Marraskuun odottajat

[13]

Marraskuun odottajat:

01.11. Sarika, 34v, pikkukakkonen, KYS
*24.10. tyttö, 3860g ja 50 cm
01.11. Rinuli, 25v, esikoinen, TAYS
01.11. Pirpana, 31v, kakkonen, Porvoon sairaala
02.11. Perhonen, 23v, esikoinen, Jorvi
*23.9. poika, 2040 g ja 44 cm
02.11. Gilda, 40v, esikoinen, NKL
04.11. Tiia, 22v, toinen, SKS
06.11. Hansuli, 36v, esikoinen, Aasia
06.11. Mimmi, 36v, neljäs, miehelle eka, SKKS
07.11. Sanni, 21v, esikoinen, OYS
07.11. Liisi, 31v, esikoinen, eteläinen Saksa
07.11. Jessi, 26v, kolmas, miehelle eka, Karolinska
09.11. Nitta, 28v, pikkukakkonen, SKS
09.11. Tulppaani, 30v, esikoinen, Salon seudun sairaala
10.11. Raisa, 28v, esikoinen, Kätilöopisto
*21.10. tyttö, 2860 g ja 47 cm
10.11. Jonsku, 20v, esikoinen, Kätilöopisto
10.11. Kata, 25v, esikoinen, LKS
11.11. Marras-masu, 29v, kolmas, miehelle eka, Kätilöopisto
14.11. Katri, 25v, esikoinen, PKKS
14.11. Sipuli1, 28v, esikoinen, NKL
15.11. TiinaMaria, 36v, kakkonen, PHKS
15.11. Iita, 24v, esikoiskaksoset, KYS
15.11. Katriina, 36v, toinen, PHKS
16.11. Lilja, 24v, esikoinen, NKL
16.11. Tiikeri, 20v, esikoinen, HYS
16.11. Jonna,28v,esikoinen,KOKS
17.11. Leenu, 25v, esikoinen, PHKS
17.11. Janda, 28v, esikoinen, TAYS
17.11. Tintti, 31v, esikoinen, VKS
18.11. Sue, esikoinen
18.11. Anne, 23v, esikoinen, KS-KS
19.11. Loora, 30v, esikoinen, NKL
19.11. Lyyli, 21v, esikoinen, KAKS
19.11. Myy, 24v, esikoinen, OYS
19.11. Sopuli, 34v, esikoinen, SKS
19.11. Marrasmamma, kolmas, Kätilöopisto
21.11. Leijona, 29v, toinen, TYKS
21.11. Kuuhullu, 19v, esikoinen, SEKS
21.11. Hanu, 38v, kolmas, miehen esikoinen, HYS
22.11. Che, 31v, esikoinen, OYS
23.11. Giana, 22v, toinen, OYS
24.11. Mökö, 22v, esikoinen, EKKS
24.11. Amanda, 25v, esikoinen, NKL
26.11. Peppa, 17v, esikoinen, Kätilöopisto
26.11. Sirenia, 27v, esikoinen, KHKS
27.11. KS, 28v, esikoinen, EKKS
28.11. Vipe, 38v, kolmas, miehelle eka, uusioperheen
iltatähti, OYS
28.11. Jasi, 33v, eka, Kätilöopisto
28.11. Minski, 29v, esikoinen, Jorvi
28.11. Mimmu78, 27v, esikoinen, PHKS
30.11. Zatu, 29v, esikoinen, KS-KS
30.11. Tiina, esikoinen, Kuusamo

 

[Myy]

Aloitetaanpa uusi ketju vielä, kun alkaa tuo edellinen olemaan jo yli 100 viestiä.

Kerrankin mä olen hyvin aikaiseen ""liikenteessä"". Piti mies viedä töihin, jotta sain itse auton. Pääsee vähän helpommin tuonne äitipolille tänään ja ennen kaikkea vähän nopeammin kuin bussilla.

Yö oli yhtä tuskaa. Luulin jo saaneeni jonkun kuumetaudin tai vaihdevuodet. Ikkuna oli auki ja mies kääriytyneenä kokonaan peittoonsa niin mulla hiki senkun virtas, yöpaitakin ihan märkä. Vessassa kävin muistaakseni 6 kertaa sen jälkeen kun olin sänkyyn menny, jalat särkee yms. Ei kiva.

Masuasukki jumppaa edelleen omaan tahtiinsa varsinkin iltaisin. Nyt yrittää varmaan tulla tuosta oikealta kylkiluiden kohdalta ulos. Ei oo vissiin vielä keksinyt mistä sitä pitäisi tulla. Olisi ihanaa kun lääkäri sanoisi tänään, että alhaalla on jo jotain edistystä tapahtunut, vaan turha luulo mun kohdalla. Tää syntyy joulukuussa, alan olla siitä hyvin vakuuttunut, vielä 5 viikkoa ainakin.

Nyt lukemaan aamunlehteä ja syömään aamupalaa uudestaan. Pitääpä palailla vielä linjoille, jos sairaalassa jotain dramaattista selviää. Synnytystapa-arvio vähän pelottaa, sekun pitäisi tänään tehdä. Pelottaa, että sattuu.

