Kiitos vaan rohkaisevista vastauksista, tekee kyllä hyvää päästä vähän murisemaan pahoja ilmoja pihalle, siispä jatkan. En siis tosiaankaan ole mikään kotiäitiysfundamentalisti, pois se minusta, mutta jotenkin vaan ahdistaa kun ei saa rauhassa olla edes puolta vuotta kotona vauvan kanssa ilman että jengi ihmettelee silmät soikeina. Jos edes vähänkään isomman lapsen kanssa kotona oloa ihmeteltäisiin, niin olkoot, mutta pikkuvauvan.
No siinähän sitten ihmettelee. Ei täällä moni muukaan meille ihan arkinen asia ole tuttu. Voisin tehdä listaa, mutta en jaksa näpytellä puolta päivää. Kestovaipat, kierrätys, ylipäätään luontoa säästävä ajattelu-/toimintatapa, kasvissyönti, luomutuotteet, isyysloma, sukupuolineutraali lastenkasvatus tai ylipäätään ajattelutapa ("Ai, eikö se olekaan pieni poika kun sillä kerran on _lippalakki_! Ahaa, äiti halusi selvästi poikavauvan!") Grrr!
Tai sitten jos on, niin sitten ollaan asian suhteen ihan älyttömiä ekstremistejä. Kaikki on tosi mustavalkoista.
Malvia sanoi, että Ranskan malli vapauttaa naiset niinamikkosmaisesta ajattelusta.
Onhan se tavallaan niin, mutta mistä mielestäni täällä on feministit valitettavasti juuttuneet aatteineen jonnekin hamaan 70-lukuun, jolloin naiset tunsivat itsensä tosi vapaiksi, kun se saivat mennä töihin (huonommalla palkalla kuin miehet) eikä niiden ollut enää pakko imettää (=alistavaa). Nykyäänkin vielä monet naiset eivät halua _tasa-arvon_ nimessä imettää, eli siis seiskytluvun tuulet puhaltaa edelleen. Jokainen siis todellakin tehkööt imetyksensä kanssa ihan mitä lystää, mutta tuo on mielestäni kyllä onnettomudessaan ja vanhanaikaisuudessaan kaikki rajat ylittävä argumentti.
Sitten kuitenkaan samaan aikaan näitten suurfeministien mielessä ei edes käy sellainen vaihtoehto, että lasta voisi jäädä kotiin hoitamaan vaihtoehtoisesti myös mies ja äiti sitten palaisi työelämâän. Tai ylipäätään, että mies osallistuisi enemmän kotona lastenhoitoon. (Tässä meillä onneksi säännöt vahvistava poikkeus kotona!) Eli siis feminismiä on se, että en imetä ja vien lapseni mahdollisimman pian hoitoon. Ja joo, Rachida Datin esimerkki oli kyllä tästä toimintamallista täkäläisissäkin oloissa aika keskusteluaherättävä..
Siis faktahan on se, ettei täällä ole vastaavia isyys-ja vanhempainlomia ja muita mahdollisuuksia isillâ jäädä hoitovapaalle; ei paljoakaan mitään tukia, lisiä jne. Mutta miksi kukaan näistä pitkän linjan feministeistä ei tee edes aloitetta minkään tällaisen puolesta?
Kirjoitan tosi nopeasti kun pieni on pâiväunilla, toivottavasti tâstä nyt ei saa sellaista kuvaa, että olisin mikään imetysfanaatikkokaan. Tai militanttifeministi. Pointti siis oli vaan se, että tässä maassa feministit (tarkoitan tasa-arvon tavoittoittelijoita, en miesvihaajia) ovat tosi pahasti aikaansa jäljessä ja hakoteillä jauhaessaan 2000-luvulla yli kolkyt vuotta vanhoja iskulauseita ja tasa-arvokaan ei kyllä sitten näillä näkymin pahemmin kukoista. Vai mitä sanotte siitä, että lähes poikkeuksetta herättää huokailua, ihmettelyä ja ihailua se, että vaikkapa ravintolassa ollessamme _isä_ ottaa vauvan ja lähtee vaihtamaan sille vaippaa. Tai syöttää. Tai ylipäätään hoitaa. On tämä kyllä niin vanhoillinen ja patriarkaalinen yhteiskunta, että en ihan heti keksi toista maata Euroopassa.
No niin, johan taas helpotti

Ehkäpä palaan vielä puhisemaan lisää jossain vaiheessa, mutte eiköhän tämä nyt toistaiseksi.
III... kysyi kääntymisestä. Meillä kyllä kääntyillään, mutta tosiaan joinain päivinä ei vain viitsi, laiskuuttaan. Ei käsittääkseni läheskään kaikki vauvat vielä kääntyile tämän ikäisenä, niin että älä huolehdi. Kaikki vauvat omalla rytmillään, ei pidä kiirehtiä
Niin, ja yhdyn täysin MaMaLin ajatuksiin näistä superohjeistajista. Tuntuu ihan käsittämätömältä joskus miten kaikki tutut ja tuntemattomat, sedät ja tädit tietävätkin aina niin sata kertaa paremmin miten juuri tämän vauvan kanssa olisi parasta toimia. Toisaalta, meille on siunaantunut ilmeisen "helppo" lapsi, niin että ollaan kait siitä syystä pahimmilta ripityksiltä säästyttykin. Ja jos jotain on joskus tullutkin, niin en ole siitä oikeastaan edes jaksanut loukkaantua, antanut vaan mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta tosiaan just toi, että en kyllä itse kuvittelisi meneväni kaikkitietäväisesti jakelemaan muille ohjeita lastenkasvatukseen. Näinköhän sitä sitten vuosien saatossa tulee itse kukin muuttumaan?..