Kakskymppiset yrittäjät 2012

es: Eikös tuo juurikin oireettomuus oo osoittautunut monelle aika hyväks jutuks! ;)

Vaikka itse oonkin ihan varma et täti saapu mun luokse piakkoin, niin siltikin tää täysi oireettomuus myös mulla alkaa nostaa mun toiveita... Eilen olin illan yksin kotona ja masistelin varmaan tunnin sitä, että antaisin kyllä tällä hetkellä melkein mitä vaan, kunhan vaan olisin raskaana.

Pamsku: Oivvoi... :( Mitähän tähän nyt sanois? Tossa vaan nähdään kuinka jotkut ei vaan tajuu, et niitä lapsia ei todellisuudessa helpolla tule... : / Mut varmaan meni tuleva mummi hiljaseks!
 
KAKSKYMPPISET TOIVEILIJAT



SUNNUNTAI 1.4

Nimimerkki.........kp...................ikä.......yk...........toiveissa

Kp 31 ->


ikuinenkuumeilija..kp66/?.............22v.........yk1???.............4.lapsi
JeNski91..........kp58/26-28...........20v........yk7.................1.lapsi
Maija-tyttö.......kp48/28-32............20v..........yk8.................1.lapsi
Nemppis..........kp34/28-34...........20v........yk9................1.lapsi

Kp 21-30


Grill................kp30/26-35............21v........yk6.................1.lapsi
SilverBride.......kp28/27.................20v...........yk1.............1.lapsi
lumihiutale92.....kp26/??...............19v........yk3.................1.lapsi
-es-................kp25/24-30............21v.......yk11.................1.lapsi
Miwwi ............kp25/29-35..........21v........yk2.................1.lapsi
Amalia89..........kp24/46-160........22v.........yk8.................1.lapsi
Hopeakissa......kp22/28-32............23v.........yk5.................1.lapsi

Kp 11->20


Pamsku............kp13/28-52...........21v.........yk5..................1.lapsi
Anlii................kp12/26-73...........22v.........yk7.................1.lapsi

Kp 1-10


KyyneltenHymy..kp6/32..................22v........yk3(yk9).......2.lapsi
Sunflower11.....kp5/24-35..........23v........yk17...............3.lapsi
Naspula..........kp3/30-32................20v........yk15.............1.lapsi
Punnabis.........kp3/29-30...............26v........yk16...............1.lapsi
Marpa.............kp2/25-31.................23v.........yk3...............1.lapsi
Lindu...............kp1/28-30..............22v.........yk2..................1.lapsi
Sachie.............kp??????................20v.........yk1..................1.lapsi

Kp??/tjot


fairytonia......................................20v...........................1.lapsi

Mukana menossa

duulia
minssu
Kiiruna
Pienoinen


Hiljentyneet:

Emppis
-minttu-
angstilapsi
Meimitär
korvapuusti
PisaraSadetta



Plussanneet



2011
mimmiih
hensq
Ippe89
petrra
Laretzki
Nomppeli
Zenpu
Hömelö
Epa-88
Kekkuvekku
Icy
Bubble89
Bela88
Lintsa
Princessa
Sanyo
SeInka
Poikka
Emby^
funny87
Kaarnikka
pampulainen87
Jaanel
minea_
mamiia
Mesikämmen
Vanilja 87
äippä-88
Johanna88

TAMMIKUU
KaisaKaisanen
(Sachie)
nellinu
ttty


HELMIKUU
pikkumyy1
Annie24
neonroze
Miramei

MAALISKUU
Iippari
Jnni
Mosmos
Miitt21

HUHTIKUU



Plussanneiden oma ketju:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2077508-kaksikymppisista-yrittajista-2011-plussanneet-uusi-pino/


Muutospyynnöt listaan:

Punaisella ja lihavoidulla.

Kiitos! :flower:
 
Viimeksi muokattu:
Pahoittelut uuteen kiertoon joutuneille :(

Pamsku itsekin odottelen vähän kauhulla sitä hetkeä ettei vaan enää pysty olemaan hiljaa, vaan antaa kaikkien pahojen fiilisten purkautua. Mut ihan hyvä vaan et sai tää tuleva mummeli vähän ajattelemisen aihetta!

