Iltaa arvon leidit!
Kiitos kirjavinkistä Sämpylle. Nyt sen varmaan uskaltaisi jo lukea kun hänelle on siunaantunut lapsi, muussa tapauksessa olisi varmaan liiankin surullista. Antaa toivoa onnistumisesta vaikka en kenellekään toivoisi samaa kohtaloa.
Niiskulle tiedoksi, että yhden keskenmenon jälkeen minullakin seurattiin hcg-arvoja aika pitkään kun olivat verrattaen korkeat pitkään. En valitettavasti muista enää arvoja, mutta mitään sen kummempia toimenpiteitä ei tehty kun olivat kuitenkin laskusuunnassa ja mitään tulehdukseen viittaavaa ei ollut. Toivottavasti saat selvyyden asiaan ja tilanteesi kääntyy parhain päin.
Kävin aamulla Kättärillä tarkastuksessa ja kohtu oli tyhjentynyt. Limakalvo oli tosin edelleen n. 2cm ja sitä nyt seurataan. Kolmen viikon päästä uusi tarkastus. Lekuri pyysi toisen lääkärin mielipidettä jatkotoimenpiteiden suhteen, mutta tämä tuumasi että kun edellisetkin ovat menneet ihan itsestään kesken ei mitään hätiköityjä päätöksiä kannata tehdä. Limis tulee kuulemma (toivon mukaan!) viimeistään seuraavien kuukautisten aikana pois, ellei tule joudun kaavintaan. Huoh!
Lääkäri oli ihanan empaattinen ja kysyi että miten olen ajatellut jatkon suhteen, eli meinaammeko vielä yrittää. Kerroin että toiveissa on edelleen toinen lapsi, mutta en osaa sanoa kuinka jaksan. Henkisesti on aika rankkaa vaan kokeilla miten meidän käy. Ja eihän se fyysisestikään ole kovinkaan kivaa olla ensin raskaana ja sitten vuotaa kuin seula ja pelätä mahdollisia toimenpiteitä. Hän laittaa paperit seuraavan tarkastuksen jälkeen perhesuunnittelupolille jossa sitten todennäköisesti katsotaan kromosomit ja hyytymistekijät. Olin aika yllättynyt kun olin kuvitellut että julkisella puolella koko asia painetaan villasella ja pistetään huonon tuurin piikkiin kun tuo yksi terve lapsi jo on.
Mutta siinä onkin sitten pohdinnan paikka, sillä en tiedä haluanko oikeasti tietää onko meidän kromosomeissa mahdollisesti jotain vikaa... hullua?! Tuo yksi lapsi on todiste siitä, että raskaus on mahdollinen ilman sen kummempia puuttumisia. Me emme ole valmiita lähtemään rankkoihin hoitoihin toisen lapsen saamiseksi, ainakaan vielä. Tutkimukset merkitsisivät usean kuukauden taukoa yrittämisessä ja siihen en ole vielä valmis. Taidamme kokeilla vielä kerran lugeilla, mutta tällä kertaa niin että tikutan ovulaation ja aloitan luget heti enkä vasta positiivisen raskaustestin jälkeen. Taidan olla täysin pimahtanut kun olen valmis asettamaan itseni taas alttiiksi keskenmenolle, mutta en ole ehkä vielä täysin valmis luovuttamaankaan.
Tulipas taas vuodatettua kaiken näköistä.
Vitsit olisi ihana päästä uimaan. Mökille ei olisi kovinkaan pitkä matka, mutta appivanhemmat asuvat siellä näin kesäaikaan ja otin juhannuksena yhteen "rakkaan" anoppini kanssa, joten yritän välttää hänen kohtaamistaan. Anoppini on täysin uskomaton tyyppi ja on KOKO ajan puuttumassa lapsemme hoitoon, tyyliin "anna sille hedelmäsosetta kun ei se tykkää jugurtista, nyt se vääntää kakkaa, älä laita peittoa kun on niin kuuma, meinaatko olla niin hurja ettet anna tissiä vaikka toisella on selkeästä tissin tarve..." Argh! Raivostuttava tyyppi. Herne meni totaalisesti nenään kun hän yhtenä yönä tuli kesken vaipan vaihdon rauhoittamaan hysteerisenä huutavaa lasta, joka tekee poskihampaita ja on hieman rauhaton. Repi tytön miehen sylistä ja rupesi näyttämään kirjaa. Kun pyysin olemaan puuttumatta otti itseensä eikä suostunut aamulla kuulemaan anteeksipyyntöäni (vaikka mun ei olisi tarvinnut edes pyytää anteeksi..) ja istui marttyyrina aamiaspöydässä pyyhkimässä silmäkulmiaan. Kehtasi väittää että miehelläni ei ole mitään otetta lapsen hoitoon ja tuollaisessa tilanteessa pitää viheltää peli poikki ja ohjata huomio muuhun. Lisäsi vielä että tilanteen pitää olla vastavuoroinen, ei voi tuoda viikoksi hoitoon ja olla kiittämätön eikä jokaista hatun laittamista saa katsoa puuttumisena jne. Hän mm. kommentoi mieheni serkulle kolmannen keskenmenoni jälkeen (joista hän ei tosin tiennyt mitään), että nuo eivät saa mitään aikaiseksi vaikka hän olisi jo valmis mummoksi. Eli kyseessä on siis varsin tahditon ihminen joka ei osaa ottaa muiden mielipiteitä huomioon. Yritä nyt sitten elää sellaisen ihmisen kanssa, ei onnistu. Onneksi ei kuitenkaan ihan samassa huushollissa asu ja onneksi mieheni on kanssani täysin samaa mieltä äidistään. Muuten olisi aika rankka tilanne.
Ja vuodatus näköjään jatkua ilman päätä taikka häntää, mutta antakaa anteeksi.
Aurinkoista iltaa. Nyt lähden sohvalle lötköttämään.
Jazz
