Maaliskuun mussukat 2011 *JOULUKUUSSA*

Heipat myös täältä jouluähkyn keskeltä :wave:

GCS15 jaksamisia sinne :hug: Tiedän itsekkin kuinka uuvuttavaa on kun miehellä on työputki ja pitäisi löytyä jostain ymmärrys sille että hän saisi nukkua vaikka itse on niin katkipoikki väsynyt ..

( . ) Täällä on alkanut olemaan todella voimakasta väsymystä vaikka kuinka nukkuisi. Alkuraskaudessa oli myös ja nyt palannut kahta kauhiampana. Ei pysy silmät enään kl.21 auki. Päivisinkin niin vetämätön olo että huuuuh! Toisaalta saattaa olla hemppari arvoillakin asiaa kun oli viimeksi muistaakseni jotain 113 tosin ei mulla koskaan ole mitattu korkeempaa kun 123 että aika pieniä numeroita verrattuna muihin...

No nyt iltapesulle pojan kanssa. Niin ja siis aivan ihanaa kun tuo pikkuvesseli on alkanut ottamaan askeleita :heart: Niin ne kasvaa vaikka mulle se on aina äidin pieni vauva

Dindei + pikku 31+0 POKS

 

Täällä ilmottautuu yksi mamma mukaan jos mahtuu.
Rv 28+5 ja tyttölupaus
Oon aika huono kirjottelemaan ainakaan usein, mutta kk päästä mamma lomalle niin sitten luulis olevan enemmänkin aikaa. Mulla esikoinen 1v.9kk ja nyt siis toinen tulossa

 

wiona teretulemas vaan! kyllä mahtuu joukkoon sekavaan
laitatko tietosi (LA,ikä ja synnäri) niin lisään sut listoille?

ahmimisesta oon kyl kinkkua vähä syöny,mut jotenki ei oo hirveesti ruoka maistunu...
sillasta pikkunapostelua vaan pitäny! suklaata tietysti kans napostellu,ku sitä kerran on. muuten en oikeestaan ollenkaan karkkia tms mee alas.
alkaa vissiin olla vatsalaukku ahtaalla. kaks palaa leipää jo saa melkein ähkyn aikaan!

liikkeistä joo, kyllä myllää ja lujaa! takapuoli tuntuu jo tos rintalastan alla välillä! ja eilen tunsin selvästi reiden ku painautu tiukasti pallean kohalla kii. oli mun sormen paksunen :heart: toinen on niin pieni vaikka kasvaaki kovaa vauhtia :heart:

väsy alkanu täälki tulla takas. päivällä pakko ottaa nokoset,muuten alan simpata

jaahas,jos menis takas nukkumaan

tombatar ja juniori 27+6

 

Ihana joulu oli :heart: Mullakin hirvee ähky ollut kolmen päivän ajan ja voih kuinka närästää... Nyt loppui herkuttelu ja paluu terveelliseen ruokailuun alkaa heti aamusta. Kyllä se olokin siitä sitten helpottuu?! Välillä tosissaan väsy on sitä luokkaa, että tuntuu ettei mitkään unet riitä! Onneksi on vielä viikko aikaa levätä, sitten menen ainakin hetkeksi töihin vielä.

Ihmeellinen "vaiva" tullut, tuolla nivusissa tai jossain siellä päin kun sattuu aivan julmetusti esim. sängyssä kyljen kääntäminen ja välillä mm. housujen pukeminen kun nostan toista jalkaa ja paino on toisella jalalla... Onkohan nämä nyt sitten niitä liitoskipuja? Muuten menee kivasti :wave:

[URL=http://www.aijaa.com/v.php?i=7215844.jpg][/URL]

Siinäpä joulumasua aatolta!

Kaana 28+0 tai oikeastaan ollaan jo 28+1 puolella

 

Kaana:
Niiltähän noi kuullostaa.Välillä ne helpottaa ja toisina päivinä tuntuu että ei pääse kävelemään. Mulla on vielä toi häpyluu välillä tosi kipeä. Toisaalta ne kuuluu tähän raskauteen ja lantion joustamiseen. Tulee vaan pitkä 3kk näiden kipujen kanssa.

Just tuossa pohdin, että uskallankohan varata ruotsin risteilyn. Matkavakuutus pitää ainakin ottaa tällä kertaa. Jos jotain käy, niin pääsen ruotsissa hoitoon. Kipuja vaan pohdin että jaksanko siellä shoppailla. Tuli vaan taas siljalta lahjakortti ja saisi tosi edullisesti risteilyn.

Mä painan nyt saman kuin silloin heinäkuussa kun kävin ensimmäisessä neuvolassa. Se on ollut mun tavoitteena, että paino pysyisi samassa. Nyt kun en voi enää huonosti, niin pystyy syömään pidemmillä väleillä. Ja kun jouluherkkuja ei ole täällä kotona nyt ollut. Vauva kyllä potkii ja pidän huolen että syön terveellisesti, jotta vauvakin saa mitä tarvii. Mulla on seuraava neuvola ultra vasta helmikuussa, joten silloin näkee onko vauva kasvanut normaalisti. Mulla on sitten helmikuun lopussa vielä kättärillä ultra missä seurataan vauvan kokoa (johtuen mun painosta) ja myös munuaisaltaita. Jos altaissa on silloin häikkää, tietävät sitten synnytyksen jälkeen hälyttää paikalle erikoislääkärin tutkimaan pienen altaat. Mutta toivon että siellä oli silloin alkuvaiheessa vaan pieni tukos, joka suurensi altaita vaan väliaikaisesti.

Mä täällä odottelen innoissani arabiankielisiä lastenkirjoja. Tilasin kk sitten niitä akateemisen kautta ja niissä piti mennä 2-3 viikkoa. No ne on tulossa nyt puolet halvemmalla sitten englannista, kun akateemisesta ei ole mitään kuulunut. Vähän kypsyttää tarkoitus oli että saan niistä stockan setelillä alennusta. No en aijo niitä sieltä hakea, jos toi tilaus englannista päätyy perille.

Silvia ja viliANNA 28+6

 

Heips!

