisesti eli ei ole aina ollut tällainen. Sitten se vain lopahti. Toista lasta en edes halua moisen vetelyksen kanssa harkita ja suunnitellun omakotitalonkin saisin varmaan hoitaa yksin.