Marraskuiset

[Lness kirjottaa]

Moi pitkästä aikaa!

Hiljasta tuntuu täällä olevan...

Neuvolalääkäri oli mulla keskiviikkona, painoa on nyt tullu 9,5 kiloa ja sf-mitta reippaat 26 cm=) Eli kyllä on tosiaan "raskas" olo! Hemoglobini oli taas laskenut 117 ja kävin luontaistuotekaupasta ostamassa jotain rautamehua, ei nääs vatsa kestänyt Obsidaneja, ihan kauheet ilmavaivat niistä vaan tuli. Toivottavasti toi litku auttaa=)

Meillä on esikoinen kuumeessa ja flunssassa, päiväkodista ollu pois pari päivää ja samalla siis mullekkin pompsahti pari vapaapäivää töistä. Hassua olla kotona "sairaslomalla" ja kuiteki olla terve, ihan sellanen olo et lintsais töistä...
Istuminen on kyllä siellä tlöissä saanu aikaseks aikamoisia turvotuksia jalkoihin ja selkä väsyy tosi nopeesti, mulla on onneks tukivyö, en tiiä miten sitä ilman pärjäis. Ja jotain hyötyä tästä jatkuvasta pissahädästä, tulee pompittua ylös työpisteestä varmaan vartin välein, joko vettä hakemaan tai sit pissalle.

Nopeesti on aika tosiaan menny, kohta jo äitiyslomat alkaa ja sitten päästään tositoimiin..
Ootteko nimiä jo miettiny?
Entäs kivunlievitystä synnytyksessä, haluaako joku ehdottomasti vetää "luonnollisesti" ilman lääkettä?

Lness ja rane 28+1

 

[Janniina]

Täällä supistelee edelleen. Eilen oli sellainen päivä, että mietin jo pitäisikö huolestua. Osa supistuksista kun oli jälleen niitä, joihin liittyy alaselän jomotusta, menkkamaista kipua vatsan puolella ja nyt uutena lisänä nipistely/vihlonta kohdunsuun tuntumassa. Maanantaina on neuvola ja toivon tuon neuvolatädin olevan kykenevä arvioimaan kohdunkaulan tilannetta.

Jouduin käymään reilu kuukausi sitten äitiyspolilla kovan vatsakivun vuoksi, jolloin maha ultrattiin. Neuvolassa oltiin tästä syystä sitä mieltä, etten tarvitse keskiraskauden lääkäriaikaa. Sisätutkimusta ei kuitenkaan tehty äitiyspolilla ja ensimmäinenkin lääkäri meni minulta ohi kun aivan alussa kävin keskenmenoepäilyn takia äp:lla. Tuolloin kyllä tehtiin "sisätutkimus" (todettiin että emätin on olemassa ja laitettiin ultralaite sisään), mutta se tapahtui jo joskus viikolla 6 (jos oikein muistan). Nyt on siis hiukan orpo olo näiden supistelujen kanssa. Varsinkin kun sellaista vertailukohtaa kohdunkaulan suhteen ei ole olemassa, kun lääkäri ei tilannetta ole tutkinut koko raskauden aikana.

Soitin jo äitiyspolillekin (neuvolasta ohjattiin soittamaan sinne kun henkilö, jolle minulla on aika, ei ollut paikalla)ja kyselin pitäisikö mennä käymään siellä vai odotella maanantaihin ja katsoa mitä neuvolassa sanotaan. Vähän tylynoloinen kätilö totesi, että taidan olla ensisynnyttäjä ja sanoi, että jos kivuliaita supistuksia alkaa tulla alle 10min välein ja lisäksi tulee limaista/veristä vuotoa, voin mennä käymään. Odotan siis maanantaihin...

Meillä on tytölle nimi mietittynä ja pojalle toinen nimi olemassa. Muutoksia tehdään, jos ajattelemamme nimet eivät vain yksinkertaisesti tulokkaalle sovi.

Kivunlievitys ja synntys sekä imetysasiat ovat pyörineet kovasti mielessä. Varsinkin kun nämä supistukset saavat hiukan epäilemään, kuinka kauan pikkuinen mahtaa masussa pysyä... Minulla on tosi ristiriitaisia ajatuksia kivunlievityksestä. Haluaisin olla mahdollisimman "selvä", jotta ymmärrän mitä ympärillä tapahtuu, mutta en kyllä aio ruveta sinnittelemään kipujen kanssa vain periaatteen takia. Lähinnä huolestuttaakin, kuinka tehokkaasti mistäkin aineesta saa päänsä sekaisin. Kaveri, joka synnytti alle kuukausi sitten sanoi olleensa niin pihalla, ettei ymmärtänyt oikein mistään mitään. Ihme kun enää lopussa ymmärsi ponnistaa silloin kun käskettiin! Kun ei ole mitään käsitystä kuinka järjettömän suunnaton se kipu tulee olemaan, ei myöskään hahmota mitä lievitystä voisi haluta. Toisaalta haluan kaiken mahdollisen, joka vaan voi oloa helpottaa ja sitten taas toisaalta... No sittenhän sen näkee mitä tulee pyydettyä kun h-hetki koittaa. Neuvolassa sanottiin, ettei meidän synnärillä kuulema kivunlievitystä tulla tarjoamaan (sitä on tietysti saatavilla, muttei kysellä ottaisitkos jotain), jos sitä ei itse aktiivisesti tajua vaatia. Kuulostaa lupaavalta! Välillä ajattelenkin, että meluiten sitä synnyttäisi kotona. Olen kuullut niin paljon negatiivisia juttuja synnärin hlökunnasta (tämän pävän keskustelu kätilön kanssa ei ainakaan parantanut mielikuvaa), että välillä suorastaan hirvittää joutua niiden ihmisten "armoille". Meiltä on kotoa piiiiitkä matka sairaalaan ja siksi en uskalla vakavasti harkita kotisynnytystä... Täytyy vain luottaa siihen, että saamme mukava ja asiallisen kätilön!

