Olin vuosia todella sairas, eikä kukaan tiennyt, mikä minulla oli. Kokoajan tuntui vain siltä, että teen hidasta ja tuskallista kuolemaa, oli hengitysvaikeuksia ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lääkärit pitivät vain luulosairaana ja päävikaisena.
Eräänä päivänä minulla oli taas hengitysvaikeuksia ja tunsin, että nyt se kuolema tulee, mutta olin niin heikossa kunnossa, että en pystynyt edes huutamaan apua tai mitään. Silmäni olivat kiinni, mutta silti näin jonkun valon, joka tuntui kovin kutsuvalta. Halusin mennä sen luo. Seuraavaksi näin itseni taivaassa ja siellä olin terve ja onnellinen. Se tuntui niin ihanalta ajatukselta. Päätin kuitenkin olla menemättä valoon ja sen jälkeen pystyin taas avaamaan silmät. Kaikki oli kuten ennenkin. Ehkä kuukausi tämän jälkeen varasin ajan yksityiselle lääkärille ja tämä otti jälleen normaalit verikokeet, jotka olivat täysin kunnossa kuten aina. Hän kuitenkin sanoi minulle, että hänellä on nyt sellainen tunne, että hän haluaa määrätä minulle antibiootteja. Sain reseptin ja ensimmäisen pillerin otettuani pidin asiaa vain todella tyhmänä, että ihan turha kuuri, ei se mitään auta. Seuraavana päivänä olin kuitenkin todella paljon paremmassa kunnossa ja parin päivän päästä tunsin itseni aivan terveeksi. Valitettavasti oireet tulivat takaisin parin viikon päästä kuurista, jolloin menin takaisin tälle samalle lääkärille ja pyysin vahvempia antibiootteja. Hän jälleen määräsi ne, ilman mitään todisteita infektiosta. Nämä antibiootit jälleen auttoivat ja kaikki oireet lähtivät jälleen pois. Valitettavasti ne tulivat jälleen takaisin parin viikon päästä kuurista. Yritin mennä jälleen tälle samalle lääkärille, mutta hän ei kuulema enää ollut siellä töissä, enkä löytänyt häntä mistään netistäkään. Jouduin käymään melkein puolen vuoden taistelun, jotta löysin lääkärin, joka olisi valmis minulle niitä antibiootteja määräämään lisää, mutta lopulta löysin erikoislääkärin, joka tähän suostui ja siitä lähtien olen melkein yhtäjaksoisesti vuoden niitä syönyt. Kerran ne yritettiin lopettaa, mutta oireet tulivat parissa kuukaudessa takaisin. Noh tarinani kyllä jatkuu, mutta pointti oli, että ilman tuota ensimmäisen lääkärin outoa tunnetta, että näin pitäisi toimia, olisin nyt joko kuollut tai edelleen hyvin hyvin heikossa hapessa ilman toivoa paremmasta. Minulle jäi tuosta kaikesta sellainen tunne, että jumala päätti, että koska en halunnut vielä luovuttaa ja kuolla, niin hän lähetti minuti lääkärin luokse, joka tietää, mikä minua auttaisi. Enkä siis edes ollut mitenkään erityisen uskovainen ennen tätä tapausta.
