"HeLlU"
Näit on kiva lukee^^Joo itellenikin on tapatunu outoi juttui.... Kuuntelin vaa illalla musaa.... minulle tuli kylmät väreet.... Kuulin kuinka ovi pamahti kii.... otin kuulokkeni pois ja kulin tytön itkua? Sitten näin pienen tytön seisovan ovelle, säikähdin ihan sikana! Tyttö käveli pois ovelta.... kuulin kuinka lasi tippui lattialle vähän aijan pääst. menin katsomaan , mitään ei ollu tapahtunut. Viikon päästä kuulin taas tytön itkua. olin puol unessa. Katsoin ovelle, siellä ei ollut ketään? mua karmii ja pelottaa nykyää nukkuu yksin ku pelkään et nään sen tytön taasxd
On tapahttunu muitki juttu ku olen pelannu spiritismiii.....
On tapahttunu muitki juttu ku olen pelannu spiritismiii.....
En tiedä, onko nää nyt enneunia, mutta voin kuitenkin kertoa jotain omista "mielenkiintoisista" unistani näin ajan kuluksi.
Mutta yleensä jos näen häistä unta, ja hääpari tai vieraat on jotain sukulaisia/tuttuja, niin jollekin läheiselle on tapahtunut jotain pahaa. Näin tuossa vuosia sitten unta omien häideni järjestelyistä, joissa oli mukana muutama tuttuni. Kuinka ollakaan, meille kaikille (nuo tutut mukaan lukien) oli käydä todella huonosti. Samoin näin pitkän aikaan unia häistä, joissa äitini oli vieraana. Myöhemmin hän sitten kuoli, ja nuo unet loppui.
Jos taas näen jo kuolleista ihmisistä unta, niin se on tiennyt yleensä sitä, että seuraavana päivänä sataa.
Mutta yleensä jos näen häistä unta, ja hääpari tai vieraat on jotain sukulaisia/tuttuja, niin jollekin läheiselle on tapahtunut jotain pahaa. Näin tuossa vuosia sitten unta omien häideni järjestelyistä, joissa oli mukana muutama tuttuni. Kuinka ollakaan, meille kaikille (nuo tutut mukaan lukien) oli käydä todella huonosti. Samoin näin pitkän aikaan unia häistä, joissa äitini oli vieraana. Myöhemmin hän sitten kuoli, ja nuo unet loppui.
Jos taas näen jo kuolleista ihmisistä unta, niin se on tiennyt yleensä sitä, että seuraavana päivänä sataa.
ei saa nostella tälläisiä ketjuja, kun ukkonen riehuu & sähköt menivät poikki |O mies on töissä, kämpässä on niin pimeää ettei varpaitaan näe & muutenkin tunnelma on kuin maailmanlopun edeltä.. ja ainut seuralaiseni on nukkuva kaksivuotias! joten täällä sitä sitten purraan kynsiä villasukat korvissa, kiitos vain
Viimeksi muokattu:
Olin vanhempien luona käymässä pari kuukautta sitten, tekivät mökistä talon ja asuvat nyt siinä. Mökin takana olevaan metsäkaistaleeseen on haudattu aikoinaan saksalaisia sotilaita ja siellä on juoksuhautoja, mutta ne luut on siirretty jo muualle, muistaakseni Rovaniemellä on saksalaisten hautausmaa? En ole ihan varma. Kumminkin. Setä kertoi, että siinä pienessä kylässä kummittelee saksalaissotilaita ja onhan se aika karmiva paikka. En kumminkaan ois uskonut sitä, ellen ois ite nähny lyhyttä sotapukusta miestä seisomassa minun sängyn vierellä ku olin menossa nukkumaan.
Ei kumminkaan pelota niin paljoa, ettenkö uskaltais mennä sinne nyt kesäksi asumaan ja auttelemaan talonrakennushommissa.