Tiinellille ja flowerille hauskaa reissua (tulee vähän myöhässä tämä, mutta kumminkin ) =)

Wionalle tervetuloa joukkoon! :wave:

Hauska, kun tuosta joulusta niin hössötetään ja sitten tuntuu, että koko homma on ohi nanosekunnissa No meillä meni joulu ihan rauhallisissa merkeissä, ainut poikkeama oli ettei tapanina lähdetty mummon luokse, kun ilma oli mitä oli. Oltiin sitten tapani anopin pöydässä taas. Tarkoitus olisi mennä mummoa katsomaan nyt tulevana viikonloppuna, jos se ilma ois parempi. Tänne tuli tosiaan tuossa eilen sellaset kinokset, että voisin tän taaperon sinne vaikka kadottaa ja miksei esikonkin, täytyy tarkkailla silmä kovana koko ajan kun ulkoillaan varsinkin tota nuorempaa

Piti olla neuvola tänään, mutta eikös aamulla soitti joku täti ja siirsi aikaa huomiselle. No onneksi jo huomiseksi, muuten harmittaa kun oma tuttu täti ei ole paikalla ilmeisesti ja joudun ihan oudon tädin kanssa asioimaan.

Mulla ei ole ähkyä, voisin edelleen syödä ihan älyttömästi ja syönkin Toi väsymys ei vaan ota laantuakseen, ihan mahdottomuus saada esim. aamulla jotain aikaiseksi. Vauvan liikkeet tuntuu edelleen tuonne alas enempi, välillä voi tehdä kipeetäkin, tuntuu että venyttää tota vatsanahkaa, kun ihan tuossa pinnassa myllertää. Olin tuossa aatonaattona vähän ostoksilla ja sain vaatekaupassa jonkun ihmeen kohtauksen, ensin alkoi alamahaa jomottamaan, sitten tuntui emättimessä outoa pistelyä ja lopuksi meinasin pyörtyä... se oli aika pelottavaa, kun olin yksin liikenteessä ja hetkeen en voinut oikeen kävellä, soitin miehen sitten hakemaan ja käväsin päivystyksessä... tilanne meni ohi sitten vähän niinkuin itsekseen, ja lääkäri oli sitä mieltä, että oiskos ollut jotain rasitusperäistä. Vauva liikkui kovasti koko ajan, joten en ollut kovin huolissani. Mutta eipä ole koskaan ennen tuollaistakaan ollut. Sitten musta tuntuu, jotenkin että mä oon menettänyt kyllä lopunkin "nättiyden", iho on ihan rasvanen, hiukset on kauheet, kun edellisissä raskauksissa iho varsinkin on ollut tosi hyvä. Olo ei tod. oo mikään hirveen kaunis, plääh! : / Niin ja hiiva on tullut takaisin koston kera ilmeisesti... Valivalivali... onneks huomenna pääsee neuvolaan ruikuttamaan

Mindi83 27+1 (eilen poksui taas, HURJAA! ) :heart:

 

Moikka!

Tiedän niin ton fiiliksen mikä voi olla välillä miehen työputkien aikana... Jaksuja!!!! Tosin meillä ne on aina putkia joko kokonaan poissa tai hetki päivässä kotona. Tosin meillä mies nukkuu niin hyvin et voin imuroida ja vaikka mitä eikä herää =).

ON: Iho on muuttunut yllättäen hyväksii! Huomasin ettei naamassa ole finnin finniä ja se on kummaa se... Mutta odotan laskukautta jolloin kaikki piilossa olevat ilmestyy yhtaikaa naamaan. Varsinkin jouluherkutteluiden jälkeen. Puntarille en enää edes mene, pysynpä iloisempana
Vauvanvaatteita löytyi muutama alesta mutta paljon on vielä ostettavaa... Mulle ale tarkoittaa vähintään -50% ja näimmä vielä oli paljon -30%... Odottelen siis. Mä olen niin pihi etten pidä sitä -30% minään ellei kyse ole kalliimmasta tuotteesta. Ensi talven haalariakin katsoin pojalle mutta oli just vain -30%. Onneksi siihen on aikaa!
Joululoma meni kutoessa, luistellessa, metsässä tarpoessa ja herkutellessa... Viimeistä varsinkin tuli harrastettua kutomisenkin ohessa ja luistelu ei mulle tällä mahalla kovin paljon kentän laidalla kuntoa kohottanut. Kiitos rautatablettien olo on kuitenkin pirteämpi ja jaksaa taas vaikka mitä! Mä ostin suosiolla Obsidania ja vetelen sitten lasten luumusosetta purkin päivässä siinä ohella. Katsoin kyllä kaikkia nestemäisiäkin mutta ainakin apteekissa ne sisälsi muitakin vitamiineja. Syödä voin edelleen minäkin kuinka paljon vaan... Eikä tunnu missään!
Mutta selkeästi eri tavalla kuin viime raskaudessa kroppa valmistautuu jo kovaa vauhtia synnytykseen... Suoraan sanottuna värkki on ehkä neljä kertaa normaalin kokoinen ja vaikka ei särjekään enää koko ajan niin epämukavalta tuntuu silti. Tällästä en muista olleen viimeksi vielä tässä vaiheessa! Tosin eipä tässä enää kauaa tarvitse kärvistellä... Yllättävän nopeaan tämä aika on taas mennyt!!!
Meno mahassa on järkyttävää... Koko maha hytkyy ja ilmestyy möykkyjä sinne sun tänne. Mies keskustelee vauvan kanssa tökkimällä ja pienestä "jostain" saa napattua kiinnikin =). Sama oli viimeksi sen muistan. vauva reagoi tiettyyn musiikkiin eri tavalla kuin toiseen ja esikon itkuun, nauruun, huutoon jne myös. En tiedä mitä siellä kuullaan ja mitä ei mutta tää vaihe alkaa olla nyt kivaa miehellekin kun pystyy enemmän olemaan mukana odotuksessa. Vauva on konkreettisempi kun antaa itsestään enemmän ulospäinkin.

 

Heippistä...

Täällä kotiuduttu joulun reissuilta kotio omaan kaaokseen. Joulupäivän aamuna lähdettiin liikkeelle ja kotiin jäi aika kaaos joulun jäljiltä. Ilmeisesti meidän lapset olleet kovin kilttejä kun lahjoja tuli kuorma-autollinen.

Itse sain jouluksi ihan mielettömän flunssan. Mitään en ole jaksanut tehdä, mutta eipähän tullut ihan mielettömiä mässäiltyäkään.

Ähky on täälläkin kestona ja nyt kun on tämä flunssakin oikeen kunnolla päällä niin ei mitään ruokaa tee edes mieli.... ja vähän kun suuhunsa jotain pistää niin tulee tosiaan tuo ähky kuvioihin.

