Kesäkuun kullanmurut 2015 **Maaliskuu**

Kyllä täälläkin on hiljennytty makuuhuoneen puolella.. Olo on jo paljon vaivalloisempi kuin esikoisesta ja kaikki ylimääräinen rasittaa. Seksin aikana mikään asento ei tunnu hyvältä ja siitä on nautinto melko kaukana. En tahtoisi miestä selibaatissakaan pitää useita kuukausia, joten jos vaan on parempi päivä ilman kolotuksia niin pitäisi "hoitaa homma pois alta" Voi luoja miten kaipaan mahatonta seksiä... näin siitä jopa unta yksi yö!

Ensi viikolla olisi neuvolalääkäri. Tämä kuukausi meni jotenkin tosi nopeasti. Suunniteltiin reissu mun äidin luo vapulle ja sen jälkeen on enää kuukausi laskettuun aikaan ja sitten täytyy reissaamiset lopettaa. Niin se vaan kesäkuu lähenee! :heart:

 

Tähkä,
Tuosta pahoinvoinnista.. Syötkö vitamiineja? Mä oon tässä testaillessani tullu siihen tulokseen et mulla kuvotus tulee noista vitamiinipillereistä. Nehän pitäs ruuan kans ottaa ja epäilen et mulla alkupahoinv jatkui siksi niin kauan ku oksentelusta huolimatta kuvittelin olevani fiksu ja vetelin silti pillerit. Nyt oon sitte ollu enimmäkseen ilman ja varmaan kaikki hiukset lähtee ja luut katkee ym. Eilen illalla otin ja ihan tosi kuvottava olo ollu nyt aamun! Vaikka otin iltapalan kans..

Syöttekö muut vitamiineja? Mulla jotenki tosi huono omatunto ku en pysty syömään!!

Kepu ja muru, olisko 26+6?

 

Kerttuliinu, syön vitamiineja ja itsekin jossain vaiheessa epäilin niiden aiheuttavan pahoinvointia. Ei kuitenkaan näyttänyt niissä olevan vika. : / Luulen, että alussa pahoinvointi oli lähellä hyperemeesiä, koska kaikki oireet täsmäsivät (jatkuva oksentaminen, yökkimisestä kipeytynyt ylävatsa, verta oksennuksessa, mikään ei pysynyt sisällä, paino laski n. 5 %, kuivuin niin että vessakäynnit jäivät päivässä yhteen tai kahteen, pystyin lähinnä lojumaan paikallani, ja esim. kaupassa käynti ja ruuanlaitto oli mahdotonta, koska ruuan haju sai heti oksentamaan), mutta yleislääkäri silloin tuumasi, että pahoinvointi kuuluu asiaan ja naisten pitäisi edes vähän yrittää jaksaa. Siinä kunnossa en sitten jaksanut/osannut vaatia parempaa hoitoa. Nyt tää on paaaljon helpompaa, mutta ei vaan huumorintajua meinaa riittää enää siihenkään, että oksentaa kerran päivässä. No, kuten joku aiemmin sanoikin, oman navan ympärillä pyöritään, kun ei ole itsen ja raskauden lisäksi taaperoa tai useampaa hoidettavana. Kai tää viimeinen kolmannes menee vaikka päällään seisten.

Tähkä 27+2

 

Makuuhuonelämä, ei ole mä en siitä jaksa huono omaatuntoa kantaa. Kyllä se seksielämä taas piristyy, kunhan mahasta pääsee eroon

Vitamiineista, joka aamu tunnollisesti ennen aamupalaa. Ei ole ollut ongelmaa nyt olen kipujen takia alkanut taas ottaa magnesiumiakin suun kautta tuon suihkeen lisäksi.

Lauwra, sulta haluaisin tiedustella, onko sulla minkäänlaisia tuntemuksia sektioarven kohdalla? Ja toki muutkin sektioäidit

Täällä meinasi taas aamulla lähteä ajatukset laukkaamaan... Niinpä vedin tytölle kuravaatteet päälle ja mentiin omalle pihalle, kun aurinkokin paistoi. Kuraistahan se oli mutta sain ajatukset kuriin. Mä kehitän kaikenlaisia tuntemuksiakin, kun alan liikaa miettimään ja ajattelemaan ja sitten ne tuntemukset usein katoaa, kun keksiikin jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa. Mä olen ihan vakavissani miettinyt sterilisaatiota tämän raskauden jälkeen, mutta enpä taida täyttää kriteerejä... Liian nuori, liian vähän lapsia... Syyksi tuskin riittää, että jos joskus odottaisin kolmatta, olisin jo suljetulla osastolla ennen laskettua aikaa, kun pää ei kestäisi kätilö ainakin tyrmäsi mun toiveen välittömästi. Ehkä kuitenkin väläytän ajatusta ensi viikon lääkäriajalla...

Huomenna neuvola. Lankomies on luvannut toimia kuskina, ettei tarvi bussilla lähteä tuntuu hassulta, että kävin neuvolassa viimeksi 2 viikkoa sitten ja nyt huomenna taas...