Toisenki kerran olen nähny asioita, jotka ei ole tästä maailmasta. Ajettiin naapurin kanssa pimeällä talvikelillä mutkasta tietä vaaralta alas (porukat siis asu silloin vaaran päällä olevassa rivarissa) ja tämä naapuri on tunnettu rajusta ajotyylistään. Välillä saa pelätä ihan kunnolla.
Yhtäkkiä näin tiellä poron niin hyvin ku talviyönä voi nähdä, silmät kiilu ajovaloissa ja huusin kuskille, että jarruttaa ihmeessä ku on poro tiellä! Kuski jarrutti, poroa ei ollukkaan, mutta mutkan takana oli poromies ajamassa tokkaansa tien yli. Oltais törmätty pahasti, jos meitä ei olis varotettu.
Naapuri ei siis nähny mitään poroa tiellä, mutta onneksi jarrutti kun käskin.
Niin, ja lapsena näin tontun ikkunasta. Se seisoi parvekkeen kaiteen väärällä puolen toisessa kerroksessa. En tiiä miten se on mahollista, mutta siellä se vaan oli. Ei minua kyllä kukaan uskonu.
Ei kumminkaan pelota niin paljoa, ettenkö uskaltais mennä sinne nyt kesäksi asumaan ja auttelemaan talonrakennushommissa.
Toisenki kerran olen nähny asioita, jotka ei ole tästä maailmasta. Ajettiin naapurin kanssa pimeällä talvikelillä mutkasta tietä vaaralta alas (porukat siis asu silloin vaaran päällä olevassa rivarissa) ja tämä naapuri on tunnettu rajusta ajotyylistään. Välillä saa pelätä ihan kunnolla.
Yhtäkkiä näin tiellä poron niin hyvin ku talviyönä voi nähdä, silmät kiilu ajovaloissa ja huusin kuskille, että jarruttaa ihmeessä ku on poro tiellä! Kuski jarrutti, poroa ei ollukkaan, mutta mutkan takana oli poromies ajamassa tokkaansa tien yli. Oltais törmätty pahasti, jos meitä ei olis varotettu.
Naapuri ei siis nähny mitään poroa tiellä, mutta onneksi jarrutti kun käskin.
Niin, ja lapsena näin tontun ikkunasta. Se seisoi parvekkeen kaiteen väärällä puolen toisessa kerroksessa. En tiiä miten se on mahollista, mutta siellä se vaan oli. Ei minua kyllä kukaan uskonu.
OUTO KOKEMUS!!!!
Kerran olen herännyt keskellä yötä en tiedä miksi ja noussut istumaan sängylle ja katsonut keittiöön.
Meillä makuuhuoneesta on suora näköyhteys keittiöön.
Niin nousin siis istumaan sängylle ja katsoin keittiöön.
Keittiön oven luona seisoi mies hahmo! Näytti niinkuin olisi hahmolla ollut valkoinen paita tai kauluspaita ja päätä en nähnyt,kun oli niin tumma.
sitten alkoi pelottamaan ja äkkiä ukon kainaloon tiiviisti.En uskaltanut katsoa enää uudelleen keittiöön.Ukko nukkui kuin tukki.Ei siis herännyt!
Olen tästä sanonut ukolle ja ukko oli sitä mieltä,että joku varjo vaan.
Mistähän se varjo oikein olisi tullut jos ulkona säkkipimeätä ja keittiössä oli rullaverhokin kiinni.
Vieläkin mietityttää mikä se oikein oli.
Meillä makuuhuoneesta on suora näköyhteys keittiöön.
Niin nousin siis istumaan sängylle ja katsoin keittiöön.
Keittiön oven luona seisoi mies hahmo! Näytti niinkuin olisi hahmolla ollut valkoinen paita tai kauluspaita ja päätä en nähnyt,kun oli niin tumma.
sitten alkoi pelottamaan ja äkkiä ukon kainaloon tiiviisti.En uskaltanut katsoa enää uudelleen keittiöön.Ukko nukkui kuin tukki.Ei siis herännyt!
