*~ Maaliskuun mussukat 2013 ~* Marraskuussa

Miten omat murheet tuntuukaan niin pieniltä ja mitättömiltä teidän toisten murheiden rinnalla. Erityiseesti Juli ja sun pieni poika ootte pysyny ajatuksissa koko tämän meidän ketjun ajan. Paljon halauksia ja toiveita siitä, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. :hug: Tikuliinalle myös paljon jaksamista! :hug:

Itelleni on jäänyt tonne vanha la eli se on oikeasti 11.3.

Rakenneultrasta on nyt kaksi viikkoa ja hiljalleen alan uskoa, että pienellä ei ole mitään hätää. Kasvaa nyt vaan omaa tahtiaan. Neuvolassa oli puhetta, että jos tuo Sf-mitta kääntyy laskuun, niin laittaa sitten lähetteen ä-polille. Alakäyrällä siinäkin mennään nimittäin.

Töihin se on nyt suunnattava vaikka väsyttää ihan hirveesti. Meijän kolmevuotias heräili muutamaan otteeseen vime yönä ja haki äidin aina viereensä. Isi ei kelpaa öisin mihinkään Stten ei yöllä enää nukuttanutkaan muutamaan tuntiin. Mutta nyt tosiaan hoitamaan omia asiakkaita.

Kivaa torstaita kaikille! =)

Fanny 22+3

 

Nippatäti. Se puutumisen tunne on inhottavaa, mutta aika normaalia. Ainakin mulla on ollut ja on nytkin. Pitää vaihdella istumisasentoja. Muutenkin istuminen on todella ikävää, sillä häpyalue kipeytyy tosi paljon, osittain varmasti liitoskipujen vuoksi. Mä makailenkin enimmäkseen milloin missäkin asennossa.

Vatsa on levinnyt tasaisesti joka puolelle, ja riippuu pitkälti kellonajasta ja päivästä että miten se edes näkyy. Selällään kun makaa niin edelleenkään ei ole juuri minkäänlaista vatsakumpua, mutta kun käy seisomaan ja hetken on niin, niin varpaitaan ei enää näe.

En saanut viime yönä nukuttua kunnolla, mikä ei tietysti ole mikään ihmekään, ja kuumekin nousi yli 38 asteen. Jätin nyt sairaanhoitajalle soittopyynnön, että pitääkö mun käydä äitiyspolilla tai muuten huomioida tää streptokokki vauvan kannalta. Että haluaako ne siellä tutkia jotain lisää ennen tuota maanantain sydänspesialistia.

Tikuliina ja typykkä, ihan lauantaifiiliksissä kun koko perhe on tähän aikaan kotona. Nyt vissiinkin 20+4

 

Heipparallaa pitkästä aikaa! :wave:

Ihan alkuun kovasti tsemppiä ja voimia kaikille niitä tarvitseville! :heart: (Nimet jää aina niiiiin huonosti mieleen! :ashamed

Kummasti omasta kirjottamisesta onki taas vierähtäny kovasti aikaa. Lueskelen kylläkin ihan joka päivä ja usein useampaan kertaanki, taidan siis olla aika koukussa tähän palstaan! Jotenkin oma vointi on ollut niin hyvä että en oo kokenu kauheesti aihetta tänne kirjotella, täällä kun tosiaan on niin paljon vaikeammassakin tilanteessa olevia! Meillä siis kaikki on menny loistavasti, ilman minkäänlaisia oireiluja *koputtaa puuta*. <3 Rakenneultrastakin on jo aikaa 3 viikkoa enkä muista oonko niitäkään kuulumisia täällä käynyt jakamassa.. :ashamed: Mutta tosiaan, ultrassa kaikki oli hyvin ja sukupuolikin sieltä meille aika 100% varmuudella selvisi. Maltan kuitenkin ainakin vielä pitää suuni supussa, jopa täällä... Koskaan kun ei tiedä. Meillä tarkoituksena siis pitää tuo tieto ihan vain meidän omana tietona loppuun saakka. Välillä sitä aivan "unohtaa" olevansa raskaana, kun vaivat on ainaskin vielä pysyny loitolla. Toki vessaan joutuu yöllä heräilemään ja nukkuminen ei enää ihan missä vaan asennossa onnnistu mutta pieniä murheitahan nämä ovat.

Hankinnoista ja esille laitosta oli täällä puhuttu jonkin verran. Meillä muutamia vaatekappaleita lukuunottamatta on kaikki vielä hankkimatta ja näin ollen niitä ei oo siis esillekään vielä laitettu. Meillä talonrakennushommat painaa päälle ja jostain kumman syystä kaikki aika menee raksalla. Oonki tahallaan vähä viivyttäny noita tavaroiden ostoja koska nykyisessä asunnossa ei säilytystilaa hurjasti oo ja kaikki pitäs laittaa valmiiksi esille jos jotain hankkii. Talo on sillä mallilla että ehkäjopa hyvin suurella epävarmuudella saatais talo valmiiksi ennenkuin pienokainen päättää maailmaan syntyä. Näin ollen kaikki tulis laitettua "turhaan" nykyiseen asuntoon.. Täytyy siis katella lähempänä..

