**Maaliskuun murut 2014** marraskuussa

Tervetuloa pikkumyy.. ja muutkin uudet!

Aamusella heti neuvolaan. Painoa on tullut alusta n. 7 kg. Olen ihan ok asian kanssa, koska olen nyt vain kaksi kg painavampi kuin esikoisen odotuksen alussa. Jos samalla tavalla menisi tässä raskaudessa, niin olisin 10 kg kevyempi imetyksen päättyessä kuin ennen esikoista (Saa toivoa )

Pissa ok, verenpaineet ei tällä kertaa ole vielä lähteneet nousuun (esikoisesta oli liian korkeat verenpaineet jo puolivälistä eteenpäin). Hemoglobiini oli notkahtanut, oli 111, ja rautaa voisi vetää silloin tällöin. Voi olla syynä välillä iskevään armottomaan väsymykseen. Sain i-pana-tunnukset ja raskaustodistuksen. Pitäisi Taysille kertoa synnytystoiveita ja muita tietoja sinne, vaikka en ole niin varma kuinka paljon ne ehtivät kiireessä niitä lukea. Viimeksi ei ainakaan ollut toiveillani mitään virkaa kiireelliseen sektioon joutuessa. Nyt pitäisi päättää, odottelenko vielä sitä uuden vauvapakkauksen julkaisua vai otanko rahana. Samaa pakettia en viitsi ottaa kuin esikoisella on, ja se on se nyt vielä jaossa oleva. Hyvä oli paketti ja kaikki tavarat ovat olleet käytössä, mutta ei ole välttämättä tarvetta enää toppapuvuille ja muille, kun ne ovat vielä hyvässä kunnossa.

Sokerirasituksista oli puhetta. Jätän tällä kertaa itse väliin, kun ei ole ollut mitään erikoisempaa tuntemusta, kaikki on normisti ja edellisestä rasituksesta on vain puolitoista vuotta aikaa ja arvot olivat silloin hyvät. Esikoinen oli vielä pienenpuoleinen, niin en jaksa lähteä istumaan moneksi tunniksi labraan rasituksen takia. Täälläkin tosiaan melkein kaikki laitetaan sinne, itsellä sinne ohjaisi vain ikä.

Liitoskivut ovat tännekin tulleet, tosin muistaakseni lievempänä kuin esikoisesta. Häpyliitosta jomottelee lenkillä ja huonossa asennossa. Viimeksi tuntui että lantio oli loppuraskaudesta avomurtumilla välillä, joten minulta heruu kyllä ymmärrystä liitoskivuille! Lohdutan, että ne kivut lakkaavat oikeasti välittömästi kun mukula on pihalla.

Nynaeve ja Nuppi 21+5

 

pikkumyy.. lisätty listaan, tervetuloa. Katotko menikö sun tiedot oikein, yritin sun viikkojen perusteella laskea lasketun ajan.

Bambiina77 jännää kun pääset 4D-ultraan, mullakin on se keskiviikkona. Samalla tulee pieni miniloma mun äidin ja lasten kanssa toisessa kaupungissa, kivaa. Eikö bambiina sun alavatsakivuille ole löydetty mitään syytä? Onko sulla aiemmissa raskauksissa ollut tuollaista?

Onkohan Arell käynyt 4D-ultrassa viime viikolla, kerro meille siitä jotain!?

Babytwo voimahali sulle: :hug: Mulle on kans muodostunut toi sängystä nouseminen ihan tervanjuonniksi. Varsinkin nyt kun pitää kaikenkarvaisten työjuttujen lisäksi lukea perjantain tenttiin, niin päivät on aika uuvuttavia. : / Onneksi kursseja yliopistolle on enää muutama jäljellä. Toki yksi gradu pitää jossain vaiheessa kirjottaa, mutta sitä en jaksa edes ajatella nyt... Mun työmotivaatiokin on jotenkin aika huono, tosi vaikea oikeen innostua mistään. *Valivali*

Mulla ei ole koskaan ollut juurikaan liitoskipuja, ilmeisesti saan olla siitä aika onnellinen. Häpyluussa tuntuu välillä kevyesti kun vasemmalle jalalle astun, nyt kolmannessa raskaudessa ehkä himpun enemmän kuin ennen. Mutta edelleen pystyn hyvin elämään asian kanssa, ei se paljoa kiusaa.