Olen tästä sanonut ukolle ja ukko oli sitä mieltä,että joku varjo vaan.
Mistähän se varjo oikein olisi tullut jos ulkona säkkipimeätä ja keittiössä oli rullaverhokin kiinni.
Vieläkin mietityttää mikä se oikein oli.
Karmivaa:SS
Olin kaveril yötö ja ne asuu sellass tooosi vanhas talos. mun kaverin huone on yläkerras ja siin on suljettu ullakko mihi ei pääse mistää.... kello oli noin puol kaks.... OLtii just nukahtamassa kunnes ullakolt kuului niinkuin joku ois raahannu jotkuta... semmonen puolen minuutin raavintaa ja kiljuntaa.... molemmat kuuli sen:S Oli kyl ihanaa nukkuu sit siel
on siel ennenkin tapahtunu outoii juttui:0
on siel ennenkin tapahtunu outoii juttui:0
"Tiina"
Olin kaveril yötö ja ne asuu sellass tooosi vanhas talos. mun kaverin huone on yläkerras ja siin on suljettu ullakko mihi ei pääse mistää.... kello oli noin puol kaks.... OLtii just nukahtamassa kunnes ullakolt kuului niinkuin joku ois raahannu jotkuta... semmonen puolen minuutin raavintaa ja kiljuntaa.... molemmat kuuli sen:S Oli kyl ihanaa nukkuu sit siel
on siel ennenkin tapahtunu outoii juttui:0
Raavintaa!!! OLISIKO pikku-Nälkä =)
oikeasti karmeaa.....
"minävaan"
itelläni on myös ollu tommonen tunne ja se johtuu siitä, että aivon vasen tai oikea (en muista kumpi) puolisko ajattelee nopeammin ja jotenki se tulee sit siitä sillee jännästi...
"Esu"
Eilen innostuin kokeilemaan heiluria, laitoin kihlasormukseni(äidin vanha) roikkumaan omaan hiukseeni. Pyysin mummiani/suojelusenkeliäni paikalle ja nojasin kädet pöytään laittaen vasemman käden heilurin alapuolelle.
Aloitin "kouluttamisella", heiluri alkoi pyöriä kiivasti vastapäivään vaikka pidin huolta että tarkkailin omaa kättäni jottei liiku. Hetken päästä pyysin heiluria muuttamaan suuntaa, se hidastui ja kohta jo pyörikin myötäpäivään. Pyysin vielä edestakaisin liikettä ja sekin onnistui. Täytyy tänään jatkaa harjoitusta.
Mutta täytyy sanoa että oli aika omituinen tunne vasemmassa kädessä ja päänahassa, ikäänkuin käsien välillä ja heilurissa olisi liikkunut paljon energiaa.
Aloitin "kouluttamisella", heiluri alkoi pyöriä kiivasti vastapäivään vaikka pidin huolta että tarkkailin omaa kättäni jottei liiku. Hetken päästä pyysin heiluria muuttamaan suuntaa, se hidastui ja kohta jo pyörikin myötäpäivään. Pyysin vielä edestakaisin liikettä ja sekin onnistui. Täytyy tänään jatkaa harjoitusta.
Mutta täytyy sanoa että oli aika omituinen tunne vasemmassa kädessä ja päänahassa, ikäänkuin käsien välillä ja heilurissa olisi liikkunut paljon energiaa.
"mirjami"
Onpa ollut mielenkiintoinen, tosi vanha ketju, tullut kahlattua tämä parina päivänä!
Tullut mieleen kaikenlaista mitä omassa elämässä on tapahtunut!
Tullut mieleen kaikenlaista mitä omassa elämässä on tapahtunut!
mielenkiintoista
Mullakin joskus 15min torkuissa tuntuu väliin nousevan jalat, väliin kädet. En siis nuku ja oikein täytyy kokeilla, onko jalat yhdessä.
Muutenkin paljon yliluonnollista kokenut, jotka hengenkin pelastanut
"mirjami"
Tarkoitat tiettyä painottomuuden tunnetta?
