Kesäkuun kullanmurut 2015 **Maaliskuu**

Pihla, ei kai sille käynnistykselle ole mitään estettä sektiosta huolimatta Se yleisimmin aloitetaan ballongilla, jonka kanssa pääsee kotiin. Jos ei lähde sillä onnistumaan, niin kai sitten käynnistellään lääkkeillä. Sullakin kun sektiosta aikaa se yli 2v niin hyvin voi se alatiesynnytys onnistua Sektion kokeneena olen näistä myös lueskellut...

lauwra & muru poksuttelee 30+0!! :heart:
uskomatonta, että ollaan jo näin pitkällä

 

Lauwra, paras ystäväni ja pahin viholliseni google kertoo kaikki kauhutarinat ei kai sille käynnistykselle estettä olisi ja jos olisi, niin eiköhän se olisi jo kerrottu, eikä vartavasten lupailtu, että voidaan käynnistää ennen laskettua aikaa. Mitä synnytystapaa olit itse ajatellut ensisijaisena vaihtoehtona?

Iiiiiihana auringonpaiste! Käytiin vähän käppäilemässä ja nyt tyttö touhottaa omiaan ulkona ja mä istun tässä auringonpaisteessa nautiskelemassa raittiista ilmasta ja auringosta ollaan siis toki molemmat omassa pihassa ja tyttökin näköetäisyyden päässä koko ajan ja meillä on vieläpä aidattu pihakin, ettei pääse karkaamaan. Lapsi tai koirat

 

Pihla, mä googletin ainoastaan mikä ballonki on kaverilla käynnistettiin marraskuussa ballongilla kun aiemmat kaksoset oli tulleet sektiolla. Ei lähtenyt sillä käyntiin, mutta käynnistyi sitten itsestään muutaman päivän päästä kun odotteli aikaa lääkkeelliseen käynnistykseen. Kyllä mulla ajatuksena on ensisijaisesti alatiesynnytys ja toki toiveissa, että käynnistyisi itsestään ennen laskettua aikaa. Esikoinen kun oli melko suuri niin toivon (ja aion vaatia) ettei tätä päästetä yliaikaiseksi. Sektio tarkottaisi melkein koko kesän "liikkumiskieltoa" ja muutenkin mulla kesti kauan parantua sektiosta, joten toivoisin nyt lyhyempää toipilasaikaa. Mutta jos tää nyt vaikka vääntää itsensä perätilaan, niin sittenpä ei tarvi näitä asioita pähkäillä... odottelen nyt sinne synnytystapa-arvioon asti ja sitten mietin asiaa enemmän

 

Piti alkaa kommentoimaan tuohon kokoasiaan.. Meillä tosiaan lapset ovat olleet niin isoja syntyessään, että osa 56 cm vaatteista ei ole sopineet päälle Hirvittää vähän, että minkähän kokoinen tyyppi nyt on tulossa maailmaan. Onneksi kokoa arvioidaan lähempänä synnytystä. Toistaiseksi ei ole ottanut mitään suurempaa kasvuspurttia. Ja mulla ei tosiaan ole koskaan ollut sokerit koholla tms, vaan ihan muuten vaan on tullut isoja lapsia.. Alatiesynnytystä täälläkin toivotaan. Nyt kolmas synnytys jännittää jotenkin enemmän kuin kaksi ensimmäistä.

 

Käynnistystapojahan on paljon erilaisia, riippuen ihan sitten siitä millainen kypsyysaste on. Ja en tarkoita tällä äidin henkistä kypsyysastetta raskauteensa, siinä ei usein varmaankaan asteikot riittäisi mutta siis missä tilassa kohdunkaula on. Ensisynnyttäjälle usein lääkkeellinen kypsytys on ensisijainen, sitten tosiaan tuo ballonki ja rajuin vaihtoehto on kalvojen puhkaisu. Ei-ensisynnyttäjälle voidaankin sitten tehdä tuo kalvojen puhkaisu jos tilanne on tarpeeksi kypsä, mutta se on rajua menoa silti.
Itsellä viimeeksi käynnistettiin lääkkeellisellä keinolla koska olin aivan epäkypsä, sain suun kautta sytoteciä yhden jakson eli 12h ajan. Mutta ne ei kauheasti auttaneet, vähän kypsyttivät kuitenkin. Seuraava päivä menikin supistusten kanssa mutta ne eivät johtaneet synnytykseen. Kolmantena päivänä sitten oli lapsivedet hyvin vähissä ja kohdunkaula taisi olla hävinnyt siinä vaiheessa jos oikein muistan...Pääsin kuitenkin saliin ja sain oksitosiinitipan jolla alkoi supistukset. Puhkaistiin myös kalvot sitten, mutta se oli vain sen takia että saatiin vauvan päähän pinni mittaamaan sykkeitä.
En halua mitenkään käynnistyksellä pelotella mutta jos paikat eivät ole kypsyneet tarpeeksi, mitä ne harvoin on ennen laskettua aikaa (itsellä oli jo tosin LA mennyt tuossa vaiheessa..), voi käynnistys viedä aikaa ja olla väsyttävää. Mutta ainakin itse luotin koko ajan henkilökuntaan ja sain haluamani kivunlievitykset aina tarpeen vaatiessa. Ja tottahan toki sai sitten alakautta synnyttää ja kokea sen kokemuksen.
Itse toivoisin, että synnytys käynnistyisi tällä kertaa itsekseen, vaikka menisikin sitten yliajalle. Esikoinen oli 3095g syntyessään (41+2, jos en väärin muista) niin ei pelkoa hirmuisen suuresta vauvasta kuitenkaan ole. Ja kunhan epiduraalin saan siinä omat toiveet synnytykseen.
Viime kerralla täällä K-SKSn alueella synnytystoiveet täytettiin lapulle ja se olisi pitänyt antaa synnytykseen tullessa, mutta ei me muistettu. Ja kun tosiaan kolme päivää häädettiin tyttöä maailmaan niin kyllä ne vähäiset toiveet laski arvoaan. Uskon kanssa siihen, että mitä vähemmän sitä suunnittelee ja toivoo, niin sitä enemmän voi olla lopulta tyytyväinen eikä pety jos odotukset eivät kohdanneet.
Synnytystapa-arviotahan ei automaattisesti kaikille tehdä, tämä vain tiedoksi ensisynnyttäjille jotka voivat kohta ihmetellä miksi ei neuvolassa mitään aiheesta mainita eli ellei aikaisemmissa raskauksissa ole ollut komplikaatioita tai ellei nyt ole jotain sellaista mikä voisi komplikaatioita aiheuttaa niin sitä ei ns. saa. Itsellä viimeeksi kävin viimeisillä viikoilla neuvolalääkärillä koska sf mitta oli niin iso, samalla mietittiin synnytystä koska äitini on saanut kaikki kolme lasta sektiolla koska lantiosta ei vaan meitä ulos saanut mutta ei lääkäri katsonut aiheelliseksi alkaa kuvauksia määräämään. Ja ihan hyvin tuo tyttö sieltä maailmaan tuli, vaikkakin imukupilla avustettuna

Catnip82 + kyytiläinen 26+6 (huomenna alkaa viimeinen kolmannes ja tänään voi jo sanoa, alle 8 viikkoa äitiysloman alkuun! hurjaa, että Pihla puhuu kuinka sillä on enää 8 viikkoa synnytykseen )

 

Lauwra, mulla oli edellisessä raskaudessa helppo, kun päätettiin mun puolesta, että sektiolla syntyy nyt otan kamalia paineita siitä, miten tämä ulos saadaan mahdollisimman turvallisesti meille molemmille

Catnip, toivon, että 8 viikon päästä ollaan jo vauva kainalossa ilmeisesti joissakin tapauksissa myös äidin henkistä jaksamista pidetään niinkin tärkeänä, että jo tässä vaiheessa luvataan, ettei mennä laskettuun aikaan saakka. Vaikka siitäkin olen paljon lukenut, että henkinen puoli ei ole syy käynnistää synnytystä ennen laskettua aikaa. 2 viikon päästä ollaan taas viisaampia. Toisaalta hurja ajatus, että vauva voisi syntyä periaatteessa jo vaikka 6 viikon päästä, jos kasvu on hidasta... Toki toivon, että se 37 viikkoa saataisiin täyteen

Synnytystapa-arviosta, myös äidin pituus vaikuttaa. Meillä 155cm on raja synnytystapa-arviolle. Mä olin 0,5cm liian pitkä, että olisin automaattisesti päässyt synnytystapa-arvioon ensimmäisessä raskaudessa. Mutta sitten siinä tuli tuo perätila ja tytön pieni koko. Nyt pääsen automaattisesti, kun edellinen on ollut sektio.

Tyttö päikkäreillä ja mä makoilen sohvalla huomenna Kelan paperit ja sitten vaan odotellaan äitiyspakkausta saapuvaksi. Varmaan siis se vanha pakkaus saadaan, mutta eipä se nyt oikeastaan harmita

 

Heipsistä!

Nyt täytyy sanoa, että ei raskaus ole sairaus, mutta kyllä se hidastuttaa.
Minä päätin mennä puuhommiin metsään kauniin päivän kunniaksi. Ja huomasin kauhukseni, miten huonossa hapessa sitä nykyään ollaan. Parin puun karsimisen jälkeen pummpu lyö viimeistä päivää ja hengästyttää. Puhumattakaan muutaman rungon pinolle raahamisen jälkeen. Hapot reisissä askel askeleelta... Ja kannon nokkaan huilaamaan. Ja ihan rauhallisesti tein, mutta silti ei meinaa jaksaa.
Kyllä kävelylenkit jaksaa ihan ongelmitta, mutta oliko tämä vaan niin erilaista, ettei kroppa ole tottunut. Paitsi, olen huomannut jyrkät ylämäet hapottavan jalkoja.
Kai se on ihan normaalia tässä tilassa? Jotenkin sitä vaan menee niinkuin ennenkin, kun ei ole kipuja ja tuo pallo ei vielä ole tiellä

Kantovälineistä: ystäväni sanoi, ettei heille sopinut mikä tahansa kantoväline. Joko vauvalle, tai kantajalle. Vuokraamosta löysivät sitten erilaisia kotona kokeilemalla sopivan ja ostivat jossain vaiheessa omaksi. Minä mietin sellaista kankaista sidonta juttua alkuun, mutta katotaan nyt mihin sitä päädytään.

Huomen aamuna olisi sokerirasitus. Varasin kuitenkin sen ajan, vaikka jo meinasin, etten mene. Ei se litku, vaan ne pirun neulat... No vielä on päivä aikaa keksiä, millä palkkaan itseni. Ja menee muuten isännän kukkarosta, en aikonut olla ainut kärsijä tässä asiassa

Ruu ja nappula 27+5

 

Catnip, kiitos noista käynnistys kokemuksista! Kyllä ne aina kiinnostaa, vaikka omalla kohdalla asiat voi mennä aivan erilailla

Täällä synnytystapa-arvio tehdään myös aina jos ensimmäinen on syntynyt sektiolla. Esikoisen sektio johtui ultrassa löydetystä kasvaimesta ja suunniteltu sektio tehtiin siksi, että vauvalle oli toinen sali valmiina leikkausta varten.

Esikoinen oli siis syntyessään (rv38+6) 3895g ja 53cm. Minä ja mieheni ollaan pieniä, mutta jostain syystä oltiin suuria vauvoja Toisaalta se on toki hyvä, mutta koska en ole alakautta synnyttänyt niin pelottaa, että vauva jää hartioista kiinni ja saa jonkun vamman tai kärsii hapenpuutteesta. Ei mua oma repeäminen tai muu pelota, senkun sitten karsivat kasaan.

Pihla, kyllähän se niin on, että viime kädessä sun ja vauvan uolesta päätetään se paras ratkaisu tässäkin synnytyksessä. Kyllähän alatiesynnytys on vauvalle paras ja luonnollisin tapa tulla maailmaan ja jos siinä on jotain mikä ei mene normaalisti, niin kyllähän sektioon siirrytään. Ystävälle tehtiin kiireellinen sektio (vauva ei vaan mahtunut tulemaan ulos) ja hän sanoi, että se ei ollut niin pelottavaa kuin miltä kuulostaa vaan hyvin siinä oli aikaa.

Kävin äsken laittamassa salikortin tauolle. Nyt saa sitten ilman huonoa omaatuntoa liikkua juuri sen verran kun jaksaa Käytiin tytön kanssa kylällä kiertämässä kirppikset ja kyllä selästä huomaa...

 

Viime yönä nukuin pitkästä aikaa paremmin. Heräsin ehkä vaan 3 tai 4 kertaa, mutta kuitenkin oli tunne, että oli nukkunut. Olin aamulla niin onnellinen sitten alkoikin alamäki.. Aivan kamala päivä ollut esikoisen kanssa.. Mikään ei ole kelvannut ja kaikki huonosti. Montakohan tuntia ollaan tänään kilpaa itketty.. Ulkona sentään saatiin käytyä, mutta eipä sekään kovin rentouttavaa ollut kun pari juoppoa päätti pitää isoa koiraansa vapaana meidän perässä niin mentiin sitten niin kovaa kun jaloista päästiin. Vihaan ihmisiä jotka pitää koiria vapaana !! Oli sitten iso tai pieni koira tai kuinka kiltti niin voi helvetti alkaa mulla kipinät sinkoomaan korvista. aaaatghhh. Supistuksiahan tolla juoksemisella vaan sai aikaseksi. Kotona jatkettiin kilpaitkua ja kaikkeni yritin. Päikkäreille ei tyttö suostunut omaan sänkyyn niin raahasin meidän petarin leikkihuoneeseen mutta ei suostunut kainaloonkaan tulemaan.. 2h jälkeen sitten laitoin sinne omaan sänkyyn ja itkettiin yhdessä tyttö uneen. Mieskin on harrastuksissa ja omilla teillään edelleen.. Käskin tuomaan suklaata että olo vähän helpottais.. Toivottavasti huomenna parempi päivä !

Malsa ja pojuE poksuu 29+0 !

 

Lauwra, täytyy vaan toivoa ja luottaa, että kaikki menee hyvin ja on asiansa osaavat lääkärit ja kätilöt olisipa joku kolmas vaihtoehto saada se vauva tuolta ulos

Malsa, :hug: Toivottavasti huomenna on jo parempi päivä. Sekä sulla että tytöllä ja koiranomistajana en itsekään kyllä tykkää irrallaan juoksentelevista koirista. Omat on aina kytkettynä, jos ei ole aitaa ympärillä. Mutta en kyllä tykkää yhtään enempää irrallaan juoksentelevista kissoistakaan. Ne saa nuo meidän valopäät ihan kierroksille ja monta kertaa on saanut pelätä, että joku kissa juoksee auton alle. Omat kissat pidetään sisällä toivottavasti se mies nyt edes toi sulle sitä suklaata kiukku- ja uhmapäivät on kyllä rankkoja.

Täällä vauva majailee sittenkin taas poikittain. Molemmille puolille mahaa puskee isompi osa ja potkut tuntuu ylhäällä. On siis sangen mielenkiintoisessa asennossa tuolla ja lantio kiittää... Aikaa ja tilaa on vielä vaikka mille kuperkeikoille, mutta nyt olen varma, että pysyy sitkeästi poikittain ja eihän sitä silloin ainakaan alakautta voi edes yrittää. Voin kyllä sanoa, että ei tunnu yhtään mukavalta, kun tuolla poikittain hengaillaan koskee alaselkään, nivusiin ja koko lantionalueen luihin ja liitoksiin. Auts.

 

Minulla on kaksi toivetta (lue: vaatimusta) synnytykseen.

1. Haluan hämärän huoneen.
2. Lähden kotiin heti, kun jalat kantaa.

Täytyy toivoa, että osuu kohdalle mukavia ja ymmärtäväisiä työntekijöitä. Kahden edellisen kanssa synnytys on mennyt tosi kivasti.

Näin viime yönä unta, että olin lähtenyt kotiin odottamatta lääkärin lupaa. Sitten siinä unessa mietin, että huomasikohan ne sairaalassa, että häivyin



Valkoinen 28+3

 

Täällä sitä sokeripöllyissä istutaan. Ensimmäinen satsi meni hyvin aas, mutta nyt tuntuu puolen tunnin jälkeen, että mahdankohan saada toista enää alas.

Mulla ei ekakertalaisena ole synnytyksen suhteen mitään "vaatimuksia". Etten pety sitten jos kaikki ei menekään niin. Olisihan se kiva jos vesi auttaisi kipuihinja saisi ammeessa lillua ja henkilökunta olisi mukavaa ja sopivaa kätilö sattuisi omalle luonteelle.
Mietin sitä epi-no laitteen hankkimista. Sillä saisi ponnistusta harjoitella etukäteen ja venytellä vähän paikkoja.

Horina on tullut jokapäiväiseksi täälläkin. Kysyn samoja asioita kuulemma mieheltä, vaikka hän on hetki sitten vastannut. Ja työjuttuja unohtelen myös. Onneksi mitään vakavaa ei ole tapahtunut. Ärsyttää...

Voin tulla myös siihen kiloklubiin taustailijaksi. Uskon, että nämä minun tappijalat ja toivottavasti imetys vievät kilot helpolla. Joudun kesän treenaamaan vanhempaa tappijalkaa syksyä varten. Pitkät vaunulenkit tiedossa. Mutta ainahan ruokavalio juttuja on kiva katsoa porukalla.

Jotain oli vielä kielenpäällä, mutten nyt muista mitä.

Ruu ja nappula 27+6

 

POKS! eli 27+0 eli rv28 eli viimeinen kolmannes!!! Huisia!

Tsemppiä Ruulle sokerirasitukseen, hyvin se menee loppuun asti! Tsemppiä myös malsalle, toivottavasti perjantaipäivä piristää mieltä ja olotilaa Täällä on ainakin ollut jo heräämisestä asti hymy huulilla koska TGIF!!!

Jotain muutakin piti kirjoittaa, mutta tämä raskausdementia on totaalisesti vienyt ajatukset..Ellen töissä pidä muistilappuja kaikille todoasioille, niin varmasti unohdan. Pakko aina parin päivän välein tarkistaa mitäs on suunnitelmissa ollut, että ei jäisi asiat hoitamatta...no, enää 7,5vkoa

Catnip82 + kyytiläinen 27+0

 

Kiitos Catnip tsempityksistä

Ei toista annosta tarvinnutkaan juoda, minä ihan luulin niin. Jospa se olo tästä helpottaa jossain vaiheessa. Montakohan sokeripalaa tuo juoma sisälsi?

Siis minä luulin, että meillä alkaa viimeinen kolmannes vasta huomenna. Mutta sehän alkoi jo viikko sitten:O
Mulle tuli pari tosi mielenkiintoista projektia vielä ennen äippälomaa. Kiirettä pitää, että kerkiän tekemään ne kuukaudessa. Pääsiäisen jälkeen vasta pystyy aloittamaan ja 8.5 pitäisi olla lomalla. Miten se käytännössä tapahtuu, jos ei pysty jäämään lomalle vielä silloin? Ilmoitan vaan kelalle, että olen ollut töissä nämä päivät? Jos teillä kokeneimmilla on tietoa. Kelan sivuilta ei löytynyt käytännön neuvoja, tai onhan siellä se chatti.

Muistilappuhommiksi taitaa mennä mullakin, ei tartte öitä valvoa muistellen, mitä tärkeetä on unohtunut.

Hyvää viikonloppua kaikille meille pallomahoille

Ruu

 

Sain eilen työkaverilta kasan vanhoja vauvanvaatteita, oltiin siitä vähän juteltu, mutta tuli silti yllätyksenä. Oli vielä valkannu sopivan neutraaleja vaatteita, ja hirmu söpöjä . Nyt alkaakin sit olla varmaan ihan tarpeeks bodyja ja housuja vaikka sieltä tulis kuinka ahkera puklauttelija.

Synnytysasiat on tosiaan alkanut pyörimään mielessä, eikä siihen nyt auttanut se, että puhuttiin eilen appivanhempien kanssa anopin synnytyksistä. Mä olen vähän tällainen, että kun ajattelen asiaa yksinäni osaan olla suht rentona ja luottavaisin mielin, mutta heti kun kuulen muiden mielipiteitä (esim. siitä mikä on "hyvä synnytys", "hyvä äiti", jne.) niin saatan hermostua niistä ja panikoida. Esim. eilen anoppi selitti, että sen synnytys kesti kokonaisuudessaan 2 tuntia. Ja kun kerroin, että äidilläni kesti 13 niin tuli kauhea "oooh, ei kai, olipa rankka synnytys varmaan, voivoi". Pysyin kyllä tyynenä ja yritin selittää, että normaalisti eka synnytys kyllä kestää sen 10-18 tuntia ja ehkä anopin synnytys oli vaan hurjan nopea tai sit laskettu jotenkin eri tavalla, koska luulin, että yleensä synnytykseen vaaditaan 1 tunti supistuksia yhtä aukinaista senttimetriä varten. Että ehkä hän ei ole vain tuntenut (tai ei muista) näitä. Sit jälkeenpäin selitin vielä miehellekin, että tajuaahan hän, että synnytys tulee kestämään enemmän kuin jotkut vaivaiset kaks tuntia ja olin ihan hermona jostain syystä. (Ja mieshän siis tietää ja lähinnä naureskeli mun panikoinnille). Aargh, en tiedä miksi stressaan tästä tai annan sen vaikuttaa mitä muut ihmiset sanoo. Ja kun tiedän, että appivanhemmatkaan ei mitään pahaa tarkoita ja loppujen lopuksi miten ikinä tämä nyytti tuolta ulos saadaan niin sillä tavalla tai kestolla ei varmaankaan ole kenellekään väliä... Pitää varmaan aloittaa tosiaan ne hengitys ja rentoutumisharjoitukset.

Tänään olenkin menossa jonkinlaiselle synnytysvalmennuskurssille, joka on siis ihan neuvolasta erikseen järjestetty nuorille äideille (vaikka olen varmaan siellä vanhimmasta päästä ). Tosi kiva vähän tutustua muihin odottajiin, kun tosiaan omassa lähipiirissä ei ole oikein ketään vielä raskautunut.

Töistä vielä sen verran, että mulle ei ole mitään isompia projekteja nyt enää annettu ja sen takia mulla onkin todella hiljaista tällä rintamalla. Joinain päivinä ei ole oikeasti paljon mitään tekemistä töissä. Äitiyslomaa odotellen...

Mamira 27+1 (mun kalenterin mukaan ens viikolla vasta alkais toinen kolmannes)

 

Vihdoin pääsin koneelle. Puhelimesta kyllä lukee juttuja, mutta ei sillä viitti ruveta kirjottaan.

Olipa aika kauhee viikko. Kaikki muut oli vuorollaan kipeenä paitsi nuorin muksuista. Jos jotain positiivista pitää ajatella niin onneks se oli just tuo nuorin, joka pysy terveenä, kun eipä tuo vielä varmaan osais ilmottaa, että nyt tulee oksennus... ja sit sitä oksua olis ollu aivan joka paikassa. Nyt selvittiin aika vähillä siivoamisilla.

Vauvanvaatteiden koosta... meillä on kaikki kolme lasta ollu syntyessään 53-55cm, joten pikkuruisille vaatteille ei oo ollu käyttöä. En oo vielä kattonu onko semmosia varastossa edes yhtään. Ehkä pitää joku olla varuiks, jos tää vauva tuleekin enemmän äitiinsä ku isäänsä ja on vähän lyhyempi.

Synnytystavasta.. kaikki kolme synnytystä on käynnistetty. (ei oo tarkoitus pelotella ketään, mutta laitan synnytyskokemuksia, jos jotakuta kiinnostaa... ei välttämättä kannata lukea, jos synnytys pelottaa.) Eka raskaus oli viikoilla 41+, kun verenpaineet oli super korkealla normaalilla tarkastuskäynnillä, passittivat suoraan vauhdilla sairaalaan. Paineet laski kuitenkin aikas normaaleiks sit sairaalalla, mut käynnistettiin kuitenkin. Lääkkeet ei vaan saanu supistuksia aikaan ollenkaan ja siellä kävelin kaks päivää ees taas. Sit oli paikat sen verran kypsät, että puhkasivat kalvot. Supistuksia ei ollu siihen mennessä ollu, mut auta armias sit ne alko ja niitä tuli sit saman tien aivan koko ajan. Varmaan alle minuutin välein ja minuutin kestäviä... ei siinä tärinässä paljo kelloa tosin tullu kattoneeksi. Onneks sain epiduraalin. Ponnistusvaihe kesti järkyttävät 3 tuntia, kun lapsella oli niin iso pää. Lopulta mun häpyliitos antoi periksi eli venähti tai revähti ja lapsi syntyi ilman imukuppeja tai muita. Vauva oli suht iso 55cm ja 4300g, pää 38cm.
Toinen synntys käynnistettiin jo viikolla 38+, jottei lapsen pää ainakaan olis niin iso, että taas paikat paukkuis. Oli vaan sitten perätilassa siinä vaiheessa, kun menin käynnistykseen. Tehtiin ulkoinen käännös, joka ei ollu mun tapauksessa ollenkaan järkyttävä kokemus. Osasin ilmeisesti olla tarpeeksi rentona, vaikka lääkäri kädet täristen painoi mahaa, että sai vauvan kääntymään. Käännös siis onnistui ja vauva suostui pysymään raivotarjonnassa. Synnytys ei taaskaan käynnistynyt, vaikka sain lääkkeitä. Supistuksia ei vaan tullu. Paikkoja saivat lääkkeillä sentään pehmeiks ja kohdunsuuta auki. Ja sit taas puhkastiin kalvot. Sama homma ku ekalla kerralla eli supistukset tulee sit tosi nopeasti tosi voimakkaina. Jälleen epi toimi loistavasti ja vauvakin pullahti maailmaan parilla ponnistuksella. Vauva oli 53cm ja 3500g, pää 37cm.
Kolmas synnytys oli helpoin. Käynnistettiin viikolla 39+. Taas mentiin kalvojen puhkasulla (joka aiheutti jälleen supparit vauhdilla nollasta sataan) ja epiduraalilla. Vauvalla oli jo pää näkyvissä ennen ku lääkäri ehti paikalle ja tuli ulos, että plups vaan. Vauva 53cm ja 3700g, pää 35cm.
Niin järkkyjä ku noi kalvojen puhkaisusta tulleet supparit on olleetkin, niin mä silti oikeestaan toivoisin, että pääsisin taas käynnistykseen. Enemmän mua pelottaa ajatus, että venaan kotona tunti tolkulla supistuksia laskien ja sit vauva päättää pullahtaa vauhdilla vaikka matkalla sairaalaan.

Tuo ballonki oli mulle ihan uus juttu. Piti googlettaa, että mitä se on. Herättää ristiriitaisia tunteita. En ainakaan kotio haluais tulla mikään ballonki haaruissa, mutta ehkä valvotuissa olosuhteissa... jos lääkärin mielestä se olis toimiva ratkaisu, niin voisin kokeilla.

Lauwra, otan osaa pukamien suhteen. Täällä ne on ollu välillä enemmän ja välillä vähemmän riesana ekasta raskaudesta lähtien. Ummetus tulee mulle aikas helposti ja sekös tekee hyvää pukamille.

Eipä noita toiveita kauheesti oo mielessä synnytyksen suhteen. Kivunlievitystä haluan tilanteen mukaan niin paljon, ettei tarvi hulluna kärvistellä.

Vauvan asennosta.. ei oo hajuakaan. Luulen, että tuolla masussa pyöritään vielä ihan miten sattuu. Välillä tulee potkuja (tai nyrkkeilyä) ylös ja välillä alas ja välillä sivulle ja sit toiselle sivulle. Mutta onhan siellä toki neljä raajaa ja pää ja peppu, joilla voi puskea suuntaan ja toiseen eli kai noita muksahduksia kuuluukin tulla ympäriinsä. En oo vaa perehtyny mikä osa olis missäkin.

Tuntuu, että joka paikka puutuu ja selkää kolottaa. Nukkuminen oli parina yönä aivan mahdottoman vaikeeta. Eilen illalla mies hiero mun selkää ja asettelin 7 nukkumatyynyäni vähän eri lailla, niin sain jopa kohtalaisesti nukuttua ja nyt ei ainakaan vielä kolota selkää. Ehtiihän se tässä iltaan mennessä taas kipeytyä. Pitäis vissiin treenata selkälihaksia.

Koska Catnip poksuu niin mäkin sit poksun, kun on sama LA. Täähän onkin paljon helpompaa ku kalenterista päivien seuraaminen... katon vaan missä Catnip (tai Kuusama) menee!

Tulihan pitkä kirjoitus.
Hauskaa viikonloppua, älkää sokaisko itteänne aurinkoa tai sen pimentymistä tuijottamalla.

Sulo-Sylvia ja sipsukka 27+0

 

Tältäkö ihmisestä tuntuu kun on nukkunut lähes kokonaisen yön (vain yhdellä pissatauolla) ilman kipuja :O Sain jotenkin tyynyt sellaiseen asentoon että lonkat ei hajonneet lainkaan, ja olen ollut tänään aivan kuin eri ihminen. Jalkeilla olin jo ennen kuutta ja heitin kaksi koiralenkkiäkin ennen töitä.

Hiljalleen olen minäkin miettinyt synnytystä. Nyt kun tuo "kilon hauki" melskaa tuolla mahassa varsin voimalla, alkaa tajuntaan puskea se että uloskin se olis jotenkin saatava.. Mä toivoisin mahd lääkkeetöntä synnytystä, tosin sillä ehdolla että homma etenee ja avautumista tapahtuu. Jos venyy mahdottomasti ja olen 12 tunnin supistelujen jälkeen 1 cm auki, joudun varmaan turvautumaan puudutuksiin. Muuten haluaisin testata mihin oma kroppa ja luonto kykenee. Mulle henkilökohtainen painajainen olis käynnistys. Täytyy laittaa kättä ristiin että siihen ei jouduttais.

Isommista hankinnoista se hiivatin kaukalo on edelleen hankkimatta. Edelleenkään en tiedä millä autolla ajellaan (isofix vai ei) ja minkälainen kaukalo olis paras. Vaatteet täytyisi vielä lajitella kokojen mukaan ja katsoa mitä pitää hankkia lisää.

Kuusama ja Vauva-T 27+0 *poks* =)

 

Vauvan asennosta, en mäkään osaisi sanoa, jos ei yhtä aikaa puskisi molemmin puolin mahaa iso pallero, jotka voi vain pääksi ja pepuksi tulkita

Synnytyksestä, mun toive on vaan, että menee hyvin no, sitä ei kukaan voi luvata. Toki toivon kunnon kivunlievitystä ja ymmärtäväistä kätilöä. Ja tietysti mahdollisimman nopeaa kotiutumista, jos kaikki menee hyvin. Vaikka tälläkin kerralla olen asennoitunut siihen, että vauva viettää sairaalassa sen viikon verran, jos on pienikokoinen ja verensokerit laskee liian alas. Itse en aio olla sairaalassa viikkoa, jos voin nopeammin kotiutua. Voi kuulostaa itsekkäältä ja kylmältä, mutta haluan tytön luokse kotiin niin pian kuin mahdollista. Tyttö osaa ikävöidä äitiä eri tavalla kuin vastasyntynyt. Ja myös tytön aikanaan "jätin" sairaalaan, kun itse pääsin kotiin. Joka päivä käytiin tyttöä hoitamassa ja johan tyttökin kotiutui 3 vrk myöhemmin kuin mä. Silloin oli sattunut melkoinen tragedia lähipiirissä, joten koin, että mun on pakko tulla kotiin. Hyvässä hoidossa tyttö siellä sairaalassa oli ja joka aamu ja ilta sinne soitin, vaikka päivällä vietettiinkin sairaalassa useampi tunti ja mitä alatiesynnytykseen tulee, niin tytön pään ympärys oli 31,5cm ja painoa 2388g, että sen kokoinen kai mahtuu lantiosta kuin lantiosta ulkoiset repeämät ei pelota. Kyllä sen värkin saa kasaankin ommeltua. Toivon kyllä, että tämä vauva kasvaisi isommaksi kuin tyttö oli syntyessään. Mutta mitään valtavan isoa en kyllä lähde ulos puskemaan. Uskon kyllä, että tämäkin tulee alta 3kg olemaan, vaikka muuta toivonkin.

Täälläkin on yöt olleet aika katkonaisia. En edes oikein tiedä, miksi heräilen. Nukkuuko tyttö levottomasti vai heräilenkö muuten vaan. Onneksi yleensä nukahdan melko nopeasti uudelleen, mutta jos satun heräämään viiden aikoihin, en enää nukahda kunnolla, ennenkuin tyttö herää. Se on sellaista kevyttä torkkumista, että havahdun jokaiseen tytön liikahdukseen ja eläinten liikkeisiin. Pari tuntia menee torkutellen, kunnes tyttö herää 7.15-7.45 välillä.

Tämä päivä on mennyt aika rauhallisesti. Sisko kävi lapsensa kanssa kyläilemässä, joten ei lähdetty ulkoilemaan. Kroppa kiittää ja tyttökin sai riehumiskaverin. Nyt lepäilen sohvalla, kun tyttö nukkuu

Pihla 30+5

 

nopea kysymys Pihlalle..

Nukkuuko teillä tyttö vanhempien kanssa samassa huoneessa? Ja jos nukkuu niin oletteko miten ajatelleet tehdä vauvan synnyttyä? Jatkatteko samassa huoneessa vai mitä?

 

Voi tuska. Iloitsin liian aikaisin, nyt oksensi toi nuorimmainen. Ei muutku matot veks, jos tulis sit vähemmän pestävää. Kaks päivää oli jo taukoa ettei kukaan oksentanu.. näköjään pitkä itämisaika taudilla. Plääh. Siinä meni viikonloppu suunnitelmat, onneks ne ei ollu mitään hirveen ihmeellistä.
Sulo-Sylvia

 

Malsa, nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa toinen vaihtoehto olisi nukkua kokonaan eri kerroksessa kuin me ja mulle se tuntuu kammottavalta ajatukselta. Ajatuksena on, että kun vauva syntyy, nukutaan kaikki samassa makkarissa. Onneksi meidän makkari on ihan valtavan iso isosta vintistä joskus tehty, ennenkuin me on tähän muutettu. Kunhan lapset kasvaa, tarkoitus on luovuttaa tuo yläkerta lasten huoneeksi. Jos ei sitä ennen olla päästy ostamaan omakotitaloa. Alakerta on lasten unia ajatellen ehkä liian rauhaton, kun mies tykkää katsella telkkaria myöhempään ja kissat liikuskelee yöaikaan enemmän alakerrassa kuin tuolla ylhäällä.

Sulo-Sylvia, no voihan sentään toivottavasti tauti on pian selätetty ja selviätte suuremmalta siivoilulta.

 

Onko kukaan ajatellut tekevänsä miehelleen ISYYSPAKKAUSTA? Mun mies on ollut niin uskomattoman ihana tän raskausajan, että tekisi mieli hänet siitä palkita. Mä sain esikoisesta äitiyspakkauksen niin nyt mies saisi oman pakkauksen tästä toisesta

Ajattelin laittaa pakkaukseen:
-viskiä ja sikarin varpajaisia varten
-baby blues kirjan
-korvatulpat ja kortsuja
-lemppari jääkiekkojoukkueen logolla varustettu tutti/body
-joku brion perinteinen lelu yhteisiin leikkihetkiin
-lahjakortti tatuoijalle (ottaa samanlaisen tatskan kuin esikoisesta)
-vaippoja, harsoja yms muuta vauvatavaraa
-termosmuki (on ollut hankintalistalla jo pidempään)

En nyt pysty kommentoimaan muiden juttuihin kun kaikki kapasiteetti menee tän asian ajatteluun

 

Lauwra, mahtava idea tuo isyyspakkaus! Mun mies on myös ylittänyt itsensä tämän raskauden aikana, ja oon miettinyt, että jotenkin pitäisi palkita kaikesta. Kiitos loistavasta ajatuksesta.

 

Tsemppiä kaikille teille, joilla jo lapsia on. Ei sitä ajattele ensimmäistä odottavana, että joillakin on raskauden lisäksi vielä se taapero tai useampi siellä hoidettavana. Täällä vaan kaikki pyörii oman navan ympärillä

Pentu herätti puoli 6 aikaan ja olen aamun seikkaillut kantoliina viidakossa. Hulluksi meinaa tulla. Nyt päätin, että ostan käytettynä trikoisen liinan ja aloittelen sillä. Jos siltä tuntuu, niin käyn kantoliinalainaamossa kokeilemassa muita vaihtoehtoja.
Rintapumpun löysin eurolla kirpparilta. Ei haittaa vaikka jää käyttämättä.
Vielä pinnasänky, imetystyyny ja matkarattaat kaukalolla. Pinnis on ainut, jonka ostan uutena. Sitä mallia ei käytettynä löydy mistään. Niin ja imetysliivit ja paidat tietysti vielä puuttuu, mutta ne kerkee loppukeväästä.

Vauvan hikan jo tunnistin, mutta mitä on se kurlutus? Ihan kuin joku puhaltaisi pillillä maitolasiin. Jännästi poreilee ja ei kai se suolen ääniä ole, kun vaihtaa paikaa päivittäin.

Pakko vielä kommentoida. Katselin joku aika sitten fb:n vaunuryhmää ja mies vilkuili siinä sivussa. Yhtäkkiä sanoi, kato miten hienot vanteet noissa vaunuissa! Oisko ollu Emmaljungan City Crossit. Niin miehinen kannanotto tähänkin asiaan

Ruu poksuu 28+0

 

Lauwra, onpas mahtava idea tuo isyyspakkaus!

Ruu, voisiko se kurlaus olla pissimistä? En tiedä siis, mutta ihan kun jotain joskus jostain olisin kuullut.