Syyskuuta tosiaan mennään ja ulkona yli 20 astetta lämmintä B) Ihanaa kuitenkin, kun puut alkavat olla syksyisen näköisiä ja ilma on raikas! Kesä on ihanaa aikaa, mutta ei ole syksyn voittanutta!
Aika lailla samojen asioiden kanssa me mammat täällä tunnumme pyörivän. Mullakin supistelee ajoittain, välillä niin, että on töissä pakko seisahtaa paikalleen, ei tohdi liikkua kun tuntuu niin ikävältä. Toisinaan taas oikein sattuu ihan alamahaan, mutta ne taitavat vain olla niitä kipuja, jotka liittyvät paikkojen venymiseen. En siis ole niistä huolissani. Mies jo noista supisteluista kyseli hieman huolestuneena, että onko ne normaaleita, viime neuvolaan mennessämme kun mulla ei ollut vielä mitään tuntemuksia, emmekä näin ollen ole asiantuntijoiden kanssa asiasta keskustelleet (ei siellä, ettei täällä meitä asiantuntijoita piisaisi
)
Viimeksi kirjoittelin huippauksista, edelleen välillä huippailee, lähinnä jos pitää seistä paikallaan hieman kauemmin. Eilen juttelin työkaverin kanssa muutaman minuutin heti aamusta seisaalteen, niin yhtäkkiä oli pakko mennä kyykkyyn. Kävin työterveydessä varmuuden vuoksi asiasta pari päivää sitten, mutta kaikki oli hyvin. Pari asiaa hoitajan mielestä saattaisi selittää asiaa. Ensimmäinen koskettaa varmaan vain hlökohtaisesti mua: mulla on ollut aiemmin todella korkealla verenpaineet, olen jopa syönyt siihen lääkettä parin vuoden ajan (sukurasite, painoindeksi ollut nimittäin aina alle 19, liikun ja syön terveellisesti). Nyt ne ovat kuitenkin jostain lääkäreitäkin hämmästyttävästä syystä laskeneet, varsinkin yläpaine, aika roimastikin. Alkuraskaudessa se kai olisi täysin normaalia, mutta mulla kun ne alussa oli kohollaan, totesi jo neuvolalääkärikin, että "varmaan aloitellaan jossain vaiheessa lääkitys". Nyt tosiaan yläpaineet laskeneet 120-130 välille, aiemmin kun huitelivat lähempänä 150:ntä. Tämähän on ihan loistava asia, mutta sen verran suuri muutos, että sen vuoksi saattaa huippailla.
Toinen syy, mitä hoitaja veikkaili, saattaa koskettaa meistä useampaakin. Niska ja hartiaseudun jäykkyys nimittäin. Mulla niiden kanssa ollut kyllä aina ongelmia (viimeksi keväällä pään magneettikuvat varuiksi huippailuiden vuoksi), mutta nyt kun en treenaa enää salilla kovaa, on se jumitus erilaista kuin ennen, joten en osannut sitä edes tähän yhdistää. Ainakin itsellä nukkuminen on jo vaikeampaa tämän pallomahan kanssa ja asentoa joutuu hakea monesti yön aikana. Luultavasti nukun siis välillä aivan solmussa ja tästä syystä niska ja selkä jumissa----hermot puristuksiin ja se tietenkin huippailee. Suosittelen siis kaikille säännöllistä niska-selkä-jumppaa ja hierontaa. Oma mies, joka on poropeukalo hieromisessa (rakastan rakastan) lupasi illalla yrittää hieman hieroa, josko sitten pysyisi paremmin tolpillaankin
Tulipas todella pitkä viesti, suurin osa hyppäsi varmasti jo aika päivää sitten rivien yli
Neuvola ensi viikon maanantaina, jännittää taas, onkohan kaikki hyvin. En usko, että tämä pelkotila katoaa koskaan, muuttaa varmasti muotoaan, mutta ei katoa..
Tsemppiä kaikille!
-nimbe ja rypäle (ei enää niin rypäle) 16+2
Aika lailla samojen asioiden kanssa me mammat täällä tunnumme pyörivän. Mullakin supistelee ajoittain, välillä niin, että on töissä pakko seisahtaa paikalleen, ei tohdi liikkua kun tuntuu niin ikävältä. Toisinaan taas oikein sattuu ihan alamahaan, mutta ne taitavat vain olla niitä kipuja, jotka liittyvät paikkojen venymiseen. En siis ole niistä huolissani. Mies jo noista supisteluista kyseli hieman huolestuneena, että onko ne normaaleita, viime neuvolaan mennessämme kun mulla ei ollut vielä mitään tuntemuksia, emmekä näin ollen ole asiantuntijoiden kanssa asiasta keskustelleet (ei siellä, ettei täällä meitä asiantuntijoita piisaisi
)Viimeksi kirjoittelin huippauksista, edelleen välillä huippailee, lähinnä jos pitää seistä paikallaan hieman kauemmin. Eilen juttelin työkaverin kanssa muutaman minuutin heti aamusta seisaalteen, niin yhtäkkiä oli pakko mennä kyykkyyn. Kävin työterveydessä varmuuden vuoksi asiasta pari päivää sitten, mutta kaikki oli hyvin. Pari asiaa hoitajan mielestä saattaisi selittää asiaa. Ensimmäinen koskettaa varmaan vain hlökohtaisesti mua: mulla on ollut aiemmin todella korkealla verenpaineet, olen jopa syönyt siihen lääkettä parin vuoden ajan (sukurasite, painoindeksi ollut nimittäin aina alle 19, liikun ja syön terveellisesti). Nyt ne ovat kuitenkin jostain lääkäreitäkin hämmästyttävästä syystä laskeneet, varsinkin yläpaine, aika roimastikin. Alkuraskaudessa se kai olisi täysin normaalia, mutta mulla kun ne alussa oli kohollaan, totesi jo neuvolalääkärikin, että "varmaan aloitellaan jossain vaiheessa lääkitys". Nyt tosiaan yläpaineet laskeneet 120-130 välille, aiemmin kun huitelivat lähempänä 150:ntä. Tämähän on ihan loistava asia, mutta sen verran suuri muutos, että sen vuoksi saattaa huippailla.
Toinen syy, mitä hoitaja veikkaili, saattaa koskettaa meistä useampaakin. Niska ja hartiaseudun jäykkyys nimittäin. Mulla niiden kanssa ollut kyllä aina ongelmia (viimeksi keväällä pään magneettikuvat varuiksi huippailuiden vuoksi), mutta nyt kun en treenaa enää salilla kovaa, on se jumitus erilaista kuin ennen, joten en osannut sitä edes tähän yhdistää. Ainakin itsellä nukkuminen on jo vaikeampaa tämän pallomahan kanssa ja asentoa joutuu hakea monesti yön aikana. Luultavasti nukun siis välillä aivan solmussa ja tästä syystä niska ja selkä jumissa----hermot puristuksiin ja se tietenkin huippailee. Suosittelen siis kaikille säännöllistä niska-selkä-jumppaa ja hierontaa. Oma mies, joka on poropeukalo hieromisessa (rakastan rakastan) lupasi illalla yrittää hieman hieroa, josko sitten pysyisi paremmin tolpillaankin
Tulipas todella pitkä viesti, suurin osa hyppäsi varmasti jo aika päivää sitten rivien yli
Neuvola ensi viikon maanantaina, jännittää taas, onkohan kaikki hyvin. En usko, että tämä pelkotila katoaa koskaan, muuttaa varmasti muotoaan, mutta ei katoa..
Tsemppiä kaikille!
-nimbe ja rypäle (ei enää niin rypäle) 16+2