Mutta näin meillä tänä aamuna, mitenkäs teillä muilla?
Myy rv 36+5 (loppua kohti kovasti menossa...)

 

[Pirpana]

Huomenia!

Täälläkin on taas herätty ""hyvin nukutun yön jälkeen, uuteen ihanaan päivään"". Blääh!
Kaippa se vaaveli yrittää opettaa äiteetä yöheräämisiin näin etukäteen, mutta kun ei tuo kaksivuotiaskaan näemmä vielä osaa nukkua koko yötä putkeen. Viime yönäkin kampes viereen nukkumaan ja siinä sai sitten mamma potkuja sekä vattan sisältä että ulkoapäin selkään. Ja hyvin nukutti!!!
No, voiton puolella kuitenkin ollaan. Tänään on taas neuvolakin - toivottavasti jo viimeinen...

Reipasta pakkaspäivää kaikille :O)
Pirpana 39+2

 

[jessi]

Huomenta taasen!!
Sairaalakuulumisia: Kohdunsuu yhä sormelle auki, kanavaa jäljellä 2,5cm ja taipunut taaksepäin. Kahden viikon päästä uusi kontrolli ja jos ei siihen mennessä ole spontaanisti lähtenyt käyntiin, niin sit käynnistellään. Vauva oli kasvanut hyvin, nyt painoarvio oli jo yli 2600g Eivät halua tämän menevän kovasti yli, koska mun paino ei ole noussut, vaan vauva imee kasvunsa minusta, vaikka välillä tuntuu, etten ehdi muuta tekemään, kuin syömään. Lepoon määrättiin, eli ei siivoamista, kaupassakäyntejä, eikä mitään... Blääh. On kuulemma kroppa tottunut siihen, että menen koko ajan lujaa eteenpäin, eikä se nyt osaa antaa synnytykselle periksi, ennen kuin vain olen...Hassuja nää ruottalaiset Vähän voi tehdä tiukkaa olla tekemättä mitään, kun ei sellaiseen ole tottunut.
Tänään neuvola.
Muita kuulumisia: Oon nyt pari päivää potenut flunssaa ja pahaa oloa. Ruoka ei tahtonut pysyä sisällä. Onneksi mies jää ensi viikolla jo kotiin isyyslomaa viettämään. Tai yhdistettyä isyys-syys-talvi-ylityövapaata. Se on kotona viis viikkoa, paitsi aina yhtä työpäivää tekee per viikko. Se onkin sitten varmasti pisin aika, mitä ollaan yhdessä ikinä vietetty ja mua ainakin hiukka jännittää, et miten se menee.
Meillä on muuten tänään vuosipäiväkin ja puolen yön aikaan mut yllätettiin taas. Isäntä oli ihan ite piirtänyt mulle kortin ja kirjoittanut hellän runon pätkän ja sitten sain upean fantasiatikarin! Meillä siis keräillään miekkoja ja puukkoja ja tikareita ja kaikkea sellaista.
Nyt taidan mennä patistamaan tuota tyttöä koulutielle!
Toivottavasti kaikilla on yhtä hyvä aamu, kuin mulla, unettomasta yöstä huolimatta!

Jessi 38+3

 

[vipe]

Huomenta!

Sarikalle sylin täydeltä onnea ja koko perheelle!


Huh,huh. Väsyttää. Hankittiin vielä viime metreillä koiranpentu. Onhan se ihana, mutta kyllä sen vaatii veronsa. Lapset aivan innoissaan. Kyllähän se muuten, kunhan oppisi sisäsiistiksi. Viime yön nukkui melkein 6 asti. Jospa se ainakin nukkumisen kohta hoksaisi, että yöllä nukutaan. Vähän kyllä mietityttää nyt, että kuinkahan sitä jaksaa.. Oliko oikea hankinta.. No, jos menee yli, niin pistän tuonne häkkiin. (sisähäkki). Onneksi tyttö on ottanut koiran omakseen ja varmasti hoitaa sitä täysin rinnoin.

Kaikkeen sitä erehtyy. On muutto ja koira ja sitten lapsi.
Niin että kaikki yhtä-aikaa

 

[mimmi]

Moi!

Hymyilin, Vipe, tota sun koirajuttua... Kuulosti tutulta. En minäkään osannut sanoa ""EI"", kun lapset ja mies halusivat tyttökoirallemme pentuja just nyt...Pikkukoirillahan kiima on harvoin, meidän koiralla sattui sitten sopiva astutusaika tietysti juuri näitä aikoja. Saadaan vauvan ristiäisten aikoihin odotella myös koiraperheenlisäystä....No tietysti siinä on se puoli, että tämä on sikäli hyvä aika, että olen kotona äitiysloman takia. Ei tulis normaalioloissa pentukoiranhoidosta mitään, kun kaks työssäkäyvää ihmistä.
Voi siis olla joulun alla hiukan hulinaa....