(.) Lääkärissä kävin juuri ennen joulua ja meinasi että kyllä meidän vauva taitaa aika reippaan kokoinen olla kun sf-mitta huitelee niin korkealla ja kovin hyvin tyyppi masun läpi kuulemma tuntuukin. SF-mitta oli 26+3 hurjat 30cm :xmas: Vatsa ei kyllä mitenkään sen isompi ole mutta kohtu yltää ihan tuonne rintojen alle. Muistaisin että mulla on suurimmillaan tuo mitta aiemmissa raskauksissa ollut joku 35cm että eipä ole tuohon sitten enää pitkä matka. Närästykseen sain jotain mahaa rauhoittavaa litkua ja liitoskipuihin ja issias kipuihin kokeillaan nyt grammasta panadolia kuuri luontoisesti. Mitään apua siitä ei mun mielestä ole kyllä ollut, mutta eipä siihen kunnon apua taida silti ollakkaan.

Vauvan liikkeet on alkaneet pikkuhiljaa muuttumaan niistä terävistä potkuista pelkäksi möyrimiseksi... alkaa ilmeisesti meidän jätiltä käymään tila ahtaaksi.

Mutta eipä tässä muutoin mitään uutta... vuoden vaihdetta ja ajan kulua odottaessa.

Liro ja piupau 27+1

 

wiona: tervetuloa joukkoon!

Silvia Logo: Hyvä tietää että auttavia tahoja on, jos en pärjäisikään. Vaikka kyllä mä kumminkin sisimmässäni uskon että pärjään Noista oli Raahe vissiin lähin, tai Oulu.

Liro: Mullekin määrättiin grammasta Panadolia joskus rv 17+ selkäkipuihin.. Niihin se kyllä auttoi, muttei mun kohdalla kyllä iskiakseen ollenkaan :/ Toivottavasti sulle tois edes jotain helpotusta!

Mulla kans vauvan liikkeet on välillä möyrimistä potkujen sijaan. Tuntuu hassulta kun se kääntyilee ja vääntyilee.
Edelleen jaksan iloita joka liikkeestä vaikka niihin on silleen jo tottunut kumminkin. Mutta yleensä tulee hymy huulille kun vauva liikkuu.

Liikelaskennasta mulla ois kysyttävää. Pitäiskö siis JOKA TUNTI tuntua ne 10 liikettä? Kun ei mulla tunnu. Siis en mä nyt joka tunti olekaan kuulostellut, mutta kyllä mulla saattaa parikin tuntia olla etten tunne mitään, tosin en aktiivisesti sillon liikkeitä "etsikään". Mutta vauva selkeesti saattaa pari tuntia olla ihan rauhassa ja sitten saattaakin tulla ne 10 liikettä 5 minuutissa. Tai välillä sillon tällön potkasee/liikuskelee tunnin aikana. Mä en ole muuten kertaakaan tuntenut liikkeitä ihan edessä. Ne tuntuu aina sivulla tai jossain ihan alhaalla. Välillä ihan kyljessä ja tänään mulla onkin ollut toinen kylki kipeänä. Mutta voihan se olla että kun istukka on siinä edessä ettei ne siks siinä tunnu. Ja vauva tuntuu muutenkin viihtyvän poikittain.

Itkuherkkyyttä jälleen ollut ilmassa. Eilen kerkesin jo parit itkut tirauttaa. Eka itkin sitä että jos lapsella ei ole isää, jos se mies ei alakaan isyyttä tunnustamaan tai ei halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa. No joo tuo on ihan ymmärrettävä syy vetistellä. Mutta sitten eilen sain itkun siitäkin aiheesta, kun lapsi potki ja ajattelin että siellä se on mun oma rakas lapsi joka tekee musta vanhemman, äidin. Välillä sitä tuntee ittensä ihan hulluksi Märistä nyt joka asiasta..

Mä ajattelin neuvolassa puhua ens kerralla kun pelkään että jokin menee pieleen. Tällä hetkellä pelkään kohtukuolemaa. Ennen kun raskaus oli neuvolassa varmistettu, pelkäsin että se on kohdunulkoinen tai tuulimuna. Sitten pelkäsin keskenmenoa. Kun 12 viikkoa oli täynnä, pelkäsin että vauva on kuollut ja ultrassa paljastuu ettei sydän syki enää. Kun liikkeet alkoivat tuntumaan, olen pelännyt jossen enää tunnekaan mitään ja jos tulee kohtukuolema. Miten mä oppisin positiivisemmaksi, tää on inhottavaa :/ Ja kun vallan hyvin tiedän, etten mä voi mitään, en voi hallita tilannetta ja jos tuleekin kohtukuolema niin en vaan VOI sille mitään. Tää tilanne (raskaus) ei silleen ole mun päätettävissä miten se menee. Mulla on monet asiat elämässä menneet periaatteella "itku pitkästä ilosta" ja siitä tämä johtuu. Pelkään olla onnellinen. Ihan paskaa. Ja siis tottakai mä olenkin raskaudesta onnellinen ja iloinen, en mä koko ajan pelkää, vaan välillä tulee sellaisia ajatuksia että mitä jos. Esimerkki eiliseltä:

Sain isän vaimon pojan perheeltä (ei suinkaan monimutkaista ) kassillisen vauvan leluja. Ne oli tosi hyviä ja niitä oli paljon ja oon kiitollinen niistä. Yhtäkkiä päähän tuli ajatus että apua jos vauva kuoleekin niin mihin mä sitten nuo lelut laitan. Mä olen ajatellut että olis ihan kiva mennä psykologille. Ei sillä että olisin masentunut, vaan puhumaan yleensäkin mun elämästä ja nyt kun nimenomaan en ole masentunut, osaisin käsitellä asioita paremmin ja olis "järkeä" eri tavalla kuin ennen. Tai sitten johonkin positiivisen ajattelun kurssille

Mä oon niin hirveen ilonen tästä elämänmuutoksesta ja vauvasta ja kaikesta, mutta välillä pessimistiset ajatukset vaivaa. Toivottavasti ette pidä mua ihan hulluna :ashamed:

Tänään kävin työkkärissä ja Kelalla hoitelemassa asioita, ihanaa että ovat nyt pois päiväjärjestyksestä. Tuntui jotenkin tyhmältä ilmottautua työttömäksi työnhakijaksi ja sitten hakea sairauspäivärahaa. Työkkärin nainenkin jotenkin rivien välistä antoi ymmärtää että ei mulle mitään töitä katota ku tässä on niin vähän aikaa enää ja kun en ole edes työkykyinen. Sairaslomaa mulla siis on selän takia tai jotain, en mä tiedä oikein miks se lääkäri sen lapun kirjoitti. Mutta en mä selän takia voikaan työtä tehdä, se on tosi.

