**Maaliskuun murut 2014** tammikuussa <3

Töttöröö, itse odotan esikoistani, joten tenssiä en ole synnytyksessä kokeillut. Töissä ollessani oon kuitenkin testannut sitä yläselkäni lihaskipuihin ja tykkäsin kovasti. Asiakkaille oon myös aina suositellut sitä, jos ei ole vielä kannattavaa ottaa selkäpuudutteita tai jos synnyttäjä ei niitä halua. Suurin osa (ehkä 80-90 %) on kokenut tenssin hyväksi ja monet pärjäävät sen ja lämpötyynyjen yhdistelmällä hyvinkin pitkään Oon miettiny itsekin sen hankkimista, mutta ellen saa jostain lainaan niin varmaan käytän sitten vaan salissa.

Muutenkin olen hyvin avoin kokeilemaan erilaisia lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja, muun muassa aqua-rakkuloita aion kokeilla. Laittaminen sattuu perkeleesti, mutta parhaimmillaan antavat hyvän avun Lääkkeelliset sitten kehiin jos meinaa muuten tulla kuolema

Kiitos muuten liivinsuojavinkeistä! Jälkivuoto ahdistaa jo etukäteen sen takia, etten voi sietää terveyssiteitä :x Mutta ehkä se on pienin murhe sitten synnytyksen jälkeen

 

Noita jälkisupistuksiakaan ei taida tulla kaikille? Ainakaan mulla ei ole kummankaan synnytyksen jälkeen ollut yhtään. Saa nähdä tuleeko nyt...

Mäkin ajattelin olla tällä kertaa kotona vähän kauemmin kun synnytys alkaa, jos supistuksilla alkaa kuten viimeksi. Kuopusta odottaessa lähdin 3h päästä jo sairaalaan kun supistukset oli heti alusta niin kovia ja heti 4-5min välein, olinkin kyllä jo 5cm auki mutta sitten hidastui. Lähtötilanne oli ihan nolla, edellisellä viikolla paikat täysin kiinteät ja kiinni ja kaulaa normaalisti se 3cm vielä, ei mulla supistelekaan raskausaikana ollenkaan. Mutta en kyllä haluais kiirehtiä sairaalaan, siellä on vähän tylsää. Ja varsinkaan kun mies ei (luultavasti) pääse mukaan.

Mitään vauvaa varten en edelleenkään ole laittanut valmiiksi. Vaatteitakaan en osaa pestä näin aikaisin. Pitäis kyllä katsella niitä valmiiksi, ovat muuton jäljiltä ja eivät varmasti samassa laatikossa. Mutta ehtiihän tässä vielä. Harsoja ehkä pitäis ostaa lisää, niitä kyllä on mutta vois olla enemmänkin. Sänkyäkään en osaa laittaa vauvalle näin aikaisin vielä. Silti tuntuu että ois kiva jotenkin valmistautua jo.

saraheinä 32+2

 

Töttörööltä oivat vinkit ensikertalaisille! Olin itsekin yllättynyt täysin samoista asioista: jälkivuoto karmeaa, jälkisupistukset aivan järkyttäviä, maito suihkuaa miten sattuu ja liivinsuojat ei todellakaan alussa suojaa , hikoilu on kuin vaihdevuosi-ikäisellä ja mikä hienointa, vessassa tarttes ravata ehkä 3 kertaa päivään! Se oli huima helpotus verrattuna näihin viimeisiin raskausviikkoihin

Kivunlievityksestä viimeksi oli epiduraali, eikös ne uudelleensynnyttäjille mieluummin tyrkkää spinaalin? Joten lääkkeellisistä spinaali+kohdunkaula ja mahdollisesti joku kipulääke-piikki, näin olin ajatellut. Luin epiduraalin sivuvaikutuksista niin siitä vissiin enemmä haittaa sikiölle? Mutta en sitten tiedä uskoako noihin, ei ainakaa esikoinen mitenkää kärttysempi jne. ollut. Hienoa olis selvitä mahd. pitkälle ilman lääkkeitä, mutta toki niitä otan kun/jos tarjotaan. Amme on ehdoton ja suihku, sitten se lämpöpussi ja jumppapallo. Niilläpä pärjäsin pitkälle viimeksikin, epiduraali pistettiin kun olin 4cm auki ja sitten heräsin ponnistamaan Seuraavan kerran koski kun imetin, ne jälkisupistukset tuntui todella pahoilta..

Onko muut jo malttamattomia? Olisin jo niin valmis synnyttämään ja tukalat puoltoista kuukautta vielä kärvisteltävänä. Kaikki vauvaakin varten valmiina..

 

mimatsuu, en noilla sun arvoilla murehtisi paljoakaan oli radi eli ei. Hyviä arvoja ovat joten vauva ei saa ainakaan tuutin täydeltä sokeria. Toki dieettiä kannattaa pitää enimmäkseen yllä jos sitä ei hankalaksi koe mutta ei kaikki hyväkään pannassa ole jos sokerit sen kestää

Parus montanus, mä olen satunnaisesti laskeskellut liikkeitä kun meillä tuntuu olevan kausittain laiska vauva Sen verrankin vähäliikkeinen välillä että olen käynyt kerran synnärilläkin käyrillä kun en koko aamun ja aamupäivän aikana tuntenut kuin kolme hentoa liikettä. Käyrä oli suht ok mutta sitten taas pikkumies vaan kellui ultratessa eikä reagoinut ulkoisiin ärsykkeisiin joten lääkäri laittoi uudelleen käyrille ennen kuin uskalsi päästää kotiin. Teen aina silloin laskentaa 10 liikkeeseen asti kun hoksaan etten ole tuntenut esim. viiteen tuntiin kuin pari liikettä.

Tipetsu, täälläkin valvotaan ajoittain. Viime yö meni taas reisille, nyt kukutaan n. neljän tunnin unilla. Sain nukuttua 3 tuntia ennen vessareissua ja sen jälkeen valvoskelin pyörien pari tuntia. Sitten aloin torkahdella mutta heräilin ihan koko ajan. Kun lopulta uni valtasi, herätyskello soi. Jospa yrittäisi ensi yönä...

Imetysliiveistä, ostin kahdet ja ne tuntui ihan mielettömän hyvältä päällä! Tilasin netistä Boobin saumattomia kahdet kappaleet ja tekisi mieli pitää niitä jo nyt Niiden käyttämisestä en tiedä vielä mitään kun esikoista odotan mutta sairaalalla aion laittaa ne päälle ja yrittää heti alusta asti imetystä.

Kivunlievityksestäkin täällä oli vähän juteltu, mulla on ainakin vielä tarkoituksena yrittää lääkkeettömillä (paitsi aquarakkuloita, niille sanon piikkipelkoisena ei kiitos) ja ilokaasulla selvitä niin kauan kuin mahdollista. Olisi aivan huippua jos selviäisi ilman epiduraalia tai spinaalia kokonaan. Ponnistusvaiheeseen voisin jotain pientä puudutetta ajatella ihan vain repeämistä silmällä pitäen, vaikka eipä sekään taida siinä tohinassa paljoa sen enempää tuntua. Mutta synnytykset menee niin kuin menee joten en suunnittele mitään ettei sitten mene reisille, mennään sitten tilanteen mukaan.

(.) Tänne ei ihmeempää, neuvolassa käytiin ja sf-mitta oli kasvanut, JEE! On nyt 30 cm ja päästiin jo ala- ja keskikäyrän puoliväliin Kaikki oli muuten hyvin, vauva majailee alhaalla mutta pää vielä heiluu. Edelleen pötköttelee kiltisti raivotarjonnassa Seuraava neuvola viikon päästä tiistaina, sitä seuraava käynti onkin äitipolilla kun tehdään synnytystapa-arvio ja otetaan samalla streptokokkinäyte.

Mayinka & Nyytti 35+1

 

Neuvolalääkärissä käyty ja nyt ollaan sitten saikulla. Tötterö lyhentynyt alle 2 cm pituiseksi. Tällä viikolla vielä äitipolille lisätutkimuksiin.. Huhhei.

 

Tarkottaako hän tötteröllä kohdunkaulaa? Tyhmää kyllä nää eri käytännöt paikkakunnilla, ei meillä vaan mitää neuvolalääkäriä enää tässä vaiheessa oo. Kiva kun tiiä yhtään sitten omaa tilannetta,jos vaikka kävis jotain vastaavaa.. Oliko sulla Saaju jotain oireita jotka viittas että on lyhentyny? Painon tunnetta tai vastaavaa..

 

Joo tötterö on kohdunkaula kävin ihan ylimääräisellä lääkärikäynnillä supistusten takia. Kovotteluja ja muutamia vähän kipeitäkin suppareita on ollu päivittäin ja etenkin iltaisin vähän sellasta menkkamaista jomottelua ja painetta alamahalla ja selässä. Tyttö on myös tosi alhaalla ja painaa päätään vasten kohdunsuuta.. Nyt pitää välttää kaikkea, mitä ei ole ihan pakko tehdä ja äitipolilta sitten jatko-ohjeet.

 

Mä olen pitänyt imetysliivejä jo ajalta kun omat normit alkoi kiristää. kahdet nyt käytössä. ja synnytyksen jälkeen hankin vielä päiväliivit ja pehmeät yökäyttöön, jos tarvista.

 

Poks! Tänään täynnä rv34

Noista vinkeistä ensikertalaisille sen verran, että jokainen on kuitenkin oma yksilönsä ja kaikki jälkisupistukset ja jälkivuodot jokaisella omanlaisensa. Mun jälkisupistukset esikoisesta oli vain pientä menkkamaista jomotusta, ei siis ollenkaan paha. Ja jälkivuoto oli suhteellisen vähäistä vaikka odotin vuotavani kuin seula. Mulla ei myöskään imetys/hormonit saaneet aikaan mitään hikoilua. Maitolammikoissa kyllä nukuin. Joten mitään paikkaansa pitäviä vinkkejä en ainakaan itse voi antaa kun se menee kaikilla kuitenkin ihan yksilöllisesti. Ja välttämättä itselläkään ei mene nyt asiat tämän toisen kohdalla samalla tavalla kuin esikoisen kanssa.

Kivunlievityksestäkin on ollut puhetta ja jos vaan ois mahdollista niin ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä olisi kiva pärjätä. Esikoisesta kokeilin ilokaasua, mutta se ei auttanut mua yhtään. Sain jossain vaiheessa epiduraalin kiireellisenä; en itse sitä tajunnut pyytää mutta kätilö kyseli, että josko sen haluaisin ja olin kyllä silloin jo niin kipeä, että otin sen mielelläni. En yhtään muista paljonko olin silloin auki, mutta sairaalaan mentiin kun kohdunsuu oli 3-4cm auki ja siitä vajaan 6 tunnin päästä poika oli syntynyt. Pitää nyt katsoa tämän synnytyksen kanssa, että kuinka kauan kotona tulee viihdyttyä. Viimeksi supistuksia kesti monta tuntia, että olin tuon 3-4cm auki mutta sitten taas loppu menikin paljon nopeammin. Onneksi sairaalaan on vain n. 20min automatka. Ja ainakin ammeeseen ajattelin tällä kertaa mennä