Kuulkaas odottajat! Kyllä se vaan niin on, että vaikka se laskettu aika olisi kuinka lähellä, sitä tuskastuu päivä päivältä enemmän. Minulle oli oikeasti iso pettymys, kun paikat eivät olleet yhtään lähteneet kypsymään. Minulle on kerran tehty käynnistys, eikä se minun kohdallani ollut myönteinen kokemus. Kivut tulivat niin, ettei supistusten väliin tullut lepoa ollenkaan, vaan oli yksi iso supistus ja välissä pienempää supistusta koko ajan. Tällä kerralla minulla on myös riesana sairas sydän. Sydänlääkärit kiistelivät synnytystavasta. Aluksi oli leikkaus suunnitteilla, mutta alhaisen verenpaineeni takia siitä luovuttiin. Sitten suunniteltiin imukuppia ponnistuksen auttamiseksi. Sitten on luovuttu siitäkin, kun lääkäri oli sitä mieltä, että vauva ei tule painamaan yli 4 kg, niinkuin edelliset lapseni.
Kumminkin minun laskujeni mukaan ehtivät vielä yli 4 kiloisiksi, jos ei ala mitään tapahtumaan...

Yöt on välillä sietämättömiä. En minä siitä valvomisestakaan niin, mutta ne vaivat! Valvotut yöt aiheuttavat mulle rytmihäiriöitä ja taas viime yönä tuntui, ettei happi riitä millään. Pulssi oli aivan epäsäännöllinen.

Tänään aion varata vyöhyketerapia-ajan. Olen kuullut, että vyöhyketerapialla voidaan edesauttaa paikkojen avautumista. Ei se ainakaan vaarallista ole, oli hyötyä sitten tai ei.

mimmi

 

[vipe]

Hei Mimmi!

Olipa lohduttavaa kuulla, että on muitakin koiriin ""sekaantujia"" Onhan tämä harjoittelua kun pentu on vauvana. Otettiin tuossa juuri päiväunet Voi jestas!
Onnistuiko teillä siis jo astutus ja pentujen tulo jo selvä?
Pitääpä jatkossa sinulta kysellä hoito-ohjeita koiran osalta.
Etenkin tuo sisäsiisteyden opettaminen kiinnostaisi miten sen saisi nopeimmin toimimaan? Ei varmaan meilläkään tätä olisi nyt otettu, mutta kun meikä on tosiaan kotona, niin totesivat, että äiskä hoitaa...

Mihin ratkaisuuun sinun osalta on siis päädytty synnyksen suhteen?

 

[vipe]

Hei Mimmi vielä kerran!

Teillä näkyy olevan myös uusioperhe. Miten on mennyt ja miten lapsen tuloon omat lapsesi ovat suhtautuneet? Minkä ikäisiä sinun lapset on?

Meillä on mennyt oikein kivasti. Tyttö 15 ja poika 11. Tyttö nyt loppumetreillä innostunut asiasta ja puhuu vauvantulosta aina tämän tästä. Aikaisemminkin elin erästä uusioperhesuhdetta ja se oli täysi fiasko. Nyt on kyllä niin kiva kun tulevat molemmin puolin toimeen ja hattua voi nostaa miehelle tavasta miten hän osaa käsitellä lapsiani vaikka hänellä itsellä ei niitä ennestään ole. Teilläkin näkyy olevan samanlainen tilanne, että miehellä ei lapsia ole myöskään. Täällä mies odottaa kyllä lasta aivan innoissaan ja fiilikset on korkealla. Mieheni on vielä minua vanhempi ja tiedämme että tämä on meidän ensimmäinen ja viimeinen yhteinen lapsi, joten odotus on senkin takia ylimmillään.

 

[mimmi]

Vipe:

Emme ole täysin 100% varmoja, onnistuiko astutus (3vk sitten), mutta kyllä meistä Nekun massu on pyöristynyt aika paljon ja alkoi yhtäkkiä syömään kaksinkertaisen määrän entiseen verrattuna. Käytettiin astutuksessa kaksi kertaa, joten onnistumisen mahdollisuus senkin puolesta hyvä.
Kyllä se sisäsiistiksi opettaminen voi vaatia pitkää pinnaa, mutta tietysti aika tavalla rodusta ja luonteesta kiinni, kuinka nopeasti se tapahtuu.