Sokerirasitukseen mua oltiin vielä hetki sitten kovasti laittamassa, mutta nyt neuvolassa ei ole puhuttu siitä enää mitään. En kyllä aio muistuttaa, väkisin en itseäni sinne tunge! Mullahan on edelleen mittari kotona ja edelleen arvot hyvin matalia, joten kaipa se sitten turhaa olisikin mennä.

Mä mielelläni kirjottaisin kanssa vaikka joka päivä, mutta en kohta enää kehtaa kun mulla on puolet enemmän viestejä kuin muilla. Muiden kuulumiset kyllä kiinnostaa kovasti, ja toivon ettei pino ihan hiljene.

Mä ostin taas eilen parit minikokoiset sukkahousut, voi suloisuus niitä. :heart: Ensi viikolla 4D-ultran jälkeen sitten lisää.

Cassyput ja pikkupikkusisko rv 24+3

 

Hienoa, ihan oikein meni laskettuaika Kiinnostaisi tietää millaisissa elämäntilanteissa täällä odottavat äidit ovat, onko vakituinen työ, opiskelut kesken vai miten muuten elämä rullaa? Onko mies tukena, vai porhalletaanko naisvoimin eteenpäin. Itsellä on tosiaan yliopisto-opinnot kesken ja olisi mukava kuulla muiden tämän hetkisistä elämäntilanteista.

 

Pikkumyylle tervetuloa Minun elämäntilanteesta.. Olen työttömänä/keikkatyötä tekevä kätilö. Edellinen kokoaikatyö loppui elokuussa ja jäin samoihin aikoihin raskauspahoinvoinnin takia saikulle. sen kourissa menikin koko syksy ja nyt olen tehnyt keikkatyötä. Ensimmäinen lapsi tulossa ja avomiehen kanssa häntä kovasti jo odotetaan

 

Miltä Saaju tuntuu odottaa omaa esikoista ja synnytystä eritoten, kun olet nähnyt todella läheltä jos jonkinlaista synnytykseen liittyvää. Vaikuttaako myönteisesti vai negatiivisesti, että olet alan ammattilainen?

 

Tarkistusultra sikiöntutkimusyksikössä oli tänään ja kaikki ok, kiva kun pääsi lääkärin ultrattavaksi joka katsoi kaikki rakenteet uudelleen ja kysyi vielä tiedänhän sukupuolen mutta sanoin että en enkä haluakkaan joten jäi vieläkin salaisuudeksi Painoa oli nyt 550g.

Liitoskipuja tai supistuksia ei ole ollut ollenkaan, esikoisesta en niistä kärsinyt mutta kuopuksesta loppuvaiheesta oli liitoskipuja kun pää kiinnittyi ja painoi kovasti päällä tuonne alas. Katsotaan miten nyt käy, supistellut ei ole kummassakaan raskaudessa kuin vasta synnytyksessä mutta liitoskipuja varmaan tulee jossain vaiheessa.

Elämäntilanteesta olen kotiäitinä ollut kohta 3v, esikoistyttö on nyt 2v9kk ja kuopuspoika 1v1,5kk.

saraheinä 23+3

 

Kiitos, porskutellaan hampaat irvessä kohti joulua!
Opiskeleva/työtä tekevä/koti-äitinä häärivä monitoimikone ilmottautuu! Esikko nyt hoidossa, jää kotiin kunhan vauva syntyy, mullahan ei koulu suunnitelmien takia ns. lapsetonta äippälomaa kerkee tulla mies mukana sen minkä osaa, perus-suomalainen juro joten se mistään mittään tiijä

 

Sokerirasitus: Kävin rv 18 rasituksessa, kun on tuota sukutaustaa... Arvot oli hyvät. Pitää neuvolassa kysyä, että onko tarpeellista käydä vielä toista kertaa.

Harkkasupistuksia on minullakin ollu jo usean viikon ajan. Niitä tulee melkein päivittäin jokunen. Sunnuntaina siivosin puolet päivästä ja sillon supisteli aika lailla, piti sit illalla rauhottuu Liitoskipuja en oo vielä huomannu...