Ollut muuten pitkään hiljainen ketju, pitäisiköhän kokeilla aktivoida kertomalla jokin oma kokemus?
Edesmennyt äitini näki ja tiesi paljon asioita, koki vahvasti asioita. Totuimme siihen sisareni kanssa jo pieninä. Kun hän näki unen, jonka kertoi ja sanoi myös sen tietävän, symbolisessa muodossa tulevaa, ne myös toteutuivat ja se symboliikka avautui myös samalla.
Sisareni, minä ja sisaren tyttäret olemme perineet tätä ominaisuutta äidiltä, vaikka kaikilla se ilmenee eri tavoin.
Äitini oli myös säilyttänyt lujan lapsenuskon ja hän oli täysin vakuuttunut elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. Eikä häntä yhtään haitannut vaikka kunnon kristittynä näki myös jo edesmennitä, tämä nyt alkuun!
Näitä äitini, sisareni ja omia kokemuksia riittäisi kerrottavaksi paljon. Oikeastaan tämä ketjun läpi lukeminen aktivoi tosiaan omia jo unohtuneitakin tapahtumia.
rah
Tulipa mieleen, ei tosin ole yhtä "muodikas" yliluonnollinen ilmiö kuin vainajan henget...Alkuperäinen kirjoittaja Säkkipilli;3241814:
"Elviira"
Tässä verrattaen tuoreita, omakohtaisia kokemuksia kenties jostain yliluonnollisesta. Tämä on PITKÄ kirjoitus, mutta varmasti sitäkin mielenkiintoisempi.
Tapahtumat alkoivat aktiivisesti syksyllä 2010, jatkuen tähän päivään saakka (nyttemmin vähemmän aktiivisina ja satunnaisina).
Puolisoni isä menehtyi äkillisesti loppukesästä 2010. Hän menehtyi kotonaan, täysin eri paikkakunnalla ja satojen kilometrien päässä siitä, missä puolisoni kanssa asumme. Emme kuitenkaan asu vielä yhdessä, mutta kuitenkin samalla paikkakunnalla, ja melko lähellä toisiamme.
Puolisoni ei kovinkaan vahvasti usko mihinkään yliluonnolliseksi luokiteltavaan, vaikkakin hän on kertomansa mukaan kokenut elämässään joitakin poikkeuksellisia asioita. Kuitenkin, hän on sellainen "järki-ihminen".
Eräänä marraskuun (2010) viikonloppuna puolisoni kertoi huomanneensa isänsä kuoleman jälkeen alkaneen tapahtua kaikkea omituista. Hän kertoi, että miltei joka yö hän kuulee asunnossaan askelia, joskus olohuoneesta,ja joskus ne ovat aivan hänen sänkynsä vieressä. Hän kertoi tunnistaneensa askeleet, sillä ne olivat hyvin tuttuja, ja kertoi niiden olevan isänsä askelia. Tämän kuullessani valahdin varmasti kasvoiltani valkoiseksi, sillä olen itsekin (yökyläillessäni hänen luonaan) kuullut useasti askeleita ja ääniä asunnosta. Puolisoni kertoi, että näitä askelia hän kuulee tosiaan täällä omassa asunnossaan, mutta myös vieraillessaan siellä lapsuuden kodissaan, jossa isä oli menehtynyt. Hän sanoi, että yleensä aina pyytää askeleiden aiheuttajaa menemään pois, mikä yleensä lopettaakin askeleet/äänet.
Tuon kyseisen syksyn aikana tulikin sitten koettua yhtä ja toista. Yökyläillessäni puolisoni luona olen tuntenut mm. sängyn tärinää. Eräänä yönä (joskus lokakuussa 2010) kävi niin, että tunsin jonkun/jonkin nostavan sänkyä ylös-alas jalkopäästä. Samana yönä tunsin kosketuksia ja taputuksia niskassani ja hartioissani. Ensin luulin sen olevan puolisoni, sillä oletin minun nukkuvan sillä lailla hänen kätensä päällä. Kun tuona yönä sitten häntäi kysyäkseni, oliko tällä jotakin asiaa, havaitsin hänen nukkuvan kyljellään kääntyneenä pois minusta päin, kädet visusti sylissään.
