Alkoi jo pikkuisen tuntumaan siltä, että minun kirjoitukset käsitettiin väärin, mutta amalia ja sunflower taisi sitten olla samalla aallonpituudella, ainakin noin suurinpiirtein
että toivottavasti ei kukaan nyt kuvitellut mitään mitä en tarkoittanut, eikä ota nokkiinsa omasta mielipiteestäni, mutta kyllähän menestys-sanan käyttö antaa ymmärtää muuta kuin pelkkä perusduunarin työtä..?
että mielestäni onnellinen voi olla, vaikka työn ja rahan puolesta menisikin huonommin kuin muilla..
Miramein tuumaukseen
"Työttömän työ on kehittää itseään vaikkapa kouluttamalla ja hakea aktiivisesti työtä, myös hanttihommia. Aina on jotain työtä tarjolla." voisin vain tuumata, että tiedän mielestäni enemmän. Olen ottanut ja tarttunut itse jokaikiseen mahdollisuuteen työllistää itseni ja käynyt kursseja sun muuta, mutta jos tulevaisuuden suunitelmat ovat perheen perustamisessa ja yrittäjyydessä, ei kolmen vuoden opiskelu alalle, joka ei liity millään tavalla unelmiini ei ole mielestäni järkevää, ja luultavasti en jaksaisi sellaista näiden lapsettomuus-tunteiden sekamelskassa, jollei ole motivaatiota, vaan koulutus jäisi kesken! Ja opiskeluaikakaan ei ole todellakaan mitään edullista, opintotuki on pienempi kuin työttömyystuki, ja vaikka työtä tekisi sen joutuisi tehdä opintojen lomassa ja silloin sitä (mielestäni rahaa tärkeämpää) aikaa ei jäisi muuhun! (muuten, unelmien alalleni, jolle suunittelen yritystä, ei ole koulutusta saatavilla, vain pieniä kursseja joille pyrin osallistumaan rahasta riippuen, nekin kun maksaa. Työttömänä ei voi noin vain maksaa 400e kurssimaksuja, vaikka säästäisi, sillä eläminen on kallista).
Ja hei! Miksen voi lähteä opiskelemaan, kun lapsi/lapset siinä iässä (esim. 3 v) että on hoidossa, sitten käy koulua yms.. Kyllä sitä lapsuutta on lapsella siinäkin vaiheessa jäljellä, eikä tuohon ikään mennessä niitä kalliita harrastuksia, mopokortteja yms. muutoinkaan olla vielä hankkimassa! Jos ajatellaan että vuoden sisällä tulisin raskaaksi (hope so :heart: ), tai lapsi syntyisi vaikka 2 vuoden päästä tästä hetkestä..
Olisin 25 vuotias, kun lapsi täyttäisi 3. siinä olisi kyllä minun mielestä ihan tarpeeksi aikaa saavuttaa "menestystä", ja vaikka lapsi 10 vuoden ikäisenä tahtoisi aloittaa kalliin harrastuksen tai muuta (harrastaa voi edullisemminkin, muuten), minulla olisi aikaa 7 vuotta "tienata"..
Se, että minä olisin valmiiksi upeassa työsuhteessa josta saan reilun palkan, ei tarkoita sitä että sama tilanne on minulla, työlläni tai yhteiskunnalla sitten sen 10-12 vuoden päästä. Elämää ei voi, eikä kannata suunitella liikaa (tietenkin sopivasti) etukäteen, koska tilanteet ja elämä muuttuu väistämättä jokaisen meidän kohdalla. Koskaan ei voi tietää, joudunko vaikka tapaturmaan ja lapseni jää äidittömäksi tai muuta. Mielestäni pitää voida luottaa elämään ja heittäytyä sen vietäväksi, tietysti pelastusliivit ja snorkkelit kannattaa mukaan pakata
Mutta tyrskyjä tuskin kukaan voi välttää, ja mielestäni mitä kovemmin niitä vastaan taistelee, sen kovemmin kolahtaa kun joutuu hyväksymään että kaikki ei mene niinkuin suunniteltiin...
Itse pyrin tästä eteenpäin keskittymään vain siihen vauvan yrittämiseen, joten olen sanottavani sanonut ja toivon ettei minun tarvitse enään vastata, mielestäni jo hieman loukkaavaksikin äityneisiin kommentteihin työttömyydestä (vaikkei ne olisi loukkaukseksi tarkoitettukaan)
Jaksamisia
kaikille, kaikkien asioiden suhteen! :heart:
Ja muistetaan jonkun mieheni lempinäyttelijän sanat; Mielipide on kuin p*rsereikä. Se on kaikilla.
Sen verran tekemistäni töistä vielä, että ovat mielestäni olleet juurikin tuota "hanttihommaa"
siivousta, eri firmoissa, työtä jossa hyppäsin kaupungin laidalta toiselle polkupyörällä -25 asteen pakkasessa, puoli tuntia täällä, reipas tunti tuolla, ja palkkaa jäi käteen alle 700euroa.. Ottaisin tuotakin työtä heti vastaan, mutta vaatimukset ajokorttiin nousseet (koska nykyään pitää kuljettaa jo välineetkin sinne työkohteeseen), ja siihen minulla ei ole varaa juuri nyt... Muutoin olen tehnyt leipurin työtä (aamulla klo 3 töihin) ja siitä jäi käteen noin saman verran, ja hoitotyötä, tietenkin roimasti pienemmällä palkalla kun nimikkeenä oli "osastoapulainen", ja silti tein enemmän kuin lähihoitaja nimikkeellä olevat, kun he joutuivat käyttämään puolet työajastaan kirjaamiseen, mitä minä en saanut epäpätevyyteni vuoksi tehdä --> tein siis silläaikaa siivousta ja kuivitusta vanhuksille....
Mutta työtä ei ole enään löytynyt kovista yrityksistä huolimatta, ja jatkuva haku päällä onkin.. pienellä paikkakunnalla kuitenkin kun asutaan, eikä muutto isompaan tule kysymykseenkään oman hyvinvoinnin vuoksi.