Tyttö heräileekin just päikkäreiltä, joten pitää lopettaa tähän

 

Meillä on makuuhuoneen puolella nyt viimeisten varmaan kolmen viikon aikana ollut toimintaa tasan kaks kertaa. Mutta noi kerrat onkin sit ollu erityisen hyviä. Totesin kylläkin, että meillä ei toimi toi, että "hoidetaan homma alta pois", yleensä se loppuu siihen, että valitan ettei mikään asento tunnu hyvältä ja sattuu. Mies on kyllä hyvin ymmärtäväinen, mutta sääliksihän sitä käy.

Kiitoksia vielä työtsempeistä, aion ottaa kyllä aiheen puheeksi esimiehen kanssa tässä piakkoin. Lueskelin mm. muiden kokemuksia pitkistä työmatkoista ja sain vahvistuksen sille, että yli tunnin työmatka suuntaansa on tarpeeksi rankka vaikka ei olisikaan raskaana.

Tähkä81, käsittämätöntä toi yleislääkärin "asiantuntijuus"! Mulla on kans hyperemeesi ja olin kyllä niin huonossa kunnossa, että neuvolalääkäri lähetti mut tiputukseen viikolla 10 (jossa sit vietinkin pitemmän aikaa) ja nyt syön pahoinvointilääkkeitä. Jaksoin sen alun yhden kuukauden oksennella kotona, mutta sitten meni niin pahaksi että oli selvä, että tarvitsin apua. Vieläkin tosiaan varmaan oksentaisin, mutta en uskalla kokonaan jättää tota lääkettä pois (seuraava etappi yks neljäsosa pilleriä). Kyllä noilla sun oireilla sanoisin, että hyperemeesiä on ihan selvästi. Eikö edes neuvolassa sitä huomioitu mitenkään? Mulla oli ainakin ketoaineet niin koholla, että jo senkin takia se nesteytys oli tarpeen. Kuulostaa tosi hurjalta ja tosi harmi, että sattui tollanen lääkäri. Mullakin oli alussa työterveyslääkäri, joka vähätteli ja antoi ruhtinaalliset kaksi päivää lomaa, koska "töissäkin vois pitää taukoja ja pahoinvointi voi mennä ohi päivässä". Sen jälkeen menin toiselle lääkärille, joka antoikin vähän pidempiä rupeamia.

Kerttuliinu, mä lopetin vitamiinien syönnin varmaan kolmeksi kuukaudeksi, koska myös koin, että ne olisi jotenkin tehneet olon huonommaksi, mutta se saattoi olla vaan pääkopassa, koska olin niin lukenut jostakin. Nyt olen niitä taas ottanut (multivitamiini raskaus- ja imetysajalle), koska tuli jotenkin huono omatunto, kun en niitä syönyt. Mutta en silti usko, että ne nyt niin tärkeitä on, jos kuitenkin pystyy ilman niitä syömään normaalisti. Ainakin mun keho on sellainen, että se tuntuu nyt ottavan kyllä kaiken irti saamastaan vähästäkin ruoasta. Syön vieläkin paljon vähemmän, kuin mitä ennen raskautta ja silti tullut painoa 4 kiloa lisää (10 kiloa, kun lasketaan alun painonmenetys). Tämän puolesta puhuu myös tämä jatkuva ummetus.

Mamira 27+5

 

Sokerirasituksen ja vasta-aine testin tulokset tulivat. Molemmat kunnosa.

Sitten käytiin kontrolli ultrassa laajentuneen munuaisaltaan vuoksi. Laajentuma edelleen, eikä varmuutta onko meillä vain 1 toimiva munuainen. Toinen munuainen oli jotenkin kehittymätön tms. Uusinta kontrolli taas kuukauden päähän. Muuten oli kaikki hyvin, paino viikkojen mukainen. Ja se sydämessä oleva kalkkipilkku samanlainen, kuin ennenkin.
Ottaa pattiin, mutta onneksi ei kuitenkaan "vakavampaa". Kuitenkin ihan normaalia elämää voidaan viettää tämän hetkisten ennusteiden myötä.
Ja vedetään nyt mustalla huumorillä loppupäivä. Eli uutta putkeen heti syntymän jälkeen, niin saadaan mahdollinen luovuttaja, jos tuo yksi munuainen pettää!

Miehen kanssa keskusteltiin jo jonkun verran. Häntä enemmän vaivaa tämä tilanne, kuin minua. Mutta mulla onkin selvästi positiivisempi asenne elämään yleensä. Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Ja kaikki selviää aina jollain lailla, suuntaan tai toiseen.

Vitamiineista, ne olen unohtanut muutama viikko sitten kokonaan. Hyvä, että oli puhetta, pitää taas ruveta niitä popsimaan.

