JOULUISET-05

[Ultsu]

Kiitos kysymästä, SannaA, kyllä tämä työnteko sujuu alkukankeuden jälkeen. Onhan tässä ollut tytön hoidon suhteen järjestelemistä vaikka työ onkin osapäiväistä ja vain 4 päivänä viikossa. Mieskin on joustanut omissa kuvioissaan ja sukulaisia on mobilisoitu joten kyllä tämä tästä. Ja onneksi kyseessä on vain lyhytaikainen työjakso tällä kertaa.

Syksyllä on kuitenkin toisenlaista kun saadaan tyttö päiväkotiin. Meille tuli itse asiassa jo vastaus, etä saatiin se paikka jonne haettiin eli sillä rintamalla kaikki ok.

Kovasti tyttö yrittää puhua. Me käytiin kyläilemässä viime viikolla yhden mun kaverini luona, jolla on puoli vuotta vanhempi tyttö kuin meidän ja sehän osasi jutella jo vaikka mitä. Olin ihan äimänä. Mutta hänen äitinsä kertoi, että heillä oli ihan viime kuukausina tullut sitä sanavarastoa ja sen ilmaisemista, että kaipa tässä perässä tullaan. Onhan se ihan eri asia jos lapsi osaa ilmaista itseään tyyliin "minä haluan maitoa" tms. Ei tule väärinkäsityksiä eikä turhautumisia puolin eikä toisin.

Muuten tässä vain vappua odotellaan, olisipa lämpimät kelit niin voisi lähteä vähän liikenteeseen koko perheen voimin. Vappurekvisiittaa, varsinkin tytölle, onkin jo hyvissä ajoissa jo hankittu.

Eipä muuta kuin mukavaa päivänjatkoa ja kirjoitelkaa te muutkin jouluiset!!

 

[nosto..]

uppista

 

[AnniinaA]

Hei, olisin utelias tietämään, kuka meitä aina välillä nostelee kirjoittamatta itse mitään. No, olen kyllä liian utelias muutenkin, kun luen aina välillä koululaisteni sähköpostiviestejäkin, mutta puolustaudun sillä, että täytyy tietää, kenen kanssa he kirjoittelevat, toistaiseksi kyllä ihan muutenkin tuttujen ihmisten kanssa.

Meikäläinen ei ole oikein vappuihmisiä, koska en pidä suurista ihmisjoukoista. Sveitsissä vappu on paljon pienempi juhla ja aiommekin ensimmäistä kertaa elämässämme mennä suomalaisen tuttavaperheen kanssa piknikille, kun siellä ei ole miljoona muuta juhlijaa tällä kertaa. Täällä on ollut jo pari viikkoa kesäisen lämmintä, jopa helteistä. Vappukrääsää ei meille tule, mutta oikein hauskaa vappua kaikille jouluisille!

Minni ei vieläkään juuri puhu, mutta varsin kekseliäästi ilmaisee muuten itseään. Ein hän on oppinut sanomaan ja sen myötä joku esi-uhmaikä on alkanut, sillä enää hän ei suostukaan ihan kaikkeen, vaan omaa tahtoa alkaa tulla esiin. Välillä hän myös kiukuttelee ilman syytä, ehkä turhauttaa, kun ei pysty sanomaan toivettaan tai jokin asia ei leikissä vielä onnistu. Muilla vastaavaa?

Jännä, että monet ovat jo saaneet vastauksen päivähoidosta, itse uskon, että Espoossa vastauksen saaminen kestää vielä kauan, vaikka elokuun alusta onkin kyse. Onneksi kun en ole ensi kertaa hoitopaikkaa hakemassa, maltan odotella ihan rauhassa. Paluumuuttoomme liittyy niin paljon muutakin, mikä on vielä selviämättä, mutta asioilla on taipumus järjestyä...

 

[SannaA]

Hello!
Aika jäätävän vappusään sitten pisti meille...aurinko sentään (toistaiseksi) paistaa. Täytyy varmaan kaivaa lämpimämpää päälle kun mennään hiekkalaatikolle palelemaan.
Muuten vappu menee ihan rauhassa kotioloissa...ehkä miehen yksi kaveri tulee käymään, mutta ei sen ihmeempiä. (paitsi Halmeelta on pakko käydä hakemassa munkkeja

Tuo hoitopaikasta ilmoittaminen käy meidänkin kylällä vähän vaihtelevasti. Jos hakee "isossa haussa" eli keväällä elokuussa vapautuvia paikkoja, niin niistä tulee ilmoitus nyt toukokuun alussa. Muuten vastaus tulee n. 1kk ennen hoidon alkua.
Me varmaan saatiin tietää hoitopaikasta siksi niin ajoissa kun kysessä oli yksityinen pph ja hän halusi tietenkin löytää uuden hoitolapsen mahd. pian, että ei tule vajausta.

JuuEi meilläkään vielä puhuta...mutta ilmaistaan kyllä ja nämä "raivoamiset" on kyllä tuttuja Eilen oli juuri sellainen päivä...tyttö saattoi touhuta jotain ihan rauhassa ja sitten menikin taas hermo...monta kertaa.
Sanoja tulee pappa, mamma, kakka, kukka, klocka, kuk-kuu (no se nyt ei ole mikään sana), tyttö, poppa (eikä sekään ole oikea sana). Muuten on sitten itse tulkittavia juttuja

Mutta nyt aamupalalle, että ehtii ulos jäätymään ennen lounasta...
Hauskaa vappua kaikille!

 

[Ultsu]

Vappuja täältä Espoostakin kaikille jouluisille!! Meillä ei pahemmin vappua juhlita kun muu perhe (meikäläistä lukuunottamatta) ovat flunssan kourissa. No, onneksi itse olen terve niin pääsen hoitamaan sekä tyttöä että miestä .

Jonkin verran hommasin etukäteen vappukrääsää, lähinnä ilmapalloja, serpentiinejä yms. ja eilen jo virittelin kaikkea esille koska tyttö (puolikuntoisenakin) haluaa leikkiä ilmapallojen kanssa. Hän on itse asiassa oppinut ihan parin päivän sisällä sanomaan "pallo", mikä on hieno juttu, koska tuo "l" on yleensä vaikea oppia ääntämään.

Ulkona on tosiaan epämiellyttävän kylmä ja kolea tuuli päälle. Kävin äsken vielä kaupassa ja todistin, miten yhdeltä pallomyyjältä karkasi yhdessä tuulentempauksessa koko palloarsenaali taivaalle. Varmasti harmitti...