Mulla oli aika karmea työpäivä tuossa eilen, jännä miten sitä kaikki kasaantuukin samalle päivälle; ensimmäinen asiakas oli maha pystyssä - ja haisi ihan röökille. Toinen oli sellainen 40+ nainen yhtäaikaa asiakkaana teini-ikäisen poikansa kanssa ja ilmoitti olevansa raskaana. En oo mikään ikärasisti tässä asiassa, mut tuo nyt tuli vähän puun takaa. Lisäksi raskaana oleva työkaveri jaksaa koko ajan valittaa aivan turhista asioista (tai siis onhan se ihan todella traagista et vanhat vaatteet ei enää mahdu päälle, ja voi voi kun se vauva nyt potkii..) Ja tätä listaa vois vaan jatkaa ja jatkaa, onneks kaikki päivät ja puheenaiheet ei pyöri pelkästään tän asian ympärillä. Voin vaan kuvitella miten kamalaa ois olla töissä jossain neuvolassa ja itse kärsis lapsettomuudesta :O
 
Moikkelis!:)

voihan rähmä, että taas on uuteen kiertoon joutuneita niin paljon...:/
ehkä toi 4 plussaa/kuukausi on joku maaginen raja, mikä ei saa ylittyä?:O nyt leuat pystyyn ja tsemppi päälle!:)

amalia ja pamsku: toi on just niiiiiin ärsyttävää, ku ihmiset jotenki olettaa et lapsia vaan "tulee" ihan yrittämättäkin! tässä on omassakin "lähipiirissä" porukkaa ku ovat hankkineet lapsia jo valmiiks rikkonaiseen parisuhteeseen ja sit sitä sormet ristissä toivotaan et se lapsi pelastaa koko jutun, ja toisin käy.:( se jos joku saa mun veren kiehumaan!

sachie: mä oon ihmetellykin, että mihin porukkaa on kadonnut ku ei oo plussanneissa näkynyt.. todella kurjaa kuulla että sulle on käynyt noin!:'( voin vaan kuvitella miltä toi on voinut tuntua...

sormusgallupiin: mäki voisin vilauttaa noita mun sormuksia näytille!:) teillä oli kyl tosi nättejä sormuksia!!:) mulla on kihlana lapponian lapinkihla (tai joku vastaava) ja heinäkuussa saan sormeeni korupaja titaniasta tilatun filigraanisormuksen!<3 Aijaa.com - 9907819
 
Mullekin voi laittaa jo kp 3/ 29-30, meni päivällä eteenpäin. Perjantaina joutui ottamaan hirmuiset v*tutustumut valmistumisen (=työttömyyden) ja menkkojen takia.

Sachie, toivottovasti sulla on hyvä tukiverkosto ja jos vain kykenet niin anna heille mahdollisuus ottaa taakkaasi. Kuten jo sanottu, ei tuota kykene muut kuvittelemaankaan, mutta toivottavasti et joudu kaikkea käsittelemään yksin. Oletteko miettineet mitään hautajaisia tms? Olen kuullut jonkinlaisten riittien helpottavan toisia.

Ja Pamskun purkaukseen, välillä musta tuntuu kun täälläkin ihmiset vaan ilmaantuu paikalle, ilmoittavat yrityksestään ja hups seuraavalla viikolla ovatkin ihmeellisesti raskaina saa mut ihan raivohulluksi, mutta olen saanut hillittyä ettei ole sitä tarvinnut täällä näyttää vaan on voinut "purkautua" itsekseen kotona. Te olette niin kovin positiivisia, niin tuntuu ettei tänne ole oikein sopinut ihan kamalasti näin realistit (lue: negatiiviset) ajatukset jatkuvasti ku mulla. Mutta kyllä sekin syö ihmistä pitkän ajan kanssa.

Jotkut puhuivat ystävistään, jotka eivät osaa olla onnellisia toisten puolesta. Itselläni ollut samaa tunnetta puolin ja toisin, mutta oletteko miettineet että kyse voi olla että hekin tarvitsevat välillä teidän tukeanne eivätkä pysty tarttumaan silloin teidän onneenne? Ajatus vain.

