Mökkiytyminen alkaa juurikin pikkuhiljaa niin, että ensin kaipaa epämääräisesti jonnekin, on masentunut ja ahdistunut - ja seuraava vaihe on sitten se, ettei enää oikein uskalla lähteä mihinkään. Mieli alkaa keksiä tekosyitä siihen ettei voi eikä pysty nyt, koska se oma vireystaso on jo laskenut niin, että sosiaaliset tilanteet alkavat myös kuormittaa. Myös oma sosiaalinen itsetunto voi laskea, jos tuntuu ettei enää oikein edes osaa olla ihmisten ilmoilla.
Ehdottomasti ostatte toisen auton, jonkun halvan kotteron, jolla mies menee töihin ja sulle ja lapsille jää se turvallisempi auto. 8 km on lyhyt matka pyöräillä ilman lapsia, mut ihan pienten lasten kanssahan se ei enää vain onnistu. Auto on pikku pakko olla.
Ei ole oikein lapsille eikä miehelle, jos pääset masentumaan. Se tarkoittaa, että miehen ja lasten pitää alkaa olla susta koko ajan huolissaan, mikä kuormittaa jo muutenkin väsynyttä miestäsi ja vahingoittaa lasten kehitystä.
Sun ongelmaan on ihan helppo ratkaisu, se että pääset kulkemaan kuten aikuisen ihmisen kuuluukin kulkea. Kukaan ihminen, elämäntilanteesta riippumatta, ei kestä neljän seinän sisällä tulematta hulluksi. On tosi surullista, jos sulla on kymmenen minuutin ajomatkan päässä kaikki mitä tarvitset (perhekerhot, potentiaaliset ystävät, harrastukset, virikkeet jne.) ja kiellät ne itseltäsi. Vaikka talous on varmasti nyt tiukoilla, niin käy läpi kaikki realistiset vaihtoehdot saada sitä rahaa. Onko jotain mitä voit myydä tai vuokrata, onko mahdollista ottaa nyt lyhennysvapaata, tai ottaa pieni laina autoa varten. Tai voiko mies edes pyöräillä töihin kesää vasten edes parina päivänä viikossa, niin että sinä sitten haet häne, jolloin pärjäätte yhdellä autolla. Siis 12 km ei ole matka eikä mikään sulan maan aikana terveelle ihmiselle pyöräillä, vaikka se varmasti alussa vituttaakin. Kuulokkeet korville ja hyvin huollettu pyörä, niin ei siinä kauaa mene.