Marraskuun odottajat

[11]

Marraskuun odottajat:

01.11. Sarika, 34v, pikkukakkonen, KYS
01.11. Rinuli, 25v, esikoinen, Tays
01.11. Pirpana, 31v, kakkonen, Porvoon sairaala
02.11. Perhonen, 23v, esikoinen, Jorvi
*23.9. poika, 2040 g ja 44 cm
02.11. Gilda, 40v, esikoinen, NKL
04.11. Tiia, 22v, toinen, SKS
06.11. Hansuli, 36v, esikoinen, Aasia
07.11. Sanni, 21v, esikoinen, OYS
07.11. Liisi, 31v, esikoinen, eteläinen Saksa
08.11. Jessi, 26v, kolmas, miehelle eka, Uppsala
09.11. Nitta, 28v, pikkukakkonen, SKS
09.11. Tulppaani, 30v, esikoinen, Salon seudun sairaala
10.11. Raisa, 28v, esikoinen, Kätilöopisto
10.11. Jonsku, 20v, esikoinen, Kätilöopisto
10.11. Kata, 25v, esikoinen, LKS
11.11. Marras-masu, 29v, kolmas,miehelle eka, Kätilöopisto
14.11. LauraM, 25v, esikoinen, NKL
14.11. Katri, 25v, esikoinen, PKKS
14.11. Sipuli1, 28v, esikoinen, NKL
15.11. TiinaMaria, 36v, kakkonen, PHKS
15.11. Iita, 24v, esikoiskaksoset, KYS
15.11. Katriina, 36v, toinen, PHKS
16.11. Lilja, 24v, esikoinen, NKL
16.11. Tiikeri, 20v, esikoinen HYS
17.11. Leenu, 25v, esikoinen, PHKS
17.11. Janda, 28v, esikoinen, TAYS
17.11. Tintti, 31v, esikoinen, VKS
18.11. Sue, esikoinen
18.11. Anne, 22v, esikoinen, KS-KS
19.11. Loora, 30v, esikoinen, NKL
19.11. Lyyli, 21v, esikoinen, KAKS
19.11. Myy, 24v, esikoinen, OYS
19.11. Sopuli, 34v, esikoinen, SKS
21.11. Leijona, 29v, toinen, TYKS
21.11. Kuuhullu, 19v, esikoinen, SEKS
22.11. Che, 31v, esikoinen, OYS
23.11. Giana, 22v, toinen, OYS
24.11. Mökö, 22v, esikoinen, EKKS
26.11. Peppa, 17v, esikoinen, Kätilöopisto
26.11. Sirenia, 27v, esikoinen, KHKS
27.11. KS, 28v, esikoinen, EKKS
28.11. Vipe, 38v, kolmas, miehelle eka, uusioperheen
iltatähti, OYS
28.11. Jasi, 33v, eka, Kätilöopisto
28.11. Minski, 29v, esikoinen, Jorvi
28.11. Mimmu78, 27v, esikoinen, PHKS
30.11. Zatu, 29v, esikoinen, KS-KS
30.11. Tiina, esikoinen, Kuusamo

 

[nitta]

No tulenpa heti laittamaan kuulumisia uudelle listalle.

Täällä ollaan kipeänä, hirveä tauti kerta kaikkiaan. Kävin juuri lääkärissä ja poskiontelontulehdus + korvatulehdus, kiva. No sain lääkekuurin, joten toivottavasti tämä tästä paranee.

Viime yö oli yhtä tuskaa tämän flunssan vuoksi mutta myös siksi että koko yön poltteli alaselkää/mahaa ja supisteli. No lääkäri katsoikin myös kohdunsuun tilanteen ja sanoi että kiinni on ja tosi takana (hyvä että kuulemma ylettyi), sanoi myös että viikkoja jo niin hyvin että eivät estele jos rupeaisi syntymään, kääk.

Että tälläistä tänne, toivottavasti muut säästytte tältä flunssalta.

nitta rv 33+6

 

[Myy]

Oikein iloiset onnittelut Perhoselle ja koko perheelle pienokaisen johdosta! Mukava kuulla että poika voi hyvin varhaisesta elämän alusta huolimatta!!!

Täällä tämä kaveri varmaan pysyy mahassa niin kauan kun vaan saa, sellainen on olo itsellä. Viime yö meni lähinnä valvoessa, en ymmärrä miten taas tuli nukuttua niin huonosti. Mies piti viedä aamulla ennen kuutta lentokentälle ja herätessä oli sellainen olo, etten ole nukkunut tuntiakaan koko yönä. Kävin nakkaamassa miehen kentälle ja tulin jatkamaan unia, sain sentään nukutuksi muutaman tunnin.