Ja kihlauksesta pakko sanoa, että on siinäkin oma onnensa, kun kihlaus (=mies/nainen pyytää) tehdään täysin odottamatta omalla tavallaan. Toki aiheesta voikin keskustella monen vuoden seurustelun jälkeen, että ollaanko asiasta samalla linjalla tai mihin ollaan matkalla. Monet täällä ovat kuitenkin melko nuoria (ja malttamattomia?) Mielestäni on ehkä vain hassua, että kovasti ollaan suunnittelemassa lapsia ja tekemässä niitä, mutta yhteiselosta ei olekaan sitten sen tarkempia suunnitelmia/keskusteluja. Tai ehkä olen ymmärtänyt väärin.

Hirmu paljon plussatuulia teille nyt silti kaiken höpinän jälkeenkin! :D Taitaa seuraavat olla jo melkein vuoden 2013 lapsia! :eek:
 
Punnabis itse oon miettiny samaa kuinka nuoria on mukana yrittämässä. Tosin, ehkä olen huono sanomaan, koska itse koen, etten olisi hetkeäkään aikaisemmin ollut valmis tulemaan äidiksi. Täytän kuitenkin lapsen synnyttyä pian 25. Olen aina ajatellut, että haluaisin lapsia 24-26 ikäisenä, kun koulut on käytynä, talous vakaa ja ennen kaikkea vakaa parisuhde! Onhan näitä, jotka menevät 18 vuotiaana naimisiin ja heidän liittonsa kestää paremmin kuin vanhempana naimisiin menneiden.
Nykyään nuorilla on vaan vara valita ja eroaminen on helpppoa ja valitettavan paljon eroperheitä on syntynyt. Minun mielestä lapsi on isompi sitoomus kuin avioliitto. Ero ei tule kysymykseenkään lapsen jälkeen. Meille se on selvää, olemme molemmat ehjistä perheistä ja aina säälineet eroperheiden lapsia jollain tasolla.

Kukin tekee omat valintansa ja niitä on kunnioitettava! Silti jokaisen tahollaan PITÄÄ muistaa kantaa vastuu viimeiseen saakka :)
 
  • Tykkää
Reactions: Punnabis
Hyvä kommentti Miramei. :) Tosiaan tarkennukseksi vielä, jos jäi epäselväksi, että ei ollut tosiaan tarkoitus vähätellä/moittia kenenkään ratkaisuja. Joku ei kuuna päivänä tekisi samoin kuin joku toinen, ja jollekin toiselle taas jokin uusi malli sopii parhaiten. Kristallipallojakaan kun ei jaella marketeilla, niin ei tiedä minkälainen liitto tai perhe-elämä sen onnen sitten lopulta kellekin tuo.

Pointtini ennen kaikkea olikin juuri tuo mitä Miramei jo sanoitkin, että lapsi tosiaan on jo se suurin sitoumus, mutta olin havaitsevani joillakin kaipuuta siihen avioliiton varmuuteen, joka taas nosti itselläni kysymyksen, etteikö varmuutta jo ole? Toisaalta, onhan totta että kaikessa tässä murheessa on kiva haihatella ja miettiä (ihan mitä vaan!) muuta ja suunnitella sitä parisuhdettakin.

Uskotteko muuten arvon leidit jaksavanne sekä hääsuunnittelun että mahdollisen lapsen odotuksen/ lapsen samaan aikaan? Itse olen miettinyt asiaa jonkin verran, koska menin tosiaan viime joulukuussa naimisiin ja tajusin vasta helmikuussa, etten muista juurikaan sykysystä mitään ja stressitila alkoi helpottamaan vasta nyt! Ja meillä oli muka niin pientä ja yksinkertaista! Yksi odottava ystäväni totesikin että "yksi projekti kerrallaan", ja olivat siirtäneet häitään tulevaisuuteen, jo rahankin takia.

