Kertokaas taas yliluonnollisia kokemuksia!

kävin äitini vanhan kummitädin luona. kummallisinta oli se, että en ollut käynyt siellä moneen kuukauteen ja kun menin, oli mun PAKKO viedä kukkia.
Siellä sen Ida-tädin kanssa istuskellessa, hän alkoi siinä keittiön pöydällä kirjoittamaan kirjettä jollekin sukulaiselle. Minä uteliaana yritin nähdämitä hän kirjoittaa niin siinä EI LUKENUT MITÄÄN. se jäi mua vivaamaan mutta selitystä en siihe sanut.
no seuraavan päivänä saimme viestin ida oli keitänyt vetä ja lyhistynyt keittokomero lattialle, oli katkennut verisuoni päästä ja hän kuoli

 

http://www.kaksplus.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&fid=22&tid=316946&page=2

Siin o muutama juttunen

 

Mä näin nuorempana enneunia.

-Kerran näin unta, että konkkasin kierreportsita ylös kainalosauvoilla ja portaat vaan jatkui ja jatkui... Seuraavana päivänä multa murtui nilkka.

-Kerran näin että äidinkielen opettaja huusi mulle koulussa että mun on pakko kirjoittaa se aine, mutta jostain syystä mä en vaan pystynyt kirjoittamaan. Seuraana päivänä multa murtui oikean käden peukalo.

-Opiskeluaikoina näin unta että tipuin soutuveneessä ja ajelehdin meressä. Näin edessäni Silja Linen aluksen ja yritin huitoa apua, mutta alus alkoikin uppoamaan. Muutaman päivän päästä upposi Estonia.

Viime vuosina en ole enää unia nähnyt.

 

Olen tavannut kummituksen yläasteikäisenä, ja uskon henkiin.Joten nyt kun kuukausi sitten muutettiin tähän taloon, en ollut ilahtunut siitä, että entiset asukkaat muuttivat pois siksi, että perheenäiti oli kuollut.
Tarkoituksella en kysynyt, miten ja missä, ettei mielikuvitus tee temppuja.

Vaikken sitä naista päivisin ajattele, näen hänestä aika usein unta. Unessa on kerrottu, miten ja milloin hän kuoli, mutta en enää muista muuta kuin että siitä ei ollut kauan ennen kuin asukkaat muuttivat pois. En siis ole sitä naista nähnyt ja ois mielenkiintoista tietää, miltä hän oikeasti näyttää. Unissa hän on läsnä henkenä meidän asunnossa. Tyttäreni ei ole nukkunut yhtään rauhallista yötä muuttomme jälkeen, vaan viime yönäkin hän huusi useasti Mene pois!
Ja hän on alkanut tulla joka yö viereemme nukkumaan.
Tämä nyt ei todellakaan tarkoita sitä, että meillä kummittelisi, vaan että tästäkin saisi kummitusjutun väännettyä jos haluaisi.

Todennäköisesti vaan alitajuisesti ajattelen kuollutta entistä asukasta ja siksi näen hänestä unia. Tytöllä voi olla vaan nyt levottomampi vaihe muuton takia meneillään, eikä siksi nuku

 

Mun miehen enon nyt 6-vuotias tyttö on ihan pienestä pitäen aina puhunut Linne-mummosta ja joskus itkenyt ikäväänsä. Mummo kuoli jo ennen kun tyttö syntyi. Aika outoa...

 

Isän tädin hautajaisissa juuri kun arkku oli laskettu hautaa ja alettu heittämään hiekkaa päälle. Oli kuulemma tuntunut ja näkynyt salamanvälähdys (ei siis itse salamaa, mutta sellanen välähdys mikä tulee jos vaikka takana salama välähtää, muttei näe), mutta ukkosta ei ollut sinä päivänä. Pilvinen ilma, mutta ei ukkosmainen. Isä kertoi, että tämä täti oli ollut myös sellainen enneunien näkijä.

Näitä juttuja kuulee monesti, kun isän sedät sattuvat hieman puheliaammalle päälle.
Eli joskus ennenvanhaan kun on ollut tukkisavottoja ja savottakämppiä joen varsilla, niin oli ollut miesporukka yön kämpällä. Aamun valjetessa kun oli pitänyt lähteä jatkamaan matkaa. Niin oli tullut kova riita kahden miehen kesken ja toinen (riidanhaastaja) oli jätetty kämpälle. Että saa kävellä kotiansa. (kotia matkaa n. 10km ja pääsi kotia ehjin nahoin.)
Sitten kun parin vuoden päästä tästä tapauksesta se kämpälle jätetty mies oli kuollut, niin seuraavana kesänä. Oli jo silloin hyljätyn savottakämpän ohi veneellä mennyt samaisesta tukkiporukasta miehiä, niin oli katsoneet tukkikämpän ikkunaan, niin sieltä oli katsellut hahmo, joka vain oli seissyt ikkunassa, eikä mitään muuta.

