Kakskymppiset yrittäjät 2012
- Viestiketjun aloittaja Grill
- Ensimmäinen viesti
Sunflower11
Mähän taidan olla ihan pohjasakkaa kun oon opiskellut ja sitten jäin äitiyslomalle kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Että kotihoidontuella tässä itse vaan ollaan..
Mulla ei ole ammattia saati työpaikkaa (tai no "töissähän" mä olen nyt
).
Ettei me rahassa kylvetä, miehen tulot on ok.
Ja kyllä, joskus on joutunut laskemaan jokaisen pennin varsinkin kun mies oli pidempään sairaslomalla.
En mä silti koe että oltais jotenkin paskemmat vanhemmat, ruokaa on aina ja vaatteita, leluja..
Toki itsehän oon tämmöiseen elämään oppinut, äitini oli 5 lapsen yksinhuoltaja ja kotona silloin kun nuoremmat oli pieniä.
Mulla ei ole ammattia saati työpaikkaa (tai no "töissähän" mä olen nyt
).Ettei me rahassa kylvetä, miehen tulot on ok.
Ja kyllä, joskus on joutunut laskemaan jokaisen pennin varsinkin kun mies oli pidempään sairaslomalla.
En mä silti koe että oltais jotenkin paskemmat vanhemmat, ruokaa on aina ja vaatteita, leluja..
Toki itsehän oon tämmöiseen elämään oppinut, äitini oli 5 lapsen yksinhuoltaja ja kotona silloin kun nuoremmat oli pieniä.
Ihan hyvä neuvo tuo et "älä hanki enempää lapsia kuin mihin sulla on varaa" eli et ei itsekkäistä syistä ("voi kun ne vauvat on vaan niiin söpöjä) perusta suurperhettä, jos on vaikka tilanne et jo ilman lapsiakin tekee tiukkaa.
Mutta tuota et elämä ei oo elämisen arvoista, jos joutuu laskemaan päiviä palkkapäivään ja kaupassa vähän katsoo et mitä sinne koriin heittää, niin en kyllä allekirjoita.
Mä oon itse perheestä, jossa on viisi lasta, isä on "perusduunari" ja äiti olin hyvin pitkälti joko kotona tai opiskeli. Oon miettinyt tätä asiaa monesti, et oisinko ollut onnellisempi jos meitä lapsia ois ollut vähemmän ja vastaavasti olisin saanut enemmän asioita mitä monet muut kaverit sai. Mä sain esim. kännykän "vasta" 9-luokalla, vaikka monilla niitä alkoi meidän nuoruudessa olla jo ala-asteella, mä olin yksi niitä harvoja joilla ei ollut teininä skootteria ja en oo koskaan matkustellut mihinkään Ruotsia kauemmas. Mut silti väitän et oon elänyt oikein ihanan lapsuuden/nuoruuden ja oon iloinen et mulla on neljä sisarusta. Sen sijaan meillä mies on "ainut lapsi", lainausmerkeissä siksi koska on hänellä on kyllä kaksi isoveljeä, mutta niin isolla ikäerolla että nämä asuivat jo muualla kun mieheni oli nuori. Mies vietti hyvin paljon aikaa lapsuudessaan yksin ja onkin siitä puhunut et olisi ehdottomasti aina halunnut olla isommasta perheestä (tai tässä tapauksessa että ikäerot olisivat olleet pienemmät).
Nyt sitä sit on itse siinä tilanteessa, että näillä näkymin (ainakin) neljästä lapsesta haaveillaan. Tilanteethan muuttuu, mutta nyt tuntuu tältä. Ja miehen kanssa ei kummallakaan ole minkäänlaista halua/mielenkiintoa lähteä pelkän rahanperässä opiskelemaan uusia ammatteja, nautitaan näistä nykyisistä vaikka palkka ei todellakaan päätä huimaa. Ja kyllä, sitä palkkapäivää on jo nytkin odoteltu tässä sellaiset..pari viikkoa! Mut ne onkin sit niitä omia valintoja et miten "leveästi" elää elämäänsä. Sit jos lapsia toivottavasti joskus siunaantuu, niin luonnollisesti omia menoja karsitaan.
Mut siis pointtina se, minkä elämä on mulle opettanut omasta lapsuudesta, että niin pitkään kun vaan tunnen onnistuneeni äitinä, tiedän tarjonneeni lapsilleni hyvän kodin ja rakkautta, niin en aio tuntea huonoa omatuntoa siitä jos tulevaisuudessa naapurin lapsella onkin jotain ah niin hienoa, mitä omilla lapsilla ei ole, tai jos joutuu kaupassa vähän vertailemaan niiden jauhelihapakettien hintoja.
Huh, tulipa selitys..!
Mutta tuota et elämä ei oo elämisen arvoista, jos joutuu laskemaan päiviä palkkapäivään ja kaupassa vähän katsoo et mitä sinne koriin heittää, niin en kyllä allekirjoita.
Mä oon itse perheestä, jossa on viisi lasta, isä on "perusduunari" ja äiti olin hyvin pitkälti joko kotona tai opiskeli. Oon miettinyt tätä asiaa monesti, et oisinko ollut onnellisempi jos meitä lapsia ois ollut vähemmän ja vastaavasti olisin saanut enemmän asioita mitä monet muut kaverit sai. Mä sain esim. kännykän "vasta" 9-luokalla, vaikka monilla niitä alkoi meidän nuoruudessa olla jo ala-asteella, mä olin yksi niitä harvoja joilla ei ollut teininä skootteria ja en oo koskaan matkustellut mihinkään Ruotsia kauemmas. Mut silti väitän et oon elänyt oikein ihanan lapsuuden/nuoruuden ja oon iloinen et mulla on neljä sisarusta. Sen sijaan meillä mies on "ainut lapsi", lainausmerkeissä siksi koska on hänellä on kyllä kaksi isoveljeä, mutta niin isolla ikäerolla että nämä asuivat jo muualla kun mieheni oli nuori. Mies vietti hyvin paljon aikaa lapsuudessaan yksin ja onkin siitä puhunut et olisi ehdottomasti aina halunnut olla isommasta perheestä (tai tässä tapauksessa että ikäerot olisivat olleet pienemmät).
Nyt sitä sit on itse siinä tilanteessa, että näillä näkymin (ainakin) neljästä lapsesta haaveillaan. Tilanteethan muuttuu, mutta nyt tuntuu tältä. Ja miehen kanssa ei kummallakaan ole minkäänlaista halua/mielenkiintoa lähteä pelkän rahanperässä opiskelemaan uusia ammatteja, nautitaan näistä nykyisistä vaikka palkka ei todellakaan päätä huimaa. Ja kyllä, sitä palkkapäivää on jo nytkin odoteltu tässä sellaiset..pari viikkoa! Mut ne onkin sit niitä omia valintoja et miten "leveästi" elää elämäänsä. Sit jos lapsia toivottavasti joskus siunaantuu, niin luonnollisesti omia menoja karsitaan.
Mut siis pointtina se, minkä elämä on mulle opettanut omasta lapsuudesta, että niin pitkään kun vaan tunnen onnistuneeni äitinä, tiedän tarjonneeni lapsilleni hyvän kodin ja rakkautta, niin en aio tuntea huonoa omatuntoa siitä jos tulevaisuudessa naapurin lapsella onkin jotain ah niin hienoa, mitä omilla lapsilla ei ole, tai jos joutuu kaupassa vähän vertailemaan niiden jauhelihapakettien hintoja.
Huh, tulipa selitys..!
Viimeksi muokattu:
Sunflower: No mun mielestä et ainakaan oo "pohjasakkaa". Mikäs siinä jos tulette tuolla systeemillä toimeen, hyvä vaan! Kaverini äitiysloma päättyy kesäkuussa, hän jää kuitenkin muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle (onko oikee termi? ) jotta poika olisi edes reilun vuoden ikäinen kun joutuu hoitoo. Mutta kaverini olisi kauemminkin kotona, jos vaan miehen palkka riittäisi elättämään heidät.
Amalia: Hyvää tekstiä!
Kommentoinpa nyt vielä vähän, vaikka mun piti pitää nokkani tästä erossa... Vielä tuosta opiskelusta. Minähän aloitin amk:n juurikin siksi, että olin sairaslomalla (kyvytön tekemään kokin hommia) pitkän aikaa ja en nähnyt muuta vaihtoehtoa. Syinä oli myös se, että tradenomina saisin todennäköisesti parempi palkkaisen työn kuin ravintola-alalla ja myös se, että saisin näitä molempia koulutuksiani ehkä vielä yhdistettyä (oma yritys tms.).
Mutta kappas vain, kun en omista "lukupäätä" ei tuosta koulusta ole mitään tullutkaan vaikka olen niin kovasti yrittänyt ja töitä sen eteen tehnyt kuin vain voin! En ole voinut tehdä töitä opiskelun ohessa, koska silloin en olisi saanut koulua edistymään tämänkään vertaa eli mies on minua melko kirjaimellisesti elättänyt koko ajan. Se on tuottanut minulle nyt kahden vuoden aikana erittäin huonon omantunnon, koska joudumme juurkin minun takia karsimaan menoja. Kesäisin olemme pystyneet elämään "leveämmin" koska myös minulla on ollut kokopäivätyö.