Mulla on selkeästi ainakin tällä hetkellä niin, että on paljon parempi olo (siis esim. alapäätä särkee vähemmän/ei ollenkaan) jos vaan liikkuu. Vaikka taas toisaalta tämän mahan kanssa ja toppavaatteissa tuntuu toisinaan tosi raskaalta liikkua ja erityisesti työnnellä esikoista rattaissa. Mutta pitemmätkin kävelylenkit onnistuu hyvin. Istuminen aiheuttaa harkkasuppareita ja iltaisin kun istuskelee sohvalla kun esikoisen on saanut nukkumaan niin tuntuu, että maha on koko ajan kovana. Viime yönä nukuin tosi sikeästi klo 4 saakka mutta sitten olinkin valmis heräämään ja pyörin sängyssä ja välillä torkuin. Eniten vaan odotan, että pääsen tästä mahasta eroon, varsinkin kun se vaan kasvaa tosiaan eteenpäin niin on kyllä niin pahasti tiellä kun jotain noukkii maasta tai esimerkiksi laittaa kenkiä jalkaan. Olen ihmetellyt miten esikoisesta vielä ihan viimeisilläni puin nauhallisia kenkiä jalkaan ilman suurempia ongelmia kun nyt tuntuu olevan ongelmia saada jalkaan edes ihan vaan jalkaan vedettävät kengät

Elluska ja pikkuinen rv34+0

 

Olin taas viikon edellä, mulla on rv 32+5 tänään eikä 33+, heh.
Neuvolassa kaikki ok, sf mitta 29, keskikäyrää huitelee tasaisesti. Raivotarjonnassa myös edelleen, kasvot eteenpäin siis minun mahaa kohti ja laittaa aina käden eteen suojaksi kun terkkari painelee, eikä tuo ihmekään niin sitä itekin tekisi
Tilasin H&M:ltä imetysliivit x2, imetystopit x2 ja imetyspaidan. Koot laitoin summissa kun ei siellä ollut kunnollista kokotaulukkoa. Oli että rintojen alta kun mittaa niin saa sen numeron, ok, mutta miten se kuppikoko muka mitataan? Otin sitten D:n kun ennen raskautta oli B ja luulen että se nyt on C. Kaikenlaista...
Mulla vaihtelee tuo nukkumishomma, yleensä kyllä nukahdan jo iltakymmenen jälkeen ihan hyvin, sitten ramppaan pissalla 1-2 tunnin välein. Joskus en saa unta enää kahden jälkeen, joskus neljän jälkeen, joskus nukun kuuteen asti kun herätyskello soi. Väsynyt oon joka tapauksessa koko päivän, olin nukkunu tai en. Tämä näköjään on ihan normaalia kun sitä on yhdellä jos toisellakin.

 

Totta kai on erilaisia jälkisupistuksia - itselläkin ekassa ei juuri mitään ja toisessa oikein kunnon tuskat, -vuotoja ynnä muuta, mutta niistä on hyvä puhua. Neuvoloissa ja synnyttäneiden osastoilla keskitytään niin paljon itse synnyttämiseen ja imetysasioihin, että nämä joskus aika voimakkaatkin kokemukset jäävät lähes huomiotta. Myös esim. vuodenaika vaikuttaa, jälkivuoto ja hikoilu kesällä on paljon piinallisempaa kuin talvella. Ehkä vaivat on helpompi kohdata, kun niitä osaa odottaa?

 

Saaju tsemppistä sinne! Jospa se tötterö ei lyhenis enää ja tilanne levolla korjaantuu. Sama kiinnostaa mua kuin Babytwo:ta,eli onko mitää merkkejä/oireita ollu ennen kuin tötterön huomattiin lyhentyneen?
Mulla tuntuu välillä painetta ja siltä,että käsi tai jalka tai pää tulee pihalle minä hetkenä hyvänsä.. Mutta tötteröllä pituutta viimeksi 4cm.. Ja siis suppareita päivittäin väh. kerran. Kovottelee ja jomottelee.


Kivunlievityksestä en osaa sanoa mitään. Burana ja panadol toimi parhaiten sektion jälkeen Mutta kai mä jotain muuta pyydän kun panadolia


Neuvolassa käyty tänään eikä siellä paljon tullu kun myötätuntoisia nyökkäyksiä valvomisesta : / Mutta muuten siellä kaikki ok. Sf oli 36 ja huvittavan näköstä oli kun näytti käyrää,niin mulla oli joku oma käyrä näytön yläosassa Toki käyrästö on yksöisraskaus-käyrä..
Hb oli 121 (118) oliki noussut viime kerrasta
Paino +800/vko yht: 13,1kg tullu
RR 117/76

Sykkeet ja liikkeet ok,A-vauvalla syke tosi nopee mutta B:llä huomattavasti hitaammat..Kauan niitä kuunteli,mutta tuumaili olevan normaalit kuitenkin. B:llä on syke ollut aina hitaampi,ihan alussakin kun omalla dopplerilla kuuntelin,niin eron kyllä huomasi.. Terkka sanoi että ne on niitä yksilöllisiä eroja nämäkin. En tajunnut lukuja kysyä,mutta A:lla varmaan jotain 150 ja B:llä 120-130. A kyllä mylläsi kovasti,B-liekkö nukkunut. Vauvat kyllä tuntuvat liikkuvan vuorotellen.

