~~~MAALISMASUT 2008~~~ Elokuussa

Milloinkohan nämä hormoniryöpyt alkaa tasoittua? Jokunen päivä saattaa mennä ilman itkua, mutta sitten on päiviä jolloin mitätönkin saa vedet nousemaan silmiini. Kai tämä alituinen ikävä miestä on se suurin itkun aiheuttaja.

Tänään sitten aamulla saattelin tuon esikoisen kouluun ekalle luokalle. Poika itse sanoi koulun pihalla että mua jännittää niin paljon että hampaat ihan kalisee... Hyvin kuitenkin kaikki meni ja kun kavereita tuli samalle luokalle niin se helpottaa asiaa.
Ainut että äitiä itketti ihan hirveesti kun piti jättää se pikkuiseni sinne luokkaan open ja 20 muun oppilaan kanssa.... :'( En mä tietenkään siinä luokassa voinut itkeä, mutta autoon kun pääsin niin johan vollotti.
Pian ne vuodet on mennyt. Vastahan mä poitsuakin odotin... :snotty:

No, mulla pahoinvointi menee jokseenkin jaksottain. joku päivä menee ihan suht ok, mutta joku päivä sitten yhtä vellontaa. Mielitekoina mulla niinkin kummallinen asia kuin lauantaimakkara! Leipä ei mene ilman sitä. Kummallista on se että ennen en ole voinut sitä syödä ollenkaan. Samoin piimää menee jota ennen inhosin. Makea ei maistu, mikä outoa koska olen sellainen suklaan mässyttäjä... Sen vuoksi mulla saa noita viikkojakin tulla vielä reilusti lisää ennenkuin alkaa masu näkyä... siis vauvamasu... tämä muu masu näkyy koko ajan.
viivi ja vagner 8+4

 

Meiän tytöt 5 ja 6 eikä olla vielä kerrottu... Keväällä kun mulla olikin sitten se tuulimuna ni oltiin jo ehitty kertoon heille ja sit kun ei vauvaa ollukaan ni tytöt oli ihan ihmeissään, sanoivat vaan et äiti on huijannu heitä et ois vauva masussa :ashamed:

Ehkä me nyt kerrotaan joko tän päiväsen ultran tai sit nt-ultran jälkeen vasta. Katotaan nyt!

 

Meiän tytöt 5 ja 6 eikä olla vielä kerrottu... Keväällä kun mulla olikin sitten se tuulimuna ni oltiin jo ehitty kertoon heille ja sit kun ei vauvaa ollukaan ni tytöt oli ihan ihmeissään, sanoivat vaan et äiti on huijannu heitä et ois vauva masussa :ashamed:

Ehkä me nyt kerrotaan joko tän päiväsen ultran tai sit nt-ultran jälkeen vasta. Katotaan nyt!

Me aateltiin odottaa np-ultraan ja sitten vasta kerrotaan pojalle.

Tuuhan kertomaan kuulumiset ultran jälkeen. Mua jännitti ihan kauheesti mennä ultraan ja oli ihana helpottunut olo sen jälkeen, kun kaikki oli niin kuin pitikin.

 

Huh huh, vihdoin "kotona".
On kyllä muutama ihminen ollu koneen äärellä viikonloppunakin ku on taas tullut niin paljon tekstiä. Täytyy rehellisesti tunnustaa, että mä en jaksanu lukea ihan kaikkea kunnolla kun pitäs kai jotain töitäkin tehdä. :ashamed:

Kyllä tuo reissaaminen ottaa koville. Illalla 23.30 kotona ja kämppä täynnä kissan oksennusta. Aamulla 6.00 ylös. Arvatkaa oliko väsynyt olo ja on kyllä edelleenkin. :snotty: Nyt en hetkeen oo poistumassa tästä kaupungista.