Eli näistä syistä olen päättänyt pitää tähän väliin välivuoden ja katsella josko saisin hyvän, kiinnostavan ja mukavan työn ilman tuota korkeaa koulutusta. En haluaisi ajatella, että olen epäonnistunut ja luovuttaja, mutta väkisin minulle vain sellainen olo tulee.
Mikäs siinä jos tulette tuolla systeemillä toimeen, hyvä vaan! Kaverini äitiysloma päättyy kesäkuussa, hän jää kuitenkin muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle (onko oikee termi? ) jotta poika olisi edes reilun vuoden ikäinen kun joutuu hoitoo. Mutta kaverini olisi kauemminkin kotona, jos vaan miehen palkka riittäisi elättämään heidät.Amalia: Hyvää tekstiä!
Kommentoinpa nyt vielä vähän, vaikka mun piti pitää nokkani tästä erossa...
Vielä tuosta opiskelusta. Minähän aloitin amk:n juurikin siksi, että olin sairaslomalla (kyvytön tekemään kokin hommia) pitkän aikaa ja en nähnyt muuta vaihtoehtoa. Syinä oli myös se, että tradenomina saisin todennäköisesti parempi palkkaisen työn kuin ravintola-alalla ja myös se, että saisin näitä molempia koulutuksiani ehkä vielä yhdistettyä (oma yritys tms.). Mutta kappas vain, kun en omista "lukupäätä" ei tuosta koulusta ole mitään tullutkaan vaikka olen niin kovasti yrittänyt ja töitä sen eteen tehnyt kuin vain voin! En ole voinut tehdä töitä opiskelun ohessa, koska silloin en olisi saanut koulua edistymään tämänkään vertaa eli mies on minua melko kirjaimellisesti elättänyt koko ajan. Se on tuottanut minulle nyt kahden vuoden aikana erittäin huonon omantunnon, koska joudumme juurkin minun takia karsimaan menoja. Kesäisin olemme pystyneet elämään "leveämmin" koska myös minulla on ollut kokopäivätyö.
Eli näistä syistä olen päättänyt pitää tähän väliin välivuoden ja katsella josko saisin hyvän, kiinnostavan ja mukavan työn ilman tuota korkeaa koulutusta. En haluaisi ajatella, että olen epäonnistunut ja luovuttaja, mutta väkisin minulle vain sellainen olo tulee.
Alkoi jo pikkuisen tuntumaan siltä, että minun kirjoitukset käsitettiin väärin, mutta amalia ja sunflower taisi sitten olla samalla aallonpituudella, ainakin noin suurinpiirtein että toivottavasti ei kukaan nyt kuvitellut mitään mitä en tarkoittanut, eikä ota nokkiinsa omasta mielipiteestäni, mutta kyllähän menestys-sanan käyttö antaa ymmärtää muuta kuin pelkkä perusduunarin työtä..?
että mielestäni onnellinen voi olla, vaikka työn ja rahan puolesta menisikin huonommin kuin muilla..
Miramein tuumaukseen "Työttömän työ on kehittää itseään vaikkapa kouluttamalla ja hakea aktiivisesti työtä, myös hanttihommia. Aina on jotain työtä tarjolla." voisin vain tuumata, että tiedän mielestäni enemmän. Olen ottanut ja tarttunut itse jokaikiseen mahdollisuuteen työllistää itseni ja käynyt kursseja sun muuta, mutta jos tulevaisuuden suunitelmat ovat perheen perustamisessa ja yrittäjyydessä, ei kolmen vuoden opiskelu alalle, joka ei liity millään tavalla unelmiini ei ole mielestäni järkevää, ja luultavasti en jaksaisi sellaista näiden lapsettomuus-tunteiden sekamelskassa, jollei ole motivaatiota, vaan koulutus jäisi kesken! Ja opiskeluaikakaan ei ole todellakaan mitään edullista, opintotuki on pienempi kuin työttömyystuki, ja vaikka työtä tekisi sen joutuisi tehdä opintojen lomassa ja silloin sitä (mielestäni rahaa tärkeämpää) aikaa ei jäisi muuhun! (muuten, unelmien alalleni, jolle suunittelen yritystä, ei ole koulutusta saatavilla, vain pieniä kursseja joille pyrin osallistumaan rahasta riippuen, nekin kun maksaa. Työttömänä ei voi noin vain maksaa 400e kurssimaksuja, vaikka säästäisi, sillä eläminen on kallista).
Ja hei! Miksen voi lähteä opiskelemaan, kun lapsi/lapset siinä iässä (esim. 3 v) että on hoidossa, sitten käy koulua yms.. Kyllä sitä lapsuutta on lapsella siinäkin vaiheessa jäljellä, eikä tuohon ikään mennessä niitä kalliita harrastuksia, mopokortteja yms. muutoinkaan olla vielä hankkimassa! Jos ajatellaan että vuoden sisällä tulisin raskaaksi (hope so :heart: ), tai lapsi syntyisi vaikka 2 vuoden päästä tästä hetkestä.. Olisin 25 vuotias, kun lapsi täyttäisi 3. siinä olisi kyllä minun mielestä ihan tarpeeksi aikaa saavuttaa "menestystä", ja vaikka lapsi 10 vuoden ikäisenä tahtoisi aloittaa kalliin harrastuksen tai muuta (harrastaa voi edullisemminkin, muuten), minulla olisi aikaa 7 vuotta "tienata"..
Se, että minä olisin valmiiksi upeassa työsuhteessa josta saan reilun palkan, ei tarkoita sitä että sama tilanne on minulla, työlläni tai yhteiskunnalla sitten sen 10-12 vuoden päästä. Elämää ei voi, eikä kannata suunitella liikaa (tietenkin sopivasti) etukäteen, koska tilanteet ja elämä muuttuu väistämättä jokaisen meidän kohdalla. Koskaan ei voi tietää, joudunko vaikka tapaturmaan ja lapseni jää äidittömäksi tai muuta. Mielestäni pitää voida luottaa elämään ja heittäytyä sen vietäväksi, tietysti pelastusliivit ja snorkkelit kannattaa mukaan pakata
Mutta tyrskyjä tuskin kukaan voi välttää, ja mielestäni mitä kovemmin niitä vastaan taistelee, sen kovemmin kolahtaa kun joutuu hyväksymään että kaikki ei mene niinkuin suunniteltiin...
Itse pyrin tästä eteenpäin keskittymään vain siihen vauvan yrittämiseen, joten olen sanottavani sanonut ja toivon ettei minun tarvitse enään vastata, mielestäni jo hieman loukkaavaksikin äityneisiin kommentteihin työttömyydestä (vaikkei ne olisi loukkaukseksi tarkoitettukaan)
Jaksamisia kaikille, kaikkien asioiden suhteen! :heart: Ja muistetaan jonkun mieheni lempinäyttelijän sanat; Mielipide on kuin p*rsereikä. Se on kaikilla.
Sen verran tekemistäni töistä vielä, että ovat mielestäni olleet juurikin tuota "hanttihommaa" siivousta, eri firmoissa, työtä jossa hyppäsin kaupungin laidalta toiselle polkupyörällä -25 asteen pakkasessa, puoli tuntia täällä, reipas tunti tuolla, ja palkkaa jäi käteen alle 700euroa.. Ottaisin tuotakin työtä heti vastaan, mutta vaatimukset ajokorttiin nousseet (koska nykyään pitää kuljettaa jo välineetkin sinne työkohteeseen), ja siihen minulla ei ole varaa juuri nyt... Muutoin olen tehnyt leipurin työtä (aamulla klo 3 töihin) ja siitä jäi käteen noin saman verran, ja hoitotyötä, tietenkin roimasti pienemmällä palkalla kun nimikkeenä oli "osastoapulainen", ja silti tein enemmän kuin lähihoitaja nimikkeellä olevat, kun he joutuivat käyttämään puolet työajastaan kirjaamiseen, mitä minä en saanut epäpätevyyteni vuoksi tehdä --> tein siis silläaikaa siivousta ja kuivitusta vanhuksille....
Mutta työtä ei ole enään löytynyt kovista yrityksistä huolimatta, ja jatkuva haku päällä onkin.. pienellä paikkakunnalla kuitenkin kun asutaan, eikä muutto isompaan tule kysymykseenkään oman hyvinvoinnin vuoksi.
että toivottavasti ei kukaan nyt kuvitellut mitään mitä en tarkoittanut, eikä ota nokkiinsa omasta mielipiteestäni, mutta kyllähän menestys-sanan käyttö antaa ymmärtää muuta kuin pelkkä perusduunarin työtä..? että mielestäni onnellinen voi olla, vaikka työn ja rahan puolesta menisikin huonommin kuin muilla..
