- Kyseessä on hyvin valitettava hukkumisonnettomuus. Meillä ei ole mitään syytä epäillä minkäänlaista rikosta asiassa tai välinpit

[Glorinha]

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Menee 2 sekuntia, ja kun käännät katseesi niin et enää näekään lasta. Et tiedä lähtikö hän sukeltamaan ja jos lähti niin mihin suuntaan.

Näin! En tiedä lukiko kukaan aiemmin tässä ketjussa siitä miten meni läheltäpiti tilanne siitä etten hukkunut 2vuotiaana?

 

[ev]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Ja jos se lasi sojottaa siinä edelleen. Vaistomainen reaktio on nypätä se pois. Tähän menee ainakin 5 sekuntia koko tapahtumaan ja voin varmuudella väittää, että tämän 5 sekunnin aikana sä et sun lasta huomioi.

Siinä ajassa voi tapahtua mitä vaan.

Ja mä voin varmuudella väittää, että vartioin. Siinä ajassa ei lapsi multa katoa.

Sä nyt vaan yksinkertaisesti olet tässä asiassa väärässä.

 

[vieras]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Ja jos se lasi sojottaa siinä edelleen. Vaistomainen reaktio on nypätä se pois. Tähän menee ainakin 5 sekuntia koko tapahtumaan ja voin varmuudella väittää, että tämän 5 sekunnin aikana sä et sun lasta huomioi.

Siinä ajassa voi tapahtua mitä vaan.

Ja mä voin varmuudella väittää, että vartioin. Siinä ajassa ei lapsi multa katoa.

Haistahan sinä vaikka p...ka! Lyöt vaan lyötyä.

 

[4n äiti]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Ja jos se lasi sojottaa siinä edelleen. Vaistomainen reaktio on nypätä se pois. Tähän menee ainakin 5 sekuntia koko tapahtumaan ja voin varmuudella väittää, että tämän 5 sekunnin aikana sä et sun lasta huomioi.

Siinä ajassa voi tapahtua mitä vaan.

Ja mä voin varmuudella väittää, että vartioin. Siinä ajassa ei lapsi multa katoa.

Sä nyt vaan yksinkertaisesti olet tässä asiassa väärässä.

Just. Niinhän sen täytyy olla. Ja sä saat tekosyyn olla vahtimatta lastas.

 

[ev]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Ja jos se lasi sojottaa siinä edelleen. Vaistomainen reaktio on nypätä se pois. Tähän menee ainakin 5 sekuntia koko tapahtumaan ja voin varmuudella väittää, että tämän 5 sekunnin aikana sä et sun lasta huomioi.

Siinä ajassa voi tapahtua mitä vaan.

Ja mä voin varmuudella väittää, että vartioin. Siinä ajassa ei lapsi multa katoa.

Sä nyt vaan yksinkertaisesti olet tässä asiassa väärässä.

Just. Niinhän sen täytyy olla. Ja sä saat tekosyyn olla vahtimatta lastas.

Totta helvetissä mä vahdoin lastani, hän ei yksin rantavedessä ole. Mutta mä ymmärrän myös sen, että elämässä voi sattua ihan mitä vaan vaikka kuinka hyvin kuvittelee varautuneensa.

 

[älytöntä]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Mitä te saatte siitä että puolustelette vanhempia? Oikeutuksen olla itsekin välinpitämättömiä ja luottaa liikaa siihen ettei mitään satu?

Kyllä tässä valvonta on pettänyt ja seurauksena lapsi hukkunut. Se, joka on ollut lapsesta vastuussa, on vastuussa myös hänen kuolemastaan. piste.