funny: Kiva kun mua muistit! :hug:
Kertominen sujui kyllä tosi hyvin. Mies pääsi olemaan tosi luova ja törkkäs vaan ultra kuvan anopille ja sano "tossa". Anoppi oli pikku saunahiprakassa ja otti asian kyllä tosi hyvin. Iloisia uutisia kuulemma. Appiukko sitten vaan alko pohtimaan miten koirista pitää päästä eroon.. :kieh:
Kerrottiin myös mun isovanhemmille ja yhdelle kaverille. Kaveri melkeen pillahti itkuun ja vanhukset sano, että johan niitä uutisia on odotettu. Aika onnellinen oon kyllä kun kaikki suhtautuu niin ihanasti! :heart:

Nyt siis ollaan vaihtamassa paikkakuntaa ja oon aika täpinöissäni muuton suhteen jos joku kiva kämppä löydettäis. en vaan jaksais pakata yhtään! :kieh:

Papagena: Aika kurja suhtautuminen isovanhemmilla uutisiin. Onhan se ymmärrettävää, että kälysi asia heitä huolettaa, mutta ikävää, ettei voi vain puhtaasti olla onnellinen teidän puolesta! Paljon jaksuja ja haleja! Tietenkin tänne saa tuntemuksiaan purkaa! :hug:

Viivi & Vagner: Oot tosi reipas kun yksin pärjäät miehen ollessa maailmalla! Ja täällä tietenkin saa kertoa ja jutustella jos siltä tuntuu niin me voidaan olla miehen korvikkeita tarvittaessa.

Näpyt vaan lisääntyy ja nälkä kasvaa. Huonosta olosta en oo liiemmin kärsinyt, mutta maha on ihan liian iso.

Täytynee taas keskittyä töihin hetkeksi. :x

Rhea ja beebis 9+6

 

Ninnille tsemppuja ultraan, kuvia+kuulumisia odotellaan!

Ja Rhea, Kokkolaanko olitte muuttamassa jos en ihan väärin muista? Sittenpä lähteepi yksi Jyväskylän mammoista, yhyy.
Mutta hienoa että on sukulaiset ottanu vauvauutiset hyvin vastaan ja ymmärrän kyllä hyvin että haluaa olla sukua lähellä vauvan syntyessä.. Mulla asuu äiti Helsingissä ja osa-aikaisesti myös Haminassa että vähän huolettaa pääseekö mummi tarpeeks pipanaa katsomaan. Mutta eiköhän se tuu tuli pyllyn alla ensimmäisenä sairaalaan kahtomaan ja meille kotiin asti, et saapi sit taas hätyytellä sitäkin oman kotinsa suuntaan. On mulla onneks lähellä täällä ihana anoppi ja appiukko + monta setää vauvalla. Ja oma mies tietysti. :heart:

Töissä taasen, aamun toista kahvikupillista vailla. Nammms! Näin hirveetä unta viime yönä että joku _puukotti_ mua masuun ja olin ihan kauhuissani että mitä Onnille nyt käy. Hrrr! Muutenkin tosi levoton ja pyörimisentäyteinen yö, ja kuvotuksentäyteinen aamu, voi olla et pikku päiggärit maistuu tänään. Tosin mulla on siivous- ja kauppareissu päivä miehen kanssa ku tyttöset saapuu illalla meille kotiin äitinsä luota. Mukava niitäkin ipanoita nähdä =) Väsymys alkaa jo onneksi helpottaa muuten, hyvin levätyn viikonlopun ansiosta aah. Joka yö väh. 12h unta nassuun. Musta on niin hauskaa kun mies on empaattisuusraskaana ja nukkuu + syö mun kanssa samaan tahtiin, awwww.

mamaL & Onnibaby 9+4

 

Jennah muuten ei liiemmälti sienestellä tai sieniä syödä, mutta kanttarelleja on poimittu, nam! Pakastin niitä Ninni niin, että pannulla nesteet pois ja sitten pakastimeen. Eivät ne silläkään tavalla kyllä parhaiten säily Eli täälläkin otetaan vinkkejä vastaan, jo jollakulla on!
Mulla on kans pukannut noita näppyjä, ei liiemmälti oo naamaan tullut finnejä, mut jotain ihme suttaa otsaan. Eikä tosiaan ole ennen ollut näppyongelmia, edes teini-iässä. Olen siis helisemässä :x

 

Huh! Kuinka paljon tekstiä taaseen. Mun piti niin kommentoida teidän juttujanne, mutta arvaappas vaan muistanko enää mitään...

Te, jotka sairastatte kroonista sairautta niin tsemppiä ja jaksamista! Toivottavasti oireet pysyy poissa/lievinä.

Jollain oli ihana masukuva! Tahtoo nähdä niitä lisää Täällä vatsan kohdalla ppienen pieni kumpu.

Autoista: Meillä on Toyota Yaris Verso. Vaunujen pitäis sopia, mutta miehen mukaan uusi auto on saatava, koska vanhassa ei ole ilmastointia!