Siitä päivähoitoasiasta. Laitoin sähköisessä muodossa hakemuksen ja sain tosiaan vastauksen pikaisesti (viikon sisällä). Olin tosin tietoinen siitä, että meidän alueen vastaava oli juuri käsittelemässä hakemuksia kun laitoin meidän hakemuksen menemään ja ehkä sen vuoksi vastaus tuli nopsaan. Luin jostakin, että hakemus pitää olla mieluiten vähintään 4 kk ennen päivähoidon tarvetta jätettynä eli maaliskuussa piti jättää elokuun hakemus jne. Itselläni alkaa syyskuun alussa työt, mutta tutustumisjakso päiväkotiin aloitetaan kaksi viikkoa ennen työn alkamista, siksi yritin olla ajoissa liikenteessä. Mutta varmaankin käytännöt vaihtelevat alueittain ja kunnittain.

Mutta nyt pitää mennä. Eli hauskaa vappua kaikille ja koettakaa tarjeta!!!

 

[Minni!]

Hauskaa vappua kaikille joulukuisille... Yritän ehtiä kirjottelemaan paremmalla ajalla, nyt nukutuspuuhiin kun tyttö ei suostukaan näköjään nukahtamaan itsekseen.

 

[Ultsu]

Iltaa kaikille! Vappu on ohi ja arki palannut. Meidän vappu oli tosiaan rauhallinen eli ei mitään ihmeempää raportoitavaa sillä saralla. Toivottavasti teillä muilla oli mukava vappu.

Meillä on kyllä tytöllä jonkinasteinen pikku-uhmis alkamassa. Ja huomaan, että kyllä sitä saa olla pitkä pinna kaiken suhteen. Yksi jokapäiväinen (ja monta kertaa päivässä toistuva) kädenvääntö tytön kanssa on vaatteiden ja vaipan vaihto. Aina hän rimpuilee ja pyrkii karkaamaan (ja usein onnistuukin) kun pitäisi jompaakumpaa tehdä. On rasittavaa joutua kantamaan vastentahtoista lasta (joka painaa kuin mikäkin hiekkasäkki vetelänä) vaipan/vaatteiden luo (tai päinvastoin kuskata tavaroita neidin luo, missä hän silloin sattuu lymyämään). Myös pottailu on välillä tosi takkuista. Häntä saa suostutella kaiken maailman kirjojen/lelujen avulla istumaan potalle. Tosin kyllä pottaan usein jotain tuleekin. Mutta jotenkin kaikki tuntuu olevan hankalampaa kuin ennen. Onko teillä muilla tällaista? Ruokailu sujuu jotenkin, tosin siinäkin hän joskus haluaisi syödä kaikkea muuta kuin mitä olen laittanut hänen lautaselleen. Ja silloin aina mietin, miten tiukkana pitäisi pysyä. Olen yleensä kyllä sitä mieltä, että sitä syödään, mitä lautasella on ja vasta sitten kun se on syöty, syödään muuta. Mutta joskus annan periksi jos tyttö alkaa vääntämään itkua tai on nukkumaanmenoaika ja ajattelen, että nyt olisi hänen jotain saatava masuunsa, ettei yöllä tule nälkä ym. Eli näinkö tässä ollaan jo kädenvääntövaiheessa? On tämä tällaista...

Toisaalta ajattelen, että kun hän menee syksyllä päiväkotiin, hän saa huomata viimeistään siellä, että on muitakin lapsia ja muidenkin tarpeet on huomioitava ja aina ei saa tahtoaan läpi. Siinä mielessä ajattelen, että päiväkoti voi tehdä ihan hyvää hänelle. No, katsotaan sitten.

Eli tällaisia kasvatuksellisia pohdintoja tällä kertaa...

Illanjatkoa!

 

[Minni!]

Pitkästä aikaa..

Kuullostaa kyllä Ultsun tytön kiukuttelut ja karkailun hyvinkin tutulta. Meillä on pottailusta tullut ihan hirveetä. Useesti kun yritän saada tytön potalle, hän juoksee karkuun ja jos otan kiinni niiin alkaa hirmuinen huuto ja rimpuilu. No, eipä sitä viitsi toista väkisinkään potalle laittaa.

Syöminen meillä onnistuu nyt kohtuullisen hyvin, riippuen kyllä ruuan koostumuksesta. Joskus lusikka lipsahtaa liian aikaisin väärinpäin ja sitten on sotku valmis. Suurin ongelma on se että tyttö vetäsee lusikan niin täyteen ruokaa että osa putoaa matkalle. Juominen onnistuu hyvin lasista ja jopa pullon suusta (pitää aina saada pullosta vettä kun äitilläkin on). Leivän syöminen on vähän niin ja näin. Useimmiten leivältä katoaa voi tai juusto ja leipä jää. Kuiva leipä ei oikein meinaa kelvata.
Juu, ja kaikki muu kyllä usein maistuisi mitä lautasella on. Yleensä tyttö osottelee keksikaappia/rusinoita ja huutaa "anna, anna"

Tuleeko teillä paljon sanoja? Meillä ei. Perässä yrittää usein jotain toistella mutta lähinnä vain lopputavut tulee. Enemmän meillä ollaan kiinnostuttu rakentamisesta (palikat, palapelit)ym. Ja telkkari ei kiinnosta juuri ollenkaan. Lauantaiaamuna katsottiin hetki yhdessä jotain Pikku Kakkosen piirrettyä. Se siitä...

Jaahas, nyt neiti herää. Lounas jäi tänään väliin (nukahti kauppamatkalla) joten taitaa olla nälkäinen=kiukkuinen nuori neiti...

Hip, hei!

 

[Minni!]

Huhuilenpa täällä muita jouluvauvoja.. samalla nostelen meitä ylöspäin

 

[Ultsu]

Huomenta ja nostelen minäkin meitä vaihteeksi! Kaikkien viikonloppuhappeningien jälkeen on taas arki palannut. Meille ei mitään ihmeempiä, paitsi, että tyttö on alkanut välillä heräillä yöllä, luultavasti näkee pahaa unta. Herään hänen itkuihin eikä hän pysty aina nukahtamaan ilman äitiä. Huhuilee minua toisesta huoneesta. No, ei muuta kuin tytön sängyn viereen, jossa nuokun aikani ja tyttö nukahtaa sitten aikanaan. Mutta kyllä aamulla väsyttää kun unet ovat välillä keskeytyneet. No, ehkäpä tämäkin on jokin ohimenevä vaihe.