Puhuttiin vähän myös synnytyksestä,josko kävisin pelkopolilla juttelemassa,ehdotti terkka. Kunhan ensi kerralla käyn äitipolilla ja synnytyksesta sielläkin tarkotus puhua,niin terkka ehdotti että sen perusteella sit kävisin juttelemassa. Kun sektiosta aikaa niin vähän,niin tutkailee kohtulihasta yms. Pakko sanoa että molemmissa tavoissa hyvät ja huonot puolensa. Alakautta en ole synnyttänyt,mutta siis lähinnä tämä,että kun en voi hallita tilannetta itse,se pelottaa. Ja ympärillä oleva härdelli saa mut paniikkiin ja hätääntymään..
Pitää miettiä nyt.
Neuvolassa on ihan kiva käydä Musta on kyllä koko ajan tuntunu liian vähiltä nuo neuvolakäynnit vaikkei siellä nyt sen kummempia tapahdukaan. Sairaalassa se on jotenkin kliinisempää eikä niin rentoa jutustelua vauvoista ja raskaudesta,kuin neuvolassa..


Nyt iltapuuhiin!


-Tipetsu ja tuplakupla 32+1-

 

Tipetsu ollaanko pojat siis ottamassa ulos suunnitellulla sektiolla? Vaikka en aiheesta mitään tiedäkään, niin itekin varmaan kaksosten kohdalla päätyisin tuohon... Useinhan toinen saattaa syntyä alakautta ja toinen sitten sektioidaan. Ehkä hirvein mahdollinen tilanne, siinä on sitten kaikki paikat muusina. :kieh:

Mä keskustelin sillä kummikätilökäynnillä kivunlievitykset läpi, ja aion tosiaan yrittää pärjätä ilokaasulla ja jumppapallolla. Kun en halua että selkärankaa piikitellään, ainoa järkevä vaihtoehto on se kohdunkaulan puudute. Mutta kun senkin laittamisen aikana pitäis tietysti olla paikoillaan, ja se onnistuu multa synnytyksessä huonosti. Saa nyt nähdä, ehkä loppuviimein kuitenkin huudan jo ovelta sitä spinaalia. Ponnistusvaihe on ainoa mikä jännittää kunnolla, en haluaisi mielelläni tuntea sitä kaikkea venymistä...

Tietääkö joku, onko joka sairaalassa nykyään tuollainen TENS-laite?? Mulle riittäis jos sairaalassa olis, nopeena synnyttäjänä joudun joka tapauksessa lähteä heti ekoista merkeistä sairaalaan.

Mulla ei juuri ollut jälkisuppareita ekan synnytyksen jälkeen, mutta muistan niiden inhottavuuden tokan lapsen jälkeen. Onneksi sillon voi jo paremmalla omallatunnolla ottaa särkylääkettä.

Musta on hyvä että näistä synnytyksen jälkeisistä vähemmän kivoista jutuista mainitaan täällä. Kukaan ei esimerkiksi koskaan kertonut mulle ennen esikoista, kuinka hemmetin kipeetä ja inhottavaa maidonnousu on. Voin kertoa että järkytyin pahemman kerran kun mun rinnat turposivat koripallon kokoisiksi, ja täsmälleen yhtä koviksi. :O Harvan rinnat on myöskään tottuneet siihen että niitä koko ajan imetään, joten nännitkin olivat rikki ja TOSI kipeet ekat viikon vaikka vauvan imuotteessa ei ollut mitään vikaa jne. Muistan että kävin suihkussa imetystoppi päällä, koska muuten tisseistä olis pitänyt pitää koko ajan kiinni kun olivat niin jumalattoman arat, ja yhdellä kädellä on tosi paha pestä hiuksia... Nykykokemuksella sanon, että kaikista näistä ihmeellisyyksistä selviää hyvin, tärkeintä on ettei hätäänny.

Ostin nuo töttöröön (ja monien muiden) suosittelemat imetysliivistä täältä: Bravado Body Silk Seamless Nursing Bra Tilasin aluksi vain yhdet kun postarit oli niin halvat, tilaan sitten lisää jos tykkään noista. Tuli näköjään 15€ halvemmaksi kuin Suomesta tilatessa! Ne ei tosin ole vielä saapuneet, joten en voi vielä antaa palautetta.

Mä oon saanut pari yötä nukkua ihan kohtalaisesti, jee! Tunteja tulee toki liian vähän, mutta mutta... Toivon että nuo täysin toivottomat yöt jää yksittäisiksi poikkeuksiksi.

Mä kaaduin eilen liukkaalla pihalla. : / Pelästyin tietenkin, ja kohdunsuuta (tai jotakin paikkaa siellä ihan alhaalla) alkoi särkeä. Se meni kumminkin ohi ja beibikin liikkuu normaalisti, joten selvittiin kai säikähdyksellä.

Muistakaahan muuten, että ekakertalaisenkin synnytys voi edetä nopeasti. Mä aukesin esikoisen kohdalla tunnissa 4 cm:stä siihen 10 cm:iin. Kun kukaan ei voi etukäteen tietää, kuuluuko ns. nopeisiin synnyttäjiin vai ei.

Teen nyt päivitykset, tännehän oli pari uuttakin tullut.

Cassy ja pikkupikkusisko rv 33+3

 

Nyt on päivitetty. :wave: Töttörööltä puuttuu ikä, mutta sitä ei tietysti tarvitse kertoa jos ei halua. Samaten olis kivaa jos mahdollisimman monelta olis tuo sukupuolilupaustietokin merkattu. Kaikki tietysti kertoo sen mitä haluaa.

 

Cassy ei ole mitään varmaa millä tyylillä pojat syntyy..En tiiä mitä se lekuri tarkotti kun sanoi että katellaan kohtulihaksen kuntoa että kestääkö -alatiesynnytyksen vai uuden sektion..? Niinhän se on,että usein A vauva syntyy normaalisti ja B sit hätäsektiolla : / Mutta monesti myöskin molemmat syntyy alakautta,vaikka toinen olisikin perätilassa. Tuo mua pelottaa,mutta neuvolan terkkakin sanoi että "sieltä se perätilassa oleva vaan sujahtaa kun A-vauva aukonu kanavaa" Ja siis tuolla monikkoperheiden puolella kirjottelen myös,niin jengi siellä on synnyttäny molemmat alakautta..Mutta parin viikon päästä tiedän paremmin jotain.