Asiasta toiseen; saimme äitiyspakkauksen ja minä pidin vaatteista kovasti. Imetysopas oli pieni pettymys. En tiedä mitä siltä oikein odotin, mutta selvästikin jotain muuta. Vaatteita hiplatessa menikin mukavasti aikaa ja kaipa ne kohta joutuvat pesukoneeseen, niin on sekin puoli kunnossa. Olen ostanut ihan pieniä vaatteita hiukan ja tutuilta on äitiyspakkauksen kokoja tullut mukavasti. Luulen, ettei vaatteita haalita enempää ennen syntymää. Katsotaan sitten käytännössä mitä tarvitaan lisää ja kuinka paljon.

Janniina 28+5

 

[plussa]

Iltaa!

Aika on tosiaan menny nopeesti. Jotenki tuntuu et en oo ehtiny nauttia tai keskittyä tähän raskauteen ollenkaan.

Kävin äpolilla yhtenä yönä ku luulin että lapsivettä olis tullu. Se ei kuitenkaan ollu lapsivettä sitten onneks. Säikähdin kyllä aika pahasti ja tärisin koko matkan sinne äpolille.. Oli kivaa kuitenki ku siellä sitten myös ultrattiin! pikkunen olikin tosi pikkunen. Paino 1140g. Oli just ja just alakäyrällä ja lääkäri sano että on siro. Melkein kysyin siltä että onko se tyttö vai poika, mutta en uskaltunu kun arvelin et se ois suuttunu ja luullu että oon tullu sinne vaan sitä varten.. Siellä tehtiin myös joku gynetutkimus ja ilmeisesti oli kaikki edelleen ihan ok. Paitsi tosta vauvan koosta oli sitä mieltä et vois joutua seurantaan siitä.

Mun paino on taas laskenu tai pysyny paikallaan (painan edelleen noin 4-5 kg enemmän ku ennen raskautta).. Ei kovin hyvä kun tuo vauvakaan ei ehkä sit kasva tarpeeks. Neuvola ois viikon päästä maanantaina. Toivottavasti ne sielläkin huomaa että me ei oikein kasveta..

Vointi on muutenki ollu aika huono kun oon yrittäny töissä olla. Enää viikko töitä onneks. Selkä on kipee ja sitä pitää lepuuttaa kyljellään makaamalla, tosi hyvä töissä käydä pukuhuoneessa aina välillä pötköttelemässä.. Sitten tossa mahassa on se kohta mihin aina välillä pistää, niin siihen pistää aina vaan kovempaa. Ja se tykkää olla ihan eri asennoissa kun tuo selkä.. Lisäks tietysti töissä sattuu käveleminen lonkkiin ym. Ja väsyttää aika paljon. Supistukset on kyllä rauhottunu tosi paljon, niitä tulee vaan joskus harvoin.

Synnytys pelottaa mua aika paljon. Toivoisin että olis joku syy saada sektio. Jos pitää sitten synnyttää kuitenkin niin haluan kaikki kivunlievitykset mitä saa. Oon aika kipuherkkä ja en varmaan pysty toimimaan mitenkään jos sattuu ihan kauheesti. No sen näkee sit..

Tytön nimi meillä on, mutta poikien nimistä ei oikein löydy sopivaa.. Mies tuntuu haluavan jonku järkyttävän ulkomaalaiselta kuulostavan pitkän ja vaikean etunimen... mä taas haluaisin jonku vanhan suomalaisen nimen. Lisäks sukunimi on jo pitkä ja hankala ja erittäin suomalainen niin etunimen pitäis edes olla helppo ja sopia jotenki siihen sukunimeen. Ja mies just haluais niitä ihkuja C:llä kirjotettavia jne.. No ehkä me vielä keksitään pojallekin joku nimi mistä molemmat tykkää..

Mä oon hommannu aika paljon niitä vaatteita. Nyt ehkä tarviis hommata lisää ihan pikkusia vaatteita kun vauva on kerta ainaki vielä niin pieni. Käytiin ostaa myös vaunut, uutena brio kombit. Ne vaikuttaa hyviltä meidän käyttötarpeeseen ja pitäis kestääkin, maksoi tarjouksessa 549e. Miehen vanhemmat maksaa hoitopöydän jonka ostin kans sit samalla. Ja lainassa meillä on se sitteri ja turvakaukalo. Sitten oon ostanu huutonetistä kantoliinan ja rintarepun. Muuta en oo vielä ajatellu hamstratakaan.. Kun vaan saadaan se hoitopöytä kotiin niin pääsee pesee vaatteet ja laittaa siihen. Se on nimittäin niitten vauvan vaatteiden säilytyspaikka samalla. Sitten varmaan pitäis joskus ostaa vielä kaikkea pientä hoitoon liittyvää mistä täällä palstalla on ainaki ollu hyviä listoja.. Mutta siihen on vielä aikaa.

Soittelin joskus kelalle siitä ärahapäätöksestä ja sitten ne haluskin vielä oottaa, että tulee ne mun viimesetkin palkat, että saa varmasti tarkasta summasta laskettua sen ärahan.. Eli se on sit joskus lokakuussa vasta käsittelyssä niillä. Että mua ärsytti.. No samapa se. ehdin kivasti käyttää rahat ennen sitä ku tiedän paljon niitä opintotukia pitää palauttaa..

Vauva ei tunnu kauheesti liikkuvan enää. Alussa oli paljon enemmän liikettä masussa mut nykyään vaan joskus potkii vähän.. Nyt se hengailee taas pääalaspäin niin ei ehkä tunnu kunnolla kun tohon istukkaan potkii sit (istukka ylhäällä edessä). Se on kyllä ikävän tuntusta ku kylkeen paukuttaa jollain, ku makaan kyljellään, siis siihen alla olevaan kylkeen, niin oikein sattuu..

Hyviä vointeja kaikille!

plussa 29+6

 

[KM71]

Huomenna koittaa sitten taas paluu arkeen, mutta onneksi työ ei ole mitenkään raskasta ja hyvin on jakseltu.

