JONSERED Karhunkantaja
Tai keuhkoissa ollut ilma...Alkuperäinen kirjoittaja enne:
Tuota väittämää ei muistaakseni olla voitu varmistaa, jostain siitä olen lukenut.
Elviira
Juu, tuosta väitteen paikkansapitävyydestä en tiedä, mutta jossain lääketieteellisessä dokumentissa siitä puhuttiin. On se jotenkin ajatuksena outo, vaikka periaatteessa taas tieteellisesti ei. Jos ihmisellä on jokin sielun tapainen "energia", tai muu, niin kyllä sekin jotain varmasti painaa, ja varmasti voisi olettaa painavan aika paljonkin (sikäli mikäli 20 g nyt on paljon).
enne
Voihan se olla että ihan hiukan sielu painaa, joskus mulla ollut tunne että olisin menossa
"ylöspäin", mutta päähän jään aina kinnaamaan.
Olis vaan niin kiva lähteä matkalle-ilman tätä raskasta kehoa...
"ylöspäin", mutta päähän jään aina kinnaamaan.
Olis vaan niin kiva lähteä matkalle-ilman tätä raskasta kehoa...
gane
Eräänä yönä näin unta että olin laivan kannella. Kannella oli hirvittävän liukasta ja yritin muille siinä huutaa että menkää sisälle, mutta kukaan ei kuunnellut. Heräsin aamulla aivan hikisenä ja mietin että mitähän tuo nyt tarkoitti.
No, kolmen viikon päästä naapuriin muutti perhe, joilla oli kolme pohjan pystykorvaa! Että ajatelkaapa sitä!
No, kolmen viikon päästä naapuriin muutti perhe, joilla oli kolme pohjan pystykorvaa! Että ajatelkaapa sitä!
Elviira
Hitsi, unohdin vielä tämän jutun kertoa edellisissä viesteissä. No, tässä se nyt tulee. 
Tämä sattui siis äidilleni, joka on ammatiltaan vanhusten hoitaja, ja siis töissä erään kaupungin vanhainkodissa. Rakennuksena kyseinen vanhainkoti on yksikerroksinen, ellei sitten kellarikerrosta lasketa, missä sijaitsee henkilökunnan pukuhuoneet ja varastot yms. Rakennuksessa ei siis ole mitään 2. kerrosta.
Sanottakoon heti aluksi, että äitini ei TODELLAKAAN usko mihinkään ns. yliluonnolliseen, tai ainakin hän aina dissaa kaikki jutut "huuhaaksi" ja "hömpäksi", ja on hyvin rationaalinen ja kylmäpäinen ihminen, ja en usko, että hän pelkäisi mitään. Ainakin tällaista kuvaa hän itsestään ulospäin antaa.
Eräänä tavallisena työpäivänään äitini oli juuri kärrännyt mummut ja papat iltapäivällä ulos huoneistaan yhteiseen aulatilaan, jossa tarjoiltiin iltapäiväkahvit, ja jossa mummut ja papat katsoivat jotain konserttia televisiosta.
Yhtäkkiä äitini kiinnitti huomiota erääseen aulatilaan haahuilleeseen pappaan, joka vaikutti vieraannäköiseltä, ja äitini päätteli hänen tulleen joltain toiselta osastolta, jossa ei välttämättä itse niin usein työskentele. Pappa kuljeskeli tomerasti, mutta hieman eksyneen näköisenä käytävällä ja aulatilassa, ja äitini seurasi tätä vähän aikaa. Lopulta äitini meni papan luo ja kysyi tältä, että mikä hänen nimensä on, ja että onko hän mahdollisesti eksynyt, ja että tietääkö hän mille osastolle hän kuuluu. Pappa oli ollut täysin rauhallinen, joskin koko ajan sen näköinen että etsii jotain. Pappa vastasi äidille, että "No kun käskettiin yläkertaan!" Johon äiti oli tokaissut, että "Voi kuulkaas herra, eihän meillä ole täällä yläkertaa ollenkaan, viedäänpäs sinut nyt takaisin omaan huoneeseesi, etteivät ihmettele missä olet." Pappa intti toistamiseen, että "Ei, kun minut käskettiin yläkertaan, pitäähän sitä mennä." Äiti ei kysynyt enempää, ja Pappa kääntyi ympäri, tepsutti reippaasti vähän matkan päässä kyätävän varrella olevaan lepotuoliin, istahti alas, ja kuoli kirjaimellisesti siltä istumalta.