Olen päässyt kovin helpolla näissä uusioperhekiemuroissa raskaaksitulemisen jälkeen. Vaikka mieheni on minua nuorempi, hän on uskomattoman hyvin ottanut lapseni ""omikseen"". Kun me kolme vuotta sitten aloimme seurustella, annoin ymmärtää (ja itsekin luulin) ettei me koskaan yhteistä lasta saataisi. Asiaa tietysti pohjusti sekin, että mulle tehtiin sterilisaatio kolmannen lapsen jälkeen. Silloisessa elämänvaiheessa se tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Kuitenkin nähtyäni mieheni hyvänä isäpuolena, joka ei pelännyt vastuunottoa (vaikka on minua huomattavasti nuorempikin) minun opiskellessa vuorotyön ohessa, ajatus IVF-alkuisesta raskauden mahdollisuudesta heräsi. Onhan selvää, että lapsirakas mieskin haluaisi edes kerran kokea vauvan odotuksen ja ylipäätään tulla isäksi! Meillä ei ole sikälikään ollut mikään helppo yhtälö uusperheenä, että ex-mieheni yritti itsaria silloin kun lähdin ja vammautui loppuelämäkseen. Kun sittemmin tapasin nykyisen mieheni, elin vaihetta, jossa ex-mieheni alkoi toipumaan rekan alle hyppäämisestään ja talon myymiset ym. oli vain pieni osa sitä hullunmyllyä. Kaiken lisäksi nykyisen mieheni kanssa koimme sijoitusperheenä toimimisen moninaisuuden, kun meillle hätäsijoitettiin vielä 8-vuotias poika 8 kk ajaksi.... Eli kova koulu käytiin perheenä ja parina läpi ennen päätöstä tehdä yhteinen lapsi....Lisäksi oli mun sydänvika. Teetimme perusteeelliset tutkimukset ja lääkärin myöntämän raskausluvan jälkeen jäikin sitten kysymykseksi, onnistuuko IVF.

Olimme onnekkaita, koska meillä tärppäsi heti. Koin hoidot sen verran vaikeina, ettei me varmaankaan olisi edes toista kertaa yritetty (tosin alkioita saatiin 8 kpl pakkaseen).
Raskaus alkoi kaksosraskautena. Siihen oli vanhimmilla lapsilla kyllä sanansa sanottavana (12-,10- ja 7-vuotiaat). Kaksi vanhinta lasta olivat vähän kauhuissaan, sanoivat, että ""mitä järkeä tehdä 5 lasta!"" Toinen vauveleista lähti taivaaseen vk 12. Nuorin lapsistani on tyttö ja odottaa vauvaa ehkä eniten. Lapset kyselevät, ""onko vauva meidän veli"" (sukupuoli on siis tiedossa).

Lääkärit päättivät kumminkin, että synnytän normaalisti alakautta. Olen ollut (sairasloma+kesäloma+varhennettu äippäloma) jo elokuun alusta kotona ja vointi koheni huomattavasti. Silloin kun kävin vielä töissä, olin jatkuvasti rytmihäiriöinen ja uupunut. Hengästyin pienestäkin rasituksesta. Lähden kyllä toiveikkaana ja luottavaisena synnyttämään. Pahin pelkoni on vauvan koko, jos tämäkin menee yli lasketun ajan. Varasin ensi maanantaille ja torstaille vyöhyketerapia-ajan. Kovasti terapeutti kehui, että vyöhyketerapia auttaa paikkojen avautumisessa...Kokeillaan siis sitäkin.
Mimmi

 

[nitta]

No niin, kuten arvelinkin en vielä jäänyt sairaalaan.

Kohdunsuun tilanne täysin epäkypsä, siksi ei siis tänään käynnistetty. Otettiin vauvalta sydänääni käyrää pariin otteeseen -> eka oli liian korkea n. 170 syke koko ajan vaikka vauva ei liikkunut, no onneksi toisella otoksella kaikki ok. Vauvan painoarvio mielestäni aika huima eli 3700g. Pelottaa että mahtuuko se tulemaan, lääkäri kyllä kuvat katsoi ja sanoi että kyllä pitäisi mahtua jos pää tulee oikeassa asenossa.

Nyt olen viikonlopun kotona ja sitten maanantaina käynnistykseen osastolle ja viim. tiistaina leikataan mikäli ei käynnistys onnistu. Ihan kiva että tietää ettei useaa päivää tarvitse käynnistystä yrittää.

nitta rv 38+1

 

[mimmi]

Nitta:

Milloin edellinen painoarvio tehtiin ja paljonko se silloin oli?
Onpa hyvä, että asialle tehdään jotain, eikä vaan arvailla ja odotella laskettua päivää. Sisarellani oli vastaava tilanne, mutta sitä vaan annettiin mennä lasketun ajan ylitse. 4500 g vauva otettiin sitten 15 tunnin yrityksen jälkeen hätäsektiolla.
Kyllä sulla on jännät ajat! Saatkohan yhtään nukuttua (minä en kyllä jännitykseltä pystyisi) viikonloppuna?
Tsemppiä ensi viikon urakkaan!
Niin joo, piti kysymäni, että saitko jotain kohdunsuuta kypsyttelevää lääkettä kotiin? Antoiko lääkäri arviota siitä, että voiko maanantaihin mennessä olla tapahtunut mitään kypsymistä (tarkoitan, että näin nopeasti)?
Mulla on laskettu aika pari pv myöhemmin, kuin sinulla. Ei myöskään ollut paikat pehmenneet (kiinteä kohdunsuu, sormelle auki, kaulaa 3 cm) ja varaudun yliaikaisuuteen (verraten edellisiin raskauksiini, jotka kaikki yli).
Kuulin eilen lääkäiltä, että ultrasakin voi painoarvio (varsinkin kookkailla lapsilla) heittää 15%. Aiemmin on kyllä pitänyt hyvin paikkansa.
mimmi

 

[Myy]

Onpas ollut vilkas aamu ja päivä. Onnea Vipellekkin uuden ""vauvan"" tulosta... Kyllä se koiranpentu kummasti laittaa naurattamaan ja hymyilyttämään kun se touhuaa niin tärkeänä pitkin asuntoa. Meillä tuo koira oppi sisäsiistiksi n.4kk, sitä ennen päätti, ettei pissi mihinkään sanomalehdelle oven viereen vain vaan ja ainoastaan keittiön lattialle. Eikä sitten tarpeitaan mihinkään muualle enää tehnyt ennen kuin oppi sisäsiistiksi.