Ei oo kyllä hirveesti tullut vielä nimiä mietittyä, mutta sen verran mitä on katsellut niin tuntuu että tytölle olisi helpompi löytää kiva nimi kuin pojalle, mutta ei auta pojalle on se nimi kuitenkin mietittävä. No onneksi aikaa on vielä reilusti ja saattaahan se olla että sopiva nimi muotoutuu vasta syntymän jälkeen kun näkee pikkuisen. Voihan se olla, että jos olisi "varma" nimi mietittynä niin kun näkee pikkuisen niin eipä näytäkkään yhtään "nimen näköiseltä" Täytyy niitä kuitenkin jonkin verran mietiskellä ennen syntymää, mutta eipäilen että varmistus nimelle tulee vasta syntymän jälkeen.

Ja kipulääkityksestä synnyttäessä niin ehdottomasti haluan lääkityksen, ei ole tullut mieleenkään että ihan luomuna mentäisiin. Lääkityksen laadun näkee sitten itse tilanteessa ja luotan kätilöihin, että osaavat sitten neuvoa ja opastaa.

Oletteko tehneet varsinaista liikelaskentaa kukaan? Sain siihen ohjeet, mutta jos liikettä kuitenkin selkeästi tuntee joka päivä niin ei ole tarvetta alkaa laskemaan. Nyt liikkeet eivät enää ole niin voimakkaat kun aikaisemmin, mutta selkeästi kuitenkin ne tuntee monta kertaa päivässä... en tiedä alkaako jo olla ahdastakin kohdussa. Aina kun on ultrattu niin pikkuinen on ollut pääalaspäin ja sitten istukka on siis etuseinässä niin ei varmaan liikkeet tunnukkaan niin hyvin kun jos istukka olisi takana. Ekassa perhevalmennuksessa kätilö vaan sanoi, että sellaista tilannetta ei saa tulla niin kuin yhdellä naisella oli kuulemma ollut eli hän ei ollut tuntenut liikkeitä ollenkaan pariin päivään ja oli sitten vasta ottanut yhteyttä eli jos on epävarma liikkeistä niin pitäisi suorittaa tota liikelaskentaa kun on tärkeää, että niitä tuntee joka päivä.

KM71 29+2

 

[KM71]

Tuli vielä mieleen noista ihmehimoista eli en oo aikasemmin kokenu moista, mutta nyt viime viikon aikana oikeestaan on tullu sellanen himo, että tekis mieli syödä hiekkaa tai savee omituista... oon kyllä lukenu tollasesta, mutta silti tuntuu aika hassulta tollanen himo ja jos haistaa jonkun sellasen hajun tai miettii asiaa niin hyvä ettei kuola valu... no kaipa tää menee ohi ja toivottavasti pian. Onko muilla vastaavia kokemuksia omituisista himoista/haluista?

 

[Elina23]

Joulukuisista vierailen täällä teidän joukossa... KM71, kyselit noista oudoista mielihaluista... Äidilläni oli minua odottaessaan 80-luvun alkupuolella ollut kova himo laastiin, eli siihen, mitä vanhoissa muuratuissa takoissa oli tiilien välissä. Oli ilmennyt, että äitini kärsi joistakin mineraali- tai kivennäisaineiden puutteista, ja se sitten ilmeni noin. Oli kuulemma helpottanut heti kun alkoi syömään joitakin vitamiinitabletteja. Puhui ainakin dolomiittikalkista, joka helpotti tuohon himoon.

 

[KM71]

Kiitos vihjeestä täytyy varmaan kysästä vielä neuvolassa tosta asiasta, että onko se tosiaan joku puutostila mikä ilmenee noin. Olen vaan lukenut jostain oppaasta, että kummallisia haluja voi tulla esim. just savi, mutta siinä ei kyllä lukenut mitään mistään puutostilasta. Ruokailutottumuksiani en ole tässä välissä muuttanut ja syön monipuolisesti, mutta kun ensi perjantaina on neuvola niin täytyy tosiaan kysyä asiasta.

 

[Lillis77]

Kesä taitaa olla nyt ohi. Ilma viilenee. Toisaalta ihan kiva, koska olen aina tykännyt syksystä. Ei vaan nyt oikein mahdu mikään takki kunnolla päälle, enkä viitsisi uuttakaan ostaa... No, täytyy yrittää pärjätä noilla mitä on.

Perhevalmennusta on nyt yksi kerta takana, ja 2 vielä edessä. Katseltiin viimeksi synnytysvideo ja puhetta oli muutenkin synnytyksestä ja kivunlievityksestä ym. Vaikka sillä videolla näytettiin ns. helppo synnytys, niin pieni pelko hiipi väkisinkin mieleen. Yritän kuitenkin olla miettimättä liikoja, koska eihän sitä voi etukäteen tietää miten kaikki menee. Jotenkin se sitten on vaan kestettävä! Mä olen kyllä aikeissa pyytää kaikki mahdolliset kivunlievitykset.

Nimiä ollaan mietitty sen verran, että molemmille sukupuolille olisi yksi ehdotus keksittynä. Tytön etunimi on ainakin ihan sovittu juttu. Pojalle on toinen nimi valmiina, kun se kulkee miehen perheessä. Pojan etunimi ja tytön toinen nimi ovat vielä vähän hakusessa, mutta yhdet ehdotukset ollaan siis saatu mietittyä. Kummejakin pitäisi alkaa pikkuhiljaa miettimään. Se vasta vaikeaa onkin...

Mulle ei ole tullut mitään ruokahimoja. Enemmän on kyllä tullut herkuteltua kuin yleensä, mutta se johtuu varmaan siitäkin, että yleensä täytyy vahtia syömisiään ettei lihoa (mulle tulee kiloja normaalisti aika helposti jos sorrun herkuttelemaan enemmän). Nyt en ole painosta murehtinut, ja siksi siis syönytkin enemmän. Synnytyksen jälkeen ehtii sitten taas miettimään että miten ne kilot saa karistettua... Ei mulle kyllä ns. ylimääräistä ole hirveästi tullut.

Seuraava neuvola on ensi torstaina, ja silloin on pikainen terveydenhoitajan käynti ja lääkäri samalla kertaa. Musta on vähän hassua, että noita lääkärikäyntejä on tähän mennessä ollut vain yksi! Se oli siis silloin joskus alkuvaiheessa, olisko ollut rv 9 tai jotain. Ja nyt vasta viikolla 28 seuraava. No, olishan sitä tietysti päässyt lääkäriin tässä välissäkin jos jotain vaivaa olisi ilmennyt.