Koska emme asu vielä yhdessä, en ole jokaisena yönä tuossa asunnossa. Puolisoni kertoi tapahtumien ollessa aktiivisimmillaan (vuosi sitten syksyllä), että yön aikana esineet saattoivat vaihtavat paikkaa, ja esineitä kolisee mm. keittiössä, ruokailuvälineet saattavat lennellä tiskipöydällä ja pitää meteliä tms.
Olen useasti puolisoni luona havainnut jotakin varjomaista liikettä silmäkulmassanii, mutta senhän voi myös laittaa väsymyksen piikkiin. Kuka tietää.
Syksy kului, ja tuli joulukuu (2010). Minusta tuntui siltä, että joulukuun aikana asunto huomattavasti rauhoittui, eikä siellä enää tuntunut olevan sellaista "painavaa" läsnäoloa. Yöt saimme nukkua rauhassa, eikä epämiellyttäviä tuntemuksia ollut. Eräänä joulukuisena viikonloppuna mennessäni puolisoni luokse huomasin, että hän oli ottanut erään taulun pois makuuhuoneensa seinältä. Tuo taulu sijaitsi ennen suoraan sängyn päädyn kohdalla, eli nukkuessamme taulu oli suoraan yläpuolellamme. Kysyin puolisoltani, oliko tuossa taulussa jotakin vikaa, ja miksi se olis pois seinältä. Puolisoni vastasi, ettei hän ollut koskenutkaan tauluun. Puolisoni tekee työssään myös yövuoroa. Palatessaan kotiin yövuorosta eräänä aamuna hän vain huomasi, että yön aikana taulu oli jollain konstilla tullut alas seinältä, ja hän oli löytänyt sen sänkynsä päätyyn aseteltuna. Taulu oli laitettu seinälle sellaisella valkoisella taulukoukulla (sellaisella, jossa on koosta riippuen tietty määrä sellaisia "pieniä nauloja", joiden avulla koukku naputellaan seinään). Koukku seinällä oli edelleen ehjä, samoin ripustuslanka taulun takana, mikä tarkoittaa, että jonkun/jonkin on täytynyt nostaa taulu pois koukusta ja asettaa se sängylle.
Säikähdimme uudestaan uudenvuoden päivänä, 1.1.2011. Katsoimme puolisoni kanssa elokuvaa, ja kello oli jotain 23-24 välillä. Asunto oli pimennetty, jotta leffaa olisi kivempi katsoa. Yhtäkkiä, aivan yllättäen, puolisoni kelloradio, joka sijaitsee hänen makuuhuoneessaan yöpöydällä, meni itsestään päälle, ja se suhisutti sellaista radiokohinaa koko ajan nousevalla volyymillä. Pelästyimme todella, kun kesken jännittävän leffan se kapistus alkoi huutaa. Radio vain suhisi, ja puolisoni totesi minulle mennessään sammuttamaan sitä, että "Kylläpä oli taas tuokin tosi normaalia!". Vähän nauroimmekin jutulle, kai lieventääksemme pelkoa. Olemme olleet yhdessä nyt kaksi vuotta, ja puolisollani on ollut tuo kelloradio koko suhteemme ajan. Se on sellainen kelloradio, joka heijastaa kellonajan huoneen seinälle, en tiedä miksi sellaista nimitetään. Emme ole koskaan käyttäneet kelloa radiona, eikä kelloradio ole koskaan -kyseistä tapausta ennen tai sen jälkeenkään- mennyt itsestään päälle. Kukaan ei ollut koskenut kelloon. Ainoat kerrat kun kelloon kosketaan ovat silloin, kun sitä pitää joko siirtää kesä- tai talviaikaan.