Sairaalassakin tuli käytyä. Kaikki hyvin, terveydenhoitaja taitaa vaan olla vähän ""hermoheikko"" ja passittaa herkästi sairaalaan. No, pääsinpä kurkistamaan mitä mahassa tapahtuu. Painoa lääkäri arvioi ensin mahanpäältä kokeilemalla olevan n. 3300-3400g ja sitte katottiin vielä ultralla ja 3400g näytti kone. Eli siinä keskikäyrän ja yläkäyrän välissä kuulemma mennään. Paikat aikalailla kiinni vielä, joten odotelu jatkuu ainakin täällä meillä. Toksemiaepäilyn osalta jatkan paineiden mittaamista kotona ja pissimistä tikkuun pari kertaa viikossa, sanoi että ei syytä huoleen. Paineet oikeastaan ihan erinomaiset.

Nyt pitäis koittaa jaksaa lähteä koiruuden kanssa pihalle haukkaamaan vähän happea. Tuli tuossa syötyä taas vähemmän terveellisesti ja oikein alkoi itteäkin ällöttämään ja yököttämään tämä jatkuva lihoaminen.

Mutta, näin taas täällä. Tsemppiä ja voimia kaikille synnytykseen lähtijöille!!!
Myy rv 36+5

 

[nitta]

Mimmi:

Edellinen painoarvio tehtiin tasan 1vko sitten ja oli silloin 3380g että sitäpä se lääkärikin sanoi että kylläpä tämä vauhdilla kasvaa. Sanoi kyllä että ei nyt vkl aikana pitäisi mitään suurta painon muutosta tulla, toivottavasti ei.

Mulla kävi esikoisen kanssa myös että annettiin mennä yli (rv 40+6) ja sitten 11h tuskien jälkeen kiireellinen sektio ja tyttö painoi 4260g. Mulla myös todettu hiukan ahdas lantio.

En saanut mitään lääkettä kotiin eikä myöskään mitään arviota antanut tilanteen etenemisestä. Jotenkin tuntui se lääkäri siltä ettei oikein usko että käynnistys onnistuu, puhuin siihen malliin leikkauksesta.

Kyllähän tätä nyt viikonlopun saa jännittää, pitää vaan yrittää tehdä muita juttuja ettei tulisi liikaa jännitettyä.

 

[mimmi]

Supistuksista.... Onko muilla sama ilmiö, että suppareita on eniten ilta/yöaikaan? Mulla niin ollut useamman viikon ajan, että kyllä yksittäisiä on aamulla ja päivällä, mutta jostain syystä alkavat aina illansuussa niin, että melko tavalla vartin välein kunnon supistus.

Tänään päätin tehdä jotain tälle tylsyydelle. Lähden liikenteeseen ja menen ostamaan tiimarista jouluaskartelutarvikkeita. Jos väsäilisi vaikka huovutettuja tonttuja ja enkeleitä tms joulupaketteihin. Ristiäispöytää varten tarttis väsätä pöytäliinakin, mutta jotenkin ei vaan saa aikaiseksi.

Hyvää viikonloppua kaikille!
mimmi

 

[jessi]

Mimmi:
Mulla on onneksi tällä hetkellä toisin päin, eli ne kovemmat ja pidemmät supistukset tulee päivällä. Yöllä sit vaan pitää juosta vessassa, selkää särkee ja jos ei muuta keksi, niin sit kramppaa jalat. Ihanaa tämä loppuaika
Täällä alkaa kouluissa syyslomat tänään ja mun tyttöseni suuntaa Suomeen kokonaiseksi viikoksi. Hiukan sitä jännittää, että onko hän sitten jo isosisko, kun hän tulee takas. Vähän paha mennä lupaamaan suuntaan tai toiseen.

Pelkään pahoin, että oon tainnu tän flunssan lisäksi saada pissatulehduksen. Ainakin on sellainen hiukka kirveltävä olo välillä.
Mites teidän muiden seksielämä on muuten pysyny kasassa? Mulla tuli tossa yhdessä vaiheessa sellainen vaihe, että en voinu sietää edes pienintäkään kosketusta. Onneks se ei kestänyt kauaa, mutta kyllä siinä oli miesparka helisemässä, kun se ei tienny mitä pitäis tehä. Mä kun yleensä oon ihan sylikissa ja kaipaan kovin paljon läheisyyttä ja hellittelyä. On sekstailu ainakin muuttunut haasteelliseksi ihan noin jo asentojenkin puolesta

No ei tässä taas tällä hetkellä muuta. Painun viemään tytsyn kouluun ja pakkaan sen reissukassin valmiiksi. Siellä mun käsittääkseni tarvitaan jo talvivaatteita välillä.