Vauva on harrastanut mahassa erittäin tehokasta jumppaa eilisillasta asti eikä tuntunut rauhoittuvan koko yönä. Koittais päättää välillä missä on ja olis hetken paikallaa... =)

Mutta ei mitään uutta varsinaisesti täällä. Elämä jatkuu, nyt ostamaan kanervia pihalle ja touhuamaan.
Myy rv 32+3

 

[vipe]

Huomenia!

Nostellaanpa meitä vähän ylös maailman kirjoille.

Tänään tulee meitsille tasan 2 kk h-hetkeen.
Minusta jo alkaa tuntumaan tämä olo vähän hankalalta. Puuskuttaa, hikiä pukkaa, ähinää ja kun kovin tekee kotitöitä alkaa supistaan. Mahtavaa nähdä kuinka vaavi möyryää vatsassa ja mitä ihmeellisempiä kumpuja tulee vatsan päälle. Kyllä tämä on tosi ihanaa aikaa vaikka vaivojakin on. Minulla paikat eivät ole viime viikon lekuritarkastuksen mukaan mitenkään auenneet tai pehmenneet. Kiinni oli tiukasti 3 cm.

Eilen kyselin Kelalta ä-rahapäätöstä. No, odottavat työantajan ilmoitustan. Pääasia että paprut löytyvät sieltä. Mullahan ei ole päätökselle kiirettä kun saan palkkaa tammikuulle.

Meillä tulee eteen isyydentunnustamis prosessi lapsen syntymän yhteydessä. Olemme aikoneet mennä naimisiin kastetilaisuuden yhteydessä ja siitäkin huolimatta tämä tunnustus tulee tehdä. Mies selvästi vähän pelkaa sitä. Onko kellään kokemusta, kuullut kertomuksia mitä kaikkea ne siinä kyselee? Joskus olen kuullut aika karmeita tarinoita... Mitään häähumua emme pidä, kun kuitenkin olemme kumpikin jo kertaalleen olleet naimisissa niin tämänkaltainen järjestely mielestämme sopii meille oikein hyvin. Yllättää aiomme kaikki. Emme mainitse asiasta kellekkään mitään. Pappi vaan alkaa tahtomiset kysymään... Mies puhunut, että josko mentäisiin ennen lapsen syntymää, mutta itse en lämpene siihen. Jotenkin tuntuu, että ei ole nyt oikein ""naamiais kunnossa"".


Nyt tv töllöttelyyn ja vähän leputtelemaan. Kotiäidin olo tahtoo olla tosi kiireistä. Ihan totta. Päivät menee juoksu jalkaa.

 

[Pirpana]

Täällä ei kummempia, eilen oli neuvola ja kaikki ok - täti arvioi painoksi 2700 g eli la:n aikoihin painaisi sitten n. 3600 g. Meillä esikoinen painoi juuri tuon 3600, samoin minä ja miehenikin syntyissään, aika hauska sattuma!

Tuosta isyydentunnustamisesta. Me olemme jo yhden läpikäyneet ja sama edessä myös tällä kertaa. Ilmeisesti on aikalailla paikkakuntakohtaista miten koville ""kuulusteluissa"" laitetaan, mutta kysymykset on kyllä sen sorttisia, että saattaa yllättää ikävällä tavalla ellei ole mitään ennakkoaavistusta. Moneen kertaan pitää vakuutella suullisesti ja paperilla ettei ole sinä ja sinä aikana ollut sukupuoliyhteydessä muiden kuin isäehdokkaiden ja isän pitää tunnustaa että on juurikin sinä ja sinä ajanjaksona ollut jne. Viimeksi asioimme Vantaalla lastenvalvojan luona, ei jäänyt paha maku suuhun vaan hoitui asiallisesti. Nyt ilmeisesti tunnustamme Porvoossa, ans kattoo millanen sessio on edessä?!

Mukavaa syyspäivää kaikille marrasmasuille,
Pirpana 35+1

 

[Raisa]

Joo, on kiireistä tämä äitiyslomailu. Olen ruvennut kovalla kiireellä laittamaan paikkoja valmiiksi kun hermostutti tuo Perhosen vauvansaanti Nyt on leivottu ja laitettu ruokaa pakkaseen ja vauvan tavaratkin ovat melkein hankittu. ja sairaalakassista olen jo kirjoittanut listan, saa nähdä miten pakkaaminen onnistuu kun h-hetki koittaa.

