Kesäkuun kullanmurut 2015 **Maaliskuu**

Pupumama: kyllä multa poistettiin vielä viime viikolla hammaskivet eikä kukaan epäillytkään, että sille mitään estettä olisi. Ei sitä tosin paljoa ollut, mutta poistettavaksi asti kuitenkin. Viikkoja oli silloin 27+5.

Täällä jännätään äitiyspakkauksen tuloa. Kelan sivuilla tosin lukee, että on vielä käsiteltävänä, joten ei kai sitä vielä ole eteenpäin sitten laitettu. On vaan ollut siellä jo 2,5 vko käsiteltävänä ja ehdin jo asennoitua vanhan tuloon, uusi kyllä olisi mieluisampi. Mikäköhän siinä kestää? Tosin samalla laitoin kaikki muutkin hakemukset ja liitteitä meni iso kasa ja lisääkin kerkesivät pyytämään. Minulla kun on ollut sekavat työkuviot viimeisen 6 kk aikana

 

Hep87, onpa kumma juttu Tuo mun suuhygienisti kävi vielä hammaslääkäriltä varmistamassa, ja kuulemma ei saa hammaskiveä poistaa kun on mahdollisuus, että bakteerit leviää verenkiertoon...? Ikävä olla tulehtuneella suulla, vaikkei nyt mitenkään kamalan kipeältä olekaan toistaiseksi tuntunut, mutta mitä jos se tästä vielä pahenee... :/

 

Hep87, äitiyspakkauksesta tulin kommentoimaan. Mulla siellä Kelan sivuilla lukee, että tilataan 27.3. Tästä siis päättelen, että siellä on tietyt päivät, kun pistävät pakkaukset tilaukseen ja jos onnistuu hakemuksen ajoittamaan sopivasti, niin voi joutua odottamaan pitkäänkin, tai sitten vastaavasti saa pakkauksen nopeasti käsiteltävänä mun hakemus ei näyttänyt olevan missään vaiheessa. Ensin se oli saapunut ja sitten myönnetty. En odota pakkausta vielä ensi viikollakaan saapuvaksi. Itsekin sitä uutta toivon, mutta varaudun myös vanhaan pakkaukseen

Vihervaarako kirjoitti, että pää hajoaa neljän seinän sisällä. Mulla on ihan samaa. Ajatukset lähtee lentämään, eikä niin kovin hyvään suuntaan. Ahdistaa ja kyllästyttää tönöttää kaiket päivät kaksin kotona lapsen kanssa. Tuleehan mies töistä 15.30, mutta kun me herätään jo viimeistään 7.30. Tänään ennen seitsemää. Ja tyttö nukkuu tunnin päikkärit riippumatta siitä, mihin aikaan on herännyt. Joskus hyvin, hyvin harvoin saattaa nukkua 1,5 tuntia, mutta se vaatisi melkeinpä enemmän jotain puuhaa ennen unia. Tänään käytiin vaan siellä neuvolassa ja päikkäreiden jälkeen oltiin vähän aikaa pihalla. Kyllä tässä välillä tuntuu, että sekoaa

 

Kävin äsken neuvolan lastenhoito tunnilla, jonka piti hoitaja opiskelija.
Päälimäisenä jäi mieleen, että kaikissa mieltä askarruttavissa kysymyksissä pitää kääntyä neuvolan puoleen. Jos haluaa netistä tietoa etsiä, niin mannerheimin lastensuojeluliiton sivut ovat luotettavat. Kaksplus ja vauva sivustolle ei kannata ja saa mennä

 

Pupumama: luulisi, että riski bakteerien verenkiertoon päätymisellä on missä vaiheessa tahansa ne hammaskivet poistaakaan ja yhtälailla pahassa ientulehduksessa ne voi päätyä verenkiertoon. Luulisi että ne olisi parempi poistaa ajoissa kun antaa tulehduksen mennä niin pahaksi, että leviää itsekseen. Näköjään käytännöt vaihtelee tässäkin asiassa paljon. Mulla ne oli vain huolissaan, että pystynhän makaamaan sen aikaa selälläni.