Muuten ei mitään kummempia, kova kiipeilyinto on tytöllä myös päällä ja kokoajan saa kyllä kytätä, milloin on kiipeämässä keittiötikkaille tms. Onneksi toistaiseksi ei ole pahempia moksuja tullut.

Mutta nyt pitää lopettaa ja mennä....

 

[SannaA]

Täällä ollaan! Piti oikein käydä lunttaamassa, että koska viimeksi on tullut kirjoitettua...Vappuna tuli kirjoitettua ja siihen aikaan oltiin vielä näemmä terveinä. Vappuaattona nousi illalla sitten pikku-ipanalle kuume ja koko viikko meni kuumepotilasta hoitaessa. Käytiin jopa paikallisessa arvauskeskuksessa näyttäytymässä kun vielä kolmantena aamuna oli heti herättyä 40 astetta kuumetta...tyttö oli sitten "terve", eli mitään muita oireita ei ollut kuin viikon kuume(ja aina kuumeiden välissä oli virtaa täynnä ja söikin hyvin). Hassuja tauteja.

Mitähän sitten täällä olisi tapahtunut...Äiteinpäiväkortit tyttö piirsi itse (hyvää nykytaidetta ja viime viikonloppuna sitten kaikki mummit ja isomummit muistettiin. Oma päivä menikin sitten kivasti oman perheen kesken kun ei tarvinnut enään mummoloissa juosta.

hmmm...nyt täytyy miettiä, että onko kehitysrintamalla jotain "uutta". Joku takertumis-vaihe oli tuossa tytöllä ja sitten samalla tuli läpsimis-vaihe...juttua olisi kovasti, mutta siitä ei vain ota kukaan selvää Päivisin ollaan yhä ilman vaippaa ja vahinkoja sattuu aika harvakseltaan (nekin olisi kyllä vältettävissä jos olisi itse vähän enempi ajan hermolla). Kaikennäköinen ruoka maistuu kokoajan paremmin, mutta itse syöminen ei ole kauhean tehokasta -onneksi kuitenkin siistimpää kuin ennen!

Tällä viikolla käydään tekemässä tytöstä hoitosopimus ja sitten pitäisi ainakin henkisesti ruveta valmistautumaan Naisten Kymppiin (kävelemään).

Aika tuntuu kuluvan ihan järkyttävän nopeasti! Kohta on kesäkuu ja sitten tulee syksy ja sitten alkaa hoito ja työt -AAAARGH!!! Siis olenhan minä siihen hoitoon ja työhön menoon orientoitunut, mutta en haluaisi, että aika menee näin nopeasti... Niin ja siis toivottavasti työt Haku on päällä, mutta yksi minulle sopiva paikka menee nähtävästi sen takia ohi, että en aloita kesäkuussa...nooh, mutta kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu

Mitä Te meinaatte tehdä kesällä lastenne kanssa? Jos saisi vaikka itsellekkin vinkkejä, että ei ihan valuisi sormien välistä tämä viimeinen vapaa kesä...
Meillä ei hirmusuunnitelmia ole: mökillä täytyy käydä ja Ruotsiin mennään sukuloimaan elokuussa...veljeni perheineen MAHDOLLISESTI tulee Suomeen ja meille asumaan elokuussa (ja sitten onkin hulinaa, mutta kiva jos serkukset pääsevät tapaamaan ensimmäistä kertaa). Sitten pitäisi harrastaa kaikkea pientä kivaa vapaiden kavereiden kanssa...esim. rantaleikkejä, Seurasaaren ympärikävelyä, Picknikejä yms. kivaa.
Laittakaa tekin omia kesäsuunnitelmianne!!! Mä menen nyt sohvalle, pöydänkulmalla läjä lukemattomia lehtiä...

 

[AnniinaA]

Hei pitkästä aikaa! Meillä ei ole vähään aikaan ollut mitään erikoisia kuulumisia, mutta nyt ajattelin purkaantua teille, rakkaat nettiystäväni. Meillä oli juuri ihan Minnin kanssa samanikäinen poika äitinsä kanssa 3 vrk vierailulla ja olen aivan poikki! Tämän jälkeen olen vielä onnellisempi kuin ennen siitä, että meillä on tyttöjä! Tietysti lapsen luonnekin vaikuttaa, mutta luulen, ettei musta kertakaikkiaan olisi edes keskimääräisen pojan äidiksi. Ei tämä pojanvesseli ilkeä tai raivokas ollut, mutta vaativa kylläkin ja erittäin aktiivinen. Parvekkeella hän löysi heti likaisen reunakourun, josta Minni ei välitä yhtään. Puhelinta Minnikin tykkää ottaa ja leikkiä siihen puhumista, mutta poikapa heittelikin sitä heti täysillä lattialle. Yksin hän ei leikkinyt yhtään, vaan säntäili koko ajan tutkimaan ihan kaikkea ja äitinsä perässä. Luulin, että meillä on lapsiturvallinen koti, mutta nyt huomasinkin, että Minni vain on rauhallinen ja uskoo jo hyvin kieltoja.

Mitä mieltä te olette taaperoikäisten kieltämisestä? Ja saako lapsi teillä päättää, milloin hän menee syöttötuoliin ym? Ehkä siksikin tämä vierailu kävi mulla niin voimille, että äiti suhtautui kaikkeen niin tarkasti eikä halunnut koskaan tuottaa lapselle mielipahaa edes sekunniksi. Mun mielestä lapsenkin kuuluu oppia, että joskus joku asia on vähän aikaa ikävää. Vanhempi päättää, milloin ja mitä syödään, pestäänkö hampaat (vaikka väkisin, koska se on lapsen parhaaksi) ja saako tavaroita paiskoa. Yritin vähän ystävälleni sanoakin, että 2-vuotiaan uhmaikäisen kanssa hänellä tulee tuolla menolla vaikeuksia, mutta kun hän on opiskellut psykologiaa lapsen kehittymisestä. En väitä, että lapsen tahto pitäisi nujertaa, mutta ei hän saisi pomokaan olla. Kommentteja?