Minusta puolusteleminen on inhimillistä. Siis itse olen aina vahtinut tarkasti lasta vedessä ja hänen uimataidostaan on pidetty huolta siitä lähtien kuin suinkin vain on uimakouluun huolittu. Olen seissyt vierellä vedessä kun lapsi on uinut, on ollut kellukkeet ja uimarenkaat, ollaan menty yhdessä hakemaan juotava pussista, jos sellaista olen kaivannut jne. Silti olen vain ihminen ja olen kokenutkin senkin kuin lapsi katoaa nanosekunnissa kun kääntää katseensa - tämä tosin on tapahtunut myöhemmin kun lapseni on ollut jo vuosia uimataitoinen, enkä ole katsonut tarpeelliseksi seistä ihan koko ajan lapsen vieressä vedessä.
Kyseinen äiti teki virhearvioinnin - hän ajatteli, että vesi on matalaa, 4-vuotias pärjää siinä ja riittää, että hän istuu hiekalla ja katsoo kun lapsi peuhaa siinä ihan lähellä. Miksi ei ole nähnyt vajoamista, sitä en tiedä, mutta mahdollista on esim. puhelimen soiminen -> kaivanut se laukusta tai vaikk se häiritsevä paarma. Mistä sitä tietää. Tai voihan se olla, että on jutellut jonkun kanssa ja sen vuoksi huomio herpaantunut. Kyse on siis virhearvioinnista; arvioi lapsen taidot liian suuriksi ja veden liian matalaksi. Se on kamalaa, että näin kävi. Tottakai äidin olisi pitänyt seistä vedessä itse ja vähintään varustaa lapsi kellukkeilla, mutta mitään siitä ei koostuta, että vanhempia syytetään ja nostetaan itsemme jalustalle täydellisinä äiteinä. Kukaan ei ole täydellinen; jos joku on hyvin varovainen lastensa ollessa vedessä, hän saattaa olla varomattomampi jossain muualla. Vahinko voi sattua kaikille.

Ei täällä kukaan ole nostanut itseään jalustalle ja väittänyt olevansa täydellinen äiti.

Täällä on eri äidit kertoneet eri tapojaan olla äiti. Jos joku kokee jäävänsä "huonoksi" muiden seurassa niin syy on usein itseluottamuksen puutteessa.

 

[qwerty]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Mitä te saatte siitä että puolustelette vanhempia? Oikeutuksen olla itsekin välinpitämättömiä ja luottaa liikaa siihen ettei mitään satu?

Kyllä tässä valvonta on pettänyt ja seurauksena lapsi hukkunut. Se, joka on ollut lapsesta vastuussa, on vastuussa myös hänen kuolemastaan. piste.

Minusta puolusteleminen on inhimillistä. Siis itse olen aina vahtinut tarkasti lasta vedessä ja hänen uimataidostaan on pidetty huolta siitä lähtien kuin suinkin vain on uimakouluun huolittu. Olen seissyt vierellä vedessä kun lapsi on uinut, on ollut kellukkeet ja uimarenkaat, ollaan menty yhdessä hakemaan juotava pussista, jos sellaista olen kaivannut jne. Silti olen vain ihminen ja olen kokenutkin senkin kuin lapsi katoaa nanosekunnissa kun kääntää katseensa - tämä tosin on tapahtunut myöhemmin kun lapseni on ollut jo vuosia uimataitoinen, enkä ole katsonut tarpeelliseksi seistä ihan koko ajan lapsen vieressä vedessä.
Kyseinen äiti teki virhearvioinnin - hän ajatteli, että vesi on matalaa, 4-vuotias pärjää siinä ja riittää, että hän istuu hiekalla ja katsoo kun lapsi peuhaa siinä ihan lähellä. Miksi ei ole nähnyt vajoamista, sitä en tiedä, mutta mahdollista on esim. puhelimen soiminen -> kaivanut se laukusta tai vaikk se häiritsevä paarma. Mistä sitä tietää. Tai voihan se olla, että on jutellut jonkun kanssa ja sen vuoksi huomio herpaantunut. Kyse on siis virhearvioinnista; arvioi lapsen taidot liian suuriksi ja veden liian matalaksi. Se on kamalaa, että näin kävi. Tottakai äidin olisi pitänyt seistä vedessä itse ja vähintään varustaa lapsi kellukkeilla, mutta mitään siitä ei koostuta, että vanhempia syytetään ja nostetaan itsemme jalustalle täydellisinä äiteinä. Kukaan ei ole täydellinen; jos joku on hyvin varovainen lastensa ollessa vedessä, hän saattaa olla varomattomampi jossain muualla. Vahinko voi sattua kaikille.

Ei täällä kukaan ole nostanut itseään jalustalle ja väittänyt olevansa täydellinen äiti.