Tämän kertonut mies sanoi, että silloin oli isoillakin miehillä alkanut käsi tärisemään, kun oli pelko ottanut vallan.

 

:attn:

 

\

Isän tädin hautajaisissa juuri kun arkku oli laskettu hautaa ja alettu heittämään hiekkaa päälle. Oli kuulemma tuntunut ja näkynyt salamanvälähdys (ei siis itse salamaa, mutta sellanen välähdys mikä tulee jos vaikka takana salama välähtää, muttei näe), mutta ukkosta ei ollut sinä päivänä. Pilvinen ilma, mutta ei ukkosmainen.

Salama saattaa muuten oikeasti kulkea pitkän matkan ja iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta. En muista kilometri määrää.

 

ainiin. joskus silloin nuorena näin unta että kävin yhden kaverini kotona kaupassa. siis että siinä talonpäädyssä oli kauppa, ja sinne menin ostoksille. talo on rakennettu 1900-luvun alussa. joskus myöhemmin sitten tuli puheeksi tuo talo ja mummoni kotiseutu, ja mummoni kertoi että siinä päädyssä todella oli kauppa silloin hän oli pieni. ja mummo kuvaili sisäänkäynnin juuri niin kuin olin sen unessa nähnyt! enkä todellakaan ollut aikaisemmin siitä tiennyt.
niin ja se kauppa on siitä purettu / muutettu asuintiloiksi joskus 60-luvulla. ite oon syntyny 75.

 

\

onko kellekkään tullu sellasta et ihan kun olis eläny joskus sen hetken?tai siis sellanen tyhmä et aivan kuin olis niinku ollu siinä hetkessä aikasemmin ja kaikki mitää tekee tuntuu et tekee uudestaa..no en tiiä tajusko tosta selityksestä mitään mut kuitenkin itellä ollu tommosia tyhmiä hetkiä joskus..

tarkoitat siis dejavu:ta???????

 

\

no okei pikku juttu tähän väliin:

meillä esineitä lentelee toiseen päähän huonetta välillä... varsinkin kun joku on vasta kuollut... tai välillä huudan että mitä haluatte meistä niin silloin joku tavara lentää.. :kieh:

onks muilla samanlaisia juttuja...?

oon kirjottanu tonne toiseen ketjuun äkkiä vaan "mie"nä mut nyt nimellä.. laitoinkohan sinne just sen kun ystäväni kuoli tiistaina (pian kuusi vuotta sitten) ja edellisenä perjantaina ovet aukes lukosta ja astiat kolisi keittiössä ja kävi tuulenvire. kuoleman jälkeenkin tunsin kuinka hän kulki ohitseni. kerran hain vaunut varastosta ja puhelimeni oli unohtunut rattaiden verkkoon. pidän näppäimet aina lukossa, mutta tuolloin puhelimeni näytössä luki tämän juuri edesmenneen ystäväni nimi.. että puhelin se oli itsekseen soitellut hälle pikavalinta näppäimellä kun en ollut poistanut numeroaan vielä muistista.

alkaa taas tosi paljon kylmäämään nämä höpinät. aina kun näistä jonkun kanssa keskustelee, tuntuu kuin se olisi kutsu ja saan jälleen seuraa, vaikka olen esittänyt toiveen saadakseni olla rauhassa, hento tunne kuitenkin on joskus (sellainen mua ajatellaan-tunne, ei niinkään kanssani ollaan-tunne).

onko muut kokeneet vuorokausia ennen toisen poismenoa heidän läsnäolon??? minä vain kerran, muuten aina jälkeen tai näkemällä unta tulavasta pahasta. varsinkin raskaudenaikana on niin antennit auki-olo koko ajan kuin olisi sukulaisenkelit läsnä.

 

Tää nyt ei kuulu tähän mutta pakko kirjottaa..lueskelen näitä pimeessä olkkarissa ja mies ja lapsi nukkumassa..äsken yht'äkkiä kuulu mun takaata ääni; mitä sä tääl teet?
jumaliste mut meinas tulla kumpikin satsi housuun..miten mies osaakin noin hiljaa hiipiä.. :headwall:

 

\

Olen nähnyt enkelin.

Voitko kertoa tästä lisää?? =)

 

uppan! ei tiputeta tätä nyt.. LISÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!

