Punnabis, fiksusti kirjoitettu! Mähän olen siis ihan lääkärin määräämällä sairaslomalla, mulla on diagnoosit vakavasta masennuksesta, vaikeasta paniikkihäiriöstä nuoruuden ajan persoonallisuuden kehityshäiriöstä. Käyn viikoittain psykoterapiassa (jonka maksamme puolison kanssa itse, enkä muutenkaan saa sossulta tukia, koska meillä on asuntosäästötilillä "liikaa rahaa"). Periaatteessa koen hoitavani elämääni ja itseäni hyvin, toisin kuin silloin kun sairastuin. Ja kuten tunnuit ymmärtävän, mun kirjoitukseni pointtihan ei ollut olla tässä työntekoasiassa sen suuremmin puolesta tai vastaan, halusin vaan antaa oman näkökulmani.
Ja
Miramei, sori jos ei mun viestistä käynyt ilmi se pieni humoristinen ja ironinen vivahde joka mulla oli sitä kirjoittaessa. Se jouluaatto huoltsikalla -esimerkki oli mun omasta elämästäni, enkä missään nimessä oleta sen olevan normi. Koitin vaan avata sitä, mitä se liika tavoitteellisuus mussa sai aikaan: Mulle jouluaaton palkkalisät tuli tärkeämmiksi kuin se perhe. Samaa asiaa yritin sanoa sillä ajan viettämisellä rantsussa, että onhan se elämästä nauttiminen ja oma vapaa-aika kumminkin tärkeintä. Itseään ei pidä hukata niihin töihin, niin kuin minä tein, ja siksi sairastuin ja jouduin ns. "asteikon toiseen päähän". Nyt mulle tärkeintä onkin löytää se tasapaino, ja vähitellen palata työelämään, ja löytää oma paikkani siellä ja perheen parissa ilman, että kumpikaan, saati oma elämänlaatuni, kärsii. Se sun sanomasi
"Ei ihme, että masentaa, jos kotona joutuu kaiken aikansa viettämään ilman mitään tekemistä." tuntui vähän tökeröltä juuri siksi, että mun tapauksessa (ja useimmiten muillakin samassa tilanteessa olevilla syy-seuraussuhde on juuri toisinpäin: Se masennus saa ihmisen jäämään kotiin ja lukkiutumaan. Toki se ruokkii itseään se kotona istuminen, ja siihen kierteeseen on helppo jäädä jumiin. En nyt ole ihan varma, oliko tuo sanomasi
"Musta on vastuutonta suunnitelmallisesti elää yhteiskunnan rahoilla!" mulle kenties suunnattu, mutta sanonpahan nyt kumminkin selvennykseksi, että me mieheni kanssa emme elä yhteiskunnan rahoilla, vaan omillamme. Kelalta saan sairaspäivärahaa (joka on vain noin 200 kuussa), minkä koen kaikilla maksamillani veroilla ansainneeni, kuten myös nostamani opintotuet ja tulevat äitiyden tuet. Olen minä aiemmin myös sossussa asioinut, ja koen sen olevani kaikille niille kuuluva oikeus, jotka apua kaipaavat. Suomen yhteiskunta on rakennettu niin, että elämässä saa olla vaikeitakin hetkiä, ja apua saa hakea. Musta se ei ole yhtään vastuutonta. Sanot haluavasi antaa lapsillesi enemmän kuin perusedellytykset, mutta mun mielestä niissä lapsen tarpeissa on miljoona asiaa ennen rahalla ostettavia asioita. Mä haluan tarjota ennen kaikkea rakkautta, aikaa, hyväksyntää ja luottamusta. Munkin mielestä ajokortin maksaminen on pieni vaatiimus, rakastavat ja läsnäolevat vanhemmat sen sijaan ei ole.
Mun tilanteenihan on tietenkin hieman sieltä ääripäästä, enkä nyt mitenkään yritä saada itseäni näkymään hyvässä valossa tai kehua elämäntyyliäni, paskassa jamassahan tässä ollaan
![Nauraa :LOL: :LOL:]()
Mä olen tosi ylpeä teistä ja teidän vanhemmista, joilla on elämä mennyt siten kuin on halunnut ja on taloudellisesti edullista. Sen mä vaan olen todennut, että nyky-yhteiskunnassa suurempi ongelma taitaa olla se jatkuva suorittaminen ja kiire, kuin liika laiskuus. Meillä täällä suomessa on kuitenkin mielenterveysongelmat, työuupumukset ja aikaiset sairaseläkkeet niin paljon suurempi ongelma kuin esim. eteläisemmässä Euroopassa, ja kyllä minä osittain syyttäisin siitä tätä meidän hieman liiallisuuksiin mennyttä työmoraalia ja yksin pärjäämisen tarvetta. Mun mielestä nyt kun me ollaan täällä lisääntymässä ja lisääntymistä suunnittelemassa on erityisen tärkeää ottaa vastaan kaikki apu ja lepo mitä on tarjolla. Tätä toiveilun ja raskauden ja pienten lasten aikaa on kuitenkin elämässä niin ohimenevän vähän, että kai siitä nauttiminen on sentään listan kärjessä?
Muoks: Ainiin, ikuinenkuumeilija on meidän joulukuussa synnyttävien pinossa, la 1.12. merkitty tuonne, siitä kai sen plussausajankohdan voi suunnilleen laskea maaliskuuksi?