Viimeisin tapaus sattui loppukesästä. Ilta oli kaunis ja jo mukavan viileä, joten istuimme puolisoni kanssa hänen parvekkeellaan. Oli heinä-elokuinen lauantai-ilta, kello oli varmasti n. 23-24. Pidimme parvekkeen ja olohuoneen välistä ovea auki. Puhuimme -kuten meillä on usein tapana- kaikista mystisistä asioista, ja puhuimme myös asunnossa tapahtuneista kummallisista asioista. Puhuimme myös puolisoni perheestä ja isästä, joka siis oli menehtynyt noin vuotta aikaisemmin. Juuri kun olin lausunut sanat "Sellasia tosi ihmeellisiä juttuja on kyllä tapahtunut...", kuului asunnosta sisältä kova ja kuuluva ääni. Sellainen ääni, että jotakin kovaa ja muovista putosi kovalle lattialle, ja jäi siihen hetkeksi pomppimaan. Kun tuo ääni oli loppunut, jatkoin lauseeni loppuun "...niin just, just tällasia juttuja." Hetken päästä lähdimme tutkimaan, mistä ääni mahtoi kuulua. Ensimmäiseksi tarkistin, ettei saunassa nauttimani siideripullo -nyt jo tyhjä- ollut vahingossa pudonnut tiskipöydältä maahan. No, se se ei ollut. Pullo nökötti kauniisti pöydällä. Tarkistimme JOKAISEN huoneen ja kaikki paikat, mutta emme millään keksineet, mikä äänen aiheutti. Emme nähneet lattialla mitään, mikä sinne ei kuuluisi, tai mikä olisi pudonnut tai lentänyt sinne. Lopulta kuitenkin huomasimme, että keskellä kylpyhuoneen lattiaa (muovilattia) oli pesupallo. Olimme juuri äsken olleet saunassa ja käyttäneet myös kylpyhuonetta, eikä pesupallo tuolloin ollut lattialla. Totesimme, että ääni oli epäilemättä kuulunut siitä, kun pesupallo oli pudonnut/lentänyt jostakin kylpyhuoneen lattialle. Muuten asia ei tuntuisi oudolta, mutta meillä on tapana säilyttää pesupalloa pesurummussa. Se jää joka pesukerran jälkeen sinne. Ja mikäli joskus pesupallo jää esim. paidan hihaan tai housun lahkeeseen, se silti palautetaan hetimmiten pesurumpuun, jotta se löytyisi taas seuraavalla pesukerralla. Jokin sai pesupallon lentämään ylös ja ulos pesurummusta, ja sai sen pomppimaan hyvän tovin kylpyhuoneen lattialla. Mene ja tiedä, kuka tai mikä näitä tapahtumia aiheuttaa.
Tapahtumat alkoivat aktiivisesti syksyllä 2010, jatkuen tähän päivään saakka (nyttemmin vähemmän aktiivisina ja satunnaisina).
Puolisoni isä menehtyi äkillisesti loppukesästä 2010. Hän menehtyi kotonaan, täysin eri paikkakunnalla ja satojen kilometrien päässä siitä, missä puolisoni kanssa asumme. Emme kuitenkaan asu vielä yhdessä, mutta kuitenkin samalla paikkakunnalla, ja melko lähellä toisiamme.
Puolisoni ei kovinkaan vahvasti usko mihinkään yliluonnolliseksi luokiteltavaan, vaikkakin hän on kertomansa mukaan kokenut elämässään joitakin poikkeuksellisia asioita. Kuitenkin, hän on sellainen "järki-ihminen".
