Toggle sidebar

Kermit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 25.9.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Tulin pitkästä aikaa lukemaan näitä viestejä. Harmittelut juuri keskenmenon kokeneille. Kirjoittelin tänne joskus kesällä kun koin keskenmenon kesäkuussa. Silloin tuntui, että elämä loppuu siihen eikä toivoa paremmasta ole. Silloin tämä ketju auttoi minua todella paljon, kiitos siitä kaikille jotka jaksoivat vastata joskus hyvinkin epätoivoisiin viesteihini.

Sitten tämän hetkisestä. Nyt olen uudestaan raskaana. Viikkoja on vielä vähän ja matkaa paljon edessä. Välillä pelottaa että taas tämäkin päättyy keskenmenoon mutta toisaalta jaksan uskoa että nyt on meidän vuoro onnistua. Siis aika luottavaisesti kuitenkin mennään eteenpäin. Ja jos sitten jotain sattuu niin surraan sitä sitten, nyt on aika iloita tästä uudesta raskaudesta, joka ainakin tänään on totta.
 
Vihdoin löysin oikean paikan, minne kirjoittaa. Olin raskausviikolla 9+2 kun koin keskenmenon. Pieni vauvamme oli kuollut viikolla 8. Nyt menossa lääkkeellinen keskeytys. Pelottaa huominen, sillä silloin pitää työntää ne pillerit sisälleni...Mitenkänkähän siitä vuodosta ja kivusta ja surusta selviää ja pääsee yli. Luojan kiitos meiillä on esikoinen, mutta odottelimme onnellisena toukovauvaa ja pientä ikäeroa. Saammekohan vauvaa vuoden 2006 puolella? Kertokaa kokemuksia ja tsemppiä kaikille! Kiitos Päivi lohduttavista sanoistasi.

Suuri sanaton suru
 
Pahoitteluhalaukset Nipsulle, Tiuhtille ja Liinalle! Ja tervetuloa mukaan, vaikka näitä tapahtumia ei koskaan toivo. Tulipas tökerösti, mutta toivottavasti ymmärrätte sanoman.

Päiville onnittelut! Kiva kuulla positiivisiakin uutisia täällä :) Ja tarrasukkia pienelle!

Liina: etkö pääse polille keskeytykseen vai ymmärsinkö väärin rivien välistä? Itse olin polilla koko päivän ja yön ylikin olisi saanut olla jos tilanne olisi vaatinut. Siellä ainakin tiesi että apu on lähellä, vaikka sairaalaympäristö ei sinänsä mukava olekaan. Voimia sinulle kuitenkin!
 
Hei kaikille.

Kiitokset kaikille myötäelämisestä! Tuntuu hiukan paremmalta kun voi kertoilla tuntemuksiaan täällä!

Nipsulle, tämä keskeytynyt keskenmeno on kamalin (muita tietenkään väheksymättä), kun vuotoa ei tule ja sitä luulee kaiken olevan kunnossa! Oltiin mieheni kanssa kuin puulla päähän lyötyjä, kun ultraava lääkäri sanoikin, ettei kaikki ole kunnossa.. Varmaan sinulla oli ihan samanlainen tilanne!

Liina, me ollaan sitten ihan samassa tilanteessa. Mullakin on huomenna tarkoitus laittaa ne tyhjennyksen käynnistävät tabletit tuonne alas.. Pikkasen pelon sekaisin tuntein odotan kanssa, miten hurjaksi vuoto ja kivut yltyy. Toivotan sulle roppakaupalla voimia huomiselle!

Salli, toki polille voi lähteä jos tuntuu, ettei pärjäile kipujen ja vuodon kanssa, mutta tarkoitus olisi koettaa selviytyä kaikesta kotona, miehen ja koiravauvan tuella. Onneksi on tämä hauvavauva, tuo hiukan muuta ajateltavaa..

Kaikille aurinkoista syysviikonloppua ja paljon plussia niitä odottaville =)

Terkuin,
Tiuhti
 
Ihanaa kuulla tuollaisia uutisia, Päivi ! Onnittelut !
Antaa voimia itsellekin, kun kuulee onnistumisia.
Eiköhän kaikki nyt hyvin mene, nauti olostasi.