Ihanaa jotenkin kun arki on alkanut. Ei kai tässä muuta kun alan ruuan laittoon

LD + Pikkunen POKS 28+0

 

LD Minulla oli esikoista odottaessa samanlainen pelko koko raskausajan. Jotenkin takaraivossa oli että "en minä ole voinut ansaita mitään niin hyvää". Ja vaikka olisinkin ajattelin myös tuota että "itku pitkästä ilosta". Odotus aika meni stressaillessa ja kun poika synty aloin öisin heräillä katsomaan onko poika hengissä.. Lopputuloksena hirveä paniikkihäiriö päällänsä 2kk ajan ja olin kokoajan vain shokissa "mitä jos jotain tapahtuu". Ymmärrän siis (turhan) huolesi täysin. Kannattaa kyllä ottaa neuvolassa puheeksi ettei ylly samoihin kaavoihin kuin minulla meni. Varmasti jokainen äiti stressaa ainakin jollain tasolla samoja asioita mutta jos huoli alkaa tuntumaan turhan suurelta siitä on varmasti hyvä puhuakkin. Elämä vaan on sellaista ettei mihinkään asiaan pysty vaikuttamaan stressaamalla. Päinvastoin pitäisi oppia rentoutumaan ja nauttimaan hetkestä helpommin sanottu kuin tehty mutta kannattaa ainakin yrittää :hug:

 

LD Nyt ainakin ihan ensimmäiseksi lopetat niiden liikkeiden laskemisen ja koko asian miettimisen kuinka monta liikettä missäkin ajassa "pitäisi" tulla jne. Silläkin jo saat oman mielesi paremmaksi :flower: Mulle sanottiin viimeksi neuvolassa kun vastasin, etten tiedä onko liikkeitä paljon vai vähän tai sopivasti kun ei ole mitään mihin verrata niin nimenomaan se, että LIIKKEITÄ TUNNET JOKA PÄIVÄ riittää tässä vaiheessa mainiosti. Ajalla ja määrällä ei ole väliä. Sanoivat eritoten, ettei vielä tässä vaiheessa ole mitään niin ja niin monta liikettä per tietty aika, että se tulee sitten myöhemmin. Vauvat liikkuvat hyvin yksilöllisesti eikä saisi verrata esim. kaverin vauvan liikkeisiin jne. Mulla ainakin joinakin päivinä käy ihan hirvee mylläys pitkin päivää ja seuraavana voi olla paljon rauhallisempi meno ja saatan tuntea vähän liikkeitä iltapäivällä ja seuraavan kerran illalla. Juttele tästäkin neuvolassa. Monenlaiset pelot varmasti kuuluvat asiaan, mutta ne eivät saisi ottaa sinusta yliotetta! Tosin ei aina auta jos toinen sanoo, että höpsis älä turhia murehdi... Hullu sää et ainakaan ole Ehdottomasti juttele neuvolassa peloistasi ja yritä ajatella mukavia asioita aina kun tulee ikäviä asioita mieleen. Sillain ihan tietoisesti voit käskeä itseäsi ajattelemaan toisin! Ne saamasi ihanat lelut niin kenelle sitten ne tosiaan annat kun jotain kamalaa tapahtuu vauvallesi... EI NÄIN EI vaan TOTTAKAI annat ne sun omalle ihanalle vauvalle sitten kun se on syntynyt ja leikit vauvasi kanssa niillä! Tsemppiä :hug:

Kaana 28+1

 

LD :hug:

Niin tuttuja ajatuksia. Mun mieli toimii aika samalla tavalla. Kun elämä on opettanut, ettei aina käy hyvin, siihen alkaa helposti varmuuden vuoksi varautua. Mulla se menee niin. Olen pelännyt koko raskauden ajan. Viimeksi eilen, kun mulle oli määrätty tän flunssan aiheuttamaan jatkuvaan päänsärkyyn kolmiolääkkeitä. Sit vauva liikkui tosi paljon vähemmän ja aloin huolestua. Soitin terveysneuvontaan vielä niistä lääkkeistä ja siellä sanottiin ettei niitä yleensä raskaana oleville määrätä, ettei kannata syödä. Onneks liikkeet alkaa olemaan ennallaan.

Alkuraskaudessa on tietysti pelottanut luonnollinen keskenmeno ja esim rakenneultraan mennessä ikävät uutiset joita munkin lähipiirissä muutamat on saaneet. En vieläkään pidä mitään itsestäänselvänä ja välillä tulee pelkoja kohtukuolemasta kun sekin voi tulla missä vaiheessa vain. Eikä nää pelot mulla ainakaan riipu siitä onko esikoinen. Tämä on kolmas ja edelleen osaan olla huolissani. Ikäväähän se on. Entäs sitten kun lapsista tulee koululaisia ja alkavat liikkua yksin, saati teinejä, jotka eivät kerro puoliakaan tekemisistään. Äitiys on kai sellaista huolehtimista, ja se alkaa plussatestistä eikä pääty kokonaan koskaan. Osa ottaa rennommin, osa ei. En tiedä onko se asenne valittavissa. Itse yritän opetella toisenlaista ajattelua mutta kuten olen täällä aiemminkin todennut, minua elämän kolhut on kyynistäneet ennemminkin kuin saaneet näkemään positiivisemmin.

Ei itseään voi pakottaa muuttamaan ajatteluaan tuosta vaan. Se on varmasti hidas prosessi. Mut yritetään =)

Flunssa alkaa vähitellen parantua. Joulu meni tosi kipeänä.

Leppismom ja tyttö 29+3

 

tuo on kyllä totta mitä Kaana sanoi että kannattaa ainakin minimoida niiden liikkeiden laskeminen. Eihän aikuinenkaan ihminen hirveästi liiku kun nukkuu tms.. Yleensä liikkeitä laskettaessa suositellaan juomaan lasi makeaa mehua tai syömään vaikka keksi että lapsi intoutuisi liikkumaan siellä massussa.

