Meillä on tuvan seinällä vanha seinäkello joka on ollut olemassa jo vanhalla puolella (se talo jo purettu) ja mieheni isä kertoi että se on pysähtynyt joka kerta kun talon sen aikanen isäntä on kuollut vaikka kello olisi vedettykin samana päivänä.Alkuperäinen kirjoittaja 31.12.2005 klo 08:31 Phoolan harmaana kirjoitti:Isomummini taas kertoi seuraavan tarinan.
Hänen isoisänsä oli tehnyt seinäkellon joka muutaman vuoden käymisen jälkeen oli lopettanut käymisen. Mutta koska kellolla oli tunnearvoa, sen annettiin olla seinällä vaikka ei käynytkään. Kun sitten kello oli ollut pysähtyneenä monta vuotta (eikä useista yrityksistä huolimatta sitä saatu käyntiin) syntyi perheeseen pahnanpohjimmainen, perheen ensimmäinen poika. Kello oli yhtäkkiä lähtenyt käyntiin, ihan samoihin aikoihin kun poika oli syntynyt. Kello oli tietenkin siirretty oikeaan aikaan ja kovasti asiaa oli ihmetelty.
Kello kävi 15 vuotta normaalisti ilman ongelmia. Pojan ollessa 15v hän hukkui kauniina kesäpäivänä jokeen ollessaan kavereittensa kanssa uimassa. Ja kello oli pysähtynyt juuri samoihin aikoihin, eikä sitä enää koskaan saatu käymään! Eli kello kävi vain sen ajan kun poika eli!
Minä puhuin dejavusta en mistään enneunista ja ennakkotunteesta.Alkuperäinen kirjoittaja 03.01.2006 klo 17:04 Daikaduu kirjoitti:\miten ihmeessä minä sitten kerkeen ajatella että "kohta tuo sanoo että ois pitäny sittenkin ottaa punainen ja tuo toinen jatkaa että onhan tuokin ihan kiva" tai muuta semmosta? ja kerran joskus pentuna näin unen että koulussa askarrellaan pupuja jotka laitetaan luokan seinälle kellon alle, niin myös tehtiin seuraavana päivänä... muistin siis tuon unen aamulla kun heräsin, ei tullut sillon just ennen h-hetkeä tunnetta että tämä on tapahtunu aijemminkin.Alkuperäinen kirjoittaja 31.12.2005 klo 14:27 Säkkipilli kirjoitti:\Alkuperäinen kirjoittaja 31.12.2005 klo 11:37 Unissakävelijä kirjoitti:Niin ja minä näen myös niitä de ja vu juttuja. Joskus on hieman ärsyttävää, kun tunnistaa tilanteen ennen koetuksi. Yleensä näen tapahtumat unessa pari vuotta aikaisemmin.
Tuo de ja vu on ihan selitettävissä oleva juttu. En osaa sitä nyt oikein termein selittää... Kun sen hetkisestä tapahtumasta menee viesti aivoihin niin siihen viestin kuluun tulee ihan pikkunen katkos(sekunnin murto-osa). Tällöin se sama viesti menee sinne aivoihin kaksikertaa. Siitä tulee se tuttuuden tunne
surrullista..Alkuperäinen kirjoittaja 03.01.2006 klo 23:41 nessu kirjoitti:no jokos olis taas mun vuoro?!
äidiltä kuulin noita tarinoita: tämä tapahtunut täällä päin, vanhassa pappilassa, oli ollut nuori tyttö piikana joka oli tullut raskaaksi, ei siitä kenellekkään kertonut ja veti jo näkyvän mahan kureliiveillä piiloon. olisi ollut katastrofi varsinkin pappilan piialle! no hän hiljaisuudessaan synnytti kenenkään tietämättä lapsen ja tappoi sen samantien. oli sitten kapaloinut nätisti lakanoihin ja "haudannut" kammarinsa lattian alle.. muutamia vuosia myöhemmin tuli pappilaan kyläilemään pappeja ja rovasteja. kun vieras kammarit eivät riittäneet otettiin yöksi käyttöön myös piian kammari ja pari pappia sinne yöpymään, olivat sitten heränneet kun oli kammarissa askelia kuulunut ja kylmää tuulta.. olivat vissiin jonkin moisen hahmonkin (aaveen)nähneet ja manaahan sitä alkaneet, olivat kysyneet että mitä hää tahtoo ja miksi täällä on! oli henki vastannut: kysykää siltä joka kammarin peilin eessä viimeisenä illalla hiuksensa harjaa ja aamulla ensimmäiseksi! " ja sitten häipynyt! eivät olleet papit seuraavaa yötä huoneessa nukkuneet vaan olivat kahtoneet kuka siellä viimeisenä on ja aamulla ensimmäisenä. oli tuo piika ollut, vanha ollut jo, mutta eivät olleet papit saaneet salaisuutta selville! sittemmin kun oli ruvettu pappilaan remonttia tekemään ja oli lattiat revitty oli tuo käärö löydetty ja sen sisältä pienet luut! oli sitten vihdoin kuolin vuoteellaan tekonsa tilittänyt! :ashamed:
Toi on kamalaa.. olitko kuinka väsynyt..jos se oli väsyneiden silmien tepposia..Alkuperäinen kirjoittaja 04.01.2006 klo 00:25 Sara 78 kirjoitti:No taitaa mennä asian vierestä, mutta mutta minusta ainakin aivan hirveetä!
Eilen kun pitkältä automatkalta, itseasiassa häämatkalta oltiin eilen tulossa kotiin ja ajettiin pimeässä rekan perässä. Yhtäkkiä mä näin, että rekan etukuormasta tienpenkan puolelta alkoi repsottaa jokin metallilevy, iso neliskanttinen sellainen. Aloin kauhukseni kiljumaan miehelleni, että varo ja jarruta, varo ja apua. Mies ei reakoinu mitenkään muuten ku hämmästyneenä katsoen minuun. Siinä kerkesin ajattelemaan, ettei se p...le nää sitä, ku istuu väärällä kantilla!
Sit mä näin, kun se metalli levy alkoi irtautumaan ja tulemaan kohti niin kuin pyörähtäen ja pidentyen metallitangoksi. Voi, että mä huusin, pelkäsin ja kiljuin miehelleni, et herrajumala varo ja aloin jo hinamaan ihteeni miestäni kohti, kun näin, että se irronnut levy iskeytyisi siihen auton kohtaan missä mä istuin. Pulssi oli ainankin 200. Melkein suljettujen silmien välistä pelokkaasti tiirasin ja kiljuin. Ja sitten: ei mitään! Levy muttui varjoksi ja hävisi.
Kyllä hämmästyin! Takeltelin ajatukseni ja nolostuin, et mitä se mieskin ajattelee...
Mies huusi, et mitä, mitä, mitä? Sain kakosteltua et ei mitään, et harhoja nään, ja ihmettelin edelleen. Ihan kauhea tilanne, mutta ei onneksi totta. Mutta mitä H....tiä se oli? Harhaa vai mitä?
Oli vähän turhan aidon tuntuinen tilanne. Ei kiitos enää tommosia, jos saan pyytää?
Mies siitä mulle sanomaan, et ota hemmetti ne piilarit silmistä, ku tommosia harhoja näät, et sydäri meinas tulemaan. Mutta kyllä edelleenkin on melkoisen epätodellinen olo sitä ajatellessa. Niin aidosti sen näin... Mitä ihmettä se oikein oli??