Elämäntilanne on minulla sellanen, että teen osa-aikatyötä (2 vko töitä-2 vko vapaata). Aiemmin olin samassa työssä, mutta kokopäiväisenä. Ihan mukava nyt tälleen rennommin ottaa raskausaikana. Nyt oon vapaalla ja tietysti sain flunssan... :/ Jospa tämä levolla menisi nopeesti ohi, niin saisi kotosalla puuhasteltua ja laitella vauvan huonetta.

sohvi- ja "Aarre" 22+4

 

Pokspoks 23 poks !!!

Pikkumyylle vastausta: alan ammattilaisuudesta on kun mielestä sekä hyötyä että haittaa. Alkuraskaudessa pelkäsin kaikkea tuulimunasta rypäleraskauteen, ihan vaan koska olen kaikkeen työelämässä törmännyt. Nyt kun viikkoja alkaa olla jo aika paljon, alkaa tieto olemaan enemmänkin hyödyllistä. En esim säikähdä jokaista nipistystä tai kovottelusupistusta. Ja synnytystä en osaa pelätä yhtään, sillä kaikkea voi sattua, mutta millekään ei juurikaan voi itse vaikuttaa ja lopulta lähes kaikki menee ihan hyvin. Se on mielestäni tärkeää, että ymmärtää kyseessä olevan luonnollinen tapahtuma, jota ei voi etukäteen suunnitella. Ja nykyteknologia, lääketiede ja taitava henkilökunta auttavat aika pitkälle. Niin pienessä osassa synnytyksiä sattuu oikeasti jotain niin lopullisen kauheaa, että synnytystä pitäisi pelätä ei tätä työtä jaksaisi tehdä, ellei kyseessä olisi maailman iloisin ja onnellisin tapahtuma. Toki ymmärrän synnytyspelkoistenkin tunteet, mutta lähinnä minua surettaa heidän puolestaan. Toivoisin, että synnytys olisi kaikille loppujen lopuksi hyvä kokemus ja että siitä voisi (jollain kierolla tavalla) nauttiakin

 

eilen pokspoks 25rv
---niin ja VIKA kolmannes jo!
ei kauaa kun sanomme vikan kerran poks!

 

Vielä tuskaiset vajaa 15 viikkoa, eikä aika kulu loppua kohden millään.. Turkanen sentään!

Onko muita joilla on pinna supertiukalla? Tuntuu että mies tekee kaiken väärin (minkä kyllä mielestäni oikeastikin tekee) mutta se ärsyttää superpaljon nyt ja tekis mieli raivota sille suu vaahdossa? Satun tietämään ettei se kyseisen kaksilahkeisen kanssa auta asiaa, joten tyydyn mököttämään yksin nurkassa

 

Hei taas kaikille :wave:!

Saaju, ihanan rauhallisesti kirjoitit synnytyksestä ja tottakin on vielä tuo mitä sanoit. Minulla esikoisesta tuli puolen välin jälkeen sellainen ahaa elämys, että helvetti tämähän on täältä mahastakin jotenkin vielä saatava pihalle ja paniikki iski. Noh, kuitenkin mahan koko oli niin järkyttävä loppajasta sekä olo tukala ja kaikin puolin hankala niin toivoi, että kunhan vaan tulisi pihalle ja ihan sama miten. Esikoisen synnytys olikin todella helppo, en kuitenkaan osaa jännittää tätä toista, koska tiedän, että olen ihan valmis 16 viikon kuluttua saamaan oman kroppani takaisin.

Harkkasupparit, niitä ei nyt onneksi ole ollut. Mahan koko alkaa jo kuitenkin tekemään sen, että töissä istuessa tulee sellainen kivistävä ja epämukava olo tai tämäkin riippuu ihan housumallista. Sellaiset äitiyshousut missä resorit ei nouse tissiin asti niin painavat alavatsalle.

Elämäntilanne, vakkarina olen toimistotöissä. Aviomies löytyy kotoa, taisi tulla juuri 10 vuotta yhteiseloa tänä syksynä.