Oikeaa ratkaisua ei ole. :) Lähinnä musta on kiva kuulla teidän näkemyksiänne asioihin. Olen täysin koukussa tähän palstaan. :p
 
Moi!
Punnabis: hyviä pointteja!!:) me tosiaan ollaan jo pari vuotta suunniteltu häitä ja aloitettiin sit tää vauvaprojekti hyvissä ajoin ku realistina kuitenkin tiesin, ettei vauvaa vaan voi "tilata" sit häiden jälkeen. Ite oon kuitenkin aina halunnu olla raskaana omissa häissäni, joten oon ihan onneni kukkuloilla ku saan puuhata molempia "projekteja" samaan aikaan!:) parhaimmillaan oon opiskellessa tehny kolmea työtä ja opiskeluja samaan aikaan, joten paineensietokykyä riittää, tosin tällä hetkellä noi mun alkoholisoituneet vanhemmat ja dementoitunut mummi vetää vähän pinnaa kireeks.:/
Just tässä kuulin että tuttu odottaa lasta, ja mietin et millanenkohan parisuhde heillä on ku eivät kauaa kuitenkaan oo seurustellu, ja nyt sit pari kk myöhemmin kuulen, et suhde on vähän vaakalaudalla, mut se lapsi piti sit kuitenkin vaan hankkia! Itse kanssa sillä mentaliteetilla oon liikenteessä, että lapsia hankitaan ehjään perheeseen, mutta tosiaan noiden alkoholistien kanssa ku oon 18 vuotta elänyt ja meillä ollaan joka toinen viikko suurinpiirtein erottu ja ties mitä puukkohippasta leikitty ja poliisit on meillä ollu vakiovieraita, ni olisin kyllä toivonut, että vanhemmat olis ennemmin eronneet... No mutta kai tästä mun sepustuksesta jotain pointteja saa!:)
 
Kiva Punnabis kun vähän selvensit tota ekaa tekstiäsi, sillä mä ainakin ymmärsin sen vähän väärin ja näin ollen näin parhaaksi etten kommentoi mitään, etten vaan loukkaa ketään. MUTTA, totta tuo ikäasia joskin myös se, että kukaan ei voi tulevaisuudesta tietää ja kaikki me olemme erilaisia.

Selvennän nyt kuitenkin (vaikka täällä ei olla "sormilla ketään osoiteltu") tätä omaa kihlaustani, jos sen olen jotenkin saattanut väärään valoon. Eli juu, "kosinta" tuli oikeastaan keskustelun päätteksi ja sehän oli vain sellainen tokaisu. Mieheltäni kun ei oikeastaan voi muuta odottaa. :D Mutta meillä avioliitto on edessä tosiaan vasta korkeintaan 5 vuoden päästä, jos vielä silloinkaan, eli meidän tapauksessa tuo hyvä termi "suhteen varmuus" ei todellakaan ole kiinni avioliitosta. Lapsen yrittämisen aloitus on ollut meidän suhteessa paljon suurempi päätös ja teko, kuin kihlaus.

Ja minun mielestäni lapsen hankintaan tärkein "pohjatyö" on juurikin tuo vakaa suhde, kuten Miramei jo sanoikin. Itse olen myöskin ehjästä perheestä ja en todellakaan ole (sitten joskus) menossa naimisiin, ajatellen kuitenkin samalla "kyllähän aina avioeron saa" tms. Jos suhteeseen kuitenkin tulee joitain ylitsepääsemättömiä ongelmia, en aio siltikään tuomita itseäni epäterveeseen suhteeseen loppu iäkseni vain lapsen/lasten takia. Toki tulen aina taistelemaan viimeiseen pisaraan!

Huh, tulipa taas juttua...

Johanna: Todella kauniit nuo sinun sormukset! =)

Ja Punnabikselle vielä pahoittelut uuteen kiertoon joutumisesta! :(

Mulla mahassa revellyt viimeisen tunnin ajan, en sitten tiedä onko hyvä vai huono juttu, mutta väkisin nostaa toiveita...
 
