Moikka marraskuiset,
onpa outoa tottua tähän kotona oloon. Vieläkin herään miehen kanssa kuudelta kun se lähtee töihin enkä osaa nukkua pidempään. Päikkäreitä voisi nukkua, mutta en osaa ""laiskotella"" keskellä päivää. No univelkaa alkaa kyllä olemaan sen verran, että eiköhän nekin kohta maistu.
Vaatteiden pesusta: mä pesen tietenkin kaikki uudet vaatteet. Ihan samalla tavalla kun pesisin uudet liinavaatteet tai vaikka astiat (omia uusia vaatteita en pese paitsi alkkarit, mutta vauvalla on herkempi iho). Kun niiden valmistuksessa käytetään kaikkia kemikaaleja ja kankaat ovat pyörineet ties missä auton lattialla kuljetuksessa tai ompelimon huoneissa ja ompelijat tuskin ovat käsiään pesseet jne. (Mulla on yksi tuttu ompelija ja sen jälkeen kun näin sen työympäristön, niin tulin entistä vakuuttuneemmaksi asiasta ..) Muut vaatteet, kavereilta saadut pesin lähinnä siksi, että haisivat pahalle, olivat olleet vintillä laatikossa.
Pirpana: jalka voi kai ""kasvaa"" pysyvästi raskauden myötä, jos on korkea jalkaholvi. Kun nuo relaksiinihormonit löysyttävät nivelsiteitä (muistaakseni?) ja jalan päällä on enemmän painoa, niin se litistyy eli tavallaan kasvaa. Mua nauratti tuo hääkenkien etsintä. Mekin mennään parin viikon päästä häihin, ja olen muutenkin hirveä norsu nykyisin, niin en edes uskalla sovittaa juhlakenkiä.. Olen käyttänyt sandaaleja ja lenkkareita niin pitkään ettei avokkaat varmaan enää mene jalkaan.
Meillä on suurin osa hankinnoista tehty. Vaatteita on saatu niin paljon, että lipastoon ei mahtuneet kuin 50-60-senttiset ja loput menivät pahvilaatikkoon komeroon. Kestovaippoja pitäisi vielä hankkia ja turvaistuin. Ammeeksi ostettiin joku halpismalli, joka oli tarjouksessa (siinä on kyllä jalat ja tyhjennystulppa pohjassa). Ei viitsinyt siihen oikein satsata, kun menee rahaa muutenkin ja sillä on lyhyt käyttöikä. Hoitopöytää ei varmaan osteta ollenkaan, kun olen monelta kuullut, että muutaman kk:n ikäiset eivät enää suostu sillä edes olemaan. Vaihdetaan varmaan sängyn päällä tms. Vauva laitetaan varmaan pinnasänkyyn nukkumaan suoraan.
Mitähän muita kysymyksiä.. no ainakin nimiasiat. Meillä on niinkuin muillakin ollut vaikeuksia

Kun aina on se, että jos toinen tykkää jostain nimestä niin toinen tuntee jonkun sen nimisen kamalan ihmisen. Melkein ollaan kyllä päästy yhteisymmärrykseen ainakin toisista nimistä sekä pojalle että tytölle, kutsumanimet hieman hakusessa. Joka tapauksessa halutaan jotain perinnenimiä, ei nyt ehkä ihan tavallista mutta ei mitään sellaistakaan, että raukkaa kiusattaisiin koulussa. Suvussa on muutama tosi kiva.
Onneksi kaikilla alkaa olemaan olo parempi, toivotaan että Sireniakin pääsisi kohta lepäämään. Saikulle on tietty ikävä jäädä. Mutta jos kovin pahalta tuntuu, niin kyllä sillä tavalla varmaan kannattaa tehdä, että jaksaa paremmin. Mulla on ainakin tosi paljon parempi olo kuin pari viikkoa sitten, kun kitkutin vielä töissä.
Pärjäilkäähän!