Miramein tuumaukseen "Työttömän työ on kehittää itseään vaikkapa kouluttamalla ja hakea aktiivisesti työtä, myös hanttihommia. Aina on jotain työtä tarjolla." voisin vain tuumata, että tiedän mielestäni enemmän. Olen ottanut ja tarttunut itse jokaikiseen mahdollisuuteen työllistää itseni ja käynyt kursseja sun muuta, mutta jos tulevaisuuden suunitelmat ovat perheen perustamisessa ja yrittäjyydessä, ei kolmen vuoden opiskelu alalle, joka ei liity millään tavalla unelmiini ei ole mielestäni järkevää, ja luultavasti en jaksaisi sellaista näiden lapsettomuus-tunteiden sekamelskassa, jollei ole motivaatiota, vaan koulutus jäisi kesken! Ja opiskeluaikakaan ei ole todellakaan mitään edullista, opintotuki on pienempi kuin työttömyystuki, ja vaikka työtä tekisi sen joutuisi tehdä opintojen lomassa ja silloin sitä (mielestäni rahaa tärkeämpää) aikaa ei jäisi muuhun! (muuten, unelmien alalleni, jolle suunittelen yritystä, ei ole koulutusta saatavilla, vain pieniä kursseja joille pyrin osallistumaan rahasta riippuen, nekin kun maksaa. Työttömänä ei voi noin vain maksaa 400e kurssimaksuja, vaikka säästäisi, sillä eläminen on kallista).
Ja hei! Miksen voi lähteä opiskelemaan, kun lapsi/lapset siinä iässä (esim. 3 v) että on hoidossa, sitten käy koulua yms.. Kyllä sitä lapsuutta on lapsella siinäkin vaiheessa jäljellä, eikä tuohon ikään mennessä niitä kalliita harrastuksia, mopokortteja yms. muutoinkaan olla vielä hankkimassa! Jos ajatellaan että vuoden sisällä tulisin raskaaksi (hope so :heart: ), tai lapsi syntyisi vaikka 2 vuoden päästä tästä hetkestä.. Olisin 25 vuotias, kun lapsi täyttäisi 3. siinä olisi kyllä minun mielestä ihan tarpeeksi aikaa saavuttaa "menestystä", ja vaikka lapsi 10 vuoden ikäisenä tahtoisi aloittaa kalliin harrastuksen tai muuta (harrastaa voi edullisemminkin, muuten), minulla olisi aikaa 7 vuotta "tienata"..
Se, että minä olisin valmiiksi upeassa työsuhteessa josta saan reilun palkan, ei tarkoita sitä että sama tilanne on minulla, työlläni tai yhteiskunnalla sitten sen 10-12 vuoden päästä. Elämää ei voi, eikä kannata suunitella liikaa (tietenkin sopivasti) etukäteen, koska tilanteet ja elämä muuttuu väistämättä jokaisen meidän kohdalla. Koskaan ei voi tietää, joudunko vaikka tapaturmaan ja lapseni jää äidittömäksi tai muuta. Mielestäni pitää voida luottaa elämään ja heittäytyä sen vietäväksi, tietysti pelastusliivit ja snorkkelit kannattaa mukaan pakata
Mutta tyrskyjä tuskin kukaan voi välttää, ja mielestäni mitä kovemmin niitä vastaan taistelee, sen kovemmin kolahtaa kun joutuu hyväksymään että kaikki ei mene niinkuin suunniteltiin...
Itse pyrin tästä eteenpäin keskittymään vain siihen vauvan yrittämiseen, joten olen sanottavani sanonut ja toivon ettei minun tarvitse enään vastata, mielestäni jo hieman loukkaavaksikin äityneisiin kommentteihin työttömyydestä (vaikkei ne olisi loukkaukseksi tarkoitettukaan)
Jaksamisia kaikille, kaikkien asioiden suhteen! :heart: Ja muistetaan jonkun mieheni lempinäyttelijän sanat; Mielipide on kuin p*rsereikä. Se on kaikilla.
Sen verran tekemistäni töistä vielä, että ovat mielestäni olleet juurikin tuota "hanttihommaa"
siivousta, eri firmoissa, työtä jossa hyppäsin kaupungin laidalta toiselle polkupyörällä -25 asteen pakkasessa, puoli tuntia täällä, reipas tunti tuolla, ja palkkaa jäi käteen alle 700euroa.. Ottaisin tuotakin työtä heti vastaan, mutta vaatimukset ajokorttiin nousseet (koska nykyään pitää kuljettaa jo välineetkin sinne työkohteeseen), ja siihen minulla ei ole varaa juuri nyt... Muutoin olen tehnyt leipurin työtä (aamulla klo 3 töihin) ja siitä jäi käteen noin saman verran, ja hoitotyötä, tietenkin roimasti pienemmällä palkalla kun nimikkeenä oli "osastoapulainen", ja silti tein enemmän kuin lähihoitaja nimikkeellä olevat, kun he joutuivat käyttämään puolet työajastaan kirjaamiseen, mitä minä en saanut epäpätevyyteni vuoksi tehdä --> tein siis silläaikaa siivousta ja kuivitusta vanhuksille.... Mutta työtä ei ole enään löytynyt kovista yrityksistä huolimatta, ja jatkuva haku päällä onkin.. pienellä paikkakunnalla kuitenkin kun asutaan, eikä muutto isompaan tule kysymykseenkään oman hyvinvoinnin vuoksi.
Viimeksi muokattu:
Pahoittelut uuteen kiertoon joutuneille!:hug:
Grill ja Johanna teillä on kyllä molemmilla kauniit sormukset! =)
Töistä/työttömyydestä ootte keskustelleet..Kommentoin sekavasti nyt jotain, mitä tuli mieleen..
Oon itse sitä mieltä, että kyllä työttömälläkin on oikeus hankkia lapsia. Ei se raha tee kenestekään hyvää/huonoa vanhempaa, sillä varsinkin pieni lapsi on tyytyväinen ihan siihen, että on katto pään päällä, puhtaat vaatteet ja vaipat ja tarpeeksi ruokaa. Vaikka vanhempien rahatilanne ois kuinka hyvä, niin se saattaa kuitenkin muuttua, sillä jäähän niitä pientenkin lasten vanhempia työttömäksi.
Sunflower ja muut vastaavassa tilanteessa elävät eivät kyllä ole mitään pohjasakkaa, sillä kotiäitiys on arvokasta työtä, jota moni työssäkäyvä äiti varmasti tekisi mielellään, jos vain rahatilanne sen sallisi. Vastaavasti en ymmärrä muidenkaan työttömien vähättelyä, sillä suurin osa tekisi mielellään töitä, jos vain jostain saisi työpaikan. Vain hyvin harva on oikeasti semmoisia, että istuu kotona vain laiskuuttaan.
Ns. hanttihommien yms. tekemiseen haluan vielä muistuttaa, että moni korkeakoulun käynyt (ja ehkä ammattikoulun käyneetkin?) istuvat mieluummin kotona (hakemassa töitä) kuin tekevät muun alan hommia siksi, että haluavat päästä edes jotenkin omaan alaan liittyviin töihin. Tietyillä aloilla vakityön saa vain tekemällä sijaisuuksia/pätkätöitä, ja niiden tekeminen voi olla mahdotonta, jos työskentelee jo muualla.
Ja tosiaan, kyllä sitä voi oikeasti elää hyvää elämää, vaikka joutuisikin tarkasti laskemaan joka pennin! Itse elin opiskeluaikoina hyvin pienillä tuloilla, max 600e oli käytössä per kuukausi, mutta silti olin kyllä onnellinen!
Yhdessäolosta Mun mielestä lapsi on suurempi asia suhteessa kuin avioliitto, sillä avioliiton voi aina purkaa, lasta ei. Mun mielestä tärkeintä lasta hankittaessa olisi miettiä, että voiko sen toisen kanssa kasvattaa lapsen, vaikka suhde jostain syystä päättyisikin. Itse olen eroperheestä, mutta en koe sen vaikuttaneen omaan hyvinvointiini, sillä mulla on siitä huolimatta isä ja äiti. Vaikka en asunutkaan koko lapsuuttani isän kanssa, on isä ollut aina läsnä elämässäni ja ollut paras mahdollinen isä. Minusta siis lasten kannalta tärkeintä on se, että molemmat vanhemmat sitoutuvat lapseen ja ovat läsnä lapsen elämässä, vaikka eivät asuisikaan yhdessä. Erotilanteessa on myös tärkeää muistaa, että lapsen etu on tärkein, ja sen toisen kanssa on toimittava yhdessä, vaikka ei itse sitä haluaisikaan. Itse vanhempien erosta huolimatta aion mennä naimisiin ja teen parhaani, että avioliittomme onnistuisi. En kuitenkaan jäisi ikinä huonoon suhteeseen (enkä siis tarkoita perus avioliittokriiseillä huonoa suhdetta) lasten takia, sillä vanhempien kulissiavioliitto/huono suhde ja varsnikin parisuhdeväkivalta on eroa haitallisempaa lapsille.
Huh, sain nyt jotain ajatuksia purettua (valitettavasti epäselvästi), ja nyt oon varmasti unohtanut, mitä muuta täällä oli tapahtunut...
Sachie Pahoittelut!:hug: En kyllä toivoisi kenellekään tuollaista! Voimia uuteen yritykseen ja toivottavasti pian alkavaan uuteen raskauteen!
Grill ja Johanna teillä on kyllä molemmilla kauniit sormukset! =)
Töistä/työttömyydestä ootte keskustelleet..Kommentoin sekavasti nyt jotain, mitä tuli mieleen..
Oon itse sitä mieltä, että kyllä työttömälläkin on oikeus hankkia lapsia. Ei se raha tee kenestekään hyvää/huonoa vanhempaa, sillä varsinkin pieni lapsi on tyytyväinen ihan siihen, että on katto pään päällä, puhtaat vaatteet ja vaipat ja tarpeeksi ruokaa. Vaikka vanhempien rahatilanne ois kuinka hyvä, niin se saattaa kuitenkin muuttua, sillä jäähän niitä pientenkin lasten vanhempia työttömäksi.