Mulla supistelee kyllä taas tosi ikävästi. Mistä hitosta sitä oikeasti tietää, koska ne ovat ""oikeita"" supistuksia? Mulla ne tuntuu nyt menkkamaisina kramppeina ja peräsuolen tienoilla asti. Selkääkin särkee. Noidenhan pitäisi ainakin jonkun mukaan olla niitä synnytyssupistusten tuntomerkkejä, mutta eivät nämä niitä kyllä ole. Ei ole tarpeeksi kipeitä. Välillä tulee säännöllisesti ja välillä ei. Ja toisaalta jotkuthan sanoo, että ei niillä synnytyssupistuksetkaan olleet kovin kipeitä tai säännöllisiä. Vielä 6 viikkoa laskettuun aikaan, ja jos tätä jatkuu koko ajan siihen saakka niin auts.. Voisko joku jo synnyttänyt kommentoida sitä, että mistä oikein tiesi, että nyt tämä on sitä? Mulla on näitä ""vääriä hälytyksiä"" ollut jo ihan riittämiin enkä kyllä enää lähde ä-polille ennen kuin tositilanteen tullen!

Vikaa neuvolalääkäriaikaa ei ole vielä varattu, mutta kai se on viikolla 36? Eli olisi parin viikon päästä. Huomenna mulla on neuvola, ehkä sitten tietää enemmän. Tosin eihän se terkkari voi paikkoja katsoa, eli joutuu vielä odottelemaan että tietää onko tapahtunut muutosta.

Muuten sen isyydentunnustamisenhan pitäisi olla ihan läpihuutojuttu, jos vanhemmat asuvat yhdessä. Ei siinä mitään moneen kertaan vakuutteluja tarvita, ja jos ruvetaan tosissaan tivaamaan niin pistätte vaan kovan kovaa vastaan Jostain luin, että avioliitossa syntyneistä lapsista 10% ei olisi oikeasti isänsä lapsia. Eli samantien voitaisiin kyllä kysellä aviopareiltakin noita makaamisia

 

[vipe]

Hei!

Kiitos kommenteista isyysasiassa ja mielelläni kuulen niistä lisää jos löytyy. Se on todella totta, että tuntuu tuo tunnustamisprosessi vähän vanhanaikaiselta ja etenkin jos on ns. selvä tapaus, niin ei kyllä pitäisi mitään höpötys juttuja niiden kehitellä vaan laittaa koko homma pelkällä läpihuutojutulla.

Voi Raisa, on ikävää kun se niin nyt koettelee. Mutta tiedätkös mitä. Sanotaan, että kun se oikein repii ja raastaa, niin itse synnytys on helppo kun vaavi on tehnyt hyvän esityön. Minulla eräällä kaverilla vaavi alkoi jäytään alapäätä jo heinäkuussa ja sillä oli aika tiukka aika koko loppuaika ja paikat oli pehmenneet. Meinas lapsi tulla heinäkuussa jo poiskin. No, sitten se tilanne jotenki rauhoittui, mutta kyllä se vaavi jäyti sitä mamia kovasti kuitenkin koko loppuajan. Hillasuot yms. äiskä kuitenkin sitten kulki ja lapsi meni yli ajan!! Lapsi syntyi marraskuun alussa. Äiskä kertoi, että kaupassakin se oli välillä aina saanut jalat ristissä hyllyjen takana olla, kun se niin repi alapäätä Synnytys olikin sitten tosi helppo. Tämä tapahtui vuosia sitten. Mitenkähän minä niistä suppareista sinulle sanoisin... Varmaan lohduttaa kun sanon, että kyllä sinä sitten tiedät kun ne on oikeita Oli ne minulla ainakin sen verran kivuliaita eivätkä loppuneet ja äidin vaisto sen sanoo.
Säännöllisyys. Niin kuin kerroit omat tuntemuksen: nyt ne ei ole vielä niitä.

 

[vipe]

Hei Pirpana!

Miten se isyysjuttu lähtee sitten eteenpäin?
Laittaako sossu kyselyn asiasta ekaksi jne?
Mikä on marssijärjestys ja mitä kaikkea siinä tapahtuu ja mitä tehdään?

 

[nitta]

Kylläpä ahdistaa, olenko ainut? En oikein tiedä itsekkään mikä masentaa, jotenkin vaan tuntuu että voisi vain itkeä koko ajan. Tää varmaan johtuu tästä että olen neljän seinän sisällä, mutta nyt ei oikein jaksa lähteä mihinkään, kun on tämä flunssakin. Ja kai tämä raskaana olo rupeaa jo kyllästyttämään, en tiedä...

