**Maaliskuun murut 2014** tammikuussa <3

Liikunnasta, kaipaan valtavasti kunnon liikuntaa ja reippaita kävelylenkkejä koiran kanssa. Lonkkakivut ja liitoskivut ovat aiheuttaneet sen, ettei sellainen ole ollut mahdollista aikoihin Nyt vain turpoan kotisohvalla ja odotan synnytystä, neuvolakäynneilläkin painon nousu on kasvanut joka kerta :kieh:

Joo, en ole liikkunut yhtään, olen ollut flunssassa koko hiton syksyn. Paino on noussut merkittävästi enemmän kuin aiemmissa raskauksissa ja olo muutenkin raihnainen. Ekassa raskaudessa kävin vielä päivä ennen synnytystä (41+5) pyöräilemässä - nyt jaksan just ja just kävellä 30 minuuttia Aika kovat suunnitelmat onkin liikunnasta kesällä, kunhan tämä pallo mahan paikalta on kadonnut ja paikat palautuneet synnytyksestä.

Oletteko muuten kuulleet, että liian kovaa liikuntaa ei saisi aloittaa kovin pian synnytyksen jälkeen? Löystyttää kuulemma lantionpohjanlihaksia ja aiheuttaa ongelmia sitten joskus tulevaisuudessa. Toki lajeissa on eroja, pyöräily on parempi kuin juoksu jne. Lisäksi fyssari kaveri esitteli tutkimusta, jossa paljon raskausaikana juosseilla on merkittävästi enemmän virtsankarkailuongelmia jonkun synnytyksen jälkeisen seurantajakson jälkeen kuin ei juosseilla. Tärähtely ei siis ilmeisesti sovi alakerralle, kun on muutenkin painetta

 

No ainakin ihan maalaisjärjen pitäisi sanoa jo se, ettei tärähtelevää/paineista liikuntaa kannattaisi ihan juuri loppuvaiheessa tai synnytyksen jälkeen harrastaa, ellei ole teräksiset lantionpohjalihakset Minäkin muistan käyneeni päiviä ennen synnytystä juurikin pyöräilemässä eikä ollut mitään ongelmaa, nyt ei puhettakaan.. Olen myöskin ajatellut että mitähän kaikkea sitä sitten touhuisi että kunto kohenisi, alkuun pitkät vaunulenkit ja spinningistä oon myös tykännyt kun siinä tulee samalla keskivartalonkin hallintaa hyvin, juoksuun en uskalla ihan heti lähteä, joskus kesällä sitten

Cassyput Voin muuten hoitaa päivityksen ensi kuussa, jos et itse halua Toki ehkä mieluummin siihen nakittaisin jonkun jolla laskettu aika maaliskuun loppupuolella, niin pelkoa päivittämättä jättämisestä ei ole, kun itsellä se on ihan siinä kuun alussa, jos sattuukin eelleen syntymään Halukkaita?

 

Niin, minä siis olen lähinnä ihmetellyt ja ehkä etäisesti ihastellutkin ison mahan kanssa juoksevia, mutta enpä enää. On tästä laiskuudesta ainakin se hyöty, ettei pissi housuun

Ajattelin ostaa kotiin lisää kahvakuulia ja heilua niiden kanssa, muuten taitaa kunto korjaantua jo ihan kotoilulla, kun kolmen kanssa touhuaa. Viime perhevapailla laihduin ainakin suht nopeasti alle lähtöpainoon, kun söin lasten tahtiin samoja eväitä ja säntäilin ympäriinsä...

 

Mulla kanssa on jäänyt liikkuminen ihan olemattomiin kun jouduin tänne kotiin lepäilemään... Pariin kuukauteen en ole käynyt ees kävelyllä ja se alkaapi kyllä tuntua ja näkyä. :kieh: Painoa on tullut nyt 16 kiloa ja vielä kerkeää varmaan pari tulla lisääkin. Esikoisen kanssa painoa tuli koko aikana juurikin tuo 16 kg ja painoin tämän verran kun menin synnyttämään. Yritin kyllä kovasti pitää tuota painonnousua aisoissa mutta nyt on mennyt kaikki kiinnostus sen vahtaamiseen, en siihen näköjään pysty vaikuttamaan joten antaa tulla sen mitä tulee. Ihmeen hyvin kilot kyllä viimeksi karisi (imetyksen ansiota varmasti), kaksi ylimääräistä oli jäljellä ja painoin 54 kg kun aloin odottamaan tätä toista.