Pahoinvointi itsellä hieman helpottamaan päin. Tilalle tullut ilmavaivoja ja mieliala vaihteluita. Itse ostin noita multi-tabsin raskaus inkiväärejä, mutta en niitä pysty käyttämään, koska oksentaessa maistuvat niin pahalle.. Jos joku tahtoo niitä kokeilla,niin edullisesti myyn ne pois. Muistaakseni 4 kapselia söin.

Me ollaan kerrottu vanhemmille sekä mun yhdelle tädille "lätystä".

"lätty" rv 9+6

 

mama-L: Juu Kokkolaan olisi tarkoitus siirtyä syksyn aikana kun vaan koulu antaa periksi ja asunto ja töitä löytyy. Onhan täältä haikea lähteä, mutta mukava on palata kotiinin. Toki teidän kuulumisia silti seuraan! =)

Mä oon mässänny karkkia koko aamun ja nyt ei ruoka maistuis vaikka ruokatunti pitäs pitää.
Työkaveri tuli just isyyslomalta töihin ja sillä oli vinopino vaavi-kuvia. Teki niiiin mieli sanoa, että ens keväänä meilläkin sitten.. :saint:

 

Hirveesti tänne tulee kyllä tekstiä, vaikka pyrin kerran päivään lukemaan!

noista tyttö ja poika oloista niin mulla on siis kaksi poikaa ja olivat kyllä toistesa ääripäitä odottaessa. Esikoista oottaessa oksensin mutta muuten olin eläniloa täynnä, ei supistuksia eikä mitään oireita. Mieli haluna oli appelsiini tuore mehu jota join sitten kolmisen litraa päivään. Kuopusta odottaessani homoitsin keitettyja porkkanoita. Muuten sit olin koko ajan hirvittävän väsynyt, mutten kestaakaan oksentanut. Naama kukki koko ajan ja rintojeni väliin tuli mieletön rykelmä maksaläiskiä. viikolta 24 asti supisteli ja sain juosta alituiseen lääkärissä. Ja lähes tulkoon koko raskauden olin tosi pahalla tuulella joka kohta v...tti ja sekös sit tympäs kun aina on kun persauksille ammuttu karhu ja kun sille ei mitään ite voinut. Nii ja närästys oli ihan mieletöntä, ei voinu syödäkkään oikeen mitään kun heti alko närästään.
Nuoremmasta aattelin että se ois tyttö kun oli niin erilainen raskaus mutta poikahan sieltä tuli. Nyt mulla ei oo mitään oloo, mutta kovasti tyttöä toivottas kun kaks poikaa jo on.

Kertomisesta sitten sen verran, että mun porukat tietää, tiesivät jo että yrityksessä on kun joutuivat sillon katsomaan poikia kun kävin niissä kohdunulkopuolisen raskauden kontrolleissa. Sitten lisäks tietää pari mun kaveria ja ollaan me pojille sanottu, nuorempi ei oikein vielä hokase koko asiaa mutta vanhempi toitottaa kyllä että vauva mahassa. Muille nyt ei oikeestaa oo aateltu kertoo, kyllä ne sen kohta huomaavat kun tuo maha venyy aika vauhdilla.

Huomenna ois mulla sitten neuvola aika, kiva mennä sinne, vaikka muistan kyllä edellisistä kaikki aika hyvin, mutta jospa olis jotakin uutta ja saahan sieltä niitä kivoja lehtisiä mitä sit voi luoeskella ja vertalla minkä kokonen katkararu on.

Amalia ja katkarapu8+0

 

Täällä ollaan yksin kotona :'( Siis että tyttö on tutustumiskäynnillä päivähoidossa. On tosi outoa. Mutta kun äsken textailin hoitajalle niin olivat syöneet ja kaikki lapset nukkui! Olin ihan et hä Olin varma ettei tyttö syö yhtään ja nukkumaan se ei sitä ainakaan saa mut toisin kävi onneks ja huomenna hyvillä mielin kouluun =) Ihanaa!

