Tuskin tuo sinun vuotosi
Miwwi on vaarallista, mutta ymmärrän kyllä, että pelottaa! Onneksi sulla on ultra jo huomenna, niin ei tarvitse enää kauempaa epäröidä, vaan saa varmuuden asioihin
oranssikirahvi, tuntuu kyllä tosi hienolta olla jo näin pitkällä, joidenkin tutkimuksien mukaan riskiviikothan on ohi jo tällä viikolla, vaikka yleisimmin puhutaankin edelleen siitä 12 viikosta. Eikä se 12:kaan enää kaukana ole! Kaikki pahimmat alkuraskauden oireet alkaa olla jo takana päin, ja tuntuu, että kohta uskaltaisi vähän nauttiakin
Ensi maanantaina mulla on eka ultra, ja siitä viikon päästä nt-ultra, ja sitten viimeistään voi kai rentoutua?
Pieni pelko tässä on kyllä päässyt hiipimään mieleen nyt kun ei enää tarvitse huolehtia pelkästä pahoinvoinnista ja siitä, onko siellä vatsassa edes mitään. Viimeisimmätkin rippeet "vauvakuumeesta" on kadonneet, eivätkä vauvanvaatteet yms kiinnosta pätkääkään. Yhtäkkiä olen hirveän huolissani siitä, mitä mun elämälle käy, vaikka tämä vauva olikin yhteinen ja harkittu päätös. Puhuttiinkin tuon miehen kanssa, että lähdettäisiin ihan kaksin pienelle ulkomaanlomalle nyt kun se vielä onnistuu! Rahaa meillä ei ole ihan hirveästi ylimääräistä, mutta kyllä pienen budjetin loma kumminkin on parempi kuin ei lomaa ollenkaan! Metsästelen parhaillaan halpoja lentoja Etelä-Eurooppaan, ja tuntuu kyllä todella virkistävältä miettiä välillä jotain ihan muuta kuin tätä raskautta!
Kertomisesta: Äidilleni kerroin muutama viikko sitten, mutta kenellekään muulle mulla ei ole edes mitään haluja kertoa. Johtuukohan se tästä viime aikoina ilmenneestä epävarmuudesta? Jotenkin haluaisin hoitaa koko homman alusta loppuun ihan oman pikkuperheemme kesken, mutta se ei taida sen mahan ilmestyttyä onnistua?
Ja kai se vauvan tulokin pitää jotenkin selittää
Mulla on miehen suvun puolella ihmisiä, joilta tulen varmana saamaan kritiikkiä päätöksestäni, lisäksi kaverini ovat vielä tuhottoman kaukana lapsen hankinta -ajatuksista, osa ei ole tainnut koskaan edes seurustella. Kaverini ovat joko todellisia perfektionistiopiskelijoita tai täysboheemeja elämässä kellujia
Yksikin toisella paikkakunnalla asuva hyvä ystävä, jota näin pitkästä aikaa, kertoi kuinka tänä keväänä neljä hänen kaveriaan on päättänyt ryhtyä sikiämään, ja se kuulemma kuulostaa hänestä aivan hirveältä. Näillä hänen kavereillaan taisi kumminkin olla pääasiassa vahinkolapsia ja muita tapauksia, jotka saivat hänet vähän ihmettelemään tätä lasten hankintaa. En sanonut mitään omasta raskaudestani eikä kaveri kyllä varmana epäillytkään, olen kyllä sellainen ihminen, jonka ei heti ensimmäiseksi arvaisi olevan lisääntymässä
Hän vaan piti niin tulisen puheen siitä, kuinka ei koskaan aio hankkia lapsia, että mulla on tullut hirveän korkea kynnys kertoa omasta tilastani hänelle ja muille samanlaisille kavereille. Olen nyt kumminkin pääasiassa niin iloinen tästä, että olen koittanut välttää kaikkia mahdollisia tilanteita, joissa saattaisin saada osakseni epäileviä tai kritisoivia reaktioita....
Mosmos 10+1