Sunflower ja muut vastaavassa tilanteessa elävät eivät kyllä ole mitään pohjasakkaa, sillä kotiäitiys on arvokasta työtä, jota moni työssäkäyvä äiti varmasti tekisi mielellään, jos vain rahatilanne sen sallisi. Vastaavasti en ymmärrä muidenkaan työttömien vähättelyä, sillä suurin osa tekisi mielellään töitä, jos vain jostain saisi työpaikan. Vain hyvin harva on oikeasti semmoisia, että istuu kotona vain laiskuuttaan.
Ns. hanttihommien yms. tekemiseen haluan vielä muistuttaa, että moni korkeakoulun käynyt (ja ehkä ammattikoulun käyneetkin?) istuvat mieluummin kotona (hakemassa töitä) kuin tekevät muun alan hommia siksi, että haluavat päästä edes jotenkin omaan alaan liittyviin töihin. Tietyillä aloilla vakityön saa vain tekemällä sijaisuuksia/pätkätöitä, ja niiden tekeminen voi olla mahdotonta, jos työskentelee jo muualla.
Ja tosiaan, kyllä sitä voi oikeasti elää hyvää elämää, vaikka joutuisikin tarkasti laskemaan joka pennin! Itse elin opiskeluaikoina hyvin pienillä tuloilla, max 600e oli käytössä per kuukausi, mutta silti olin kyllä onnellinen!
Yhdessäolosta Mun mielestä lapsi on suurempi asia suhteessa kuin avioliitto, sillä avioliiton voi aina purkaa, lasta ei. Mun mielestä tärkeintä lasta hankittaessa olisi miettiä, että voiko sen toisen kanssa kasvattaa lapsen, vaikka suhde jostain syystä päättyisikin. Itse olen eroperheestä, mutta en koe sen vaikuttaneen omaan hyvinvointiini, sillä mulla on siitä huolimatta isä ja äiti. Vaikka en asunutkaan koko lapsuuttani isän kanssa, on isä ollut aina läsnä elämässäni ja ollut paras mahdollinen isä. Minusta siis lasten kannalta tärkeintä on se, että molemmat vanhemmat sitoutuvat lapseen ja ovat läsnä lapsen elämässä, vaikka eivät asuisikaan yhdessä. Erotilanteessa on myös tärkeää muistaa, että lapsen etu on tärkein, ja sen toisen kanssa on toimittava yhdessä, vaikka ei itse sitä haluaisikaan. Itse vanhempien erosta huolimatta aion mennä naimisiin ja teen parhaani, että avioliittomme onnistuisi. En kuitenkaan jäisi ikinä huonoon suhteeseen (enkä siis tarkoita perus avioliittokriiseillä huonoa suhdetta) lasten takia, sillä vanhempien kulissiavioliitto/huono suhde ja varsnikin parisuhdeväkivalta on eroa haitallisempaa lapsille.
Huh, sain nyt jotain ajatuksia purettua (valitettavasti epäselvästi), ja nyt oon varmasti unohtanut, mitä muuta täällä oli tapahtunut...
Sachie Pahoittelut!:hug: En kyllä toivoisi kenellekään tuollaista!
Voimia uuteen yritykseen ja toivottavasti pian alkavaan uuteen raskauteen!Täältä ei sais olla kyllä päivääkään poissa, oli tullu taas monta sivua tekstiä ja menee kauan ku lukee kaikki et pysyy kärryillä.
Täällä testailtiin ikuisuudelta tuntuvan tauon jälkeen. tauokoa ollu noin viikko viime testistä.
Ja tältä näytti:http:Aijaa.com - 9914942
Pahoittelut surkeesta laadusta, puhelimen kamera ei oo mikään parhain.
Näkeekö siinä muutkin jo jotakin?
Täällä testailtiin ikuisuudelta tuntuvan tauon jälkeen. tauokoa ollu noin viikko viime testistä.
Ja tältä näytti:http:Aijaa.com - 9914942
Pahoittelut surkeesta laadusta, puhelimen kamera ei oo mikään parhain.
Näkeekö siinä muutkin jo jotakin
?Heissan taas,
Ihanaa, täällä on tosiaan keskusteltu! Vaikka jo entuudestaan tykästyin juurikin tähän palstaan, koska olette niin aktiivisia, mutta nyt on tainnut osua herkkää tai oikeaan paikkaan keskustelut, kun niin monilla on sanottavaa! Ja ainakin mun mielestä se on hyvä asia, en sitten tiedä kokeeko joku, että jos toisinaan puhutaan muustakin kun oviksista ja kiertopäivistä, että sivuutetaan koko POINTTI? Siitäkin mielelläni keskustelen Onko rajattuja aiheita?
Ja ainakaan omilla puheillani ei tosiaan ollut tarkoitus loukata ketään todellakaan, kun näitä palstoja lukee, en aina edes itse pysy perässä kuka sanoi mitä, niin ei jää mieleen, se on enemmänkin sellainen yleistuntuma mikä jostain saattaa jäädä. Joten ei mitään loukkaantumisiakaan! Kun ei se ole mielestäni ollenkaan tarpeen, erilaiset mielipiteet ovat rikkaus ja joskus on hyväkin jos muilla on eri näkemys, koska muilta voi oppia! Ja nähdä asiat uudella tavalla. Naisilla on monesti tunteet herkässä, kyllä minäkin joskus "loukkaannun" kun kukaan ei huomaa mun hienoja pointteja, mutta se menee ohi 5min Sitten hypätään uudelleen. Paikkana tämä tosin on varmasti räjähdysherkkä, kun ajattelee aiheympäristöä, joten ei ole tarvetta myöskään tyrmätä.
Mutta tosiaan nautin kovasti, kun tuntui että vaikkakin tiedän monen kiertopäivät sun muut yhdynnät (!), niin pääsee huomattavasti syvemmälle tasolle, kun jaatte omia elämiänne ja kokemuksianne ja perustelette, miten olette ratkaisuunne päätyneet. Kiitos teille avoimuudesta!
Työttömyydesta ja rikkauksista vielä, tosiaan valmistuin juuri tradenomiksi ja suoraan kortistoon. Kävin juuri täyttelemässä papereita. Eihän tätäkään kukaan suunnitellut, mutta näillä mennään. Itselläni ei ole siis senttiäkään. Nyt ollaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, että miehen kuvetta jaetaan ja vaikka se on nöyrää, ei ole muuta mahdollisuutta juuri nyt. Silti keikkailen myyjänä, kun töitä on. Ja jos nyt lykästäisi, olisihan se mietinnän paikka rahallisesti, mutta silloin myös laskisin työodotuksiani ja ottaisin väliaikaisesti työn kuin työn, jotta äitiysaika olisi turvattu. Onhan sekin melko laskelmoivaa ja epäreilua työnantajaa kohtaan. Lisäksi olen suunnitellut, että tekisin mahdollisesti maisteriopintoja odotus/äitiyslomalla, jos vain suinkin jaksaisin. SIinäkin ne pari projektia sitten päällekkäin. Minäkin olin ainoa lapsi ja mitään muuta en haluaisi kuin ison perheen. Koen, että kunhan perustarpeet hoidetaan hyvin ja pieniä arkiylläreitä ja -iloja tuotetaan lapselle ja ANNETAAN ja JAETAAN aikaa lapselle, on se jo paljon. Rahalla voidaan helpottaa elämää ja mahdollistetaan paljon, mutta ei se itsessään tuota juurikaan mitään (minun mielestäni, jos oli tarpeellista lisätä ).
Ihanaa, täällä on tosiaan keskusteltu!
Vaikka jo entuudestaan tykästyin juurikin tähän palstaan, koska olette niin aktiivisia, mutta nyt on tainnut osua herkkää tai oikeaan paikkaan keskustelut, kun niin monilla on sanottavaa! Ja ainakin mun mielestä se on hyvä asia, en sitten tiedä kokeeko joku, että jos toisinaan puhutaan muustakin kun oviksista ja kiertopäivistä, että sivuutetaan koko POINTTI? Siitäkin mielelläni keskustelen Onko rajattuja aiheita? Ja ainakaan omilla puheillani ei tosiaan ollut tarkoitus loukata ketään todellakaan, kun näitä palstoja lukee, en aina edes itse pysy perässä kuka sanoi mitä, niin ei jää mieleen, se on enemmänkin sellainen yleistuntuma mikä jostain saattaa jäädä. Joten ei mitään loukkaantumisiakaan!
Kun ei se ole mielestäni ollenkaan tarpeen, erilaiset mielipiteet ovat rikkaus ja joskus on hyväkin jos muilla on eri näkemys, koska muilta voi oppia! Ja nähdä asiat uudella tavalla. Naisilla on monesti tunteet herkässä, kyllä minäkin joskus "loukkaannun" kun kukaan ei huomaa mun hienoja pointteja, mutta se menee ohi 5min Sitten hypätään uudelleen. Paikkana tämä tosin on varmasti räjähdysherkkä, kun ajattelee aiheympäristöä, joten ei ole tarvetta myöskään tyrmätä. Mutta tosiaan nautin kovasti, kun tuntui että vaikkakin tiedän monen kiertopäivät sun muut yhdynnät (!), niin pääsee huomattavasti syvemmälle tasolle, kun jaatte omia elämiänne ja kokemuksianne ja perustelette, miten olette ratkaisuunne päätyneet. Kiitos teille avoimuudesta!