Isyydentunnustamisesta osaan sanoa vain sen verran että meille tuli esikoisen syntymän jälkeen kutsu sos.toimistoon lastenvalvojan luokse joka sitten kyseli että kuinka kauan olette olleet yhdessä jne. ja tietysti sitten kysyi molemmilta erikseen että ollaanko varmoja että avopuolisoni on lapsen isä. Minusta tuo ko. tilaisuus oli lähinnä huvittava, mutta voi myös tuntua loukkaavalta jos ei tiedä että ne tuollaisia siellä kyselee.

Raisalle: Mulla oli esikoista odottaessa muutama väärä hälytys eli menin turhaan ä-polille kun supparit sitten loppui. Se oli tosi turhauttavaa. Sen verran vain voin lohduttaa että kyllä sen sitten vaan tajusi kun ne oli niitä ""oikeita suppareita"". Ne vaan yksinkertaisesti oli niin kovia ja niitä tuli mulla aamusta alkaen koko ajan voimistuen ja vihdoin yöllä klo 1.00 lähdin synnyttämään.

nitta rv vasta tasan 34

 

[Raisa]

Kiitos Vipe ja Nitta rohkaisusta. Anteeksi kun olen niin negatiivinen! Jotenkin vaan alkaa tympäisemään tämä jatkuva ""supistaa-ei supista""-leikki, jota on nyt jatkunut heinäkuulta saakka. Ja ulkonakin sataa kaatamalla eikä pääse kävelemään. Mies on ollut poissa töiden takia jo pari päivää ja kaverit kaikki kiinni omissa hommissaan. Eli yksin kun istuu kotona niin tulee mietittyä kaikkea ja omat vaivat alkaa tuntua suurilta vaikka varmaan monella on paljon pahempiakin.

No, täytyy vaan lekotella kotona, seuraavan kerran omaa aikaa voi olla vasta aika pitkän ajan päästä. Eiköhän tämä tästä. Ja onneksi on aina teidät Tuli paljon parempi mieli kun sai vähän kannustusta ja neuvoja

Niin ja muuten vielä isyydentunnustamisesta: menettely on sellainen, että tosiaan tulee kutsu kotiin lastenvalvojan luo (tai hänelle voi myös soittaa heti kotiuduttua sairaalasta jos haluaa päättää sopivan ajan itse). Siellä täytetään lomakkeet, jossa vakuutetaan avomiehen olevan lapsen isä. Pitäisi mennä rasti ruutuun -menettelyllä. Mutta tosiaan maaseudulla (tai varmaan kaupungissakin, riippuen lastenvalvojasta) voi joskus tuo lastenvalvoja ruveta tivaamaan kaikenlaista. Sitä hänen ei kyllä kuuluisi tehdä, jos molemmat vanhemmat ovat saapuneet yhdessä paikalle eli ei tarvitse ruveta tekemään mitään isyyden selvittämistä.

 

[Sirenia]

Raisa: Vähän samat fiilikset, välillä supistaa kovastikin ja välillä taas pystyy touhuamaan niinkuin ei mitään... Rasittavaa! Huomisen vielä saa olla kotona ja sitten taas töihin kokeilemaan pystyykö olemaan. Kolme viikkoa olis töitä vielä...

Tuohon isyydentunnustus-juttuun olen onneks jo varautunut että sieltä voi tulla mitä vaan kysymyksiä. Kaveri parivuotta sitten joutui kanssa siihen ja kertoi että kaikenlaisia kummallisia kysymyksiä ne keksiikin.

Nyt taidan ruveta kattomaan Onnen Varjot-leffaa kun kävin vuokraamassa just...

Sirenia 31+4

 

[Pirpana]

Juu, kuten tässä jo tuli mainittuakin, niin lastenvalvoja lähestyy synnytyksen jälkeen kirjeitse ja sitten soitellaan sille ja sovitaan treffit. Tuon ""kuulustelun"" jälkeen asia onkin sitten kunnossa, taisi tulla vielä kumpaisellekin (isälle ja äidille) jotkut kirjalliset dokumentitkin postitse.