Mä en saanut äitienpäiväkorttia ollenkaan, enkä kukkia... Luulenpa saaneeni 18 yhteisen vuoden aikana pari kertaa kukkia. Meillä ei olla kauhean romanttisia ja juhlitaan mieluummin itse valittuna ajankohtana, kuten vastikään mun viransaantia. Ulkona syömässäkin kävimme jo lauantaina, koska silloin ei ole ruuhkaa ja huippuhinnat. Keskimmäinen toi maanantaina koulussa tekemänsä lahjan.

Nyt ovat pyykit valmiina, joten se on moro!

 

[helmi-74]

Heippa vaan kaikille!

AnniinaA: Yhdyn ihan rehellisesti ja täydellä sydämellä mielipiteeseesi pojista! Juuri tuollaista meillä on. Osku on oikea pikku raskali, suuna päänä koko ajan jossain tonkimassa jotain, kiipeilemässä pöydille, repimässä ja raastamassa, tutkimassa ja tonkimassa, avaamassa ja sulkemassa.
Tosin juuri sillä erolla, että uhmakas nuori mies huutaa vastustavaa mielipidettään monen monta kertaa päivässä kun saan vähän väliä olla kieltämässä ja ojentamassa. Ja meillä hallitaan jo tekoitkutkin kun yritetään saada tahtoa läpi. Vaan tarkkana mammana ne jo oikein hyvin tunnistan...ja siinähän sitten kitisee.
Ei se elämä tosiaan voi olla aina yhtä kivaa mielistelyä, rajat pitää olla. En edes uskalla ajatella mitä kaikkea olisi jo tähän päivään mennessä sattunut jos en olisi kieltämässä ja ojentamassa vähän väliä. Ja kaikesta valvonnasta huolimatta aina välillä sattuu ja tapahtuu.

Äitienpäivä: no, eipä tuota kukaan muistanut. Vaan eipä niin väliäkään, kun lapsetkin on niin pieniä vielä. Ex ei edes tekstiviestiä laittanut...vaan eipä sitten tarvitse minunkaan vaivautua isänpäivänä. Ainakaan ennen kuin lapset ovat sen verran isoja, että ymmärtävät mistä on kyse. Kyllähän sitä sitten täytyy jotain pientä lapsille opettaa.

Sairastelu: Osku oli ensin korvatulehduksessa, sitten heti perään räkätaudissa ja sitten tuli taas tietysti korvatulehdus. Ja kaikki vaikka kuinka visusti oli myssyt päässä ja niska suojattu tuulelta ja kylmältä. Nyt onneksi taitaa olla taudit ohi (koputan puuta).

Uusia juttuja: lusikka ja haarukka menee aika hienosti Oskulta jo itse suuhun. Nyt on se kauhea kiipeily vaihe ja edelleen kaikki mitkä pörisee ja niissä on pyöriä kiinnostaa...joten taidanpa käydä ostamassa liput siihen monster truck tapahtumaan kesäkuussa. Kunhan ex ensin tuo Oskulle kuulosuojaimet; on menossa katsomaan tänäkin vuonna formuloita Monacoon ja lupasi sieltä katsoa sellaiset hienot lasten ferrarin kuulosuojaimet.
Ai niin ja sormi osoittaa koko ajan jonnekin...ja kysyttäessä tunnistaa jo huikeasti sanoista esineitä ja ihmisiä, vaikka ne omat sanat edelleenkin antavat itseään odottaa. Yritystä on kyllä kovasti.
Pikkuneitikin jo istuksii aina sitterissä ja kovasti yrittää päästä lattialla eteenpäin.
Lapset tulevat loistavasti toimeen keskenään...ainakin vielä siis...ei hajuakaan mustasukkaisuudesta.

Itse yritän hiljaksiin tehdä hakemuksia töitä ajatellen kun alkaa jo paniikki nostaa päätään. Hoitopaikoistakin kyselin vaikka ei vielä töitä olekaan tiedossa. Sanoivat, että laittaisin vain hakemukset sisään niin tietävät sitten varautua että paikat löytyy heti kun saan töitä. Tarhaan eivät pääse kun Aada on vielä alle vuoden, mutta on tuossa muutama tuttu perhepäivähoitaja joita voisi anoa...tietäisi ainakin millaisessa paikassa ovat. Ja muutaman vuoden päästä voisivat mennä sitten kielikylpy-tarhaan (yksityinen), kun kerran täällä meinaavat vissiin erotella suomen ja ruotsinkieliset lapset erilleen tarhoissa. Tosi hölmö juttu.

Mutta nyt vielä äkkiä saunaan...

 

[Ultsu]

Sunnuntai-iltaa vaan kaikille! Enpähän minäkään tänne ole niin usein kirjoitellut kuin ennen. Lämpimät kelit ovat houkuttaneet puutarhatöihin ja tyttökin on nauttinut ulkonaolosta kesähattu päässä.

Mutta asiaan: Rajat on ehdottomasti oltava alusta lähtien, näin ainakin meillä toimitaan. Ja näin on toimittu siitä lähtien kun tyttö lähti liikkeelle ja siitä on jo paljon aikaa. Nykyään hän jo tietää monesta tavarasta, mihin ei saa koskea ym. ja se on hyvä juttu. Jos nyt pitäisi aloittaa vasta rajojen vetäminen ja kieltäminen, kun oma tahto alkaa nousta esille, olisimme ihan helisemässä. Mutta sekin on mielestäni tärkeää, että kun mennään kylään, kyläpaikan vanhemmat kertovat heidän talonsa pelisäännöt vierailevalle vanhemmalle, jos eivät niistä ole jo puhuneet, ettei tule ikäviä tilanteita, että kylässä tehdään jotain, mitä ei saisi, koska kotona on saanut. Vaikea selittää, mutta ehkä ymmärrätte pointin. Mutta haastavia tilanteita tulee varmaankin puolin ja toisin enkä tiedä, millaista olisi elämä pojan kanssa kun meillä on tyttö. Ja loppujen lopuksi hyvin helppo tapaus kuitenkin.

Kesäsuunnitelmista SannaA kyseli: Ei meillä mitään isoja suunnitelmia ole, jossain määrin tahti määräytyy miehen lomien mukaan. Mutta olemme ajatelleet jossain vaiheessa piipahtaa Korkeasaaressa ja muutenkin liikkua luonnossa kun tyttöä selvästi kiinnostaa eläimet ym. Ja ehkä vesilläkin uskaltaa tytön kanssa käydä pelastusliivin kera. Ja onhan meillä sukua ympäri Suomea, mutta on eri asia, miten paljon sitä jaksaa kierrellä autoillen. Oma koti ja oma rauha ovat parasta. Ja voihan sitä mennä rannalle ym. Ulkomaille ei ainakaan näillä näkymin lähdetä.