Pihla: kummallista, mulla tosiaan on koko ajan lukenut siinä äitiysavustuksen perässä että käsiteltävänä. Ja hakemus on sinne saapunut jo 10.3. Varmaan ne muut hakemukset sitten viivästyttävät tuotakin päätöstä. No ehkäpä sitä voi jo luottaa, että uusi pakkaus tulee

Mua hieman ahdistaa myös ajatus kotiin jäämisestä ja siitä, että hajooko pää kun ei enää ole säännöllistä päivärytmiä ja tekemistä eikä samanlaista sosiaalista elämää mitä töissä on. Mä jään nyt jo pääsiäisen jälkeen pois eli viimeisiä päiviä viedään. Sitten ärsyttää kun kaikki vaan hokee, että nukut nyt varastoon ja syöt hyvin ja nautit omasta ajasta kun vielä on mahdollista. Herään aamulla näköjään klo 5.00 riippumatta siitä monelta olen mennyt nukkumaan, paino nousee sellaista tahtia, ettei syödäkään viitsi varastoon ja sitten en ole koskaan viihtynyt yksin, niin ei nuo neuvot oikein omilta tunnu. Onneksi mennään kesää kohti, syksyllä tai keskitalvella varmasti tuntuisi vielä ankeammalta. Onneksi oma vointi on tosi hyvä ja jaksaa vielä ainakin touhuta ja mennä, niin täytyy vain kehitellä ohjelmaa riittävästi

 

Mä olen myös nyt lopen kyllästynyt kotona olemiseen. En koskaan kuvitellut olevani kotona vuotta pidempään, mutta elämä sitten päätti toisin. Esikoisen sairauden takia ei voida käydä kerhoissa tai muissa tapaamisissa. Mulla ei ole tuttuja täällä uudella paikkakunnalla ja kavereille ei päästä kun lapsen kanssa ei saa matkustaa bussilla infektiovaaran takia ja taksikortti meille on myönnetty ainoastaan kaupungin sisällä. Talvella ei saada mennä pihalle jos on enemmän kuin -5 pakkasta. Mua on nyt pari päivää kiristäny mahaa tosi paljon enkä jaksa pukea ja riisua ja nostella lasta pihalla keinuun ja pois. Ollaan siis sisällä ja mä niin tylsistyn. Tulis nyt aurinko takaisin ja lämpöä niin jospa tää mieli tästä virkistyisi.

 

Noniin täällä kaikenlaista, muistankohan kaiken...

Eilen oli neuvola, siellä kaikki ok. Painoa vajaa 500 gr viikko (herkut maistuu..) verenpaine edelleen matalahko, 119/67. Hemoglobiini oli vähän noussut 125 tällä kertaa, eli hyvä. Mutta joo, kyllä väsyttää!
Eli laitetaan loppuraskauden piikkiin. Mahaan ottaa kaikki kumartelut ja liikkumiset, supistuksia siis. Ja mullakin täällä kotihoidossa tuo 2v.

pupumama: Mullakin poistettiin viime viikolla hammaskiveä ja viikot oli 27+ jotain... että näin täälläpäin

Tänään oli sitten kontrolliultra sen etisen istukan takia. Onko täällä kellään samaa vaivaa? :/ Ja siellähän se edelleen on kohdunsuun edessä. Lisäksi huomattiin että istukka on "jakaantunut" eli se on sekä etu-että takaseinämässä! Kun viimeksi se näkyi vaan takaseinämässä. Siellä oli sitten kätilö niin ihmeissään että lääkäri piti kutsua katsomaan. Olipa eka kerta kun tämmöiseenkin törmäsin. Olen muuten ollut melko rauhallinen raskauden suhteen, mutta nyt alkoi huolettamaan. Kysyin onko asia vaaraksi, niin lääkäri sanoi että ei... jotenkin jäi vaan sellanen olo, että mitähän ihmettä. Seuraava kontrolli on 3 viikon päästä, ja ilmeisesti silloin sovittaisi jo sektio-aika jossei istukka ole liikkunut kohdunsuulta pois.
Mutta vauva oli jo niin ihmisen näköinen ja tosi söpö :heart: painoarvio oli vajaa 1400 gr, eli aika hyvänkokoinen pikkuinen onneksi ja vauvalla siis kaikki hyvin, sehän se tärkeintä kuitenkin.

Lissu ja pikkuveli 28+6

 

Lissu123, kuinka mulla on sellainen muistikuva, että joskus alkuraskauden ultran aikaan joku sanoi täällä palstalla samaa. Mutta hän on tainnut loikata tuonne fb:n puolelle.

Tuo kotona kökkiminen on varmasti taiteenlaji sinäänsä, että miten saa päivät kulumaan. Ja miten niistä saisi erilaisia, ettei tylsistyisi. Mulla olisi muutamat koirakerhon projektit tapahtumien järjestyksestä palkintojen lajitteluuun ja tuunaamiseen. Heti kun vaan ehtisin. Ja kotisivutkin pitäisi päivittää. Voisko noissa olla vinkkejä teille? Mukaan johonkin yhdistyksen toimintaan, jota voisi kotoa käsin tehdä ja autella.