Rakenneultrasta on nyt tosiaan se 3 viikkoa aikaa ja seuraava neuvola oiski ens viikolla. Sillon saan raskaustodistukset ja muut ja pääsen täyttelemään Kelan lappusia.. Äitiyspakkausta ootellessa. <3

Joitakin mammavaatteita olen jo ostanut. lähinnä housuja, mutta ainakin matalavyötäröiset omatkin housut menee vielä hyvästi jalkaan! Vaikkakin tuntuu että ihan viime viikkojen aikana maha on ihan kunnolla tullut esiin! Painoakin on tullut yhteensä jo n.6kg! :ashamed: Toki lähtöpaino meikäläisellä oli ihan normaalin alarajoilla mutta silti hirvittää jo nyt että minkälainen valas sitä loppuajasta on.. Toisaalta taas en jaksa stressata asiasta turhaan, sillä syön kyllä melko terveellisesti ja määrät ovat aivan kohtuullisia. Ei siis kävisi mielessäkään mikään laihduttaminen näin raskausaikana.. Toki herkkujakin tulee syötyä.. Tämmönen suklaahiiri kun oon..

nooh, mutta tässäpä taas kuulumisia meidän suunnalta!
Ihanaa alkavaa talvea kaikille muille masunkasvattajille! <3

Hanskius 24+0! pokspoks! <3

 

Tikuliina :hug:

Leo81 Onneksi istukassa ei ollut sen kummempaa

Äitiyspakkaus Mäkin sain ne lappuset viime neuvolassa, mutta ollaan nyt kallistuttu siihen, ettei otettaiskaan sitä pakkausta. Ainoat mitä siitä tarvisin olisi vauvapeitto, kynsisakset ja huppupyyhe. Paljon siinä olisi myös vaatteita, joita en tulisi käyttämään. Tietysti se makuupussi olisi ihana, mutta pitää etsiä joku toinen tai käyttää esikoisen vanhaa (mikä myöskin on aivan ihana, 2010 vuoden pakkauksesta).

Nallu ja pikkuveli 22+5

 

Tikuliinalle jaksamisia ja voimahaleja ihan hirveästi :hug:. Samoin muille vaikeiden asioiden parissa kamppaileville hirveästi tsemppejä!

Neuvola on maanantaina ja stressaa etukäteen kun on parisuhde- ja voimavarakeskustelu. En haluaisi miestä neuvolaan mukaan ollenkaan kun ei siitä ole mitään hyötyä. Mies on ujo eikä mielellään puhu asioistaan vieraille ja menee todennäköisesti lukkoon. Saan siis lörpötellä hermostuksissani yksin ja varmaan joudun selittämään anoppi-kuviota jne. HUOH.

Painoasiat ahdistaa myös, 2-3kg on tullut lisää viime käynnistä, vähän riippuu punnitseeko aamulla tyhjällä mahalla vai illalla. Viimeksi kommentoitiin, että ruokavaliotani täytyy ruveta katsomaan koska "syömisessä on vikaa kun paino näin hurjasti nousee". Mitat oli tuolloin 172cm ja 62kg.

Olen nuorena sairastanut bulimiaa, joten koen painon kyttäämisen ja kommentoinnin erittäin nöyryyttävänä. En ole neuvolassa kertonut asiasta mitään, mutta pitää ehkä ottaa syömishäiriötausta esille jos alkaa aiheuttaa liikaa ahdistusta nämä punnitsemiset ja painon kommentoinnit.

Huomenna paukkuu, nyt 22+6

 

Niittyvilla, ihan ehdottomasti otat tuon syömishäiriön puheeksi. Mä olen kertonut omastani neuvolassa, ihan sen takia että kun olen tietoisesti pyrkinyt eroon painon mittaamisesta, niin en halua siitä minkäänlaista rutiinia edes neuvolassa. Ahdistaa muutenkin painon kyttääminen.

Mäkään en aio ottaa miestä mukaan yhdellekään neuvolakäynnille. En jaksa alkaa keskustelemaan mistään parisuhdeasioista. Olen kertonut neuvolassa että juttelen noista asioista oman lastensuojelutyöntekijän, perhetyöntekijän ja kotipalvelutyöntekijän kanssa. Ei neuvolan tarvi siihen sotkeutua enempää kun muutenkin on jo vaikeaa.

Tikuliina ja typykkä

 

Meinas vallan itseltäkin unohtua, mutta tänään ollaan puolivälissä!!!
Eli 20+0 ja ISO POKS!

Toissapäivänä oli kolmas neuvola, mieskin oli eka kertaa mukana kun käytiin voimavarakyselyä läpi. Uus täti oli myös, ja se vaikutti oikein mukavalta. Ens kerralla sitte vuorossa Kelan laput. Rakenneultraan on vieläkin melkeen kaks viikkoa... Ei jaksais odottaa!