Joo, kyllähän se äitienpäivä meni meilläkin vähän matalammalla profiililla kuin esim. vuosi sitten, mutta menköön. Hääpäivää ja syntymäpäiviä vietetään enemmän. Ehkä siihen äitienpäivään pakkautuu liikaa tunnetta ja odotuksia, jotka eivät sitten aina täyty. Pääasia, että arki sujuu ja kaikki pysyvät terveinä. Ei meilläkään mitään yltiöromanttisia olla, itse olin ehkä nuorena, nyt en ehdi miettiä edes sellaisia asioita.

Mutta tällaista tällä kertaa, mukavaa alkavaa viikkoa...

 

[Ultsu]

Huhuuu, missäs te jouluiset luuraatte ja ennenkaikkea, miten menee??? Meillä menee ihan kivasti, ollaan paljon oltu pihalla ja hiekkalaatikolla. On tosi helpottavaa kun ei tartte sellaista pukeutumisrumbaa käydä läpi kuin vielä jokunen aika sitten. Tyttö kovasti yrittää oppia sanoja, on hirveän kiinnostunut kaikesta ja huikkaa tuntemattomillekin "moi" .

Mulla loppui työtkin sopivasti viikonloppuna eli nyt saa nauttia ihan eri tavalla kaikesta kun ei ole jatkuvaa aikataulupeliä koko elämä.

1,5 vuotisneuvolakin häämöttää parin viikon päästä, onpa mielenkiintoista nähdä, miten paino/pituus ovat puolessa vuodessa kehittyneet. Kyllähän tytsy on vaatteista päätellen jo reippaasti yli 80 cm, mutta miten paljon tarkasti, jää nähtäväksi. Ja kotivaaka näytti jotain 13 kiloa ja se alkaa tuntua kun typykkää kantaa.

Eipä muuta, kirjoitelkaa ihmeessä kun kerkiätte ja aurinkoista alkukesää!!!!

 

[Minni!]

huh, en ole ehtinyt kirjoitella. Kaikenlaista pihahommaa ym. kevätjuttuja (ikkunan pesu ym)
Meillä ei juuri kesäsuunnitelmia ole. Kotimaanmatkailua tällä kertaa. Iskä olisi kyllä kovasti lähdössä ulkomaille, mutta minä sanoin että nyt säästetään.

Meillä 1,5 vuotisneuvola vasta juhannusviikolla. Veikkaan että 80 cm menee rikki, mutta 10kg saattaa olla tiukassa. Toi meidän tyttö on niiiin liikkuvainen ja huono syömään, että ei oikein painoa tartu. Mutta eipä hätää kun vanhemmat on samanlaisia kukkakeppejä.

Meillä on ihan mahdoton nukenhoitobuumi. Tyttö hoitaa nukkeaan, antaa ruokaa, vie potalle ja "leikki-itkee" ja hyssyttää samalla nukkeaan. Hauskaa katsella niitä sen touhuja.

Sanoja tulee muutama, mutta lähes kaikkea yrittää toistaa ja osottelee että pitää sanoa mikä se on. Myös tuo kaikille vastaantuleville moikkailu on tuttua. Ihmisiä usein vähän huvittaaa...

Toi pukeminen on meillä ihan tuskaa. Kaikki pitäisi itse laittaa päälle ja sitten kun ei mene niin hermot menee. Välillä meinaa mennä äitilläkin hermot kun tyttö yrittää vetää sukkahousuja 10 kertaa ja aina väärinpäin.. Onneksi tulee kesä eikä koko ajan tarvi olla laittamassa jotain sukkiksia ym. jalkaan. huh.

Nyt pitää lähteä vähän venyttelemään kun olen taas kuokkinut pihaa ja kävin jopa tunnin lenkilläkin.

Terkuin Minni, rv20

 

[AnniinaA]

Hauska taas lueskella teiltä kuulumisia. Meilläkin Minni on (viimein) alkanut käyttää kolmea neljää sanaa ja muitakin yrittää toistella. Syöminen sujuu myös teknisesti erinomaisesti, mutta ruokahalu vaihtelee senkin edestä, kun pienempänä hän söi aina reippaasti kaikkea.

Minnillä ei ole yhtään vauvanukkea, mutta siskojen Bratz-nuket kiinnostavat. Eniten kyllä leikitään duploilla, Minni laittaa duplo-ihmisiä istumaan aina yhtä innokkaasti. Ja sitäkin enemmän hän haluaa aina mennä ulos, siellä touhuaminen ja vaikka nyt heinien tai kivien poimiminen on kivaa. Pienistä liukumäistä hän osaa jo laskea, kengät jarruttavat vauhtia sopivasti. Hiekkalaatikkoja täällä Sveitsissä on muuten tosi vähän ja keinujakin harvassa. Sen sijaan liukumäkiä ja varsinkin kiipeilytelineitä on joka leikkipaikalla. Ehkä kulttuuriero johtuu näistä alppimaan maisemista, kiipeäminen on opittava jo pienenä?

Pukemista Minni ei (onneksi) vielä halua itse tehdä, paitsi tietenkin riisuu aina sukat sisällä. Taidan kyllä pukea hänet aika kevyesti, sillä sukkahousuja en ole käyttänyt helmikuun jälkeen. Eihän täällä tietenkään niin kylmä olekaan kuin Suomessa, parina päivänä oli vain 8, mutta sitä ennen jo 28 astetta.

Kesäsuunnitelma ovat meillä vähän erilaiset emmekä taida kotimaan kohteissa juuri ehtiä vierailla. Täällä käymme varmaan eläintarhassa ja isosiskojen siivellä huvipuistossa. Heinäkuun alussa pistäydymme Suomessa ja saman kuun lopussa muutamme sinne. Elokuussa pitäisi laittaa koti taas asuttavaan kuntoon ja samalla tutustua päiväkotiin, josta ei tosin vieläkään ole tullut mitään ilmoitusta, argh.