Aurinkoisia syyspäiviä!

Lillis 27+5

 

[Janniina]

Tänään oli sitten neuvola. Sain ajan tk lääkärille, joka totesi, että hänestä paikat ovat vielä kiinni, mutta oli kuitenkin vähän epävarma asiasta ja laittoi vielä lähetteen äitipolille. Sieltä tulee kuulema kutsu pian. Käski ottaa rauhassa ja huilia. Ja antoi luvan juoksuttaa miestä.

Painoa oli tullut 450g/viikko ja olen tuohon nousuun ihan tyytyväinen. Hillitön vauhti (reilua kiloa per viikko) on siis loppunut vihdoin! Hb oli noussut, mikä sekin on tosi hyvä juttu. Muksu voi hyvin, mikä on tietysti kaikista tärkein asia. Syke oli tasainen ja vähän sai nltätikin monoa!

Janniina 29+1

 

[Min]

Hei kaikille! Kiirettä on pitänyt enkä ole ehtinyt lukemaan/kirjoittelemaan... Mutta kerronpa ainakin pikaisesti kuulumisia perjantaisesta lääkäri neuvolasta. Vauva oli pääalaspäin ja kaikki muutekin ihan hyvin. Sf-mitta 26. Ultraaja oli kyl sanonut et tulee iso maha, mutta mulla oli esikoisella viikkoihin nähden yli 2cm isompi mitta. Tuun lukemaan teitin juttui kun on enemmän aikaa Nyt siis 27+5

 

[nosto...]

up

 

[piipiäinen]

Heippati kaikille täältä meidänkin suunnalta.
Ylimääränen lääkärin käynti tuli kanssa tossa tehtyä noiden supistusten takia, jossa lääkäri totesikin että kohdunsuu on sormelle auki, mutta onneks vielä sisältä päin kuitenkin kiinni ja kanavaakin oli vielä pari senttiä jäljellä.
Joten jotakin on supistukset saanut aikaseksi, mutta onneksi ei vielä mitään ihan hirmu hälyttävää...käski vaan ottaa rauhallisesti (helppoo se ei ole).
Uudelleen lääkärille pitäs mennä parin viikon sisällä, jos ei supistukset ota loppuakseen, ettei vaan kerkee mitään ihan hirmu radikaalia tapahtuun. Ja siis suppareita, kipeitä sellasia tulee edelleenkin n. 10 päivässä ja ne kestää yli 30 sekkaa kerrallaan.

Sokerirasitustesteissäkin kävin, ja niissä oli kaikki arvot hyviä, lukemia en nyt muista mutta siis hyvinkin normaalirajoissa mentiin.

Muuten täällä päin jaksellaan kyl ihan mukavasti, ei vielä mitään kamalaa ahdistusta tai tukaluutta havaittavissa.

piipiäinen 27+5

 

[Janniina]

Piipiäinen, millä viikolla sinulla alkoi tulla noita kipeitä suppareita? Olen tänään niin laiskalla tuulella, etten jaksa lueskella taaksepäin... Toivottavasti sinun tilanne ns. rauhoittuu, ettei kamalasti etuajassa pikkuinen syntyisi!

Tällä viikolla pitäisi tulla minulle aika äitipolille ultraan, jossa siis tarkastetaan mikä tilanne tuolla kohdunsuulla on. Kun käsikopelolla paikat tuntuivat olevan kiinni, niin varmaan ovatkin, mutta kyllä minua kovasti kiinnostaa kohdunkaulan pituus. Jotain näiden jatkuvien supareiden (viimeisenä parina päivänä lähinnä harjoitussuppareita) luulisi saavan aikaan. Mites muilla, kuinka paljon harj.supistuksia teillä on päivittäin?

Janniina 29+3

 

[Jen79]

Heipsan täältäkin päin! Enpä ole juuri netissä vieraillut viime viikkoina, kun on taas ollut niin monta rautaa tulessa..no joo siis lähinnä kotona puuhastelen ompelukoneen parissa ja pikkuhiljaa laittelen kotia

Olo on ollut nyt paljon parempi kun on saanut olla kotona. Vatsa kovettuu niin selkeästi rasituksesta. Tuossa kun istuin ompelutöineni melkein pari päivää putkeen niin vatsa oli aivan erilainen, ei kiristänyt, ei ollut kova, laskeutuneenpikin oli hieman. Kun sitten taas parin tunnin kauppareissut tai lenkkeilyt koiran kanssa pistää sen jälleen kovaksi ja vihlovaksi. Onneksi nyt muutaman tunnin lepo auttaa, kun silloin töissä ollessani vatsa saattoi olla kova useamman päivään putkeen lepäilystä huolimatta.

Se on kyllä huojentavaa, että täällä pääsee neuvolalääkärille melkein heti, jos on kipuja tms. Voin vain kuvitella Janniina, kuinka stressaavaa sinun on odotella epätietoisuudessa, kun ei heti (tai edes parin päivän sisällä!!) pääse asianmukaiseen hoitoon. Toivottavasti saat pian sen ajan ja varmuuden, että kaikki on kunnossa Näköjään eri paikkakuntien käytännöissä on vaan niin paljon eroja. Se, että sain lääkärin ajan lähes samalle päivällä niin mulle on myös tehty jokaisella käynnillä gyn.tarkastus sekä ultraus, jossa katsottiin juuri tuo kohdunkaula. Ja vauvaakin kurkattiin samalla. Mutta toisaalta voi olla, että tuohon vaikuttaa varmaan sekin, että meidän terveysasemalla on ultra. Muussa tapauksessa joutuisin menemään NKL:lle, ja sitä en taas tiedä, kuinka helposti sinne niitä aikoja antavat.