Joku oli käskenyt papan yläkertaan.
Äiti kertoi tätä tarinaa minulle ja isälle (isäni on ihan yhtä rationaalinen, ehkä vielä äitiäkin kyynisempi), ja ainakin minulla nousi käsikarvat pystyyn. Isäni ei kommentoinut mitenkään, vaan oli hyvin hiljainen. Äiti kertoo kyllä toisinaan aina näitä vanhainkotitarinoita, että siellä välillä kohtaa kaikenlaista, mutta tämä oli kyllä jotenkin sykähdyttävä tapahtuma.
Tämä sattui siis äidilleni, joka on ammatiltaan vanhusten hoitaja, ja siis töissä erään kaupungin vanhainkodissa. Rakennuksena kyseinen vanhainkoti on yksikerroksinen, ellei sitten kellarikerrosta lasketa, missä sijaitsee henkilökunnan pukuhuoneet ja varastot yms. Rakennuksessa ei siis ole mitään 2. kerrosta.
Sanottakoon heti aluksi, että äitini ei TODELLAKAAN usko mihinkään ns. yliluonnolliseen, tai ainakin hän aina dissaa kaikki jutut "huuhaaksi" ja "hömpäksi", ja on hyvin rationaalinen ja kylmäpäinen ihminen, ja en usko, että hän pelkäisi mitään. Ainakin tällaista kuvaa hän itsestään ulospäin antaa.
Eräänä tavallisena työpäivänään äitini oli juuri kärrännyt mummut ja papat iltapäivällä ulos huoneistaan yhteiseen aulatilaan, jossa tarjoiltiin iltapäiväkahvit, ja jossa mummut ja papat katsoivat jotain konserttia televisiosta.
Yhtäkkiä äitini kiinnitti huomiota erääseen aulatilaan haahuilleeseen pappaan, joka vaikutti vieraannäköiseltä, ja äitini päätteli hänen tulleen joltain toiselta osastolta, jossa ei välttämättä itse niin usein työskentele. Pappa kuljeskeli tomerasti, mutta hieman eksyneen näköisenä käytävällä ja aulatilassa, ja äitini seurasi tätä vähän aikaa. Lopulta äitini meni papan luo ja kysyi tältä, että mikä hänen nimensä on, ja että onko hän mahdollisesti eksynyt, ja että tietääkö hän mille osastolle hän kuuluu. Pappa oli ollut täysin rauhallinen, joskin koko ajan sen näköinen että etsii jotain. Pappa vastasi äidille, että "No kun käskettiin yläkertaan!" Johon äiti oli tokaissut, että "Voi kuulkaas herra, eihän meillä ole täällä yläkertaa ollenkaan, viedäänpäs sinut nyt takaisin omaan huoneeseesi, etteivät ihmettele missä olet." Pappa intti toistamiseen, että "Ei, kun minut käskettiin yläkertaan, pitäähän sitä mennä." Äiti ei kysynyt enempää, ja Pappa kääntyi ympäri, tepsutti reippaasti vähän matkan päässä kyätävän varrella olevaan lepotuoliin, istahti alas, ja kuoli kirjaimellisesti siltä istumalta.
Joku oli käskenyt papan yläkertaan.
Äiti kertoi tätä tarinaa minulle ja isälle (isäni on ihan yhtä rationaalinen, ehkä vielä äitiäkin kyynisempi), ja ainakin minulla nousi käsikarvat pystyyn.
Isäni ei kommentoinut mitenkään, vaan oli hyvin hiljainen. Äiti kertoo kyllä toisinaan aina näitä vanhainkotitarinoita, että siellä välillä kohtaa kaikenlaista, mutta tämä oli kyllä jotenkin sykähdyttävä tapahtuma.
enne
tässä kun nyt oon, laitan taas "varastostani" yhden pikku jutun.
Toissajouluna olin yksin kotitalossa, isä kuoli vuosia sitten.
Kävin kävelyllä ja kun tulin takaisin, istuin tuolille olohuoneen pöydän
viereen. Olohuoneessa oli joulukuusi ja just kun olin istahtanut,
joulukuusen koristeet alkoivat helisemään itsekseen.