Täällä on eri äidit kertoneet eri tapojaan olla äiti. Jos joku kokee jäävänsä "huonoksi" muiden seurassa niin syy on usein itseluottamuksen puutteessa.

Ja jotkut äidit kuvittelevat olevansa kaikkivoipia.

 

[4n äiti]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Ja jos se lasi sojottaa siinä edelleen. Vaistomainen reaktio on nypätä se pois. Tähän menee ainakin 5 sekuntia koko tapahtumaan ja voin varmuudella väittää, että tämän 5 sekunnin aikana sä et sun lasta huomioi.

Siinä ajassa voi tapahtua mitä vaan.

Ja mä voin varmuudella väittää, että vartioin. Siinä ajassa ei lapsi multa katoa.

Haistahan sinä vaikka p...ka! Lyöt vaan lyötyä.

Miksi mun pitäs mitään haistaa ?? Täällä on aina ihme lynkkaus meininki, ku joku sanoo oikeesti vahtivansa lastaan Mä puhun omista lapsestani ja siitä, miten mä vahdin niitä ja miten niille ei vois käydä noin kuten tällä pienelle pojalle vedessä. Ei vaan voi. Ja tää on ihan käsittämätön joidenki ymmärtää, jostain ihmeellisestä syystä. Antaako se jotenki luvan olla välinpitämätön, kun näitä juttuja sattuu... ei ois voinu estää, voi käydä kelle vaan, millon vaan ym.

Sit ylpeillään samaan hengen vetoon, miten pienet lapset kulkee yksin pitkin pihoja. Oikeen kilpaillaan kellä on nuorin, joka ulkoilee yksi :O En käsitä, mut ehkä mä oonkin liian vanha tänne.

 

[Kowalski]

Käännän katseeni... mihin...? Mä olen sen lapsen vieressä, ei se multa "karkaa" mihinkään.

Kai sä sitä jalkaasi katsot? Ja kai sun lapsi osaa liikkua, vai kädestäkö pidät kiinni vedessä ihan koko ajan?

 

[4n äiti]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Ja jos se lasi sojottaa siinä edelleen. Vaistomainen reaktio on nypätä se pois. Tähän menee ainakin 5 sekuntia koko tapahtumaan ja voin varmuudella väittää, että tämän 5 sekunnin aikana sä et sun lasta huomioi.

Siinä ajassa voi tapahtua mitä vaan.

Ja mä voin varmuudella väittää, että vartioin. Siinä ajassa ei lapsi multa katoa.

Sä nyt vaan yksinkertaisesti olet tässä asiassa väärässä.

Just. Niinhän sen täytyy olla. Ja sä saat tekosyyn olla vahtimatta lastas.

Totta helvetissä mä vahdoin lastani, hän ei yksin rantavedessä ole. Mutta mä ymmärrän myös sen, että elämässä voi sattua ihan mitä vaan vaikka kuinka hyvin kuvittelee varautuneensa.

Mut onko se hyvää varautumista, jos 4 v on ilman aikusta vedessä uimarannalla, joka kuhisee ihmisiä ja vesi on äkkisyvää. Minusta ei. Ja totuushan se on.

 

[vieras]

Opetelkaa edes nuo lainaamiset, ettei tulis pitkiä ketjuja.

 

[-]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Ja jos se lasi sojottaa siinä edelleen. Vaistomainen reaktio on nypätä se pois. Tähän menee ainakin 5 sekuntia koko tapahtumaan ja voin varmuudella väittää, että tämän 5 sekunnin aikana sä et sun lasta huomioi.

Siinä ajassa voi tapahtua mitä vaan.

Ja mä voin varmuudella väittää, että vartioin. Siinä ajassa ei lapsi multa katoa.

Sä nyt vaan yksinkertaisesti olet tässä asiassa väärässä.

Just. Niinhän sen täytyy olla. Ja sä saat tekosyyn olla vahtimatta lastas.

Totta helvetissä mä vahdoin lastani, hän ei yksin rantavedessä ole. Mutta mä ymmärrän myös sen, että elämässä voi sattua ihan mitä vaan vaikka kuinka hyvin kuvittelee varautuneensa.

Mut onko se hyvää varautumista, jos 4 v on ilman aikusta vedessä uimarannalla, joka kuhisee ihmisiä ja vesi on äkkisyvää. Minusta ei. Ja totuushan se on.