 

[SannaA]

Hei täältäkin suunnasta! Ilmoja on pidellyt...ensin on kuin turkkilaisessa saunassa ja sitten taas sataa Tänään käytiin vaan kastelemassa itsemme tuossa omalla pihalla...ja äidillä meinasi mennä totaalisesti hermo tuohon pihaan! Hitto kun siellä ei kasva kuin rikkaruohoa! Nooh, sinne vain kykkimään...mutta se siitä

Kesä tulee kohisten ja lapsi kasvaa
Meillä on kanssa tuota moikkausta. Lapa pystyssä seistään pihalla, istutaan ostoskärryissä ja uimahallillakin moikkaillaan uimassa oleville mummoille Hyvä, että oppii ainakin tervehtimään... Päivät ilman vaippaa menee kokoajan vain paremmin ja nyt esim. viikkoon ei ole ollut kuin yksi vahinko. Olen yhä varovaisen optimistinen, mutta en vielä uskalla sanoa, että olisi päiväkuiva (koko ajan odotan sitä takapakkia).
Ruokailukin sujuu ihan hyvin...mutta tosiaan se ruokahalu ei ole aina niin suuri, onneksi kuitenkin syö melkein mitä vain. Ja maitoakin on vihdoinkin ruvennut menemään kun saa juoda pillimaitoa -siitä tykkää.
Tänään tytöllä on 1v5kk synttärit ja kuukauden päästä on se puolitoistavuotisneuvola. Pituutta varmaan NOIN 82cm ja painoa karvan päälle 10kg...ja jos noin on, niin puolessa vuodessa pituutta olisi tullut 6cm ja painoa ei juuri ollenkaan. Mutta se nähdään virallisesti kuukauden päästä.
Sanoja tulee ne samat kakka, mamma, pappa, tyttö, kukka, klocka ja muuta tulee epäselvästi esim. tattaat (=rattaat) tai uuso (=juusto) jne.

Prätkistä ja autoista tykkää tyttö kovasti. Hymyilytti oikein kun oltiin tuossa hiekkalaatikolla ja Harrikka ajoi vähän matkan päässä ohi, niin meidän tyttö oli ainoa lapsista joka nousi ylös ja kääntyi katsomaan ohi ajavaa pyörää innoissaan (äidin tyttö ! Voisiko tässä olla siitä vaikutusta, että jo vatsassa ollessaan olisi tuntenut äidin mielihyvän kun Harrikka papattaa? Mistä muusta se olisi sen voinut keksiä... Sama kanssa, kun se tykkää ihan hirveästi uudesta Ozzy Osbournesta. Mitähän tuostakin vielä isona tulee

Oletteko te huomanneet, että lapsillanne olisi jotain vastaavanlaista kiinnostusta esim. äidin mielimusiikkiin tai jotain?

Hiisi, kello on jo monta...täytyy tehdä vielä jotain fiksua ennen kuin tyttö herää ja päästään kauppaan ostamaan kaikkea rikkaruohon torjuntaan sopivaa.. Kuulemisiin!

 

[Ultsu]

Lauantai-iltaa ja huh hellettä vaan.... Kyllä ovat kelit täällä etelärannikolla suosineet, on välillä kyllä jo meikäläiselle ja tytsyllekin liian kuumaa. Kovasti ollaan jouduttu rasvailemaan apteekin aurinkovoiteilla kun kokoajan on UV 6-varoitus. Itse olen tosi herkkä auringon suhteen, en ota sitä ollenkaan, silti kun puutarhassa touhuaa pitää olla kaikki paljaat pinnat suojattu tyyliin suojakerroin 40:llä. Tyttö ei ole hiusvärin puolesta tullut onneksi äitiinsä, mutta muuten pitää suojata kun on niin pieni. Jostain syystä hänellä on myös melko kuiva iho, epäilin vauvaikäisenä atooppiseksi, mutta on ollut oireeton ainakin puoli vuotta. Nyt olen joutunut perusvoiteilla välillä rasvailemaan, iho reagoi varmasti kuumuuteen/hikoiluun ym.

Ollaan oltu ulkona muulloin kuin kuumimpaan aikaan. Kuitenkin tyttö on ulkona rattaissa nukkunut varjossa hyvät päikkärit ihan vaippasillaan, hyttysverkko suojana. Ampiaisiakin pitää varoa kun niitä pukkaa olemaan maisemissa, onneksi tuo verkko torjuu niitäkin.

Mitäs muuta. Sanoja alkaa tulla päivä päivältä enemmän. Toivon, että tyttö oppii vielä paljon lisää ennenkuin menee päiväkotiin. Jotenkin pelkään eniten siellä sitä, että häntä ei ymmärretä kun itse tiedän puolikkaasta tavustakin hänen asiansa. No, kaipa henkilökunta on tottunut tulkitsemaan monia eleitä, puolikkaita sanoja ym.

Muita juttuja: Tässä ollaan kovasti yritetty pikkukakkosta saada tulolle, muttei tärppää. Vähän se masentaa kun meidän tyttö tuli niin vaivattomasti kun laitettiin tilaukseen. Ehkä ikäkin alkaa tehdä tepposia tai sitten alan turhaan vain stressaamaan koko asiaa.

Kuinkas Sulla, Helmi, menee? Luin aurinkorasva+atoopikko-ketjua (koska asia kiinnostaa minuakin) ja on ikävää, että joudut painimaan noitten asioiden parissa. Itsekin tiedän, että meidän tytön kuiva iho ja mahdollinen lievä atopia on mun puolelta perittyä kun mulla on heinänuhaa ym. rasitetta. Toivottavasti löydät sopivan rasvan lapsillesi. Tule ihmeesssä tänne kertomaan muitakin kuulumisia!

Saako teiltä, AnniinaA. muuten utsia, minnepäin Espoota olette asettumassa? Me asumme Lounais-Espoossa meren lähellä.

Ei muuta kuin mukavaa illanjatkoa ja nauttikaa kesästä!!

 

[AnniinaA]

Heips!

Ultsu, olemme palaamassa Mankkaalle. Soitin tänään alueen päivähoitovastaavalle ja sain kuulla, että Minni pääsee meille tuttuun päiväkotiin, joka on myös lähin. Jee! Ehdinkin olla tästä jo kovin huolestunut, sillä jos hän olisi joutunut jollekin toiselle alueelle, olisi hoitopäivistä tullut liian pitkiä, kun käyn töissä bussilla ja olisin joutunut kuskaamaan häntäkin bussilla johonkin suuntaan. Päiväkoti on lisäksi isosiskojen koulun ja meidän kodin välissä, joten siskot ovat jo luvanneet hakea Minniä sieltä -ainakin silloin tällöin. Hyvä kun tämä järjestyi, mutta toki selviäminen syksyllä muuten stressaa. Töissä on yleensäkin vaativaa ja erityisesti pitkän tauon jälkeen ja illalla varmasti sekä äiti että Minni ovat väsyneitä, jälkimmäisellä pian uhmaikäkin, lisäksi esikoisella alkamassa murrosikä ja keskimmäinen nyt on iästä riippumatta jääräpäinen yksilö... Mies voi verotuksellisista syistä tulla vain yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Äitini asuu aika lähellä, mutta en voi ainakaan monta kertaa viikossa häntäkään vaivata. Turha siis suunnitella itselle mitään harrastuksia, vaikka liikunta auttaisikin jaksamaan. Tämäkin valitus kyllä suhteellistuu, kun ajattelen Helmiä yksin kahden pienen kanssa... jaksamista.

