Kertokaas taas yliluonnollisia kokemuksia!

itse muistan nuorempana joskus 13v. (10v. sitten) olin hoitamassa yhden tuttavan lapsia naapurissa usein, lapset olivat n. 2v. ja 3.5v. olin usein yön heillä, he asuivat siis tientoisella puolella.
näiden lasten isä oli tappanut itsensä sinne taloon n. vuosi aiemmin.
Mulla oli aina ihmeellinen olo siellä iltaisin, ei niinkun hyvä olo mutta ei suorastaan pelottanutkaan, se oli vaan ihmeellinen olo, jännittynyt tms.
Kerran muistan kun olimme yläkerrassa jo menossa nukkumaan niin ovi kävi ja joku käveli rappusia, ne rappuset oli sen verran vanhat että narisi kunnolla ja kuulin askelia.
Sillon pelotti vähän luulin että joku murtautui sinne tai jotain,
se oli ihan maaseutua missä asuttiin..

pari viikkoa ennenkuin isäni kuoli, olin 14v. aloin näkemään öisin unia että kannan hänen arkkua, hän kuoli kuitenkin yllättäen (ampumavälikohtauksessa) joten hänel ei ollut mitään sairautta tms.

16v. tutustuin yhteen ihmiseen joka paljastui myöhemmin että pelaa henkimaailman juttujen kans, päällepäin ei kukaan olis uskonut..
En koskaan unohda elämäni kauheinta kokemusta kun olin hänen luonaan yötä ja näin kun olohuoneen poikki lensi tumma henkiolento, ns. demoni ikkunasta ulos, se karmea pelko mikä sillä hetkellä tuli oli ihan sanoinkuvaamaton, kaikkia hulluja sitä on maailmas, ainakin olen varovaiseksi oppinut..

 

itse muistan nuorempana joskus 13v. (10v. sitten) olin hoitamassa yhden tuttavan lapsia naapurissa usein, lapset olivat n. 2v. ja 3.5v. olin usein yön heillä, he asuivat siis tientoisella puolella.
näiden lasten isä oli tappanut itsensä sinne taloon n. vuosi aiemmin.
Mulla oli aina ihmeellinen olo siellä iltaisin, ei niinkun hyvä olo mutta ei suorastaan pelottanutkaan, se oli vaan ihmeellinen olo, jännittynyt tms.
Kerran muistan kun olimme yläkerrassa jo menossa nukkumaan niin ovi kävi ja joku käveli rappusia, ne rappuset oli sen verran vanhat että narisi kunnolla ja kuulin askelia.
Sillon pelotti vähän luulin että joku murtautui sinne tai jotain,
se oli ihan maaseutua missä asuttiin..

pari viikkoa ennenkuin isäni kuoli, olin 14v. aloin näkemään öisin unia että kannan hänen arkkua, hän kuoli kuitenkin yllättäen (ampumavälikohtauksessa) joten hänel ei ollut mitään sairautta tms.

16v. tutustuin yhteen ihmiseen joka paljastui myöhemmin että pelaa henkimaailman juttujen kans, päällepäin ei kukaan olis uskonut..
En koskaan unohda elämäni kauheinta kokemusta kun olin hänen luonaan yötä ja näin kun olohuoneen poikki lensi tumma henkiolento, ns. demoni ikkunasta ulos, se karmea pelko mikä sillä hetkellä tuli oli ihan sanoinkuvaamaton, kaikkia hulluja sitä on maailmas, ainakin olen varovaiseksi oppinut..

hyi saakeli, kuulostaapa tutulta tuo tunne...

 

Nyt, kun lueskelin tätä ketjua, niin muutamia selittämättömiä juttuja on myös kohdalleni osunut.;edellisessä rivitaloasunnossamme luin illalla kirjaa (mies oli yön töissä eikä meillä vielä ollut lapsi) ja tunsin yht`äkkiä hajuveden tuoksun. Se leijaili vähän aikaa ja katosi. Samalla olo tuli jotenkin jännittyneeksi, mutta en pelännyt.

Noin vko sitten oli ulkona mieheni kanssa tupakalla ja tultiin, kun aukaisin oven kuulin ihan selvästi niinkuin joku olisi huutanut. Kävin molempien lasten luona, mutta kumpikin nukkui levollisesti.