Kukaan ei tietenkään koskettanut kuuseen ja minä en ollut kuusen lähellä.
No, ajattelin vain että isä kävi tervehtimässä.
Toissajouluna olin yksin kotitalossa, isä kuoli vuosia sitten.
Kävin kävelyllä ja kun tulin takaisin, istuin tuolille olohuoneen pöydän
viereen. Olohuoneessa oli joulukuusi ja just kun olin istahtanut,
joulukuusen koristeet alkoivat helisemään itsekseen.
Kukaan ei tietenkään koskettanut kuuseen ja minä en ollut kuusen lähellä.
No, ajattelin vain että isä kävi tervehtimässä.
niih
eilen grillailtiin ja pöydällä oli öljypullo. ihan täysinäinen ja ei ollut yhtään tuulenvirettäkään. se kaatui yhtäkkiä. ihmettelin asiaa mutta unohin sen sitten. kun oltiin syöty ja lautaset pois pöydästä niin alkoi kauhee tuuli. taisi iskä ja äiskä käydä grillailemassa.
enne
Niin, en osaa. Miten se tapahtuu? On pari kertaa tuntunut ettäAlkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:Eihän se ole vaikeaa.Alkuperäinen kirjoittaja enne:
sitä lähtis ujeltamaan niin että humina käy, mutta jään jumiin.
gismou
mä meen välillä niin lujaa että tuuli vaan tuivertaa tukassa. yritän avata silmiä mut en oo ku kerran avannu. sillo olin jossaa avaruudessa ja planeettoja näkyi.Alkuperäinen kirjoittaja enne:Niin, en osaa. Miten se tapahtuu? On pari kertaa tuntunut ettäAlkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:Eihän se ole vaikeaa.Alkuperäinen kirjoittaja enne:
sitä lähtis ujeltamaan niin että humina käy, mutta jään jumiin.
Nostellaampa taas tätä aihetta hieman..
Mulla kävi kerran niin yksin kotona ollessani, että heräsin keskellä yötä siihen, ettei väsyttänyt enää ollenkaan. Nousin sohvalle ja otin peiton ja tyynyn mukaan, että voin torkkua sohvalla. Aikani sohvalla istuttuani päätin pistää pötkölleen ja olin nukahtamassa. Meillä on yläkerran aulassa aivan portaiden kaiteen vieressä akvaario, jossa on täysin suljettu kansi. Yhtäkkiä herään unestani siihen, kun olohuoneen lattialla on elävä kala, joka juuri tipahti suljetusta akvaariosta. Eipä tällekään mitään selitystä ikinä löytynyt..
Mulla kävi kerran niin yksin kotona ollessani, että heräsin keskellä yötä siihen, ettei väsyttänyt enää ollenkaan. Nousin sohvalle ja otin peiton ja tyynyn mukaan, että voin torkkua sohvalla. Aikani sohvalla istuttuani päätin pistää pötkölleen ja olin nukahtamassa. Meillä on yläkerran aulassa aivan portaiden kaiteen vieressä akvaario, jossa on täysin suljettu kansi. Yhtäkkiä herään unestani siihen, kun olohuoneen lattialla on elävä kala, joka juuri tipahti suljetusta akvaariosta. Eipä tällekään mitään selitystä ikinä löytynyt..
Avenida
Pakko kantaa korteni kekoon... Meillä on perheen naisilla tätä.. alkuun oli vaikea tottua siihen... äitini osaa aavistaa tapahtumia mitä läheisille tapahtuu, hyvin. Esimerkkinä, kun hän oli töissä, ja ei ollut tietoinen että olin autolla liikkeellä. Heillä puhelin keskus soi taukoomatta töissä, ja kerran oli sit pärähtänyt taas tuttuun tapaan soimaan, ja äidille oli tullut samantien vahva tunne että, minulle on sattunut jotain ja hänet kutsutaan puhelimeen. Ja oikeessa oli, olin ajanut kolarin ja olin teholla !
Paljon muitakin on.