(.) Sokerirasitus olisi huomenna aamulla klo 8 :x. Ei kyllä kiinnosta pätkääkään. Viimeksi tuli ihan krapulainen olo, muuten meni ihan ok. Neuvolakin olisi sitten taas perjantaina niin saan kaikki kelan laput ja voin niitä ruveta toimittamaan eteenpäin. Vapaat olenkin jo työnantajalle ilmoittanut. Noh, kai se olisi lähdettävä taapertamaan tuonne ulos raittiiseen ilmaan.


Irene ja pimu rv 24+2

 

Pinnasta: Mulla oli pahoinvoinnin aikaan kyllä hermo melko lyhyt. Nyt tilanne on aikalailla parempi, mutta edelleen väsyn aika herkästi, tai ainakin paljon vähemmästä kuin ennen. Iltaisin ei aina jaksais niitä lasten väsyhepulointeja, vaikka meillä kyllä tytöt silloin enimmäkseen kikattelee hervottomasti eikä niinkään kiukuttele. Mies ei jostain syystä ärsytä yhtään, me ollaan oltu jo pari vuotta niin onnellisia että melkein ällöttää. Siitä on kyllä aivan äärettömän vaikea edes keksiä mitään vikoja. :heart:

Elämäntilanne mulla sellainen, että mulla on suht vaativa esimiestason työ, lisäksi opiskelen yliopistolla. Lapsia meillä on ennestään kaksi, 6v ja 4v tytöt. Se aika mikä ei kulu muuhun (voin kertoa että sitä ei ole paljon ), menee mulla urheilemiseen. Raskausaikana toki vähemmän ja pienemmillä tehoilla.

Mä jaan kyllä Saajun tuntemukset tuosta synnytyspelkoisten jonkinlaisesta.. säälimisestä. Ei ehkä ole ihan oikea sana, mutta en keksi parempaakaan. Jotenkin tuntuu että sen asian pelkääminen on niin suurta tuhlausta. Parasta olis jos sitä vois odottaa levollisin mielin, ja valmistautua asiaan henkisesti etukäteen. Sellaiseen "ajattelen synnytystä mahdollisimman vähän, kyllä henkilökunta siellä sitten kertoo mitä pitää tehdä" -ajattelutapaan en usko ollenkaan. Tietysti levollinen suhtautuminen voi olla vaikeaa, jos on vaikka huono kokemus jo pohjalla. Mulla on menneet synnytykset niin hyvin ja nopeasti, että on tavallaan "helppo" suhtautua tähän tulevaan kolmanteenkin. Synnytys voi olla niin äärettömän voimauttava kokemus! Musta on ainakin molempien kertojen jälkeen tuntunut, että jos pystyn tähän niin pystyn mihin vain.

Se olis tänään jo rv 25+0, ihan käsittämätöntä! Ja keskiviikkona saatan jopa nähdä mun vauvan kasvot, voi ihanuus. :kiss:

 

Heips Babytwo! Saat täältä kyllä vertaistukea ihan roppakaupalla! On ollut nimittäin täälläkin miehellä kestämistä kun miltei jokaisesta turhasta asiasta meinaa meteli nousta :/ Ja se höpsö menee ihan hämilleen ja sitten menee ja ostaa kukkia anteeksipyynnöksi. Vaikka minähän tässä se hormonikimppu olen. Ei niillä miehilläkään aina ole helppoa meidän kanssa

 

pikkumyy saat sentään kukkia! Minä tulisen katkuisen riidan

 

Minulla ei ole riitelyä, mutta liikutun ihanan herkästi katsellessa synnytysvideoita.
Ihan kiva juttu, kun ennen oli jopa vaikeata itkeä vaikka teki mieli.
Otan tästä kaiken ilon irti!
Tänään taas piiitkästä aikaa siivousinspis, jes!Koti tuoksuu niin raikkaalta.
Nenä on herkistynyt niin, että huuhteluaineet ovat jääneet pois kauppalistalta.
Ennen nuuhkin niitä ihania tuoksuja ja nautin, mutta nykyään ne haisevat tunkkaisilta ja jotenkin pahalta.
Sellainen nautinnollinen kohti uutta olo, minkä soisi jatkuvan
Sokerirasitusta en halua ajatellakaan, sillä siihen joudun pian...plääh.