Mulla tosiaan eilenkin tuli se pahaolo ja pari tuntia vietin niin että juoksin vessaan kyökkäsee mut mitään ei tullu. Onko muilla tällästä?? Siis pahaolo, tuntuu et nyt tulee oksennus ja käyn pöttöä halailee mut mitään ei tuu ulos. Ens kerralla työnnän sormet kurkkuun jos sit helpottais :kieh:

Mies kerto eilen veljelleen joka oli tosi ilonen asiasta. Odotan vain että pääsen hänen tyttöystävänsä kanssa tästä jupisemaan, varmaan niitä ainoita jotka jaksaa näitä mun vauvajuttuja
Omalle äidille en varmaan aio ollenkaan kertoa kun tiedän ettei hän asiasta ilahdu On vaan taas tosi pettyny niinku esikoisenki kohdalla, kurjaa. Joten kuulkoot sitten jostain muualta :ashamed: Harmi vaan kun oman äidin mielipide painaa niin paljon ja pettymys on niin kamalaa mut ei sille mitään voi. Hänen suvussaan ensin käydään koulut ja saadaan ammatti ja vasta sitten tehdään perhettä :/

Mulla on poikaolo! Tai alkuraskaus on ainakin erilainen kun tytön kanssa. Tyttöä odottaessa söin muistaakseni salmiakkia jo ihan ekoista viikoista lähtien ja lopetin, en koskaan Mut nyt ei maistu salmiakki, ei jäätelö eikä mikään makea oikeastaan.. Eilen kun oli pahaolo niin ruoaksi kelpasi vain itsetehty pizza ja ostettiin irtokarkkeja mutta niitäkin ostin tosi vähän ja oli melkeen pelkkiä happamia hedelmäkarkkeja. Mut voihan tää siitäki johtuu et poikaa toivotaan ja mies ei uskalla toivoa nostaa vaikka kuinka sanon et kyllä pojalta tuntuu B) Mut katotaan kuin käy, maaliskuussa nähdään tuleeko jäbikkä vai toinen typykkä :heart:

Me ei sienestetä ku ei sienistä tykätä :x Ja koiria ei ole mutta kissa on ja hänellä kesti aikaa tottua eikä vieläkään ole täysin tyytyväinen meiän tilanteeseen Mutta vauvalle ei ikinä tehny pahaa ja nytkin vaan antaa vähän tassulla kepeästi kun tyttö aika kovakouranen hänen kanssa. Onneks kisulla töpöhäntä ni ei pääse hännästä kiskoo

Toinen koneellinen pyykkiä kohta valmiina ja kaipa ne lapset kohta herää ja mä lähen sinne kans. Tahtoo välipalalle kun täksi päiväksi laitoin välipalaksi leipää ja jäätelöä Toivottavasti lapset tykkää

Suvitus+Yrsa 8+2

 

Olipas tullut paljon viestejä viikonlopun aikana!! Hyvä, hyvä!! En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut, käynyt vaan lukemassa!! Viime viikolla oli täällä niin hyvät kelit, että tuli vaan ulkoiltua ja mökkeiltyä!!

Pahoinvointia on aina välillä ollut, varsinkin jos juo kahvia tai syö jotain rasvaista. Karkistakin tulee huono olo. Aloitinkin karkki lakon, jos pystyis olemaan ainakin kuukauden syömättä mamuja. Ei tuo painokaan pääsis nousemaan. Mun ei tee yhtään mieli mitään kanaruokia eikä esim. jotain grillipihvejä yök :$ . Hedelmät kyllä uppoaa ja kyllä tuo karkkikin! Oon aina ollut sellanen karkkihiiri!! Mun vaan pitää tarkailla tuota syömistä ja painon nousia, kun oon jo valmiiks ylipainoinen ja joudun sitten siihen sokerirasitus juttuun.

Torstaina olisi neuvolalääkäri. Toivottavasti pikkusen sydän äänet kuuluu!!
Seulonnoissa ei käyty tytön odotusaikana ja ei olla nytkään menossa. Otetaan vastaan se mitä annetaan.

Mitään en ole viellä ahnninut, eikä meidän onneksi mitään suurta tarvitsekkaan hommata, kun on nuo esikoisen tavarat kaikki tallessa. Jos jotain vaatteita, kun ei pysty olemaan ostamatta.

Meillä on kissa ja kaksi koiraa (Cairnterrieri poikia). Meillä ei oo ollut mitään ongelmia. Ovat aika joutuneet jakamaan huomiota!!

Mutta nyt ulkoilemaan, kun aurinko paistaa!!