Aika se vaan kuluu..sääkin on viilentynyt ihan yllättäen, aikas mukavaa vaihteeksi! Ensi viikolla olisi taas neuvola, saapa nähdä onko sf-mitta taas yläkäyrillä.. Vatsa on kyllä iso. Naurattaa, kun jotkut on epäillyt, että olisin saamassa poikaa vatsan muodon perusteella. Oon vaan ollut ihan että "aijaa" ja hihitellyt mielessäni että jospa vain tietäisitte.. Kun en tuosta sukupuolesta ole kertonut kun ihan läheisille. Nyt on tyttö näyttänyt viihtyvän paljon pää alaspäin, kun potkii kovasti kylkiin, aina samaan kohtaan oikealle. Pari päivää sitten taisin tuntea kaverin hikoittelevan. Se tuntui vasemmalla ihan alhaalla sellaisena tasaisena, säännöllisenä sarjajumputuksena. Tiedä sitten..

Luulin, että mulla olisi ollut jonkinlainen käsitys siitä, millaista on kun närästää, mutta mitä vielä!!! Nyt viime viikkoina on alkanut kurkussa tuntumaan välillä hirveä polte. Varsinkin jos on syönyt vähänkin liikaa kerrallaan tai liian nopeasti. Ihan tosi inhottava tunne, ja kun siihen ei oikein auta mikään (paitsi Rennie). Nukkuminen on myös muuttunut hiukan katkonaisemmaksi, kun enää ei pysty nukkumaan kun tasan jommalla kummalla kyljellä. Sit aina herää siihen kun joku lonkka tai käsi on puutunut ja vaivalla pitää kääntää itsensä taas toiselle kyljelle. Välillä myös vihloo ja jomottaa paljon tuolla alapäässä, siis lähinnä öisin, mutta sen kivun oletan olevan liitoskipua.

Ilmoittaudun nyt kuitenkin neuvolan järkkäämään perhevalmennukseen. Ensimmäinen kerta on syyskuun lopulla ja siinä on yhteensä 4 käyntiä. Varasin ajan myös NKL:lle tutustumiskäynnille, joka on tasan kuukautta ennen LA:a. Eli jo kuukauden+parin päivän päästä...hui

Aurinkoista syysfiilistä kaikille!!!

Jen 31+0

 

[Lillis77]

Tänään oli lääkärineuvola. Kaikki oli ok, eli kohdunkaulan pituus se 3 cm ja paikat kiinni. Sydämensykettä kuunneltiin ja hetki rupateltiin muuten. Kävin myös terveydenhoitajalla samalla reissulla. Painoa oli reilussa kahdessa viikossa tullut melkein 3 kiloa lisää... Eli nyt on 10 kiloa tullut lisää alkupainoon! No, lääkäri sanoi että 20-30. raskausviikoilla paino lisääntyy eniten, joten toivotaan ettei loppua kohden ihan noin vauhdilla nouse! Muutenhan painoa tulis vielä yli 12 kiloa lisää. Huihui. Sf-mitta oli nyt 26 cm.

Mulla ei supistuksia ole varmaankaan tullut juuri lainkaan. Tai kai ne nyt huomaisi jos niitä tulisi...? Suihkussa joskus tuntuu maha kiristyvän ja kovettuvan, mutta ei muuten. Vihlontaa on tuntunut viime aikoina ihan alavatsalla, ja tänään kävellessä myös tuossa ylempänä sivulla. Eli pitemmät kävelyt ei onnistu. Liikunta onkin jäänyt valitettavan vähiin viime aikoina. En uskalla ajaa pyörälläkään enää, kun menin ja kaaduin sillä viikko sitten! Onneksi ei käynyt pahasti. Polvi ja käsi ruvella. Mahaan ei sattunut. Pysyn kuitenkin pois pyörän selästä tämän loppuajan jos vain mahdollista.

Töitä olisi vielä ensi viikko, ja sen jälkeen alkaa "loma". Äitiysrahapäätös tulikin jo alkuviikosta, vaikka Kelasta sanoivat että se menisi lokakuulle. Äitiysloma alkaa siis virallisesti 15.10. Ihan hyvät rahat sieltä on tulossa, eka erä oli lähes yhtä paljon kuin mun kuukausipalkka. No, sittenhän se heti vähän pienenee... Äitiyspakkauksenkin sain hakea vihdoin eilen postista!! Tutkittiin sitä miehen kanssa illalla. Tykkäsin/tykättiin kovasti vaatteista ja muistakin tekstiileistä.

Hyvää vointia kaikille!

Lillis 28+2

 

[Janniina]

Tänään tuli aika äitipolille. Se on ensiviikolla ja siihen asti yritän olla ajattelematta asioita liikaa! Todennäköisesti tässä on oltu turhaan huolissaan. Tai eihän sitä voi tietää ennen kun tilanne on tarkistettu... Oman kehon tuntemus on minulla ainakin ihan kadoksissa nyt raskausaikana, kun kaikki tuntuu erilaiselta. On kömpelö olo ja jatkuvasti huomaa uusia arjen "hidasteita". Pyykkejä pestessä vatsa alkaa olla aina vaan enemmän ja enemmän tiellä, samoin kaappeja/ovia avatessa, keittiöpuuhissa jne... Jos olen lähdössä jonnekin, huomaan jatkuvasti tarvitsevani enemmän aikaa lähtemiseen kuin olen varannut. Nälkä, wc-hätä, väsymys yms tavalliset asiat ilmestyvät aivan "tyhjästä". Eli toisin sanoittuna kun jonkin asian tekemisen aloittaa, se saattaa keskeytyä koska tahansa vaikkapa hillittömään nälkään. Nälkä ei tunne enää aikatauluja ollenkaan eikä myöskään ravinnontarpeessa ole mielestäni mitään logiikkaa (ei ole myöskään sopusoinnussa vatsan tilavuuden kanssa!). Kaikkien muutosten vuoksi sitä ei oikein ilmeisesti osaa lukea omaa jaksamista tai ota todesta kipuja. Minä olen huomannut monesti "törmääväni seinään", kun en ole osannut ottaa todesta tuntemuksiani. Tilanne tuskin helpottuu loppuraskautta kohti. Ja hyvää harjoitustahan tämä on! Vielä ei sentään pikkuinen valvota öisin vaikka taatusti silloinkin jumppaa aika ahkerasti.