Jessi 38+4

 

[Pirpana]

Jessi, kannattaa tosiaan laittaa likalle talvivaatetta matkaan. Parhaillaan täällä etelässä (Porvoossa) on lunta viitisen senttiä ja pakkasta -6. Hrrr! Tosin taisivat lupailla viikonlopuksi kymmentäkin plussa-astetta, mutta tiedä sitten...
Meillä on kyllä tämän raskauden aikana jäänyt seksielämä tosi taka-alalle. Ihan alkuun mulla oli niin tajuttoman huono olo ja väsy, no sitten hiukka piristy tossa kesällä, mutta mieheltä leikattiin nivustyrä elokuussa ja sitä piti sitten varoa ja nyt on sitten meikäläinen taas niin väsy-norsu ettei paljon nappaa. Aattelin kuitenkin houkutella ukkelia ässätouhuihin viikonloppuna, jos vaikka saatais vauva liikkeelle (sen kolmannen eli siivousässän taidan kyllä jättää vähemmälle...)!
Mukavan raikasta viikonloppua kaikille!
39+3

 

[vipe]

Hei!

Mimmi: sinulla oli kyllä aikamoinen tarina ja paljon olet saanut kestää ja kokea. Onneksi nyt kaikki tuntuu olevan tosi mukavasti. Kyllä se elämä tosiaan välillä koettelee itse kutakin ja liikaakin, mutta onneksi taistelemalla ja ajan kanssa useimmiten päästään pinnalle. Kyllä itsekkin on saanut kokea elämän koulun hyvin konkreettisesti. Mutta jospa nyt elämä rauhoittuu/seestyy. Itse ainakin uskon niin ja elän myös onnellisessa parisuhteessa. Ei se sinkkuusaikakaan mitään herkkua ollut. Aikansa kutakin.

Seksielämä meillä on kyllä täysin ""out"". Minua ei kyllä kiinnosta pätkääkään ja eipä taida miehelläkään. Nyt kun vielä kuuli, että lääkäri tunsi vaavin pään, niin meni viimeisetkin halut

Kyllä se vaan niin jäytää alapäätä, että huh, huh. Vihloo ja repii. Ei niinkään mitään kamalia suppareita, mutta tuo vihlominen on kyllä aikamoista. Kyllä kävelyt on kävelty. Niinkuin mummo saa töpötellä.

Myy: miten opetit pentusi tekemään tarpeet vain tiettyyn kohtaan?

 

[Sirenia]

Ihan ekana Supersuuret Onnittelut kaikille ""poksahtaineille"" ja heidän perheilleen!

Mimmi: Kyllä on suppareita iltaisin, ei öisin niinkään, mutta ne mitä illalla tulee niin ovat välillä sellasia että huhhuh! Toissailtanakin tuli 3-10 min. välein aika napakoita supistuksia, tuntuivat ihan selän puolellakin. Kesti vieläpä jotain 3 tunnin ajan... Meinasin että joko sitä tulee lähtö mutta loppuivat sitten. Toivottavasti kuitenkin valmistelevat paikkoja ettei tarvis yli la:n kärvistellä

Seksielämästä... tuntuu että eipä edes tiedä mitä se on) Niin on kyllä kaikki halut kaikonneet. Miesparka! Kyllä se vakuuttelee ymmärtävänsä vaikka varmasti sillä onkin rankkaa. En edes muista koska olis viimeks touhuiltu. Pitäis kai koittaa vähän saada itestään jotain irti mutta kun tuntuu ettei huvita yhtään mikään muukaan asia mikä vähääkään vaatii mitään ponnisteluja.

Vipe: Toi vihlonta on kyllä ihan karmeeta! Tuntee ittensä ihan naurettavaks kun vaikka kaupassakin käy, pitää vaappua kun pingviini lyhyin askelin... Ennen raskautta naureskelin itekseni että miksi ihmeessä sitä raskaanaolevat naiset kävelee niin kummallisesti, että eikö sitä nyt vois normaalisti kävellä... Eipä enää naurata, pilkka sattui omaan nilkkaan;DD

Hyviä viikonloppuja kaikille!

 

[Myy]

Ihana yö takana. Heräsin kerran käymään vessassa koko yönä. Yhdentoistaiakoihin varmaan laitoin jo nukkumaan ja juuri heräsin. On kerrankin sellainen olo, että on saanut nukkua riittävästi.

Tuntuu, että kaikilla muilla jo supistelee ja valmistelee paikkoja. Täällä vaan ei mitään. Vähän vatsa toisinaan kovettuu ja pongottuu hetkeksi, mutta ei siihen mitään kipua liity lainkaan. Aina vain varmistuu ja vahvistuu se tunne, että tää syntyy joulukuussa. Just tuossa laskeskelin, että 3.12. saattaisivat käynnistellä, jollei ole siihen mennessä ulos tullut. (sitte oltais 2 viikkoa lasketun ajan yli menty) Minkäköhän kokoinen tää kaveri sitte jo olis kun nytkin on jo 3,4kg arvion mukaan? Hui...