Yksittäiset potkut mahasta on vaihtunu kokonaivaltaisempaan kuperkeikkailuun. Liikkeet ei siis oo enää niin teräviä, vaan tuntuu enempi koko mahan alueella. Toisinaan kyllä niitä tökkäilyjäkin vielä tulee, esim. tänä aamuna tuli ekat navan yläpuolelle, kun aiemmin on potkinu vaan alas.

Maha on kasvanu aika maltillisesti, mutta silti kiristää välillä ihan hulluna. Oon rasvannu päivittäin Body Shopin Cocoa butter stickillä ja se auttaa vähän, mutta silti tuntuu että ei tuo iho paljon enempää voi repeämättä venyä... Saa nähdä. Mutta oon kyllä tykänny tuosta tuotteesta kun inhoan tavallisilla nestemäisillä rasvoilla rasvaamista, niin tuota saa levitettyä sotkematta käsiä ja ei tarvii niin kauaa kuivatella. Nestemäistä rasvaa en jaksais todellakaan päivittäin laittaa!

Mutta eipä muuta tällä tällä erää.
-Piula

 

Alkoholittomista juomista parhaita on kuoharit. Viinejä ei pysty juomaan.

Tsemppiä kaikille, joita elämä koettelee kovalla kädellä.

SMV78 ja tyttö 23+3

 

Tulin nyt vaan nopeasti poksumaan
Huomenna aamulla vihdoinkin kauan odotettu rakenneultra. Jännittää kovasti että onko siellä pienellä kaikki hyvin. Tulen sitten huomenna paremmalla ajalla kirjoittelemaan kuulumisia.

Toiveikas84 & papu 21+0 POKS :heart:

 

Voi ei, kun on taas osalla ollut huonompia uutisia. Tsemppiä teille kaikille! :hug:

Alkoholittomista juomista oli puhetta, mie tykkään silloin tällöin juoda pari Lidlistä saatavaa Finkbräu:ta, eli alkoholitonta olutta. Maistuu parhaimmalle oluista, kun taas Nikolain mausta en itse pahemmin pidä, mutta juurikin tuo Finkbräu ja sitten ässästä saatava Buckler menee kanssa. Alkosta saapi paria hyvää alkoholitonta kuoharia, mutta valko- ja punaviini alkoholittomana oli jotain ihan karseaa, ne kaadettiin viemäriin maistamisen jälkeen.

Kävimme keskiviikkona neuvolassa, kaikki arvot olo ookoo, tosin joudun nyt aloittamaan raudan syönnin, kun hemoglobiini oli tippunut jo jonnekkin 112. :O Ilmankos on vähän vetämätön olo ollut..

Paino oli noussut kolmisen kiloa, mutta ihme kun se ei näy missään. :O Paitsi masu on kyllä kasvanut, mutta muuten kädet ovat edelleen samaa kokoa, ja sormet kaventuneet hieman, kun sormukset meinaavat tippua. Raskausajan alusta tullut paino ei ole kuulemma kokonaan sikiöstä ja näistä johtuvaa, mutta eipä tuo haittane, kun normaalisti painoindeksi on 19 tienoilla. Eli ei paineita painosta edelleenkään, kun about 3kg on tullut omaan painoon lisää.

Kylläpä omaa napaa on tällä kertaa, mutta vielä tuli sellainen mieleen, että viime tanssitunneilla en muistanut tehdä liikkeitä rauhallisemmin, koska olo oli todella hyvä, mutta tanssituntien jälkeen se taas kostautui, kun ilmeisestikkin supisti, koski masun seutuville ja maha oli ihan tosi pinkeä. Kotiin päästyä lepäilin vähän ja söin, niin olo meni jossain puolessa tunnissa ohitse.

Seuraavana päivänä, eli siis keskiviikkona kävimme asioilla ja juoksentelemassa kaupungilla, niin välillä tuntui sellainen paineentunne tuolla jossain alempana, ja masu meni useasti ihan pinkeäksi. Päivällä helpottui, ja sitten illalla taas tuntui hieman inhottavalta. Nyt torstaina sitten aamulla ja päivällä masu tuntui vähän oudolta, ja supisteli silloin tällöin, sekä paineentunnetta tuli välillä supistusten kanssa. :O Lueskeltiin miehen kanssa vähän netistä, että mahtaako olla vaarallista, kun muuten on ihan hyvä olo ollut koko ajan, paitsi silloin kun mahaan koskee, tai tuntuu painetta, niin mieskin huolestui hieman, ja nyt olen tämän päivän lepäillyt aika tiiviisti sängyn pohjalla. Pitänee huomenna soittaa neuvolaan, ja kysäistä että miten tehdä, kun ilmeisesti neuvolalääkärille pääsee ekaa kertaa joskus loppuvuodesta vasta. :O Pikkuinen kumminkin liikkuu todella aktiivisesti, päivittäin sekä iltapäivällä, illalla että yöllä, niin ei silloin kait voi kovin vaarallista olla? Noh, toivotaan että ollaan fiksumpia huomenna. Tai siis tänään, kello meni yli puolen yön justiinsa...