-Tipetsu ja tuplakupla 32+2-

 

Oon kans samaa mieltä, että kaikille ei tule inhottavia jälkivaikutuksia synnytyksestä, mutta niistä on hyvä puhua koska myös itselleni juuri nuo maidonnousut jne tulivat yllätyksenä ja se miten oma keho muuttui synnytyksen jälkeen, miten oudolta se tuntui. Kaikki ne uudet hormonien aiheuttaman myllerrykset!

Oliko uudestaansynnyttäjillä minkälainen muuten ensimmäinen synnytys? Kysyn sillä mielenkiinnolla kun itsellä meni kuin unelma, ja nyt pelkään että ei toiste voi sitä onnea sattua. Mulla siis meni vedet yöllä sänkyyn, sairaalaan 7 aamulla, supistukset säännölliseks klo17 alkaen, suihku, amme, kuuma kauratyyny siinä välissä, epiduraali seuraavana yönä klo1, 4cm auki, sitten heräsin ponnistamaan klo 5 jälkeen, 13min ja tyttö sylissä Kätilö kehuikin ensikertalaiseksi oikein mallisuoritukseksi Ainut mikä vaihe sattui, oli avautuminen ennen epiduraalia. Nyt pelkäänkin ponnistusta, että se tällä kerralla sattuu tai en kerkeä saamaan puudutetta ajoissa jne jne.. Kauhukuvat pyörii mielessä nyt kun tietää miten se parhaimmillaan voi mennä ja ettei sitä satu toista kertaa mulle..

Jee, ens viikolla alkaa virallisesti mammaloma, h-hetki lähenee! opcorn:

Tipetsulla onkin kaksin verroin suoritettavaa

 

Oliko uudestaansynnyttäjillä minkälainen muuten ensimmäinen synnytys? )

Eka synnytys oli pitkä ja raskas, lopussa paljon sykkeiden heittelyä vauvalla ja oma ymmärrys asioista alkoi olla jo koetuksella. Sektiotakin mietittiin. Imukupilla lopulta tuli esikoinen tähän maailmaan. Avautusmivaihe oli ihan saakelin pitkä, käytin ilokaasua, olin suihkussa, ammeessa, selälälläni, kontillani ja vaikka miten päin. Episiotomia. Vauva 3200 g, vihreästä lapsivedestä. Synnytyksen kesto n. 22 h, josta 17 h sairaalassa. Tajusin jälkikäteen, etten ollut millään tavalla valmistautunut tähän elämäni koitokseen, kun kaikki vaan kehuivat epiduraalia ja uskoin sen hoitavan homman puolestani. No, näinhän se ei ihan mene

Toinen synnytys oli aika peruskauraa, luulisin. Kalvot puhkaistiin, kirkas lapsivesi. Ekaan verrattuna ponnistusvaihe oli aika kauhea, mutta palautuminen nopeaa. Samana päivänä olo oli kuin ei olisi mitään tuolta jalkovälistä ikinä pusannutkaan. Vauva 3150 g, lopussa vihreä lapsivesi. Synnytyksen kesto n. 11 h, josta 5 h sairaalassa.

Molemmissa epiduraali, mutta sen aiheuttama tärinä ponnistusvaiheessa ja synnytyksen jälkeen on aika sietämätön, samoin lämmönousu ja virtsaamisongelmat ym. Osa voi toki johtua synnytyksestä itsestäänkin.

Molemmilla kerroilla olen lähtenyt ehkä vähän hätiköiden sairaalaan, nyt tosiaan TENS-laitteen voimalla toivon sairaalaosion supistuvan pariin kolmeen tuntiin. Toki jos epiduraalin/spinaalin himo iskee, niin epäröi lähteä. Matkaa on n. 10 minuuttia, joten ei tarvitse sen kummemmin ennakoida. Kaksi edellistä olen ponnistanut puoli-istuvassa (koska jalat olleet ihan hyytelöä), nyt haluaisin kokeilla esim. konttausasennossa ponnistamista.

En tiedä miten jaksan vielä nämä viimeiset päivät töissä, ottaa päähän ihan kaikki. Mutta sepä kai kuuluu asiaan.

Muoks. 38 vuotta

 

Saajulla taitaa olla vähän samaa "vaivaa" kuin minulla... Täälläkin se tötterö on lyhentynyt ja on ollut niitä kovotteluja + välillä kipeitäkin suppareita sekä kaikenmaailman jomotteluja. Alkuun kohdunkaulaa taisi olla jotain viitisen senttiä mutta joskus rv + 20 alkoi toden teolla nämä supistelut ja rv 28 sitten jouduinkin lepoon kun huomattiin että oli lyhentynyt muutamaan senttiin ja raotteli sormelle. Ensin pötkötin vähän aikaa osastolla ja vauvan keuhkoja kypsyteltiin varuilta kortisonilla, sitten pääsin kotiin ja täällä nyt yrittänyt olla rauhallisemmin. Maanantaina rv 34+0 kävin polilla tarkistuksessa ja nyt äitiyskortissa lukee että kohdunkaulaa jäljellä 2-3 cm ja on sentin verran auki sekä pehmennyt. Nyt ei kuulemma enää vaan raotellut sormelle vaan se lääkärin sormi sujahti sinne vauvan päähän asti ihan helposti. Ja kuulemma vauvalla pää on tosi alhaalla ja painaa sitä kohdunsuuta (tämä kyllä jo ihan tuntuukin kun vähän kyykkii tai istahtaa pöntölle). Saattaa kuulemma hyvinkin syntyä ennen laskettua aikaa mutta saattaa olla syntymättäkin, hyvin epämääräistä. Ei kuulemma enää estellä tässä vaiheessa vaikka tulisikin. Jospa tuo kuitenkin vielä ainakin jokusen viikon tuolla viihtyisi...