Täällähän on hyvin saatu keskustelua aikaiseksi :)

"välillä musta tuntuu kun täälläkin ihmiset vaan ilmaantuu paikalle, ilmoittavat yrityksestään ja hups seuraavalla viikolla ovatkin ihmeellisesti raskaina saa mut ihan raivohulluksi, mutta olen saanut hillittyä ettei ole sitä tarvinnut täällä näyttää vaan on voinut "purkautua" itsekseen kotona. Te olette niin kovin positiivisia, niin tuntuu ettei tänne ole oikein sopinut ihan kamalasti näin realistit (lue: negatiiviset) ajatukset jatkuvasti ku mulla."

Tää olin kuin mun kirjoittama. Tosin mä oon kyllä täällä myöskin avautunut ja purkanut tunteitani aika usein ja voin suositella! Kyllä näiden "nopeasti plussaavien" se vaan täytyy ymmärtää et se on ihan luonnollista esim. sunkin valittaa ja "kiukutella" sydämesi kyllyydestä, vaikkapa sit siitä miten epäreilua se on et muut raskautuu jo pelkästä ajatuksesta ja itse ei millään. Kyllä myös mun mielestä täällä on usein hyvinkin positiivinen ilmapiiri ja sen takia sitä aina miettii et kehtaako nyt tulla masentavien ajatustensa kanssa kirjoittelemaan, mut se on kyllä tullut selväksi monta kertaa, et täällä saa ehdottomasti kirjoitella kaikenlaisista fiiliksitä.

"lapsi tosiaan on jo se suurin sitoumus, mutta olin havaitsevani joillakin kaipuuta siihen avioliiton varmuuteen, joka taas nosti itselläni kysymyksen, etteikö varmuutta jo ole?"

Tässä kohtaa kävin kyllä miettimään et ketähän mahdoit tarkoittaa. Tai lähinnä et minkähänlaisen kuvan mä olen itsestäni antanut. Kuitenkin olen niin paljon täällä puhunut halustani mennä kihloihin/naimisiin, mutta en kyllä odota että se muuttaisi meidän suhdetta, sen verran varmalla pohjalla asiat on. Olen samaa mieltä kuin suurin osa (ellei kaikki?) et kyllä se lapsi suurempi sitoumus on. :)

"Uskotteko muuten arvon leidit jaksavanne sekä hääsuunnittelun että mahdollisen lapsen odotuksen/ lapsen samaan aikaan?"

Mä oon aina miettinyt et en kyllä haluis olla raskaana omissa häissäni, ja onhan se varmasti helpompaa niitä järjestääkin jos ei yhtään lapsia vielä ole, mutta tottakaihan tilanteet on muuttunut ja nyt toivoisin et mulla se yksi lapsi edes olisi sit siinä vaiheessa. Nyt on kuitenkin sen verran yritystä takana ja hääpäivästäkin kun on puhetta ollut niin annan tässä kohtaa ihan elämän johdattaa. Vaikka se sit tarkoittas "maha pystyssä" olemista omissa häissään, mikä ei kyllä missään nimessä pahalta kuulosta :)

Niin ja vielä loppuun, Grill sä oot niin raskaana! :popcorn:
 
Itsekkin jos kirjottelisin tuosta, en nyt oikein ymmärtänytkään varmaan asiaa ihan niinkuin on tarkoitettu (saa selventää jos tän mun tekstin jälkeen tuntuu että metsään meni :D )

Meillä miehen kans alko suhde ihan "vahingossa", huomattiin vaa yhtäkkiä (n. vko tapaamisesta) että tässähän taidetaan seurustella! Viihdyttiin automaattisesti tosi paljon yhdessä heti ensitapaamisen jälkeen, ja pian "asuin" miehen luona ja etsittiin oma asunto.. Miehellä nyt siis ikää 34 ja minulla se 20.. Keskusteltiin jo ikäeron takia alunalkaen melkein kaikki läpi, parin kuukauden seurustelun jälkeen oli molempien elämänhaaveet, toiveet ja suunitelmat käyty läpi noin miten mahdollista, ja tähänasti kaikki on sujunut :) ja itse olen aina ajatellut haluavani nuorena lapsia (voisko johtua "aikaisesta kypsymisestä", jos näin voi sanoa, kuukautiset minulla alkaneet 8 vuotiaana?) ja tein sen selväksi heti alussa, ja mieheni taas sanoi ettei ennen kolmeakymmentä ollut ajatellutkaan, vasta minun tapaamisen aikoihin alkanut kaipuu omasta perheestä.. Meillä kihlat tuli just keskustelun yhteydessä, keskusteltiin suhteestamme ja siitä että haluamme osoittaa myös muille että ollaan tosissaan. Ikäeron takia sitä monet epäilivät, että mitähän tästä tulee, miestä on koeteltu kyllä monelta suunnalta, saanut kestää paljon halveksuntaa tuttavapiiristä jne.... Naimisiin menon kanssa ei olla kiirehditty, ja tälle kesälle suunitellut häätkin siirrettiin ihan oman jaksamiseni takia ja lapsihaaveet tuli kuvioihin tosiaan n. 2v sitten, ja "monien ennakkoluuloisten harmiksi" ei ollut hetken mielihalu "kaverin vauvan takia" tms. (kaveripiirissäni ei ole ollut edes vauvoja tuohon aikaan, no pikkuveli syntyi kyllä.)

Koetaan, että vaikka minä olen näin nuori, että ollaan molemmat "henkisesti samalla tasolla", tullaan toinen toisiaan vastaan :) En voisi kuvitellakkaan eroavani, vaikka itse olen eroperheestä enkä ajattele eroa maailmanloppuna (niin tulevan lapsen, kuin itsenikään osalta). Rakkaus on niin syvää jo tässävaiheessa, että kestäisin varmasti kaiken muun paitsi perheväkivaltaa, ja siitä ei ole pelkoa muutenkin alkoholittomassa ja rauhallisessa elämässämme :)

Tästä taisi tulla kyllä joku kertomus nyt.. Mutta jokatapauksessa minusta iällä ei ole sen kummempaa merkitystä siihen, kuinka suhde voi kestää tai onnistua vaan ne lähtökohdat ja "henkinen ikä" :) Hienona esimerkkinä mieheni sisko (30 v) ja hänen miehensä, jotka viimevuonna tähän aikaan olivat eroamassa jatkuvan riitelyn takia, kun eivät kestä toistensa kotkotuksia, viimekesänä kauhea jupakka kun mies pistänyt asunnon palasiksi ja tämä nainen semmoinen "masennun jos en pääse ku kerran vuodessa ulkomaille" tyyppinen, menevä ja hyvin vähän kotona viihtyvä, "hankkiutui" raskaaksi koska alkoi olla jo niin "vanha"... asuvat edelleen pienessä opiskelija-asunnossa, ja jäi naisella koulu kesken, joka vkloppu nytkin ovat menossa jossain (tuntuu, ettei edes ymmärrä mitä lapsen saaminen tarkoittaa, että ei lasta voi mummolaan heti syntymän jälkeen viedä ja itse lähteä kiertämään eurooppaa! Saati raahata vauvaa mukana...)

Elämän arvot pitäisi olla kohillaan, ja vankka ja varma parisuhde (vaikkei niin pitkä olisikaan). Elämäntilanteesta (työ ym) en kyllä vois ketään moittia, itse ollaan tällähetkellä molemmat työttömiä, mutta yrityksen alkaessa ja pitkästi sen aikana vielä molemmat töissä... Eikä aiota yrittämistä keskeyttää sen vuoksi, etenkin kun nyt näyttää asiat menevän vaikeimman kautta.
 
tulipahan hirveä romaani. :ashamed: Ja joo, juurikin näin että lapsi on suurempi sitoumus kuin avioliitto, avioliitto ei sinänsä merkitse minulle niin paljoa, lähinnä sitä että osoitettaan muille ihmisille ja yhteiskunnalle että me olemme ihan oikeasti perhe (vaikka sit kahdestaan, jos ei lasta/lapsia kuulu..) Tottakai myös sen takia, että oikeasti haluan sitoutua mieheeni ja hänen kanssa elämiseen, mutta koen myös että sen voisi tehdä ilman avioliittopakkoakin. :) Mutta miksemme menisi naimisiin, kun aikomus on muutenkin sitoutua toisiimme..
 