Vipe: Meijän koira vaan päätti ihan itse, pissivänsä keittiöön. Yritettiin ohjata sitä sanomalehden päälle oven viereen, ei kelvannut. Niin annettiin sitte tehdä tarpeensa keittiöön, ei tarvinnut kuitenkaan etsiä ikinä kotiin tullessa mistä se pissa löytyy.

Nyt pitäis lähtee miehelle viemään kännykän laturia töihin jos jaksan. Suunnitelin kyllä viettäväni tämän päivän kotona, lähtemättä kaupungille. Mutta pitää katsoa, jos kuitekin lähtis vaikka kahvittelemaan keskustaan!

Myy rv 36+6 (jes, huomenna taas vaihtuu viikko!)

 

[tiikeri]

Niin mikä se ""seksielämä"" oikein on?-jotain syötävää?
ei niinkun oo pienintäkään kiinnostusta täällä suunnilla.. sekin on jo saavutus että kyljeltä heittää toiselle. tuosta pingviinijutusta tai siis kävelystä, kysyn varmaan joka toinen päivä huolissani mieheltä, että enhän vaan kävele mitenkään hassusti? -no onneks en, se on kyllä hassun näköstä ehkä se sitten vähemmän ""naurattaa"" kun omalle kohdalle sattuu.
täytyypi tästä mennä aamupalalle ja sitten alottaa siivoustouhut..plaah..
tää on kyllä hassua että pitää ensimmäisenä nykyään tänne tulla kattoon että jokohan taas olis joku räjähtänyt.. rytmi mennyt ihan sekaisin.. vieläkin silmät sikkurassa yritän tässä juttua laittaa. kuulumisiin
viikkoja ei jaksa nyt muistaa, eikai niillä enään kovin ole merkitystäkään!?

 

[mimmi]

Supistuksista vielä...Minäkään en silloin, kun olin ensisynnyttäjä, kokenut yhden yhtä supistusta, en edes vatsan kovettumista ennen kuin tuli sairaalaanlähtö. En tiedä, mikä taika siinäkin sitten on.

Seksielämästä... Meille on käynyt niin, että minun haluni olivat nollilla alkuraskaudessa. Mutta viimeisellä kolmanneksella on asia kääntynyt niin, että sitä vois vaikka monta kertaa päivässä, jos olis mahdollisuus. Sikäli hullua, että nyt on tuo vatsa vähän tiellä ja touhu hankalampaa kuin ennen... Mieheen ei oo raskaus vaikuttanut millään tavalla (aina valmis =) )

mimmi

 

[nitta]

Huomenta tai eihän tämä oikeastaan enää mikään aamu ole.

Miten voikin tämä unettomuus vaihtua yhtä-äkkiä totaaliseen väsymykseen. Mua on koko tämän viikon väsyttänyt aivan jatkuvasti, nukun n. 1h päikkärit ja sitten illalla n. 23 nukkumaan ja nukun väh. klo 10.00 saakka. Tänä aamuna nousin 10.30, ja väsyttää edelleen.

No tietysti hyvä nyt kerätä voimia alkuviikon urakkaan
Kovasti odotan että viikonlopun aikaan rupeaisi jotain tapahtumaan, säästyisi siltä käynnistämiseltä. Mutta tuskinpa mitään tapahtuu...

Seksistä oli täällä ollut puhetta. Kyllä se on meilläkin aika vähälle jäänyt, mun puolelta siis. Mies kyllä sanoi ymmärtävänsä mutta odottavansa jo kovasti sitä aikaa kun olen normaalissa tilassa samoin sitä odotan minäkin!

Toivotan suppareita niitä toivoville ja jospa saataisiin marrasvaaveja maailmaan tämän viikonlopun aikana.

nitta rv38+2

 

[mökö]

Mimmi: täällä myös supparit tulee juuri öisin, eikä oikeastaan ollenkaan päivisin.. tuota olen minäkin ihmetellyt, ja sanoin siitä neuvolassakin, tiedä sitten mistä johtuu.. no, kunhan tulee ja kunhan pehmittäisivät paikkoja!

Seksielämä on täälläkin kovin olematonta. ei vaan huvita ollenkaan.. voi niitä aikoja sitten, kun halut palaa!

 

[Raisa]

No niin, vihdoinkin hetki aikaa..

Sitähän se mun jatkuva supistelu tiesi, että synnytys tuli vähän etuajassa, vk 37+1.

Eli kuten kerroinkin silloin aiemmin, kävin Kätilöopistolla neuvolalääkärin lähetteellä viime tiistaina ja siellä huomattiin kohdunsuun olevan 4 cm auki. Lähdin kumminkin kotiin, koska supistuksia ei ollut. Keskiviikkona illalla mulle nousi kuume ja tuli kova pahoinvointi ja ripuli, joten lähdettiin takaisin laitokselle johon mut otettiin osastolle tarkkailuun. Torstaipäivä meni ihmetellessä, kaikki kätilöt ja lääkärit kävivät katsomassa harvinaisuutta, ensisynnyttäjää jolla oli kohdunsuu siinä vaiheessa 5 cm auki mutta ei kivuliaita supistuksia.. olisi naurattanut ilman sitä pahoinvointia. Mikään kiinteä ei mennyt alas ja olin aika heikossa kunnossa.