Tiuhti, niinpä oli jotenkin lamaannuttavaa kuulla uutinen.
Itse olin vähän miettinyt vkon 9 aikoihin, että kävisin yksi-
tyisellä ultrassa. En kuitenkaan käynyt ja näin jälkikäteen
mietin, että olisinpa käynyt, niin olisi saanut tietää aikaisemmin. Jotenkin tuntui sekin kurjalta, että kuukauden
kuvitteli olevansa raskaana, mutta ei ollutkaan.......
Tsemppiä sulle ja Liinalle noihin pillerihommiin !

Mukavaa viikonloppua kaikille !


 
Pahoittelut uusille tulokkaille ja tietysti tervetuloa kuitenkin.

Ihan sen verran väliaikatietoja, että kp on 15/30 ja yritystä on ollut vaikka muille jakaa : )
Toivotaan että se tuottaa hyvän tuloksen.
 
moikka,

kyllä se aika pahalta tuntui tuo keskenmeno, jossa kaiken piti olla kunnossa, mutta ei ollukaan.

Meille kävi niin kesällä, vko 9-10, oltiin 10vk ultrassa.
Siitä on toivuttu ja uusi yritys kovasti meneilllään

tsemppiä!!!
ps. kirjoitin tarkemman selostuksen juuri keskenmenostani otsikon ""keskenmeno"" alle. Jos olisi ""avuksi"" niin lukaisepa sieltä.
 
Täällä pidetään Kauriille hurjasti peukkuja pystyssä, että nyt nappaisi ja kaikki menisi hyvin!!! Itselläni on ollut nyt välillä pahojakin vatsakipuja, mutta koska mitään vuotoa ei ole ollut toivon, että kaikki on edelleen hyvin. Hermona olen, koska viime raskaudessa oireilu alkoi juuri näillä viikoilla vaikka sikiö hengissä pysyikin vielä kuukauden verran. Onneksi on töissä nyt alkamassa uusi projekti niin saa muuta ajateltavaa, kuin jatkuva itsensä tarkkailu.

Oikein leppoisaa viikonloppua kaikille kermittärille!!
 
Hei,
soitin äsken sairaalan naistentautien päivystykseen ja nyt on paljon parempi olo. Näin alkuvaiheessa (rv 5+) riittää oma seuranta ja odottelu, jälkitarkastus kuitenkin 4-5 vkon kuluttua. Ja sitten taas uudella innolla. Oli niin ihana ihminen kyllä luurin päässä, että ihan liikutuin. Nyt siis yhä odottelen kunnon vuotoa, vaikka jatkuvaa tiputtelua on ja alaselkää juilii. Eilen otin jo yhden lonkeronkin.

Kauriille tosiaan plussatuulia. Ja vielä kerran kiitos olemassa olostasi. Niin kauheaa kuin tuo toinen km sinun kohdallasi oli, niin vertaistukesi auttaa.

Paljon voimia kaikille!

-milla, joka on jo vähän paremmalla tuulella.
 
kiva loytää väylä samankokeneiden kanssa, vaikkei tapahtumat aina ole mukavia. Sain keskenmenon tämän viikon alussa, rv 10+. valitsin lääkkellisen keskeytyksen ja vuorokauden sairaalassa olon jälkeen kotiin. olo tosi tyhjä niin fyysisesti kuin henkisestikin. kotona oloa helpottaa 3.v poika ja tieto siitä, et voi yrittää heti uudelleen, kun jälkivuoto loppuu... ei vain ole varma uskallanko toivoa onnistuvani heti ja miten sitten tuleeko pelot taas keskenmenosta, jos tärppäis ??? huomenna jo töihin, onneks töissä ihanat työkaverit ,jotka on hengessä olleet mukana, mut lievästi sanoen pelottaa miten pystyn olemaan itkemättä heidät kohdatessa ( olen itse sairaalatyössä ja en halua potilaiden näkeväni punaisia silmiäni, koska en ole tilivelvollinen heille).
tsemppiä kaikille !
 
Muutama päivä työreissussa joten vasta nyt ehdin lukaisemaan kermittärien kuulumisia.