Vähän tuntuu, että taitaa miulta jäädä tämän talven esitykset väliin, nytten seuraaville viikoille olisi ollut tiedossa kahden tanssin loppujen koreografioiden opettelu ja ylimääräiset treenit kahteen aiemmin opeteltuun kappaleeseen. Harmi, mutta ei voi mitään, jos ei pienen kannalta ole hyvä enää tanssia, vaikka muuten olo onkin hyvä.

Viude ja Dude 23+1

Muoks muoks, kirjoitusvirheitä..

 

Syömishäiriö taustasta oli pari ihmistä maininnut. Mullakin muuten on sellasta pientä ollut. Ei nyt mitään pahaa kuitenkaan. Mutta kyllä se elämään vaikutti ja turhaanhan mä laihdutin. Painoin sillon 42-44. Mun normaalipainon alaraja on 41.6. Olen siis 150 senttinen. En oo kokenu tota neuvolaa ahdistavaks ja painon kyttäämistä mut nyt kun raskauden aikana paino pudonnu 4 kiloa nii ei se kyllä yhtää harmita. Pieni määrä se on ja takashan se tulee mut kuitenki. Mut ei onni ole painosta kiinni Alkukesästä vähä yritin muistaakseni lenkkeillä ja mietin laihutusta mut ei se sit alkanu kuitenkaa. Tuntuu et on parempi ku pysyn erossa kaiken maailman laihduttamisista.

Eilen mun äiti tunsi vauvan liikkeitä mahan päältä! Oon hänen ainut lapsi ja iskällä on edellisest avioliitosta lapsia. Mut ei äiti ole siskon mahaa ja liikkeitä kokeillu, mut me ollaanki äitin kans läheisempiä mitä hän on siskon kanssa.

Omppis ja papu 23+3.

 

Niittyvilla En myöskään ole kovin innoissaan neuvolan painonseurannasta, kun oon ollut suuresti ylipainoinen lapsena ja teininä, se on jättänyt traumat.. Vasta aikuisiällä sain painoni kuriin ja tiputinkin yhteensä melkein 30kg! Joten kyllä tää painonnousu vaan ahdistaa.

 

Niittyvilla, mielestäni kuulostaa kohtuuttomalta tuo mitä neuvolassa oli painosi noususta sanottu! Kuitenkin pituutesi ja painosi kuulostaa siltä että olet hoikan puoleinen! Silloinhan juuri painonnousu raskauden aikana on herkemmässä, kun elimistö haluaa kerätä ravintoa imetystä varten. Ettei sitten ihan näänny. Ite oon 164 pitkä ja lähtöpaino oli 58 kg (jossa oli kyllä paljon lihastakin). Nyt painan jo 64 kg, mutta neuvolassa painonnousua pidettiin vaan hyvänä. En tiiä millanen urpo sulla on siellä neuvolassa terkkarina, mutta koita olla murehtimatta tollasista kommenteista! Uskon että se on kyllä vaikeaa... Itsellänikin ollut lievää syömishäiriötä joskus, ja suhtaudun ulkonäkööni ja painooni edelleen tosi kriittisesti. Vähän jopa loukkaannuin kun yksi työkaveri tossa taannoin kommentoi välipalaa syödessäni että taasko sä oot syömässä jotain! Kannattaisi varmaan sanoa siellä neuvolassa, että et halua kuulla vastaavia kommentteja enää, tai että josko voisit kokonaan olla käymättä vaa'alla. :hug:

Leo ja Anncarol ihanaa että ootte saanut hyviä uutisia lääkärissä!

Piula onnea puolivälin poksumisesta!

Jahas, kai sitä pitäis sitten vähitellen alottaa työt... Ihanan kirpsakkaa perjantaita!

Nanna 20+3 (kai)

 

Hyvvee perjantaita..

Niittyvillalle tosi törkeästi sanottu painonnoususta ja yhdyn muiden mielipiteisiin.. Itse saman kokoinen kuin nanna lähtöpainossa tosin kilon painavampi 59kg ja 163cm ja nyt on tullut varmaan sen 6kg.. Puntari rikki niin ei voi tarkistaa..
Mulla ollut nuorena myös syömishäiriötä ja jonkun verran ahdistaa painonnousu, mutta tiedän niiden lähtevän myös pois

Niin ja onnittelut hyvistä ultrakuulumisista niitä saaneille!

