dogtor :hug: mullakin jotenkin välillä kanssa niin tuntuu että mikään ei tunnu hyvälle. Toki meillä tässä tämä kriisikin vielä päällä ja kaikki sellaiset paineet... väliin olen niin onnellinen lapsistakin ja välillä olen se maailman onnettomin ihminen... Kun saisi itsellä nämä asiat järjestykseen vaan...
Kun ei oikein tiedä mitä tekee. Mies on välillä ihan melkein kuin ennen vanhaan ja sitten yhtäkkiä taas täys piru
Tänä viikonloppuna oli sentäs kotona, kun kylvetettiin vauvoja, ei tarvinnut soitella apujoukkoja! Viime viikonloppunahan häipy kumpanakin iltana riidan jälkeen useaksi tunniksi ajelemaan :kieh: vaikka ties että oli vauvojen kylpypäivä.
Eilen sai taas yhden sortin hiivaleipäkohtauksen! Olin jo sopinut että mennään yhden minun kaverin lapsen syntymäpäiville, oli jo ollut viime viikolla, mutta oltiin silloin kipeitä. Sitten päättikin ettei lähdekkään. Sanoi mulle suoraan. Ja minä hyppäsin autoon ja menin yksin. Sitten taas sanoi, kun tulin kotiin etten ottanut häntä mukaan
jätin vauvatkin hälle ja teki ihan hyvää välillä oikeastaan mennä ihan yksin
Välillä kun tuntuu että olen ihan vanki täällä... :ashamed: etten pääse mihinkään. Hyvä jos kauppaan pääsee, on kuin lomalle menis. Toinen vaan saa mennä ja kulkea. Nytkin puhui ensi viikon pikkujouluista... ei edes kysynyt, että onko mulla mitään tms. Ei yleensä ole edes niihin pikkujouluihin osallistunut, koska ei saa ottaa kumppania mukaan. Ennen ihan periaatteesta jäi pois. Saas nyt sitten nähdä, ihan mielenkiinnolla odotan meneekö. En ainakaan anelemaan rupea. Sitäkin joskus joutunut tekemään.
Eemilillä vielä tää päivä lääkekuuria, saas nähdä toivottavasti on korva parantunut. Oireillu ei ole enää onneksi ja näytti käyvänkin tuo ditrim duplo, amorionista ainakin tuli ihan kauhea ripuli!
Tänään muutes kakattiin pikku kakka pottaan ekan kerran :saint: yks pissa on aikaisemmin onnistunut