Imetysliiveistä sen verran että itse ainakin huomasin ne ihan välttämättömiksi jo siellä sairaalassa. Viime kerralla olin ostanut valmiiksi yhdet ainoat imetysliivit ja sitä sain katua, olivat ensinnäkin ihan liian pienet ja kaarituelliset - eihän niitä pystynyt pitämään... Pakko oli kuitenkin hirttätyä niihin aina silloin kun kävi esimerkiksi syömässä kun muuten maito tirskui aamutakistakin läpi ja kaikki paikat oli ihan sotkussa. Ja oli muuten ihan hirveää touhua lähteä heti kotiutumisen jälkeen vaatekauppaan parempia liivejä ostamaan... |O Kannattaa ostaa niitä ensimmäisiä viikkoja varten jotkut oikein löysät pehmeät kaarituettomat liivit, itse tykkäsin semmoisista lindexin pehmoliiveistä joissa se koko kuppiosa on vaan semmoinen yhtenäinen kangasläppä. Ja itse otan nyt tällä kerralla sinne laitokselle mukaan useammatkin liivit + laatikollisen liivinsuojia. Niin ja se apteekista saatava lansinoh- rasva on ihan taivaallista kun nännit menee imemisestä rikki.

 

Onpas täällä mukavan aktiivista. Tosiaan varmaan moni asia, joista täällä nyt keskusteltu (mm. synnytys, jälkisupistukset, maidonnousu, jälkivuoto jne.) on tosi yksilöllisiä. Mutta ainakin itselle jo ensimmäistäni odottaessa oli hyödyllistä lukea palstalta juuri näistä asioista, koska ei niistä muualta oikeastaan hirveästi tietoa tule.

Itselläni jälkisupistuksia tuli toisen synnytyksen jälkeen, ensimmäisen jälkeen ei mitään. Maidon nousu on minulla tapahtunut sitten juuri kotiuduttua kaksi -kolmepäivää synnytyksen jälkeen. Etenkin ensimmäisen synnytyksen jälkeen olin ihan epätoivoinen, kun imetys oli lähtenyt sujumaan tosi hyvin sairaalassa, ja sitten kun pääsi kotiin niin mistään ei tullutkaan enää mitään kun rinnat olivat niin kovat ja jätit... Rintapumppu (sähkökäyttöinen) auttoi sitten siihen. Vuokrasimme sen Folkhälsanilta.

Synnytyksen osalta, nyt on jotenkin ihan levollinen olo. Sain lähetteen synnytystapa arvioon edellisten synnytysten nopeuden takia. Lähinnä jottei vauva nyt ihan kadulle synny. Ensimmäisen synnytyksen osalta kohdunsuu oli auki 9 cm, kun pääsimme sairaalaan. Supistukset olivat silloin todella voimakkaita jo heti ensimmäisestä supistuksesta. Toinen synnytys eteni tosi nopeasti kalvojen puhkaisusta (millä se käynnistettiin), mutta supistukset eivät olleet voimakkuudeltaan ollenkaan sillä tasolla kuin ensimmäisessä. Kamalinta toisessa synnytyksessä oli erittäin nopea ponnistusvaihe ilman kivunlievitystä.

Saaju, minulla oli kohdunkaulaa 2 cm jäljellä keskiraskauden lääkärintarkastuksessa (rv. 26). Tuolloin lääkäri sanoi, että sekin hyvin yksilöllistä missä mitoissa mennään. Vertasimme lukemaa toiseen raskauteeni ja siellä mitta oli sama samoilla viikoilla, joten lääkäri arvioi ettei kohdallani sitten olisi huolta. Toinen raskaushan meni kuitenkin yliaikaiseksi.

Mesimarjaana, rv. 31+2

 

Mesimarjaana, mulla on nyt kuukaudessa lyhentynyt kohdunkaula noin neljästä sentistä 1,5-2 senttiin ja tosiaan niitä kivuliaitakin supistuksia ollut viikon ajan päivittäin. Yksilöllistähän se pituus on, mutta lähinnä tuo nopeasti tapahtunut muutos on nyt huolen aihe. Perjantaina aika äitipolille, joten sitten tiedetään enemmän. Voi olla, että pituus jämähtää tuohon ja raskaus jatkuu normaalisti, tai sitten paikat pehmenee ja lyhenee entisestään ja mukula syntyy milloin vaan. Nämä viikot on eräänlaisia "herkkyysviikkoja", jolloin aika monilla ilmenee erilaisia ongelmia raskauden kanssa, mutta monesti tilanne rauhottuu parin viikon kuluessa Meilläkin osastolla supistusten tms. ongelmien takia makaavat on useimmiten just jollain näillä viikoilla.

Mutta eipä auta kuin maata nyt rauhassa ja äitipolilta sitten lisää tietoa, uskaltaako sitä tehdä mitään. Eilen illalla tuli pieni paniikki-itku, mutta nyt oon kyllä aika rauhallisin mielin ollu. Mutta pitihän se tietää, ettei ykskään kätilö saa nauttia normaalista raskaudesta ja säännöllisestä synnytyksestä, se kun tuntuu olemaan sääntö :stick:

Asiasta kukkaruukkuun, osaako joku sanoa H&M imetystoppien mitoituksesta eli lähinnä miten hyvin niissä liiviosan kokoa on ajateltu paisuneiden maitotissien mukaan? Mä nyt tilasin s-kokoiset topit, normaalisti käytän paidoissa kokoa xs-s, mutta rinnat tosiaan on sen verta isot jo nyt, että mietin niiden mahtumista tuohon s-kokoon.. Toisena kysymyksenä rintapumput, olisko suositteluja? Toki niissäkin toiset sopii toisille ja joillekin taas ei yhtään, mutta josko olisi joku merkki/malli ylitse muiden

Saaju ja Enni 31+5

 

Plaah aamuheräämiset ovat taas alkaneet... Saaju ja Viikko, tosiaan tosi yksilöllisiä nuo mitat ovat. Ilman muuta tilanne on silloin eri, jos kohdunkaula lyhenee nopeasti ja on vielä niitä kipeitä supistuksia. Hyviä vointeja teille ja lepäilkäähän. Minulla oli kohdunkaulan pituus lähtötilanteessakin vain 3 cm. Katsoin että edellisessä raskaudessa rv 35 kohdunkaulaa oli enää 0,5 cm (pehmeä) ja silloin lääkäri arvioi että syntyy varmaan hyvin pian, mutta sitten meni kuitenkin yliaikaiseksi. Onneksi meillä kaikilla alkaa olla viikkoja jo niin hyvin, että vauvoilla on jo oikein hyvät mahdollisuudet, jos syntyisikin.

Mesimarjaana

 

Heippa! Minäkin voisin nyt liittyä tähän ketjuun. La on 13.3, toinen lapsi ja tyttöä ennustetaan. Ikä on 33 ja synnytyssairaala on LKS.

Olen käynyt teidän keskustelua ja ajttelin että nyt on aika itsekin ryhdistäytyä kirjoittelemaan. Tämä raskaus on ollut henkisesti aika raskas minulla. Reilu vuosi sitten koin kaikkien odottavien painajaisen - kohtukuoleman viikolla 29+0. En halua tästä kovin paljon puhua tässä palstalla, koska tarkoitus ei ole pelotella tai tuoda tänne huonoa tunnelmaa. Tämä on syy miksi en ole liittynyt keskusteluihin aikaisemmin enkä oikein ole uskaltanut odottaa että meille syntyisi elävä vauva. Joulun jälkeen kuitenkin päätin että minullakin on lupa odottaa vauvaa, ja nyt olenkin jo uskaltanut tehdä vähän valmisteluja. Pelko on tietty edelleen koko ajan seuralaisena ja liikkeitä seuraan tarkasti.

Tämä raskaus on fyysisesti mennyt hyvin. Jäin sairaslomalle pariksi viikkoa joskus viikolla 28 kohdunsuun pehmentymisen vuoksi, ultrassa lääkäri kuitenkin totesi sen olevan ihan kunnossa. Eli sormella tk lääkärin mielestä tuntui pehmeältä, mutta ultrassa kaikki ok. Olen kuitenkin ollut sen jälkeen sairaslomalla nyt lähinnä väsymyksen ja valvomisen takia. Herään yöllä 4.00 aikaan enkä enään tahdo saada unta. Ihmettelin kuinka helposti minut laitettiin saikulle. Olisin itse ollut valmis vielä tekemään töitä ja jopa hieman vastustelin. Mutta on se ollut hyvä saada levätä päivällä. 4-vuotias esikoinen on hoidossa lyhyitä päiviä 15pv/kk ja jatkaa niin vauvan synnyttyäkin.

Onko täällä muita liikunnan harrastajia? Pystyttekö vielä liikkumaan? Minä käyn vielä päivittäin hölkkä- tai hiihtolenkeillä tai kuntosalilla. Tuntuu että jaksan paljon paremmin jos liikun. Tosin välillä jos on tullut tehtyä liikaa niin huomaan olevani iltaisin tosi väsynyt.

Synnytyskin on alkanut mietityttää. Minulla on matkaa synnärille 130km... Huonolla säällä jopa 2h. Minulle on tosin suunniteltu käynnistystä (edellisen raskauden takia ei anneta mennä yliaikaiseksi) viikolla 39 jos synnytys ei ennen sitä ole tapahtunut.

Tänään 33+0!

 

Kiva, kun täällä alkaa olla vähän aktiivisempaa! Mä en tosin enää edes lupaa yrittää ryhdistäytyä, kun näköjään kirjautuminen on niin vaivalloista . Mukana roikun kuitenkin.

Kiitos noista imetysliivivinkeistä! Täytyy niihin vielä paremmin tutustua ja tilata jotkut jostain. Huomasin, että huuto.netissä näyttää olevan jonkin verran noita imetysliivejä myös. Käytettyinä en jotenkin osais niitä ostaa, mutta siellä näyttää olevan uusiakin hiukan kauppahintoja halvemmalla, joten täytyy pitää silmät auki.

Liikelaskentaa en ole harrastanut, kun vauva on sen verran rauhallinen, ettei siitä mitään olis kuitenkaan tullut . Noiden heikosti tuntuvien liikkeiden vuoksi laittoivat neuvolasta lähetteen ä-polille, jossa kävin pari viikkoa sitten. Vauvalla liikkeiden suhteen kaikki ok, vaikka olihan se aika rauhallisesti siinä ultrauksenkin aikana. Lääkäri sen sijaan "huolestui" vauvan pienestä koosta ja tänään kävin uudessa kokoarviossa. Vauva menee siis ihan alakäyrää, mutta oli tasaisesti kuitenkin kasvanut. Neuvolassa sf-mitta on ollut keskikäyrän ja yläkäyrän puolessa välissä. Tulipahan taas kerran todettua, että sf-mitta ei välttämättä kerro vauvan koosta yhtään mitään. Joudun vielä parin viikon päästä käymään kokoarviossa ä-polilla radin takia. Makrosomista tästä vauvasta ei kuulemma enää saada, mutta lääkärin mukaan joskus radi käyttäytyy niin, että saattaa heikentää istukan toimintaa ja ison vauvan sijaan vauva ei kasvakaan normaalisti ja tipahtaa täysin käyriltä.