En jaksaisi enää millään odottaa että pääisisi jo synnyttämään! Jos olisi enempi näitä viikkoja niin varmaan juoksisin tuolla pihalla ympyrää ja ramppaisin portaita ylös alas siinä toivossa että alkaisi tapahtua... Ensimmäisen synnytys käynnistyi minulla vesien menolla aamulla ja koko homma kesti yhteensä 9 tuntia, mikä olikin oikeastaan ainoa hyvä asia koko synnytyksessä. Toivoisin tällä kertaa pärjääväni vähemmillä kivunlievityksillä, harmittaa ensimmäisessä synnytyksessä se että olin siinä loppuvaiheessa jo niin sekaisin kaikista aineista etten oikeastaan muistakaan sitä loppua kunnolla. Joitain epämääräisiä pätkiä vaan. Ilokaasua en aio tällä kertaa edes kokeilla, viimeksi sitä tyrkytettiin moneen kertaan ja sain siitä pään niin sekaisin että oli kuin olisin ollut kauheassa humalassa ja meinasin oksentaakin kun oli niin huono olo. Hyi. Ponnistusvaihe kesti puoli tuntia ja minulta leikattiin väliliha + repesin aika pahasti monesta kohtaa. Ja vauvalla meinasi siinä rytäkässä tulla hätä kun napanuora kiertyi jotenkin ympärille, raukka syntyi sinertävänä ja ainoa asia mistä sai apgar- pisteen oli pulssi. Muistan vain sen kun ponnistamisen jälkeen kätilö nosti vauvan ilmaan ja sitten joku veikin sen pois, minä jäin siihen pöydälle sekavana tikattavaksi ja jonkin (?) ajan päästä tuli joku sanomaan että vauva oli alkanut hengittämään itse. Muistan että kävelin pökkeryksissä itse keskolaan katsomaan vauvaa joka pötkötteli tyytyväisenä keskoskaapissa, sitten minut kärrättiin osastolle nukkumaan ja sain vauvan tissille seuraavana aamuna. Olen kuvitellut miten ihanaa olisi kun saisi vauvan synnytyksen jälkeen heti siihen rinnalle, ja nähnyt siitä untakin... Toivottavasti tällä kerralla onnistuu.

 

34rv *POKSPOKSPOKS!*

Taitaa aika kullata muistot raskauden helppoudesta ja ihanuudesta...
tai sitten olen nykyään niin mukavuudenhaluinen, että kiinnittää enempi huomiota niihin kipuiluihin kuin siihen, "ihanaa!ihanaa!raskaana!-oloon"

Liitoskivut päivittäisiä varsinkin illalla.Ilman tyynyä jalkojen välissä en tulisi toimeen.
Olen ihastunut noihin imetysliiveihin mitä jo aiemmin mainostin Amazonista, että tilaan jo neljännet.Siellä on muuten muitakin imetys/raskausvaatteita, joihin olen ollut tyytyväinen.
Sokeriarvot ovat alkaneet lopulta temppuilemaan niin, että kuudennen mittausviikon alussa piti sitten soittaa kätilölle ja aloittaa parin päivän kokopväseuranta ja sitten tuumataan saanko aikaisemman ajan sinne kuin kokoarvio raskausviikolla 36...
niin ja samalla pohditaan arvojen käyttäytymistä siinä mielessä, että aloitetaanko insuliini.Hmph.

Vaunut on puunattu, turvakaukalo pesty ja asennettu, sitteriin vielä tarvii laittaa pestyt kankaat kiinni ja ostaa jotakin pientä kuten kuumemittarin patteri, talkkia, toinen vaippapaketti, nenäniiskutin...

Niin...ja pakata se pirun sairaalakassi...se vaan tuijottaa mua tuolta tyhjänä.Kunpa se olis jo tehty..ei jotenkin jaksa innostua.

Innostuksesta puheenollen..olin tosi tyytyväinen itseeni eilen.Sähköt meni asunnosta ja sitten joutui keksimään tekemistä(sillä olin juuri tekemässä ruokaa musiikin soidessa ja inspis päällä), sytytin kynttilöitä, aloitin valokuva-albumiurakan ja tein kaikkea pientä, mikä oli vai odottanut tekijää.
Tuli tosi palkitseva fiilis.
Ajattelin pistää kaikki kuvat albumeihin ennen pojan syntymää.Jopa omat kuvat
Ja tilauksessa onkin muutama albumi lisää.
Kiva, kun valokuva innostus heräsi taas eloon.

Vauvan hoitopöydältä pitäis siirtää vauvan vaatteita hyllyyn ja tehdä kaikki jo sillain valmiiksi, että sais vaan sitten asetella vauvaa helposti jokapaikkaan ilman tavaroiden siirtoa.
Synnytys jänskättää..tai no, pelottaa joka päivä.varsinkin illalla.
Ekan synnytys oli 10h30min ihan tuskaa, vaikka kaksi epiduraalia.Ponnistaminen ei tuntunut auttavan ja karjuin kuin leijona muissa maailmoissa.en kyennyt kuuntelemaan ohjeita, eikä ajatustakaan, että olisin saanut pidettyä ilokaasumaskia naamalla, heitin sen vain pois, kun tarjottiin.
Tokan synnytys olikin aivan päinvastainen 1h36min ekasta supparista lähtien, äkkisynnytys.Kovat kivut alkoiivat vasta sairaalan ulko-ovilla ja hetken päästä poika olikin jo maailmassa.En ehtinyt saada kivunlievitystä, muuta kuin ilokaasua, mikä auttoi ja kykenin tottelemaan ohjeita.Se oli aivan ääripäästä ekaan verrattuna.
Ja jotenkin nyt pelkään, että tulee enempi ensimmäiseen verrattava...on tuosta synnytyksestä kuitenkin jo 7v.