Ja niinhän se on ettei itseään voi pakottaa ajattelemaan toisella tavalla mutta kyllähän se on yleensä se ihminen itse kuka sitä pelkoaan ruokkii. Ei tapahdu päivässä varmastikkaan mutta sen takia asiasta onkin kannattavaa puhua neuvolassa tms jos huoli tuntuu liialliselta ja ennen kaikkea aiheettomalta.

Tsemppiä kaikille stressaaville tiedän TODELLA mistä puhutte sillä olen käynyt sen tien läpi suota pitkin rämpien. Eikä huoli tässäkään raskaudessa ole ollut aina aiheellinen olen vain itse oppinut suhtautumaan niin ettei sillä huolimisella ja panikoimisella ole mitään osaa tai arpaa onneen.

 

LD
Mä olen 34 ja pohdin osaanko mä hoitaa omaa pientä ja miten mä pärjään sen kanssa. Lastenhoitajana olen toiminut jo yli 10v. Mutta en ole juurikaan pieniä vauvoja hoitanut. Päivähoidossa kun nuorimmat ovat 9kk ikäisiä. Onneksi mulla on hyvä tukiverkosto ja talossa asuu paljon lapsiperheitä ja saan täälläkin tarvittaessa apua.
Mä ihan varmaan herään öisin kuuntelemaan vauvan hengitystä.

 

Tänään poksahti RV29 :heart:
11 viikkoa vielä laskettuun aikaan :-D

 

Kelkasta pudonnut

päivittäisitkö tiedot Tombatar

hietaka neljäs 27.v LA 30.3 NKL ja poika olis tulossa

 

Täällä aletaan olemaan taas elävien kirjoissa pikkuhiljaa, ainakin toivon niin.. Lauantaina alkoi flunssa tulemaan päälle, sunnuntaina lisäksi tuli aivan järkyttävät lihassäryt joka paikkaan ja lisäksi oksennustauti, sunnuntain ja maanantain välinen yö oltiin hereillä kokonaan ku tuo särky laittoi vaan itkemään, eilen vähä paree, ainoastaan käsiä ja jalkoja särki ja tuo selkä ja hartia seutu nyt tuntuu olevan kokoaika kipeenä. Välillä eilenki vollottelin täälä tuntu et jalat lähtee pian irti tosta särystä. Viime yön nyt sitte sainki nukuttua taas oikein kunnolla, mitä nyt heräilin sillon tällön ku piti kääntyillä mutta se on mulle ainakin normaalia.. Oon nyt sitte kylmägeelin ja Paramax 500mg:n avuin täällä ollut...
Muuten kai kaikki ok, vauva liikuskelee välillä kovaan tahtiin masussa :heart:

Tervetuloa uusille mukaan! =)


Sasuma ja taapero 31+2 :kiss:

 

Hello! Tänne ei taas ihmeempiä..Onneksi joulu on ohi ja seuraavaan lähes vuosi aikaa . Vaikka sitä kuinka koitti ottaa rauhallisesti, lopputulos oli hirveä stressi joka sitten purkautui itkuna jouluaattona :headwall:.. Noh, hormonien piikkiin taas...
Kotona työttömänä taas, sairasloma loppui to. Olisin pyytänyt pidemmän saikun jos olisin tiennyt ettei töitä ole! AARGH.. kyl sitä viime vklla kysyttiin että olethan sitten ensi vklla käytettävissä kun sijaistarvetta varmasti on. Joo-o, eipä nyt olekkaan sitten keikan keikkaa koko pk seudulla!!! Joudun heräämään aamulla enne kuutta, viemään lapset tarhaan seitsemäksi, ihan vaan sen takia että JOS sattuu keikka tulemaan.
Enkä mä voi enää hakee takautuvasti pe lähtien saikkua et sairauspvraha jatkuisi..Tämä tarkoittaa sitä etten saa taas penniäkään näiltä kotona olo päiviltä rahaa . Alkaa jo tuntuun tämä kk:n kotona olo puuduttavalta. Mikäs siinä kun olisi rahaa millä lähteä alennusmyynteihin, mutta ku ei ole. Stressitaso nousee taas huippuunsa kun laskupino kasvaa ja joutuu miettiin mitä pystyy mistäkin rahasta milloinkin maksaan.. Kelalla tuntuu kestävän ikuisuus noiden hakemusten kans. TAHTOO TÖIHIN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

ON: Olo on kuin norsulla. Vaa-alle en uskalla edes ajatella meneväni. Vaatteet kiristää, maha on jättiläismäinen omaan kokooni nähden ja kävelen kuin ankka.. Peiliin en halua katsoa kun tunnen olevani jättiläismäinen ryhävalas jolta kaikki kauneus on kadonnut johonkin.. Takapuoli on levinnyt kuin seitsemän leivän uuni( ja sen tuntee kävellessä)..Maha alkaa kylkiluista eikä ole mikään raskausmaha vaan sitä on joka puolella! :headwall::kieh: Kun pystyis, niin lähtisin kunnon spurttilenkille! En voi käsittää miksi nyt paisun kuin pullataikina, kun viimeksi poikaa odottessa söin tasan kahden tunnin välein, vedin suklaata päivittäin, enkä yhtään katsonut mitä syön, niin lihoin 8kg ja mahaa ei edes näkynyt! Tytöstä tuli sen 6kg ja nyt on varmasti mennyt jo toi 8 kg rikki( 6kg meni ajat sitten)... Ens vkn ti on kättärillä lekuri, pääsee ultraan, saa nähä paljon on tytön painoarvio ( tietysti joku jättivauva ).
Selkäsärky on ollut aika kovaa. Johtuuko se mun paisumisesta, vauvan kasvusta vai siitä etten ole suppareiden takia päässyt himoliikkumaan? nythän sitä aikaa ois lenkkeillä mutta kun selkää alkaa särkemään nin ei pysty. Pitääkö sitä vaan itsepäisesti kävellä ja antaa särkeä?

Jaaha, taidan olla taas kerran noussut väärällä jalalla, tulipahan oikein valitusten valitukset :ashamed:. No mut aloitetaan vaikka sittä että nousen nyt tästä penkistä, toivotan hyvät päivän jatkot teille ja lähden ulos kävelemään ja sulattelemaan läskejäni

Kike79& pikkupieni 26+5

 

Jep jep, joulu on sit ohi tältä vuodelta... Mukavaa oli, vaikka tuntuikin että liikaa joutui olemaan liikkeellä kun joka päivä käytiin jossain. Aattona mun perheen kans syömässä, joulupäivänä mun mummon 85v synttärikahveilla ja tapanina miehen vanhempien luona syömässä. Ja kyllä sunnuntai-iltana tiesi olleensa liikkeellä, oli meinaan niin kipeä olo Supistelee iltaisin ihan hirveästi ja lisäks on niin hirveät liitoskivut, ettei kävelemään pääse.