No itselle on tuntunut tulleen toisella tapaa tällaisia kuin äidille... Ja siitä syystä varhais aikuisena minut tutkittiin psykologin testeillä täysin, ja ei ollut mitään moitittavaa... lapsena jo olin välillä kysynyt että kuka välillä kuiskaa vaikka vanhemmat ei ollut mitään kuullut... Ja samoin olin useasti lapsena kysynyt välillä että miksi jonkun vanhemman ihmisen vieressä kävelee oudon näköinen hahmo... ja taaskaan ei äitini ollut nähnyt mitään... No teini ikäisenä tilanteet häiritsi paljon mutta niihin tottui... nykyään aikuisena... olin mm mummuani katsomassa vanhain kodissa, ja huomasin kun siinä päivähuoneessa istuskelin että käytävällä seisoo hyvin surrullinen vanha rouva... ja hetken kuluttua,(kukaan ei tähän kiinnittänyt huomioo) ulko ovesta tuli kaksi hahmoa jotka ottivat rouvaa kädestä kiinni ja taluttivat ulos... mummuni sitten vaan yhtäkkiä kertoi että siellä oli yksi vanha rouva tänään nukahtanut pois.
En osaa pelätä mmitään erikoisuuksia mitä ympärillä tapahtuu... ja mieheni tietää niistä kanssa... kuiskauksia mitä nuorenmpana kuulin ei kuulu enään...
Paljon muitakin on.
No itselle on tuntunut tulleen toisella tapaa tällaisia kuin äidille... Ja siitä syystä varhais aikuisena minut tutkittiin psykologin testeillä täysin, ja ei ollut mitään moitittavaa... lapsena jo olin välillä kysynyt että kuka välillä kuiskaa vaikka vanhemmat ei ollut mitään kuullut... Ja samoin olin useasti lapsena kysynyt välillä että miksi jonkun vanhemman ihmisen vieressä kävelee oudon näköinen hahmo... ja taaskaan ei äitini ollut nähnyt mitään... No teini ikäisenä tilanteet häiritsi paljon mutta niihin tottui... nykyään aikuisena... olin mm mummuani katsomassa vanhain kodissa, ja huomasin kun siinä päivähuoneessa istuskelin että käytävällä seisoo hyvin surrullinen vanha rouva... ja hetken kuluttua,(kukaan ei tähän kiinnittänyt huomioo) ulko ovesta tuli kaksi hahmoa jotka ottivat rouvaa kädestä kiinni ja taluttivat ulos... mummuni sitten vaan yhtäkkiä kertoi että siellä oli yksi vanha rouva tänään nukahtanut pois.
En osaa pelätä mmitään erikoisuuksia mitä ympärillä tapahtuu... ja mieheni tietää niistä kanssa... kuiskauksia mitä nuorenmpana kuulin ei kuulu enään...
"vieras"
Siihen pitää laskea myös muut kehot, jotka poistuvat kun maalinen keho kuolee. Eli painoa varmasti poistuu. Raskain kehon jälkeen on varmasti astraalikeho, joka tuhoutuu vasta myöhemmin.
lisää
Olen nähnyt unia kuolemasta muutamaa päivää ennen kuin joku tuttu on kuollut, koskaan ei kuitenkaan ole kuollut se, kenestä olen unta nähnyt.
Appiukkoni kuoli reilu vuosi sitten, oli ollut muutaman viikon sairaalassa. Anoppi kertoi sit heränneensä kuolemaa edeltävänä yönä siihen, et appiukko oli tullut keittiöön pesemään käsiään. Anoppi oli noussut istumaan ja kysynyt mieheltään et mitä ihmettä teet täällä, kun sairaalassa pitäis olla. Appiukko oli vastannut, että tulin vaan käymään... Jäi sitten viimeiseksi käynniksi ja hyvästelyksi tuo!
Itse sain hysteerisen itkukohtauksen sillä hetkellä kun appiukko oli kuollut, vaikka en sitä tiennyt vielä. Toki arvasin mitä tarkoitti...
Mummoni kuoli 15vuotta sitten. Äitini oli sairaalassa, kun mummo vielä taisteli elämästään. Tuli sit yöllä kotiin ja oli yrittänyt nukkua. Samalla kellonlyömällä kun mummo kuoli, äiti oli nähnyt kuinka enkelin siipi leijaili hiljalleen maahan.