Muumi82 ja Eppu 11+6

 

Lapsetovatelämän
Oli puhetta niistä vaunuista, itse brioista ei ole kokemusta kun itse käytämme emmaljungia, mutta täytyy sanoa kokemuksesta, että harvoin vauva viihtyy niin pitkään makuultaan, kuin siihen mahtuu. Meidän venla esimerkiksi vaihtoi puoli-istuvaan asentoon rattaisiin jo 4kk ikäisenä kun ei malttanut enää makoilla vaan punki itseään ylöspäin.. Ei tietenkään näin varmasti kaikkien lasten kohdalla mutta näin meillä

Tulen kirjoittamaan olot ja muut illalla kun olen päässyt töistä

 

Lueskelin taas ja ajattelin vastata näihin muutamaan täällä pyörineeseen kysymykseen, Auto meil on Ford Mondeo, semmonen farmari ostettiin ku esikoinen syntyi ja edelleen mahdutaan siihen vaik tuleeki pikkunen. Vaunut ja koira mahtuu sinne taakse hyvin.

Vaunuasia mua on mietityttänyt enemmänkin, meil on esikolle ostetut Emmat jotka on edelleen hyväkuntoiset.Nyt kun sit tulee pikkunen siten et esikoinen ei ehdi täyttää kahta vuotta, niin kysymys herää et tarvitaanko me kaksosten rattaat lisäksi. En ole varma miten tuollanen alle kaksivuotias jaksaa kävellä, varsinkin kun itse tykkään liikkua pitkiäkin matkoja esim. meiltä kaupunkiin vaunuilla körötellen. Sit toisaalta jos ne ostetaan ne tuplat niin ei tuo poika ainakaan kauaa niis malta istua vauvan seurana, että onko ne sit kumminki tarpeen..? Onks muilla kokemuksia tai vinkkejä? miten teillä tehdään joilla alle kaksi vuotias kun vaavi syntyy?

Imetyksestäkin taisi olla puhetta. Imetin esikoista vuoden ja kaksi kuukautta. Aion tietenkin imettää pikkuistakin jos vaan mahdollista ja mahdollisimman pitkään. Esikon imetystä olisin saattanut jatkaakin vielä parisen kuukautta mutta en tullut raskaaksi niin lopetin ja hetihän tuo tärppäsi, että kyllä se sen verran toimi meillä ehkäisynä sit kumminkin.

Seulonnoista oli puhetta ja siihen aiheeseen olen mielestäni jo ottanutkin kantaa aikaisemmin.. mut aiemmin olin vähän epävarma, nyt on tullut vahvempi olo että en mene. Kun olen pohtinut että mitä sitten jos sieltä tulisi huonoja uutisia? en voisi kuitenkaan tehdä asialle mitään.

Lemmikeistä, meil on kaksi ja puolivuotias koira Wilma. Lapinkoiran ja porokoiran sekoitus, oppi tosi hyvin olemaan esikoisen kanssa, antaa tämän paijata ja hoitaa. Ei ole koskaan tarvinnut pelätä sen suhteen- vaikka koira on kuitenkin aina koira, että eihän siitä ihan takuuseen voi mennä kukaan.

Tyttö-poikaolo, mul on ehkä nyt niinku jo joskus vinkkasin, enemmän tyttöolo. Meil siis on yksivuotias poika jo ennenstään ja siit ei ollut esim. yhtään pahoinvointia, nyt on ollut kuvotusta. Hei ja joku kirjoitti et oli tullut finni kaulaan, MULLA ON KANS:. todella outoo, ei ole koskaan ollut ja sisko sanoi et se on tytön merkki. Tiedä sitten Nyt vaan on oudosti tullut kiinnitettyä huomioo kaikkeen vaaleenpunaiseen..

Jatkelen ehkä myöhemmin.

enne ja pikkunen 10+4

 

Kohta ultraan. TÄällä yks yksityinen tekee ultran 40eurolla. Mun mielestä ei paha, koska kaupunki tarjoaa vain rakenneultran. Kävin kyllä alkuraskauden ultrassa, jossa näkyi syke. Nyt on kuitenkin sen verran enemmän viikkoja, että näkyy jo tarkemmin, miten vauva voi Jospa nyt sais selville niistä viikoista, tympeää, koska ei tiedä onko menossa rv10 vai rv12. Ja sitten rakenneultrassa on inhottava, kun la muuttuukin kaks viikkoo eteenpäin. Taas lisää oottamista Mut nyt lähden laittaan pojan valmiiksi, otan esikoisen mukaan :heart:

LOE ja "Minttu" rv10+5 tai 11+4 tai jotain siltä väliltä. En tiedä, miksi olen nyt niin epävarma, en ole yhtään "tietoinen" siitä, että vaavilla kaikki hyvin.