Niin ja sokerit on pysyny ihan sallituissa rajoissa, vaikka en hirmuisen tarkkaan ole noita syömisiä seurannutkaan. Näin mulle kävi viimeksikin, kotona ne ei heittäny mihinkään suuntaan....

Eilen piti naapurista hälyttää tytöt käyttämään pikkuneitiä ulkona, kun ei musta ole sen kanssa tuonne touhuamaan. Olikin onnellinen tyttö, kun sai seuraa joka jaksaa touhuta

Mä täällä yritän jotenkin päästä alkuun noiden sokerien mittauksien kans. Ei oikein meinaa muistaa mitata eikä varsinkaan kattoa koko ajan, mitä suuhunsa pistää. Ilokseni kuitenkin huomasin, että joulun aikaan on paino tippunu 2 kiloa, vaikka kaikenmaailman herkkuja onkin tullut syötyä

Huomasin taas vaihteeks tuossa pyhinä, että tuo meidän neiti kasvaa niin hirveetä vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä. Nyt alkaa olla jo osa 92-senttisistä vaatteista pieniä, niin ja ikäähän sillä on 2v2kk

dindei: Meidän esikoinen lähti kans kävelemään jouluaattona, siis viime vuonna. Ikää tuolloin just se 1v2kk.

Mä mietin täällä, et jokohan sitä käväisis katsastamassa alen tarjonnan... Kun tuota pakkasta on taas melkein 20, niin ei ulkonakaan viitsi olla. Sain sentään esikoisen kummilta isomman toppatakin, joka mahtuu ainakin vähän aikaa vielä kiinni mahan kohdalta. Sit kun se käy pieneksi, en tiedä mistä löydän tarpeeksi isoja jos nää pakkaset jatkuu...

-JennyA & pikkuinen 29+3-

 

Pakkashuomenta:wave: Joulu tuli ja meni,ihanissa merkeissä ja suurimmilta stressipuuskilta vältyttiin Aatto oltiin kotona ja anoppi miehineen sekä äitini ja veljeni tulivat joulunviettoon. Lapset olivat aivan innoissaan,varsinkin joulupukista Menivätkin sitten vasta puolenyön aikaan nukkumaan:O Joulupäivänä leikittiin uusilla leluilla koko päivä ja illalla oltiin veljeni luona syömässä,Tapanina sitten miehen siskolla. Ja siihen mun joulumätöt sitten päättykin:x Olin jotenkin joka välissä vetänyt kinkkua perjantaista asti,leivän päällä yms.niin sunnuntaina alko tosiaa jo tökkiä ja eilen syötiinkin sitten Mäkissä

dindei Onnea ensiaskelista:heart: Ne on aina yhtä ihanat:heart: Mä en kunnolla edes muista millon meiän tytöt oppi,muistaakseni esikoinen 10kk ja kuopus kai reilu vuoden. Jokainen taaplaa tyylillään enkä ota stressiä millon kukin oppii ja mitä. Esim.esikoinen oppi puhumaan,siis kunnolla puhumaan jo joskus 2v kun taas kuopus ei vieläkään puhua pulputa täysillä ja ikää on nyt 2v4kk.

jennyadelina Meillä tuo 2v4kk käyttää 98/104cm vaatteita tällä hetkellä,92cm ei toivoakaan että mahtuis

Oltiin eilen lasten kanssa alennusmyynneissä kun saivat muutaman kympin rahaa lahjaksi. Esikoinen osti itselleen vaatteita ja yhden lelun ja rahaa jäi vielä kymppi Kuopus halusi itselleen muumi-pehmolelun,vaatteita hän ei tarvitse. Oltiin yli neljä tuntia kaupoilla ja mukaan tarttui muutakin kuin irti natissut pinna ja tyhjä lompakko


Jaaha,tästä pitäis kauppaan lähteä,tänään pitää kai jo syödä jotain ´oikeaa´ruokaa eikä turvautua roskaruokaan

-naurukohtaus ja Ylläri 29+1-

 

Voi itku taas... kirjoitin piiiitkän omanapaisen valitussepustuksen ja kaikki katosi avaruuteen Otetaan uusiksi...

Eli pakko saada purkaa omaa tilannetta, kun kotona ei viitsi isompien lasten takia hirveästi märistä ja kuitenkin ahdistaa tuolla sisällä koko ajan.

Koko rumba alkoi pari viikkoa ennen joulua, kun kaaduin pihalla oikein lahjakkaasti. Siitä alkoi kunnon supistelut ja jouduin neuvolalääkärin lähetteellä suoraan sairaalaan. Siellä pistettiin ekana käyrään, jonka jälkeen tutkittiin ultralla istukan ja vauvan vointi. Ultrassa oli onneksi kaikki silloin ok. Käyrään taasen piirtyi supistuksia ihan lahjakkaasti, joten minut laitettiin tippaan, annettiin suun kautta estolääkitystä ja siirrettiin osastoseurantaan. Tämä akuutti tilanne helpottui estolääkkeillä vuorokaudessa ja seuraavana päivänä oli sitten lääkärintarkastus ennen kotiin pääsyä. Siellä vauvaa ultrattiin uudelleen ja lääkäri totesi, että vauva on hyvin pienikokoinen viikkoihin nähden. Pää- ja reisimitat olivat kuulema rajojen sisällä, mutta vatsanympärysmitta oli reilusti alakäyrän alapuolella. Koska aiemmat ultrat olivat näyttäneet lasketun ajan olevan ok ja nytkin 2 mittaa oli rajojen sisällä, kyse ei kuulema ollut siitä, että laskettu aika olisi väärin. Lääkäri yritti selvitellä syytä pienikokoisuuteen, mutta sitä ei löytynyt. Mulle annettiin sitten seurantaultra kahden viikon päähän eli juuri joulun alle.