( . ): Omaa napaa niin asutaan nyt kerrostalo kolmiossa kolmannessa kerroksessa jo kohta 4 vuotta asuttu samassa talossa ja aina ollut rauhallinen. Tosin viimeinen vuosi ollut ihan helvettiä kahden naapurin osalta. Toinen seinän takana pitää hirveitä bileitään ja eilen siellä haukku koira aamu kuudesta 10:30 asti aamupäivään. Alakerrassa on myös oma sankarinsa nuori nainen jolla juoksee juoppo kavereitaan ja tälläkin hetkellä TÄHÄN aikaa aamusta sieltä kuuluu musiikkia ja "juo juo" joku huutaa. Saatiin tarpeeksi nyt ja käytiin eilen katsomassa tosta vierestä melkeen saman hintaista saunallista rivitalokolmiota ja otetaan se Se on ikäänkuin paritalo, koska siinä ei ole kuin yksi asukas vieressä ja omat lämpökatos ja varastot talonpäädyssä kiinni. Kuulema tosi rauhallinen ja mukava naapuri seinän takana kun kysyttiin. joulukuun alussa olisi sitten muutto mikä on tosi hyvä tämän melun takia ja meidän asunto kun on kolmannessa kerroksessa ilman hissiä.. Eilen laitoin jo isompia tavarakaappeja laatikoihin Itseni mielestä kun on helpompi pakata ajoissa tuollaiset asiat kuin kaapin sisällöt mitä ei tarvitse ym.. Niin ja masu kuulumisia niin tänne kuuluu potkuisia päiviä Kaikki siis hyvin masun kannalta ja samoja raskausvaivoja edelleen

Mam ja riisi 24+0 POKS POKS

 

Painoasiat mietityttää myös täällä. Mulla ei oo mitään syömishäiriötaustaa, mut toki pohdin et paljonko se paino nyt sit sais nousta missäkin ajassa, ekasta neuvolakäynnistä nyt eilen kotivaa'alla punnittaessa verrattuna tullut 6 kg lisää. Se tekee yli 700 g/viikko jos lasken 8 viikon ajalla painonnousun... en edes tiedä miten se pitäis laskee ja mihin painoon verrata.. Mut itsekin lähtötilanne se et 154 cm ja painoa 58. Näitä raskauden ajan lukujahan ei sais tuijotella, pitäis vaan keskittyä omaan oloon, mut mua alkoi eilen kamalasti ahdistamaan et mitä se neuvolatäti sanoo painosta, mä en kuitenkaan kauheesti voi sille tehdä. Mut lähinnä se, paljonko painoa synnytykseen mennessä, ja saanko sitä pois ja kuinka paljon pitää alkaa liikkumaan ja nähdä vaivaa jos ylimääräiset kilot jämähtääki kroppaan.. lyhyen ihmisen ei oo hyvä olla näkyvästi lihavahko, vähänkin ylimääräistä näkyy niin herkästi..

No, taas pitää todeta, kuten moni muukin täällä aiemmin, et pieniähän nämä omat huolet on muiden paljon vakavampien huolien rinnalla. Mut eikös tämä ole vähän sellainen paikka että täältä voi tarvittaessa hakea tukea omiin murheisiin ja jakaa anonyymina...

Tärkeintä kuitenkin on se että tuleva prinssinpoikanen on terve ja normaalisti kehittynyt. Liikkuu hyvin päivittäin ja selkeästi tunnen potkuja jo. Liikkeiden vähyys viikkoihin verrattuna johtui edessä olevasta istukasta mikä vaimentanut liikkeitä. Mutta nyt kun tiedän, en ole enää huolissani

Hyviä päivänjatkoja, jaksamisia edelleen vaikeiden asioiden keskellä kamppaileville.

Tigerina + pikkuherra 21+0 POKS!!!

 

Painon noususta yhdyn muiden mielipiteisiin, että on kyllä tosi törkeästi Niittyvillalleneuvolassa sanottu. Paino on aika monelle naiselle kuitenkin sellainen herkkä asia, en itsekkään tykkää siitä kun neuvolassa sitä tarkkaillaan. Itsellä on aika nätisti tuota ylipainoa ja nyt on tullut sitten 2 kg lisää painoa. Neuvolasta todetiin, että ihan hyvä nousu eikä oltu negatiivisiä asian suhteen mutta itseä ottaa päähän ja hirvittää paljonko sitä painoa vielä tulee. :/ Pikkuisen syntymän jälkeen aion kyllä käydä ihan kunnon dietille, painonpudotushan oli miulla menossa kun raskaaksi tulin joten se jäi kesken.

Onnea hyviä uutisia saaneille!! Ja Tsemppiä kaikille sitä tarvitseville!

Joku kyseli puutumisen tunteesta häpyhuulissa. Mulla on tuota samaa vaivaa välillä ollut. On kyllä tuttu tunne jo siitä, että sama tunne tulee meikäläiselle aina kuukautisten aikaan pahimpana vuotopäivänä. En usko että on mitenkään vaarallista, taitaa vaan veri välillä pakkautua tuonne alapäähän ja useasti siihen auttaa asennonvaihto.