Täällä jo isäntäkin osaa vitsailla yhden munuaisen taktiikalle, joten meillä nupit taas reilassa.
Ja maha on ottanut jonkun kasvupyrähdyksen, kun nahka on niin kireenä. Ihan ahdistavan kireenä. Ja huomasin myös, ettei autosta tms. noustakaan enää normaalisti ylävartalo kumarassa. Vaan napa edellä, joka paikasta tukea hakien. Tästäkö se alkaa

Ruu ja nappula 28+5

 

Lissu123, kuulostaapa erikoiselta. Ihan vinkkinä vaan, että älä googlaa mulla on istukka edessä ja ilmeisesti aika alhaalla, mutta mun ymmärtääkseni ei kuitenkaan mene kohdunsuun päälle. Kai siitä olisi mulle sanottu, jos menisi. Mutta innokkaana googlettajana jo kaikki pahimmat kauhutarinat olen lukenut siitä, jos joutuu tekemään sektion istukan läpi. En siis suosittele googlaamaan, vaan luottamaan vaan siihen, mitä ammattilaiset sulle sanoo yritän itsekin olla googlettamatta enää yhtään mitään, ettei tämä loppuaika mene ihan panikoimiseksi. Vaikka lääkäri oli jo edellisellä käynnillä 3 viikkoa sitten kirjoittanut, että "psyykkisesti erittäin raskasta"... Ei liene ihme näiden kauhukuvien kanssa, jotka on koko ajan mukana tässä raskaudessa.

Hep87, mä kun en uskalla luottaa, että uuden pakkauksen saan ja koska en halua pettyä, niin varaudun siihen vanhaan vaikka tosiaan siellä Kelan sivuilla lukee, että tilataan 27.3., joka olisi huomenna. Ja jos se huomenna vasta tilataan Kelalta, niin sen kyllä pitäisi kaiken järjen mukaan olla se uusi pakkaus. Mutta odotellaan

Kotona olemisesta, sehän tässä just onkin, että jos jotenkin saisi päivistä vähän erilaisia ja keksisi edes jotain sisältöä päiviin. Nyt on kaunis keli, joten lähdetään tytön kanssa ulos, kunhan saan pannarin uunista ehtii ulkonakin lämpötila vähän nousta ja on sitten välipalaa, kun tullaan sisälle pilviset, sateiset ja kylmät päivät on pahimpia, kun ei oikein omalla pihallakaan tarkene oleilla. Ja kun liikuntarajoitteitakin on, ettei pääse lähtemään mihinkään. Tästä ei olisi kaupoillekaan pitkä matka, mutta kun ei pysty. Eikä siinä, jos tässä yksin elukoiden kanssa olisi, niin voisi tuijotella telkkaria ja surffailla (googlettaa lisää kauhutarinoita ) netissä, nukkua aamulla pidempään ja lueskella kirjaa. Mutta kun pitäisi tuolle lapsellekin keksiä tekemistä. Nämä aurinkoiset päivät on ihan pelastus, kun tyttö pääsee pihalle touhuamaan ja mä tarkenen istua siellä vahtimassa tänäänkin on herätty ennen seitsemää, joten päivät on välillä aika pitkiä. Siitä en ole huolissani, miten jaksan kotona, kun vauva syntyy. Oletan, että siitä se liikuntakyvyn paraneminenkin taas alkaa pikkuhiljaa ja koska on kesä, niin voidaan olla ulkona. Ja koko touko-kesäkuun sataa vettä vaakatasossa nyt kun on niin jumissa täällä kotona, niin tympii.

Mutta nyt suostuttelemaan taapero vaipan ja päivävaatteiden vaihtoon ja koirille kongit pakkaseen

Pihla 31+4

 