Johanna : Todella kauniit sormukset =)

Naspula Rakkaus ei katso ikää :heart:

Itse olin 16v kun menin mieheni kanssa kihloihin,17v kun muutettiin saman katon alle. 18v kun alettiin yrittää vauvaa 19v kun mentiin naimisiin ja nyt on ikää 22 kaikki on työ,ihana koti, ainoastaa oma pienokainen puuttuu :( Ehkäsy jätetty jo vuonna 2008. Niinku moni kysyy että millon me tehdään lapsia, välillä tekis mieli rääkästä ettei niitä noin vaan tehä!!!
 
Kotoahan nuo ajatukset monesti lähtee. Koska molemmat olemme keskivertoa varakkaimmista perheistä, ei tulisi mieleenkään muuttaa elämäntapoja "huonompaan suuntaan" kun on tottunut. Opiskeluaikakin tehty hullunlailla töitä ja mies valmistui neljän vuoden tutkinnosta kahteen vuoteen. Isäkin aina tapasi sanoa (kun asuimme vielä kotona) että "hankkikaa vain sen verran lapsia kun teillä on varaa elättää" tällä tarkoitti, että on myös varaa ostella kelkkoja ja mopoja ja maksella vaihto-oppilasvuosia. Minusta se on hyvä neuvo. Minusta on pöyristyttävää, että aikuiset ihmiset miettivät koska on tilipäivä ja voi käydä kaupassa! En halua elää niin. Haluan nauttia elämästä, puolisostani ja lapsistani.
Ja edelleenkään en kritisoi ketään, kukin taplaa tyylillään! :)
 
Ja naimisiinmenosta meille se on ainoastaan lainsäädännöllinen seikka ja tietysti syy juhlia meitä lähimmäisten kanssa <3 Helpompi, jos sattuu jotain ikävää niin ei tarvi ainakaan suvun kanssa alkaa omaisuudesta tappeleen.
 
samaa mieltä lapsien "teosta", Lindu...

Itse oon monesti ajatellut, että olen "etuoikeutettu" kun olen näinkin hyvässä tilanteessa, hyvä ja tasapainoinen suhde ja nuoruus elettynä, äiti antanut minulle hienon mahdollisuuden nähdä elämää lasten kanssa, kaksi ihanaa pikkusisarta, joiden avulla olen tutustunut pikkulasten elämään hyvine ja huonoine hetkineen :) ja vaikka välillä on vaikea sulatella asioita, olen tyytyväinen omaan elämääni ja se auttaa jaksamaan vaikeina aikoina :heart:

Kai tämä vuodattelu johtuu alkukierron oikuista, suokaa anteeksi! Nyt olen hissukseen hetken :p
 
Pöyristyttävä on hieman kummallinen sana kuitenkin Miramei, jos et tahdo kritisoida ketään.. :) saattaa kuitenkin särähtää jonkun korvaan pahastikkin. kaikki kun eivät edes voi olla varakkaampia vaikka tekisivät työtä tms.. Toki pitäisi menot suhteuttaa tuloihin, kuten me olemme tehneet, ei tarvitse kituutella sitten loppuaikaa että millon rahaa tulee, joskus vain elämäntilanne ja yllättävät menot pakottaa siihen että on vain pakko odotella että se raha tulee, kun kaikki on ihan oikeasti mennyt. Monta kertaa ollut itsellä näin, jos on tullut yllätys-kuluja ja maksuja. Lähinnä näin on käynyt työttömyysaikana, kun säästöt jo huvenneet elämiseen..

Muoks. pitää vielä lisätä, että ei meillä kyllä tosin ole koskaan "tiukkaa" ollut, että ei ole tarvinut syömättä olla tms. :) järki myös rahankäytössä niin hyvä tulee
 
Viimeksi muokattu:
Naspula, eihän se menestys ilman kovaa työtä ja kunnianhimoa tule! Se vaatii uhrauksia ja aikaa :) ja kyllä jokaisella on Suomessa mahdollisuus opiskella ja perustaa vaikkapa yritys! Se vaatii rohkeutta ja suunnitelmallisuutta. Minä ainakin jo lukiossa mietin mihin aineisiin kannattaa panostaa, jotta pääsee oikeaan kouluun ja saa koulutuksen missä on mahdollisuus tienata hyvin.
 