 

pikkuvaemo juu ollaan kerrottu.. olihan se aluks aika järkyttyny, mut nyt sulattaa jo vähän paremmin asian. ekana sil oli mielessä et mistäs se vauva sit oikein kavereita saa niin ja poikaa hää toivoo et ne ois niinku kuitenki kivempia kun tytöt.. ettei siitä tuu sellasta ärsyttävää niinku luokkakaveri-likat on saas nähä sitten, kun vauva syntyy, et mitä mieltä ollaan, jos (kun!!!) se itkee yms...

 

Kertomisesta elikäs meillä esikoisella ja pikkukakkosella 5v ikäeroa, esikoinen sai tietää jotain puolivälissä raskautta. Ihan vaan siksi, ettei kävisi aika liian pitkäksi vauvaa odotellessa ja kuitenkin olisi aikaa odotella ja henkisesti valmistautua. Viiden vuoden ikäero on osoittautunut varsin ihanaksi, eikä mitään mustasukkaisuuksia tms outouksia ole ollut lainkaan. Nyt siis pikkukolmonen massussa ja esikoinen ei vielä tiedä, enkä osaa yhtään sanoa missä vaiheessa kerrotaankaan. Niin ja tuolle kakkoselle, josta tulee sit keskimmäinen ja ISOveli alle 2 vuotiaana, niin ei varmaan tarvi kertoa kun ihan viimetipassa..

Ja edelleenkään ei ole oireita enää. Ainoa on se, ettei kaikki ruoat himota niinkuin ennen vaan terveellisiä tekee mieli ja maha kyllä on mielestäni kasvanut. Mut siis ei mitään muuta. Ihmeellistä. Antaisin mitä vain edes pienestä pahoinvoinnista..

Heili

 

Hui kamala kuinka paljon oli tullut tekstiä perjantain jälkeen. Oon yrittäny lukea kaikki jutut aamusta lähtien ja näin kauan on mennyt. Että ei mitenkään nopeaa.

Kamala nälkä, onneks kohta pääsee töistä kotiin syömään.

Maya2007 ei mekään olla kerrottu vauvasta vielä oikein kellekkään, kun ei sitä oo vielä ees varmistettu onko se ihan oikea tuolla masussa. Yhelle kaverille oon sanonu kun sillo ennen testin tekoa kyselin siltä kaikenlaista raskaudesta ja näistä alkuhommista ni se sit sai tietää siitä. Ja tein sen raskaustestinkin sen kaverin painostuksesta ja tässä sitä ollaan. Uskalsin kertoa tällä kaverille sen takia kun se asuu vähän kauempana ettei nähä niin kauhean usein ja eikä se tunne meidän muita kavereita ja tuttuja ni ei voi sit vahingossakaan kukaan tietää ennen kuin me kerrotaan. Ollaan kyllä sen kaverin kanssa oltu koulussa kuin paita ja peppu et hyviä kavereita ollaan. Ja se ties sillo kouluaikanakin et ruvettiin yrittää vauvaa, mut ei se sit oo kuitenkaan koskaan viittyny kysyä missä vauva viipyy, koulun loppumisesta on jo kuitenkin aikaa 2 vuotta. Oli se kuitenkin toosi iloinen meidän puolesta kun vauva on tulossa. Hänellä on ennestään kaksos tytöt ja poika, että osas kyllä kovasti auttaa mua sillo alussa.

Joo eiköhän tää lörpöttely riitä. Laskin tossa viikonlopun aikana viikkoja uudestaan ja oon ilmoittanu viime viikolla vääriä viikkoa eli todellinen viikko määrä on 8+3. Olen oikea neropatti.

Koitan jatkaa kirjoittelua huomenna lisää kenties.

maalainen86 ja nuutti 8+3

 

riinu väsymys palannu kuvoihin niin taas paremmalla mielellä ollaan

loka meilläkin np ultra rv 12 mennessä eli rv 11+ mutta mulla tällä kertaa vasta viikolla 13. ei kai muutamalla päivällä niin väliä. mulla tulee toi olemaan rv 12+2.

vointi muuten hyvä, en vaan jaksaisi tätä kuumuutta

tänään mennään koeajaamaan mulle autoa, kakkoisautoa, pakko kun esikoinen menee hoitoon syksyllä. pieni koirakoppi eli opel corsa automaatti. saa nähä miten onnistuu ajaminen, en oo aikaisemmin automaatilla ajanu...