Meillä(kin) on juhannusviikolla puolitoistavuotislääkäri. Vakituinen lääkäri on itse asiassa äitiyslomalla, hän kertoi keväällä olevansa poissa 4 kk (!), jolloin mun oli tietenkin pakko kehua suomalaista äitiys- ja vanhempainlomajärjestelmää. Kertokaahan sitten strategiset mitat, kun niitä saatte. Hyviä kesäilmoja!

 

[helmi-74]

heipsan pitkästä aikaa.
Kerrankin on molemmat yhtäaikaa päikkäreillä jotta kerkeää vähän muutakin kuin juoksemaan jomman kumman perässä. Pikaisesti vain aina ohimennen olen täälläkin käynyt lukemassa lähinnä.

Onneksi tuo helle helpotti ja ihot kummallakin alkavat paranemaan. Nyt on voitu jättää kortisonit pois ja iltaisin riittää pelkkä perusrasva...huh, onneksi. Aadalle onneksi näyttäisi sopivan ihan ohuet aurinkorasvat (suihkeet), mutta Oskulla tuntuu iho ärsyyntyvän ihan kaikesta. Tosin kun meillä on tämä korvatulehdus-kierre niin iho nyt reagoi ihan kaikkeen jatkuvasti. Eli taas ollaan antibioottikuurilla. Välillä aina menee viikko-pari ihan hyvin ja sitten viimeistään tarkastuksessa löytyy alkavaa tulehdusta. Todella rasittavaa.

Rankkaa on kaikin puolin. Tänään pitää vihdoin viedä kissakin lopetettavaksi, sokeritauti on tehnyt tehtävänsä, ihan kauheasti harmittaa. Mutta mitä tulee tuohon että on yksin kahden pienen kanssa niin yllättävää kyllä siitäkin selviää aika hyvin nykyään. Jotenkin lapsetkin ottavat sen kannan olotilaan kun yksin ollaan että nyt täytyy vuorotella ja jopa Oskulla on pinna hieman kestävämpi kuin ennen.

Uhma on meillä päällänsä Oskulla jo aika täysillä. Pieni mies on aika monesta asiasta eri mieltä ja todella usein. Sitä en tiedä johtuuko syömälakko uhmasta vai mistä, mutta korkeintaan viisi lusikallista per ateria menee. Hyvässä lykyssä yhden täyden aterian saan annettua päivässä. Ei kelpaa itsetehty, kaupan, liha,kasvis,hedelmä, puuro, murot tai mikään muukaan...ei kylmänä eikä lämpimänä. Toooodella rasittavaa!!
Myöskin pottailu on ehdottoman out. Itse sentään vielä haluaa harjoitella lusikointia. Ja viihtyy vain ulkona säästä huolimatta (satoi tai paistoi).
Sanoja tulee: äitä, auto, ekka (rekka), eeone (lentokone), ukujji (jugurtti), uujo (juusto)...ja liuta sellaisia joista en kyllä ota selvää. Myös siskonsa nimen osaa...se tulee joko Aatana tai sitten välillä jopa d:llä eli ihan oikein Aada. Ja tunnistaa paljon ruumiinosia: nenä, korva, silmä, suu, sormet, jalka, napa, hiukset...
palikkatestissä helpoimmat on pyöreä ja neliö, kolmio on jostain syystä melkein mahdoton saada sisään.

Tuosta äidiltä perittyjä taipumuksia: en voi sietää miehen (siis ex) tapaa niistää. Se on jotain kauheaa kurnuttamista sitä sen enempää analysoimatta, mutta kumpikaan lapsista ei myöskään pidä siitä, pelkäävät jopa. Minun piti aina raskaana ollessani poistua huoneesta kun hän aloitti niistämisen, sen verran vastenmieliseltä se kuulosti. Juustoa söin paljon Oskua odottaessa samoin maitoa meni tuhottomasti ja poitsu onkin kovasti maitotuotteiden perään. Toivottavasti neiti ei sitten vastaavasti peri mieltymystä roskaruokaan (tuli vedettyä odotusaika aika usein =(). Saas nähdä (en ole päässyt kokeilemaan) innostuvatko paljonkin kumin ja bensan sekä puun hajuista. Nimittäin raskausaikana (kummankin) viihdyin kauhean hyvin kaikenlaisissa rauta- ja sisutus(remonttitarvike)liikkeissä. Niissä kun nuo hajut pyörivät ilmassa koko ajan. Jos niitä olisi voinut syödä niin varmaan olisin niin tehnyt =)...ja autokaupassa se uuden auton haju...hmmm. No Oskuhan ainakin viihtyy autoissa se jo tiedetään.

Autoista puheen ollen. Olen menossa Oskun kanssa monsterauto-tapahtumaan lauantaina...kuulosuojaimien kera tietysti. Mutta kun pieni mies niin kovasti huutelee autojen perään, että mennään ainakin vähän niitä sinne kattomaan.

Äh, nyt täytyy taas rientää...palaillaan jahka keretään ja kauniita ilmoja kaikille!

ps. pakko kertoa, että minä sitten törmäsin jo tähän kivaan olen kahden lapsen-äiti ja palailemassa työelämään lieveilmiöön...eli...töitä ei heru vaikka kokemusta on muillekin jakaa...saas nähdä mitä tässä nyt tehdään. Ei oikein voi jättää kertomattakaan että on lapsia kun niitä jo hakuvaiheessa kysellään.

 

[Minni!]

Kiva kuulla susta Helmi... Ja halit, rutistukset ym. jaksamiset sinne, olet teräsnainen!!