 

Viikko, toivottavasti saat tällä kertaa vauvan heti syliin ja toivottavasti me kaikki saadaan!

Liikunnasta, en ole koskaan ollu himoliikkuja, nyt olen silloin tällöin kävelly juoksumatolla ja jumppailen. Tanssimisesta tykkään ja tanssisin mutta pelkään että sellanen hölskyntä ei varmaan ole hyväksi vauvalle? Mammajumppaa olen tehny kuitenkin, ohjeet sai silloin valmennuksen fysioterapia osiosta. Ja supistelemaan rupeaakin jo melko pienestä, hyvä kun saa kotityöt tehtyä. Mies on onneksi ruvennu imuroimaan, se se on veemäistä hommaa...

En ole löytänyt sopivaa kassia sairaalakassiksi... se on muka se ongelma miksi en ole vielä kassia pakannut...

Kosteella luutullako ne vaunut ja turvakaukalo puhdistetaan? Onhan niissä tosiaan varmaan jotain myrkkyjä tehtaan jäljiltä.

Onko vinkkiä hyvästä korvakuumemittarista? Eli helppokäyttönen?

 

Tofferiina, en mie ainakaan uusia vaunujamme aikanaan puunannut kun liikkeestä haettiin, mutta nyt kun on käyttöä ollut ja turvakaukalokin esikon jäljiltä niin itte ainakin pesasen kankaat ja kosteella pyyhin kovat pinnat niin on kivempi vauva niihin sitten laittaa

Viikko, jee ihanaa kun on joku kohtalotoveri! Jos tosiaan ois muutama viikko jo enemmä niin kokeilisin kyllä kaikki mahdolliset häätökeinot, niin tuskainen tämä raskaus on minulle ollut, henkisesti vielä rankkaa olla vaan kotona ja maata kun ei muuhun kykene.. :/ Helmikuisten ketjussa juteltiin samasta asiasta ja se taidettiin liian todesta ottaa toisessa ketjussa, joten korostanpa minäkin että en todellakaan toivo vauvan syntyvän ennenaikaisesti, rv 37 jälkeen milloin vain Tämä tukala olo ei vaan anna hirveen hyviä hermoja odotella viikkojen kulumista ja täysiaikaisuuden saavuttamista...

Owl, kiva kuulla että joku muukin on vielä perinteisten valokuvien teetätyksen kannalla, itselleki juuri kotiutui monta uutta albumillista kuvia En vain usko että koneella ovat turvassa, kerran kaikki hävinneet koneen seottua.. Onneks oli turvakopiot.

 

Meillä sairaalakassina miehen jumppakassi, aika isokin. Muovipusseissa jokaiselle kolmelle omat, mies vieköön kassin mukanaan, otan omani erilleen... yksi iso kuin monta muistettavaa, plus kaukalo.

 

Sairaalakassista kun on ollut puhe, niin mitä olette mieltä, olisko pitänyt tehdä jonkinnäköstä listaa tuohon ekalle sivulle? Ensikertalaisille varmasti ainakin hyvä asia, heti tuli mieleen että huulirasva/bebanthen oli ykkös-unhokki reissulta! Se sairaala-ilma on nii kuivaa ja jotenkin huulet vain synnytyksen jälkeen rohtui. Lisäksi esim. kuivatut luumut ym. vatsaa pehmentävät ruoat/lääkkeet helpottaa vessassa käymistä ja oli kyllä tarpeen. Nyt kun on tosiaan vielä aikaa miettiä rauhassa kassin sisältöä

 

Liikunnasta. Toki juoksu ei ole lempein mahdollinen liikuntamuoto raskauden, ja varsinkin viimeisen kolmanneksen aikana. Ja kuten täällä sanottiin niin hölskyvä liike voi tuntua pahalta ja aiheuttaa löystymistä lantionpohjanlihasten suhteen. Ekassa raskaudessa juoksin ihan viimeiseen päivään asti, ja palauduin raskaudesta erittäin nopeasti. Harjoittelin ja harjoittelen nytkin paljon lantiopohjanlihaksia. Tiedän minun lisäksi monia juoksijoita jotka ovat juosseet loppuun asti. Haluan vain hieman puolustella kun joku sanoi että maalaisjärkikin sanoo ettei raskauden loppuvaiheessa enään tule juosta...

 

Tässä olisi sairaalakassiin pakattavien listaa:

-Shampoo, hoitoaine,suihkusaippua
-meikit
-hiusharja+pompula
-kamera+laturi
-kannettava tietokone+piuha
-puhelin+laturi
-imetysliivit+liivinsuojia
-vauvan lähtövaatteet+pehmolelu+tutti
-äidille lähtövaatteet
-huulirasva+kosteusvoide
-hammasharja+tahna
-kirja+herkkuja+trip-mehuja
-neuvolakortti
-päiväkirja/lehtiö+kynä
-villasukat
-deodorantti

Tuossa nyt muutamat tärkeimmät...ja listastahan voi poistaa "turhat".