 

Musta tuntuu että mies tekee kaikki just väärin Siis en tiedä olenko ollut kummassakaan raskaudessa näin ärtynyt miehelle, lapsia kestän paremmin Vaikka ei kai se varsinaisesti tee vaikka ei kaikkea tee toimivasti (siis miten itse tekisin)No onneksi se on jo ehtinyt tässä tottua eikä ole millänsäkään. Mulla on kärsivällisyys kaikonnut kyllä, tekis mieli tehdä kaikkea ja mielessä on vaikka mitä sisustusjuttuja mutta kun ei pääse heti toteuttamaan niitä niin... Varmaan jotain pesänrakennusta ilmassa.

Synnytystä jännitän mutta ihan hyvällä mielellä, en erityisesti pelkää. Esikoisen synnytys oli vaikea, joten kuopuksen synnytystä jännitin enemmän mutta olin silloinkin ihan avoimin mielin niinkuin nytkin, katsotaan mitä tuleman pitää. Varsinkaan tuon esikoisen syntymän jälkeen en voi muuta kuin mennä sitten tilanne kerrallaan. Kuopuksen synnytyksestä jäi ihan hyvät muistot. Ja ei mulla mitään huonoja muistoja nyt tuosta esikoisenkaan synnytyksestä ole vaikka ei sujunut ihan niinkuin olis toivonut.

Eka vauvatavara hankinta tehty Ostin turvakaukalon kun sai 70e alennusta juuri siitä mitä olen suunnitellut ostavani niin oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi, vaikka vähän aikaista kyllä onkin.

Muuten aika seesteistä on, ei mitään kirjoitettavaakaan tänne. Pahoinvointi jatkuu aamuisin, oksu muutamina päivinä viikossa eli suht neutraalia verrattuna alkuun ja edellisiin raskauksiin. Maha kasvaa, paino ei ole noussut lähtöpainosta vaikka maha alkaa olla jo aika jätti. Aika sais vaan mennä nopeammin...

saraheinä 24+0 POKS

 

Moikka,

En ole saamattomuuttani jaksanut kirjotella.

Ultrakin oli jo pari vkoa sitten. Mies ei päässytkään mukaan, kun loukkas selkänsä ja juuri samaan aikaan hänellä oli lääkäri. Nyt oli hienoa nähdä ekaa kertaa kaikki hyvin selitettynä. Viimeks kaksosraskaudessa käytiin Taysissa ja siellä elämäänsä kyllästynyt osastonlääkäri (nainen) ei puhunut juuri lainkaan muuta kun mittoja tai lääkärikieltä. Mies oli silloin mukana ja pettymys kummallekin. Nyt olin yksin ja hyvin tosiaan Terveystalolla kerrottiin. Ei merkkejä poikien vehkeestä, joten vastoin äidinvaistoani, meille lupailtiin tyttövauvaa =)

Mulla on ollut jo vähän aikaa pinna tosi löysällä ja todella pitkä. Myös pahat raskausvaivat olivat jääneet pois (flunssasta johtuneen pakkolevon takia) ja sekin varmaan vaikutti asiaan. Nyt on vaivat palanneet ja pinna huomattavasti kireemmällä.

Liitoskivut ovat alkaneet! Ja heti voin sanoa, että mun tapauksessa viimeksi lasten synnyttäminen ei vienyt pois liitoskipuja vaan ne kesti vielä yli puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Muistan miten vaunulenkit oli yhtä tuskaa jos vähän yritti päästä neljän seinän sisältä pois. Nyt mulla on ihan uudenlaisia liitoskipuja, joita ei viimeksi ollut. Viiimeksi kävelin siis vaapuin kuin ankka ja itse kävely oli rankkaa. Nyt mun liitoskivut tulee istumisesta (teen istumatyötä). Jos istuu paria tuntia pitempään paikallaan (meillä noustaan ylös vaan vessaan ja syömään yms. tauoille, puhelintyötä) niin kävely sen jälkeen sattuu niin paljon että tekis mieli itkee. Kun aikansa sitten steppaa niin kipu alkaa hellittää. Mutta ei todellakaan kiva juttu.