Nuorena tullessani iltariennoilta kotiin alkoi mikroaaltouuni naputtaa. Niinkuin joku olisi koputellut sen sisällä lunkkaan. Se toistui aina kun siis yöllä tulin kotiin. Päivällä ei mitään.

Tuo jännityneisyys ei niinkään tunnu pahalta kuin se kauhun tunne. Tietää ettei ole yksin ja pelottaa. Isä Meidän -rukous on kyllä auttanut.

 

:attn: :/

 

Riivattujen talojen innoittamana nostelen.

Sama juttu :/ mutta eri päivä.

 

Lisää?

 

Minulla on vielä jäänyt tällainen juttu mieleen, joka on vaivannut minua lapsuudesta asti.
Olin silloin 4 tai 5-vuotias ja minulla oli Kristiina niminen muovinen nukke. Nukuin aina tämä nukke kainalossani äidin ja siskon välissä. Eräänä yönä heräsin siihen, kun en saanut henkeä ja näin kuinka nukke oli tarrautunut kaulaani ja yritti kuristaa minua. Silmissä sillä oli hurja ilme ja se oli tarrautunut tiukasti kaulaani. Joudun käyttämään todella voimiani saadakseni sen irti. Kun viimein sain sen irti heitin sen lattialle niin kauaksi kuin pystyin.

No tuon jutun voisi laittaa unen ja lapsuuden mielikuvituksen piikkiin, mutta olen varma, että heräsin oikeasti. Heräsin tähän tukehtumisen tunteeseen ja muistan sen hurjan ilmeen, joka nukella oli ja aamulla nukke oli todellakin heitettynä lattialla. Enpä enää juuri leikkinyt sillä nukella tai ainakaan ottanut sitä viereeni yöksi.

 

Itelle tapahtu kumma juttu just tänä aamuna. Lähin kouluun kävelemään ja me asutaan kerrostalossa. No ehin kävellä muutaman portaan ku alko kuulumaan askeleita ylempää. Luulin eka et naapuri on tulossa ja pysähdyin katsomaan et tuleeko sieltä joku mut ketään ei tullu. No kävelin taas muutaman portaan ja kuulin ne askeleet taas ja pysähdyin taas kuuntelemaan ja askeleet jatku vaan ja ne pysähty yhden porrasvälin päähän musta eikä siinä ollu ketään. En niin sitte viittiny alkaa miettimään asiaa koska olin jo tarpeeks myöhässä ja lähin kävelemään taas portaita alas ja siinä samalla lensi semmonen valopalloksi kai sitä voi kutsua niin suoraan mun läpi. Ja sitähän sanotaan et henget on joskus ns. valopallona ympäristössä.

 

mun 4 vuotiaan tytön kanssa eilen illalla istuttii vaan olkkaris mä katoin telkkaa ja tyty leikki lattialla.sit se yhtäkkiä keskeytti leikit ja tuijotti hetken seinää,osoitti sitä ja kysy multa : äiti, miks toi tuijottaa koko ajan?". yritin kysyä että kuka sua tuijottaa ni vastas että no toi poika. Ei siinä kyllä mitään poikaa ollu.tai en ainakaa mä sitä nähny.meinasin kusta housuuni silloin.

 

:O hyh.

 

Kirjottelin tänne jo aikasemmin siitä makuuhuoneen lampusta, poistin sen käytöstä mutta nyt on ruvennut uunin merkkivalo välkkymään... tänään olin laittamassa pyykkejä kuivumaan, seisoin kasvot peiliä päin kun tunsin kylmän ilmavirran selkäni takani ja peilin kautta näin samaan aikaan menevän mustan varjon...
äsken lapseni tuli alakertaan pelästyneen näköisenä ja sanoi että äiti teidän makuuhuoneessa kummittelee :| "se" on kuulemma siellä vieläkin....

 

hui mitä tapauksia... Lisää näitä

 

Isoäitini kävi kuolemansa jälkeen kahdesti moikkaamassa. Tunnelma ei ollut pelottava, vain levollinen ja hyvä, olin iloinen jälleennäkemisestä, ja molemmilla kerroilla hereillä ja selvinpäin.