Ruu ja nappula 28+3

 

Mä oon syönyt vitamiineja päivittäin raskauden alusta asti ja mietin myös alkuraskaudesta voisiko ne tuottaa pahaa oloa. Oksensin niinä aamuina kun olin tbl ottanut, muina oli muuten vaan huono olo. Nyt oon vähän unohtanut tuon epäilykseni niiden vaikutuksesta, mutta ehkä siinä sittenkin voi olla perää...

 

Seksikeskusteluun täytyy vielä lisätä, että mulle toi "hoidetaan homma pois alta" liittyy enemmän haluttomuuteen ennen seksiä. Sitten kun hommaan aletaan, niin onhan se ihan mukavaa vaikkei nyt mitään ilotulitusta niinkuin ennen raskautta

Vitamiineja hain tänään lisää kun loppuivat viikko sitten. Käytössä mammavitamiinit ja lisänä vielä magnesium levottomiin jalkoihin.

Pihla, ei ole kyllä ollut tuntemuksia sektioarvessa. Ei kiristä tai paina. Oikeastaan enemmän tonne alamahaan koskee kauttaaltaan, varmaan siellä lihakset vaan venyy ja paukkuu.

 

"Eli uutta putkeen heti syntymän jälkeen, niin saadaan mahdollinen luovuttaja, jos tuo yksi munuainen pettää!"

Mä takerrun nyt tähän... Hullu! kuka voi edes vitsailla raskauden viimeisellä kolmanneksella, että uutta putkeen vaan. Eikös tässä vaiheessa vannota, että ei enää ikinä toivotaan nyt kuitenkin, että toinenkin munuainen toimii ja jos ei toimi, niin edes se yksi toimiva pysyy toiminnassa mä olen miehellekin väläytellyt tänään sitä sterilisaatiota ja ei sekään pistäisi pahakseen, jos sen saisin. Mutta sehän on selvä, etten saa, vaikka mun pää ei näitä raskauksia oikein kestä. Kehitän hirveitä kauhukuvia. Ja meille 2 lasta riittää oikein hyvin

Mitä enemmän saa olla paikoillaan päivän aikana, sitä vähemmän koskee. Ylös noustessa kiristelee, mutta ei kai se ole ihmekään, kun alamaha kovettuu heti. Mieskin sai tänään ihmetellä, että miten se on niin kova. Totesin sille, että ymmärrät varmaan, ettei mun ole mukava kumarrella keräilemässä leluja tai hypätä jatkuvasti auttamassa tyttöä, kun tuo maha menee tuollaiseksi. Jospa se alkaisi jo tajuamaan, etten todellakaan vaan esitä ja käytä raskautta tekosyynä laiskotteluun.

Onko muilla VÄSYMYSTÄ? Mulla on taas tullut takaisin. Hb oli kuitenkin viimeksi neuvolakäynnillä 123, eli oli noussut. Onko tämä nyt jotain loppuraskauden väsymistä, vai peilaako henkiseltä puolelta?

Pihla, joka ei jaksa enää kirjautua

 

Lauwra, kiitos vastauksesta mulla koskee tuonne alas sivuille helposti. En oikein tiedä, onko arven reunat, vai onko liian sivuilla ollakseen arpea. Olen ajatellut, että jotain kiinnikkeitä, arpikudosta tms. Muuten tuo arven kohta on sellainen "iskuarka", mitä se on ollut myös ei-raskaana-ollessa. Eli jos tytöltä tulee jotain kolhua, niin tuntuu aralta, mutta ei jää kipuilemaan. Rasvatessa ei tunnu mitenkään aralta. Aina näitä miettii, etenkin kun on Tälläinen hermoheikko

 

Mamira, neuvolassa on kyllä suhtauduttu pahoinvointiin ymmärtäväisesti. Tai meidän oma terveydenhoitaja on suhtautunut. Ekan kerran soitin sinne syksyllä kolmen viikon oksentamisen jälkeen, kun en ollut viikkoon kyennyt poistumaan kotoa. Silloin puhelimeen vastasi ties mikä tyyppi, joka totesi, että pahoinvointi kuuluu asiaan, menet vaan ulos kävelylle (niin miten?). Noin viikko tuon aiemmin mainitsemani yleislääkäriepisodin jälkeen oli neuvolakäynti, ja silloin terveydenhoitaja otti oloni kyllä heti tosissaan. Samoin viime viikolla terveydenhoitaja sanoi, että heti tiputukseen, jos siltä tuntuu, ja kysyi, tarvitsenko sairaslomaa. Kiva kuulla, että sä olet saanut ajoissa kunnon hoitoa. Itselle jäi vähän epäluottavainen olo, kun kolmesti apua pyysin ja kertaakaan en sitä saanut. Soitin siis jossain vaiheessa myös synnärille, jonne neuvolasta oli käsketty soittaa, jos tarvii mennä tiputukseen. Sieltä todettiin, että neuvolasta neuvottiin väärin ja että ei sinne niin vaan voi tulla. Ilmeisesti ihan tuurista kiinni, millaista palvelua sieltä saa, sillä kaverille on aina samaiselta synnäriltä sanottu puhelimessa, että totta kai tulet käymään ja parempi käydä turhaan kuin että jotain jää hoitamatta.

Ruu, sulla on kyllä hieno asenne! Toivottavasti positiivisuutesi tarttuu mieheesikin.

 

Meillä tuo seksihomma menee kans niin, että mua ei vaan oikein kiinnosta. Ja täytyy sanoa että mä en kyllä pääse edes hommaan kyytiin, meno on aivan kuin saharassa. Hiukan jännittää että onko tämä pysyvä olotila :O Sanokaa mulle että ohi menee, joskus..

Onko kukaan jättänyt Kelaan hakemuksia netin kautta? Mä jätin sen äippäpakkaushakemuksen, otin kuvan raskaustodistuksesta, ja nyt tuo perhanan ohjelma väittää jo toista päivää että siellä on avoimena seuraavat tiedot:

"23.03.2015 Äitiysavustus Liitteet tulee toimittaa 06.04.2015 mennessä. "

Onko muilla vastaavaa ongelmaa?

Tänään oli vähän liian pitkä työpäivä koulutuksineen kaikkineen. Vauva on ollut aika hiljakseen, varmaan nyt villiintyy kun menen nukkumaan :kieh: Viime yö meni taas aivan harakoille, ei vaan meinaa jaksaa töissä näillä unilla. Päätin nyt odottaa saikun suhteen ensi tiistain neuvolalääkäriä. Katsotaan mitä se sanoo tällä kertaa, viime kerralla valitin lonkkia ja unettomuutta ja kommentti oli että "joo, liikuntaa on ihan hyvä harrastaa" :O Aikamoinen lääkäri täällä.

Kuusama ja Vauva-T 27+4

 

Pihla, mullahan katosi tunto sektiohaavan kohdalta eikä se oikein koskaan palautunut, joten johtuisiko siitäkin ettei pahemmin ole kipeä... Uskon, että helpolla arpikudos yms kirraa siellä sisäpuolella.

 

Kuusama, mulla se Kelan sivu herjas ihan samaa. Mutta kun meet sinne mitä kautta liitteen pystyy lähettää, niin siellä kyllä näkyy se jonka olet jo lähettänyt Mä pariin kertaan varmistin, vaikka hain kaikki (äpraha, avustus ja lapsilisä) samalla kertaa ja sillä yhdellä neuvolan todistuksella.

Ruu, ihanaa että olet noin positiivisella asenteella tuosta munuaisasiasta. Itse aika paljon sairaalaelämää nähneenä ajattelin ultrien aikaan, että jos aivoissa kaikki rakenteet on kunnossa, niin se on jo paljon! Sinne kun ei oikein voi mitään lisätä. Pienille tehdään hienosti sydänleikkauksia nykyään ja dialyysilapsetkin pystyvät olemaan kotona. Eihän se surkuttelu auta, näihin on mukauduttava. Ja se että saa etukäteen ajatukset jo vähän kasaan, on mielestäni puolivoittoa. Jos tahdot keskustella enemmän asiasta tai vaikka lukea mun blogia erityislapsen arjesta, niin laita yksityisviestiä!

lauwra & mussu 30+4

 

Tähkä81, muistin vielä, että tosiaan ennen kun olo paheni tosissaan yritin yhtenä iltana soittaa pääsairaalan päivystykseen, josko pääsis tiputukseen, mutta siellä sanottiin, että "ei me terveille anneta tiputusta". Eli joo, tosiaan riippuu kenelle sattuu puhumaan. Mutta se olis aina hyvä muistaa, että aina sit vaan uutta yritystä kehiin, aina lopulta löytyy joku, joka on valmis auttamaan vaikka välillä tuntuu nihkeältä.

Pihla, KYLLÄ! VÄSYMYS! Täällä on siis hemoglobiini 140 ja silti voisin puolet työpäivästäkin nukkua. Viikonloppunakin heräsin yhdeksän aikoihin hyvin levänneenä ja pirteänä ja siitä muutamia tunteja niin oli taas väsy. Ja sit otin iltanokoset 2 tuntia ja silti yhdeksän aikaan olin jo valmis nukkumaan. Ja tuo päivänä, jolloin ei tarvinnut olla töissä! Ja tänään on kans kyllä joku ihme päivä. Tosiaan alkoi pännimään tuo pitkä työmatka, jonka seurauksena olen siis entistäkin väsyneempi. Töissäkin piti mennä vessaan muutama kyynel itkemään, kun oli niin väsynyt, ärtynyt ja masentunut olo. Ei oo kyllä aikaisemmin tällaista oloa ollut. Ja äsken samasta syystä itkua tuhersin ja ahdistuin, kun miehen isältä tuli kommenttia töissä jaksamisesta...

Kuusama, mulla ei ollut vastaavaa ongelmaa (siis Kelan kanssa, toi sahara-ongelma on kyllä tuttu mutta uskon että menee kyllä ohi aikanaan). Näkyykö se sun kuvatiedosto siinä kuitenkin, ettei ole liian iso tai vastaavaa?
Tosiaan äitiysavustus ja lapsilisähakemus meni ihan ongelmitta, mutta auta armias tuo vanhempainrahahakemus, jota haen siis 6 kk tulojen perusteella, kun työpaikka vaihtui, oli sairasloma, firma fuusioitui ja sit vielä noi matkavähennykset pitää ilmoittaa ja voivoivoi. Varmaan hylätään mun koko hakemus, kun kaikki kohdat varmaan ihan väärin täytetty. No, ehkä äitiyslomalla voi sit mennä hyvällä ajalla selvittelemään tollasia sotkuja kelan toimistoon.

 

Kiitos tiedosta että uusi pakkaus on jaossa! Jee!

Täytyy huomenna laittaa netissä hakemus menemään! Onko niissä Kelan papereissa jotain ihmekysymyksiä (kuten yleensä) joihin et osaa vastata edes arvaamalla?

 

Pihla, mulle on jäänyt vähän epäselväksi se verenvuodon syy.. Eli sille ei kai mitään syytä sitten "keksitty". Kohtu ei vaan sitten synnytyksen jälkeen lähtenyt kunnolla enää supistamaan. Vuodon määrästäkään en osaa ihan tarkkaan sanoa kun siitäkin sai vähän ristiriitaista tietoa. Tilasin sairaalasta omat paperitkin, mutta ei niistäkään kaikki selvinnyt. Mutta muistaakseni synnytyksessä tulleet (en yhtään muista määrää mutta ihan normaali ilmeisesti) + sitten 1500ml paineltiin kerralla ulos.

___Tätä seuraavaa ei kannata välttämättä lukea jos ällöttää tai ei "kauhutarinat" iske ---

Synnytyksen jälkeen kävin vessassa ja niihin ihaniin verkkopöksyihin tippui semmonen parin kananmunan kokoinen hyytymä. Sitten kohtu paineltiin ja todettiin kaiken olevan ok. Parin tunnin päästä päästiin osastolle ja olo oli jotenkin huono ja pyysin särkylääkettä. En saanut sitä lääkettä kuitenkaan sitten otettua ollenkaan kun olo meni sitten ihan humauksessa ihan järkyttäväksi ja pyysin miestä soittamaan äkkiä kelloa. Mies sanoi menevänsä hakemaan hoitajaa johon sitten sanoin että ei kun nyt vaan soitat sitä ja äkkiä. Hoitaja tuli nopeasti ja auttoi mut makaamaan kun en itse pystynyt siinä vaiheessa oloilta liikkumaan ja sitten vähän painoi kohtua ja alkoi hyytymää tulemaan. ( Tuntui muuten aivan kauhealta kun semmosta paksua hyytelömömmöä pulpahtelee tuolta alhaalta...) Yhtäkkiä oli huone täynnä hoitajia ja lääkäreitä ja vuotosettiä huudeltiin ja iskettiin piikkejä käsiin ja jalkoihin ja supistuksia lisääviä lääkkeitä vaikka ja minne. Tajukin multa meni jossakin vaiheessa ja muistan kun hoitaja yritti kysellä multa kaikkea, mutta en osannut yhtään vastata kun vaan mietin, että kuolenko nyt ja näänkö mun pienen tyttären nyt viimeistä kertaa. Kun tilanne oli vähän rauhoittunut niin mut ja mun verestä lilluva sänky kärrättiin heräämöön, jossa olin 2h tarkkailussa ja kohtua paineltiin vähän väliä. Sitten pääsin takaisin osastolle miehen ja tytön luokse. Sillä aikaa kun olin tarkkailussa niin meille oli järjestetty perhehuone vaikka ensin meidän ei pitänyt sitä saada. Varmasti vaikutti tuo vuoto asiaan, enkä olisi kyllä niissä oloissa vauvaa saanut yksin hoidettua. Jouduin olemaan vielä iltaan asti ravinnotta varmuuden vuoksi jos olisi kaavintaan jouduttu, mutta onneksi tuon heräämöstä tulon jälkeen kaikki oli hyvin ja vuoto normaalia jälkivuotoa.
Mä nyt jatkan vielä avautumista aiheesta.. Tuli kauhea tärinä nyt päälle kun muistelee koko juttua.. Se tuli mieleen, että synnärillä ei kyllä tullut kertaakaan mitään häpeän tunteita omasta kropasta kun siellä jotui kaikkensa paljastamaan moneen kertaan. Ensin synnytyksessä luonnollisesti ja sitten heräämössä kun mua pyöriteltiin sängyssä, että saatiin veriset vaatteet ja lakanat vaihdettua. Mielenkiintoista oli myös se, kun ensimmäistä kertaa ikinä sairaalassa niin sai nähdä sen heräämönkin ja kokeilla vähän tujumpia lääkkeitä jotka kyllä toimi ja humahti päähän.