 

Niin siis sehän riippuu monista asioista, äidin pohjakunnosta, raskauden tilasta, puhtaasti fyysisestä puolesta koskien äidin rakenteita jne.. Jos itsestä tuntuu hyvältä juosta viime metreillä, en sitä tietenkään ole kieltämässä/moralisoimassa mutta eikös yleisenä suosituksena ole välttää tärähtävää liikuntaa loppuraskaudessa ennenaikaisen synnytyksen riskin vuoksi? Korjatkaa jos olen väärässä Ja itselläni se todellakin on se maalaisjärki joka sanoo että älä juokse/hypi haarahyppyjä/käy aerobicissa jne.. Jos siihen pystyy eikä pelota/tunnu pahalta, niin sehän on vaan hieno juttu

Joo tuo lehdet/kirja on hyvä lisä, sairaalassa olo voi olla yllättävän tylsää jos joutuu useamman päivän olemaan

 

Hei,

Tervetuloa mukaan uusillekin. Morsan, oletpa joutunut kokemaan ikäviä asioita. On varmasti hyvin erilaista kokea uusi raskaus tuollaisen kokemuksen jälkeen. Juoksu ja hölkkä eivät ymmärtääkseni mitenkään ole kiellettyjä missään vaiheessa raskautta. Eiköhän kannata kuunnella omia tuntemuksiaan sen suhteen. Itselläni juoksu ei ole oikein enää tuntunut hyvälle alkuraskauden jälkeen, joten olen suosiolla luopunut siitä.

Olen ollut aikamoisessa flunssassa koko viikonlopun. Erityisesti eilen illalla oli jo tosi vaikea hengittääkin, mutta onneksi tänään on ollut jo vähän vähemmän tukkoinen olo. Joten eiköhän tämän toivottavasti mene ohi tästä.

Mukavia viikonloppuja, Mesimarjaana

 

Kätilötyön käsikirjassa puhutaan raskausajan liikunnasta seuraavaa: "Raskauden viimeisellä kolmanneksella kannattaa liikunta soveltaa odottajantahtiseksi ja huomioida yksilölliset tuntemukset... ...Ablaatioriskin eli istukan ennenaikaisen irtoamisen riskin takia kannattaa välttää liikuntalajeja, jotka aiheuttavat voimakasta tärinää ja edellyttävät äkkinäisiä liikkeitä." Ja sellasiin liikuntalajeihin lasketaan (ainakin meidän koulutuksessa) lähinnä nyrkkeily-/kamppailulajit ja ratsastus. Ja mitäänhän ei ole laissa säädetty, kaikki on vaan suosituksia Eli juoskaa jos pystytte! Minultakaan se ei ole onnistunut koko raskausaikana.

Kävin sitten eilen siellä äitipolilla paikkojen tarkastuksessa ja ihan hyvä tilanne onneksi on Kohdunkaula on tosiaan vähän pehmentynyt (kuulemma ensisynnyttäjälle epätavallisen pehmeä) ja lyhentynyt, mutta sisämitta ultralla mitattuna oli hyvä ja kohdunsuu pysyy kiinni supistustenkin aikana, joten ei tarvitse kauheasti varoa, mitä puuhaa. Toki sitten jos kipeitä supistuksia alkaa taas tulla tiuhempaan, pitää olla päivystykseen yhteydessä. Mutta hyvä näin!

Toivottavasti Viikko saat nyt murusen heti rinnalle (kuten toivon kaikille muillekin) ja Morsanille toivon uskallusta nauttia tästä loppuraskaudesta surullisesta kokemuksesta huolimatta!

Sairaalakampelistan kokoaminen kuulostaa hyvältä idealta. Minä aion varata mukaan myös jotkut olohousut ja imetyspaidan/-topin tms., koska en todellakaan aio hengailla monta numeroa liian isossa sairaalamekossa montaa päivää. Lisäksi etenkin pienikokoisten naisten kannattaa varata omia alushousuja, sillä sairaalan puuvillapöksyt on monesti tosi isoja. Isojen terveyssiteiden kanssa on kuitenkin varmaan mukavin, ettei alkkarit roiku persuuksista vaan on tukevat. Toki sitten verkkohousut muotoutuu paremmin omien mittojen mukaan ja ovat toki hengittävät mutta kaikki ei tietty niistä tykkää.

Ja eilen poksui 32

 

Joo oikeen hyvä kun sairaalakassin sisällöstä on keskustelua. Sitä kyllä saa pähkäillä. Joitain vanhoja keskusteluja olen lukenu, niin siellä toiset pakkaa kaiken mahdollisen mukaan, toiset pelkän neuvolakortin. Ja kaikissa sairaaloissa ei saa kaikkea sieltä, jossain sairaalassa sai kuulemma jopa jotkut sairaalaliivitkin. Oon itelle koonnut eri palstoilta ottanut mitä voisin tarvita, mut sitä kun ei tiedä kun ei ole kokemusta. Plääääh.... :stick:
Siitä kassista, mietittiin just miehen kans että jos otetaan kaks kassia, sairaalaanmenokassi jossa mulle juttuja ja sairaalastapaluukassi, johon omat ja vauvan kotiutumisvaatteet, ja jälkimmäisen voi mies tuoda sitten kun on lähtö.

