närästää täälläkin.... samarin ja rennie jälleen kovin tuttuja,ja koko ajan joutuu kattomaan mitä uskaltaa syödä.. ihan tylsää
ja mieli ihan maassa... voisin vaan itkee koko ajan,silti ahdistaa niin ettei itku kuitenkaan tule... ja kaiken kun pitäis olla hyvin... Lapset ihania,mies ihana ja muuten kaikki hyvin, mutta iloa en oikein jaksa tuntea..
Alakulo on suunnaton, johtunee viikon päästä koittavasta operaatiosta... kärsin ahdas olkapää-oireyhtymästä joka tähystetään... oisi sitten käsi kunnossa kun vauva syntyy.. Jännitän toimenpidettä vaan niin kovasti.. Mua ei ole koskaan leikattu, saati nukutettu joten oon ihan sekaisin... ja sitten pitäis jaksaa olla ilonen ja pirteä..
ja mokoma täysikuu:kieh: valvotti mua taas sen pari yötä mitä normaalistikin kuutamon aikaan... ja kun yöl herää vessaan,ei uni tule... ihan kauhee mennä päivää eteenpäin kun on ihan väsynyt mutta silti ihan levoton ettei päikkäritkään onnistu....: /
Mulla eka odotus meni viikolla yli,kesto yli 7h, kalvot piti puhkaista. ponnistusvaihe n.20 min.
Toinen syntyi laskettuna aikana,kesto hiukan yli 5h, kalvot piti taas puhkaista, ponnistusvaihe huikeat
4 min....
neiti tuli niin nopsaan että hyvä kun lääkäri ehti tulla huoneeseen..
tästä odotan myös kalvojen puhkaisua, se on niin paljon nopeammin ohi koko homma, rajua touhua mutta synnyttämäänhän sitä mennään eikä nautiskelemaan kiikustuolissa keinuttelusta
liikkeistä: luulen tunteneeni ekat potkaisut aamuyöllä.... mies vaan totesi että ei mitenkää ole mahdollista...eihän... no mistä mä sen tietäisin
jotenkin vaan se ei ollu mikään ilmakupla, vaan ihan kun joku ois koputtanu, kolme kertaa peräkkäin....hmmmmmm jään mielenkiinnolla odottamaan mitä jatkoa seuraa....