wiona: tervetuloa joukkoon!
Silvia Logo: Hyvä tietää että auttavia tahoja on, jos en pärjäisikään. Vaikka kyllä mä kumminkin sisimmässäni uskon että pärjään
Noista oli Raahe vissiin lähin, tai Oulu.
Liro: Mullekin määrättiin grammasta Panadolia joskus rv 17+ selkäkipuihin.. Niihin se kyllä auttoi, muttei mun kohdalla kyllä iskiakseen ollenkaan :/ Toivottavasti sulle tois edes jotain helpotusta!
Mulla kans vauvan liikkeet on välillä
möyrimistä potkujen sijaan. Tuntuu hassulta kun se kääntyilee ja vääntyilee.
Edelleen jaksan iloita joka liikkeestä vaikka niihin on silleen jo tottunut kumminkin. Mutta yleensä tulee hymy huulille kun vauva liikkuu.
Liikelaskennasta mulla ois kysyttävää. Pitäiskö siis JOKA TUNTI tuntua ne 10 liikettä? Kun ei mulla tunnu. Siis en mä nyt joka tunti olekaan kuulostellut, mutta kyllä mulla saattaa parikin tuntia olla etten tunne mitään, tosin en aktiivisesti sillon liikkeitä "etsikään". Mutta vauva selkeesti saattaa pari tuntia olla ihan rauhassa ja sitten saattaakin tulla ne 10 liikettä 5 minuutissa. Tai välillä sillon tällön potkasee/liikuskelee tunnin aikana. Mä en ole muuten kertaakaan tuntenut liikkeitä ihan
edessä. Ne tuntuu aina sivulla tai jossain ihan alhaalla. Välillä ihan kyljessä ja tänään mulla onkin ollut toinen kylki kipeänä. Mutta voihan se olla että kun istukka on siinä edessä ettei ne siks siinä tunnu. Ja vauva tuntuu muutenkin viihtyvän poikittain.
Itkuherkkyyttä jälleen ollut ilmassa. Eilen kerkesin jo parit itkut tirauttaa. Eka itkin sitä että jos lapsella ei ole isää, jos se mies ei alakaan isyyttä tunnustamaan tai ei halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa. No joo tuo on ihan ymmärrettävä syy vetistellä. Mutta sitten eilen sain itkun siitäkin aiheesta, kun lapsi potki ja ajattelin että siellä se on mun oma rakas lapsi joka tekee musta vanhemman, äidin. Välillä sitä tuntee ittensä ihan hulluksi
Märistä nyt joka asiasta..
Mä ajattelin neuvolassa puhua ens kerralla kun
pelkään että jokin menee pieleen. Tällä hetkellä pelkään kohtukuolemaa. Ennen kun raskaus oli neuvolassa varmistettu, pelkäsin että se on kohdunulkoinen tai tuulimuna. Sitten pelkäsin keskenmenoa. Kun 12 viikkoa oli täynnä, pelkäsin että vauva on kuollut ja ultrassa paljastuu ettei sydän syki enää. Kun liikkeet alkoivat tuntumaan, olen pelännyt jossen enää tunnekaan mitään ja jos tulee kohtukuolema. Miten mä oppisin positiivisemmaksi, tää on inhottavaa :/ Ja kun vallan hyvin tiedän, etten mä voi mitään, en voi hallita tilannetta ja jos tuleekin kohtukuolema niin en vaan VOI sille mitään. Tää tilanne (raskaus) ei silleen ole mun päätettävissä miten se menee. Mulla on monet asiat elämässä menneet periaatteella "itku pitkästä ilosta" ja siitä tämä johtuu. Pelkään olla onnellinen. Ihan paskaa. Ja siis tottakai mä olenkin raskaudesta onnellinen ja iloinen, en mä koko ajan pelkää, vaan välillä tulee sellaisia ajatuksia että mitä jos. Esimerkki eiliseltä:
Sain isän vaimon pojan perheeltä (ei suinkaan monimutkaista
) kassillisen vauvan leluja. Ne oli tosi hyviä ja niitä oli paljon ja oon kiitollinen niistä. Yhtäkkiä päähän tuli ajatus että apua jos vauva kuoleekin niin mihin mä sitten nuo lelut laitan.
Mä olen ajatellut että olis ihan kiva mennä psykologille. Ei sillä että olisin masentunut, vaan puhumaan yleensäkin mun elämästä ja nyt kun nimenomaan en ole masentunut, osaisin käsitellä asioita paremmin ja olis "järkeä" eri tavalla kuin ennen. Tai sitten johonkin positiivisen ajattelun kurssille
Mä oon niin hirveen ilonen tästä elämänmuutoksesta ja vauvasta ja kaikesta, mutta välillä pessimistiset ajatukset vaivaa. Toivottavasti ette pidä mua ihan hulluna :ashamed:
Tänään kävin
työkkärissä ja
Kelalla hoitelemassa asioita, ihanaa että ovat nyt pois päiväjärjestyksestä. Tuntui jotenkin tyhmältä ilmottautua työttömäksi työnhakijaksi ja sitten hakea sairauspäivärahaa. Työkkärin nainenkin jotenkin rivien välistä antoi ymmärtää että ei mulle mitään töitä katota ku tässä on niin vähän aikaa enää ja kun en ole edes työkykyinen. Sairaslomaa mulla siis on selän takia tai jotain, en mä tiedä oikein miks se lääkäri sen lapun kirjoitti. Mutta en mä selän takia voikaan työtä tehdä, se on tosi.
Ihanaa jotenkin kun arki on alkanut. Ei kai tässä muuta kun alan ruuan laittoon
LD + Pikkunen POKS 28+0