Synnytyssairaalaan tutustumassa kävin, oli kiva nähdä se paikka, harmi vaan kun mies ei päässyt mukaan oli reissuhommissa justiinsa. Se kätilö puhui niistä oikeista supistuksista, että voi tuntua alaselässä ja jaloissa ja vatsassa voi tuntua kuukautismainen tunne. No tänä aamuna tuli justiinsa sellaset tuntemukset, mutta ei olleet kuitenkaan kivuliaita. Kävi jo mielessä että nytkö se syntyy. Alkaako ne harjotussupparit muuttumaan jo sellaisiksi oikean tyylisiksi supistuksiksi...? Millasia muilla on ne harjotussupistukset ja onko muuttunu erilaisiksi loppuvaiheessa?

 

Voi vitsit miten aika rientää, kohta täällä saadaan jo ekat vauvat! :heart:

Saaju hyvä, että tilanne ei vielä ton enempää edennyt. Mä kun ajattelin, että sähän voisit tulla mulle doulaksi, jos mies ei pääse mukaan. Viimeksi meni niin mukavasti. Ja se TENS oli kyllä viimeksi kans ihan mahtava! Suosittelen kans kaikille, joilla saatavana. Mutta joo, taitaa teidän neiti ehtiä maailmaan ennen meidän vauvaa, kun mulla tullu aika tarkkaan lasketun ajan paikkeilla, paitsi viimeksi käynnistettynä. Ja 14.2. on synnytystapa-arvio, jolloin pitäis nähdä, tarviiko taas käynnistellä aiemmin.

Rintapumpusta kyselit, ja mulla kokemusta kolmesta; niistä 15v sitten käytössä olleista en muista merkkiä, mut sähköinen ehdottomasti. Viimeksi oli ainoa kerta, etten lypsänyt kertaakaan, mut näkyy olevan 5v sitten sairaalasta kotiintullessa haettu Medela-pumppu kaapissa ja ihan ok oli. Mun rinnat on kai jo niin vanhat ja viisaat tai väsyneet, ettei viitsi suihkutella, eli viimeks ainakin tarjonta vastasi aika sopivasti kysyntää! Ja luovutusta kun toiset mietti, niin mun tilanteessa ei kyllä onnistuis, kun on sen verran paljon muutakin rasitusta eli hepat jne... Onneks on niitä, jotka siihen kykenee!

Hyviä vinkkejä on tullu sairaalakassiin pakattavaks, tosin mä oon muistaakseni aina saanut ihan kannullisen mehua halutessa, niin en oo varannu pillimehuja. Ja viimeksi kätilö sanoi, et suklaa vii käydä vauvan masuun, joten ei kannata kilokaupalla syödä. Aika vähällä oon ite pärjännyt; hygieniatarvikkeet, kamera, puhelin ja laturi on ne tärkeimmät. Ja lukemista ehkä, vaikka sitä löytyy yleensä sairaalasta, ja mulla puhelimessa netti.

Jälkisupistukset oli tokasta jo aika pahoja ja kolmannesta muistan olleeni sängyllä yöllä kontallaan ja itku tuli ja valitin huonekaverille, kun mies ei ollu hieromassa selkää. Verrattavissa synnytykseen. Neljännestä ei sit kummosia ollu, eli vaihtelee kovasti? Tosin muutenkin olin silloin parhaassa kunnossa fyysisesti jo ennen synnytystä, kun meillä oli silloinkin jo yhdeksän hevosta, niin töitä olin tehnyt. Toivottavasti nyt kävis samoin.

Kovia supistuksia on ilmennyt täälläkin, selkää oikein polttanut ja sellaisia, mitä viimeks oli vasta synnytyksessä. Kun kuitenkin loppuneet, niin en oo stressannut, kun lääkärin mukaan mulla ei pitäis olla vaaraa ennenaikaisesta synnytyksestä, koska kaikki ollu täysaikaisia tähän mennessä. Noita harjoitussupistuksia tulee koko ajan, ku tekee jotain, mut niitä mulla ollu kaikista.

Ai niin, torstaina oli neuvola ja hb romahtanut 105. Rautaa taas napaan. Ja sf olikin jo 31 cm, eli lääkäri mitannut viimeksi omiaan, kun palas takas alkuperäiselle käyrälle... Sinänsä ikävää, et aikoinaan tytöstä ollu korkeimmillaan ton verran ja verrattuna viime raskauteen jo sentin enemmän. Mut toivon silti, ettei ois iso vauva tulossa.

Nyt lähdettävä iltatalliin, vointeja kaikille!