Työttömyydesta ja rikkauksista vielä, tosiaan valmistuin juuri tradenomiksi ja suoraan kortistoon.
Kävin juuri täyttelemässä papereita. Eihän tätäkään kukaan suunnitellut, mutta näillä mennään. Itselläni ei ole siis senttiäkään. Nyt ollaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, että miehen kuvetta jaetaan ja vaikka se on nöyrää, ei ole muuta mahdollisuutta juuri nyt. Silti keikkailen myyjänä, kun töitä on. Ja jos nyt lykästäisi, olisihan se mietinnän paikka rahallisesti, mutta silloin myös laskisin työodotuksiani ja ottaisin väliaikaisesti työn kuin työn, jotta äitiysaika olisi turvattu. Onhan sekin melko laskelmoivaa ja epäreilua työnantajaa kohtaan. Lisäksi olen suunnitellut, että tekisin mahdollisesti maisteriopintoja odotus/äitiyslomalla, jos vain suinkin jaksaisin. SIinäkin ne pari projektia sitten päällekkäin. Minäkin olin ainoa lapsi ja mitään muuta en haluaisi kuin ison perheen. Koen, että kunhan perustarpeet hoidetaan hyvin ja pieniä arkiylläreitä ja -iloja tuotetaan lapselle ja ANNETAAN ja JAETAAN aikaa lapselle, on se jo paljon. Rahalla voidaan helpottaa elämää ja mahdollistetaan paljon, mutta ei se itsessään tuota juurikaan mitään (minun mielestäni, jos oli tarpeellista lisätä ).Oli kyl just mun suusta mitä sanoit, itsellänikin vanhemmat eronneet, mutta aina asunut samalla paikkakunnalla ja on voinut vaikka päivittäin käydä.. Ja vaikka vanhemmillani olikin kovin riitaisa ero sit loppuviimein, peittivät hienosti eivätkä koskaan puhuneet toisistaan pahaa meille/mustamaallanneet toinen toistaan tai muutenkaan sotkenut meitä riitelyyn. Myös äidin ja isän molempien silminnähden parempi vointi sai minut ymmärtämään että tämähän oli hieno juttu! Olin alle 11, kun ero lopulta tapahtui. En muista koskaan olleeni katkera vanhemmilleni, tai ihmetellyt mikseivät he voi asua yhdessä, en edes sitten kun molemmille tuli uudet puolisot..
Siis Annie
Olin alle 11, kun ero lopulta tapahtui. En muista koskaan olleeni katkera vanhemmilleni, tai ihmetellyt mikseivät he voi asua yhdessä, en edes sitten kun molemmille tuli uudet puolisot..Siis Annie
Viimeksi muokattu:
Punnabis mustakin on kiva että keskustellaan, rakastan omien ajatusten jakamista muille, vaikka monesti tuntuu ettei kukaan edes jaksa lukea näitä mun sepostuksia, mutta ainakin saan omaa oloani ja mietteitäni jakaa
mutta se että minä puhuin loukkaantuneisuudesta, tarkoitti lähinnä tuota Miramein arvostelevaan sävyyn "lausuttua" lausetta työttömyydestä, "Työttömän työ on kehittää itseään vaikkapa kouluttamalla ja hakea aktiivisesti työtä, myös hanttihommia. Aina on jotain työtä tarjolla." Koska senhän kaikki, joilla on ongelmia asian kanssa ollut tietää, ettei se ihan näin helppoa ole Eikä noin voi kukaan sanoa, sillä työtön ei ole vain työtön: Se on ihminen, jolla on oma elämä ja omat ajatukset siitä elämästä ja omasta tehtävästään. Ja kuten olen sanonut, sosiaalipummeus/työnvieroksunta on eriasia, joka sekin yleensä (tuntemissani tapauksissa) liittyy jollaintapaa jonkiasteiseen masennukseen/alkoholismiin/tai muuhun sairauteen..
"...erilaiset mielipiteet ovat rikkaus ja joskus on hyväkin jos muilla on eri näkemys, koska muilta voi oppia! Ja nähdä asiat uudella tavalla. Naisilla on monesti tunteet herkässä, kyllä minäkin joskus "loukkaannun" kun kukaan ei huomaa mun hienoja pointteja, mutta se menee ohi 5min "
Näin on! Mutta tämän asian ymmärtäminen pitää tapahtua kaikilta kirjoittelevilta, ja herkästi olen sellainen että "puolustan" vaikka asia ei olisi minua henk. kohtaisesti loukannutkaan, vaan on omasta mielestäni "ilkeää" sanoa niin Sitäkään ei kenenkään kannata ottaa turhan tosissaan, "maailmanparannus- inspis" jos iskee ni se on sitte sitä
Lähinnä pidän mielipideasioista keskustelemisesta, koska ajatuksieni kirjoittaminen "paperille" pistää minut itse miettimään asioita monelta eri kannalta, ja käymään läpi mitä tarkalleen ottaen ajattelenkaan asiasta! Ja samalla kun perustelen muille näkemystäni, perustelen sen myös itselleni ensin päässä Se on minulle enemmänkin sellaista itsetutkiskelua, kuin toisten mielipiteiden toistelua/tyrmäämistä. =)
mutta se että minä puhuin loukkaantuneisuudesta, tarkoitti lähinnä tuota Miramein arvostelevaan sävyyn "lausuttua" lausetta työttömyydestä, "Työttömän työ on kehittää itseään vaikkapa kouluttamalla ja hakea aktiivisesti työtä, myös hanttihommia. Aina on jotain työtä tarjolla." Koska senhän kaikki, joilla on ongelmia asian kanssa ollut tietää, ettei se ihan näin helppoa ole
Eikä noin voi kukaan sanoa, sillä työtön ei ole vain työtön: Se on ihminen, jolla on oma elämä ja omat ajatukset siitä elämästä ja omasta tehtävästään. Ja kuten olen sanonut, sosiaalipummeus/työnvieroksunta on eriasia, joka sekin yleensä (tuntemissani tapauksissa) liittyy jollaintapaa jonkiasteiseen masennukseen/alkoholismiin/tai muuhun sairauteen.."...erilaiset mielipiteet ovat rikkaus ja joskus on hyväkin jos muilla on eri näkemys, koska muilta voi oppia! Ja nähdä asiat uudella tavalla. Naisilla on monesti tunteet herkässä, kyllä minäkin joskus "loukkaannun" kun kukaan ei huomaa mun hienoja pointteja, mutta se menee ohi 5min "
Näin on!
Mutta tämän asian ymmärtäminen pitää tapahtua kaikilta kirjoittelevilta, ja herkästi olen sellainen että "puolustan" vaikka asia ei olisi minua henk. kohtaisesti loukannutkaan, vaan on omasta mielestäni "ilkeää" sanoa niin Sitäkään ei kenenkään kannata ottaa turhan tosissaan, "maailmanparannus- inspis" jos iskee ni se on sitte sitä Lähinnä pidän mielipideasioista keskustelemisesta, koska ajatuksieni kirjoittaminen "paperille" pistää minut itse miettimään asioita monelta eri kannalta, ja käymään läpi mitä tarkalleen ottaen ajattelenkaan asiasta! Ja samalla kun perustelen muille näkemystäni, perustelen sen myös itselleni ensin päässä
Se on minulle enemmänkin sellaista itsetutkiskelua, kuin toisten mielipiteiden toistelua/tyrmäämistä. =)Ensinnäkin Maija-tyttö: Ihan selvästi siinä se toinenkin viiva komeilee! :heart:
Punnabis: Olen samaa mieltä, että on hyvä kun täälläkin välillä nousee esiin näitä "ei-niin-aiheeseen" liittyviä juttuja. Tosiaan, toisten mielipiteistä voi aina oppia tai ainakin voi sen jälkeen osata ajatella asioita, myös siltä toiselta kantilta, vaikka ei samaa mieltä olisikaan. Meillä on täällä tainnut (minun aikana) kerran ennen olla aika tiukkaa vääntöä, mutta nyt en muista mistä aiheesta.
Naspula: Minä ainakin jaksan lukea kaikki "sepustuksesi" (ja muidenkin) ja nostat esiin ainakin minun näkökantaan sopivia asioita.
ON: Plaah... Tätiä ei näy, eikä mitään sen suuntaisia tuntemuksia... Kierrot on pysyneet aina (ekaa kiertoa lukuun ottamatta) max 30 päivässä. Ärsyttävää tämä epätietoisuus! Keskiviikkona olis suunniteltua (ja jo maksettua) menoa kavereiden kanssa ja nestepitoista iltaa pitäis viettää, mut...
Punnabis: Olen samaa mieltä, että on hyvä kun täälläkin välillä nousee esiin näitä "ei-niin-aiheeseen" liittyviä juttuja.
Tosiaan, toisten mielipiteistä voi aina oppia tai ainakin voi sen jälkeen osata ajatella asioita, myös siltä toiselta kantilta, vaikka ei samaa mieltä olisikaan. Meillä on täällä tainnut (minun aikana) kerran ennen olla aika tiukkaa vääntöä, mutta nyt en muista mistä aiheesta. Naspula: Minä ainakin jaksan lukea kaikki "sepustuksesi" (ja muidenkin) ja nostat esiin ainakin minun näkökantaan sopivia asioita.
ON: Plaah... Tätiä ei näy, eikä mitään sen suuntaisia tuntemuksia... Kierrot on pysyneet aina (ekaa kiertoa lukuun ottamatta) max 30 päivässä. Ärsyttävää tämä epätietoisuus! Keskiviikkona olis suunniteltua (ja jo maksettua) menoa kavereiden kanssa ja nestepitoista iltaa pitäis viettää, mut...
KAKSKYMPPISET TOIVEILIJAT
MAANANTAI 2.4
Nimimerkki.........kp...................ikä.......yk...........toiveissa
Kp 31 ->
ikuinenkuumeilija..kp67/?.............22v.........yk1???.............4.lapsi
JeNski91..........kp59/26-28...........20v........yk7.................1.lapsi
Ain00................kp56/28................21v........yk??................2.lapsi
Maija-tyttö.......kp49/28-32............20v..........yk8.................1.lapsi
Nemppis..........kp35/28-34...........20v........yk9................1.lapsi
Grill................kp31/26-35............21v........yk6.................1.lapsi
Kp 21-30
SilverBride.......kp29/27.................20v...........yk1.............1.lapsi
lumihiutale92.....kp27/??...............19v........yk3.................1.lapsi
-es-................kp26/24-30............21v.......yk11.................1.lapsi
Miwwi ............kp26/29-35..........21v........yk2.................1.lapsi
Amalia89..........kp25/46-160........22v.........yk8.................1.lapsi
Hopeakissa......kp23/28-32............23v.........yk5.................1.lapsi
Kp 11->20
Pamsku............kp14/28-52...........21v.........yk5..................1.lapsi
Anlii................kp13/26-73...........22v.........yk7.................1.lapsi
Kp 1-10
KyyneltenHymy..kp7/32..............23v........yk3(yk9).......2.lapsi
Sunflower11......kp6/24-35..........23v........yk17...............3.lapsi
Naspula............kp4/30-32...........20v........yk15.............1.lapsi
Punnabis..........kp4/29-30..............26v........yk16...............1.lapsi
Marpa..............kp3/25-31..............23v.........yk3...............1.lapsi
Lindu...............kp2/28-30..............22v.........yk2..................1.lapsi
Sachie.............kp??????................20v.........yk1..................1.lapsi
Kp??/tjot
fairytonia......................................20v...........................1.lapsi
Mukana menossa
duulia
minssu
Kiiruna
Pienoinen
Hiljentyneet:
Emppis
-minttu-
angstilapsi
Meimitär
korvapuusti
PisaraSadetta
Plussanneet
2011
mimmiih
hensq
Ippe89
petrra
Laretzki
Nomppeli
Zenpu
Hömelö
Epa-88
Kekkuvekku
Icy
Bubble89
Bela88
Lintsa
Princessa
Sanyo
SeInka
Poikka
Emby^
funny87
Kaarnikka
pampulainen87
Jaanel
minea_
mamiia
Mesikämmen
Vanilja 87
äippä-88
Johanna88
TAMMIKUU
KaisaKaisanen
(Sachie)
nellinu
ttty
HELMIKUU
pikkumyy1
Annie24
neonroze
Miramei
MAALISKUU
Iippari
Jnni
Mosmos
Miitt21
HUHTIKUU
Plussanneiden oma ketju:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2077508-kaksikymppisista-yrittajista-2011-plussanneet-uusi-pino/
Muutospyynnöt listaan:
Punaisella ja lihavoidulla.
Kiitos! :flower:
MAANANTAI 2.4
Nimimerkki.........kp...................ikä.......yk...........toiveissa
Kp 31 ->
ikuinenkuumeilija..kp67/?.............22v.........yk1???.............4.lapsi
JeNski91..........kp59/26-28...........20v........yk7.................1.lapsi
Ain00................kp56/28................21v........yk??................2.lapsi
Maija-tyttö.......kp49/28-32............20v..........yk8.................1.lapsi
Nemppis..........kp35/28-34...........20v........yk9................1.lapsi
Grill................kp31/26-35............21v........yk6.................1.lapsi
Kp 21-30
SilverBride.......kp29/27.................20v...........yk1.............1.lapsi
lumihiutale92.....kp27/??...............19v........yk3.................1.lapsi
-es-................kp26/24-30............21v.......yk11.................1.lapsi
Miwwi ............kp26/29-35..........21v........yk2.................1.lapsi
Amalia89..........kp25/46-160........22v.........yk8.................1.lapsi
Hopeakissa......kp23/28-32............23v.........yk5.................1.lapsi
Kp 11->20
Pamsku............kp14/28-52...........21v.........yk5..................1.lapsi
Anlii................kp13/26-73...........22v.........yk7.................1.lapsi
Kp 1-10
KyyneltenHymy..kp7/32..............23v........yk3(yk9).......2.lapsi
Sunflower11......kp6/24-35..........23v........yk17...............3.lapsi
Naspula............kp4/30-32...........20v........yk15.............1.lapsi
Punnabis..........kp4/29-30..............26v........yk16...............1.lapsi
Marpa..............kp3/25-31..............23v.........yk3...............1.lapsi
Lindu...............kp2/28-30..............22v.........yk2..................1.lapsi
Sachie.............kp??????................20v.........yk1..................1.lapsi
Kp??/tjot
fairytonia......................................20v...........................1.lapsi
Mukana menossa
duulia
minssu
Kiiruna
Pienoinen
Hiljentyneet:
Emppis
-minttu-
angstilapsi
Meimitär
korvapuusti
PisaraSadetta
Plussanneet
2011
mimmiih
hensq
Ippe89
petrra
Laretzki
Nomppeli
Zenpu
Hömelö
Epa-88
Kekkuvekku
Icy
Bubble89
Bela88
Lintsa
Princessa
Sanyo
SeInka
Poikka
Emby^
funny87
Kaarnikka
pampulainen87
Jaanel
minea_
mamiia
Mesikämmen
Vanilja 87
äippä-88
Johanna88
TAMMIKUU
KaisaKaisanen
(Sachie)
nellinu
ttty
HELMIKUU
pikkumyy1
Annie24
neonroze
Miramei
MAALISKUU
Iippari
Jnni
Mosmos
Miitt21
HUHTIKUU
Plussanneiden oma ketju:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2077508-kaksikymppisista-yrittajista-2011-plussanneet-uusi-pino/
Muutospyynnöt listaan:
Punaisella ja lihavoidulla.
Kiitos! :flower:
Viimeksi muokattu:
sanon tuohon elämän tilanne juttuun vaan että, jokainen elää miten tahtoo ja omalla tavallaan
hirmuisen pitkiä juttuja oli, puoliakaan en enää muista joten siirryn omaan napaan pahoinvointia (ilman oksentelua) aamulla ja eilen illalla ja vähän tuossa iltapäivälläkin.. kp26 tätiä ei näy eikä edes oireita, muita kuin hyvin äkäinen nainen noh vähän rintoja aristaa..
odotellaan, ja katsotaan mitä tapahtuu kivaa iltaa kaikille!
hirmuisen pitkiä juttuja oli, puoliakaan en enää muista joten siirryn omaan napaan pahoinvointia (ilman oksentelua) aamulla ja eilen illalla ja vähän tuossa iltapäivälläkin.. kp26 tätiä ei näy eikä edes oireita, muita kuin hyvin äkäinen nainen
noh vähän rintoja aristaa.. odotellaan, ja katsotaan mitä tapahtuu
kivaa iltaa kaikille!Täälläpä on ollu tiukkaa keskustelua! Ensinnäkin onnea plussanneille ja pahottelut niille, kenellä yritys vielä jatkuu.
Täytyy kommentoida tuohon työllisyys/työ-keskusteluun sen verran, että komppaan tolla Amalian kirjotuksella. Mun mielestä on tervettä vähän miettiä, mihin omia varojaan käyttää. Raha ei tuo pelkästään onnellisuutta, mutta mielestäni rahaa täytyy olla kuitenkin sen verran, että tulee toimeen. Meillä on väistämättä ollut tilanteita, jollon on täytynyt laskea varoja tarkkaankin. Silti ollaan pystytty matkustelee, hankkimaan kaiken tarpeellisen ja siinä sivulla ollaan oltu onnellisia. Kun alotin amk-opinnot viime syksynä, tein parin kuukauden ajan päällekkäin töitä ja opiskeluja. Vain ja ainoastaan rahan takia. Se oli kuitenkin sellasta työtä, että olin jo valmiiks sinne mennessä todella huonolla päällä, saati sitten kun sieltä pois pääsin vuoron päätteeks. Koin, että vaikka rahallisesti loparien ottaminen ei ollut hyvä ratkasu, silti sen työn jättäminen teki sekä miusta että puoliskostakin paljon paljon onnellisimpia. Toki eri tilanne, jos on oikeesti mielekästä työtä. Mutta pointtina tässä se, että miun mielestä sen työn pitää kuitenkin olla mielekästä, jotta sitä jaksaa tehdä ja voi nauttia elämästä. Oon saanu sellasen kasvatuksen, että työn tekeminen kuuluu perusarvoihini, mutta tossa "työ, kun työ"-periaatteessa en ole samaa mieltä.