Ja molemmilla kerroilla mummo käski opettaa lapset rukoilemaan. Olen päässyt siihen, että olen opettanut heidät sanomaan, että elämänvirta kantaa heitä, paitsi ei kai ne teinit mitään sano tätä nykyä.

 

Nostan

 

Jos muilla on ollut näitä ENNEN kuolemaa kokemuksia, että on jotenkin "telepaattisesti" (ei kyllä ehkä kovin osuva sana) käyty lohduttamassa tai hyvästelemässä tms. niin kertokaa. Yritän onnistua etsimään tämän ketjun vielä joskus.

Tietääkö joku millä sanalla tällaisesta voisi guuklettaa?

 

Kirjottelin tänne jo aikasemmin siitä makuuhuoneen lampusta, poistin sen käytöstä mutta nyt on ruvennut uunin merkkivalo välkkymään... tänään olin laittamassa pyykkejä kuivumaan, seisoin kasvot peiliä päin kun tunsin kylmän ilmavirran selkäni takani ja peilin kautta näin samaan aikaan menevän mustan varjon...
äsken lapseni tuli alakertaan pelästyneen näköisenä ja sanoi että äiti teidän makuuhuoneessa kummittelee :| "se" on kuulemma siellä vieläkin....

käskenyt "sitä" olentoa menemään valoon?

 

Kirjottelin tänne jo aikasemmin siitä makuuhuoneen lampusta, poistin sen käytöstä mutta nyt on ruvennut uunin merkkivalo välkkymään... tänään olin laittamassa pyykkejä kuivumaan, seisoin kasvot peiliä päin kun tunsin kylmän ilmavirran selkäni takani ja peilin kautta näin samaan aikaan menevän mustan varjon...
äsken lapseni tuli alakertaan pelästyneen näköisenä ja sanoi että äiti teidän makuuhuoneessa kummittelee :| "se" on kuulemma siellä vieläkin....

käskenyt "sitä" olentoa menemään valoon?

En oo käskenyt... on tullut niin kamala olo ettei oo käyny mielessä....

 

onko kukaan tavallaan ennustanu tulevaa tapahtumaa tai tuntenu,että jotain pahaa esim.tapahtuu?näättekö enneunia?

mä näen läheisistäni joitain "unia" en aina viitsi/voi kertoa niitä heille. Välillä alkaa inhottaa kun herää ja ei tiedä oliko unta vai ei ja viikon päästä kun asia kerrotaan niin tajuaa sen olleen unta. Samoin olen nähnyt unia jostain paikasta jossa olen (missä en ikinä ennen ole ollut) ja unet palaavat mieleen kun menen ko paikkaan, vaikea selittää, mutta siis vieraassa paikassa saatan tuntea paikat kuin olisin ollut siellä aiemminkin. Näistä uskon että olen elämässäni juuri siellä missä minun kuuluukin olla

 

Kirjottelin tänne jo aikasemmin siitä makuuhuoneen lampusta, poistin sen käytöstä mutta nyt on ruvennut uunin merkkivalo välkkymään... tänään olin laittamassa pyykkejä kuivumaan, seisoin kasvot peiliä päin kun tunsin kylmän ilmavirran selkäni takani ja peilin kautta näin samaan aikaan menevän mustan varjon...
äsken lapseni tuli alakertaan pelästyneen näköisenä ja sanoi että äiti teidän makuuhuoneessa kummittelee :| "se" on kuulemma siellä vieläkin....

onko teillä vielä kummitellu? rukoilu auttaa =)

 

Mä nyt en ehkä luokittelis näitä mikskään yliluonnolliseks, mut ehkä aavistelun piikkiin....
Oikeestaan on kaks tapausta.... Ekalla kerralla sanoin miehelle kun oltiin ajelemassa, et hiljennähän vähän vauhtia et kissalanpojat voi vaik tulla vastaan...ja nehän sit tulikin seuraavan mutkan takaa. Ja toinen tapaus oli kun oltiin jälleen ajelemas...sanoin isännälle et ajelee varovasti ettei vaan satu kolaria, päästiin vähän matkaa eteenpäin ja ajettiin peurakolari. Mies sano mulle tän jälkeen että voin surutta pitää nää aavisteluni täst eteenpäin omana tietonani

Ja on noit aavistelu juttuja ollu muitakin...liittyen myös meidän lapseen, mut ne on jo sen verran karmivia ja ikävän todellisia, et parempi kun onohtaa ne kokonaan...