(.) Olen onnistunut taas koheltamaan. Oon aika "onnettomuusaltis" ja jonkinlainen kohelo, sillä oon mm. onnistunut joskus kävelemään päin kaupan automaattisesti avautuvia ovia... Mutta siis, nyt olen tällä viikolla telonut itseäni. Toissapäivänä tein ruokaa ja onnistuin sitten saamaan vasempaan keskisormeen palovamman, niin että siihen tuli rakko kun kuumaan rasvaa roiskahti kädelle. Eilen sitten teloin vasemman pikkurillin kun tein tytölle voileipää ja onnistuin sitten leikkaamaan sormeeni ison haavan josta tuli ihan reippaasti verta. :/ Musta tuntuu, että tämä raskaus pahentaa mun tohelointia.
Unet on taas olleet ihan levottomia ja outoja, joissa sattuu ja tapahtuu. Viime yönä heräsin siihen että nauroin ääneen. Pakko on jakaa myös tämä, kun veljeni laittoi äsken viestiä että näki unta tyttärestäni. Hänen unessaan tyttöni oli pidellyt käsissään kuumia hiiliä, eikä ollut millään uskonut kun veljeni oli yrittänyt häntä kieltää. Veli oli sitten herännyt siihen kun oli ärähtänyt ääneen. Hullua on, että en sinällään ihmettelisi vaikka tyttöni jotain vastaavaa tekisi, ainakaan siltä osin ettei usko kun kielletään. Pitää kokeilla ja uskotaan vasta sitten kun on onnistunut itsensä telomaan. On ainakin äitiinsä tullut lapsi.....

Mies lähtee kohta hakemaan poikaansa meille viikonlopuksi, eli lisää hulinaa saadaan. Tyttö on koulussa ja menee tädilleni hoitoon koulun jälkeen kun itse suuntaan iltavuoroon töihin. Sitten onkin onneksi vapaa viikonloppu!!

CandleLight ja poju 23+5

 

Painoasia: pitää aina kuitenkin muistaa, ettei ne terkkarit siitä painon noususta vittuillakseen sano, vaan onhan totta, että suuri painon nousu voi nostaa riskejä sairastua raskausajan diabetekseen, suureen vauvan syntymäpainoon ja synnytys komplikaatioihin, Joten vaikka ollaan odotus aikana herkillä niin realiteetit täytyy kuitenkin aina muistaa ja se painosta paasaaminen kuuluu niiden terkkarien tehtävään. En sano tätä sillä, että joo te ootta nyt liikaa sitä painoa kerannyt, vaan sillä että siinä on myös joku järki. No itellä paino ei mitään hirmuisia odotuksissa ole noussut, mutta vauvat on ollut silti isoja. ettei se aina sitä kerro. Mutta kun seuraavan kerran se tuntuu pahalta niin muistakaa, että se on heidän tehtävä ja jos eivät siitä puhuisi niin se olisi jo terkkarilta aika vastuutonta. Mua ainakin ahdistaa ihan pirusti se, että vaikka paino ei nouse niin sitlikin vvälillä herkuttelen ihan liian usein ja pelkäään, että taas tulee jätti vauva. siltikään an saa aikaiseksi lopettaa herkuttelua. painon nousun seuraamisen sijaan tälläisen pässin pitäisi joutua pakolliselle ravintoterepeutin paasaus käynnille. Multa kun on hengen lähtö ollut lähellä tuollaisen 4,5kg pojan synnytyksen jälkeen ja sanotaan, että se oli ihan täpärällä. ottaen vielä huomioon, että lapsi syntyi 3 viikkoa etuajassa. Ihan vain kaikille muistuksen arvoinen huomautus, että tärkeää työtä ne terkkarit tekee vaikka paasaukselta tuntuu. useasti tulee sanottua että en mä herkkuja hirveästi syö ja terveellisesti muutenkin ja liikunkin niin, ite joskus oikein mietin tuollaisen jälkeen, että niin jos tekis listan syömmisistä niin miten kauhealta se oikeasti näyttää. Tiiän kyllä senkin, että toisilla sen vain nousee nopeampaa ja ilman suurempaa syytä, mutta uskon, että moni tunnistaa myös samanlaisia ajatuksia mielessään, että jotain vois oikeasti tehdä toisin.

 

Joo toki terkkareiden yksi tehtävä on valistaa terveellisestä ruokavaliosta ja seurata ettei se paino LIIKAA nouse. Mutta, jos on kyseessä normaalipainoinen/hoikka ihminen, joka syö terveellisesti ja liikkuu, niin voisi vähän miettiä miten asian esittää.
Mulla nyt siis esimerkkinä paino noussut sen 6 kg, mutta kun se on noussut terveellisellä kotiruoalla eikä rasva- ja sokerimössöillä, niin en usko että se on vielä vaaraksi vauvalle tai kasvattaisi sitä liikaa...
Ja henkilöillä joilla on syömishäiriötaustaa, niin tökeröt kommentit saattavat saada syömishäiriön uudelleen päälle. Eli hienovaraisuutta, hienovaraisuutta...