Eräänä marraskuun (2010) viikonloppuna puolisoni kertoi huomanneensa isänsä kuoleman jälkeen alkaneen tapahtua kaikkea omituista. Hän kertoi, että miltei joka yö hän kuulee asunnossaan askelia, joskus olohuoneesta,ja joskus ne ovat aivan hänen sänkynsä vieressä. Hän kertoi tunnistaneensa askeleet, sillä ne olivat hyvin tuttuja, ja kertoi niiden olevan isänsä askelia. Tämän kuullessani valahdin varmasti kasvoiltani valkoiseksi, sillä olen itsekin (yökyläillessäni hänen luonaan) kuullut useasti askeleita ja ääniä asunnosta. Puolisoni kertoi, että näitä askelia hän kuulee tosiaan täällä omassa asunnossaan, mutta myös vieraillessaan siellä lapsuuden kodissaan, jossa isä oli menehtynyt. Hän sanoi, että yleensä aina pyytää askeleiden aiheuttajaa menemään pois, mikä yleensä lopettaakin askeleet/äänet.
Tuon kyseisen syksyn aikana tulikin sitten koettua yhtä ja toista. Yökyläillessäni puolisoni luona olen tuntenut mm. sängyn tärinää. Eräänä yönä (joskus lokakuussa 2010) kävi niin, että tunsin jonkun/jonkin nostavan sänkyä ylös-alas jalkopäästä. Samana yönä tunsin kosketuksia ja taputuksia niskassani ja hartioissani. Ensin luulin sen olevan puolisoni, sillä oletin minun nukkuvan sillä lailla hänen kätensä päällä. Kun tuona yönä sitten häntäi kysyäkseni, oliko tällä jotakin asiaa, havaitsin hänen nukkuvan kyljellään kääntyneenä pois minusta päin, kädet visusti sylissään.
Koska emme asu vielä yhdessä, en ole jokaisena yönä tuossa asunnossa. Puolisoni kertoi tapahtumien ollessa aktiivisimmillaan (vuosi sitten syksyllä), että yön aikana esineet saattoivat vaihtavat paikkaa, ja esineitä kolisee mm. keittiössä, ruokailuvälineet saattavat lennellä tiskipöydällä ja pitää meteliä tms.
Olen useasti puolisoni luona havainnut jotakin varjomaista liikettä silmäkulmassanii, mutta senhän voi myös laittaa väsymyksen piikkiin. Kuka tietää.
Syksy kului, ja tuli joulukuu (2010). Minusta tuntui siltä, että joulukuun aikana asunto huomattavasti rauhoittui, eikä siellä enää tuntunut olevan sellaista "painavaa" läsnäoloa. Yöt saimme nukkua rauhassa, eikä epämiellyttäviä tuntemuksia ollut. Eräänä joulukuisena viikonloppuna mennessäni puolisoni luokse huomasin, että hän oli ottanut erään taulun pois makuuhuoneensa seinältä. Tuo taulu sijaitsi ennen suoraan sängyn päädyn kohdalla, eli nukkuessamme taulu oli suoraan yläpuolellamme. Kysyin puolisoltani, oliko tuossa taulussa jotakin vikaa, ja miksi se olis pois seinältä. Puolisoni vastasi, ettei hän ollut koskenutkaan tauluun. Puolisoni tekee työssään myös yövuoroa. Palatessaan kotiin yövuorosta eräänä aamuna hän vain huomasi, että yön aikana taulu oli jollain konstilla tullut alas seinältä, ja hän oli löytänyt sen sänkynsä päätyyn aseteltuna. Taulu oli laitettu seinälle sellaisella valkoisella taulukoukulla (sellaisella, jossa on koosta riippuen tietty määrä sellaisia "pieniä nauloja", joiden avulla koukku naputellaan seinään). Koukku seinällä oli edelleen ehjä, samoin ripustuslanka taulun takana, mikä tarkoittaa, että jonkun/jonkin on täytynyt nostaa taulu pois koukusta ja asettaa se sängylle.