Kotona olosta piti tulla kirjoittamani että syksyllä 2013 jäädessäni esikoisesta äitiyslomalle tuo asia oli se mikä eniten pelotti. Miten selviän kotona?? Minullakaan ei ole täällä mitenkään suuri käveriverkosto, lähimmät ystävät asuvat muualla ja töiden teon jälkeen olen ihan vain nauttinut omasta rauhasta. Olen eräänlainen sosiaalinen erakko, eli pidän kyllä ihmisten seurasta mutta yksinolo ei ole ongelma. Neuvolassa onneksi opastivat etsimään tietoa erilaisista kerhoista ja sitten esikoisen synnyttyä ilmottauduinkin seurakunnan ekavauvakerhoon, olin varasijalla mutta onneksi pääsin mukaan. Se oli sellainen suljettu ryhmä, aika pieni ja meillä oli todella hyvä porukka. Kerran viikossa kevään ajan nähtiin ja sen jälkeenkin ollaan pidetty aktiivisesti yhteyttä. Tämän lisäksi hakeuduin vauvamuskariin. Muuten nautinkin sitten kotona olosta, pari tuollaista viikottaista aktiviteettia riitti ihan mainiosti.
Nyt ei tuo kotiinjäänti pelota enää läheskään niin paljon, tiedän mistä "seuraa" saa ja suunnitelmana on hakea perhekerhopaikkaa. Oltiin sellaisessa viime syksynä esikoisen kanssa ja siellä saisi tuo esikoinen sitten hyvin leikkiseuraa edes kerran viikossa. Nyt kun jään äitiyslomalle on mies isyysvapailla ja sitten sillä on kesälomaa heinäkuun loppuun niin niiltäkin osin rento mieli, ei tarvitse yksin selviytyä. Enemmän mietityttää se miten pääsen lapsien kanssa jatkossa matkustamaan esim. omien vanhempieni luokse. Junalla matka kestää 5h ja sisältää 2 vaihtoa, esikoisen ollessa pieni matkusti hän kantorepussa ja sai siten kannettua muut tavarat hyvin. Nyt pitäisi olla esikoisella rattaat, vauva kantorepussa, vauvalle turvakaukalo autoon (turvaistuin löytyy vanhempieni luota), laukut...hirvittää ajatus jo valmiiksi. Kuitenkin mielelläni matkustan vanhempieni luokse ainakin niinä aikoina kun miehellä on töissä kiireisimmät ajat. Saa apua ja itsekin levättyä ja nautin kyllä suunnattomasti vanhempieni seurasta Näitä asioita sitä nyt sitten miettii...
Tässäkin mielessä tämä lyhyt töissäolo tässä välissä on ollut hyväksi, osaa taas arvostaa kotona oloa mutta onhan tässä jo suunnitelmat milloin töihin palaan. Osaan nauttia siitä kotonaolostakin enemmän kun tiedän sille ns. päättymispäivän.

Mutta pakko kai se on tuo exceli avattava ja jatkettava töitä, menee päivä nopeammin ja tänään on luksuspäivä tiedossa kun miehelläkin vapaa-ilta. Nyt on muutenkin ollut luksusta kun miehellä ollut jo alkuviikko vapaata, sai olla tytön kanssa kotona (molemmat nauttivat tuosta suunnattomasti) ja ensi viikolla miehellä on vapaata koko viikko ja sitten pääsiäinen. Sen jläkeen enää reilu viikko töitä ja hänellä alkaa isyysvapaa. Nyt meidän perhe vain nauttii yhdessä olosta!

 

Alkoipa mulla hienosti tämä viimeinen kolmannes, kun sen ensimmäisen päivän yöllä neljän aikoihin tuli ensimmäinen kunnon suonenvetokohtaus! Aiemmin oon just ja just saanu ne pysäytettyä ennen sitä kramppivaihetta ojentamalla jalan, mutta nyt olin liian hidas. Ja ai että se sattu. |O Yritin sitä kramppaavaa jalkaa ojentaa, mutta en tiedä pahensiko se vaan tilannetta, vaikka olen kuullut, että sen pitäis helpottaa. Mullahan siis on maailman pienin kipukynnys ja aina kun sattuu niin osaan olla aika äänekäs... Mies jo pelästyi, että mikä on hätänä ja yritin siinä sit huudon seassa huutaa että "kaikki hyvin, kaikki hyvin". Ja mullahan tosiaan toiveissa mahdollisimman lääkkeetön synnytys, mutta todellisuudessa mut varmaan pumpataan täyteen kaikkia mahdollisia puudutteita. Huh, pitää varmaan nyt ottaa vähän magnesiumlisää, tai sit tukisukat yöks jalkaan.

Mulle on myös parin päivän sisään alkanut häpyluussa tuntumaan jomotusta ja ajoittain vihlontaa. Kai ne on sit niitä liitoskipuja. Nyt alkaa hiljalleen tuntumaan siltä, että ehkä mulla sittenkin oli se "hehkeä keskiraskaus" nyt kun näitä kipuiluja alkaa tulla enemmän.

Mamira POKS 28+0!

 

Hohoo! Tajusin juuri ensimmäistä kertaa supistuksen Esikoisesta en huomannut ainuttakaan ennen sektiota... Nyt veti maha niin piukaksi ettei voinut erehtyä! Eipä mulla muuta, huomenna poksutaan..

lauwra 30+6

 

Eipä tämä kotonaolo olisi ongelma, jos pystyisi kunnolla touhuamaan. Ärsyttää katsella kotona kaikkia keskeneräisiä juttuja kaiket päivät, kun ei pysty niitä saamaan päätökseen itse. Sitten kun vauva syntyy ja päästään kulkemaan ja voin kotona tehdä pihatöitä ym niin viihdyn kyllä kotona lasten kanssa oikein hyvin! Mitään ylimääräisiä velvollisuuksia en viitsi ottaa, kun sitten myöhemmin niihin aika ei tule riittämään.

Neuvolassa käyty. Kaikki hyvin, mutta koska viime kerralla äpkl:n pussanäytteessä glukoosi + niin päädyttiin terkan kanssa sokerirasitukseen (vaikka nyt varsinaisesti ei olis pakko kun rasitteena ei ole kuin ikä). Ihan kiva tietää missä mennään ja onhan se tulevaisuudessa riski 2tyypin diabetekseen jos nyt narahtais. Osaapa katsoa jo nyt ruokavalion kuntoon, kun syön oikeasti kaikkea mitä mieli tekee kun mikään ei tartu

Kävelin sitten neuvolaan ja takaisin vaunujen kanssa, matkaa n 1km suuntaansa, ja nyt nivuset kipeänä ja supistelee. Kunnon lepoa loppupäivä, tyttö saa touhuta illan isänsä kanssa. Onneksi mies tulee kohta töistä.

Vihervaara 29+5

 

Ps. Oisin mielelläni ottanu vanhan äpakkauksen, mutta laiskana en jaksanut tehdä sen suhteen erikseen hakemusta, kun piti odottaa ärahaa varten tiettyjä juttuja ennen hakemuksen palautusta. Nyt sitten tais napsahtaa uusi laatikko tänne... Eipä se nyt katastrofi ole, mielelläni otan senkin vastaan, olisin vain tykännyt vanhan pakkauksen makuupussista enemmän. Mutta toisaalta sen toppapuvun pussikai muuntamismahdollisuus on huippu! Vaatteet tulee kyllä käytettyä joka tapauksessa.

 

Huhhuh mikä päivä.. Yöllä kahden aikoihin havaitsin ekaa kertaa vauvalla hikan joka jatkui ja jatkui. Sen jälkeen mahassa onkin sitten ollut todella hiljaista. Aloin jo olla reilussa paniikissa, kummasti tulee kohtukuolemat ja muut todellisen tuntuiseksi kun mahaan ei saa eloa. Sitten syömisen jälkeen tuntuikin iso muljahdus ja sen jälkeen alkoikin hiljalleen potkuja tulemaan. Olisko tyyppi ollut nenä selkärankaa kohti? Voiko se vielä näilläkin viikoilla tehdä näin tunnottomaksi? Vieläkin on normaalia hiljaisempaa, mutta jotain pientä tuntuu sentään. Hyi että, kyllä voikin säikähtää.. : /

Huomenna poksutaan täälläkin, nyt 27+6

 

Kuusama, pikku hiljaa ne liikkeet alkaa olla vaimeampia kun ei ole enää tilaa suoristella jalkoja ja monottaa oikein kunnolla. Mä olen tehnyt ihan virallista liikelaskentaa eli jos tuntiin tulee se 10 liikettä (juo lasin mehua ja vähän liikkuu ensin) niin kaiken pitäisi olla ok. Kyllä itselläkin välillä huoli herää kun varsinaisia potkuja ei enää tule vaan kaikki liike on semmoista "möyrimistä".

Vihervaara, se toppahaalarin muuntomahdollisuus oli kyllä tosi hyvä parannus! Vaikka pakkausta en ottanutkaan

 

Mulla saldona taisi olla 8 tunnin hereilläolon ajalta ehkä kymmenen liikettä, sitten kahden tunnin ajalta täysi hiljaisuus vaikka mitä tein. Se oli oikeasti tosi pelottavaa, taisi mieskin säikähtää kun ei saanut "eloa" vauvaan. Mutta nyt möyrii taas :heart:

 

Kuusama, tiedän, miten tuollainen pelästyttää. Mitenhän olen pysynyt järjissäni ekan raskauden aikana, kun tyttö liikkui tooosi vähän melkeinpä joutui jotain makeaa syömään, että tuon sai liikkeelle. En tiedä, vaikuttiko perätila. Tämä mönkijäinen sen sijaan liikkuu yleensä paljon ja pitkin päivää jos on hiljaisempi päivä, niin kyllä se säikyttää. Ja jos yöllä ei tunne mitään liikettä, kun käy vessareissulla, niin melkeinpä se on tönittävä tuota mahaa. Vauva yleensä ilmoittelee olemassa olostaan jo, kun ähellän itseni kyljeltä toiselle. Ja tänään on saanut ihan tosissaan ähistä ja puhista, kun jotkut liikkeet tekee suorastaan kipeää! Lähinnä nivuseen suuntautuvat potkut tuntuu häijyiltä. Kylkiluihin puskeminen on pientä sen rinnalla kyllä siinä heti pelästyy, jos joutuu miettimään, milloin on viimeksi tuntenut liikettä. Niinpä olen tässä raskaudessa osannut sentään siitä nauttia, että vauva liikkuu paljon koska ensimmäisessä tosiaan oli huomattavasti rauhallisempi asukki, enkä muista tälläistä kipeää nivusten kaivelua ollenkaan onneksi sielläkin ne liikkeet löytyi taas, ettei tarvi miettiä hyvä vinkki tosiaan on makea mehu, suklaa tms., että saa vauvaan liikettä.

Huh, millainen päivä. Olen saanut väistellä leluja, vastata tuhansiin kysymyksiin ja vääntää milloin mistäkin. Duplolaatikko oli kiva potkaista nurin, mutta kerääminen ei sitten olisikaan ollut kivaa. Tuntuu, että koko päivän on vaadittu koko ajan jotain ja jos asiat ei ole menneet taaperon mielen mukaan, niin suuttumus. Onneksi mies on kerrankin panostanut tyttöön työpäivän jälkeen. Kävivät mun vanhemmilla kahvittelemassa, kun sanoin miehelle, että olen ihan loppu ja joka paikkaan koskee. Sain olla toista tuntia yksin kotona ja levätä ja tyttö pääsi isän kanssa mummolaan mies myös latasi pesukoneen valmiiksi aamuksi, mun ei tarvi kuin käydä heittämässä pyykit kuivuriin, kunhan pesukone pysähtyy, jos ajastin ei meitä petä

Nyt kirjan kanssa peiton alle, vihdoinkin tyttö nukkuu jo umpiunessa, kun veteli päikkäritkin normaalia aikaisemmin.

 

Kuusama, mä en päivällä koskaan muista huomioida liikkeitä, oikeastaan vasta illasta niitä alkaa seuraamaan kun itse saa levätä ja vauva on (pitäisi olla) vilkkaimmillaan. Tampereen seudulla taysin ohjeet neuvoo tekemään liikelaskentaa rv30+, sitä ennen kai voi myös potkia selkään päin helpommin. Kyllä noissa tilanteissa kun ei saa sitä kymmentä liikettä tuntiin vaikka kuinka tönii mahaa ja syö makeaa, niin mun mielestä kannattaa jo soittaa äippäpolille. Kyllä ne ottaa sydänääni kuunteluun jos heistä se tarpeelliselta vaikuttaa. Tuskin olisit ainoa joka sinne liikkeistä soittaa

Mulla oli tänään mukava päivä kun naapuri kävi lastensa kanssa kylässä (ollaan siis muutaman kerran tavattu ja muutoin fb-yhteyksissä). Sovittiin uudet treffit huomiselle Josko tästä nyt sais sitä säännöllistä aikuista seuraa mitä olen kaivannut

Pihla, mukavaa kun se sun mies alkaa tajuamaan ton sun raskauden parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

 

Tilasin nyt sitten kuitenkin äitiyspakkauksen :O vaikka olin päättänyt jo rahan. Mutta nainen kun olen.. Voinhan toki myydä ne tavarat, jotka jo on tai ei ole käyttöä. Katsotaan

Enää yksi päivä työpäivä ja sitten on VIIKONLOPPU. Luojalle kiitos tästä, jo on taas joka paikka puhkirikki.

Beibei & Ipana 27+0!

 

Iltaa vaan!

Liikkeistä.. Täällä kans tänään tullut aika kipeetä monotusta ja päiväunille en meinannut nukahtaa kun kylkiluut otti iskuja! Ensimmäisessä raskaudessa istukka oli takana ja nyt edessä. Nyt on ollut hauska huomata, että välillä ei tunnu liikkeitä niinkuin tuolta sisältä päin vaan ne tuntuu vaan tossa nahkassa kun nahka venyy.. Eli kun vauva punkeaa istukkaan niin kädellä tuntee möyryt, mutta muuten ei. Heh selkeää eikö'?

Tänään ollut aika mukava päivä. Kävin äitini ja tytön kanssa kevätmessuilla. Tyttö jaksoi olla tosi kiltisti vaikka monta tuntia oltiinkin liikenteessä, syömään ei oikein jaksanut keskittyä kun piti flirttailla vieraisiin pöytiin. Jotenkin sai siinä syömisen ja kakkukaffittelun aikana pissittyä housut ja paidat ihan totaalisesti! Onneksi oli taas ne varavaatteet mukana! Lastenhoitohuonetta ei mistään löytynyt joten taas sai vähän soveltaa. Tyttö nukahtikin sitten rattaisiin ja nukkui kotonakin vielä parisen tuntia eteisessä haalari päällä. Kyllä tää raskaus kuitenkin menoa rajoittaa.. Kyykkiminen tekee nyt jo aika pahaa ja tytön pukeminen ilman mitään penkkiä tai tuolia kyykyssä oli aikamoista taiteilua. Nyt kiitoksena kivasta päivästä nivuset kiittää

Vielä tähän nopeasti pieni raivo..! Noista koirista taas.. Tyttöhän rakastaa koiria ja niille aina lähettelee lentosuukkoja kun näkee, mutta ei tykkää jos koira tulee sitten lähelle. Niin junassapa tietenkin jollakin pariskunnalla oli joku isokoira jolle tyttö lirkutti. Tämä naikkonenhan sitten toi sen koiransa siihen tytölle näytille.. Oikein laittoi sen ison koiran naaman meidän tytön naaman viereen! Siis oikeasti rakoa siinä kuonujen välissä oli se alle 5cm! Törkkäsin oman käteni siihen väliin ja sanoin, että joo eiköhän toi riitä, että vieppä kauemmas. Hieman vähän verikiehahti.. Nainen vaan, että "ei tää ikinä mitään tee". ARGH.

10 to go!

Malsa ja pojuE poksuu 30+0 !

 

Lauwra, pakko sen on, kun pyykkihuolto ei enää pelaa kovin hyvin en vaan pysty noissa jyrkissä rapuissa ravaamaan montaa kertaa päivässä ja kun pesutilatkin on alakerrassa, niin mieluummin pesen itseni kuin pyykit mä luulen, että pieni herääminen kävi silloin, kun mies onnistui kokeilemaan mun mahaa, kun olin just noussut sohvalta ja koko alamaha oli aivan kova ja se sitä ihmetteli niin kovasti. Toivottavasti jaksaa nyt alkaa oikeasti panostamaan.

Mä rekisteröin liikkeitä pitkin päivää. Ja välillä ne tuntuu takapuolessa, joten varmaan silloin potkii johonkin selkään päin kovasti puskee milloin minnekin. Ihanaa, että liikkuu paljon, niin on edes jotain, mistä ei tarvi murehtia ensi viikon ultrakin on kieltämättä alkanut jännittää vähän. Jos ei kasvua tapahdu riittävästi, niin ei voi tietää, mitä ja millä aikataululla lääkärit päättää tehdä jotain. Toivoisin, että vauva nyt sen reilu 6 viikkoa saisi kasvaa sisäpuolella. Oikeastaan se riittäisi ihan hyvin tyttö on syntynyt tasan 6 viikon päästä tästä, enkä olisi sitäkään silloin osannut ennustaa. Ja nyt kun odotan, että tämä syntyy viimeistään heti 38+ alussa, niin päästävätkin tietysti 39+6, Ennenkuin tekevät mitään. Sitten ei ole päästetty laskettuun aikaan... onpas positiivinen asenne.

Muuten mieli on ollut nyt rauhallisempi, kun pääsin itse lukemaan, mitä lääkäri oli edellisen käynnin jälkeen kirjoittanut. Olihan siellä sanoja, mitä en ihan ymmärtänyt, mutta ne oli pääteltävissä. Täällä ei tuo omakanta kovin nopeasti päivity, joten vasta tällä viikolla näkyi lääkärin tekstit 3 viikon takaisesta käynnistä. Tuli sellainen olo, että joku on oikeasti kuunnellut, mitä sanon, eikä vaan pistä raskauden piikkiin ja normaaleiksi mielialanvaihteluiksi ja jännitykseksi. Toivottavasti sattuisi ensi viikolla sama lääkäri.

Supertuulinen päivä, joten ollaan yritetty keksiä tekemistä sisätiloissa. Tyttö olisi ulos halunnut, mutta ei siellä tarkene. Niinpä käytiin vähän vauvanvaatteita läpi, mitä sain siskolta ja kaverilta. Niitä on muuten sellainen määrä, että MITÄÄN ei tarvi ostaa jos syntyy siellä toukokuun puolella, niin tuskin (toivottavasti!) tarvii mitään kovin paksua ulkopukuakaan olla. Fleecehaalareita on useampi ja on meillä sellainen pörrönallehaalarikin, mutta se on ehkä jo liian paksu, jos toukokuu on lämmin. Autollahan sieltä sairaalasta kuitenkin kotiudutaan ja matka on lyhyt (n. 10 minuuttia). Tyttö tykkää tosi kovasti katsoa vauvanvaatteita, joten olipahan jotain mieluista puuhaa ja auttoi tuo pyykkien kuivuriin laittamisessakin. Kyllä muuten voi reilu 2 vuotiaasta olla iso apu, kun se sille päälle sattuu

Taas herätty ennen seitsemää. Mieskin tulee töistä vasta 4 tunnin päästä ja hetikohta lähteekin viemään kaatopaikkakuormaa, että saadaan meidän uusi sohva mahtumaan. Tyttö näyttää jo ihan valmiilta päiväunille, mutta ei se mokoma nuku kuin maksimissaan tunnin, niin ei ihan vielä viitsisi laittaa.

Pihla 31+5

 

POKS!! 28+0!! No nyt ainakin ollaan viimeisellä kolmanneksella

Liikkeiden tuntemisesta, itsellä nämä työpäivät on ns. helppoja eli melkein jatkuvasti joku tömpsäys tuolta vatsasta tuntuu kun istuu. Sitten töiden jälkeen ehtii liikkeitä rekisteröidä oikeastaan vasta illalla kun pääsee vaakatasoon sohvalle. Viikonlopput ovat aina rauhallisia eli en vain varmaan rekisteröi niitä kun taaperon kanssa touhuaa ja päiväunille simahdan hetkessä! yöaikaan en vielä ole alkanut tönimään vatsaa, ehkä äitiysloman alkaessa. Nyt vain on niiiiiin poikki, että vessakäynnin/kissan ruokkimisen hoidettua kaatuu takaisin tyytyväisenä sänkyyn. Mutta muistan tuon esikoista odottaessa että välillä kävin tuoremehuakin juomassa keskellä yötä ja sitten tökin vatsaa niin kauan, että Tyyppi havahtui monottamaan takaisin.

Jostain olen lukenut, että "rutiini"/rytmi mikä lapsella on vatsassa, säilyy myös vatsan ulkopuolella. Eli jos on esim. kova riehumaan ilta/yöaikaan niin myös ensimmäiset kuukaudet voi olla yöaikaan hereillä. Meillä tämä piti esikoisen aikaan paikkansa, eli oli aktiivinen päiväsaikaan ja yöaikaan todella rauhallinen. Ja on nukkunut aina yönsä hyvin! Nyt tämä tapaus on aika iltavilli, mutta yöt kuitenkin rauhallinen (sen mitä olen liikkeitä rekisteröinyt). Aamuisin taas aika rauhallinen tapaus. Ehkä siis aamu-uninen iltavirkku tulossa Isänsä kaltainen ja itseni totaalinen vastakohta... Tyttö on taas aamuvirkku ja iltaisin nukahtaa kiltisti kahdeksalta. Sopii minulle oikein mainiosti!


Catnip82 + kyytiläinen 28+0

 

Ihanaa, kohta on viikonloppu ja saa nukkua.

Meillä oli suunnitelmissa mennä tänään kylpylään, mutta alkoi arveluttamaan, kun googletin vähän liikaa kaikista lämpimien altaiden bakteereista ja kohtutulehduksista. Ja kun siis mulla kontrolliultra ens viikolla sen takia, että vauva painaa tuonne alas ja lääkäri haluaa tarkistaa, että mitään kohdunkaulan liikaa pehmenemistä tai avautumista ei sen takia tapahdu. Soitin neuvolaan ja sieltä se "täti" kyllä sanoi, että voin mennä, mutta se kysyi vaan viikkoja eikä kommentoinut mitään siihen, kun sanoin, että kohdunkaula on vähän pehmentynyt, mutta viimeksi oli ainakin kiinni. Tuntuu kurjalta, kun olisi kiva, että mies pääsisi vähän tuulettumaan ja rentoutumaan, mutta luulen, että olisin itse siellä vaan koko ajan paniikissa. Huoh.

 

Mä kans rekisteröin liikkeitä normaalisti pitkin päivää, ja aika paljonkin. En tokikaan aina mitään potkuja, vaan just sellaista "nahka venyy"-möngerrystä. Melkein koko ajan jotain liikehdintää siis. Siksi olinkin eilen aika hädissäni kun mitään ei tuntunut : / Tänään onkin ollut sitten oikeinkin aktiivinen päivä =) Meillä vauva yleensä rauhoittuu illalla silloin kun itsekin menen nukkumaan, toivon että tämä rytmi pysyy sitten syntymän jälkeenkin Vaikka eihän sitä kai ihan vielä voi tietää.

Kävin aamulla piiitkästä aikaa puntarissa. Olen jotenkin vältellyt koko aihetta kun on tullut syötyä mitä sattuu. Ei tämä tilanne nyt niin paha ole, nousua yhteensä 7 kg. Mitenhän tuo painokehitys tästä nyt sitten etenee, onko suurimmat lisäykset vielä tulossa? Siis jos ajatellaan sitä "normaalikaavaa".

Aika helppoa elämää just nyt, paitsi supistaa heti kun kävelee vähänkin ripeämmin. Mutta se kai kuuluu enemmänkin asiaan.. Tästä se alamäki sitten alkaa

Kuusama ja Vauva-T 28+0 *poks*