Mulla on jostain syystä ihan tajuton väsymys päällä koko ajan. Eilen kaivelin turvakaukaloa ja muuta roipetta esille (liekkö täälläkin säikähdetty Perhosen kokemuksista) ja tuntu että siinähän sitä olikin askaretta yhdelle päivälle. Tänään oltiin aamupäivä pikkulikan kanssa kerhossa ja nyt ruoan päälle olis ihan valmis taas nukkumaan, harmi vaan ettei pikkuneiti ole samaa mieltä...

Meillä oli kerhoilemassakin yksi nyt neliviikkoinen vauva, joka oli syntynyt rv 35. Oli se kyllä ihan mahottoman pieni!

Tsemppiä kaikille :O)
Pirpana 35+2

 

[Raisa]

Moikka,

täällä vaihteeksi vähän paremmalla mielellä. Kyllä näyttää kovasti vaikuttavan tuo sääkin, nyt on kaunis ilma ja kun vähän käveli (kilometrin matkaan tosin meni puolisen tuntia) niin piristi tosi paljon.

Neuvolassa kävin ja kaikki ok. Painoa ei tosin ollut tullut lisää kahdessa viikossa kuin 100g/vk, vaikka sitä edellisessä punnituksessa sitä oli 675g/vk. Outoa tällainen vaihtelu. Sain vikan neuvolalääkärin jo ensi viikolle kun rv 35+, kun on ollut noita supistuksia. Ihan hyvä. Haluankin tietää, missä mennään eli onko paikat jo aukeamassa vai turhaanko kärsitään..

Sirenia: Mä en ainakaan voisi olla enää töissä, ja eikös sulla ollut seisomatyö tai muuten raskasta? Toivotaan, että jaksat olla. Mutta hae ihmeessä sairaslomaa, jos on kovin kurja olo.

Mutta tytöt hei, ylihuomenna alkaa lokakuu ja se meinaa sitä, että meidän vuoro lähenee. Joko alkaa jännittää?

Raisa 34+0

 

[nitta]

No nyt tää supistelu/alapään vihlonta on täällä. Epäsäännöllisesti tulee mutta tuntuu tosi inhottavalta. Alaselkään koskee ja sitten säteilee alavatsalle. Kai se kohtu nyt harjoittelee tosi toimia varten...

Onko teillä tätä alapään vihlontaa? Eli välillä vihloo ja on painon tunne tuolla alhaalla, tuntuu että pitäs mennä pissille. Onkos nää nyt niitä liitoskipuja vai mitä? Tosi ärsyttävää. No, mua nyt ärsyttää tänään taas kaikki kivut

 

[Sirenia]

Raisa: Juu, seisomatyö mulla on... Saa nähdä miten jaksaa, haen kyllä saikkua heti jos pahalta tuntuu. Ostin sellasen tukivyönkin mutta en tiedä onko siitä mitään apua noitten supistusten kanssa, taitaa lähinnä selän väsymiseen auttaa.

Nitta: Mulla kans on alkanut vihlomaan välillä alapäässä, olen kans miettinyt että onkohan ne nyt sitten niitä liitoskipuja.

Tänään on vielä ollut vapaata ja olen ollut tosi toimelias. Ompelin verhot yhteen huoneeseen ja vauvalle pari lakanaa jotka sopii siihen ä-pakkauksen laatikkoon. Sittenhän piti tietenkin siivotakin ym. touhuta... Liekö sitten järkevää, olis varmaan kannattanu huilata kun huomenna taas töihin pitää mennä. Mutta kun tulee inspiraatio johonkin niin silloinhan se on tehtävä Jospa sitä nyt illan malttaisi olla huhkimatta.

Te jotka aiotte laittaa vauvan ä-pakkauslaatikkoon nukkumaan aluksi, niin aiotteko hankkia jonkun pienemmän peiton kuin se joka siinä pakkauksessa tuli? Tuntuu niin kovin isolta se peitto niin pieneen lootaan. Ajattelin et jos jostain isommasta peitosta ompelis sellasen pikkusen joka olis sopiva... Onkohan mitään järkeä?

 

[vipe]

Heippa!

Ja teille vihlontaoireilijat: kyllä ne on niitä liitoskipuja.
Ja ihan hyvä kun niitä on, niin paikat valmistuu siitä
pikku hiljaa suureen koitokseen.

Väsymyksestä: se on todella aika ajoittain meikälläkin. Ja sen mukaan pitää sitten ottaa päivät. Joskus touhuan ja joskus sitten taas en tee yhtikäs mitään. Minäkin olin
joku aika sitten myös aika itkuinen ja ei paljon tarvinnu olla kun märy tuli. Kyllä sitä on tunne puolella niin herkkä, että
ei ainakaan mulle kärsi monta poikkeavaa sanaa olla kun loukkaannun ja suutun. Mutta tämähän on ihan luonnollista

 

[Gilda]

Onko teillä kaikilla ultria rakenneultran jälkeenkin? Vai miten painoarvio tehdään? Meidän neuvolassamme ei ole ultralaitteita.