Minä olen ollut jotenkin aivan ulapalla viime aikoina. Olen ihan kypsä miehen menoihin ja hänkin on sen tainut pikkuhiljaa tajuta. (otti äsken tytön mukaan asioilleen, ei ole koskaan tätä tehnyt)Tuntuu että seinät kaatuvat päälle ja olen ihan lopen uupunut. Itkettää vaan vähän väliä (tietty raskauskin osana) ja tyttö ihmettelee että mitä äiti itkee....
Kuullostaa tutulta noi uhma-jutut mistä Helmi kertoi. ruokaa menee välillä käsittämättömän pienet määrät ja tietysti kaikki pitäisi aina saada tehdä itse. Ja hirmu huuto päällä kun ei onnistu. Ulkoa ei meinaa saada sisälle tyttöä millään ja potalle en saa mitenkään yleensä...

Nyt palasi perhe asioilta, joten pitänee lähteä lämmittämään heille ruokaa.

Ainiin, sanoja meilläkin tapaillaan aika paljon. Ja sitä omaa jokelluskieltä tulee aivan älyttömästi...
Maanantaina on 1,5v neuvola. Palaan sitten asiaan

 

[SannaA]

Jee, täällä on elämää

Kiva kohta kuulla teidän lapsien 1½ -vuotismittoja. Meidän neuvola on vasta juhannuksen jälkeen ja lääkärintarkastus vasta elokuussa kun tällä kylällä katsotaan kesällä vain alle vuosikkaat...nooh, mutta ei se minua haittaa.

Helmi, huomaako sen työnantajan nihkeyden lapsia kohtaan jo heti naamasta, vai jättävätkö suoraan ottamatta yhteyttä kun on pieniä lapsia? Riippuuko se jotenkin yksinhuoltajuudesta? Mä en ole vielä törmännyt mihinkään syrjintään, mutta tiedän olevani työnantajan silmissä iso riski kun olen 3-kymppinen ja on yksi pieni lapsi...luulevat tietenkin, että jäisin heti uudestaan äitiyslomalle tms. Mutta toivoa sopii, että työpaikka löytyy! Yksi perhe-elämälle täydellinen paikka olisi nyt jaossa ja TODELLAKIN toivon saavani sen vaikka ei se muuten ole mitään hirveän mediaseksikästä hommaa...mutta kai se äitiys on mua pehmittänyt, että nämä ensimmäiset vuodet haluaisin olla enempi lapsen kanssa. (työssä olisi mahdollisuus liukua sen verran, että jos aikaisin menee niin olisin jo kolmelta hakemassa tyttöä hoidosta) Toivotaan-toivotaan.

Vitsi, mäkin ajattelin niitä Monster Truckeja! Mutta jäi sitten liput ostamatta...tyttö olis varmaan tykännyt. Mulla on kanssa sille jo hommattuna lasten kuulosuojaimet jos tällaisiin kovaäänisiin tapahtumiin mennään. Kerran olen ollut itse noita Monstereita katsomassa ja kyllä se on huomattavasti miellyttävämpi kokemus itsellekin korvatulpilla...
Viime lauantaina käytiin ratapäivillä ja tyttö oli ihan innoissaa kikkailevasta moottoripyörästä Tuntuu, että sen jälkeen tällä viikolla on pörisevät vehkeet innostaneet entisestään. Yritin jo etsiä rallisprinttiä netistä, mutta ei löytynyt tästä meidän kulmilta sellaista.

Miten Minni sulla päivät yleensä menee/kuinka paljon saat olla tytön kanssa kaksin? Toi seinätkaatuupäälle -tilanne on ajoittain ihan tuttua. Tai mua ainakin välillä syö olla kokoajan itse vastuussa tästä perheen pyörittämisestä kun mies tekee niin paljon töitä... Mutta onneksi vahingosta viisastuneena olen "oppinut" välillä ottamaan omaa aikaa...tosin en kovin paljon kun tuntuu olevan pakollisia kokouksia sen verran, että ei kehtaa vaivata äitiä ja mummia hoitamaan sen takia, että haluaisi HUMPUTELLA. Ehkä nyt sitten vähän jotain kun mies jää pariksi viikoksi lomalle...tosin isompikin tyttö tulee ja vie oman osansa aika-kakusta.

Että sellaista... Kuulemisiin!

 

[Ultsu]

Kiva kun täällä ollaan kirjoiteltu ahkerasti! Meillä oli tänään tytön 1,5 vuotisneuvola ja mitat ovat nyt 84 cm ja 13,5 kg. Tuo pituus oli enemmän kuin itse olin arvioinut ja käyrällä onkin nyt huima nousu kun puolessa vuodessa on tullut 8 cm! Mutta hyvä niin, kyllähän sen on vaatteissa huomannut, että käytössä on nykyään 86/92 cm:set vaatteet. Lääkäri tutki tytön muutenkin ja lopuksi saatiin vielä MPR-rokote, josta kuulemma voi tulla oireita viikon-kahden viiveellä. Neuvolatäti kyseli pottailusta ym., ja kerroin, että kakat tulee nykyään aina pottaan. Tyttö oli hyvällä tuulella ja lopuksi huikkasi "heippa" lääkärille. Hauska homma.

Eli sillä saralla kaikki ok. Jotenkin nautin huomattavasti nyt jäljellä olevasta ajasta tytön kanssa kun hän on niin suloinen, juttelee ja leikkii mitä milloinkin. Hän on myös hirmu kiinnostunut aakkosista ja tunnistaa esim. Hesarista tikkukirjaimin kirjoitettuja aakkosia, mm. A, B, E, H, K ym. Kohtahan hän alkaa jo itse lukea... No, ei vaiskaan, mutta hyvä, että kirjallisuus kiinnostaa. Ja luonto ulkona kiinnostaa, varsinkin kissat, puput, haukut ja linnut, joita kuulee/näkee meidän nurkilla.

Eipä muuta tällä kertaa. Ulkona on kova tuuli ja tytsy nukkuu parvekkeella päikkäreitä. Pitää käydä katsastamassa, että lämpötila rattaissa on sopiva. Viikonloppuja!!

 

[Ultsu]

Tulin tänne nostelemaan meitä ja toivottamaan jo tässä vaiheessa hyvää juhannusta teille kaikille jouluisille! Meillä on tällä viikolla vähän hässäkkää kun vieraita tulee ja menee eli enempää en ehdi nytkään kirjoitella.

Tulkaa myös kertomaan taaperoittenne 1,5 vuotismitat kun olette käyneet neuvolassa ja ehditte.

Eli hyvää jussia ja heipparallaa!!