Lisäys: enkä siis tarkota että kaikki terkkarit olis epäkohteliaita tai ei osais työtään. Mulla ainakin on tosi mukava ja osaavan oloinen terkkari, joka ennemminkin lohdutteli mua ja sanoi että toi painonnousu on ihan ok.

 

Juu niin pitää tietenkin olla hienovarainen, niinkuin monessa muussakin asiassa, mutta näin raskaana ollessa kaikki asiat tuntuu isommilta kuin terkkari ehkä tarkoittaakaan ja vain ihan hormonien ansiosta. toinen asia mistä kuulen usein valittavan kun multa nyt mentiin kysymään alkoholista ja tupakasta vaikka ne kysytään ihan jokaiselta. ja moni on niistä jopa suuttunut. sellaista tietynlaista sietokykyä pitäisi jokaisella olla ettei niitä seurantoja ja kyselyjä turhaan tehdä vaan äidin ja lapsen parhaaksi. En tiiä ymmärrättekö mun pointtia, eli tuskin tarkoitus on ketään syyllistää kuitenkaan missäänn myodossa, paitsi niitä mun mielestä pitää jotka tosiaankaan ei kato yhtään mitä sinne suuhun menee oli se sitten ruokaa nestemäistä tai sitten savuna ilmaan. Ite kuulun tuohoon ekaan mainitsemaani ryhmään eli kyllä sitä makeaa tulee jostain kaivettua päivän mittaan kunsellainen kausi tulee.

ja niinkuin Niittyvilla ite mainitsi niin täytyy ottaa puheeksi ne omat syömishäiriö ongelmat, koska muutenhan tuollaisia asioita ei voi tietää. mä nyt kyllä hieman ihmettelen tuota painon nousun kommentointia myös niittyvillan kohdalla koska mitat on lähes alipainoiset... siis mitä se sulle oikein sanoi? vai voisko susta vain tuntua siltä, että se tarkoitti sen pahalla koska sulla se painon nousu tuntuu itsestä pahalta? useinhan syömishäiriötaustalla ne kommentit voi tuntua ihan mielettömän pahoilta vaikka tarkoitus ei pahalla ole asiasta mainita. sullahan on kuitenki varaa sitä painoa nostaa ilman, että sun tarvii siitä syyllistyä. ite olen pituuteen nähden paljon pyöremäpi, enkä siltikään pidä painoani suurena.

 

asiasta kukkaruukkuun, katsoitteko joku päivä (olikohan liv kanavalta) sen raskaana ja rappiolla ohjelman? siinä kyllä heräteltiin ihmisiä ihan kunnolla. ja täytyy sanoa, että heille se oli ihan aiheellistakin. oli vähän isommista ongelmista kyse.

 

Piti tulla kertomaan, että mulla se sitten on Taas tuuria tuon hemmetin auton kanssa....:kieh: Sainpahan sitten sulatella auton lukot föönillä, että ne ovet sai auki! Lukkosula ei oikein auta kun koko mekanismi on jäässä. Kyllähän toi auto oli pesun tarpeessa, että sinällään kiitos kun pesivät sen renkaiden vaihdon yhteydessä (saatiin vihdoin talvirenkaat, mulla on ollut äitini auto lainassa), mutta pakkaskeleillä se ei ole maailman paras idea. Viimeksi siitä oli puhjennut rengas kun olin töistä lähdössä ja sain sitten paikkailla sitä työpaikan pihassa kllo 20 pimeällä kun vararengasta ei ollut olemassa, että pääsin kotiin. Miks aina mulle, miks ei ikinä silloin kun se on miehellä käytössä?!

 

No kuulostaa omituiselle nuo niittyvillalle annetut kommentit..

Täällä rv 24 + 1 menossa, ja edellisen kerran ku kävin neuvolassa, oli mitat 163 cm / 66 kg eikä se neukkutäti sanonut yhtikäs mitään.. Sanoi vaan että onkin odotettavissa että paino nousee tässä aika paljon ku vauva kasvaa nyt todella hurjaa vauhtia.. mulle oli tullu painoo edellisestä punnituksesta 4 kg.

 

Painonnousuun Mulla oli niittyvilla esikoisesta aika samat mitat kuin sulla, 174cm ja 60 kg lähtiessä. Paino nousi silmissä, yhteensä tuli 23 kg. Enkä juonu mehuja tai syöny karkkia. Kaikki tippu yhtä nopeesti synnytyksen jälkeen kuin oli tullukin.

No, nyt stressaava reissutyö teki tehtävänsä, ja lähtöpainoa oli 10 kg enemmän tähän raskauteen. 5 kg pudotti oksentelu, ja se 5 tullu nyt takaisin, eli lähtötilanteessa ollaan. Veikkaampa, et lukemat menee aika lailla samaan kuin esikoisessakin, mutta nuo 10 kg jää :kieh:

 

Mies ja neuvola Meilläkään mies ei tule neuvoloihin mukaan. Sydänääniä hän voi kuunnella kotonakin ja muuten ei koeta sitä tarpeelliseksi. Ja kun hän käy töissä niin ei viitsi neuvolan takia vapaata ottaa..