Seurannassa todettiin, että vauva ei ollut kasvanut juuri lainkaan. Painoa oli nyt vähän alle 800g ja edelleen vatsanympärys ihan pielessä. Taas ultrattiin kuumeisesti ja etsittiin syytä, mutta edelleenkään mitään ei löytynyt. Istukka- ja napasuonivirtaukset olivat ok. Vauvalla ei näkyvissä rakenteellisia vikoja. Ainoa vaan, että paino ei nouse. Pienen palaverin jälkeen lääkärit tulivat siihen tulokseen, että annetaan tytön yrittää kasvaa vielä pari viikkoa ja katsotaan sitten taas tilannetta uudelleen. Jos sittenkään (eli ens viikolla ultra) paino ei ole kehittynyt toivotulla tavalla, on kuulema mietittävä synnytyksen käynnistämistä ja vauvan kasvattamista mahan ulkopuolella :'(

Tuntuu, että molemmat vaihtoehdot ovat huonoja. Vauva ei kasva masun sisällä ja mahan ulkopuolelle hän on vielä niin kovin pieni. Mä oon henkisesti tosi poikki, kun tätä on vatvottu jo monta viikkoa, eikä selkoa vauvan pienuudelle ole. Mulle sanottiin vaan, että jos liikkeet menevät vähäisiksi, niin sit äkkiä sairaalaan, silloin voi olla vauvalla hätä. Nyt sitten hysteerisenä lasken liikkeitä ja pelkään, että vauva kuolee mahaan. Hyvä kun uskaltaa nukkua.

Muille lapsille on kerrottu vauvan voinnista ja puhuttu, että äiti ja isi on siksi niin pahoilla mielin, kun pelkäävät, että pikkusisko on pipi. Mutta eihän sitä koko aikaa täällä voi itkeä, pitää yrittää lasten takia pitää mieli korkealla ja on yritetty nauttia joulusta ja joululomasta. Vaikeaa se kyllä on, kun koko ajan ahdistaa, kurkkua kuristaa ja sydäntä puristaa.

Uudelta vuodelta toivon vain sitä, että meidän rakas tyttäremme saisi kasvaa mahan sisällä isoksi ja vahvaksi neidiksi ja että kaikki olisi tyttösellä edes suurinpiirtein kunnossa!!

Anteeksi omanapainen tilitys, nyt ei aivokapasiteetti riitä muuhun. Mutta hurjan hyvää vointia kaikille maalismammoille ja ihanaa uutta vuotta jo näin etukäteen!!

lalli ja pikkuprinsessa rv 28+3

 

Lallille hurjasti voimia :hug:

Joulu tuli ja meni, hyvä että on ohi . Tänää neuvolassa huomasi vaa'alle noustessa että kinkkua on tullu herkuteltua : /.. Ilmeisen kilttejäkin ollaan oltu kun pukki toi paketteja kaikille..=)
Seuraava odottelun kohde on uusi vuosi. Meillä ei mitään suunnitelmia ole kun pitää koira-herran kans pysytellä kotosalla kun reppana pelkää rakettien pauketta kovasti.

Tänään sain ostettua vauvalle ensimmäisiä puuttuvia tavaroita eli tuttipullon tutteja ja tavallisia tutteja sekä tuttiremmin. siinäpä ne puuttuvat tavarat kaikki olikin, vaippoja tietysti unohtamatta. Jotain kivaa vaatetta vielä katsellaan jos eteen tulee =)

neuvola kuulumiset:
paino +748g/vko
RR 130/75
turvotus +
pissa puhdas
sf 25
syke +
liikkeet ++
Kohdusuu kiinteä ja kiinni

Vaavi pötköttelee poikittain selkä ylös päin Onneks on vielä aikaa kääntyillä vaikka miten. Istukka on kohdunsuulla edelleen. Huomenna olis edessä sokerirasitus.

Hyviä vointeja kaikille mammoille ja masukeille :heart:

Minttis ja muru 26+6

 

Lalli78: Valtavan isot voimatsempitykset sinulle ja koko teidän perheelle! :hug:

Ja suoraan omaan napaan:
Neuvolassa käytiin 23.12 rv26+5.
Paino +285g/vko ja koko aikana 4,8kg.
RR 123/71
Pissa puhdas
HB 135 (viimes 113 ja määräsi rautakuurille. Muutaman kerran Iron Vital F:ää otin vaan. Varmaan luonnollinen nousu tuossa kun raskaus etenee.)
SF 28cm
Syke +, Dopplerilla 145
Liikkeet ++
Vauvan kokoarvio 997g :heart:

Nyt siis ollaan jo todennäköisesti yli kilon
Enskerralla sitten lääkärinneuvola 18.1.2011.

Eilen ostettiin telakallinen Gracon turvakaukalo sekä Bora Kombi -yhdistelmävaunut käytettynä serkulta. Mielestäni saatiin aika edullisesti ku 150€ maksettiin ja sain tuliterän äitiys/imetyspaidan kaupanpäällisiksi Nyt en malta olla kurkkimatta ja hiplailematta niitä koko ajan. Hyvä etten jo telakkaa autoon lähteny asentaan :ashamed:

Ja ompas meidän vauvalle jo yksi tuleva uusi pikkuserkkukin tiedossa Heinäkuulla laskettuaika serkun tyttöystävällä. IHANAA! :heart: Kaikenlisäksi tämä mun serkkupoika mulle tosi läheinen ja paljon ollaan tekemisissä.. ja meilläkin 4kk ikäeroa. Kiva kun tietää että lähipiiriin niinkin pienellä ikäerolla pikkuinen tulossa.

Anoppi soitteli naapurista päiväkahville - täytynee suunnistaa sinne.
Ja taas supistaa.. saa nähä onko kohdunsuulla tapahtunu jottain vai ovatko harmittomia.