Vauva on aikalailla koko ajan ollut poikittain/viistosti niin, että pää on mun oikeassa kyljessä. Lääkäri totesi, että mikäli ei itse käänny, täytynee yrittää ulkokäännöstä viikolla 37. Onko kellään kokemuksia vauvan kääntämisestä? Se kuulostaa vaan niin kummalliselta, ettei oikein tiedä mitä siitä ajatella.

Jälkisupistuksia mulla ei ole kummallakaan aiemmalla kerralla tullut, mutta kuulostavat aika ikäviltä. Maidon nousu on jotain ihan kamalaa, mutta kaalinlehdet rinnoille on auttanu mua siinä turvotuksessa, vaikka haju ei ihan kamalan mieltäylentävä olekaan . Onneksi se pahin kipu on hellittänyt kuitenkin muutamassa päivässä. Se on vaan jotain semmosta, ettei siihen oikein osaa varautua. Mutta nää on todellakin kaikki aika yksilöllisiä juttuja.

Valmistelut on edelleen alkutekijöissään, mutta onhan tässä vielä aikaa. Esikoinen syntui 41+6 käynnistettynä, kakkonen tuli 38+6 omia aikojaan ja jotenkin olen henkisesti päättänyt valmistautua siihen, että tämä kolmas tulee jossain sillä välin . Ekasta synnytyksestä jäi tosi hyvät muistot ja hyvä mieli, vaikka olin pelännyt sitä ihan tajuttomasti. Vauvan sykkeet laski välillä ja paarit tuotiin jo viereen ajatuksella, että "kohta mennään kovaa", mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Imukupilla vedettiin poika ulos ja jonkun aikaa joutui olemaan tarkkailtavana sinisyyden takia. Taisi syntyessään saada "vain" 6 pistettä. Toinen synnytys oli kai aika perus. Silti se oli jotenkin paljon kivuliaampi, kun ensimmäinen ja pelolla ja vavistuksella odottelen tätä kolmatta. Tai pyrin olemaan sitä ajattelematta :/. Ilokaasu on ollut mulle ihan paras ystävä jonkun aikaa, sen jälkeen olen saanut epiduraalin. Eka kerralla se toimi loistavasti, tokassa synnytyksessä puudutti vain toisen puolen ja se oli jotain ihan kamalaa. Noin periaattessa ihan ok synnytys ilman mitään dramatiikkaa, mutta jostain syystä siitä jäi silti huono fiilis. Katotaan siis mitä seuraavaksi .

Aurinkoisia talvipäiviä!

Onnenmurunen + poika 34+4

 

Pitkäaikainen taustailijakin yrittää palata aktiivisempaa keskusteluun..

Morsan tuossa jo mainitsikin pitkät matkat synnärille, itsellänikin matkaa sairaalaan on noin 100 km ja välillä mietityttää että pitäisköhän vuokrata teltta ja mennä jo hyvissä ajoin leiriytymään sairaala-alueelle, että taatusti pääsee turvallisesti ja ajoissa perille.
Ku enhän minä voi esikoisen odottajana tietää milloin pitää lähteä. Ikävä ajaa turha reissu jos ne sairaalan ovella käännyttää pois ku synnytys ei olekaan vielä käynnistynyt... Tai vielä ikävämpää olisi pyöräyttää muksu autonpenkille!
Joskus meinaa hymyilyttää kun sanotaan että sairaalaan tulee lhteä sitten kun kotona ei voi enää olla, mutta pitäähän minun siitä tunnin matkastakin selvitä!!
Lisäharmitusta tulevaa synnytystä silmällä pitäen aiheuttaa nuo navetassa asustavat ammulit, niille kun on hyvin vaikea saada nopeasti hoitajaa. Olis kuitenki mukava saada mieskin mukaan synnytykseen... Mutta ehkäpä nämäkin asiat selviää ajallaan

Mitenkäs muilla onko pitkiäkin matkoja sairaalaan ja kuinka niistä on selvitty?

 

Liikunnasta, kaipaan valtavasti kunnon liikuntaa ja reippaita kävelylenkkejä koiran kanssa. Lonkkakivut ja liitoskivut ovat aiheuttaneet sen, ettei sellainen ole ollut mahdollista aikoihin Nyt vain turpoan kotisohvalla ja odotan synnytystä, neuvolakäynneilläkin painon nousu on kasvanut joka kerta :kieh:

Pitkänmatkalaisille Ainakin ensikertaisilla harvoin on syöksysynnytyksiä Itsekin panikoin aikoinaan, että milloin lähteä, onneksi alkoi vesien menolla joten ei ollut epäilystä Mutta jos menisin sairaalaan kauempaa ja aiempaa kokemusta ei olisi, lähtisin heti kun supistukset säännöllisiä/vesi menisi. Toki soitto sairaalaan ensin kannattaa, vesien meno ei välttämättä esim tarkoita kiirellistä lähtöä Eivät ne sieltä varmasti hätäistä äitiä käännytä pois jos synnytyksen merkit ilmassa Ja onko esimerkiksi mahdollista että sairaalan lähellä olisi joku tuttu jonka luona yöpyä tarvittaessa?

Itseäni taas pelottaa mahdollinen nopea synnytys ja ettei kivunlievitystä kerkeisi saada ajoissa, neuvolantäti ainakin vihjaili siihen suuntaan, kun ponnistusvaiheeni oli niin lyhyt ekan kanssa ja koko synnytyskin ensikertalaiselle nopea yht. noin 13h.