Harjoitussupistelut on jääneet pois melkein kokonaan (onneksi) ja samoin alavatsan paineen tunne. Mutta olen nyt käyttänyt säännöllisesti SI-tukivyötä ja se on tainnut auttaa siiihen, koska jos olen ilman sitä tukivyötä painon tunne tulee parin päivän päästä takaisin. Mutta jos onkin niin etten vaan tunne sitä painontunnetta koska se tukivyö häiritseee suoran tuntemuksen... ? Hmmm...

Univaikeuksia on tullut myös. Herään yöllä ja ihan heti en saa nukuttua vaikka väsy oliskin kova. Yövuoroista en meinaa toeta millään ja vaikutta monta päivää väsymyksenä.

Mä oon ihan koukussa sokeriin. Kamalaa, syön joka päivä jotain karkkia tai leivonnaisia. Ajattelin yrittää huomisesta lähtien olla viikot ilman ja viikonloppuna sitten herkutella KOHTUUDELLA. Pelkään, että sokerilla kasvatan vauvani superisoksi, joka sitten kostautuu. Plus ettei ole mikään terveellinen juttu kun ei niissä mitään ravintoarvoa ole. Olen nyt muutenkin syönyt paljon epäterveellisemmin kun viime raskaudessa. Kun painokin on noussut niin paljon (yli 10kg), ne määrää mut varmaan sokerirasitukseen ja se on ihan kamala. Viime raskaudessa aloin loppua kohden syömään kyllä yhtä paljon makeeta, ja rasituksessa ei ollut mitään, kun pari viikkoa ennen koetta lopetin sokerin syönnin siksi ajaksi. Hirvee huijaaja... Mä tiedän, et kun yritän vähentää niin yhtä tuskaa tulee olemaan. Mutta mun on pakko pystyä siihen, kun kyse on muustakin kuin vain itsestäni.

Oletteko te muut pystyneet vähentään sokeria? Miten ootte sen tehnyt?

Joku kysy lasten persoonallisuuksista. Meillä neiti A oli tosi rauhallinen maha-asukki ja hermostui vasta jos satuin kääntymään maatessa hänen puolelleen kylkeä. Neiti B liikkui ja potki ihan koko ajan. Venytteli niin, että jalka näkyi mahan läpi ulokeena. Ja samanlaisia ovat tälläkin hetkellä, 2v 9kk. Toinen rauhallinen ja toinen liikkeessä ihan koko ajan.

Näin muuten ekan raskausunen... Näin muka mahan läpi sen lapsen ja sillä oli normi lapsen kokoinen pää ja ihan pieni vartalo.

-Mira- ja ehkä 22+6 (en jaksa hakea kalenteria ja varmistaa)

 

Huomenta!

Jos kirjoittaisi pitkästä aikaa tännekin Tosin tuntuu että eipä tässä mitenkään mahdottomasti tuota kirjoitettavaa ole, elo on suht seesteistä, kremppoja ei juuri oikein ole ja vauvallakin kaikki on niin kuin pitääkin. Töissä sujuu kivasti nyt kun teen osasairauspäivärahalla 50% työaikaa Tosin raskausdiabetes todettiin viime viikon maanantaina ja menen nyt tulevana torstaina neuvolaan hakemaan lainalle mittarin ja ohjeet kotimittailuun. Paastoylitys ei ollut paha, sen 0,1, mutta kahden tunnin arvo paukahti heti kerrasta 1,3 pykälää yli sallitun. Eipä tuo mitään haittaa, helmikuun loppuun ei ole enää pitkä ja tuleepa jotain tolkkua tähän syömiseenkin

Laskettuun aikaan oli eilen tasan kolme kuukautta ja tänään poksuu! :heart:

Mayinka & aamupirteä pikkumies 27+0

 

-Miran- tyttölupaus päivitetty listaan.