Miehen hoivaamisvietti on voimistunut viime aikoina ja ilmenee mm. masun silittelynä. Mikä on minusta tosi hellyttävää, varsinkin kun muuten tuo ukko on aika "perinteinen" vähäpuheinen ja juro suomalaismies. Olemme käyneet keskusteluja synnytykseen liittyvistä asioista, sillä minulla synnytysasiat ovat alkaneet tulla uniin ja pyörivät muutenkin mielessä usein. Olen saanut yllättävän paljon tukea häneltä. Pitäisi varmaan kehitellä hänelle jotain mukavaa, jotta hänkin saisi "huomiota". Kaikki kuitenkin pyörii aika tiiviisti tuon masukin ympärillä... Ja olen kyllä ollut heilahtelujeni kanssa TOSI rasittava. En ole vielä keksinyt mitä mukavaa miehelle järjestäisi, mutta jos se kuningasajatus jostain tupsahtaisi.

Hyvää vointia kaikille!

Janniina 29+4

 

[Neppu]

LA 1.11. Jen79 28/ esikoinen NKL
LA 2.11. Lucille 29/29 toinen, poika 04/05, KOKS
LA 3.11. plussa 22/24 esikoinen KYS
LA 7.11. March 30/30 esikoinen
LA 8.11. Iiu 34/34 toinen, poika 10/05 NKL
LA 9.11. KM71 36/30 esikoinen KHKS
LA 9.11. iiden 32/33 kolmas, poika 1/97, tyttö 1/03
LA 11.11. Janniina 23/26 esikoinen
LA 13.11 Senla 23/ esikoinen, KASS
LA 14.11. natalie07 esikoinen
LA 15.11. Lness 29/ toinen, poika 10/05, Kättäri
LA 15.11. 29/Starppa 30 esikoiset, KOKS
LA 16.11. NEPPU 25/esikoinen/OYS
LA 18.11. __MAIKKI__ 23/esikoinen, SJKS
LA 19.11. Dido 32/ esikoinen
LA 20.11. Lillis77 29/29 esikoinen, SATKS
LA 20.11 kmk80 26/26 esikoinen, KHKS
LA 21.11. Jane 32/33 esikoinen, Jorvi
LA 21.11 Min 23/22 toinen, tyttö 06/06, TAYS
LA 22.11. -Mari- `75 32/ esikoinen KÄTILÖOPISTO
LA 23.11. piipiäinen 26/ kolmas, tyttö 01/04, tyttö 03/06, TAYS
LA 29.11 satsuma 27/ toinen, poika 11/05, OYS

Muutinpa tuohon oman iän ja sen lasketun ajan päivää aiemmaksi, kun en ollut sitä ehtinyt koskaan päivittää vaikka tuo 16.11. sanottiin jo heti eka neuvolassa.
Mulla olisi tänään viimeinen työpäivä. Olen ollut määräaikaisella sopimuksella ja eihän sitä (yllättäen) nyt jatkettu kuukaudella eteenpäin.. Jouduinkin kyllä olemaan jo melkein viikon saikulla, kun työssä supistukset aina yltyy ihan kipeiksi, joten ihan kiva olo jäädä kotiin, mutta rahantulohan se on ainoa ongelma.. Kuukaudeksi työvoimatoimiston listoille ja sitten alkaa tulla vasta äitiysrahat. Niistä tulikin meille jo päätös, eikä mennyt kuin reilu viikko.

Masussa on mennyt kai aika hyvin. Tyttö on tosi vilkas ja välillä potkut käy ihan kipeää kun ne osuu tuonne kylkiluihin. Painoa on mulle kertynyt n. 5 kiloa tähän mennessä ja viimeksi (pari viikkoa sitten) sf mitta oli 25. Nyt tuntuu että vatsa taas pompsahtanut enemmän ulos ja lopuksi se varmaan tosissaan on iso.

Meillä on vieläkin vaunut ja hoitopöydät hankkimatta, mutta olinkin suunnitellut, että nyt syyskuussa alan tosissaan katselemaan, kun on aikaa ja vielä ainakin voimia siihen. Mutta kyllä aika vaan menee niin nopeaa että välillä hirvittää kun on jättänyt melkein kaiken viime tippaan. meillä on molempien suvuissa ollut vielä vähän taipumusta tulla etuajassa ulos tuolta mahan lämpimästä, joten siihen pitäisi varalta varautua tämänkin pienokaisen kohdalla.

Mies on ollut viimeaikoina aivan unelma, huolehtivainen ja ihana! Ja viikko sitten mentiinkin kihloihin.. Olin kyllä kosintaa odotellutki aika kauan, vaikka kun saatiin kuulla että ollaan raskaana, niin sanoin sille tiukasti että mitään "säälisormuksia" en sitten halua! Mutta nyt on olo kyllä todella onnellinen ja odottava.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
Neppu 29+0

 

[iiu]

Hei!

En ole pitkiin aikoihin kirjoitellutkaan, ensiksi lomailin ja sitten työhönpaluu on pitänyt kiireisenä. Kaikki hyvin täälläkin niinkuin muillakin odottajilla tuntuu olevan. Vatsa on jo valtaisa, ulkopuoliset kovasti kyselevät synnytysajankohtaa ja hämmästelevät kun kuulevat että vasta marrakuussa...Kuulostaa tietenkin näin kesällä vielä niin kaukaiselta vaikkei siihen enää kuin 2kk olekkaan! Palailin töihin 2 viikkoa sitten ja kyllä tuntui aluksi raskaalta, ajattelin että sairauslomalle pian pitää jäädä. Supisteli jatkuvasti ja illat olin aivan poikki. Lääkärikäynti oli reilu viikko sitten muutenkin ä-pkl:lla ja selvisi että kohdunsuuntilanne on hyvä ja että vauva oli poikittain mikä ilmeisimmin provosoi suppareita. Nyt tilanne on helpottanut ja supistukset vähäisempiä. Tosin iltaisin edelleen olen melko väsynyt, 2 vuotias isoveli pitää huolen ettei liikoja saa levättyä.
Tuossa aiemmin oli sykkeistä puhetta, esikoinen (poika) syketaajuus oli koko raskauden ajan 120-140, ja sama juttu nytkin ja poika tulossa. Kun kuulin ekalla neuvolakäynnillä sen hitaahkon tasaisen jumpsutuksen niin arvasin jo silloin että poika tulee, niin tutulta ne sydänäänet kuulostivat. (kuuntelin edellisen loppuraskauden ajan 2 viikkoa sairalassa 2x päivässä ktg käyrän jumpsutusta varmaakin 1/2h kerralla joten taajuus kyllä syöpyi mieleeni Yleinen käsitys on että työillä on korkeampi syke 140-170 ja pojilla matalampi, mutta eipä tuo nyt tietenkään mitään tutkittua tietoa ole.