Ei ole ei. Mutta myös sinun tavallasi voi sattua vahinko.

Aina voi sattua jotain.

 

[4n äiti]

Käännän katseeni... mihin...? Mä olen sen lapsen vieressä, ei se multa "karkaa" mihinkään.

Kai sä sitä jalkaasi katsot? Ja kai sun lapsi osaa liikkua, vai kädestäkö pidät kiinni vedessä ihan koko ajan?

Jos on tarpeek pieni niin kyyllä pidän. En 4 vuotiasta kuitenkaan, jos ranta on tuttu ja tiedän ettei ole äkkisyvää. Jos mä katsahdan jalkaani, ei multa koko muu maailma ympäriltä katoa kokonaan, eikä varsinkaan se kaikkein tärkein elämässä.

 

[kaalimaan vartija]

En jaksanut lukea koko ketjua joten voi olla että joku asiasta jo kirjoittanut, mutta Oittaan rannalla on oikeastaan aina niin paljon ihmisiä, että lapset katoavat siellä aika helposti siihen joukkoon.Samanlaisia uikkareita ja samannäköisiä pieniä päitä sadoittain..... Mun muksu oli hetken kadoksissa vaikka vieressä seisoin koko ajan. Ja löytyikin ihan siitä mun vierestä.... Onneksi. Hetken ehdin kuitenkin panikoida eikä olla sinne rannalle toiste menty.

 

[4n äiti]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Ja jos se lasi sojottaa siinä edelleen. Vaistomainen reaktio on nypätä se pois. Tähän menee ainakin 5 sekuntia koko tapahtumaan ja voin varmuudella väittää, että tämän 5 sekunnin aikana sä et sun lasta huomioi.

Siinä ajassa voi tapahtua mitä vaan.

Ja mä voin varmuudella väittää, että vartioin. Siinä ajassa ei lapsi multa katoa.

Sä nyt vaan yksinkertaisesti olet tässä asiassa väärässä.

Just. Niinhän sen täytyy olla. Ja sä saat tekosyyn olla vahtimatta lastas.

Totta helvetissä mä vahdoin lastani, hän ei yksin rantavedessä ole. Mutta mä ymmärrän myös sen, että elämässä voi sattua ihan mitä vaan vaikka kuinka hyvin kuvittelee varautuneensa.

Mut onko se hyvää varautumista, jos 4 v on ilman aikusta vedessä uimarannalla, joka kuhisee ihmisiä ja vesi on äkkisyvää. Minusta ei. Ja totuushan se on.

Ei ole ei. Mutta myös sinun tavallasi voi sattua vahinko.

Aina voi sattua jotain.

Hukkuminen ei.

 

[1n äiti]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Mä oon 4n äiti sun kanssa ihan samaa mieltä. Pelottavaa ettei tätä refleksinomaista vastuuntuntoa ole kaikilla äideillä.

 

[Kowalski]

Jos on tarpeek pieni niin kyyllä pidän. En 4 vuotiasta kuitenkaan, jos ranta on tuttu ja tiedän ettei ole äkkisyvää. Jos mä katsahdan jalkaani, ei multa koko muu maailma ympäriltä katoa kokonaan, eikä varsinkaan se kaikkein tärkein elämässä.

Eli sun 4 v ei ole liikkuva lapsi. Asia selvä.

Ei multakaan koko maailma ympäriltä katoa, jos rannalla kiinnitän hetkeksi huomioni johonkin muuhun kuin lapseeni. Mutta lapsi voi sen pienen hetken aikana kadota. Ei ole kadonnut, eikä toivottavasti koskaan katoakaan, mutten huutelisi että "mulle ei ikinä voisi sattua tuollaista" sillä KAIKKI on mahdollista.

Mutta jos illuusio omasta kaikkivoipaisuudesta tuo turvaa ja lohtua, niin olkoon se sallittua.

 

[vieras]

Juurikin niin, mässäillään toisten surulla ja tuskalla. Kuka oikeasti olisi rannalla mennyt hysteerisesti huutavalle äidille saarnaa pitämään elvytyksen jälkeen. Helppoa kirjoittaa selän takana. Olisiko syyttely ja "näin minä olisin tehnyt, miksi sinä et näin tehnyt" -se mitä haluaisitte vanhemmat kohdatessanne nyt sanoa? Ajatelkaa tilanne omalle kohdallenne, oman laspen kuolema, ikuinen menettäminen. Olkaa ystävällisiä, antakaa jo olla, kiitos.

Eihän noin kukaan olekaan sanonut että olisi tehnyt.

Mua saisi ainakin syyttää täälläkin jos jättäisin lapsen hetkeksikään ilman valvontaa.
Ja tässä tapauksessa kyseessä vielä uimataidoton lapsi

 

[almiina]

Oliko se viime vai toissa kesänä, kun lapsi vajosi veteen vanhempien silmien alla? Putosi laiturilta ja molemmat vanhemmat ja ilmeisesti joku isovanhemmistakin näkivät. Silti lapsi ehti hukkua ja kuolla.

kaikkea ei voi estää, vaikka olisi näköyhteyskin koko ajan.

Tosin en itsekään päästä 4-vuotiasta kuljeskelemaan veteen kaverin kanssa ilman, että katsoisin koko ajan. Silti tiedostan, että lapsi voi silti hukkua. Kuten voi jäädä auton alle, vaikka kulkisimme käsi kädessä suojatietä ympäristöä tarkkaillen.

 

[4n äiti]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Mä oon 4n äiti sun kanssa ihan samaa mieltä. Pelottavaa ettei tätä refleksinomaista vastuuntuntoa ole kaikilla äideillä.

Mä luulen, että on suurimmalla osalla, mutta täällä halutaan vaan vääntää

 

[Markiisi musculocutaneus]

Käännän katseeni... mihin...? Mä olen sen lapsen vieressä, ei se multa "karkaa" mihinkään.

Kai sä sitä jalkaasi katsot? Ja kai sun lapsi osaa liikkua, vai kädestäkö pidät kiinni vedessä ihan koko ajan?

meillä ainakin toinen on aina vieressä ja silmät seuraa kokoajan.

 

[4n äiti]

Jos on tarpeek pieni niin kyyllä pidän. En 4 vuotiasta kuitenkaan, jos ranta on tuttu ja tiedän ettei ole äkkisyvää. Jos mä katsahdan jalkaani, ei multa koko muu maailma ympäriltä katoa kokonaan, eikä varsinkaan se kaikkein tärkein elämässä.

Eli sun 4 v ei ole liikkuva lapsi. Asia selvä.

Ei multakaan koko maailma ympäriltä katoa, jos rannalla kiinnitän hetkeksi huomioni johonkin muuhun kuin lapseeni. Mutta lapsi voi sen pienen hetken aikana kadota. Ei ole kadonnut, eikä toivottavasti koskaan katoakaan, mutten huutelisi että "mulle ei ikinä voisi sattua tuollaista" sillä KAIKKI on mahdollista.

Mutta jos illuusio omasta kaikkivoipaisuudesta tuo turvaa ja lohtua, niin olkoon se sallittua.

Väännä vaan miten haluat, jos se sua helpottaa.

 

[1n äiti]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Ja jos se lasi sojottaa siinä edelleen. Vaistomainen reaktio on nypätä se pois. Tähän menee ainakin 5 sekuntia koko tapahtumaan ja voin varmuudella väittää, että tämän 5 sekunnin aikana sä et sun lasta huomioi.

Siinä ajassa voi tapahtua mitä vaan.

Ja mä voin varmuudella väittää, että vartioin. Siinä ajassa ei lapsi multa katoa.

Haistahan sinä vaikka p...ka! Lyöt vaan lyötyä.

Jos täällä joku teksti on ollut epäasiallista niin se on sitten tämä viimeisin kommentti.

 

[keppälerttu]

mut oman lapsen lisäksi pitäisi sit myös vahtia kaikkia muitakin lapsia, ettei joku muu tönäise, tai esim sukella päin sitä omaa lasta.

 

[polina]

Ja voihan se vahinko tapahtua niinkin, että sille valvovalle vanhemmalle sattuu jotain. Sydänkohtaus, aivoverenvuoto tms.

Toki tämä on ihan ääriesimerkki mutta silti.