Kakskymppiset yrittäjät 2012

Mun äiti kyllä on ollut kotona kolme vuotta jokaisen kolmen kanssa eli käytännössä en ole ollut hoidossa, sillä minulla on kolme vuotta nuorempi sisarus ja vuotta aikaisemmin lähdin kouluun. Ei tarkoita, että vanhemmat on välinpitämättömiä, jos eivät ole ainoastaa kotiäitejä. Siis, että on työ, mihin palata äitiyslomalta. Isällä aina ollut sen verta hyvät tulot.
Mutta Suomessahan kotiäitiys on mahollista, ihan kaikille, ilman miehen valtavia tulojakin.
En minäkään aijo lastani heti hoitoon pukata, mutta onhan se mukavaa, että töihin voi mennä kun äippävapaat loppuu ..taloa rakentaa ja häät järjestää..
Kukin tavallaan, minut on vaan kasvatettu siihen, että, kun kirjotukset ohi niin heti lukeen pääsykokeisiin tai töihin. Kyllähän töihinkin oli helppo päästä, kun oli näyttöä osaamisesta ja kertoohan se motivaatiosta alaa kohti. Useampi työ oli tarjolla. Mulla meni insinööriopinnoissa 3,5 vuotta (neljä vuotta normiaika) ja töitä tehnyt hullunlailla ohella. Ihanaa, kun on tekemistä!
Ja EN pidä ketään arvottomana. Tää on vaan kuinka itse haluan elää! Nythän mulla on hurjasti aikaa perheelle, sillä ei ole koulua ollenkaan Töitä vaan ja syksyllä alkaa mammaloma Kaikkea hyvää teille ja plussatuulia!

 

Amalia: Joo kyllä on tapana ollut, että parin kolmen kuukauden hiljaisuuden jälkeen siirtyy hiljentyneisiin ja ainahan takaisin pääsee jos niikseen tulee. Ja tuo hiljentyneidenkin lista oli jossain vaiheessa toooodella pitkä, niin lyhtentelin sitäkin loppu päästä. Koskahan Ikuinenkuumeilija on plussannut? Tietäis siirtää oikeeseen paikkaan...

KyyneltenHymy: Onnittelut! :flower:

 

es: Jesjes, hyvältä näyttää! opcorn:

Ain00: Huomasin äsken, että et oo missän kohtaa tuolla listalla (vai oonko sokee? ), minnes päin sut pitäis sijoittaa?

Minut varmaankin voi sijoittaa tuonne kp 31:seen (?!)

elikkäs 56/28, ikää 21 ja toinen lapsi haaveis.

Olikohan siin kaikki

 

Omaanapaa!

Mä tässä hoksasin, tai no mies hokas, että mulla vois hyvin olla kilpirauhasen vajaatoiminta. Suurinpiirtein näin, että monen monesta oireesta vain muutama oli sellaisia, mitkä eivät täsmää muhun... Ja nyt mä suorastaan toivon, että tää ois tätä! Jotenkin mukava olo, kun ois joku syy kaikkeen väsyneisyyteen ja muihin vaivanneisiin "oireisiin" mitä ei ole ennen ajatellut (väsyneisyys / saamattomuus, masentuneisuuden tunnetta, kuiva iho, turvotusta, painonpudotus tuntuu mahdottomalta, ahdistuneisuutta (hengitys), hermostuneisuus, kuorsaus, palelu, kynnet, ummetus, hikoilu, lapsettomuus ja epäsäännölliset / runsaat kuukautiset, nivelkipu ja turvotus, lihasjäykkyys, jalat helposti tunnottomat..) Nää kaikki siis mulla on! :O

Sekavat tunteet kun on "tajunnut" jotain tällaista! Onneks on se lääkäriaika tuloillaan, vaikkakin vasta 17.pvä.. Tosiaan toivon että ois joku tämmöinen syy, ja en ole kerennyt lukea, mutta ajattelisin lääkityksen parantavan tuon raskaaksitulemisen mahdollisuuksiakin :heart: ja väsymys on todella häiritsevää, kun joutuu oikeasti pakottamaan itsensä tekemään jotain, olin aikaisemmin ajatellut että johtuisi juuri masentuneisuudesta, kun ei ole töitä ja tämä lapsettomuus-tunne vaivaa sekä pienestä ylipainosta johtuvaa.. (jota en ole saanut siis pois, vaikka syön mielestäni vähän liiankin vähän, lautasmallia toteuttaessa, ja aamupala - lounas - välipala - päivällinen päivärytmillä paino on noussut, vaikka tehnyt samaanaikaan siivoustyötä ja pyöräillen kulkenut matkan!)

Toivottavasti, jos olisi tätä, ja tosissaan sitten toisi sitä helpotusta tähän kaikkeen.. Pahoittelen jos joku muu täällä kärsii tästä vaivasta, ja itse vain hehkutan että oispa itellä. Se epätietoisuus asioista on vaan niin painostavan ahdistavaa, että sitä melkein riemastuu kun ajattelee että kaikelle oisikin joku järkevä syy

 

Ain00: Menikö oikein? yk jäi nyt vielä puuttumaan.

Naspula: Voihan tuo olla ihan mahdollista ja tuo kilpirauhasen vajaatoiminta on ainakin ymmärtääkseni yleistymään päin (ilmeisesti vain osataan diagnosoida paremmin). Ja se kai selviää ihan helpolla testillä.

 

Naspula: soita terveyskeskukseen ja pyydä lähetettä kilpparikokeisiin! Siinä menee kuitenkin pari viikkoa että saa tulokset niin ne kerkee tulla ennen siun lääkäriaikaa
Mulla ainakin se hoitaja laitto lähetteen jolle soitin!
Selitin oireet ja luuloni.

Hoitamattona voi aiheuttaa sen ettei raskaudu.

 

Yk7 lähti mulla liikkeelle... Niin se on puoli vuotta mennyt, niin päivällisesti kuin myös kiertojen perusteella. En olis heti uskonut, vaikka olin tähän varautunut.

 

KAKSKYMPPISET TOIVEILIJAT

TIISTAI 3.4

Nimimerkki.........kp...................ikä.......yk...........toiveissa

Kp 31 ->

JeNski91..........kp60/26-28...........20v........yk7.................1.lapsi
Ain00................kp57/28................21v........yk??................2.lapsi
Nemppis..........kp36/28-34...........20v........yk9................1.lapsi

Kp 21-30

SilverBride.......kp30/27.................20v...........yk1.............1.lapsi
lumihiutale92.....kp28/??...............19v........yk3.................1.lapsi
-es-................kp27/24-30............21v.......yk11.................1.lapsi
Miwwi ............kp27/29-35..........21v........yk2.................1.lapsi
Amalia89..........kp26/46-160........22v.........yk8.................1.lapsi
Hopeakissa......kp24/28-32............23v.........yk5.................1.lapsi

Kp 11->20

Pamsku............kp15/28-52...........21v.........yk5..................1.lapsi
Anlii................kp14/26-73...........22v.........yk7.................1.lapsi

Kp 1-10

KyyneltenHymy..kp8/32..............23v........yk3(yk9).......2.lapsi
Sunflower11......kp7/24-35..........23v........yk17...............3.lapsi
Naspula............kp5/30-32...........20v........yk15.............1.lapsi
Punnabis..........kp5/29-30.............26v........yk16...............1.lapsi
Marpa..............kp4/25-31.............23v.........yk3...............1.lapsi
Lindu...............kp3/28-30.............22v.........yk2..................1.lapsi
Grill................kp1/26-35.............21v........yk7.................1.lapsi
Sachie.............kp??????................20v.........yk1..................1.lapsi

Kp??/tjot

fairytonia......................................20v...........................1.lapsi

Mukana menossa

duulia
minssu
Kiiruna
Pienoinen


Hiljentyneet:

Emppis
-minttu-
angstilapsi
Meimitär
korvapuusti
PisaraSadetta



Plussanneet

2011
mimmiih
hensq
Ippe89
petrra
Laretzki
Nomppeli
Zenpu
Hömelö
Epa-88
Kekkuvekku
Icy
Bubble89
Bela88
Lintsa
Princessa
Sanyo
SeInka
Poikka
Emby^
funny87
Kaarnikka
pampulainen87
Jaanel
minea_
mamiia
Mesikämmen
Vanilja 87
äippä-88
Johanna88

TAMMIKUU
KaisaKaisanen
(Sachie)
nellinu
ttty

HELMIKUU
pikkumyy1
Annie24
neonroze
Miramei

MAALISKUU
Iippari
Jnni
Mosmos
Miitt21
ikuinenkuumeilija

HUHTIKUU
Maija-tyttö



Plussanneiden oma ketju:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2077508-kaksikymppisista-yrittajista-2011-plussanneet-uusi-pino/

Muutospyynnöt listaan:

Punaisella ja lihavoidulla.