En tiiä onko se vaan hyvää päättelykykyä vai mitä... mä en vaan jotenki usko mihinkään yliluonnolliseen...

 

Opiskeluaikoinani en koskaan, siis KOSKAAN, lähtenyt ilman puhelinta mihinkään. Kerran sitten koulussa huomasin, että nyt känny oli jäänyt kämpille. Lähdin sitä hyppytunnilla hakemaan. Kämpillä kuitenkin tajusin itseni yhtäkkiä ihan hullun väsyneeksi, siis tyylin etten jaksanut enää liikkua, pitää silmiä auki. Menin sitten päiväunille, ja päätin jättää loppupäivän tunnit väliin. Tällä välin puhelimeeni oli soitettu useita kertoja, ja kun heräsin, sain sitten tietooni että perheenjäseneni oli kuollut. Jotenkin vain mietin, että tämä täytyi olla jotain ihmeellistä sattumien summaa, että lähdin kotiin kesken päivän jotten koulussa kuulisi suru-uutista, ja se väsymys oli jotain todella erikoista, ikäänkuin nukkumalla mua valmisteltiin jaksamaan paremmin tulevat päivät.

 

Mie olin isän luona ulkosaunassa ja kun sieltä olin lähdössä näin jonkun olevan isän auton luona aukasemassa ovea.Huhuilin sit et kuka siellä..hahmo käänty minuun päin ja hymyili se oli isä.Ei siinä muuten mitään,mut isä oli kuollu pari päivää aikasemmin.

 

Kirjottelin tänne jo aikasemmin siitä makuuhuoneen lampusta, poistin sen käytöstä mutta nyt on ruvennut uunin merkkivalo välkkymään... tänään olin laittamassa pyykkejä kuivumaan, seisoin kasvot peiliä päin kun tunsin kylmän ilmavirran selkäni takani ja peilin kautta näin samaan aikaan menevän mustan varjon...
äsken lapseni tuli alakertaan pelästyneen näköisenä ja sanoi että äiti teidän makuuhuoneessa kummittelee :| "se" on kuulemma siellä vieläkin....

onko teillä vielä kummitellu? rukoilu auttaa =)

Tänään viimeksi joku henki meillä vieraili, ( olin suihkussa ja yhtä äkkiä jääkylmä veto kävi nilkkoihin) kuulin kanssa että rukoilu kuulemma auttaa näihin täällä ylimääräsiin liikkujiin...

 

Kirjottelin tänne jo aikasemmin siitä makuuhuoneen lampusta, poistin sen käytöstä mutta nyt on ruvennut uunin merkkivalo välkkymään... tänään olin laittamassa pyykkejä kuivumaan, seisoin kasvot peiliä päin kun tunsin kylmän ilmavirran selkäni takani ja peilin kautta näin samaan aikaan menevän mustan varjon...
äsken lapseni tuli alakertaan pelästyneen näköisenä ja sanoi että äiti teidän makuuhuoneessa kummittelee :| "se" on kuulemma siellä vieläkin....

onko teillä vielä kummitellu? rukoilu auttaa =)

Tänään viimeksi joku henki meillä vieraili, ( olin suihkussa ja yhtä äkkiä jääkylmä veto kävi nilkkoihin) kuulin kanssa että rukoilu kuulemma auttaa näihin täällä ylimääräsiin liikkujiin...

Jeesuksen nimi on yli kaikkien henkien ja valtojen.

 

12v sitten pelattiin spiritimiä kaverin huoneessa. Lasi liikkui ja kynttiläkin samamui ja oli karmiva olo.(ja ei ollut vetoa! ikkuna kiinni ja ovi kiinni ja oven alla vielä PYYHE, tukkimassa rakoa myös ettei jäätäis kiinni.
Peili tippui seinältä, pelästyttiin ihan törkeesti!! Äkkiä valot päälle ja kaikki julisteet(joita toistakymmentä) oli valunu alaspäin ja sinitarra ole löysää ja lämmintä :/

Tehtiin äkkiä kaikki antijutut(valkosipulit ja suolat ym ) eikä kaveri nukkunut huoneessaan moneen yöhön...

HUI!