juu mutta tiskikonetta tyhjentää...

maya rv 10

 

Haluaisin tiedustella tuplarattaista teiltä, joilla on jotain kokemusta tai tietoa. Meillä siis esikoinen n. 1.v.5kk silloin, kun toisen olisi määrä syntyä ja olen arvioinut tilanteen niin, että tuplarattailla olisi käyttöä. Niissä tarvisi olla erilliset, täysin makuuasentoon menevät selkänojat. Ja haluaisin niiden olevan vierekkäin istuttavat. Myös pyörien tulisi olla riittävän suuret jotta niillä pääsisi "vaikeissa" olosuhteissa liikkumaan.

Siis, onko mielipiteitä hyvistä/huonoista hankinnoista? Ja jos jollakin olisi myydä jotkut mahdollisesti kaikki tieto ja kommentointi otetaan ilolla vastaan!!

 

hei moij tyttäret!

Pari viestiä vaan kävin laittamassa ja sitten en moneen päivään ehtinykkään.. mutta nyt ehtii jotain kirjottaa!
Mulla on pitkästä aikaa vapaapäivä, yritän siivoilla - mutta eipä tästä tunnu tulevan mitään

Huomasin tuolla jollakin viestiä noista lemmikeistä.. meillä on ukkeliinin kans kolme kissaa - ja minua jo kovasti mietityttää että mitenhän nuo sopeutuuu sitte pikkusen vauvan kans olemaan. Toivottavasti hyvin ?

Olo on ollu nyt tosi hyvä, pahoinvointi on loppunu kokonaan. Herkut maistuis jo vähän liianki hyvin.. massukin on jo kasvanu jonkinverran, mä jo kovasti oottelen että se alkais näkymään kunnolla :heart:

Oottekos vielä ostellu vauvalle juttuja?
mulla vasta muutamia vaatteita, pinnasängyn saan mummolasta ja lisää vaatteita ipoikaystävän äidiltä ..joten pikkuhiljaa noita alkaa vissiin kertyä.

mukavaa että täällä oli muitakin Kajaanista! =)

Mutta tämä tyttö jatkaa siivousta, iltaan asti meneepi tässä, josko vaan jaksan sinne asti!

KristaTyttö ja nuunuu rv 11+ :heart:

 

Varasin sitten ajan tänään neuvolaan :saint:
Sain jo perjantaille sen, kun viikkoja tosiaan 10+5 nyt.
Mä sanoin sille tädille jo aiemmin kun soittelin noista vuodoista ja se kysyi että enkö aikaa meinaa varata, etten halua yhtään tyhjää neuvolakorttia enää kotiin pölyyntymään ja varaan ajan sitten kun varaan.
Ja nyt kun noi sydänäänetkin kuuluu ni ajattelin sitten uhrautua =)

Ja mietin vielä sitä et pitäskö kumminkin varata toi ultraus yksityiseltä kun päijäthämeessä on se kammotäti joka kohteli mua kun p'skaa viime keskenmenon aikana..
Tai sitten mä vaan perun sen ajan jos sattuu sille ja varaan uuden ajan joltain toiselta.
Kuitenkaan sille ihmiselle en ikinä tule enää menemään!