Kiitos! :flower:​

 

Jaksuja Grill :hug:

Ja kyllä aion soittaa heti tuonne! Soitin äsken, mutta valittelivat ruuhkautunutta linjaa, ja että ottavat yhteyttä... Ois hienoa, jos kerkeäis tulokset tuohon lekuriajalle, se ois tasan 2 vkon päästä.. Jännää

 

Tänään aamulla tuli testiin kaksi tasapaksua viivaa!!<3

 

Onnittelut maija-tyttö! :flower:

 

Isosti onnea Maija-tyttö!!! Toi jotenkin lämmittää sydäntä niin kovasti kuulla, että oot plussanut hieman pidemmän yrityksen jälkeen. Välillä tuntuu niin epäreilulta, kun toisilla ei tunnu tärppäävän ja toiset plussaa heti ekasta yrityksestä (= minä....). Oot todella plussas "ansainnut"

Mä olen koittanut taustalla seurata teidän keskusteluja, mutta nyt on pakko sanoa, et huh huh! Ihan mielettömän hyvää pohdintaa. Mikäli kaikilla ei ole jo silmät ja korvat täynnä tätä paasausta, niin voisin kantaa vielä oman korteni kekoon:

Mä luokittelisen itseni ehkä lähimmäksi niihin "sosiaalipummi-työnvieroksujiin". Joku tuolla aiemmin mainitsikin, että näissäkin tapauksissa useimmiten vaikuttaa taustalla masennus tai muut ongelmat ja niin on munkin tapauksessa. Mä olen aiemmin tehnyt töitä ihan hullunlailla, ja se alkoi jo yläasteella. Suoritin lukiokursseja jo ennen kuin olin saanut peruskoulun loppuun, ja 16-vuotiaana muutin omilleni ja tienasin omat rahani. Mä tein töitä parhaimmillaan 30 tuntia viikossa lukion lisäks, ja 20-vuotiaaks mennessä olin tienannut lähes 30 000 euroa. Ja tämä EI siis millään suhteilla saaduilla 10e/h -duuneilla, vaan mainosten jakamisella, torimyyjänä, huvipuistoduunarina, puhelinmyyjänä ja huoltsikalla, joissa kaikissa palkka pyöri 6e/h paikkeilla. Mä en ees uskalla laskea kuinka paljon mä olen niin nuorena painanut duunia ihan pelkästään euronkuvat silmissä. Ja näin jälkikäteen semmosta asennetta ja rahan yliarvostusta en toivo kenellekään.... Masennushan siitä mulle lopulta iski, paniikkihäiriöineen ja julkisenpaikankammoineen. Nyt mulla on kulunut noin kaksi vuotta siitä kun viimeksi kävin töissä, ja kaikki ne tienatut rahat on mennyt tässä eläessä, eikä mitään vitutusta hienompaa ole jäänyt käteen. Olen mä onneksi opiskeluissa edennyt, mutta töihin paluu suorastaan pelottaa. Mä olen kaksi kesälomaa viettänyt ihan vaan kotona "töitä vältellen" ja kolmas on edessä - ai niin, olenhan mä myös raskaana, siitä vasta loma tuleekin! Välillä sitä kumminkin miettii, että kuinka suuri osa mun työttömyydestä on oikeasti sitä masennusta... Mulla on nimittäin ystävä, joka käyttää omaa masennustaan tekosyynä kaikkeen, ja se ei suostu myöntämään, että masentunutkin ihminen saattaa välillä olla puhtaasti laiska. Ei se ole niin mustavalkoista...

Mä itse olen köyhästä perheestä (asuttiin yksiössä kunnes olin 3-vuotias, vaatteet saatiin ystävällisiltä naapureilta ja velkaa kertyi niin ettei edes puhelinliittymiä saatu enää, vaan jouduin ottamaan vanhempien kännykät omiin nimiini, jne). Nuorempana mä sit aloinkin ajattelemaan, etten halua sellaista elämää, ja siinähän meni kertaheitolla elämän prioriteetit päin honkia. Vaati tosiaan henkisen romahduksen et tajusin, kuinka onnellinen mun lapsuus oikeesti oli, ja etä mä mieluummin kuljen vanhoissa vaatteissa ja vietän kauniit kesäpäivät rannalla, kuin juhlistan jouluaattoa huoltsikalla tarjoamalla kahvit ainoalle asiakkaalle....