Niin, mutta eihän kukaan voi olettaa että esimerkiksi silloin opiskellessa tai yrittäjyyden alussa ei olisi tiukkaa, vaikka kuinka painaisi töitä? Monesti vaikkapa opiskellessa ei satu sellaista hyväpalkkaista työtä, jota mahdollisuus tehdä opintojen rinnalla, vaan on otettava huonommin palkattua työtä, jonka vuorot sopivat muuhun elämään tms.

Ja työttömyys, se ei ole aina itsestään kiinni, vaikka olisi alansa huippu!

Mielestäni taas onnellinen voi olla, vaikkei kylve rahassa, oma aika sekä aika mieheni ja ystävien kanssa on ainakin itselleni tärkeämpää kuin se että opiskelen ja teen töitä kovasti samaan aikaan, että ainoastaan nukkumiselle jää aikaa sen jälkeen? Ei kaikkien tarvitse olla menestyjiä, eikä maailma pyörisikään niin! Ei tehtaan pomot juhlisi, jos kaikki muutkin olisi pomoja, kukaan ei olisi se "perus duunari" joka pyörittää firmaa ja samalla elättää itsensä ja perheensä sillä pienemmällä palkalla ja elää silti hyvää elämää..

itselläkin kuitenkin suunitelmissa yrittäjyys ja itsensä elättäminen sitä kautta, mutta koskaan en ole ajatellut tavoittelevani luksus elämää, vain "ihan tavallista" :) Toivon tietenkin ja olen valmis tekemään töitä menestyksen eteen, minusta se ei vain sovi kaikille eikä ole tärkeintä, ja ei siksi ole "pöyristyttävää".

Sosiaalipummit/työnvieroksujat erikseen, jotka eivät edes halua töitä vaan pakenevat sitä aina jollain syyllä (tunnen tällaisia), ja silti valittavat rahan vähyyttä ovat ihan oma lukunsa! :) Itse en koe että olisin tällainen, vaikka elän nyt tuilla, olen nuoreen ikääni nähden ollut kuitenkin jo paljon työelämässä ja kunnon työsuhteissa (3 vuotta) Silti ketään ei pitäisi tuomita (enkä väitä että juuri sinä niin tekisit, mutta joku voisi asian niin käsittää; itsestäni tuntuu että vain toivoisit kaikille menestystä? :) sano jos olen väärässä.), ja asioita pitää ajatella monelta kannalta jotta voi ymmärtää toisten valintoja..

En usko että elämäni tulisi olemaan huonoa ja onnetonta, vaikken koskaan sitten menestyisikään uralla :)
 
Amalia: Kiitos nyt, mutta testi oli eri mieltä... :(

Ja tuohon varakkuus aiheesen en enempää lähde kommentoimaan, mutta ottakaahan myös huomioon, että jotkut oikeasti haluavat tehdä esim. siivoustyötä tai olla vaikka ravintola-alalla ja näihin opiskelevat, mutta fakta on se, että (mm.) näillä aloilla palkkaus on melko huonoa. Ja vaikka olisi yrittäjä ja menestyisi, ei se tarkoita sitä, että yritys menestyisi niin hyvin että voisi "kieriä rahoissa".
 
grill, niinpä. Suomen verojärjestelmä kyllä pitää huolen siitä, että kovin helposti kukaan ei "kieri rahassa". Tarkoitan sitä, että lapsen elättäminen vaatii rahaa ja töistä sitä saa. Mun mielestä ei ole elämisen arvoista elämää jos jokaisen pennin joutuu laskemaan. En tarkoita sitä, että pitäisi olla joku porho vaan että on perustulot vähintään. Eli vähintään yksi ammattitutkinto ja työpaikka. Mielellään molemmilla.
 

Yhteistyössä