 

[Myy]

Iltaa marrasmasut!

Täällä odottelen väsymyksen tuloa ja päätinpä sitte ajan kuluks kirjoitella. Jos nyt vaan pystyy istumaan tässä niin kauan että saa tän loppuun. En tiiä mitä tuo asukki alko harrastamaan, mutta tuntuu tosi epämiellyttävälle. Tuntuu kun työntäsi päätään jalkojen väliin ja samaan aikaa työntää peppuaan mahaa vasten, vaikea selittää. Epämiellyttävää vaan!

Sirenia: huomasin tuolta sf-mitta gallup ketjusta et olit saanut painoarvion ultrassa käytyä. Oliko siis niin, että rv 30 kävit ja painoa oli 1,4kg? Apua, mulla oli samaan aikaa 2,0kg.

Tekeekö lääkäri silloin viimesellä käynnillä (rv36?) synnytystapa-arvion niinkuin vaan kokeilemalla mahan päältä että onko oikein päin ja mahtuuko tulemaan alateitse? Mulla on alkanut synnytys pelottaa ihan tosissaan ja pelko vaan lisääntyy kun kuvittelen millainen jättiläinen mun mahassa kasvaa. Olisi mukava saada painoarvio kaverista vielä ihan ultran avulla ennen kun on pakko se maailmaan pukata. Voi kai sitä yksityisellä käydä jos ei terveydenhoitaja lähetä sairaalaan vaan kun sekin maksaa melko paljon... No on tässä aikaa vielä synnytkseen, pitää ottaa asia puheeksi ens viikolla neuvolassa.

Mitäs muuta. Viime yö siis tuli nukuttua hyvin ja oon saanut jopa käytyä useampaan kertaan lenkillä tänään koiran kanssa. Pakko ku on yksinään kotona, huomenna tulee taas mies kotiin ni on toinenkin ulkoiluttaja. Tuossa iltasella kun käytiin niin oli kyllä jo melko hiljainen vauhti, kun ei vaan pystynyt kävelemään kovempaa.

Mutta nyt kattomaan aliasta ja sitte nukkumaan!
Vointeja kaikille!
Myy rv 32+5

 

[Sue]

Vihlontaa ja suppareita ollut täälläkin, sen verran rajuja että olin maanantaina sairaalassa tutkittavana. Kaikki oli kuitenkin ok, kohdunkaula kiinni ja kaikki arvot hyviä. Sanoivat että kohtu ottaa välillä kasvupyrähdyksiä, ja silloin voi tulla enemmän supistuksia. Sain saikkaria tän viikon ja tarpeeseen on tullutkin, oon nukkunut joka päivä parin-kolmen tunnin päikkärit. En taida enää mennä töihin vaan otan loppuajan saikkaria myös, kotonakin on ihan tarpeeksi puuhaa.

Tuli kielto kaikesta ""rasituksesta"", mm. yhdynnöistä. Pitäisi varmaa kysellä ensi viikolla että onko tämä nyt sitten raskauden loppuun asti, vai?? Ootteko muut saaneet samanlaisia kieltoja?

Isyydentunnustamisongelmat häipyivät meidän osaltamme taivaan tuuliin, sillä menimme naimisiin kaksi viikkoa sitten! Ihmeellistä, etenkin kun mieheni oli suhtautunut asiaan tosi varauksellisesti koko seurustelumme ajan ja olin ihan surkeana asiasta niin monet kerrat.. Sitten hän yhtenä viikonloppuna sanoi että mennään naimisiin vielä ennen vauvan syntymää ja niinpä järjestettiin pikaisesti ihanat pienet häät! Sain jopa itselleni tosi kauniin puvun joka istui kauniisti, vaikka tuota mahaa jo onkin.. Onneksi ei ole turvotusta kasvoissa tai muualla, olen kuvissa ihan kivan näköinen ja edestäpäin otetuista kuvista ei edes tajua että olen raskaana.

Tuntuu kyllä tosi ihanalta olla virallisestikin perhe, kaikki kolme! Olin NIIN toivonut että avioituisimme ennen vauvan syntymää mutta kun aika kului, luulin ettemme enää ehdi.. Mutta ehdimmepä sittenkin. Vauvakin oli koko hääpäivän oikein kiltisti, innostui potkimaan ja jumppaamaan vasta pikkutunneilla kun vieraat olivat jo poistuneet. Esimerkillistä toimintaa!