Tuosta sokerin syömisestä: Itse päätin pari viikkoa sitten etten enää syö turhaa sokeria ja vehnäjauhoa ennen joulua. Niitä kyllä ehti kulua ihan mukavasti... Tarkoitan siis karkkia ja pullaa sun muita sokeriherkkuja. Ihan hyvin on onnistunut, kun päätös oli kerran tehty. Mulle ensinnäkin tulee huono olo sokerista, ja toiseksi painoa oli tullut jo ihan liikaa (8kg eli sama kuin edellisessä odotuksessa koko aikana). Sitten on vielä tuo, että vauva ei sitä jalostettua valkoista sokeria tarvitse MIHINKÄÄN, siitä on ainoastaan haittaa hänelle.

Joulun jälkeen voikin sitten jatkaa luontevasti herkuttomalla tammikuulla, kun muilla on tipaton. Meillehän se taitaa tulla aika luonnostaan. Onko joku mukana?

Mulla tuntuu tosi inhottavaa kiristystä tossa lonkissa yhdessä pisteessä molemmin puolin. Oikein tunnen kun nahka siitä venyy, jotenkin niin oksettava tunne. :x Muuten vaivat on kyllä olleet ihanan vähissä viime aikoina!

Kuinka moni on muuten muistanut jo aloittaa treenaamaan lantionpohjan lihaksia? :attn: Mä olen ollut harmittavan laiska, aina välillä puolihuolimattomasti vähän treenannut. Nyt pitää kyllä aktivoitua kun on jo kolmas lapsi ja ikääkin peräti 30v. Ekasta synnytyksestä toivuin oikeesti noin viidessä minuutissa (no okei, ei nyt aivan...) juuri siksi kun treenasin noita lantionpohjan lihaksia 6 päivää viikossa tosi ahkerasti. Olinhan toki myös vasta juuri ja juuri 24v ja urheilin, sekin varmaan auttoi... Jotenkin mua oikeesti jännittää, jos se toipuminen onkin tällä kertaa paljon hitaampaa. Toisaalta on ihan naurettavaa kun tunnen itseni niin vanhaksi tähän, monethan vasta tässä iässä aloittaa lasten teon.

Cassy + pikkupikkusisko rv 25+1

 

Täällä poksuu rv 24+0 POKSPOKSPOKS!!!


-Tipetsu ja tuplakupla 24+0-

 

Heips!

Pitää taas tännekin aktivoitua, ollu niin hektistä tää elämä, että ei oo kerenny oikein mihinkään

Eilen kävin sokerirasituksessa, ei ollu mitenkään hauskaa, edellisenä yönä alkoi päänsärky johon ei voinut särkylääkettä ottaa, kun osa särkylääkkeistä sisältää sokeria, kiva :/ ja hajut tekee kyl tosi häijyä, odotellessa omaa vuoroa meinasin oksentaa, oli niin voimakkaita hajuveden tuoksuja ja sekä vanhan virtsan hajua, että hyiii onneksi sain pötkötellä sit pimeässä huoneessa yksin, niin sain pidettyy sen litkun sisällä

Tänään käyty myös neuvolassa, tämmöiset kuulumiset sieltä, suluissa edellinen kerta:
Rv 26+1 (22+0)
Paino: +1kg ( alusta tullut nyt 4,9kg )
Pissa: -- (--)
RR: 115/65 ( 117/70) Kotona arvot aina alle sadan
Hb: 116 (122) katsotaan myöhemmin, että tartteenko rautaa vai en
Sf: 24cm ( 18cm)
Liikkeet: ++ (++)
Vauvan syke: 148 ( 158)

Sokerirasituksen tuloksetkin sain, olivat vähä ihmeelliset paastoarvo 5,1 mmol/l, 1h 6,4mmol/l ja 2h 7,9mmol/l mutta ei radia, rauhassa saa joulun mässäillä

Univaikeuksista ollut puhetta, täällä nukahtaminen illalla vaikeaa, mutta yön voisin nukkua putkeen, mutta esikoinen on sitä mieltä, et puolet yöstä on kiva huutaa hampaiden kanssa, joten ei nukuta

Täällä kanssa yksiin sokeriin koukuttunu, ihan järjetöntä tuo makean himo :O Esikoisen aikaan söin kyllä makeaa, mutta en kyllä ollenkaan tässä mittakaavassa. Järkyttäviä määriä vois vetää makeaa jos ei itseään toppuuttelis yhtään :headwall:

Olipas omanapaista.. mutta nyt syömään, kun esikoinen nukkuu

Nonna88 ja mini 26+1 <3

 

Cassyput ei oo tälläsiä kipuja ollu aiemmissa raskauksissa, eikä tosiaan oo mitään syytä keksitty, mistä johtuu. Nyt ollu suunnilleen päivittäin, yleensä iltatallita tehdessä. Puren hammasta ja yritän kestää... : / Neuvolantätikin sanoi viimeks, että jos olisin töissä, olisin saikulla, niin pitää yrittää tehdä hissukseen, koska meillä ei pärjätä ilman mua!