Asiasta toiseen. Testasin tänään haamujen haamun prisman halppistestillä, testiajan puitteissa. Dpo:ista ei hajuakaan. Menkat pitäis alkaa kait joskus sunnuntaina, tosin toi edelline megakierto sekotti säännönmukasuutta aikalailla. Eilen kiristi alavatsaa siihe mallii, että se vois enteillä jotain. Mutta peruspessimistihän ei pety.
Onnea kaikille yritykseen
Täytyy kommentoida tuohon työllisyys/työ-keskusteluun sen verran, että komppaan tolla Amalian kirjotuksella. Mun mielestä on tervettä vähän miettiä, mihin omia varojaan käyttää. Raha ei tuo pelkästään onnellisuutta, mutta mielestäni rahaa täytyy olla kuitenkin sen verran, että tulee toimeen. Meillä on väistämättä ollut tilanteita, jollon on täytynyt laskea varoja tarkkaankin. Silti ollaan pystytty matkustelee, hankkimaan kaiken tarpeellisen ja siinä sivulla ollaan oltu onnellisia. Kun alotin amk-opinnot viime syksynä, tein parin kuukauden ajan päällekkäin töitä ja opiskeluja. Vain ja ainoastaan rahan takia. Se oli kuitenkin sellasta työtä, että olin jo valmiiks sinne mennessä todella huonolla päällä, saati sitten kun sieltä pois pääsin vuoron päätteeks. Koin, että vaikka rahallisesti loparien ottaminen ei ollut hyvä ratkasu, silti sen työn jättäminen teki sekä miusta että puoliskostakin paljon paljon onnellisimpia. Toki eri tilanne, jos on oikeesti mielekästä työtä. Mutta pointtina tässä se, että miun mielestä sen työn pitää kuitenkin olla mielekästä, jotta sitä jaksaa tehdä ja voi nauttia elämästä. Oon saanu sellasen kasvatuksen, että työn tekeminen kuuluu perusarvoihini, mutta tossa "työ, kun työ"-periaatteessa en ole samaa mieltä.
Asiasta toiseen. Testasin tänään haamujen haamun prisman halppistestillä, testiajan puitteissa. Dpo:ista ei hajuakaan. Menkat pitäis alkaa kait joskus sunnuntaina, tosin toi edelline megakierto sekotti säännönmukasuutta aikalailla. Eilen kiristi alavatsaa siihe mallii, että se vois enteillä jotain. Mutta peruspessimistihän ei pety.
Onnea kaikille yritykseen
Onnea plussanneille :heart: ja :hug: ei toivotuille tapauksille
Nyt on sit viime viikolla raskaus ja klamydian testin tulokset soiteltu tänään vielä uudelleen ja ne oli negoja. Kyselin uutta aikaa tai et mitä pitäs tehä kun ei oo menkkoja vieläkään kuulun, käski soitella pääsiäisen jälkee. Et niiiiiiin hyvää palvelua täällä. :|
Miehen kanssa keskusteltiin viikonloppuna lapsi asia ja aikaisemmin mitä oli suustaan päästellyt oli tullut vain mitään sen enempää ajattelematta, toisen lapsen kyllä haluaa ja on nyt sit enemmän huolissaan kuin minä itse että mikä täs mättää kun ei menkkoi kuulu. Että niitä hän nyt sit täs odottelee kovasti et päästäis yritys hommiin
Nyt on sit viime viikolla raskaus ja klamydian testin tulokset soiteltu tänään vielä uudelleen ja ne oli negoja. Kyselin uutta aikaa tai et mitä pitäs tehä kun ei oo menkkoja vieläkään kuulun, käski soitella pääsiäisen jälkee. Et niiiiiiin hyvää palvelua täällä. :|
Miehen kanssa keskusteltiin viikonloppuna lapsi asia ja aikaisemmin mitä oli suustaan päästellyt oli tullut vain mitään sen enempää ajattelematta, toisen lapsen kyllä haluaa ja on nyt sit enemmän huolissaan kuin minä itse että mikä täs mättää kun ei menkkoi kuulu. Että niitä hän nyt sit täs odottelee kovasti et päästäis yritys hommiin
Grill kiva kuulla, että en ole vain "vastarannankiiski", välillä tuntuu että mitä jos kaikki muut ajatteleekin ihan toisin kuin mä ja sit syrjäydyn joukosta Monesti liiankin kärkäs sanomaan mielipiteeni vaikka samalla hyväksynkin muiden omat, pitäisi joskus malttaa mielensä siinä suun aukomisessa Ja tsemppiä, toivon että plussaa pärähtäis teille, tai tulisi edes selvyys asioihin jotta voisi keskittyä.. Epätietoiset hetket on ollu ainakin omassa yrityksessä/odottamisen odottamisessa melkeimpä vaikeinta! :hug:
es peukut pystyssä täällä! =) tsemppiä!
Minssu varovaiset onnittelut haamusta :heart: Peukut pystyssä, että viiva siitä vahvistuisi
Ain00 hienoa että olette saanet keskusteltua asiat miehenne kanssa! Toivottavasti teidän tilanteeseen saisitte selvyyden pian, kuten jo Grillille tuumasin, epätietoisuus on ollut tässä omassa yrittämisessäni kamalinta...
Monesti liiankin kärkäs sanomaan mielipiteeni vaikka samalla hyväksynkin muiden omat, pitäisi joskus malttaa mielensä siinä suun aukomisessa Ja tsemppiä, toivon että plussaa pärähtäis teille, tai tulisi edes selvyys asioihin jotta voisi keskittyä.. Epätietoiset hetket on ollu ainakin omassa yrityksessä/odottamisen odottamisessa melkeimpä vaikeinta! :hug: es peukut pystyssä täällä! =) tsemppiä!
Minssu varovaiset onnittelut haamusta :heart: Peukut pystyssä, että viiva siitä vahvistuisi
Ain00 hienoa että olette saanet keskusteltua asiat miehenne kanssa!
Toivottavasti teidän tilanteeseen saisitte selvyyden pian, kuten jo Grillille tuumasin, epätietoisuus on ollut tässä omassa yrittämisessäni kamalinta... moikka!
joo, tosi hyviä pointteja keskustelussa!! ...vielä tosin haluan liittyä keskusteluun sen verran, että kaikki ei välttämättä haaveile oikeesti mistään juristin/lääkärin/ekonomin työstä! oon itse myymäläpäällikön hommissa tällä hetkellä, enkä todellakaan väitä olevani onnellisimmillani tässä työssä (johtuen lähinnä työnantajasta), mutta myyntityöstä pidän kyllä todella! yrittäjäksi piti tosiaan ryhtyä ennen tätä "vauvaprojektia", mutta se kaatui sitten toisen osapuolen ohareihin... itse haaveilen vaatimattomasti sellaisesta tulevaisuudesta, jossa asuttaisiin perheen kanssa mukavassa kodissa maalla, olisi säännölliset työajat 8-16 (tämä onkin mulle tosi tärkeetä kun tässä on niin pitkään jo tehnyt töitä lähes vuorokauden ympäri!), saataisiin viettää aikaa perheen kesken ja että työ, mitä teen, olisi mielekästä ja stressivapaata! voisin ihan hyvin kuvitella olevani onnellisimmillani maalla jossain kylän ainoassa lähikaupassa myyjänä, kunhan ympärillä on vain hyvä porukka ja työssä viihtyy. Eihän tuollaisella työllä ns. herroiksi elellä, mutta se riittää varmasti onnellisuuteen! ...ja siis korkeakoulussa olen opiskellut kandiksi asti, mutta en ole korkeakoulupuolelta löytänyt tähän mennessä vielä itselleni sopivaa alaa, eli en vaan "tyydy" nykyiseen olotilaani, vaan olen onnellinen vähemmälläkin! Meillä ei kotona vanhemmilla ole ollut varaa ostaa meille kaikenmaailman "pelejä ja vehkeitä", mutta en koe, että olisin menettänyt jotain sillä etten saanut esim. skootteria tai miss sixtyn farkkuja tai muuta kalliimpaa. Silloin kun oltiin pieniä, ei tuo juominenkaan ollut niin pahaa kuin nykyään, ja kyllä sitä osasi arvostaa, että vanhemmilla oli aikaa laittaa meille aina kotiruokaa ja viettää viikonloppuja, eikä kumpikaan painanut jossain työmatkoilla tai tehnyt pitkää päivää...
maija-tyttö: ihan selkee plussahan tuo on! onnittelut!
grill: aiotko testailla ennen rientoja?
joo, tosi hyviä pointteja keskustelussa!! ...vielä tosin haluan liittyä keskusteluun sen verran, että kaikki ei välttämättä haaveile oikeesti mistään juristin/lääkärin/ekonomin työstä! oon itse myymäläpäällikön hommissa tällä hetkellä, enkä todellakaan väitä olevani onnellisimmillani tässä työssä (johtuen lähinnä työnantajasta), mutta myyntityöstä pidän kyllä todella! yrittäjäksi piti tosiaan ryhtyä ennen tätä "vauvaprojektia", mutta se kaatui sitten toisen osapuolen ohareihin... itse haaveilen vaatimattomasti sellaisesta tulevaisuudesta, jossa asuttaisiin perheen kanssa mukavassa kodissa maalla, olisi säännölliset työajat 8-16 (tämä onkin mulle tosi tärkeetä kun tässä on niin pitkään jo tehnyt töitä lähes vuorokauden ympäri!), saataisiin viettää aikaa perheen kesken ja että työ, mitä teen, olisi mielekästä ja stressivapaata! voisin ihan hyvin kuvitella olevani onnellisimmillani maalla jossain kylän ainoassa lähikaupassa myyjänä, kunhan ympärillä on vain hyvä porukka ja työssä viihtyy. Eihän tuollaisella työllä ns. herroiksi elellä, mutta se riittää varmasti onnellisuuteen!