Mun on toisaalta helppo puhua hitaan elämän puolesta, kun mulla on korkeakoulutettu puoliso jolla on vakityö - ja jos se työ sattuisi lähtemään alta, sillä on perheyritys johon voi aina palata. Sitä ei lainkaan haittaa käydä töissä vaikka mä en käy, koska se tietää itse nauttivansa siitä mitä tekee, ja tietää et munkin on parempi näin. Tää meidän tilanne ei varmana näytä tavoiteltavalta ulkopuolisen silmin, mut niinhän me kaikki taidetaan katsoa toisiamme. Hyväpalkkaista, mukavaa työtä tekevän on tietysti helppo puhua työntekemisen puolesta, mutta vaikka se periaatteena kuulostaa hyvältä, en mä pysty henkilökohtaisesti pitämään työntekemistä itsessään mitenkään ehdottoman välttämättömänä.

...Et joo, kiva tälleen kevyesti kertoa kuulumisia, eikö? Täällä on siis menossa 5+1, oksettaa niin maan per***eesti, mutta en vaihtais! Tsemppii kaikille!

 

Moikka!

kyyneltenhymy: hyvinhän täällä voidaan, mitä nyt hetkellisesti nousee verenpaine näiden keskusteluiden vuoksi!D ...ja siis mun mielestä kotiäitiys on todella kunnioitettavaa, ja siihen haluaisin itsekin päätyä muutamaksi vuodeksi kunhan tämä bebe päättää nyt ensin syntyä. juu, et ei oikeestaan muuta ku selkä alkanu vaivaamaan, mutta sen kyllä kestää kun tietää mikä palkinto tien päässä odottaa!<3 hääjärjestelyjä ja neuvolareissuja töiden lisäks; siitä meikäläisen elämä tällä hetkellä koostuu! Ihanaa, että joku kaipailee kuulumisia! toivottavasti sulla on helpottanu paha mieli uuteen kiertoon joutumisesta ja saatais sut kans tonne toiselle puolelle juttelemaan!!

Johanna88 ja tirriäinen 19+4

 

Mosmos, ootko sä ikinä käydy ammattilaisen kanssa keskustelemassa sun tilanteesta ja onko sulla ihan diagnoosit noihin? Jotkut joskus puhuivatkin mielestäni täällä muista "hoidoistaan", mutta en nyt kuolemaksenikaan muista ketkä. Lapsuuteni, useiden lehtiartikkelien, dokkareiden ja tuttujen kertomusten perusteella oon kovastikin miettinyt mitä me todella annammekaan perintönä jälkikasvullemme ja käsittelemättöminä niistä tulee seuraavan sukupolven "lahja", jota he levittävät taas eteenpäin.

Ei ketään täälläkään olla pakottamassa toteuttamaan elämäänsä muulla tavalla kuin itse parhaaksi näkevät, mutta mietin esim. Mosmos sinun tilanteessa, että ruokkiiko työntekemättömyytesi myös sitä, ettet enää pystyisi edes suoriutumaan töistä? Et sen pidemmin avannut tilannettasi, luuletko joskus meneväsi takaisin työelämään? Sanoit, että ajatus pelottaa. Itse olen nyt vasta toista kuukautta ilman töitä, ja seinät olivat kaatua päälle kuukauden jälkeen, joten lähdin tekemään satunnaistöitä ja heti helpotti, vaikkei se unelmaduuni olekaan, mutta edes jotain. En sano, että tämä on välttämättä ratkaisu sinulle, mutta oletteko ajatelleet tilannetta pidemmälle?

On syytä mielestäni myös muistaa, että kaikki valintamme vaikuttavat tulevien lastemme elämään. Katsoin eilen Yle1 dokkarin, jossa käsiteltiin köyhyyttä. (Ei liity varsinaisesti Mosmokseen vaan siihen köyhyyskeskusteluun myös). Siinä (kuten monissa muissakin lähteissä) kerrottiin juuri että 70% toimeentulontukien saajien lapsista hakee tuota tukea myös. Se on se elämisen malli, eikä se tarkoita että olisi onnettomia, mutta se malli että voidaan heittäytyä yhteiskunnann viimeisen tukiverkon syliin hautumaan eikä mietitä miten minä voin olla aktiivinen osallistuja tässä. (HUOM! EN nyt sano että kenenkään teidän lapsenne tekisi näin, vaikka olisitte kassoja tai ekonomeja!! ) Minä olen yh-äidin ainoa lapsi ja vaikka äitini yritti paljon, minä näin kun äiti itki sen laskukasan edessä, minä näin kun ei ollut rahaa kaikkeen, minä koin kun muilla oli kokonaiset perheet. Sitä olen käsitellyt 15 ikävuodesta lähtien (osana) terapiaani ja nyt vasta voin sanoa voivani paremmin.