Appiukkoni kuoli reilu vuosi sitten, oli ollut muutaman viikon sairaalassa. Anoppi kertoi sit heränneensä kuolemaa edeltävänä yönä siihen, et appiukko oli tullut keittiöön pesemään käsiään. Anoppi oli noussut istumaan ja kysynyt mieheltään et mitä ihmettä teet täällä, kun sairaalassa pitäis olla. Appiukko oli vastannut, että tulin vaan käymään... Jäi sitten viimeiseksi käynniksi ja hyvästelyksi tuo!
Itse sain hysteerisen itkukohtauksen sillä hetkellä kun appiukko oli kuollut, vaikka en sitä tiennyt vielä. Toki arvasin mitä tarkoitti...
Mummoni kuoli 15vuotta sitten. Äitini oli sairaalassa, kun mummo vielä taisteli elämästään. Tuli sit yöllä kotiin ja oli yrittänyt nukkua. Samalla kellonlyömällä kun mummo kuoli, äiti oli nähnyt kuinka enkelin siipi leijaili hiljalleen maahan.
"vieras"
Meillä valot räpsyy kun lapsi suuttuu ja mun kohdalla myös katuvalot temppuilee. En näe enneunia, mutta unia paikoista missä en ole koskaan käyny, mutta mitkä ovat olemassa. Mulle ei ole tapahtunu mitää kamaluuksia, mutta saan ajatuksia tulevista tapahtumista (muutaman minuutin viiveellä)
Ajoin pitkää matkaa ja muutaman auton edessä ajoi peräkärryllinen auto. Muut ohitti tämän peräkärryllisen, mutta mulle tuli ajatus että "turha lähtä, kun se kääntyy kohta". Meni muutama minuutti niin auto käänty pienelle sivutielle.
Lapsi oli päiväunilla ja menin suihkuun. Ennen suihkua mietin pitkään että laitan puhelimen äänettömälle niin tyttö ei herää kun se soi. En kuitenkaan laittanu. Kun tulin suihkusta niin oli puhelu tullu.
Ystävä oli kylässä ja mietin et "ihanaa, että heille viimeinkin tulee vauva!" En kuitenkaan puhu mitään, sillä yritystä on ollu pitkään. Soitti muutama päivä kyläilyn jälkeen että on raskaana.
Lähdin töistä kotiin ja mielessä kävi ajatus että poliisi. Ennen kotipihaa poliisi ajoi vastaan.
Kummallisia tämmöset yksittäiset ajatukset, kun niissä harvemmin on mitään järkeä!
Ajoin pitkää matkaa ja muutaman auton edessä ajoi peräkärryllinen auto. Muut ohitti tämän peräkärryllisen, mutta mulle tuli ajatus että "turha lähtä, kun se kääntyy kohta". Meni muutama minuutti niin auto käänty pienelle sivutielle.
Lapsi oli päiväunilla ja menin suihkuun. Ennen suihkua mietin pitkään että laitan puhelimen äänettömälle niin tyttö ei herää kun se soi. En kuitenkaan laittanu. Kun tulin suihkusta niin oli puhelu tullu.
Ystävä oli kylässä ja mietin et "ihanaa, että heille viimeinkin tulee vauva!" En kuitenkaan puhu mitään, sillä yritystä on ollu pitkään. Soitti muutama päivä kyläilyn jälkeen että on raskaana.
Lähdin töistä kotiin ja mielessä kävi ajatus että poliisi. Ennen kotipihaa poliisi ajoi vastaan.
Kummallisia tämmöset yksittäiset ajatukset, kun niissä harvemmin on mitään järkeä!
Khimaira
Aika monia olen kokenut, mutta tämä on yksi kammottavimmista:
Näin yöllä painajaista että mun mies oli vampyyri ja puri mua. Heräsin siihen, uni oli oikeasti kammottavan tuntuinen ja olin ihan kylmän hikinen.
Herätin miehen ja sanoin että näin painajaista ja että haluan kainaloon. Hän siihen että hänkin näki painajaista. Sellaista että hän oli vampyyri ja puri mua.
Hyiii..mikä tunne se oli |O
Näin yöllä painajaista että mun mies oli vampyyri ja puri mua. Heräsin siihen, uni oli oikeasti kammottavan tuntuinen ja olin ihan kylmän hikinen.
Herätin miehen ja sanoin että näin painajaista ja että haluan kainaloon. Hän siihen että hänkin näki painajaista. Sellaista että hän oli vampyyri ja puri mua.
Hyiii..mikä tunne se oli |O