hei taas. Lueskelin tässä taas tätä ketjua ja ajattelin vähän kertoa ensikertalaisille sellaiseta, minkä olisin kernaasti itse tiennyt ennen ensimmäistä synnytystä. Ei ole tarkoitus pelotella tai väittää, että kaikilla menisi näin, vaan jakaa oma kokemus, jotta jos jollekin käy samoin, ei olisi yhtä hukassa kuin minä aikanani :/ Nimittäin sellainen asia, josta ei kukaan ollut missään hiiskahtanutkaan raskauden aikana, oli se, mitä synnytyksen jälkeinen hormonimyllerrys voi saada aikaan pääkopassa. Mulla kävi niin, että kun vauva oli syntynyt, niin muistaakseni tokana yönä iski kauhea epätoivo. Se tuli kuin tyhjästä, yhtäkkiä kaikki tuntui ihan mustalta ja kamalalta ja elämä aivan kaoottiselta ja pilalle menneeltä. Vaikka vieressä tuhisi ihana ja erittäin toivottu esikoinen. Niillä myllerryksillä ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa sikäli, että kaikki tosiaan oli oikeasti hyvin. Mutta minä vain itkin ja soittelin miehelle sairaalasta kahdelta yöllä ihan epätoivoisena. Se oli sellainen hormonimyrskyyn liittyvä itkeskely- ja kurjuusvaihe ja se tuntui aivan kamalalta kun tietysti ympärillä kaikki oli vaan niin ruusunpunaista ja ihanaa ja hellanlettasta, vaikka oma mieli oli aivan musta ja sekaisin. Vähitellen se sitten kotiintulon jälkeen helpotti, joskin yllättävän pitkään kesti, että olin taas ihan "kunnolla" onnellinen. Jälkeenpäin olen monesti ajatellut, miten paljon olisi auttanut, jos olisin tiennyt etukäteen, että synnytyksen jälkeen voikin tuntua kamalalta ja itkettää ilman syytä ja se on ihan normaalia ja menee ohi! Toisella kerralla osasin jo odottaa jotain vastaavaa, ja jälleen suunnilleen kahden vuorokauden kohdalla synnytyksen jälkeen aloin vollottaa. Sillä kertaa osasin kuitenkin suhtautua siihen ihan rauhallisesti, enkä joutunut mihinkään epätoivon syövereihin. Itkeskelin ehkä vuorokauden ja olin muuten ihan reipas ja sitten kaikki oli taas mallillaan Mutta se oleellinen ero oli , että tiesin, että niin voi käydä ja olin kokenut synnytyksen jälkeisen hormonimyrskyn jo kerran aiemmin. Joten halusin jakaa tämän kokemuksen täällä siksi, että olisin itsekin halunnut tietää, että näinkin voi käydä, vaikka kuinka haluaisi olla vain onnellinen vauvasta. :flower: