- Kyseessä on hyvin valitettava hukkumisonnettomuus. Meillä ei ole mitään syytä epäillä minkäänlaista rikosta asiassa tai välinpit

[lapsellinen]

Ite en jättäis hetkeksikään ilman valvontaa, koko ajan pitäsin silmän tiukasti kiinni noin pienessä lapsessa, jos se on vedessä!! Ja ilman muuta pitäs olla jonkinlaiset kellukkeet vaikka osaiski uida. Suututtaa!

Onko sinulla lapsia? Ei taida. Kokeilepa pitää lasta silmän alla 18 vuotta sillä tavalla, että tämä ei katoa hetkeksikään näköpiiristä...

 

[4n äiti]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Niinhän sä luulet.

Mä tiedän, että ei tule . Ikävää, että sä et omalta osaltas voi olla asiasta varma.

 

[BellaMarie]

Mulle on itelleni käynyt vähän samalla tavalla ku Karvakorvaketun lapselle, vaikka osasin myöskin uida silloin jo hyvin. tuli vaan äkkisyvää, enkä yhtäkkiä tehnyt mitään, upposin. Osasin siis sukeltaakin, hypätä pääedellä jne. Onneksi isosiskoni kaveri, joka oli siis jotain 15-v oli ihan vieressä nosti mut pintaan.

Mä luulen, et poliisit ei syyllistä sen takiakaan, et vanhemmilla on jo tarpeeks iso syyllisyys. Ja kun ennen ei oo niin tarkkaan välttämättä vahdittu, niin saattaa olla semmoinen asenne, et jos vanhemmat on jotenkin lähettyvillä niin on ok valvontaa.

Me oltiin just tässä lomalla yks päivä Flamingossa uimassa meiän lasten 6- ja 7- v ja kummipojan 6-v kanssa ja kyllä oli aikamoinen vahtiminen vaikka meitä oli 2 aikuista ja kolme lasta, jotka kaikki kuitenkin jotenkin osaa uida. Ja just toi meiän vanhempi lapsi on semmoinen, ettei ui juurikaan, vaan sukeltelee. Uimahallissa kun on lähellä niin siellä nyt onneks näkee, mut silti pitää koko ajan sielläkin vahtii et näkee et onko se sukeltaminen hallinnassa.

 

[ohis]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Niinhän sä luulet.

Mä tiedän, että ei tule . Ikävää, että sä et omalta osaltas voi olla asiasta varma.

=D =D

Useinhan ne vahingot sattuu niille jotka kuvittelevat, että heille ei mitään voi sattua.

 

[vieras]

Jos teidän 4v kuolisi samalla tavalla,saisiko teitä syyttää ja haukkua vahtimatta jättämisestä?

Mua saisi ja syyttäisin itsekin lopun elämääni.
Eikä haittaisi vaikka palstallakin syytettäis.

 

[4n äiti]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

 

[hih]

Jokainen vanhemmista voi myös itse opettaa. Ja muistakaa, että kelluntaliivi, ei ole sama kuin pelastusliivi ja pelastusliiveissä myös jalkaremmit kiinni. Käsikellukkeitä älkää edes ostako lapsillenne ja luottako niiden kanssa pinnalla pysymiseen.

No kyllä mua henk.koht. vähän mietityttää, että miten lasta opetetaan uimaan, eihän mulla ole mitään oikeita opetustekniikoita hallussa ym. Tottahan mä osaan näyttää miten koiraa uidaan ja miten jaloilla polskitaan, mutta kyllä se aika hidasta oppimista tuntuu olevan. Eikä ylipäänsä onnistu täysipainoisesti kun lapsia on mukana kaksi, mitenkään ei voi toista opettaa ja samalla vahtia ettei toinen huku.

Noinko avuttomia on vanhemmat nykyisin? Mä opin uimaan 5-vuotiaana, 5 vuotta vanhempi isoveljeni hyvin osasi opettaa. Nykyään ei sitten aikuiset osaa opettaa?

Ei sitten vissiin sunkaan vanhemmat osanneet jos veljesi opetti =D

No toki, vai kenen kuvittelit veljeni opettaneen. Ei pelkästään avuttomia, tyhmiäkin, osa, vielä...

 

[vieras]

Lapsi oli siis valvonnassa mutta silti lapsen kaveri tuli kertomaan vanhemmille, että poika meni pinnan alle. Hmmm...

Hukkuminen ei vaadi kuin hetken. Kaivat vaikka aurinkorasvaa laukusta tai vastaat soivaan kännykkään ja hups lapsi onkin kadonnut.

 

[4n äiti]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Niinhän sä luulet.

Mä tiedän, että ei tule . Ikävää, että sä et omalta osaltas voi olla asiasta varma.

=D =D

Useinhan ne vahingot sattuu niille jotka kuvittelevat, että heille ei mitään voi sattua.

Vai niille, jotka ei osaa kuvitella, että jotain voi sattua siellä vedessä ?

 

[000]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Eikö niitä pitäisi vahtia joka paikassa KOKO ajan eikä vain vedessä.

 

[Rice]

Juurikin niin, mässäillään toisten surulla ja tuskalla. Kuka oikeasti olisi rannalla mennyt hysteerisesti huutavalle äidille saarnaa pitämään elvytyksen jälkeen. Helppoa kirjoittaa selän takana. Olisiko syyttely ja "näin minä olisin tehnyt, miksi sinä et näin tehnyt" -se mitä haluaisitte vanhemmat kohdatessanne nyt sanoa? Ajatelkaa tilanne omalle kohdallenne, oman laspen kuolema, ikuinen menettäminen. Olkaa ystävällisiä, antakaa jo olla, kiitos.

 

[4n äiti]

Jos teidän 4v kuolisi samalla tavalla,saisiko teitä syyttää ja haukkua vahtimatta jättämisestä?

Mua saisi ja syyttäisin itsekin lopun elämääni.
Eikä haittaisi vaikka palstallakin syytettäis.

Sais. Itsesyytösten määrässä, mikään muu ei tuntus miltään.

 

[4n äiti]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Eikö niitä pitäisi vahtia joka paikassa KOKO ajan eikä vain vedessä.

Pieniä lapsia kyllä. Ja tässä oli kyse nyt nimenomaan siitä vedestä

 

[-]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

 

[niin]

Mä en oikein ymmärrä mitä ihmiset (suurin osa täällä äitejä) saa siitä, että leimataan vanhemmat syyllisiksi.

Vaikka lapsi olisi hukkunut valvonnan puutteen vuoksi niin mitä sitten? Miten se teidän elämäänne vaikuttaa?

Mä en ymmärrä miksi pitäisi voivotella ja syytää sympatiaa vanhemmille. Pikkulapsi kuoli, yksin ja kauhuissaan, ei sitä voi kuitata sillä että "kyllä vanhemmat varmaan syyttävät lopun ikää itseään".


Valvonta ei ollut tarpeeksi hyvää ja onnettomuus tapahtui.
Kuinka tuo lapsi on kaivannut äitiään kun pelästyy pohjatonta vettä ja painaituu uppeluksiin. Miksi äiti ei auttanut?

Ei tarvitse voivotella eikä syytää sympatiaa. Mutta miten se vaikuttaa juuri sinun elämääsi, että pääset sanomaan vanhempien olleen syyllisiä?

Sun elämää tää tuntuu kaivelevan.
Mulla ei ole mitään tarvetta päästä sanomaan mitään heidän syyllisyydestään. MUTTA, kun täällä kaikki jauhavat että "ei lisätä heidän taakkaansa" niin sanoin eriävän mielipiteeni.

Mitä te päänsilittelijät saatte siitä kun hyssyttelette syyllisiä?

 

[vieras]

Olen kurja palstalainen... paarialuokkaa suorastaan. Minut on mielipiteideni takia useinkin täällä bannattu. Nyt tuntuu kyllä siltä, että tämä keskusteluketju on asiaton... vähintäänkin.

 

[ee]

Jokainen vanhemmista voi myös itse opettaa. Ja muistakaa, että kelluntaliivi, ei ole sama kuin pelastusliivi ja pelastusliiveissä myös jalkaremmit kiinni. Käsikellukkeitä älkää edes ostako lapsillenne ja luottako niiden kanssa pinnalla pysymiseen.

No kyllä mua henk.koht. vähän mietityttää, että miten lasta opetetaan uimaan, eihän mulla ole mitään oikeita opetustekniikoita hallussa ym. Tottahan mä osaan näyttää miten koiraa uidaan ja miten jaloilla polskitaan, mutta kyllä se aika hidasta oppimista tuntuu olevan. Eikä ylipäänsä onnistu täysipainoisesti kun lapsia on mukana kaksi, mitenkään ei voi toista opettaa ja samalla vahtia ettei toinen huku.

Noinko avuttomia on vanhemmat nykyisin? Mä opin uimaan 5-vuotiaana, 5 vuotta vanhempi isoveljeni hyvin osasi opettaa. Nykyään ei sitten aikuiset osaa opettaa?

Ei sitten vissiin sunkaan vanhemmat osanneet jos veljesi opetti =D

No toki, vai kenen kuvittelit veljeni opettaneen. Ei pelkästään avuttomia, tyhmiäkin, osa, vielä...

No mistä sen voi tietää kuka veljeäsi on opettanut. Vaikka uimaope...

 

[Hopping]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Mitä te saatte siitä että puolustelette vanhempia? Oikeutuksen olla itsekin välinpitämättömiä ja luottaa liikaa siihen ettei mitään satu?

Kyllä tässä valvonta on pettänyt ja seurauksena lapsi hukkunut. Se, joka on ollut lapsesta vastuussa, on vastuussa myös hänen kuolemastaan. piste.

Minusta puolusteleminen on inhimillistä. Siis itse olen aina vahtinut tarkasti lasta vedessä ja hänen uimataidostaan on pidetty huolta siitä lähtien kuin suinkin vain on uimakouluun huolittu. Olen seissyt vierellä vedessä kun lapsi on uinut, on ollut kellukkeet ja uimarenkaat, ollaan menty yhdessä hakemaan juotava pussista, jos sellaista olen kaivannut jne. Silti olen vain ihminen ja olen kokenutkin senkin kuin lapsi katoaa nanosekunnissa kun kääntää katseensa - tämä tosin on tapahtunut myöhemmin kun lapseni on ollut jo vuosia uimataitoinen, enkä ole katsonut tarpeelliseksi seistä ihan koko ajan lapsen vieressä vedessä.
Kyseinen äiti teki virhearvioinnin - hän ajatteli, että vesi on matalaa, 4-vuotias pärjää siinä ja riittää, että hän istuu hiekalla ja katsoo kun lapsi peuhaa siinä ihan lähellä. Miksi ei ole nähnyt vajoamista, sitä en tiedä, mutta mahdollista on esim. puhelimen soiminen -> kaivanut se laukusta tai vaikk se häiritsevä paarma. Mistä sitä tietää. Tai voihan se olla, että on jutellut jonkun kanssa ja sen vuoksi huomio herpaantunut. Kyse on siis virhearvioinnista; arvioi lapsen taidot liian suuriksi ja veden liian matalaksi. Se on kamalaa, että näin kävi. Tottakai äidin olisi pitänyt seistä vedessä itse ja vähintään varustaa lapsi kellukkeilla, mutta mitään siitä ei koostuta, että vanhempia syytetään ja nostetaan itsemme jalustalle täydellisinä äiteinä. Kukaan ei ole täydellinen; jos joku on hyvin varovainen lastensa ollessa vedessä, hän saattaa olla varomattomampi jossain muualla. Vahinko voi sattua kaikille.

 

[ty]

Mä en oikein ymmärrä mitä ihmiset (suurin osa täällä äitejä) saa siitä, että leimataan vanhemmat syyllisiksi.

Vaikka lapsi olisi hukkunut valvonnan puutteen vuoksi niin mitä sitten? Miten se teidän elämäänne vaikuttaa?

Mä en ymmärrä miksi pitäisi voivotella ja syytää sympatiaa vanhemmille. Pikkulapsi kuoli, yksin ja kauhuissaan, ei sitä voi kuitata sillä että "kyllä vanhemmat varmaan syyttävät lopun ikää itseään".


Valvonta ei ollut tarpeeksi hyvää ja onnettomuus tapahtui.
Kuinka tuo lapsi on kaivannut äitiään kun pelästyy pohjatonta vettä ja painaituu uppeluksiin. Miksi äiti ei auttanut?

Ei tarvitse voivotella eikä syytää sympatiaa. Mutta miten se vaikuttaa juuri sinun elämääsi, että pääset sanomaan vanhempien olleen syyllisiä?

Sun elämää tää tuntuu kaivelevan.
Mulla ei ole mitään tarvetta päästä sanomaan mitään heidän syyllisyydestään. MUTTA, kun täällä kaikki jauhavat että "ei lisätä heidän taakkaansa" niin sanoin eriävän mielipiteeni.

Mitä te päänsilittelijät saatte siitä kun hyssyttelette syyllisiä?

No ne vanhemmat tuskin just nyt lukee tätä palstaa...

 

[Markiisi musculocutaneus]

Ite en jättäis hetkeksikään ilman valvontaa, koko ajan pitäsin silmän tiukasti kiinni noin pienessä lapsessa, jos se on vedessä!! Ja ilman muuta pitäs olla jonkinlaiset kellukkeet vaikka osaiski uida. Suututtaa!

niinpä!meillä seisoo aina toinen aikuinen vieressä kun lapset on vedessä.

 

[4n äiti]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

 

[Kowalski]

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Menee 2 sekuntia, ja kun käännät katseesi niin et enää näekään lasta. Et tiedä lähtikö hän sukeltamaan ja jos lähti niin mihin suuntaan.

 

[ohis]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Ja jos se lasi sojottaa siinä edelleen. Vaistomainen reaktio on nypätä se pois. Tähän menee ainakin 5 sekuntia koko tapahtumaan ja voin varmuudella väittää, että tämän 5 sekunnin aikana sä et sun lasta huomioi.

Siinä ajassa voi tapahtua mitä vaan.

 

[4n äiti]

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Menee 2 sekuntia, ja kun käännät katseesi niin et enää näekään lasta. Et tiedä lähtikö hän sukeltamaan ja jos lähti niin mihin suuntaan.

Käännän katseeni... mihin...? Mä olen sen lapsen vieressä, ei se multa "karkaa" mihinkään.

 

[4n äiti]

Turha sun on mulle jeesustella. Mä tiedän toimivani oikein lasteni kanssa rannalla.

Joo, KOET. Totuus kuitenkin on, että säkin olet ihminen ja suakin voi se paarma tulla pistään selkään, joka saa sut vaistomaisesti huitomaan sitä hetken. Ja se hetki vain tarvitaan, että sun täydellisen ihmisen pilvilinnat romahtaa.

Se hetki ei tule, kun mun lapset on vedessä. Ei se oikeesti ole edes vaikee vahtia niitä siellä.

Vähänkö sä oot täydellinen, ei muuta voi sanoa. Varmaan se kyseinen äiti oli myös samaa mieltä - ettei ole vaikea vahtia yhtä lasta vedessä. Kävi kuitenkin ikävästi ja syytähän emme tiedä.

Jos se, että vahdin lapsiani vedessä KOKO ajan tekee musta täydellisen. Niin, kyllä mä siinä asiassa sit olen ja helvetin ylpee siitä. Mä tiedän, mitä pienille lapsille voi käydä vedessä ja siksi vahdin. En tuudittaudu ajatukseen ettei se vois mulle tapahtua. Lapsia on vaan vahdittava, ei auta keksiä tekosyitä.

Kuvitellaan, että sä astut siellä vedessä ison lasinsirun päälle ja tunnet hirveä kivun jalassa. Väitätkö, että sä et edes katso jalkaasi vaan tuijotat herkeämättä lastasi?

Jos väität niin valehtelet. Tuossa tilanteessa on ihan refleksi nostaa jalka ja katsoa mikä siihen kävi.

Ei se lapsi saa silti jäädä vahtimatta, vaikka tapahtus mitä. Se otetaan matkaan ja mennään rantaa, jos noin kävis. Mäpä kuvittelen: nostan jalan ja katson sitä. Menee 2 sekuntia ja senkin ajan mulla on tietoisuus siitä, että mun lapsi on siinä vieressä. Kummallista, jos sulla ei ole. Turha tätä on vääntää

Ja jos se lasi sojottaa siinä edelleen. Vaistomainen reaktio on nypätä se pois. Tähän menee ainakin 5 sekuntia koko tapahtumaan ja voin varmuudella väittää, että tämän 5 sekunnin aikana sä et sun lasta huomioi.

Siinä ajassa voi tapahtua mitä vaan.

Ja mä voin varmuudella väittää, että vartioin. Siinä ajassa ei lapsi multa katoa.