Vointeja kaikille, S

 

[vipe]

Huomenia!

Oikein, oikein paljon onnea Suelle!!! Meilläkin oli toisaalta puhetta myös että mentäisiin naimisiin ennen vauvan syntymää, mutta siitä vain ei tullut mitään. Toisaalta minulle naimisiin meno ei olisi välttämätöntä, mutta mies tuntee asian vähän toisin. Pienet häät meilläkin on tarkoitus sitten pitää.

Tämä vihlonta juttu taitaa olla tarttuvaa kun se minullakin sitten eilen alkoi. Pää painaa häpyluita ja arvatahhan sen saatta miltä se voi tuntua. Alko jo kaikenlaiset pelot iskemään, että ei kai se nyt... No, onneksi nyt on taas olo ihan ok. Ei kyllä tunnukkaan siltä, että seksiä haluaisi harrastaa ja miehelle olen niin monesti nyt tästä olosta sanonut, ettei se varmaan uskallakkaan.

Poika laitettu kouluun ja ei muuta kuin takas sänkyyn. Haukotus!

 

[Raisa]

Gilda: Helsingissä ei (kuulemma) tehdä mitään erityistä painoarviota, lääkäri katsoo vikalla käynnillä silmä/käsimääräisesti vauvan ja lantion kokoa. Nämä painoarviot voivat kuulemma heittää kilollakin, kun ultralla tehdyllä arviolla heittoa korkeintaan 500g.. Mua vähän jännittää tuo, kun eihän ne tk-lääkärit nyt ole mitään gynejä, että kuinka hyvin tuo arvio onnistuu. Mulla on ensi viikolla tuo lääkärikäynti niin voin sitten kertoa miten kävi, jos sulla ei ehdi olla ennen sitä?

Sue: Tosi tosi paljon onnea! Ihanaa, että saitte häät pidettyä ja kaikki meni hyvin Mulla on kanssa ""rasitus"" kielletty, mutta sekin on niin epämääräistä. Oman voinnin mukaan olen sitten juttuja tehnyt ja sanonut ihan suoraan, jos ei jaksa. Kyllä sen aika hyvin itse tuntee mitä jaksaa ja mitä ei. Yhdyntää ei sinänsä kielletty mutta käskettiin käyttää kondomia ettei tule supistuksia. Ei tosin kyllä silloin seksi pahemmin maistu, jos on sellainen päivä että kovasti supistelee.

Ja vihlonnasta: joo, mulla on kanssa tuollaista sukkapuikolla pistelyä alapäähän. Tuntuu tosi inhalta ja välillä täytyy oikein pysähtyä ja huilata kun vihloo niin paljon. Kai ne paikat siellä aukenee. Välillä vauva tuntuu niin painavalta, että oikein katselee että joko se laskeutuu?! Mutta ei ollut ainakaan eilen neuvolassa vielä laskeutunut.

Ai niin, olihan mullakin uutinen. Valmistuin lopulta eli maisterin paperit on nyt saatu. Koko kevään ja kesän jännitin, että ehtiikö sitä ennen vauvan syntymää, mutta onnistuihan se ja aikaakin vielä jäi Aika hurja syksy tämä kyllä on ollut.

Viikonloppuja!

 

[Zatu]

Moi,

Onnea naimisiinmenon, valmistumisen ja ennen kaikkea Perhoselle vauvansaannin johdosta!

Mulla on ollut tosi kiirettä enkä ole paljon ennättänyt lukemaan kuulumisia ja yllätti tuo Perhosen poksahdus. Onneksi kaikki on hyvin! Sitä ei tiedä minä päivänä sitä itse ähistelee sairaalassa.

Teillä kaikilla taitaa olla jo kaikki asiat kunnossa, hankinnat tehty ja vaatteetkin viikattu.. meillä ei ole vielä tehty juuri mitään hankintoja, ei vaunuja, ei juurikaan vaatteita.. Kaikki aika on mennyt remontissa ja vauvahankinnat ovat jääneet ihan taka-alalle. Oon kyllä viime aikoina ollut melko väsynyt.. ihmekös tuo, kun ensin töissä, sitten äkkiä remonttipuuhiin illaksi ja klo 11 nukkumaan, muuta ei ole ennättänyt tehdä. Ja oon huomannut vatsankin välillä kiristyvän, supistuksia varmaankin, mutta eivät ole olleet kipeitä. Muuten kyllä vointi on ollut hyvä. Toivottavasti nyt pian saadaan tuo remontti loppuun ja pääsee lepäilemään ja keskittymään oikeesti näihin kohta ajankohtaisiin asioihin Alkaa kohta vähän paniikki iskeä, jos kaveri päättäisikin jo tulla maailmaan nyt..