Bambiina & Veera-Valtteri 33+1

 

Siis ehdottomasti jos voi liikkua, niin huippua, minua vain harmittaa kun ei onnistu :/ Ja tuo ratsastus kävikin mielessä että sitähän ainakin suositellaan rajoittamaan

supistuksista, synnytys-supistukset ei ole kivun puolesta verrattavissa harkkasuppareihin, mutta nyt on viikon ajan esiintynyt alaselän jomotusta, mikä toi mieleen synnytyksen aikaiset supistukset. Lämpötyyny helpottanut onneksi. Samaan aikaan vatsaa kovotellut mutta kun ei ole ollut säännöllistä (lähinnä iltaisin) niin en ole huolestunut. Harkka-supistukset aiheuttaa mulle vatsan kovottumisen, sellaisen inhottavan mutta kivuttoman "paineen" tunteen vatsaan ja kiristää. Kuitenkaan eivät siis koske. Ensi viikolla neuvola niin pitää mainita asiasta, vaikka tod.näk. nämä vaatimattomat supistukset eivät ole mitään tehneet kohdunsuulla, eikä täällä hevillä ees tarkastukseen aleta..

Saaju, tuli mieleen niistä puuvillapökistä, musta oli aika hauska näky kun synnyttäneet äidit vaappui tohkeissaan käytävillä aamutakeissaan ja se oikeesti JUMALATON jälkivuoto-vaippa kaartoi takamuksessa ja sai aikaan näyn kuin kaikilla ois ollu kakkonen housussa, itsekin tähän varmasti mukaan lukeutuneena Noi normi-alkkarit onkin muuten tosi hyvä vinkki kassiin mukaan!

Ja muutenkin kun sairaalassa ollessa ei todellakaa näytetä hehkeimmältä ja mulle ainakin tulee semmonen olo että on sairas vaikkei oliskaan (liittyy sairaala-oloihin asiakkaan roolissa) niin on kiva jos on vaikka jotain omia kivoja pieniä ehostautumis-juttuja mukana, hiuspanta/ponnarit/oma käsirasva/omat vaatteet jne. mikä nyt kelläkin. Tulee paljon virkeempi olo jo kun saa omat olovaatteet päälle ja suihkun jälkeen rasvata iho omilla rasvoilla Toki edelleen toivon ettei saikulla tartteis olla ku päivä tai kaks mikäli kaikki menee hyvin niin sille reissulle ei turhia jaksa panostaa Esikoisen kanssa kun pitää hieman pidempään yleensä olla niin noita edellä mainittuja ainakin itse kaipasin ja vaikka kävit suihkussa niin olo oli silti "sairas" ja likanen..

 

Bambiina, eikun vaan viestiä laittamaan jos ei miehes jouda mukaan niin minä täältä könkkään doulailemaan Taisinkin just löytää sinut mun kätilötyön harjoitteluiden työkirjasta, johon meidän piti merkitä kaikki synnytykset. "Muuta huomioitavaa kohdassa" lukee, että tiukahkot hartiat ja taisitkin joskus täällä palstalla mainita siitä. Täytyy kyllä myöntää, etten mitenkään muista läheskään kaikkia asiakkaitani, joten en varmasti tunnista sinua, jos satutaan yhtäaikaa osastolle.

Minä oon ihan varma, että mun raskaus menee reilusti yli. En kyllä tiedä, miksi niin ajattelen Mies alottaa helmikuussa työn tutkimushaastattelijana ja se saattaa paskalla tuurilla olla Tallinnassa haastattelemassa viinaturisteja sillon kun minä lähden synnyttämään. Pitäis varmaan oikeesti olla joku varahenkilö tukijaksi! Sisko asuu suht lähellä, mutta se nyt ei varmaan pystyis edes tulemaan sairaalaan sisälle, kun ei sen kanssa voi keskustella esim. kuukautisista. Ois siinäkin tukihenkilö "hyiiiii, mä en kestä! ällöö!"

Babytwo, ei vitsi mitkä naurut sain tuosta jälkivuotovaippa-kuvailusta piristämään yksinäistä iltaa!

 

Minä sain kans hyvät naurut tuosta vaippajutusta Päätinkin ottaa mukaan ne omat olovaatteet ja alkkarit myös. Yks pähkäilyn aihe vähemmän. Lehtiä en varmaan ota, niitä näkyi olevan huoneissa. Mies saa kuskata kameraa ja tablettia mukana niin minun ei tartte niistä murehtia että joku varastaa... Olisko ne imetysliivit ja suojuksia kuitenkin otettava ja crocsit ja oma aamutakki. Ja tietysti ne hygieniatarvikkeet ja kännykkä.

 

Vatsa asukki päätti täällä säikytellä. Aamulla pariin otteseen tuli ihmeellistä ruskeeta limaa selkeesti kohdunsuulta. Soitin sitten ja pyysivät käymään näytillä vaikka kontrolli muutenkin olis ollut huomenna. Ihanasti vastassa vaan oli kätilö asenteella mitä tänne turhan takaia tulet..

Lopputuloksena kaikki hyvin vauva kasvaa tasaisesti ala- ja keskikäyrän puolessavälissä. Painoa nyt jo 1800g. Luultavasti kohdun suu oli vuotanut tipan verta mut enään ei mitään sellasta ollut näkyvissä.. kohdun kaulaakin oli jäljellä ainakin 4 centtiä ja suu kiinni.

