No niin elikkäs sitä synnytyskertomusta;
Menin tosiaan jo tiistaina sinne käynnistykseen ja sain sillon yhen sytotex-tabletin murusen. Jonku verran oli omiaki supistuksia siinä ja tosi hyvin ne sitten tiheniki iltaa kohden. Illalla olin sit jo tosi kipeä ja supisteli 5min. välein ja kutsuin sitten jo miehenki paikalle. Päätin mennä ammeeseen koska viimeksi se autto tosi hyvin, mut siinä sit käviki niin että kaikki supistuksen loppu ko seinään ko sielä makoilin. Olin tosi turhautunu! Mut koska ne ei takaskaan tullu niin eimuuta ko mies kotia ja nukkumaan.
Keskiviikkona sit taas jatkettiin nuilla sytotexeillä koska ei nuo tiistain supistukset ollu kuitenkaan saanu mitään aikaa. Kanavaa 2cm ja kahelle auki olin vain. Sain keskiviikkona niitä pillereitä onneks kolme ja taas oli illalla tosi hyviä supistuksia. Mutta yötä kohden ne taas loppu. Otin unitabletin ja päätin että huomen lähen kotia jos ei taaskaan oo mitään tapahtunu.
Torstai tuli ja olin sit auki 3-4cm ja kanava oli hävinny. Valitettavasti sairaala oli tosi täys ja koska mulla ei ollu supistuksia ollenkaan niin jouduin sitten kottiin.Sanoivat vaan että heti jos alkaa supisteleen kipeästi niin äkkiä takas koska kalvot saattas puheta helpostikki. Vähän oli jännää olla kotosalla ko välistä kyllä supisteliki, mut hyvin kestin ne TENS-laitteen kanssa.
Noh, sit koitti vihdoin perjantai ja menin sit jo aamusta takas ko torstaina lupaltiin sitä kalvojen puhkasua. Ja puoli yheltä sit ko sali vapautu niin kalvot puhkastiin. Hirveesti tuli lapsivettä n.1,5l joka sit selittiki minun mahan aika ison koon! Supistukset sit alko tiheneen tosi nopeaa sen jälkeen ja pyysin kohdunkaulan puudutusta. Sain sen mut eipä se kovin hyvin auttanu. Soittelin miehelle että alahan tulla jo, on jo aika kippeitä supisteluja. Olin sit kahen maissa 6cm auki ja sillon pyysin spinaalin jonka sain ja se onnistu tosi hyvin. En tuntenu mitään supistuksia. Laittoivat oksitosiini tipan kans voimistaan supistuksia.Sit vaan ooteltiin, mies tuli tässä vaiheessa saliin ja ihmetteli ko olin ihan rauhallinen, et missäs ne kipeät supistukset on?
Sit kello lähenteli jo neljää ja aloin tuntemaan supistuksia taas niin kätilö sit sano että alahan ponnistaan vaikka en ihan 10vm auki ollukkaan. Supistukset tunsin aika kipeänä jo, mut onneks alapää muuten oli ihan puutunu. Siinä sit viiden kunnon ponnistuksen jälkeen saatiin tyttö maailmaan <3
Eli tosi nopeaan eteni tuon kalvojen puhkasun jälkeen koko synnytys oli ohi kolmessa tunnissa. Mut tosi hyvä fiilis jäi. Spinaali vaikutti hyvin, ainut vaan et ois ollu kiva jos ois päässy vähän aikasemmin ponnistaan niin ei ois niitä supistuksiakaan tuntenu. Mut ei pidä olla liian vaativa
Ja niistä jälkioireista
Niitä ei onneks ollu läheskään niin paljon ko viimeks. Vähän tärisytti synnytyksen jälkeen, mut meni nopeaan ohi, olo oli tietenki vähän heikko, mut heti pystyin nousemaan sängystä ja sain vauvan mukaan jo eka yöksi. Pari tikkiä joutuivat ompelemaan emättimeen, mut mitään sen pahempia repeämiä ei tullu. Joten alapääkin on onneks ollu suht kivuton.
Sairaalassa sit oleiltiin vauvan kans kolme päivää. Imetys lähti tosi hyvin käyntiin, maito nousi rintoihin jo toisena päivänä. Jälkisupistukset kesti pari päivää, mut niihin pyysin sit särkylääkettä niin hyvin neki kesti.
Nyt täällä kotona totutellaan uuteen elämään. Meitä onki nyt neljä. Esikoinen 2v. on ihan suht hyvin ottanu tulokkaan vastaan. Haluais koko ajan syliin ja silittelee päästä. Mustasukkasuuttakin toki on, aina ko syötän vauvaa niin sillon just syliin haluais ja pitäs hänen kans leikkiä. Mut eiköhän hänki totu tähän uuteen tilanteeseen.Oma mieliala vähän heittelee, välillä on tosi ilonen ja vaan ihastelee vauvaa, mut välistä sit iskee itkukohtauksia ja huoli että miten tässä näiden kanssa pärjää. Mies on yrittäjä niin hän ei mitään isyyslomaa pysty pitämään. Joten tässä on pitäny sit heti totutella tähä yksin lasten kanssa oloon. Kämppä on kyllä ko räjähys ko tuntuu että tuon imetyksen ja ruuanlaiton lisäksi ei kyllä mittään muuta ehi.
Onnea kaikille muillekki vauvan saaneille ja tsemppiä vielä viimesille ja voimia sit synnytykseen. Mie varmaan poistun vähän takavasemmalle ja yritän täälä selvitä tästä arjen pyörityksestä.