Peruspaha olo yhäkin eikä maistu oikein mitään ja väsyttääkin vielä mut ei auta, on lähettävä toi siivous tekemään loppuun joten :wave:

sipuli <3 aino 10+5

 

Tulipahan Turkin reissu tehtyä, kuuma oli enkä oikein osannut nauttia koko lomasta! Koko loman ajan oli tuota ruskeaa vuotoa, joya nyt siis jatkunut jo viikkokaupalla! Tosi stressaavaa kun ei tiedä miten tämä kaikki tulee päättymään, mutta omituiselta tuntuu että mikä aina vaan vuotaa? Uutena lomalla tuli karsee pahoinvointi ja joinain päivinä sitä todellakin on ja joinain päivinä ei ole yhtään raskautunut olo! Eilen olin vaakatasossa koko päivän kun kaikki kuvotti, jopa tietyt värit ja musiikki
Eläimistä...meillä kun niitä on koira ja 2 siamilaista kissaa, mutta olen nyt harkinnut luopuvani niistä.Ensinnäkin niistä on valtavasti työtä ja toisekseen nekin(ruuan haju, koiran kuolaaminen yms)yököttää tällä hetkellä tosi paljon.Yökötys kyllä menee ajan kanssa ohi, mutta jotenkin ajattelen että eläimet saa tehdä tilaa muksulle jos sellainen nyt todellakin saadaan(peukut pystyyn) Ajatus, että lattialla karvojen ja elukoiden seassa pyörii vauva ei oikein houkuta.Toisaalta on haikeeta luopua eläimistä, etenkin koirasta mutta kai siitäkin yli pääsee :ashamed: Töissä ollaan ja aika rankkaa kun kuumakin on...onneks vaan pari päivää ja sitten taas vapaata! Voikaapa hyvin kaikki

 

viivi&vagner...lueskelin pari sivua takaperin ja pakko tulla vielä kommentoimaan, että...mulla on kans todella yksinäinen olo aika ajoin kun mies vaan touhottanu sitä Kosovoon lähtöä eikä ole ollut yhtään kiinnostunut/huolestunut mun ja vauvan hyvinvoinnista vaikka taustatkin on surkeet(ne 4km vuoden sis. ja tän raskauden kaikki vuodot ja kivut)! Lomallakin, oli että "sä vaan haluat huomiota ja pilata toisten loman,"kun en matkalla jaksanut innostua mistään! Kyllä itkeä pillitin monet itkut, mutta vedin varsin kovaa ja viileää politiikkaa minäkin ja ilmoitin, että edelleen kantani on se että jos mies nyt maailmalle aikoo on tämä suhde sillä selvä ja vihellän pelin poikki! Tänään ilmoitti, että kutsu käynyt ja hän oli anonut vapautusta palvelukseen lähtemisestä perhesyistä :kieh: Saas nyt sitten nähdä!!! Sitten vielä se, että en uskalla iloita tästä odotuksesta oikein muiden kanssa(netissä tai parin myös raskaana olevan ystävän kanssa)kun kaiken aikaa pelkään keskenmenoa tms ongelmaa, etenkin jos uskaltautuisin iloitsemaan olen varma, että jotain uutta ongelmaa heti pukkais Huh loppuuko tämä epävarmuus koskaan

tanjuska78 & pikku nakki 8+6

 

..siellä se sydän pumpsutteli :heart:

Oli ihan mukava th, vaikkakin kysyi välillä asiat niin etten meinannut yhtään ymmärtää mitä hän tarkoitti (piti varmaan mua vähän yksinkertaisena..). Tosi tuhti annos tuli tietoa, opuksia jos jonkinlaisia ja valmennusajat tiedoksi. Ultraan teki lähetteen, pitää sitten soitella ja kysyä aika tarkemmin. Harmikseni joudun myös sokerirasitukseen suvussa esiintyvän diabeteksen vuoksi, mutta lapsen parhaaksihan se on. Neljä putkea verta otettiin ja tuloksia kai niistäkin sitten joskus saa. Lisäksi sain vielä uudet vitamiini- ja hivenaineohjeet ja hetihän sitä piti apteekissa käydä.

Tuli mieleen, että inkivääristä joku kyseli: minä paloittelin pieneksi teelusikallisen tai kaksi, haudutin muutaman minuutin teesiivilässä kuumassa vedessä (4-5dl) johon lisäsin ripauksen sokeria. Maistui ihan sellaisenaan teenä, että sitten myös jäähdytettynä versiona janojuomaksi. Pahaan oloon en kyllä huomannut vaikutusta - tai mitenkähän huonosti olisin voinutkaan ilman sitä!


~Tiila ja Nyytti 10+3

 

Voi vitsi et mun rupes tekeen mieli sellasia kovia kirpeitä karkkeja, joista täällä oli jollain puhe! Ei oo makea maistunu, mut jotenki noi kirpeet karkit alkoi houkuttelee. Täytyy käydä hakemassa . Siitä sienestämisestä vielä et mä rakastan just sitä metsässä kävelyä ja löytämisen iloa, mut en mä kauheesti sienen mausta pidä. Viedään usein meidän vanhemmille ne. Ja pannulla kans paistettiin vedet niistä pois ja sitten pakkaseen. Oireista sen verran et enään ei juuri pahoinvointi vaivaa eikä ole niin usein nälkä mitä viikko sitten. Yleisesti ottaen ihan hyvä olo...Paitsi nyt iski flunssa ja se tietty vähän väsyttää. Eipä muuta tällä kerralla.

Jennah ja pikkuinen 10+4