U
Ultsu
Vieras
Onnea, SannaA, tyttösi kävelemään oppimisen johdosta, hieno homma!!! Siitä se lähtee, se elämän pituinen taapertelu ja vaellus. Meilläkin on sikäli edistystä tapahtunut, että vaikka meillä onkin kävelty jo useita kuukausia, vasta tänään tyttö käveli kaupassa itsekseen saappaat jalassa, siis sillä tavalla, ettei kokoajan tarvinnut pelätä, että hän lentää nenälleen. Jostain syystä siinä on meillä iso ero, tapahtuuko kävely sisällä ilman kenkiä vaiko toppavaatteissa ja saappaissa ulkona/kaupassa tms. Sisällä meillä tyttö juoksentelee, mutta ulkona kengillä kävely on tooosi varovaista askeltamista.
Muita uutisia: En ole saanut vielä lääkärin lausuntoa mun raskaustilastani, mutta tiedän alustavat verikoetulokset ja huonolta näyttää. Olen jonkin verran surffannut netissä ja luultavasti mulla on tyypillinen "missed abortion" eli keskenmeno, jossa ei ole liiemmin oireita, ei verenvuotoa, ei kipuja, ei mitään. Alkio vain jököttää sikiöpussissa kohdun sisällä - kuolleena. Mua vähän hirvittää kun luultavasti joudun kaavintaan ja pelkään sen aiheuttamaa kipua ym. mahdollisia ikäviä seuraamuksia. Plus että voi olla hamassa tulevaisuudessa kun saadaan uutta raskautta edes yrittää. Vähän on mieli maassa, mutta ei voi mitään, ei sitten yhtikäs mitään.
Epätietoisuus on kuitenkin ollut pahinta tässä kaikessa ja irvokkainta on nyt se, että toivon kokoajan, että se verenvuoto alkaisi ja kohtu tyhjenisi itsestään, mutta ei... Ikävää on myös se, etten ole juuri kenellekään kertonut, että olin raskaana ja nyt ei ole myöskään ketään, jonka kanssa voisin jakaa tämän kaiken. No, miehen kanssa tietysti ollaan kelattu tämä asia, mutta muuten on hankala tekeytyä niinkuin kaikki olisi normaalisti. Viikon päästä olen menossa yhden sukulaisen hautajaisiinkin, ehkä voin siellä samalla itkeä omaa suruani muiden joukossa.
Mutta eipä tässä muuta tällä kertaa, katsotaan, mitä alkuviikko tuo tullessaan.
Voikaa hyvin ja mukavaa, jos ehditte kirjoitella...
Muita uutisia: En ole saanut vielä lääkärin lausuntoa mun raskaustilastani, mutta tiedän alustavat verikoetulokset ja huonolta näyttää. Olen jonkin verran surffannut netissä ja luultavasti mulla on tyypillinen "missed abortion" eli keskenmeno, jossa ei ole liiemmin oireita, ei verenvuotoa, ei kipuja, ei mitään. Alkio vain jököttää sikiöpussissa kohdun sisällä - kuolleena. Mua vähän hirvittää kun luultavasti joudun kaavintaan ja pelkään sen aiheuttamaa kipua ym. mahdollisia ikäviä seuraamuksia. Plus että voi olla hamassa tulevaisuudessa kun saadaan uutta raskautta edes yrittää. Vähän on mieli maassa, mutta ei voi mitään, ei sitten yhtikäs mitään.
Epätietoisuus on kuitenkin ollut pahinta tässä kaikessa ja irvokkainta on nyt se, että toivon kokoajan, että se verenvuoto alkaisi ja kohtu tyhjenisi itsestään, mutta ei... Ikävää on myös se, etten ole juuri kenellekään kertonut, että olin raskaana ja nyt ei ole myöskään ketään, jonka kanssa voisin jakaa tämän kaiken. No, miehen kanssa tietysti ollaan kelattu tämä asia, mutta muuten on hankala tekeytyä niinkuin kaikki olisi normaalisti. Viikon päästä olen menossa yhden sukulaisen hautajaisiinkin, ehkä voin siellä samalla itkeä omaa suruani muiden joukossa.
Mutta eipä tässä muuta tällä kertaa, katsotaan, mitä alkuviikko tuo tullessaan.
Voikaa hyvin ja mukavaa, jos ehditte kirjoitella...