Mä katsoin eilen kakkoselta sen silminnäkijän ja voi kun tuli itkettyä Miten onnellinen sitä saakaan olla, kun oma lapsi on terve ja saa elää omassa kodissaan (eikä sairaalassa). Tuollaisen ohjelman jälkeen kyllä pakostakin miettii, että miten itse jaksaisi jos oma lapsi sairastuisi esim syöpään. Kai sitä jaksaisi kun olisi pakko. Vahvoja ihmisiä ovat nuo äidit, isit ja lapset.

Nallu ja pikkuveli 22+6 4kk laskettuun aikaan :heart:

 

Heissulivei!
Ihan ensiksi onnea hyviä ultrakuulumisia saaneille, voimia huonompia uutisia kuulleille ja tsempitykset ultraansa vielä odottaville :hug:

Täällä eilen neuvolassa käyty. Ohjelmassa oli voimavaralappusen läpikäyntiä, kelan papereita ja perusjuttuja tietty myös. Hemoglobiini oli 120, rr matalahko lukemia en muista, paino 62,4kg eli 700g viikkovauhtia noussut, vauvan sykkeet 150 lukemissa ja sf-mitta 19.

Alkoholittomista juomista olitte puhuneet. Minä en ole edes kokeillut mitään, vaan olen siiderin/viinin tilalla maistellut pommakkia. Voisikin kokeilla joitain hyväksi kehumianne kuohujuomia tai sidukoita. Minun täytyy häpeäkseni myöntää kaipaavana ihan mielettömästi viinejä. Ja kyllä siiderikin uppoaisi tälle loppasuuherkuttelijalle Voisinkin kipaista illemmalla Alkon tutkimaan alkoholittomien juomien tarjontaa.

Paino oli myös ollut puheenaiheena. Niittyvillakos se oli ainakin saanut tökerön kuuloista kommenttia terkkarilta ja joku muukin? Niin pitkään kun itse tietää että roskaruuilla ja herkuilla ei ole paino noussut, voi kyllä tässä vaiheessa jättää kommentit omaan arvoonsa. Niin kuin Leokin sanoi, painosta puhuminen kuuluu vaan tähän raskausajan seurantaan terkkarin osalta. Mutta jos se tuntuu itsestä ahdistavalta juurikin vaikka tuollaisen taustan takia, siitä kannattaa ehdottomasti neuvolassa sanoa. Bulimian aiemmin sairastanut Ystäväni esim. ilmoitti neuvolassa että hän ei puntariin hypi laisinkaan, ja se oli terkkarille ihan ok, sanoi että turvotuksia ja muuta hän voi seurata muulla lailla. Tsemppiä kaikille joita painoasiat mietityttävät syystä tai toisesta :hug: Minä olen aika luottavainen että tälläkin kertaa kilot kyllä tippuvat, kun edellisenkin raskauden jälkeen ne onnistuin tiputtamaan, vaikka silloin kyllä mässäilin ne 30 kiloa itselleni. Nyt aijon herkutella vähän kohtuullisemmin mutta yritän ainakin suhtautua rennosti painon nousuun.

Mietityttääkö/jännittääkö/pelottaako teitä tuleva? Minä olen ruvennut nyt ihan ehkä liiaksikin miettimään ja stressaamaan a. Synnytystä ja b. Tulevan isosisaruksen eloa ja oloa vauvan syntymän jälkeen. Edellisen vaikean synnytyksen jälkeen on ruvennut synnytyspainajaisia ilmaantumaan ja esikoisen käynnistynyt uhma ja vilkas luonne nostavat nyt ilmoille paljon kysymyksiä ja ajatuksia.

Miehen osallistuminen lapsen/lasten hoitoon, olikohan siitäkin puhetta ollut? Täällä minä olen käytännössä yh, vaikkakin onnellisessa ja hyvässä avioliitossa elelläänkin. Miehen vaativan ja aikaa vievän työn vuoksi minä kuitenkin perusarkea pyöritän itsekseni, mies kerkeää hyvin niukasti osallistua. Miten muilla?

Liikunnasta piti vielä kysellä.. Monet taisivat salilla tai jumpissa käydä. Minulla lapsenhoito tuottaa sen ongelman, että liikunta on tehtävä kotona ja lapsen kanssa lenkkeilen. Nyt onkin saanut tehoa ihan kivasti rataslenkkeihin, kun yrittää tuolla loskan seassa rattaita lykkiä Jotain jumppasarjoja olen lisäksi yrittänyt ominpäin tehdä. Onko kellään vinkkejä hyvistä jumppavideoista netissä?

Pitäisi keretä kirjoitella useammin niin ei tarvitsisi tällaista romaania väsätä

Meliah 23+4