 

mä järkytyin... just olin laittamassa poikaa nukkumaan niin alkoi itkeä oikein kunnolla ja rupes hokemaan ettei isi tule kotiin.. sanoin että kun on päikkäreiltä herännyt niin isi on tullut töistä.. jatkoi vain sydäntä raastavaa itkua ja hynkkäystä ettei isi tule kotiin.. isi ei tuu enää kotiin.. yritin rauhoitella mutta mikään ei auttanut! keksin sitten että soitetaan isille töihin.. vähän rauhoittui ja halusi itse soittaa.. kun isi vastasi niin alkoi taas leuka väpättää ja itkua vääntäen hoki puhelimessa "tuu isi heti kotiin".. isi vakuutteli että tulee parin tunnin päästä kotiin varmasti! poika heittäytyi mun kaulaan itkien todella oikein hynkäten.. sanoi yhtäkkiä puhelimeen heippa ja sitten taas mun kaulaan hokien "isi ei enää kuule, isi ei enää tule".. lopetin puhelun ja sanoin vielä miehelleni että aja varovasti kotia! ulkona on todella karsia keli.. koko pvän on satanut räntää ja kuulemma liukasta! mä purskahdin kans itkuun kun puhelu katkes! ei oo koskaan pelottanut näin! luin noita viestejä että lapset vaistoaa kun jotain sattuu.. en tiedä.. poika ensimmäisenä aamulla rupes itkemään missä isi.. ei ole koskaan välittänyt mitään vaikka isi olis ollu pari pvää ja yötäkin pois kotoa! pelottaa tietääkö toi juttu jotain ikävää!? :'( en ole koskaan nähnyt poikaani moisessa tilassa! nyt nukahti kyyneleet silmissä!

 

:attn:

 

Nostan tätä...Tulen sitten illemmalla kahtoon oiskos tänne tullu uusia juttuja.
jahka toi mies menee nukkuun.
Kerron sitten minä oman juttuni :wave:
Kertokaahan oiken kamalia tarinoita...
Viime yönä luin puoli 1 asti,sivulle 9 muistaakseni.sit piti jo lopettaa.
Nähään myöhemmin!

 

\

\

Isän tädin hautajaisissa juuri kun arkku oli laskettu hautaa ja alettu heittämään hiekkaa päälle. Oli kuulemma tuntunut ja näkynyt salamanvälähdys (ei siis itse salamaa, mutta sellanen välähdys mikä tulee jos vaikka takana salama välähtää, muttei näe), mutta ukkosta ei ollut sinä päivänä. Pilvinen ilma, mutta ei ukkosmainen.

Salama saattaa muuten oikeasti kulkea pitkän matkan ja iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta. En muista kilometri määrää.

Näin minäkin uskon, että sille on ollut ihan luonnollinen selitys.
Mutta tykkään uskoa tuollaisiin tarinoihin, niinkuin ne on kerrottu =)

 

ups

 

Noniin.Jospa nyt kannan minäkin korteni kekoon.
Eli mummoni kuoleman näin unessa.Tai silloin en vielä tiennyt sitä.näin siis unta että tosta edestä irtosi kulmahammas.Ja juoksin pitkin kaupunkia että löytäisin jonkun hammaslääkärin,mutta mistään en apua saanut.
Aamulla sitten heti herättyäni sanoin miehelle että näin kamalaa unta...Mies sanoi että älä tommosia unia nää,se tietää läheisen kuolemaa.Meni noin 2 viikkoa niin mummo kuoli.
Jos tuota nyt voi yliluonnolliseksi sanoo.

Pari kertaa lapsena kävi niin,että tiesin mitä ihan kohta tapahtuu.Eli kaverini kanssa oltiin talvella kävelemässä,ja piti ylittää junakiskot.
Näin sitten mielessäni että kaverini kaatuu juur kun ne kellot alkaa kilkattaan ja puomit laskea.Ja aivan juuri näin kävi.Kerettiin kuitenkin pois,eikä onneksi sattunut mitään.
Ja toisella kertaa tiesin kaatuvani jos juoksen yhden kiven päältä.Oli pakko kokeilla,lähin juokseen ja kaaduin kun olin juoksemassa sen kiven päällä.

Yhden kerran lapsena leijuin hetken aikaa ilmassa.Makasin vanhempien sängyssä,ja kohta leijailin jalkopään yläpuolella ja kattelin ovesta äitiä joka oli olohuoneessa katselemassa tv:tä.
Mutta kertonut asiasta ennenkuin vasta aikuisena.

Mun mummo tais olla melkonen "velho".
Se kertoili usein mitä kaikkee sille oli tapahtunu.
yhen kerran se oli yöllä herännyt siihen kun semmonen valopallo oli mennyt hänen kodissaan,katon rajassa,niinkuin nurkasta nurkkaan.Se valopallo näkyi niin kauan kun mummo oli ruvennut miettiin omaa äitiään.Silloin se valo oli kadonnut.
Ja usein mummolla soi tuonelan kello.Yöllä soi ovikello,mutta kukaan ei ollut ovella.Ja aina kun näin kävi,niin viikon-kahden sisällä siitä kerrostalosta kuoli joku ihminen.

Olihan noita jos mitä...
Aina oli hirvee alkaa nukkuun mummon luona jos se oli kertoillu noita juttujaan...