Elämäntilanne on siis se, että olen vielä kotona hoitovapaalla, 1,7v on siis täysin kotihoidossa ja 4,5v päiväkodissa 3pvää/vko. On yksityinen, ettei tosiaan vie keneltäkään "enemmän tarvitsevalta" paikkaa... Olin ennen aina sitä mieltä, ettei lapsia missään nimessä hoitoon, jos äiti (tai isä...) kotona, mut onhan toi sen verran vilkas tapaus, et ollu todella tarpeen, kun nyt syksyn siellä ollu. Ja viihtyy mainiosti. Kuljettamiset vaan vähän stressaa, ku matkaa ~15km/suunta. Lisäks meillä yhdeksän hevosta ja pari koiraa, etten mä mitään kotona makaile. Mies yrittäjä ja työpäivät aamusta yöhön... Nyt ollu onneks vähän kotonakin apuna, mut kyllä mä meillä kodin hoidan yksin ja pääasiassa pihahommat, paitsi kun hommattiin mönkkäri pari vuotta sitten, niin ei oo tarvinnu tehdä enää lumitöitä käsin (arvatkaa kenen homma sekin oli ja noin 3-4h/pvä sitten, kun sitä tuli ). Mutta täystyöllistetty olen oikeesti; omassa työpaikassa olis helppoa istuu toimistossa 7,5h päivässä, mut en ehdi sinne täältä kotihommien keskeltä, eikä niillä kai olis kauheesti töitäkään tarjolla, ku tullu uusia tilalle (tilitoimisto).

Synnytyksestä Eniten oon aina pelänny sektioon joutumista, mut jotenkin toi Saajun kommentti rauhoitti sitäkin, eli ettei se olis kätilöllekään maailmanloppu... Kaikki on tullu alakautta ja spinaali on ehdoton toive, jos saan vielä tämänkin synnyttää alakautta. Viimeks kävin pelkopolilla, kun kolmonen jäi jumiin hartioista ja jäi melkoinen kammo, sekä tokasta oli kans, kun sillon en ehtiny saada ku paraservicaalin, joka ei ilmeisesti juuri auttanu (luulin ihan oikeasti kuolevani siihen kipuun; käynnistetty ja oksitosiinilla vauhditettu), mut viimeks kaikki meni hyvin, vaikka käynnistettiin ja joutu vähän antaa oksitosiinia, kun meinas kai hiipua siinä spinaalin yhteydessä. Ja kolmannessa synnytyksessä epiduraali ei vieny kipua juurikaan pois; pistettiin kahdesti, ku eka meni pieleen, et olisko se tokakin yritys menny? Mut siihen en enää luota ja toisaalta mulla auennu aina loput viitisen senttiä puudutuksen saamisen jälkeen tunnissa niin se spinaali riittää.

Hermot on ihan riekaleina. Välillä ärsyttää kaikki; mies, lasten kiukuttelut, koirat jne. Eli olen toisinaan ihan kamala, mut johtuu varmaan väsymyksestäkin. Vaikka imetys loppui, niin kuopus herää yöllä ja pyörii vieressä, joskus haen maitopullonkin, mut saattaa olla, et vaan istuu ja höpöttää ym. Pitäs laittaa noi pienet omat huoneeseen nukkumaan pikkuhiljaa...

4D-ultra tänään! :heart: Joten lähden tallihommiin... Vointeja kaikille!

Bambiina & Veera-Valtteri 24+4

 

Bambiina77 laitoin yksäriä sulle.

Mä voin muuten päivittää vielä joulukuun, ellei kellään ole mitään sitä vastaan?

 

Cassyput viestiin vastattu