Pointtina vain, että esim. mielialasairauksien hoitamatta jättäminen voi johtaa kierteeseen, joka tahtomattaankin leviää jälkipolville, joka taas vaikuttaa heidän kasvamiseensa. En tiedä oletteko katsonut Subin Iholla-sarjaa jossa Se Maria (Nordin) kovasti yrittää hymyillä ja leperrellä lapselleen itku kurkussa "kun lapsi ei saa nähdä että on surua". (!!!!!!!!! Slaagi! :headwall Ei hän välttämättä ole sairas, muuta kuin ylihuolehtivainen äiti, mutta tunteiden patouttaminen ei mielestäni ole kovin tervettä sekään, eikä se estä lasta huomaamasta että jotain on vialla.
(Pakko vielä sanoa, että vihaan itse TV-kyyliä, jotka paasaa tv:ssä näkyvistä ihmisistä, mutta nähtävästi olenkin itse sellainen no lopetan heti!)

 

Kiitoksia onnitteluista

Johanna mulla suu loksahti auki, sulla viikkoja jo noin paljo!? En muistanukkaan Tuntuuko jo pikkuset perhoset liikkeet masussa?

Tääl mieli ehkä hitusen kohonnu.. Ootan vaan innolla kotia kotia pääsyä pääsiäiseks. Jännä miten aikuinen akka kaipaa välillä huilia oman äidin ja isän luona! Ja näkee kaikki sukulaisetki

 

Grill Ain00: Menikö oikein? yk jäi nyt vielä puuttumaan.

Hmm.. mikä toi yk on?

 

Mosmos, miksi sinulla on käsitys, että töissäkäyvällä ei ole perhettä saati sukua ja joutuu huoltsikalla jouluaattona kahveja tarjoamaan???!!!! Meillä on ainakin AINA ollut kaikkea ihanaa jouluna tarjolla ja lahjoja saatu ja perhe ja suku ympärillä!
Ei ihme, että masentaa, jos kotona joutuu kaiken aikansa viettämään ilman mitään tekemistä. Sitähän ihan syrjäytyy töissäkäyvistä ihmisistä. Ei mun kavereilla ainakaan ole joka päivä aikaa hengailla puistossa tai biitsillä.. Niillekkin on omat aikansa. Kyllä sieltä töistä joskus pääsee aikaisemmin ja voi mennä rannalle tai mitä huvittaa. Ja eihän sitä parempaa palkkaa alaikäisenä yleensä saa. Itse en ole alaikäisenä ollut kuin kerran töissä (kesäleireillä apuohjaajana). Mun ei ole tarvinnu, kun vanhemmilla on ollut varaa elättää. Nykyään en heidän rahoihin kajoa, vaan haluan maksaa kaiken itse. Siksi niitä koulujakin käydään, että kehittää itseään ja on mahdollisuus tehdä muitakin hommia kuin mitä työkkäristä tarjotaan.
Musta on vastuutonta suunnitelmallisesti elää yhteiskunnan rahoilla!

 

Punnabis arvostan tuollaista yrittelijäisyyttä! Aina kannattaa ajatella, että voin näyttää kuinka pätevä ja työtä pelkäämätön olen ja todennäköisesti se poikii muita hommia. Jokainen työ on mahdollisuus.

 

Eka taas vaan omaa, sain keskusteltua noista labroista hoitajan kanssa, ja voin mennä heti huomenna (menen kuitenkin ylihuomenna, kun omat suunitelmat sotkee)! Oli kaiken maailman kokeita laitettu mulle, se aikaisempi lääkäri jonka luota lähdin itku kurkussa keskenkaiken.. Eikä mulle ollu viitsitty ilmottaa, että oli lähetteet laittanu! Huoh. No hyvä kuitenkin, että testaavat, oli perusverenkuvaa, kilppariarvot, sokerit ja paljon muuta mitä en enään muista ja pissanäytteistä klamydia ja bakteerit.. Sain myös aikaseks soittaa terveystaloon ja kysellä hintaa tolle simppa-analyysille, kelan korvausten jälkeen semmosen 100euroa. Pitää vielä katsoa, mitä lääkäri nyt sanoo tuosta.