Tälläkertaa aion pitää huolen, että jos vuoto tulee taas niin saan sitten veritankkauksen. Viimeksi olo oli niin kamala ja hutera monta viikkoa ´, että tuntui ettei vauvan hoidostakaan tule mitään. Ja kanyylit käsissä!!! Ai saaamari! Toki osuutta on silläkin, että ne jouduttiin pistämään tosi kiireessä..

Huh.. joo. Muu kommentointi saa nyt jäädä.
Kiitos ja anteeksi.

Malsa ja pojuE 29+5

 

Mamira, mä kans tuskastelin tänään ihan saman asian kanssa kun ajattelin laittaa sen vanhempainrahahakemuksen menemään. Jäi kyllä kesken, jatkan sitten jonain kärsivällisempänä päivänä sen täyttämistä... Mä kans haen nyt 6kk tulojen perusteella, kun 2013 en ollut töissä, opiskelin vain. Varmaan kans täytän ihan päin seiniä... Äitiyspakkaushakemuksen laitoin kans kun nyt vihdoin "uskalsi"

Täällä eka saikkupäivä takana, kauheasti en vielä ehtinyt tylsistymään mutta katotaan miten menee vielä seuraavat 7 päivää Makoilu kyllä helpottaa näihin selkäkipuihin ja supistuksiin, mutta heti kun vaikka istuu normaaliasennossa pidempään niin tuntuu ettei pysty ollenkaan olemaan :| Toivon kyllä että menee ohi etten ihan vielä jäisi työkyvyttömäksi, mulla olisi kuitenkin vielä huhtikuu töitä kun sitten vappuna jään kesälomalle ja siitä suoraan mammalomalle

Huh mikä tarina malsa :/ Varmasti jää kauheat traumat, toivottavasti et joudu enää uudestaan vastaavaa kokemaan! :hug:

Pupumama 26+1

 

Kiitos kaikille tsempeistä. Niinhän se on, että asenne ratkaisee aina! Minun motto
Voihan tätä asiaa alkaa surkuttelemaan, mutta kun se ei muuta mitään ja vie vaan turhaan voimia. Tässä taas kiitellään sitä, että ollaan synnytty Suomeen ja saadaan hyvä hoito heti vauvalle, jos niikseen tulee. Juuri ultraan mennessä mies napisi veroista, mutta nyt taitaa ollakin toinen ääni kellossa.

Ja Pihla, juujuu huumoria. Mulla kun ei ole vielä ne loppuajan vaivat alkaneet ja eka kertalaisena en tiedä niistä mitään
Itseasiassa odotan äitiysloman alkua, että pääsen vihdoinkin jyrsimellä muokkaamaan kasvimaata ja istuttelemaan perunat sun muut vihannekset. Tällä hetkellä olenhuolissani vain vauvan kuulosta, mahalle kun ei ole saatavilla kuulosuojaimia. En siitä, että pystyyköhän mahan kanssa itseasiassa edes jyrsimään, saatika konttaamaan siemenien kanssa vakoja pitkin

Lauwra, kiitos! Voi olla että otan yhteyttä jossain vaiheessa. Kunhan saadaan lisätietoutta vaivan vakavuudesta.
Siirrän ajatukset nyt tulevaan keittiöremonttiin. Saan minäkin tuon pesänrakennusvietin käyntiin. Toivottavasti valmistuu ennen vauvan tuloa, sitten se jää kyllä kesken.

Tänään pitäisi yrittää hoitaa nuo kelan asiat. Taidan suosiolla lähettää kirjeenä sen neuvolan lapun. Ei tarvitse hermoja raastaa liitetiedostojen kanssa

Aurinkoista keskiviikoa kaikille!

Ruu ja nappula 28+4

 

Kelan asiointipalvelussa näkyy kyllä liite lähetettynä, jostain syystä se ei vain ole "kirjautunut" järjestelmään. Ja kuvan koko ym on aivan oikein. Mun täytyy seurata homman edistymistä, onneksi on vielä aikaa.

Mulle on tuttu tunne tuo malsan mainitsema hoidettavana oleminen. Silloin kun mulla oli se kohdunulkoinen joka leikattiin, niin ei tullut minkäänlaista häpeää omasta kropasta. Jälkikäteen tosin mietin että olen mahtanut olla komea näky säärikarvoineni kaikkineni kun katetriakin laitettiin Mutta kaipa ammattilaiset on tottuneita vaikka mihin, ainakin näin haluan uskotella itselleni

Saanko hehkuttaa viime yön loistavia unia? Yhden pissatauon taktiikalla mentiin, ja silloinkin olin niin umpi unessa että hyvä etten kävellyt vessanovea päin

Kuusama ja Vauva-T 27+5

 

Lauwra, mulla se tunnoton alue jäi navan ja arven välille, sellainen pienen kämmenen kokoinen arven kohdilla siis on tunto, mutta muutama sentti ylöspäin ei ole tuntoa.

Mamira, kiva, etten ole ainut väsynyt! Osaisipa itsekin nukkua päivisin, jos se auttaisi. Mutta kuulostaa niin tutulta, että muutama tunti heräämisestä olisi taas valmis nukkumaan mies jo kuittailee, että syötkö vitamiineja, kun mä laitoin miehen syömään vitamiineja, kun tuntui olevan niin vetämätön jospa tämä parin vuoden sisään helpottaisi...

Ruu, sun asenne on kyllä ihailtava tuo on ihan totta, että asioita on turha murehtia etukäteen, kun ei niille minkään voi. Ja on ihan mahtavaa, että pystyt olemaan murehtimatta. Ymmärrän kyllä miestäsi oikein hyvin, kun meillä tämä menee niin päin, että mä murehdin kaikkia asioita monta viikkoa etukäteen ja mies on sitä mieltä, että se on ihan turhaa kadehdin myös tuota sun fyysistä olotilaa, kun voit touhuta kaikenlaista. Tuntuu, että omakin pää pysyisi paremmin kasassa, jos ei olisi vähän Niinkuin jumissa täällä neljän seinän sisällä.

Malsa, aika rankka tarina. Onneksi pättyi hyvin ja mä tiedän, miltä tuntuu, kun sellaista paksua tavaraa oikein ryöppyää ulos tuolta värkistä. Keskenmenon tyhjennyksessä ensimmäinen reaktio oli pistää silmät kiinni ja kädet korville, kun istuin pöntölle ja sitä tavaraa ihan siis kirjaimellisesti ryöppysi ulos. Kyllä sellainen kovempi vuoto heikkoon kuntoon ajaa. Täällä veritankkauksen rajana on, että hemoglobiinin pitää olla alle 80. Mulla se oli sen 82, joten vetelin vaan rautaa isolla annoksella. Onneksi mies oli silloin työttömänä, en olisi mitenkään pärjännyt taaperon kanssa kaksin, kun tuntui että taju lähtee, kun yhtään oli pystyssä. Huh. Toivottavasti jokainen meistä välttyy suuremmilta vuodoilta.

Tunnin päästä pitäisi olla valmiina lähtemään neuvolaan.

 

Hei vaan pitkästä aikaa. Koko ajan olen taustalla lukenut mitä muille kuuluu, mutta itsellä ei ole ollut virtaa kirjoitella. Olen taas sairaslomalla edelleen jatkuvien kipeiden supistusten ja selkäkivun takia. Kaiken kukkuraksi vielä saanut infernaalisen flunssan tähän päälle. Pää meinaa hajota kotona yksin olemiseen ja kipuiluun.

Tähkä81, samoilla viikoilla mennään ja täälläkin vielä kärsitään pahoinvoinnista :O Itsekin tätä ihmetellyt että miten voi vieläkin jatkua, mutta helposti näköjään Itsellä oksentaminen ei ole jokapäiväistä kuitenkaan, mutta toisina päivinä saattaa laatta lentää useammankin kerran. Syön monivitamiineja, mutta en ole itse huomannut, että ne aiheuttaisivat pahaa oloa. Minulla tuntuu ennemmin etominen ja oksentelu sijoittuvan iltapäivään/iltaan.

Pihla, täällä ihan samanlaisia vaivoja; kivut helpottaa levossa, mutta juurikin ylös noustessa ja liikkeellä ollessa maha kiristyy ja olo on tukala. Jatkuvaa väsymystä myös, minulla kun nuo unet tahtoo olla niin katkonaiset. Huh, voin vain kuvitella kuinka väsyttävää on kun on lapsi siinä hoidettavana ja itse kärvistelee kivuissa Minä kun "saan" ihan itsekseni lepäillä ilman mitään varsinaisia velvollisuuksia kun ensimmäistä lasta odotellaan.

Täällä myös seksielämä kyllä kokenut melkoisen inflaation muutamien viime viikkojen aikana Mies on kyllä ihanan ymmärtäväinen. Asiasta juteltiin tuossa viikonloppuna ja hän itse sanoi, että häntä vähän pelottaa alkaa mitään hommailemaan kun minulla nämä kivut ovat koko ajan läsnä ja tuntuu että petipuuhat myös provosoi supistuksia/kipuja. Mutta itse kuitenkin haluan että seksielämä ei ihan kokonaan kuihdu, pakko tässä jotain on tehdä Ja väliaikaistahan tämä on, uskon kyllä että asiat palaa ennalleen ajallaan

Minäkin laitoin eilen äitiyspakkaushakemuksen menemään, odotan jo niin kovasti että pääsee livenä tutkimaan pakkauksen sisältöä Toivottavasti käsittelevät hakemuksen nopeasti! Rahahommia en viitsinyt vielä alkaa miettimään, ensi viikolla kun sairasloma loppuu, täytyy soitella neuvolaan ja arpoa varataanko suoraan lääkärinaika ennen töihin paluuta vai käynkö taas kokeilemassa miltä työnteko tuntuu. Pelkona siis että sairasloma jatkuu Ajattelin että kävisin ihan Kelassa täyttelemässä ne laput kunhan selviää, pääsenkö enää töihin tänä keväänä palaamaan. Vuonna 2013 olen ollut muutaman kuukauden työttömänä, mutta jos nyt tipun sairauspäivärahalle, niin en tiedä millä tuloilla niitä tukia on fiksuin hakea. Saavat Kelassa laskea miten saan eniten rahaa

Huomenna olisi tarkoitus mennä sokerirasitukseen, jaiks. Flunssan takia makuaisti ja ruokahalut vähän kateissa, toivottavasti onnistuu rasitukseen meno kuitenkin että saisi sen pois alta.

Silva88 & poju 27+3

 

Silva88, lepää, lepää ja lepää, kun sulla on siihen mahdollisuus mullakin yöunet on katkonaisia. Viime yönä pyörin vessareissun jälkeen toista tuntia hereillä. Tyttö heräsi ennen seitsemää. Vähänkö olisi nukuttanut... mutta kaikkea aikansa ja nyt olen pistänyt miehelle enemmän vastuuta lapsen hoidossa, että saan itse edes iltaisin vähän lepäiltyä ei ne kivut ja supparit kivoja ole, mutta onneksi tämä on väliaikaista ja ollaan jo voiton puolella.

Neuvolassa käyty. Kaikki kunnossa. Verenpaineetkin oli huomattavasti matalammat kuin yleensä hemoglobiinia ei mitattu, kun on mitattu 2 viikkoa sitten. Sf-mitta menee just alakäyrällä. Painoa oli nyt tullut 2 viikossa 500g, viimeksi siis 7 viikossa 1,1kg. Eli ihan ok vielä. Tytöstä oli välillä jotain +680g/viikko nousuja vielähän tässäkin ehtii.

Mahaa paineltiin aika rankasti, kun tunnusteli vauvan asentoa. Ainut, missä aiheutti kipua, oli just tuolla sivuilla. Sekin meni onneksi jo ohi, eikä terkka tuntunut olevan siitä huolissaan. Nyt supistaa. Painelu provosoi aina suppareita. Jospa se tästä

 

Tsemppiä kivuista tai muista vaivoista kärsiville!

Minä nöpötän kotona ja tuntuu että seinät kaatuu päälle. Jos lähtee johonkin niin supistaa ja jos tekee jotain niin supistaa. Kotona ois hommaa vaikka muille jakaa, mutta mies saa urakoida aina töistä tultuaan... Ruuan teen ja järjestystä ylläpidän, mutta siivoamaan en pysty. Esikoisen otin pois päiväkodista kuitenkin, kun ollaan sairastettu niin paljon ettei enää jaksa. Kohtuudella ollaan pärjätty ja esikoinen kuitenkin nukkuu pitkät päikkärit. Tarkasti äpkl:llä seuraavat mun tilannetta 3vkon välein ettei lähtis tulemaan etuajassa...

Silva88
Äitiys/vanhempainpäiväraha lasketaan työkuukausia 6kk eli jos oot sairauslomalla niin niitä kuukausia ei lasketa vaan 6kk aletaan laskea niin että se loppuu sun sairausloman alkuun. Varmistin tän Kelalta ennen kuin itse laitoin hakemuksen (vaikka en putoa sairauspäivärahalle niin mulla osa palkasta riippuu työsuorituksista).

Vaunut tilattu, nyt odottelen niitä Hollannista tulevaksi. Oih ja voih, kun en malttaisi odottaa. Muuta hankittavaa ei kai ole, kun vaippoja, korviketta, tuttipullojen tutit ja varalle muutama tutti ja keittosuolatipat uudet.

Kaikkea muutakin asiaa oli kun en ole jaksanut vähään aikaan kirjoitella, mutta eipä nyt tule mieleen. Nautitaan kevätauringosta!

Vihervaara 29+5

 

No voihan... Neuvolantäti on joka ikisellä neuvolakäynnillä kysellyt, että joko olen varannut ajan hammashoitajalle ja aina vaan olen asian kanssa vitkutellut, vaikka tiedän että tärkeästä asiasta kyse. Ei vaan kuulu lempipaikkoihini... No tänään kävin vihdoin suuhygienistin luona, totesi että ikenissä on pientä tulehdusta mikä johtuu hammaskivestä. Ja se hammaskivi pitäisi poistaa, mutta ei voida koska olen jo näin pitkällä raskaana Miksei siellä neuvolassa voitu sanoa, että pitää käydä nimenomaan keskiraskauden aikana, koska kuulemma ekalla ja vikalla kolmanneksella ei tuollaisia toimenpiteitä tehdä (eikä tässä nyt ihan vielä edes olla siellä viimeisellä kolmanneksella...). Kiva nyt olla tässä sitten tulehdukset suussa ties miten pitkään :headwall: Ja suuhygienisti lopuksi kehotti menemään hammaslääkärillekin vielä tässä kevään aikana, jos vain saan ajan jostain. Jäi hieman epäselväksi minkä takia...? Unohdin kysyä kun ärsytti tuo hammaskivi-asia.

Että tällaista täällä

Pupumama 26+2