...ja siis korkeakoulussa olen opiskellut kandiksi asti, mutta en ole korkeakoulupuolelta löytänyt tähän mennessä vielä itselleni sopivaa alaa, eli en vaan "tyydy" nykyiseen olotilaani, vaan olen onnellinen vähemmälläkin! Meillä ei kotona vanhemmilla ole ollut varaa ostaa meille kaikenmaailman "pelejä ja vehkeitä", mutta en koe, että olisin menettänyt jotain sillä etten saanut esim. skootteria tai miss sixtyn farkkuja tai muuta kalliimpaa. Silloin kun oltiin pieniä, ei tuo juominenkaan ollut niin pahaa kuin nykyään, ja kyllä sitä osasi arvostaa, että vanhemmilla oli aikaa laittaa meille aina kotiruokaa ja viettää viikonloppuja, eikä kumpikaan painanut jossain työmatkoilla tai tehnyt pitkää päivää... maija-tyttö: ihan selkee plussahan tuo on!
onnittelut!grill: aiotko testailla ennen rientoja?
Johanna (ja Naspula): Tosiaan tänään aamulla testasin negan ja seuraavan kerran ajattelin keskiviikko aamuna (vaikka jo huomenna tekis mieli ) eli ehdottomasti ennen rientoja. =) Tulee vaan "kiire" selittää mahdollista juomattomuuttani JOS nyt tulisikin jotain plussan tapaista, mitä en tahdo uskoa... : / Vaikka toivonkin...
) eli ehdottomasti ennen rientoja. =) Tulee vaan "kiire" selittää mahdollista juomattomuuttani JOS nyt tulisikin jotain plussan tapaista, mitä en tahdo uskoa... : / Vaikka toivonkin...Mahtavaa et on saatu keskustelua näin hyvin aikaan Mun mielestä kanssa on vaan hyvä et välillä tulee vähän muitakin puheenaiheita, kuin ovikset ja oireet jne. Vaikka nehän nyt onkin se keskeisin juttu täällä, mut aina ei vaan oo mitään siihen aiheeseen liittyvää kerrottavaa, niin voipahan sit kirjoitella edes jostain.
Maija-tyttö kyllähän tuolla ihan selkeästi kaksi viivaa näkyy! :flower:
ON: Aloitin tänään syömään (ette ikinä arvaa mitääää..) primoluteja, eli yk9 here I come! Ja nyt mä kanssa todella toivon et ne toimii yhtä hyvin kuin aina ennenkin, koska mulle varattiin vaan sinne lääkäriin se aika ja sanottiin et "pidät sit itse huolta et silloin ON varmasti kp12!" Juu, yritän..
Mun mielestä kanssa on vaan hyvä et välillä tulee vähän muitakin puheenaiheita, kuin ovikset ja oireet jne. Vaikka nehän nyt onkin se keskeisin juttu täällä, mut aina ei vaan oo mitään siihen aiheeseen liittyvää kerrottavaa, niin voipahan sit kirjoitella edes jostain.Maija-tyttö kyllähän tuolla ihan selkeästi kaksi viivaa näkyy! :flower:
ON: Aloitin tänään syömään (ette ikinä arvaa mitääää..) primoluteja, eli yk9 here I come! Ja nyt mä kanssa todella toivon et ne toimii yhtä hyvin kuin aina ennenkin, koska mulle varattiin vaan sinne lääkäriin se aika ja sanottiin et "pidät sit itse huolta et silloin ON varmasti kp12!" Juu, yritän..
Onnea Maija-tyttö! :flower:
Sachie voima halaukset laitan sulle tulemaan :hug: ja pidän peukkuja että uus tärppi kävis pian.
Plussa tuulia potkin täällä kaikille!
Johanna ihana tuo sormus mistä laitoit kuvan Mites siel jaksellaan muuten?
lumihiutale hyvää reissua! :wave:
Mutta nyt nous tämän mamman karvat pystyyn! Ootte kommentoinnu opiskelua, työtä ja etenkin rahaa! Oon siis kans pohjasakkaa Sunflowerin kanssa!
Mulla on ammatti, lähihoitaja tienaa mitä tienaa, luin ammatin josta tykkään ja joka antaa mulle muutakin kun rahan tilille. Mies on metallihommissa (ammatti josta tykkää, ei oo rahan perässä), tienaa mitä tienaa (huonosti) ja silti olen ylpeä kotiäiti. Kuukausi tulos alle 2000e käteenjäävä osuus, siit maksetaan elämiset, lainat, sun muut ja onnellisia ollaan. Mun mielest tää on kasvattavaa elää kädestä suuhun (vaikka ei omasta mielestä joka kuu niin eletä), oppiipahan arvostamaan asioita. Nyt joku pian sanoo "mä arvostan", niin varmaan teetkin mutta omalla tavalla.
Mä oon lähtösin perheestä joka on aina penniä venyttäny, silti meillä oli kaikki tarvittava.
Nii ja mä en ite laske pennejä onko mulla varaa tehä kuin monta lasta. Uskon että aina tulee pärjäämään oli sitten yks taikka kymmenen lasta.
En tiä saako mun sepostuksesta selkoo, mut sama se.
Mulle saapi vaihtaa 23 iäks! Mä en oo enää nuori joka haaveilee lapsista Oonhan mä kyl viel aika pentu No jokainen tulkkaa iän miten haluu
Aijoo, jos mulla ei ois ollu kipeet ja runsaat menkat tekisin testin. Nyt vaan päättelen et oon varmaan masentunu tai jotain, itku on herkässä ja mieli maassa Mutta ehkä tää täst.
Ai ja meil jää tää kierto harakoille, mennään reissuun ja ollaan ukon kanssa erillään viikko viel kaiken kukkuraks! : /
Sachie voima halaukset laitan sulle tulemaan :hug: ja pidän peukkuja että uus tärppi kävis pian.
Plussa tuulia potkin täällä kaikille!
Johanna ihana tuo sormus mistä laitoit kuvan
Mites siel jaksellaan muuten?lumihiutale hyvää reissua! :wave:
Mutta nyt nous tämän mamman karvat pystyyn! Ootte kommentoinnu opiskelua, työtä ja etenkin rahaa! Oon siis kans pohjasakkaa Sunflowerin kanssa!
Mulla on ammatti, lähihoitaja tienaa mitä tienaa, luin ammatin josta tykkään ja joka antaa mulle muutakin kun rahan tilille. Mies on metallihommissa (ammatti josta tykkää, ei oo rahan perässä), tienaa mitä tienaa (huonosti) ja silti olen ylpeä kotiäiti. Kuukausi tulos alle 2000e käteenjäävä osuus, siit maksetaan elämiset, lainat, sun muut ja onnellisia ollaan. Mun mielest tää on kasvattavaa elää kädestä suuhun (vaikka ei omasta mielestä joka kuu niin eletä), oppiipahan arvostamaan asioita. Nyt joku pian sanoo "mä arvostan", niin varmaan teetkin mutta omalla tavalla.
Mä oon lähtösin perheestä joka on aina penniä venyttäny, silti meillä oli kaikki tarvittava.
Nii ja mä en ite laske pennejä onko mulla varaa tehä kuin monta lasta. Uskon että aina tulee pärjäämään oli sitten yks taikka kymmenen lasta.
En tiä saako mun sepostuksesta selkoo, mut sama se.
Mulle saapi vaihtaa 23 iäks! Mä en oo enää nuori joka haaveilee lapsista
Oonhan mä kyl viel aika pentu No jokainen tulkkaa iän miten haluu Aijoo, jos mulla ei ois ollu kipeet ja runsaat menkat tekisin testin. Nyt vaan päättelen et oon varmaan masentunu tai jotain, itku on herkässä ja mieli maassa
Mutta ehkä tää täst.Ai ja meil jää tää kierto harakoille, mennään reissuun ja ollaan ukon kanssa erillään viikko viel kaiken kukkuraks! : /
Muuten leikin tuossa vähän neiti etsivää ja huomasin et ikuinenkuumeilija on plussannut. Ja SilverBridella ei ole enää profiilia..? Ja mitä mieltä olette, jos jostain tyypistä ei pariin kuukauteen kuulu mitään, niin pitäiskö siirtää tuonne hiljentyneisiin? Ja tällä siis tarkoitan nimimerkkiä Jenski91. Ei oo tarkoitus ketään missään nimessä potkia listalta pois, mut toisaalta sais jotenkin pidettyä tuon varsinaisen listan jotenkin selkeempänä. Mut mitä mieltä te olette? Ei oo tosiaan mikään pakko lähteä ketään siirtämään yhtään mihinkään, kunhan vaan mietiskelin =)