Mosmos minä ilmottaudun siksi, joka siitä masennuksen/muiden terveyshäiriöiden takia "pummeja" asiasta mainitsi minusta tuommoinen on ihan pätevä syy työttömyydelle, koska oikeastaanhan sitä ei ole silloin työtön, vaan sairaslomalla... Vaikka sitä ei olisi kirjoitettukaan.

Punnabis tuo dokkari oli mun mielestä tooodella surkea.. Ei kertonut kyllä mielestäni juuri mitään, ja jo naisen roima ylipaino kertoi, että suuhun taitaa rahaa mennä rutkastikin. Tavallisella ruualla ei tuollaisiin painoihin päästä, ja herkuttelu on todella kallista! Paljon,paljon kalliimpaa kuin se terveellinen ruoka, jonka kalleutta tuo nainen siinä neuvolakäynnillä valitteli.. Tässä köyhyys asiassa pitäisi muistaa tuo, että on ihmisestä kiinni miten sitä rahaa käyttää. Voishan hyvätuloinenkin olla köyhä, jos kaiken rahan hassaa järjettömyyksiin

Ja toimeentulotukea ei tarvitse hakea, eikä sitä saa jos muualta (kela) saa tuet. Ja nämä tuet lakkaa, jos saa vaikkapa karenssia, kun vaikkapa kieltäytyy työstä huonon syyn vuoksi tms... Voikai olla paikkakuntakohtaista ? mutta meidän kaupungissa näin.

 

"Itse en ole alaikäisenä ollut kuin kerran töissä (kesäleireillä apuohjaajana). Mun ei ole tarvinnu, kun vanhemmilla on ollut varaa elättää."

Miramei kyllähän sitä vanhemmilla voi olla varaakin elättää, mutta minusta lasta ei tarvitse "elättää", eli toisinsanoen maksaa ajokortteja, lukionkirjoja, kalliita harrastuksia sen jälkeen kun lapsi alkaa irtautumaan vanhemmista (eli yleensä kai yläasteen jälkeen). Ja tällä alaikäsenä tehdyllä työllä saa sitten itse kustantaa opintoja ja autoa / ajokorttia jos niin haluaa, tai sen skootterin ja mopokortin.. Kuitenkin kun opiskeluun saa opintotukea, ja ei kuulu peruselämänehtoihin mitkään riennot tahi autot....

 

Naspula ei ehkä sun mielestä kuulu, mut mun mielestä ehdoton pohjoisessa, missä on lähes mahdoton liikkua välimatkoja ellei autoa ole. Mun mielestä on pieni vaatimus vanhemmilta maksaa ajokortit yms. Toki olen erittäin kiitollinen heille, varsinkin 15000e maksaneesta vaihtarivuodesta ja kaikesta huolenpidosta. Lukiokirjoilla vanhemmat kannustaa opiskeluun ja olisivat muuten sponsoroineet koko opiskeluajan, mikäli olisin asunut kotona. Ei yläasteikäinen ole valmis lentämään pesästä, parempi, kun kotona asuu niin ei ajaudu huonoille teille! Tämän aion suoda myös lapselleni. Haluan antaa lapselleni enemmän kuin perusedellytykset.

 

Punnabis, fiksusti kirjoitettu! Mähän olen siis ihan lääkärin määräämällä sairaslomalla, mulla on diagnoosit vakavasta masennuksesta, vaikeasta paniikkihäiriöstä nuoruuden ajan persoonallisuuden kehityshäiriöstä. Käyn viikoittain psykoterapiassa (jonka maksamme puolison kanssa itse, enkä muutenkaan saa sossulta tukia, koska meillä on asuntosäästötilillä "liikaa rahaa"). Periaatteessa koen hoitavani elämääni ja itseäni hyvin, toisin kuin silloin kun sairastuin. Ja kuten tunnuit ymmärtävän, mun kirjoitukseni pointtihan ei ollut olla tässä työntekoasiassa sen suuremmin puolesta tai vastaan, halusin vaan antaa oman näkökulmani.