32+6

 

Saaju vähän hienoa, jos oliski koko ajan kätilö tukena. Katellaan sit lähempänä, miten meidän käy, ja jos kuitenkin ehdit ennen. Mullahan on kaikki syntyneet ajallaan (40+0, 40+1 ja 40+1) paitsi toi neljäs käynnistettiin 38+5 ja syntyi seuraavana päivänä. Oli aika epäkypsä tilanne vielä silloin. Että jos ei tätä käynnistetä ajoissa, niin eiköhän se siihen kuun puoleen väliin tuu ja silloin on miehen vanhemmat reissussa kaukomailla kymmenen päivää, joten ei ole lastenhoitoapua. Ja jonkun on hoidettava hevosetkin... Mut 14.2. selviää lisää. Ja tosiaan joo, hartiat meinas olla tiukassa ja edellinen mulla oli jumissa ja revittiin väkisin ulos. : / Että oikeat tiedot oot bongannu tai pikemminkin mä oon arvannut täällä oikein. Ja luulisin tunnistavani sut, ku alkuun olin jopa ihan tolkuissani. Toivottavasti saat miehesi mukaan, pitäis sitä aina ainakin esikoisen synnytyksessä saada olla mukana!

Tänään on ollu ihmeen huono päivä, raskas hengittää ja huippaa ym. Mut ei auta, pakko lähteä ruokkimaan hevoset, et pääsen nukkumaan... : /

Bambiina & Veera-Valtteri 33+2

 

Jatkanpa vielä, kun mies ei päästänytkään mua talliin. Tänään on nimittäin lirahdellu housuun useamman kerran ja mainitsin siitä, kun ei sit pissaakaan ollu eikä haissut, kun viimeisellä kerralla tutkin asiaa. Siis valkkaria kyllä tullu reilusti koko raskauden, mut tää erilaista. No, soitin sit äippäpolin päivystykseen, niin onhan se aamupäivällä käytävä näytillä, kun on tulehdusriski, jos lapsivettä.

Nauroin kans tota Babytwon kuvausta, sama oli aikoinaan tuolla meidän synnärillä. Silloin kun mun kaks ekaa syntyi 90-luvulla, tuolla laitettiin vaan kuminauha lantiolle ja siihen sidottiin sellainen hehtaarivaippa. Se tosiaan näkyi kauas läpi yöpaidan ja aamutakin! Tällä vvuosituhannella siellä on ollu ihan tavallisia terveyssiteitä, ja toivottavasti edelleen. Ja mä oon kyllä käyttäny niitä sairaalan housujakin, niin ei oo tarvinnu kuskata pyykkiä kotiin. Niitähän saa vaihtaa miten usein haluaa. Mä oon ollu tosi tyytyväinen ton sairaalan synnäriin jne., joten kauhistutti, ku se kätilö äsken sano, et kaiva Naikkarin numero varalta esiin, jos alkaa supistelee, niin joudun menee sinne. Mut en halua missään nimessä, ku muutkin syntyny tuolla! Enkä edes usko, että mulla näin aikasin alkais synnytys.

Ronsku hyvä, että sullakin kaikki kunnossa! Ja parempi se on käydä näytillä, ku jättää menemättä, kun kaikki on aina mahdollista. Mustakin aina tuntuu, että turhaan meen, jos esim. ollu liikehälytyksen takia, mut aina on otettu vastaan ja itse rauhoittunut vasta sitten, kun todettu et kaikki ok. Ja tokahan mulla käynnistettiin silleen, kun lääkäri meinas, etten ehkä ehtis kotiin, ku joutuis takas, kun tilanne oli niin kypsä. Ja käynnistyksestä alle 6h tyttö syntyikin; mun nopein synnytys.

 

Moikka kaikille! Aktivoidun minäkin kirjoittamaan pitkästä aikaa. FB:ssa maaliskuisten ryhmässä kirjoitin, kunnes kyllästyin koko naamakirjaan ja lähdin sieltä pois. On muuten ollut totutteleminen facebookittomaan elämään.

Tietojani ei ketjussa ole, joten: ikä 32, 3. Muksu, kys. La 11.3

Äitiysloma alkaa keskiviikkona ja olen ihan kauhuissani. minulle työ on todella tärkeä osa elämääni ja on melkoinen totuttelu "lomailuun". Onko muilla samanlaisia fiiliksiä?

synnytystä olen miettinyt ja toiveissa on taas polikliininen / lysy-synnytys, eli mahd pikainen kotiutuminen. Toki vauvan ehdoilla mennään.. Mutta jos kaikki menee hyvin ja ilman puudutusta, niin mielelläni kotiutuisin pikaisesti. Viimeksikin pääsin kotiin synnytyspäivänä ja kaikki meni hyvin. Olin sairaalassa 20 min ennen syntymää ja pääsin vajaan 8 tunnin päästä kotiin. Vauva käytettiin näytillä 3vrk:n ikäisenä ja "näytettiin" miten imettäminen sujui.
Onko kukaan muu ajatellut nopeaa kotiutumista?