 

Tää ei oo mikään yliluonnollinen juttu,mutta ei silti mikään kovin hauska...
Joskus 13-15 vuotiaana oltiin kolmisin kavereitten kanssa mökillä.Semmonen pieni saunamökki "keskellä mettää",kuitenkin järven rannalla.Oltiin ihan ekaa kertaa sielä ilman aikuisia.
Se oli jo lähempänä syksyä,että illat ja yöt oli pimeitä.
Siinä ulkona notskin vieressä istuttiin ja juteltiin jos mitä.Välillä kuunneltiin että mikä mettässä rapisee ja räsähtelee.Kun ei mitään eläintäkään kuulunu eikä näkyny.eikä kyllä ihmistäkään.
Jonkin aikaa siinä oltiin ja kuunneltiin ja oli jännää...
no sitten kuului semmonen oikeen kova räsähdys,aivan kuin ison kuivan oskan päälle ois astuttu.Ei ollut tuulinen ilta/yö,että sekään ois ääntä tehny.
Sitten lähettiin hippulat vinkuen sisälle.
Mentiin peiton alle,ja pidettiin toisiamme kädestä kii,ja pelättiin ihan tajuttomasti.En oo koskaan niin paljoo pelännyt!!
Kuului kauheeta töminää siitä kuistilta,ihan kun ois juostu edes takas.Se kuisti on semmonen 8 metriä pitkä puukuisti.Ja kuului kun mökkiä ympäri juostiin.Sitten jollain,en tiedä millä mutta ihan kuin isolla oksalla tms olisi raavittu mökin seiniä.
Juoksua,töminää,raapimista...hirveetä mekkalaa.
Ketään ei nkynyt kun ikkunan rakosesta koitettiin kuikuilla.
Sitä kesti joku tunnin verran.Se oli oikeasti aivan kamalaa.
Ei vieläkään tiedetä mikä sen aiheutti.

P.S.Mökin oven sai sisäpuolelta kiinni vaan semmosella hakasella.
Ei ihan hirveesti tuonut turvaa se lukko.

 

lisää...

 

Hö..Kyllä mä ihan mustana luulin kirjottaneeni.

 

Siis joo...tää sänkyhän on ihan oikea paikka (pilkko pimeässä ja yksin) lukea tätä ketjua! Kääk.... :headwall: mutta kun on niin mielettömän kiehtovaa ja karmivaa! Mulla ei valitettavasti ole nyt jakaa teille mitään...Tai jos oikein mietin, niin ennen joulua olin yksin kirjoittelemassa vierashuoneessamme joulukortteja ja huoneessa kahteen suuntaan ikkunat (ei verhot edessä ja koska valot päällä minä näkyvillä) ja seuraavassa huoneessa kahteen suuntaan ulko-ovet. Yht'äkkiä kuului kuin joku olisi yrittänyt avata ulko-oven (ja pelkäsin, että ei lukossa, sillä olin aikaisemmin illalla päästänyt koiran toisesta ovesta ulos)...Olin siis niin, että mun oli pakko mennä niiden ulko-ovien ohi, jotta olisin päässyt muualle taloomme ja lähinnä miehen luo (joka jo nukkui). Arvatkaa sunkosinko vauhdilla ja mitään en nähnyt ovella (lasiovet).Mieleni teki varmaan teposen, mutta oli niin aitoa, että en enää uskaltanut mennä kirjoittamaan, vaan kömmin miehen kainaloon, kunhan olin ensin vetänyt ovenkahvat melkein irti...jotta ovet olisi varmasti lukossa!

 

Nooh. Jänskiä nää jutut...
UFOISTA:Muksuna siskon kans oltiin kateltu tv:stä jotain ufojuttuu ja intoiltiin siitä sitten mummulassa. Äiti jo sanoi että riittäiskö jo, kun mummo sanoi yhtäkkiä, että nuorempana oli kävelly jotain peltotietä kaverinsa kans illalla ja olivat nähneet vastaavanlaisen valoilmiön, mistä siinä tvs puhuttiiin.

ENKELIistä oon kuullu tämmöisen tarinan. Kaksi nuorta oli kerran ajatellu mennä johonkin tämmöiseen spiritistiseen istuntoon, mitä noissa ihan paikallisis lehdissäki aina välillä ilmoitellaan. Ovella oli ollu sitte vastassa joku tervetulleeks toivottaja, joka oli toisen laskenu sisään, mutta toiselle sanonu jotta sä et voi tulla. Olivat sitte kyselleet syytä, niin oli sanottu jotta sulla on tuos vieres kaksi sellasta isoo heppuu joiden mukanaolo häiritsis tilaisuutta... Tämän nuoren vanhemmat olivat uskovaisia jotka olivat rukoilleet siunausta jälkikasvulleen.