Vielä pitäisi jaksaa 4 viikkoa työssä, motiavaatio hukassa. Lomalla jo pääsin niin mukavasti äitiyslomatunnelmiin. Melkoista myllerrystä tuolla mahassa nytkin tuntuu, innostuu varsinkin iltaisin ja yöllä liikkumaan. tuleekohan sieltä yövalvoja....
Viimeviikolla painoarvio oli 1400g.

IIU

 

[Min]

Paljon onnea Nepulle! Me menttin kihloihin silloin kun minä odotin ensimmäistä. Viikkoja oli kasassa 9+5 ja samalla olikin ensimmäinen neuvola Tänne ei mitään uutta. On toi liikunta jäänyt vähän vähemmälle kun ei millään jaksaisi.

 

[Janniina]

Onnea Nepulle! Miehissä tapahtuu joskus "kummia" raskausaikana. Omassani on ainakin noussut sellaisia piirteitä ja ominaisuuksia esiin, joista olen ollut oikein positiivisesti yllättynyt.

Mukavaa huomata keskustelun piristyneen meidän marraskuisten osalta. Itsellä ajatukset ovat kovasti masuasioissa, eikä niillä viitsisi kiusata ystäviä jatkuvasti. Mukavaa, kun on väylä, jonka kautta saa vähän tuulettaa ajatuksia ja kysellä tyhmiäkin välillä!

Ajan kuluminen on kyllä ihmeellinen juttu. Välillä tuntuu siltä kuin vasta eilen olisi riemuinnut puolivälin ylittämisestä ja huokaissut helpotuksesta (pelkäsin pitkään pikkuiselle käyvän huonosti aiempien keskenmenojen jälkeen). Ja nyt laskettuun aikaan on minullakin aikaa enää alle 2½kk. Uskomatonta! Loppua kohti aika alkaa kulua varmasti hitaammin ja lopussa jokainen päivä haaste, mutta "onneksi" meillä on vielä tässä muutto edessä ennen la:ta, joten puuhaa riittää kyllä...

 

[KM71]

Onnea Nepulle vaan täältäkin. Tänään oli neuvola ja verenpaine ja pissa oli kunnossa ja sykkeet kuuluivat heti . Painoa oli tupsahtanut taas reilusti lisää, huh huh mihinkähän lukemiin sitä vielä päästääkään... toivottavasti ei nyt samaa vauhtia tule koko loppuraskautta. Olin aika yllättynyt lukemista kun lisäystä oli tullut 1029g/viikko ja nyt sitten yhteensä painoa on tullut 11kg lisää. Minkähän kokonen poitsu sieltä oikein tuleekaan.

Asentoa kokeiltiin myös mahan päältä ja raivotarjonnassa näyttäisi vauva olevan. Se tosin ei ollut yllätys kun rakenneultrassa ja 4D:ssä pikkuinen oli myös sitkeästi pää alaspäin ja terkkari sanoikin, että hyvähän se vaan on... tokihan siellä vielä mahtuu kääntyilemäänkin ja kun mahan päältä paineltiin niin sai terkkarikin sitten monoa käsille. Sf- mitta oli 25,5 eli hieman alakäyrillä, mutta kun vauva oli pää alaspäin ja niin alhaalla niin lukema johtunee siitä eikä välttämättä hirveen suureksi nousekkaan jos on jatkossakin samassa asennossa/paikassa. Liikkeitä kyllä tuntee todella usein ja paljon. Supistuksia ei ole vielä tuntunut. Töitäkin olisi enää n. 3 viikkoa.

Kysyin myös siitä hiekan/saven "himosta" ja onhan se kuulemma mahdollista, että johtuu jostain kivennäisaineen tms. puutoksesta, mutta eipä siitä sitten sen enempää sanottu. No onneksi himo on nyt vähän vähentynyt vaikkei olekkaan täysin poistunut.

En tiedä johtuuko raskauden takia herkistymisestä vai miksi välillä aina pelottaa ajatus, että jollekin sukulaiselle/läheiselle sattuu jokin onnettomuus (lähinnä siis liikenteessä)... Jos mies lähtee esim. Helsinkiin kurssille niin pelottaa se ajomatka sinne että toivottavasti selviää ehjin nahoin matkasta jne. Kyllähän noita onnettomuusuutisia on jatkuvasti lehdissä ja nuoriakin kuolee... ehkei pitäisi lukea niitä ollenkaan. Tilannetta ei kyllä tietenkään helpota se, että vähän aikaa sitten mies sanoi, että kehä 3:lla oli läheltä piti tilanne kun joku nuori nainen vaihtoi kaistaa ja tuli ihan eteen, mutta mies iski jarrut pohjaan eikä onneksi kolaria tullut. Ja sitten tänään sain kuulla, että äitini oli ollut kolarissa eilen illalla, mutta onneksi oli onni onnettomuudessa eikä kukaan loukkaantunut kun siinä olisi voinut käydä huonostikkin. Tuli taas tunteet pintaan ja melkein itku pääsi ja taisi siinä pari tippaa tullakkin. Kun mies kotiutuu töistä niin tod. näk. tulee taas "paasattua" siitä, että saa kyllä olla extra varovainen liikenteessä kun minua pelottaa, että jotain tapahtuu. Tiedän kyllä ettei elämää voi elää jatkuvasti peläten, mutta ehkä tämä tästä vähän rauhottuu kun hormonitoiminta joskus normalisoituu sillä en muista ennen raskautta näin pelänneeni. Tosin monethan sanovat, että kun lapsi syntyy niin siitähän se elämän pituinen huolehtiminen ja pelko sitten alkaa. Huh huh olipahan taas hyvä saada vähän purkaa näitä tuntemuksia tähän.