Milla 2: Voi ei, pahoittelut ettei sittenkään ollut onni myöden! Toivottavasti pääset mahdollisimman vähillä kivuilla ja jaksat nostaa taas kerran katseen kohti tulevaisuutta. Vaikka se niin vaikeaa onkin. Hyvä että jakselet jo hieman paremmin, vaikka helppoa ei olekaan! ***Voimahalaus***

Tervetuloa ketjuun kaikille uusille kermittärille minunkin puolestani. Toivottavasti saatte täältä yhtä paljon voimaa kuin mitä itse olen saanut. Vaikka omasta km:stäni tulee piakkoin puoli vuotta, niin täällä olen. Tietty alkuaikoina tuli kirjoiteltua tänne ahkerastikin mutta nykyisin käyn kyllä usein lukemassa vaikken aina kirjoittelekaan.

Omaa napaa: kp 18/27 menossa. Oireita ei ole suuntaan eikä toiseen, mutta varhaistahan vielä onkin. Katsotaan miten tilanne kehittyy. Olen vähän mietiskellyt että jos ei nyt tärppää, ottaisin tilanteessa aikalisän loppuvuodeksi. Mutta katsellaan nyt ensin mitä tämä kierto tuo tullessaan.
 
Kiitos peukuista, jaksakaa nyt pitää niitä pystyssä vielä reilut pari viikkoa ; )

Ja kiitos milla 2 ihanista sanoista. Ihan tuli vedet silmiin, kun niin kauniisti kirjoitit : )

Onkos kellään jännäysajat meneillään???!!!
Jos ei niin, ketä jännätään seuraavaksi???!!!

""Äksöniä"" kaipaa

kauris
 
Kauriille: täällä alkaa jännäily olla ajankohtaista... Nyt menossa kp 24/n.30, joten loppuviikosta viimeistään on totiset paikat!
Mitään sen kummempia ""oireita"" en oo tiedostanut, rinnat on kipeet samalla tapaa kuin ennen kuukautisia, tosin ne oli samalla tavoin kipeet myös ennen eka raskauttakin eli siitä ei voi tehdä päätelmiä suuntaan tai toiseenkaan!
Oon kovasti yrittänyt tsempata itteeni muilla asioilla, ettei tuu sitten kauheeta pettymystä, jos/kun menkat viimeistään ens viikonloppuna alkaa...
Mut kirjoittelemisiin tältä suunnalta viimeistään loppuviikosta!
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille uusille ja vanhoille kermittärille!
 
Noniin menkat taas tuli. Nyt päätin ettei me enään vauvaa yritetäkkään kun ei sitä luoja meille suo niin olkoon mä en jaksa enään ressata tästä asiasta mulla on taas niin paha olo että täkis mieli hypätä vaikka auton alle. MITÄ HELVETIN MERKITYSTÄ MULLA ENÄÄN ON KUN EN VOI EES SUKUA JATKAA olla vaan ja ethä töitä ei kiinnosta..

Sydäntä särkee kun te onnelliset jotka olette uudestaan raskautuneet hehkutatte oloanne. Siis ei sillä ettettekö sais vaan te kuitenkin olette uudelleen raskaana toisinkun mä.

Vituttaa kun ihmiset selittää kokoajan että tehän ootte viä nuoria ja kyllä te viellä saatte kun on teijän aika vittu meijän aikaa ei enään tuu. Nyt vaan tarvii tottua ajatukseen että olen lapseton. kauhee sana!! LAPSETON!! =(::

 
Voi Laura sua! Ei kai asiat kuitenkaan aivan niin huonosti ole? Yritäpä tehdä listaa mukavista ja hyvistä asioista, veikkaan että niitäkin kuitenkin löytyy.

Elämä on epäreilua joo. Se täytyy vaan yrittää kestää ja löytää niitä asioita, jotka sulla on hyvin :) Voimahalaus!

 
Laura älä luovuta! Se kuukautisten alkamispäivä on aina tuskallinen, puhumattakaan, jos menee raskaus kesken ja etenkin jos toistuvasti. Meinaa usko tähän hommaan välillä mennä.

Mutta. Mikään ei ole lopullista tässä jutussa. Tuolla yhdellä palstalla joku kertoi kuinka oli 4 km:ää ja pyyhe kehiin ja sitten kuitenkin nyt muutaman vuoden kuluttua terve lapsi. Ja toisella palstalla joku viittasi kaveriinsa, jolla ensin 8 km ja sitten terve lapsi ja sitten 7 km ja terve lapsi. Eihän näistä aina voi tietää, onko ne tosia ja noin, mutta ei tässä nyt sentään vielä kannata luovuttaa! Ainakin kannattaa ensin käydä läpi tutkimukset. Itsekin ajattelen, että kunhan tästä toisesta km:stä nyt pääsen ""kuiville"" (sananmukaisesti...) niin jos sitten vielä menee kesken, niin ainakin pääsee tutkimuksiin.

Nyt vaan pitää odotella, että pääsee ""kuiville"". Mihinkään lekuriin en ole vielä mennyt, kun ei suoraan neuvottu, mutta vähän olen epätietoinen kyllä. Sen verta aikaisin tuo km tapahtui, joten jos se vaan tästä. Niitä kunnon kuukautisia kyllä vähän odottelen. Juuri nyt tuntuu, että muihin asioihin keskittyminen vaikeaa (ei henkisesti niinkään, mutta tämä epätietoisuus, että onko kaikki ok ts. tullut/tulossa pois itsessään vai onko ehkä tarvetta operaatioon...).

Miten sitä ennen selvittiin ilman nettiä ja vertaistukea....???
 
Laura, nyt kuulostaa siltä että olet pahasti masentunut. On vaikea löytää oikeita lohdutuksen sanoja, mutta koitanpa kuitenkin:) Vaikka toivo välillä horjuu ja pahastikin, niin pian on taas päivä valoisampi ja silloin taas jostain käsittämättömästä -todennäköisesti kovin pienestäkin- asiasta saat toivonkipinän ja uskoa siihen, että vielä kerran teilläkin on pieni vauva. Jälleen kerran sitä ihmisen kärsivällisyyttä koetellaan, mutta usko pois että vaikka nyt asiat näyttää synkistäkin synkimmältä niin pian on taas valoa tunnelin päässä. Itsekin loin taas kerran kaiken toivon näiden clomien varaan, mutta kun ei niin ei. Olen ajatellut ottaa itselleni pienen aikalisän, johtuen osittain siitä että työtilanteeni tarjosi uusia haasteita joihin tartuin juuri siksi että tämä raskautuminenkaan ei nyt kovin hyvin etene toiveiden mukaan. Laura, näiden kaikkien murheiden ja vastoinkäymisten kautta tulet sitten jonain päivänä arvostamaan ja rakastamaan sitä omaa lastasi täydestä sydämestäsi. Tsemppiä Laura!!!
 
Moi kaikille!

Ja heti alkuun Lauralle iso voimahali! Kyllä se siitä, kunhan ahdistus lakkaa! Ehkä on parempikin ottaa pieni aikalisä tässä vaiheessa. Olen kuullut, että moni raskautuu vasta kun on jo luopunut kaikesta toivosta eikä enää ajattele koko asiaa, niin kummalliselta kun se kuulostaakin! Ajattele kaikkea muuta kivaa niin paha olo helpottuu!

Omaan tilanteeseeni sitten, lauantaina piti laittaa ne tyhjäävät pillerit sisuksiin ja niin teinkin. Niillä vain ei ollut toivottua vaikutusta. Vuotoa kyllä tuli, muttei runsaammin kuin joskus menkkojen aikaan. Vatsaa kouristeli myös menkkakipujen lailla, muttei sen pahemmin. Sunnuntaina vuoto sitten väheni olemattomiin ja tuli sellainen olo, että kaikki ei tainnut vielä tullakaan ulos. Ei sen näin helppoa pitänyt olla...

Eikä ollutkaan, menin aamulla polille, jossa ultrattiin uudelleen ja lääkäri totesi tilanteen samaksi kuin ennen pillereiden antamista. Kohtu ei siis ollut tyhjentynyt pillereiden avulla. Jatkotoimenpiteinä tarjottiin lisää pillereitä tai kaavinta, joista siis päädyin kaavintaan (kun ei kerran pillerit tehonneet)..

Tällaista täällä, nyt odotellaan jälkivuodon päättymistä ja niitä ensimmäisiä menkkoja, joiden jälkeen voi taas kokeilla onneaan uudelleen..

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Tiuhti
 
Kiitosta taas teille kun jaksette kuunnella mun tyhmiä valituksia. Toisaalta taas tekis mieli tilata noita ovis tikkuja niin näkisi että ovuloinko mä ollenkaan. Mut sit taas jos en ovuloi niin mihin soitan omalle lääkärille vai naisten taudeille. Äh ei kiinnosta olkoon mä en nyt jaksa ajatella ollenkaan.
Hammasta särkee kun poistettiin viisauden hammas ja maha on kipee ilmeisesti joku mahatauti niin ei voi syödä. silti pitäis pumpata itteensä kauheita määriä lääkkeitä..


Noh mut koittakaahan te nyt jaksaa jotka olette just saaneet keskenmenon.
 
Menkat alkoi sitten tänään, joten se siitä yrityskierrosta ja jännäilystä ;(
Siirryn nyt takavasemmalle ainakin joksikin aikaa, mutta käyn aina välillä vilkaisemassa kuulumisianne. Kiitokset teille kaikille, jotka jaoitte kokemuksianne ja ennenkaikkea kiitokset kun olitte ""nettitukena"" heti elokuisen keskenmenoni jälkeen!!
Nyt voimia ja tsemppiä kaikille jo kerran tai useammin raskauden ja sen menetyksen kokeneille kermittärille!!
 
Hei vaan kaikki.

Voi Milla2 olen todella pahoillani toisen keskenmenon kokemisesta. Tuntuu niin väärältä, että yksi ihmine joutuu kokemaan monta keskenmenoa. Tiedänhän minä tunteen kun hyvästelin jo tämän raskauteni sillon alkuvaiheessa kun vuoto alkoi. Kyselitkin vuodosta, sitä kesti muistaakseni melkein kuukausi ja sit se loppui. Mitään syytä ei löytynyt ja nyt menossa onnellisesti rv 17+6 eli vielä pariviikkoa puoleenväliin :) äkkiä se aika menee. Mutta mullahan vuotoa tuli jopa kirkata verta ja klönttejä, että ihan käsittämätöntä, että tämä vauva selvisi hengissä siitä alusta.

Pahoittelut myös muille seuraan liittyneille. Täällä on välillä käydä lukaisemassa josko ois onnellisia uutisia ihmisillä ja onneksi niitä välillä saa lukeakkin.

Omaa historiaa. Keskenmeno marraskuussa. sitten ei vauvaa tehtykkään vähään aikaan. kesällä uusi raskaus ja senkin jo melkeinpä todettiin menneen kesken. Oli vuotoa ja ultrassa näkyi vain ruskuaispussi. epäiltuun tuulimunaa. Kyllä oli rankkaa. Jälkitarkastuksessa selvisi, että elävä sikiöhän sielä vielä oli ja nyt siis mennään kohta viikossa 18.

kummitteleehan tuo keskenmenon pelko mielessä koko ajan ja en usko, että pääsen siitä eroon koskaan. Tämä raskaus on siinä mielessä jo pilalla, että en pysty rentoutumaan.... mutta tämän kanssa on vaan elettävä!

Tsemppä kaikille nähdään toisessa ketjussa kun raskastutte!!!

love milla
 
Hei,
Kiitos millalle tuesta (ja kaikille muillekin tottakai!!). Kävinkin tuolla ex-kermeteissä ""visiteeraamassa"" ja kertomassa kuulumiset. Hetken jo halusin uskoa, että jos mulla kävisi kuin sulla, mutta kyllä tuo vuoto on nyt sen laatuista, että kaikki poistuu ja oireetkin on kadonneet. Tuolta odottajien puolelta löytyi kivasti tukea useamman keskenmenon kokeneista ja uutta vuodon takia pelkäävistä - sattui sopivasta. Auttoi itseänikin paljon (vaihdoin sinne nimimerkkiä mie:ksi).

Mutta ei täällä lannistuta! Lainatakseni tuolta odotusajan vuoto palstalta erästä kirjoittajaa, kuulemma ""keskenmenon saaneet saa yleensä lapsiakin"". Jotta eiköhän tästä taas porskuteta eteenpäin :-)
 
Vähän gallupin tynkää: onko paikkakuntanne hautausmaalla paikka, johon voi sytyttää kynttilän syntymättömälle/-mille lapsillenne? Ja oletteko käyttäneet tätä mahdollisuutta tai käyttäisittekö, jos olisi mahdollista? Näin tällaisen jutun Sunnuntai suomalaisessa jokin aika sitten ja kuulosti ihanalta ajatukselta. Omalla paikkakunnallani ei tietääkseni tällaista ole, mutta mielelläni veisin kynttilän, jos sellainen paikka olisi. Tottahan sitä voi kotonakin sytyttää kynttilän ja hiljentyä, mutta jotenkin se ei tunnu samalta asialta.

Itselleni iski yhtäkkiä surukohtaus... Liekö eilisen talkoopäivän aiheuttamaa yleistä väsymystä, mutta itken tätä kirjoittaessani. Kieltämättä km palaa mieleen herkemmin mitä kauemmin siitä kuluu aikaa ja yritys jatkuu tuloksettomana. Jotenkin arvasinkin että pahimmat ajat kohdallani ovat vielä edessä, keskeytyksen jälkeen tuntui etten osannut edes surra.

No mutta lopetan, etten saata kaikkia muita kyyneliin. Mukavaa päivän jatkoa :)
 
Laura: ymmärrän täysin tuon tunteesi ja olen todella pahoillani, jos kirjoitteluni täällä on vielä lisännyt sitä. Vaikka meillä raskautuminen keskenmenon jälkeen kesti vain hyvin lyhyen aikaa, niin sillä välillä kun kuulin meidän hyvien kavereiden raskautuneen vahingossa (vaikka meilläkin ensimmäinen oli vahinko), niin meinasi itku päästä ja myönnän että olin vihreä kateudesta ja katkera vaikka samalla soimasin itseäni siitä. Siksi kyselinkin tuossa vähän aikaa sitten, että ymmärrän hyvin, jos ette halua meidän raskautuneiden käyvän täällä kertomassa kuulumisia, onhan tuolla oma ketju odotus-puolellakin. Jotenkin vaan tunnen tämän ketjun niin omaksi, kun täältä sai aikoinaan hirveästi apua ja toisaalta olen niin hirveän epävarma vielä tämänkään raskauden onnistumisen suhteen, että olo tuntuu vielä vauvahaaveilijalta.

Salli: Itse asun Helsingissä ja muistaakseni minulle sanottiin sairaalassa, että Vantaalla olisi syntymättömienlastenlehto, johon sikiön tuhkat ripotellaan jos lasta ei halua mukaan laitokselta itse haudattavaksi ja jos lapsi on kuollut viikolta 12 eteenpäin. Sinne on siis meidänkin enkelin tuhkat ripoteltu, mutta en ole kuitenkaan ajatellut mennä siellä käymään. Suru on kyllä hassu asia, kun se tulee välillä täysin yllättäen vaikka olen kuvitellut asian yli päässeeni. Juuri yksi päivä mietin, että jos kaikki olisi mennyt ensimmäisessä raskaudessa hyvin, niin muutaman viikon päästä olisi jäämässä jo äitityslomalle. No, elämä heittelee ja kaikki tällainen kasvattaa ihmisenä ja saa arvostamaan kaikkea sitä mitä on niin enemmän. Mies oli surun keskellä parastuki ja on sitä vieläkin.

Tulipa surullinen viesti, nyt täytyy jatkaa töitä ettei työkaverit kohta huomaa punaisia silmiä.

Hirmuisesti plussasäteitä ja tarrasukkia kaikille :-)

T: kata + masukaveri noin 10 viikkoa
 
Siihen, että uudestaan raskautuneet kirjoittavat tähän ketjuun, on oma mielipiteeni seuraavanlainen: Eli lähtökohtahan on se, että jokaisella on oikeus ketjuun kirjoittaa enkä usko, että kovinkaan moni laittaa pahakseen, jos raskautuneet silloin tällöin kirjoittelevat kuulumisiaan. Mutta, jos säännöllisesti tähän ketjuun kirjoittelee raskaana ollessaan, niin silloin ehkä jotkut kokevat entistä enemmän pistoa sydämessään siitä ettei uusi raskaus ole omalle kohdalle osunut. Ja ketjun tarkoitushan ei ole lisätä kenenkään tuskaa, vaan päinvastoin helpottaa sitä. On tietenkin ihanaa aina lukea jonkun kermitin raskautuneen ja silloin tällöin saada informaatiota raskauden etenemisestäkin. Mutta liian ahkera tiedonanto voi olla enemmänkin pahasta, jolloin oikea foorumi kirjoitteluun on mielestäni ex-kermitit. Jokainen ratkaiskoon itse kirjoittelumotiivinsa ja -ahkeruutensa, mutta muistetaan kuitenkin ketjun alkuperäinen tarkoitus. :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa