Kokeillaan josko vanhavanha ketju vielä henkiin heräilisi
Omia kokemuksia on hiekompina ja vahvempina, itseasiassa asun ensimmäistä kertaa asunnossa jossa en ole (ainakaan vielä) havainnut mitään toimintaa. Kerron aika järjestyksessä mieleen painuvimmat:
Ollessani noin 5-10 vuotias asuimme 1900-luvun alkupuolella rakennetussa rivitalossa Kulosaaressa. Vanhat talothan "elää" joten normaaleja natina jne ääniä kuului jatkuvasti, eikä niihin kiinnittänyt huomioita. Kellarissa oli kuitenkin huone, jossa valtasi aina pakokauhu, ihan kuin sieltä ei pääsisi enää pois kun on mennyt sinne (puhuin vuosia myöhemmin tästä äitini kanssa ja sanoi tunteneensa saman). Näin siellä myös erikoisia unia, mm. siitä miltä viereinen katu oli näyttänyt 1900-luvun alkupuolella (piti paikkansa mitä näin, selvisi vuosia myöhemmin). Kerran myös heräsin siihen, että vintiltä kuului kova meteli, loppui kun sukelsin kokonaan peiton alle, saattoi olla myös unta?
Ensimmäinen paikka missä asuin yksin oli myös Kulosaaressa, karmiva kohta kellarissa ja siellä asunnossa näkyi nurkassa seisomassa usein ns. varjoihminen. Pelkäsin aluksi, mutta nopeasti totuin sen melankolisen hahmon seuraan. Tästä hahmosta kiinnostuneena päätimme kaverin kanssa kokeilla useampaan otteeseen spiritismiä, useimmiten toimi hyvin, pikkaisen laiskasti lasi liikkui tosin. Kerran tosin kävi kummia pelatessamme, minut valtasi syvä rauha ja onni, jokin voima sai minut uskomaan, että kellari on paraspaikka missä voimme olla. Sain kaverin suostuteltua tähän ja menimme kellariin, istuimme lautamme kanssa siellä hetken. Kunnes kuin veitsellä leikaten onni ja rauha muuttuivat pakokauhuksi. Tuli kiire ylös.
Seuraava asunto ensimmäisen mieheni kanssa sijaitsi myös Kulosaaressa. Siellä oli yksi kohta olohuoneessa jossa näkyi aina musta hahmo, pieni ja pahaenteinen. Erikoisen siitä mielestäni tekee se, että riitti kun laitoin postikortin paikkaan missä hahmo seisoi, sitä ei enää näkynyt.
Olin Espoossa asunnon katsastamassa asuntoa jota tarjottiin vuokralle. Heti kun astuin ovesta minut ikään kuin toivotettiin tervetulleeksi lämmöllä ja hyvällä ololla. Sain asunnon vuokralle. Siellä tosin valitettavasti oli toinenkin hahmo, jonka oletin oleilevan huoneessa jota suunnittelin itselleni ja jota en itse nähnyt (silloin 3vuotias poikani kylläkin). Poikani juoksi ajoittain paniikissa pois huoneestaan keskellä yötä ja tunsin siellä painostavan ilman aina kun näin oli juuri käynyt. Molemmat henget lähtivät kun paikalla kävi henkiä näkevä ihminen.
Kesäpaikassamme olen monesti tuntenut todella tutun, tarkasti rajatun tuoksun muutamassa eri huoneessa kun olen siellä kahden ollut poikani kanssa. Oletan, että kyseessä on isoisäni koska on mm. formula kirjan päällä ketken tämä tuoksu leijaillut. Lisäksi silloin 4 vuotias poikani alkoi yhtäkki höpöttämään isoisästä, ei pelännyt vaan kertoi ikävöivänsä (huom. lapsellani on elossa olevat "ukki" ja "pappa"). Sinne taas kesällä kahdestaan
jos vaikka uudet havainnot saisi ja lapsesta kaivettua tällä kertaa enemmän tietoa.