Ainiin.. Lisäisin vielä noihin yllättäviin juttuihin, mitkä voivat hämmentää esikoisen odottajaa/tuoretta äitiä - HIki ja se haju. Yh! olisin voinut asua suihkussa, kun tuntui, että lemusin niiin pahalle. Tuli tissihiki ja muut jutut tutuiksi.

Oma vointi on ollut hyvä ja päivät menevät mukavan vauhdikkaasti. Liitoskivut ovat pienoinen riesa. Pitää olla tyytyväinen, että hyvin on mennyt.. Toivottavasti tulevatkin viikot menevät hyvin, sillä kaikki vauvajutut on vielä hankkimatta ja laittamatta ...

Mukavia pakkaspäiviä kaikille!

 

Hei taas kaikille ja uusille ja aktivoituneille tervetuloa :wave:!

Näin sitä lähti sitten toiseksi viimeinen työviikko käyntiin. Jotenkin jo toivoisi, että saisi jäädä kotiin nukkumaan. Yöt rupeaa olemaan jo aika katkonaisia vessassa ravaamisen ja asennon löytymisen takia ja lisäksi tyypin liikkeet alkaa olla jo aika voimakkaita, joten jos yöllä iskee jumppatuokio niin ei siinä enää äitikään nuku :kieh:! Vatsanahkka venyy joka suuntaan ja yksi yö työnsin vaavelin jalkaa takaisinpäin, kun alko jo venyttelyt sattumaan.

Owl, kiitos amazon vinkistä. Katsoin, että itsekin voisin noita liivejä tilata. Miten sulla meni koon puolesta, osuiko heti oikeaan? Ja, jos saa kysyä mikä sulla normiliivien koko?

Sairaalakassin ajattelin pakata sitten, kun jään äitiyslomalle. Owlilla olikin hyvä muistilista. Viimeksi minulla oli kassissa mukana trip-mehuja ja ne olikin korvaamattomia synnytyssalissa, kun se ilokaasu pisti janottamaan ja vesi ei oikein maistunut.

Vauvan vaatteitakin pitäisi pestä ja löytää niille joku järkevä paikka. Esikoiselta löytyy jonkin verran neutraaleja vaatteita, että jos ne pesis ensin ja sitten kun sukupuoli selviää niin loput. Mitään uutta vaatetta en ole ostanut, lauantaina tosin ideaparkissa katselin name it:llä niin söpöjä tyttöjen vaatteita :heart:, että melkein jo teki mieli ostaa, mutta maltoin sitten itseni.


Noh, kai sitä pitäisi ruveta töihin, joten palaillaan!


Irene ja pimu rv 33+3 (8 työaamua jäljellä)

 

Sairaalakassin pakkasin viimeksi samana aamuna kun synnytys alkoi, oli jo vähän liian tuskaista, joten tällä kertaa vois aloitella vähän aikaisemmin, ainakin joitakin juttuja laitella valmiiksi.

Mä käytän kyllä ihan "mielellään" sairaalan vaatteita, onhan ne ihan kamalia mutta saa vaihtaa niin usein kun on tarve eikä tarvi kuskata kotiin pyykkiä. Eikä erotu joukosta, kaikki muut äidit jotka ovat olleet yhtäaikaa sairaalassa on yleensä hengailleet sairaalan vaatteissa myös niin pistää liikaa silmään jos itsellä ainoastaan ois normaalit vaatteet Eikä mulla mahtuiskaan se iso side omiin pikkuhousuihin ja vuotoa on tullut yleensä pari päivää aika runsaasti. Yöllä käytän kyllä jotain omia vaatteita kun se sairaalan mekko vaan pyörii ja kinnaa kun yöllä en oikein saa unta ja vaihtelen kylkeä niin saa olla joka välissä muuten suoristamassa.

Mäkin haluaisin kotiutua mahdollisimman nopeasti mutta ei taida onnistua, kummallakin lapsella ne bilit on olleet vähän korkeammalla ja on pitänyt pari päivää seurata verikokeilla että alkavatko laskeutua, onneksi ovat laskeneet molemmilla ilman hoitoa niin ollaan päästy kotiin. Itse oon siellä valossa viettänyt aikaa kun rv35 syntynyt.

Mullakin liikunta on jäänyt vähemmälle, rv 20 asti pyöräilin mutta lopetin kun lapsia kuskasin kerhoon enkä enää jaksanut vetää pyöräkärryä, alkoi tuntua huonolta. Kävellyt olen jonkin verran mutta tosi vähän entiseen verrattuna, liukkaita kelejäkin on ollut paljon niin en ole silloin paljoa uskaltanut. Painoa on silti tullut vasta 4kg vaikka herkutellutkin olen paljon. Jännä kun normaalisti paino nousee herkemmin ja nyt raskausaikana ei vaikka ei niin liikukaan. Tietenkään en aina ehdi istuskella kun kohta 3v ja 1v4kk täällä vahdittavana mutta aina hetkittäin saa onneksi levähtääkin.

saraheinä 33+1