-Pahkuratäti ja Santeri 27+3-

 

Heippa tytöt! :wave:

Täällä vietetty joulun aika ilman tietokonetta ja nautittu joulutunnelmasta ja rauhasta. =) Aaton aattona kävivät äiti uuden miehensä kanssa kylässä sekä miehen veli perheineen leikkimässä ja aikaa kuluttamassa. Kuusikin koristeltiin jo ennen aattoa kun poika kuusenhausta niin innostui ja nyt siitä variseekin jo neulasia, mutta menköön vielä jokusen päivän ennenkuin heitetään se pois. Jouluaatto oltiin kotosalla ja joulupäivä vietettiin osittain miehen äidin luona ja olikin mukavaa päästä valmiiksi katettuun pöytään. Ollaan joka vuosi menty joulupäivää sinne viettämään ja siellä sitten kokoonnuttu miehen kahden veljen ja heidän perheittensä kanssa. Mukavaa ajanvietettä lapsille kun saavat leikkiä yhdessä mummin leluilla. Tapaninpäivä vietettiinkin kinkkua sulatellen ihan kotosalla, kun edellisen päivän reissaaminen vielä väsytti meitä kaikkia. Muutoin oikein mukava joulu ja lahjojakin saatiin riittämiin, joten ollaan oltu nähtävästikin kilttejä tänä vuonna

Kyllä on tullut syötyä ja mässättyä taas vuoden edestä. Painoa on varmaan tullut lisää, siitä ei epäilystäkään näiden syöminkien jälkeen. Kinkkua on syöty jouluaatosta tähän päivään asti ja nyt kyllä tuntuu jo että tulee korvistakin ulos... Suklaita on vieläkin kaapissa ja syödään varmaan ensi jouluun saakka No ei kai...ajattelin että uutena vuotena saataisiin syötyä viimeisetkin pois.

Mitähän kaikkea mun pitikään kommentoida, kun on niin paljon tekstiä tänne tullut joulun aikaankin... hyvä vaan ettei mene palsta hiljaiseksi

Ähkyyn olen itseni syönyt joka kerta, kun tuntuu ettei edes kahta leivänpalaa pysty syömään. Ahdistaa ja puristaa niin kauheesti vatsaa aina ruokailujen jälkeen ja närästys on ollut taattu nyt viimeisen viikon aikana. Saan herätä öisinkin siihen polttavaan tunteeseen ruokatorvessa ja kurkussa ja yöt on menneet sitten huonoilla yöunilla. Nyt olenkin pienentänyt annoksia aika radikaalisti ja siitä on ollut apua närästykseen, mutta ähkyn tunne tulee edelleen ihan pienestäkin määrästä ruokaa...

Tervetuloa uusille tänne kirjoittelemaan! :flower:

Mukavaa oli lukea pikku Aleksin kuulumisia! Ja hienoa että painokin lähtenyt nousemaan :heart: Tsemppiä ja :hug: vaan koko perheelle!!!

Lallille voimia vaikeaan tilanteeseen!!! :hug: Toivottavasti pikkuisen paino lähtee nousemaan ja hän saa kasvaa mahassa vielä rauhassa! Koita olla stressaamatta (tiedän ettei ole helppoa!) ja koita pitää huolta että syöt hyvin ja lepäät tarpeeksi sekä saat raitista ilmaa jotta nukut paremmin...siten jaksat itse paremmin ja toivottavasti vauvallekin alkaa kertyä painoa sitä mukaa. Yritä tehdä jotain mukavia ja rentouttavia asioita ja nauttia vauvasta siellä masussa! Toivotan kovasti voimia teille kaikille ja :hug: :hug:

ON: ei ihmeempiä kuulu. Perjantaina neuvolalääkäri ja seuraavalla viikolla ultra istukan paikan tarkastamiseksi, kun on ollut ihan kohdunsuulla...

dogitar ja masuasukki 28+1 :heart:

 

takana kahden tunnin kävely/ulkoilulenkki= parempi mieli .

Lalli78; Mulla poikaa odottaessani huomattiin neuvolassa ettei sf-mitta ollut kasvanut ed käynnistä yhtään. Tuli lähete äitiyspolille, aikaa meni tuosta 2vkoa vaikka luin netin ohjeistuksesta että noissa tapauksissa pitäisi olla kiireellinen. Itse olin huolesta soikeana.. No, kaikki virtaukset ja muut oli ok, sanottiin vain pojan olevan tosi siro, vkja oli joku 30. Itselläni oli viikkoja tosi heikko olo, väsytti ja supisti kokoajan mutta kukaan ei siihen puuttunut.Se tunne itsellä oli ettei kaikki voi olla hyvin..Siitä alkoi ravaaminen polilla seurannassa ja aina sama vastaus; virtaukset ok, poika hyvin siro.Verrattiin kokoajan siihen että itse olen pieni ja siro, ei voi vauvakaan olla iso! |O Kellään ei soinut hälytyskellot vaikka kuinka selitin että ensimmäinen sentään oli yli 3300g syntyessään eli tosi reilun kokoinen muhun verrattuna. Miksi tämä lapsi on sitten niin siro jos kaikki ok????
Liikkeet oli vaisuja loppua kohden, mutta koska vauva kuitenkin liikkui, niin siihenkään ei kiinnitetty huomiota..yritin pyytää käynnistystä, omaan olooni vedoten (olo romahti loppua kohden totaalisesti), mutta siihen ei suostuttu.
Synnytys alkoi vklla 38+4, satuin juuri olemaan taas kerran kasvukontrollissa kättärillä. Laitettiin saliin ja samana pvnä poitsu sitten syntyi. Painoa 2345g!!! Istukka 250g eli normalista puolet, sellainen nyrkin kokoinen. Poika oli huonokuntoinen, sininen, verensokeri hyvin alhaalla, ruumiinlämpö alhaalla etc.. Eli vasta synnytyksessä huomattiin ettei istukka ollut toiminut pitkiin aikoihin ja se aiheutti tuon kasvun pysähtymisen. kas kummaa kun sitä ei oltu huomattu niissä lukuisissa ultrissa!!:O
Olin 5pv sairaalassa ja poika alkoi vetään maitoa tunnin-kahden välein. Paino nousi sairaalssa olon aikana jo hyvin ja pääsimme kotiin. Muutamassa viikossa painoa oli noussut hienosti ja poika voi hyvin!
Jos vauvasi ei saa kohdussa tarpeeksi ravintoa, on parempi että hän saa kasvaa ulkopuolella. Tietysti sinulla on vkja vielä vähämmen kuin mitä mulla tuolloin oli, mutta koska ollaan kuitenkin jo näin pitkällä, vauvalla on tosi hyvät selviytymismahdollisuudet! Omasta mielestäni on parempi jos lapsen annetaan tulla ulkopuolellle kasvamaan, kuin että stressaat itsesi ja vauvasi hengiltä kun joudut kokoajan miettimään onko kaikki hyvin vai ei. saati sitten jos synnytyksessä vasta huomataan, että hups, olisi pitänyt toimia aikaisemmin..

Voimia sinulle ja kasvutsemppiä pienellesi! :hug:

kike79&pikkupieni 26+5