Terveisin KM71 30+0

 

[Lucille]

Kivaa, kun marraskuisetkin ovat tosiaan vähän reipastuneet kirjoittelussa. Minusta on aina mukavaa lukea muiden kulumisia.

Onnittelut Nepulle! Meillä juhlittiin kesällä jo 5-vuotis hääpäivää!

Juuri tuosta samasta aiheesta meinasin kysellä kuin KM71 kirjoitteli, että mitä nuo hormonit saavatkaan meissä aikaan. Minusta tuntuu, että nyt olen jotenkin erityisen herkkänä. Suutahdan helposti ihan ihmeellisistä asioista ja itku on herkässä. Tällainen en kyllä oolut vielä viikko sitten, onko muut huomanneet, että "herkkyys" yms. olisi taas jotenkin lisääntynyt?

Sitten vähän tuohon edelliseen liittyen...minulla on lisääntynyt huoli vauvan hyvinvoinnista heti, jos en ole vähään aikaan liikkeitä tuntenut! Oletteko te muut huolissaan, vai osaatteko nauttia olostanne? Tuntuu välillä, että kaikki kertovat, että vauva myörii koko ajan masussa. Sitten itse alkaa miettimään, että miksi minulla ei ole näin. Kyllähän tuolla masussa möyrintää, mutta ei aina niin kovasti! Olisi niin kiva, kun osaisi nauttia tästä raskaana olosta, kun se kohta on jo ohi!

No olipas sekavaa sepostusta

Lucille rv 31

 

[Janniina]

Pakko vielä kertoa omista mielenheilahteluista nopeasti enne kun aloitan siivoamisen.

Minulla tunteet liikkuu laidasta laitaan. Välillä on ollut sellaisiakin päiviä, etten yksinkertaisesti kykene toimimaan. Itkettää vaan aivan jatkuvasti ja ilman MITÄÄN järjellistä syytä!Itku ei ole edes mitään pientä tihrustamista vaan lähes hysteeristä ulinaa. Näin hyvänä päivänä nuo itkupäivät tuntuvat aivan käsittämättömän hölmöiltä, mutta sellaisen itkun keskellä minä en yksinkertaisesti kykene mihinkään. Vaatteiden vaihtaminen, syöminen tai siis oikeastaan aivan kaikki saa aikaan itkua itkun perään, ja valmista ei tule. Siinä sitten mielessä pyörii onko tulossa hulluksi vai mikä vaivaa kun itkua ei saa loppumaan...

Muutenkin heilahtelut ovat olleet aika rajuja laidasta laitaan. Loukkaantuu olemattomista jutuista, stressaa kaikkea sellaista millä ei oikeasti ole YHTÄÄN MITÄÄN MERKITYSTÄ jne. Mies on aivan pihalla välillä minun seurassa, mutta niin olen itsekin! Eli samassa veneessä ollaan! Kyllähän sen ymmärtää tämän olevan jotain hormoonien aiheuttamaa, mutta en kyllä ihan näin rajuja reaktioita olisi odottanut.

Nyt meinaa lähteä taas mopo käsistä tämän kirjoittamisen kanssa. Täytyy lähteä imurinvarteen, jotta tänään tulisi edes osa rästihommista tehtyä, kun supistelee vain vähän.

Ihanaa lukea muiden kuulumisia. Nostaa mielialaa kummasti.

 

[piipiäinen]

Heippa!
Olikohan se nyt Janniina, kun kyseli, että millonka noi supparit alko, niin semmoset harjotussupistukset alko jo ennen 20 viikkoa, mutta voimistumaan ja semmosiks kipeiks ne muuttui ja samalla lisääntyi joskus muistaakseni 23 viikon tietämillä (ihan tarkkaan en enään muista) mutta kuitenkin siis useemman viikon jo on supistellut kipeesti ja tuntuu jatkuvan vaan edelleen.Joka supistuksella tuntuu myös vihlontaa tuolla alapäässä (niinkuin kohdunsuulla).
Tarvii varmaan tässä ens viikolla taas soitella neuvolaan, että jos sais lääkärille aikaa viikon päästä viimestään, että tarkastasivat uudelleen tuota tilannetta alapäässä.

Muuten täällä onkin taas melkein viikko mennyt ihan mukavasti, joskin väsymys on aikas kamalaa, mutta kunhan muistaa välillä huilailla päivälläkin, niin kyllä sitä sillain sitten taas jaksaa.

Hauskaa viikonloppua kaikille ja mukavaa odotusta, synnytys senkun lähenee...

piipiäinen 28+1

 

[KM71]

Nyt tuntuu taas tää tunnemyllerrys vähän tasaantuneen. Perjantai oli jotenkin tunneherkkä päivä kokonaisuudessaan, mutta nyt siis taas enemmän normaali olo.

Samoja fiiliksiä on kyllä ollut kuin Lucillellakin eli välillä mielen valtaa huoli vauvasta ja siitä onko kaikki hyvin. Viime keskiviikko oli mielestäni rauhallisempi päivä mitä liikkeisiin tuli eli liikkeita kyllä tuntui mutteivat olleet niin selkeitä/voimakkaita kun yleensä ja heti iski mieleen pelko, että onko kaikki hyvin. Mutta sen jälkeen kaikki päivät ovatkin taas olleet normaaleja eli liikkeet tuntuneet entiseen malliin usein ja selkeinä ja näkyneet myös selkeästi päällepäin niin saattoi sitten taas vähän rauhottua ja kun perjantain neuvolassakin kaikki oli sitten hyvin.

Huomenna on siis viimeinen kerta perhevalmennusta, mutta neuvolasta sain taas esitteen jossa oli uusia koulutuksia joihin voi osallistua halutessaan. Oli mm. hammashoidosta, ravitsemus ja liikunta raskauden/imetyksen aikana, parisuhde ja vanhemmuus. Täytyy miettiä ja katsoa mihin sitä menisi, tuskin kuitenkaan jokaiseen.

Uskomatonta kyllä tämä ajan kuluminen... vastahan se tuli puoliväli täyteen ja nyt siitä on kulunut jo 10 viikkoa ja kun saman verran aikaa vielä kuuluu niin onkin jo laskettu aika käsillä huh huh.

Terv. KM71 30+2