Torstain ja perjantain välisenä yönä joskus 1.30 heräsin kipeisiin supistuksiin ja mut siirrettiin synnytyssaliin, johon isäkin soitettiin paikalle. Olin 6 cm auki, mutta supistukset loppuivat heti, kun pääsin ktg-käyrälle, niinkuin koko sairaalassaoloajan oli ollut (kylkilepo aiheutti supistusten laantumisen). No minä nukuin siinä synnytyspöydällä ja mies lattialla 6.30 saakka, jolloin lähdin käymään vessassa, ja lapsivesikalvot puhkesivat siinä wc-käynnillä. Vettä ei tullut ulos (vauvan pää oli edessä), mutta supistusten voimakkuus nousi aivan valtavasti. Kätilö soitettiin paikalle ja taas käyrään, nyt olivat tosi kovia. Sain kuumavesipullon ja pärjäsin sillä tunnin verran, sitten aloin jo kysellä epiduraalia ja sain ilokaasun hetkeksi avuksi. Epiduraali laitettiin noin 8.10 ja se auttoi heti!! Oli tosi mahtava, siis suosittelen lämpimästi.. ilokaasun kanssa meinasi tulla paniikki, kun se ei oikein auttanut ja tuntui vain siltä, että olisi elämänsä kännissä.

Kivut eivät siis olleet sen jälkeen erityisen kovia, juteltiin miehen ja kätilön kanssa niitä näitä, kätilö oli koko ajan paikalla ja oli muutenkin aivan mahtava. Joskus 9.30 huomattiin, että olin 10 cm auki ja sain luvan ponnistaa. Oli haettava oikeaa tekniikkaa aika kauan ja meinasi taas tulla paniikki, kun homma ei edistynyt yhtään. Jossain vaiheessa en saanut ponnistaa, kun piti odotella vauvan laskeutumista alemmaksi ja silloin oikeasti huusin niinkuin elokuvissa, sattui aivan sairaasti se, että EI saanut ponnistaa (muuten aika hyvät äänieristykset oli tuolla sairaalassa). Muuten ponnistaminen ei niinkään sattunut, mutta oli tosi raskasta. Paikalle kutsuttiin toinenkin kätilö kun ei hommasta meinannut tulla mitään. Episiotomia tehtiin ilman että huomasin, oli hyvä puudutus.. Jossain vaiheessa kerjäsin imukuppia, ja sitä harkittiin, mutta kätilöiden mielestä piti silti vielä yrittää. Lopulta 10.51 vauva tuli ulos ja aloin hyperventiloida ihan pelkästä helpotuksesta siitä, että homma oli ohi.. 4,5 h meni kokonaisuudessaan, lyhyt ensisynnyttäjälle, tosin se avautumisvaihehan kesti 3 vrk

Tyttö sai 9 pistettä ja oli tosi kiukkuinen ensihetkestä: alkoi karjua ja pissasi mun päälle. Oli poikaolo koko raskauden ajan, mutta tulikin äkäinen tyttö Siitä vasta tuskien taival alkoi, olin mahataudin (?) heikentämä enkä ollut syönyt ja nukkunut moneen päivään ja tietty paikat aivan hajalla, epparia särki hirveästi. Multa ei tullut maitoa ja heti ei huomattu, että tyttö oli ihan aliravittu. Sitten se sai lisämaitoa ja multakin alkoi tulemaan maitoa, kesti vaan aika pitkään ennenkuin oppi rinnalle. Hoitajat hoitivat tyttöä pari ekaa yötä, että sain levätä, kun olin aivan hajalla kaikin puolin.

Nyt menee ihan hyvin, viime yönä sain nukuttua jopa 6.5 tuntia, aiemmin vaan 3-4.. Tyttö on tosi jäntevä ja reipas ja oppinut syömään hyvin ahnaasti ja kakkimaan vielä enemmän. Ja on se nyt tosi söötti tummatukkainen pieni tyttö, vaikka minuutin ikäisenä näytti aika rumalta Kamalasti väsyttää edelleen ja tämä on tällaista opettelua, mutta eiköhän se tästä vähitellen.

Poksahtelemisia kaikille mahd pian
Raisa ja tyttö 1 vk

 

[Nisa]

ONNEA Raisa! Kirjottelen tänne ekaa kertaa,mulla la vasta 27.11, mutta on muutamana viikkona ollu myös ripulointia ja pahoinvointia, muutama kipakka supistus niihin lisänä. Joten saas nähä miten se synnytys täälä sitten alkaa, nyt viikkoja kasassa 35+5...Tiistaina eka päivä on viimeinen lääkärin tarkastus, joten silloin nähdään et missä mennään!=)