Moikka! Tervetuloa uusille. En jaksanut lukea tekstejä, anteeksi, lueskelen niitä tänään iltalukemisena ennen nukkumaanmenoa sitten
Tänne kuuluu voinnissa ihan hyvää. Parempaa ku viikko sitten, ainakin! Supistelua on, mut vähenemään päin. Oon osannu levätä aika hyvin, mut kyl aina ku lähtee liikkeelle huomaa supistelut.
Mulla menee ihan totaalisesti hermo mieheen ja pelottaa tosi paljon. Meil ei mies oo ikinä ollu mikään innokas kotitöitten jne hoitaja, joten tuntuu et oon pulassa. Onneks nyt asutaan täs mun vanhemmilla, joten suurimmaks osaks hommat hoitaa muut, mut silti. Ahdistaa pelkkä ajatus kotiin menosta, koska siellä en osaa olla siivoamatta jne. Plus et esim. pyykkejä toi ei pese täällä, vaikka kuinka yritän. Äsken menetin ihan totaalisesti hermot kun se on pari päivää valittanu et sen yks paita pitäis pestä. Oon sanonu et siitä vaan, kun hoitaa ite. Nyt sit kehtas suuttua ku sitä ei oo pesty (oon muistuttanu USEAMPAAN kertaan). Noh, omat pyykit oli pakko pestä ja kun ei suostunu (marttyyriasenteen otti..) tuomaan sitä pyykkiin ite, ni jätin pesemättä. Ärsyttää tarpeeks hoitaa noi pyykit ku ei mun pitäis/tarvis.
Avautumisekshan tää ny näköjään menee ni homma jatkuu.. Sovittiin raskauden alkuvaiheessa, et helmikuun alusta ukko lopettaa kaljottelun kokonaan (syntymään asti siis). Nyt sit salaa ajattelin et josko se alottais tipattoman jo nyt tammikuussa, kun tää tilanne on mikä on. Mut ei, tuntuu et kaksin käsin vaan juo kaljaa "ku vielä saa". Äitiki yritti selittää viime viikolla sille, et isä ei meinannu päästä synnytykseen aikanaan ku oli juonu yhen saunakaljan! Mut ei hokannu.. Sepä oiski kiva ku missais synnytyksen sen takia et ei malttanu olla juomatta..
Hankintalistalta puuttuu enää periaatteessa pinnasänky + vauvan peitot. Pinnasänky pitäis lähteä ettimään anopin kanssa, mut enhän mä mihinkään nyt kykene. Mies ei suostu äitinsä kanssa hoitamaan hommaa. Lisäks lastenhuone on viel kesken, kun sitä piti lykätä ja lykätä. Nyt en ite voi enää tehä siel mitään ennen vauvan syntymää, joten saapa nähdä miten käy. Yritän sit ristiäisiin mennessä saada sen maalattua, jos toi sais jotenki hoidettua siihen mennessä seinän tasotuksen.
Ei oo kovin hyvä päivä, kuten huomaa. Neuvolassa oli kaikki hyvin, painokin laskenu, mut ei jaksa nyt innostua siitä. Pelottaa vaan ihan sikana taas tällä hetkellä, miten yksin kaikkien hommien kanssa jään ku vauva syntyy. Lisäks oon tottunu siivoamaan ku oon kiukkunen ja nyt en voi tehä sitä. Miten saan tän kiukun purettua, argh! Ja miksei toi yks tajua
Toivottavasti seuraavalla kerralla oon vähän paremmalla tuulella linjoilla, anteeksi.. ->
Hali87 & Pähkinä 30+1