Säikähdimme uudestaan uudenvuoden päivänä, 1.1.2011. Katsoimme puolisoni kanssa elokuvaa, ja kello oli jotain 23-24 välillä. Asunto oli pimennetty, jotta leffaa olisi kivempi katsoa. Yhtäkkiä, aivan yllättäen, puolisoni kelloradio, joka sijaitsee hänen makuuhuoneessaan yöpöydällä, meni itsestään päälle, ja se suhisutti sellaista radiokohinaa koko ajan nousevalla volyymillä. Pelästyimme todella, kun kesken jännittävän leffan se kapistus alkoi huutaa.
Radio vain suhisi, ja puolisoni totesi minulle mennessään sammuttamaan sitä, että "Kylläpä oli taas tuokin tosi normaalia!". Vähän nauroimmekin jutulle, kai lieventääksemme pelkoa. Olemme olleet yhdessä nyt kaksi vuotta, ja puolisollani on ollut tuo kelloradio koko suhteemme ajan. Se on sellainen kelloradio, joka heijastaa kellonajan huoneen seinälle, en tiedä miksi sellaista nimitetään. Emme ole koskaan käyttäneet kelloa radiona, eikä kelloradio ole koskaan -kyseistä tapausta ennen tai sen jälkeenkään- mennyt itsestään päälle. Kukaan ei ollut koskenut kelloon. Ainoat kerrat kun kelloon kosketaan ovat silloin, kun sitä pitää joko siirtää kesä- tai talviaikaan.Viimeisin tapaus sattui loppukesästä. Ilta oli kaunis ja jo mukavan viileä, joten istuimme puolisoni kanssa hänen parvekkeellaan. Oli heinä-elokuinen lauantai-ilta, kello oli varmasti n. 23-24. Pidimme parvekkeen ja olohuoneen välistä ovea auki. Puhuimme -kuten meillä on usein tapana- kaikista mystisistä asioista, ja puhuimme myös asunnossa tapahtuneista kummallisista asioista. Puhuimme myös puolisoni perheestä ja isästä, joka siis oli menehtynyt noin vuotta aikaisemmin. Juuri kun olin lausunut sanat "Sellasia tosi ihmeellisiä juttuja on kyllä tapahtunut...", kuului asunnosta sisältä kova ja kuuluva ääni. Sellainen ääni, että jotakin kovaa ja muovista putosi kovalle lattialle, ja jäi siihen hetkeksi pomppimaan. Kun tuo ääni oli loppunut, jatkoin lauseeni loppuun "...niin just, just tällasia juttuja."
Hetken päästä lähdimme tutkimaan, mistä ääni mahtoi kuulua. Ensimmäiseksi tarkistin, ettei saunassa nauttimani siideripullo -nyt jo tyhjä- ollut vahingossa pudonnut tiskipöydältä maahan. No, se se ei ollut. Pullo nökötti kauniisti pöydällä. Tarkistimme JOKAISEN huoneen ja kaikki paikat, mutta emme millään keksineet, mikä äänen aiheutti. Emme nähneet lattialla mitään, mikä sinne ei kuuluisi, tai mikä olisi pudonnut tai lentänyt sinne. Lopulta kuitenkin huomasimme, että keskellä kylpyhuoneen lattiaa (muovilattia) oli pesupallo. Olimme juuri äsken olleet saunassa ja käyttäneet myös kylpyhuonetta, eikä pesupallo tuolloin ollut lattialla. Totesimme, että ääni oli epäilemättä kuulunut siitä, kun pesupallo oli pudonnut/lentänyt jostakin kylpyhuoneen lattialle. Muuten asia ei tuntuisi oudolta, mutta meillä on tapana säilyttää pesupalloa pesurummussa. Se jää joka pesukerran jälkeen sinne. Ja mikäli joskus pesupallo jää esim. paidan hihaan tai housun lahkeeseen, se silti palautetaan hetimmiten pesurumpuun, jotta se löytyisi taas seuraavalla pesukerralla. Jokin sai pesupallon lentämään ylös ja ulos pesurummusta, ja sai sen pomppimaan hyvän tovin kylpyhuoneen lattialla. Mene ja tiedä, kuka tai mikä näitä tapahtumia aiheuttaa.