Mistä ihmeestä te tiedätte, että vauvan peppu tai pää tai joku osa aina tuntuu jossain kohtaa? Mulla vaan maha heiluu kovasti välillä, muttei mulla ole hajuakaan mikä ruumiinosa se siellä kutittelee milloinkin. Sitten välillä tuntuu semmoista jännää hyvin tasaista nopeahkoa sykettä, luulis että se olisi sydämmensyke, mutta ei kai sellainen voi tuntua mahan läpi? Olisko hikka?

Oletteko lueskelleet lapsen hoitamisesta, kasvatuksesta yms. kirjallisuutta? Ajattelin, että kun kohta aikaa on, niin vois vaikka vähän hälventää omaa tietämättömyyttään kaikesta lapsiin liittyvästä joillain hyvillä kirjoilla. Onko ehdotuksia, mitä kannattais lukea? Jotain vinkkejä alkuaikojen kehittävistä puuhista? Pieniä kikkoja, mitä kannattaa kokeilla? Heh, en taida osata ilmaista mitä haen, mutta olen kuitenkin ihan noviisi ja kaikki tieto on tervetullutta.

Vointeja kaikille!

 

[vipe]

Heip!

Onnea Raisa tosi paljon! Mahtavaa kun olet kaiken odotuksen keskellä jaksanut olla noin ahkera.Vautsi!

 

[Gilda]

Mulla on ihan sama juttu kuin Zatulla. En todellakaan tiedä, mikä muhkura on pää ja mikä peppu. Nyt minua lähinnä huolestuttaa se, että kaikissa kirjoissa ja lehdissä lukee, että tässä vaiheessa pitäisi tuntua teräviä potkuja kohdun yläosassa ja kylkiluissa. En tunne mitään potkuja! Ainoastaan tuota isojen osien liikehdintää. Yhtäkkiä kohoaa johonkin kohtaa vatsaa vähintään appelsiinin kokoinen möykky.

Olen lukenut vauvan hoidosta yms. Suuresta suomalaisesta vauvakirjasta, jonka on julkaissut Kaks Plus/Yhtyneet Kuvalehdet. Vuorovaikutuksen tärkeyttä ihan vauvasta lähtien korostetaan lähes joka lähteessä.

Meidänkin vauvamme hikottelee. Se tuntuu tasaisena ""rummutuksena"", mutta ei mitenkään erityisen nopeatahtisena, vaan sellaisena kuin hikka muutenkin. Välillä tuntuu, että oman sydämeni syke tuntuu voimakkaana ihan mistä kohtaa vaan kehoa, joskus vatsan kohdalta, toisinaan jopa jalasta tai kädestä.

 

[Myy]

Onnittelut Suelle naimisiin menon johdosta!!! Ja samoin onnittelut Raisalle maisterinpapereiden johdosta!!!

Mä äsken päätin, että siivoan kämpän ja laitan tavarat taas paikolleen kun on koko viikon jäänyt mihin sattui kun on yksinään ollut kotona. Imurointi sängyn alta ei kyllä enään oikein luonnistu. Tulee sellainen olo, että kun menee kyykkyyn niin saattaa käydä niin, että pylähtää persuksilleen eikä pääsekkään ylös... =) Eikä tuo jätkä mahassa oikein enää tykkää noista kyykistelyistä kovinkaan paljoa.

Tässä pitäisi suunnata kauppaan, koiran kanssa lenkille (siis koira puistoon) ja sitte hakemaan mies kentältä.

Oon muuten miettinyt sellasta kun mulla on ihan KAMALA makean himo koko ajan ja voisin yödä keksejä, karkkia, limsaa jatkuvasti. Että voisiko se ylenpalttinen energian syöminen olla yhteydessä siihen, että illalla ei oikein uni tule??? Ei olisi mikään mahdoton yhtälö mun mielestä. Nyt päätinkin koittaa hilitä näitä himoja ja syödä sen sijasta hedelmiä ja marjoja.

Mutta, jospa menis vähän lepäilemään ennen ku pitää lähteä taas liikenteeseen. Viikonloppuja kaikille!
Myy rv 32+6