Ja Miramei, sori jos ei mun viestistä käynyt ilmi se pieni humoristinen ja ironinen vivahde joka mulla oli sitä kirjoittaessa. Se jouluaatto huoltsikalla -esimerkki oli mun omasta elämästäni, enkä missään nimessä oleta sen olevan normi. Koitin vaan avata sitä, mitä se liika tavoitteellisuus mussa sai aikaan: Mulle jouluaaton palkkalisät tuli tärkeämmiksi kuin se perhe. Samaa asiaa yritin sanoa sillä ajan viettämisellä rantsussa, että onhan se elämästä nauttiminen ja oma vapaa-aika kumminkin tärkeintä. Itseään ei pidä hukata niihin töihin, niin kuin minä tein, ja siksi sairastuin ja jouduin ns. "asteikon toiseen päähän". Nyt mulle tärkeintä onkin löytää se tasapaino, ja vähitellen palata työelämään, ja löytää oma paikkani siellä ja perheen parissa ilman, että kumpikaan, saati oma elämänlaatuni, kärsii. Se sun sanomasi "Ei ihme, että masentaa, jos kotona joutuu kaiken aikansa viettämään ilman mitään tekemistä." tuntui vähän tökeröltä juuri siksi, että mun tapauksessa (ja useimmiten muillakin samassa tilanteessa olevilla syy-seuraussuhde on juuri toisinpäin: Se masennus saa ihmisen jäämään kotiin ja lukkiutumaan. Toki se ruokkii itseään se kotona istuminen, ja siihen kierteeseen on helppo jäädä jumiin. En nyt ole ihan varma, oliko tuo sanomasi "Musta on vastuutonta suunnitelmallisesti elää yhteiskunnan rahoilla!" mulle kenties suunnattu, mutta sanonpahan nyt kumminkin selvennykseksi, että me mieheni kanssa emme elä yhteiskunnan rahoilla, vaan omillamme. Kelalta saan sairaspäivärahaa (joka on vain noin 200 kuussa), minkä koen kaikilla maksamillani veroilla ansainneeni, kuten myös nostamani opintotuet ja tulevat äitiyden tuet. Olen minä aiemmin myös sossussa asioinut, ja koen sen olevani kaikille niille kuuluva oikeus, jotka apua kaipaavat. Suomen yhteiskunta on rakennettu niin, että elämässä saa olla vaikeitakin hetkiä, ja apua saa hakea. Musta se ei ole yhtään vastuutonta. Sanot haluavasi antaa lapsillesi enemmän kuin perusedellytykset, mutta mun mielestä niissä lapsen tarpeissa on miljoona asiaa ennen rahalla ostettavia asioita. Mä haluan tarjota ennen kaikkea rakkautta, aikaa, hyväksyntää ja luottamusta. Munkin mielestä ajokortin maksaminen on pieni vaatiimus, rakastavat ja läsnäolevat vanhemmat sen sijaan ei ole.

Mun tilanteenihan on tietenkin hieman sieltä ääripäästä, enkä nyt mitenkään yritä saada itseäni näkymään hyvässä valossa tai kehua elämäntyyliäni, paskassa jamassahan tässä ollaan Mä olen tosi ylpeä teistä ja teidän vanhemmista, joilla on elämä mennyt siten kuin on halunnut ja on taloudellisesti edullista. Sen mä vaan olen todennut, että nyky-yhteiskunnassa suurempi ongelma taitaa olla se jatkuva suorittaminen ja kiire, kuin liika laiskuus. Meillä täällä suomessa on kuitenkin mielenterveysongelmat, työuupumukset ja aikaiset sairaseläkkeet niin paljon suurempi ongelma kuin esim. eteläisemmässä Euroopassa, ja kyllä minä osittain syyttäisin siitä tätä meidän hieman liiallisuuksiin mennyttä työmoraalia ja yksin pärjäämisen tarvetta. Mun mielestä nyt kun me ollaan täällä lisääntymässä ja lisääntymistä suunnittelemassa on erityisen tärkeää ottaa vastaan kaikki apu ja lepo mitä on tarjolla. Tätä toiveilun ja raskauden ja pienten lasten aikaa on kuitenkin elämässä niin ohimenevän vähän, että kai siitä nauttiminen on sentään listan kärjessä?

Muoks: Ainiin, ikuinenkuumeilija on meidän joulukuussa synnyttävien pinossa, la 1.12. merkitty tuonne, siitä kai sen plussausajankohdan voi suunnilleen laskea maaliskuuksi?

 

En jatka itse enää työ/työttömyys-aiheesta, mutta pakko sen verran kommentoida naspulalle, että ei sitä opinto-tukea ihan noin vain saa, tai ei ainakaan ennen saanut, alle 20(?)-vuotiaana. Jos vanhemmilla on hyvät tulot, on opintotuki tosi pieni, ellei opiskele korkeakoulussa. Itse esimerkiksi en todellakaan olisi saanut lukiokirjoja ostettua opintotuella, en edes käytettyjä.

Minusta nämä keskustelut ovat olleet tosi mielenkiintoisia, enkä itse ainakaan koe mitään mielipiteitä loukkaavina. Kaikilla on kuitenkin erilaiset taustat ja kokemukset, jotka selvästi vaikuttavat mielipiteisiin. =)

Mosmos, itse en ainakaan pidä masennuksen takia työttömänä olevia sosiaalipummeina. Aitoja sosiaalipummeja ovat semmoiset työkykyiset ihmiset, jotka eivät vain viitsi ottaa vastuuta itsestään ja mennä töihin tai kouluttautua (ja en siis tarkoita tällä kotiäitejä). Ja ihan niin kuin joku mainitsikin, niin tuommoinen malli näyttää "periytyvän" vanhemmalta lapselle.

Muoks. (oli tullut lisää tekstiä lukiessani ja kirjoittaessani) oon kanssasi samaa mieltä, että nykyään korostetaan liikaa sitä, että kiireinen elämä olisi tavoiteltavaa. Työnteko on toki tärkeää, ja arvostan sitä kovasti, mutta uskon, että ihmiset voisivat paremmin ja nauttisivat elämästä enemmän, jos kaikilla ei olisi koko ajan niin kova kiire.

Kyyneltenhymy Paljon onnea!:flower:

Maija Onnea plussasta ja tervetuloa odotuspuolelle!:flower:

Grill Pahoittelut uuteen kiertoon putoamisesta!:hug: Muista, että hyvin todennäköisesti tuut seuraavan puolen vuoden aikana plussaamaan, ehkä tästä kierrosta! Vaikka sitä plussaa ei oikeasti jaksaisi millään odottaa, niin kyllä ne ikävät yrityskuukaudet unohtuu heti, kun se plussa sieltä tulee. Nyt koitat vain nauttia elämästä ja tehdä kaikkia kivoja juttuja, sillä plussan jälkeen et välttämättä pysty elämään normaalisti pahoivoinnin ja väsymyksen vuoksi. =)

 

Suomessa on toki kaksi ääripäätä: ne, jotka rehkii liikaa ja ne, jotka eivät ollenkaan! nämä kun saisi tasattua. Mun mielestä on ok, että elät miehesi rahoilla, mutta just tuo suunnitelmallinen yhteiskuntavarojen käyttö on mun mielestä väärin. Toki lapsien, tulevien veronmaksajien kasvatukseen tulee myös yhteiskunnan panostaa. Mutta työnteko on se, mihin lapset pitää kannustaa, muuten tämä yhteiskunta ei pyöri. Ei se raha puusta tipu kelalle tai sossuun! Eikä niitä opintotukiakaan maksettu lukioaikana, kun vanhemmat tienasivat liikaa! Sekin on väärin, niiden täysi-ikäiset lapset eivät saa tukia kenen vanhemmat niitä eniten maksaa.

 

No nyt en kyllä enempää voisi olla eri mieltä kanssasi Miramei, että tukia pitäisi maksaa myös hyvätuloisille. Sehän nimenomaan edistäisi eriarvoisuutta, kun mä ainakin olen tasa-arvon kannattaja ja pidän Suomea hyvinvointivaltiona juuri mahtavan yhteiskunnan tukiverkoston vuoksi. Melkein tekisi mieli kysyä, että mitä sitten sun mielestä mun ja mun tilanteessa olevien tulisi tehdä, jos mun toimintani kerran on väärin. Mulla kumminkin taisi ylittyä se asiallisen nettikeskustelun kynnys. Ketään en tullut kritisoimaan enkä kyllä myöskään kritisoitavaksi, että mä taidan jättää tämän aiheen tähän. Kiitos kumminkin, mielenkiintoinen tää aihe ainakin näyttäis olevan.

Plussatuulia! :heart: