Tässä verrattaen tuoreita, omakohtaisia kokemuksia kenties jostain yliluonnollisesta. Tämä on PITKÄ kirjoitus, mutta varmasti sitäkin mielenkiintoisempi.
Tapahtumat alkoivat aktiivisesti syksyllä 2010, jatkuen tähän päivään saakka (nyttemmin vähemmän aktiivisina ja satunnaisina).
Puolisoni isä menehtyi äkillisesti loppukesästä 2010. Hän menehtyi kotonaan, täysin eri paikkakunnalla ja satojen kilometrien päässä siitä, missä puolisoni kanssa asumme. Emme kuitenkaan asu vielä yhdessä, mutta kuitenkin samalla paikkakunnalla, ja melko lähellä toisiamme.
Puolisoni ei kovinkaan vahvasti usko mihinkään yliluonnolliseksi luokiteltavaan, vaikkakin hän on kertomansa mukaan kokenut elämässään joitakin poikkeuksellisia asioita. Kuitenkin, hän on sellainen "järki-ihminen".
Eräänä marraskuun (2010) viikonloppuna puolisoni kertoi huomanneensa isänsä kuoleman jälkeen alkaneen tapahtua kaikkea omituista. Hän kertoi, että miltei joka yö hän kuulee asunnossaan askelia, joskus olohuoneesta,ja joskus ne ovat aivan hänen sänkynsä vieressä. Hän kertoi tunnistaneensa askeleet, sillä ne olivat hyvin tuttuja, ja kertoi niiden olevan isänsä askelia. Tämän kuullessani valahdin varmasti kasvoiltani valkoiseksi, sillä olen itsekin (yökyläillessäni hänen luonaan) kuullut useasti askeleita ja ääniä asunnosta. Puolisoni kertoi, että näitä askelia hän kuulee tosiaan täällä omassa asunnossaan, mutta myös vieraillessaan siellä lapsuuden kodissaan, jossa isä oli menehtynyt. Hän sanoi, että yleensä aina pyytää askeleiden aiheuttajaa menemään pois, mikä yleensä lopettaakin askeleet/äänet.
Tuon kyseisen syksyn aikana tulikin sitten koettua yhtä ja toista. Yökyläillessäni puolisoni luona olen tuntenut mm. sängyn tärinää. Eräänä yönä (joskus lokakuussa 2010) kävi niin, että tunsin jonkun/jonkin nostavan sänkyä ylös-alas jalkopäästä. Samana yönä tunsin kosketuksia ja taputuksia niskassani ja hartioissani. Ensin luulin sen olevan puolisoni, sillä oletin minun nukkuvan sillä lailla hänen kätensä päällä. Kun tuona yönä sitten häntäi kysyäkseni, oliko tällä jotakin asiaa, havaitsin hänen nukkuvan kyljellään kääntyneenä pois minusta päin, kädet visusti sylissään.
Koska emme asu vielä yhdessä, en ole jokaisena yönä tuossa asunnossa. Puolisoni kertoi tapahtumien ollessa aktiivisimmillaan (vuosi sitten syksyllä), että yön aikana esineet saattoivat vaihtavat paikkaa, ja esineitä kolisee mm. keittiössä, ruokailuvälineet saattavat lennellä tiskipöydällä ja pitää meteliä tms.
Olen useasti puolisoni luona havainnut jotakin varjomaista liikettä silmäkulmassanii, mutta senhän voi myös laittaa väsymyksen piikkiin. Kuka tietää.
Syksy kului, ja tuli joulukuu (2010). Minusta tuntui siltä, että joulukuun aikana asunto huomattavasti rauhoittui, eikä siellä enää tuntunut olevan sellaista "painavaa" läsnäoloa. Yöt saimme nukkua rauhassa, eikä epämiellyttäviä tuntemuksia ollut. Eräänä joulukuisena viikonloppuna mennessäni puolisoni luokse huomasin, että hän oli ottanut erään taulun pois makuuhuoneensa seinältä. Tuo taulu sijaitsi ennen suoraan sängyn päädyn kohdalla, eli nukkuessamme taulu oli suoraan yläpuolellamme. Kysyin puolisoltani, oliko tuossa taulussa jotakin vikaa, ja miksi se olis pois seinältä. Puolisoni vastasi, ettei hän ollut koskenutkaan tauluun. Puolisoni tekee työssään myös yövuoroa. Palatessaan kotiin yövuorosta eräänä aamuna hän vain huomasi, että yön aikana taulu oli jollain konstilla tullut alas seinältä, ja hän oli löytänyt sen sänkynsä päätyyn aseteltuna. Taulu oli laitettu seinälle sellaisella valkoisella taulukoukulla (sellaisella, jossa on koosta riippuen tietty määrä sellaisia "pieniä nauloja", joiden avulla koukku naputellaan seinään). Koukku seinällä oli edelleen ehjä, samoin ripustuslanka taulun takana, mikä tarkoittaa, että jonkun/jonkin on täytynyt nostaa taulu pois koukusta ja asettaa se sängylle.
Säikähdimme uudestaan uudenvuoden päivänä, 1.1.2011. Katsoimme puolisoni kanssa elokuvaa, ja kello oli jotain 23-24 välillä. Asunto oli pimennetty, jotta leffaa olisi kivempi katsoa. Yhtäkkiä, aivan yllättäen, puolisoni kelloradio, joka sijaitsee hänen makuuhuoneessaan yöpöydällä, meni itsestään päälle, ja se suhisutti sellaista radiokohinaa koko ajan nousevalla volyymillä. Pelästyimme todella, kun kesken jännittävän leffan se kapistus alkoi huutaa.
Radio vain suhisi, ja puolisoni totesi minulle mennessään sammuttamaan sitä, että "Kylläpä oli taas tuokin tosi normaalia!". Vähän nauroimmekin jutulle, kai lieventääksemme pelkoa. Olemme olleet yhdessä nyt kaksi vuotta, ja puolisollani on ollut tuo kelloradio koko suhteemme ajan. Se on sellainen kelloradio, joka heijastaa kellonajan huoneen seinälle, en tiedä miksi sellaista nimitetään. Emme ole koskaan käyttäneet kelloa radiona, eikä kelloradio ole koskaan -kyseistä tapausta ennen tai sen jälkeenkään- mennyt itsestään päälle. Kukaan ei ollut koskenut kelloon. Ainoat kerrat kun kelloon kosketaan ovat silloin, kun sitä pitää joko siirtää kesä- tai talviaikaan.
Viimeisin tapaus sattui loppukesästä. Ilta oli kaunis ja jo mukavan viileä, joten istuimme puolisoni kanssa hänen parvekkeellaan. Oli heinä-elokuinen lauantai-ilta, kello oli varmasti n. 23-24. Pidimme parvekkeen ja olohuoneen välistä ovea auki. Puhuimme -kuten meillä on usein tapana- kaikista mystisistä asioista, ja puhuimme myös asunnossa tapahtuneista kummallisista asioista. Puhuimme myös puolisoni perheestä ja isästä, joka siis oli menehtynyt noin vuotta aikaisemmin. Juuri kun olin lausunut sanat "Sellasia tosi ihmeellisiä juttuja on kyllä tapahtunut...", kuului asunnosta sisältä kova ja kuuluva ääni. Sellainen ääni, että jotakin kovaa ja muovista putosi kovalle lattialle, ja jäi siihen hetkeksi pomppimaan. Kun tuo ääni oli loppunut, jatkoin lauseeni loppuun "...niin just, just tällasia juttuja."
Hetken päästä lähdimme tutkimaan, mistä ääni mahtoi kuulua. Ensimmäiseksi tarkistin, ettei saunassa nauttimani siideripullo -nyt jo tyhjä- ollut vahingossa pudonnut tiskipöydältä maahan. No, se se ei ollut. Pullo nökötti kauniisti pöydällä. Tarkistimme JOKAISEN huoneen ja kaikki paikat, mutta emme millään keksineet, mikä äänen aiheutti. Emme nähneet lattialla mitään, mikä sinne ei kuuluisi, tai mikä olisi pudonnut tai lentänyt sinne. Lopulta kuitenkin huomasimme, että keskellä kylpyhuoneen lattiaa (muovilattia) oli pesupallo. Olimme juuri äsken olleet saunassa ja käyttäneet myös kylpyhuonetta, eikä pesupallo tuolloin ollut lattialla. Totesimme, että ääni oli epäilemättä kuulunut siitä, kun pesupallo oli pudonnut/lentänyt jostakin kylpyhuoneen lattialle. Muuten asia ei tuntuisi oudolta, mutta meillä on tapana säilyttää pesupalloa pesurummussa. Se jää joka pesukerran jälkeen sinne. Ja mikäli joskus pesupallo jää esim. paidan hihaan tai housun lahkeeseen, se silti palautetaan hetimmiten pesurumpuun, jotta se löytyisi taas seuraavalla pesukerralla. Jokin sai pesupallon lentämään ylös ja ulos pesurummusta, ja sai sen pomppimaan hyvän tovin kylpyhuoneen lattialla. Mene ja tiedä, kuka tai mikä näitä tapahtumia aiheuttaa.