jouluiset -05

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uusi ketju
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
hienoa kuulla minni, että reissu meni hienosti...antaa hiukan uskoa siihen, että ehkä mekin sitten uskaltaudumme kotomaata pitemmälle kesäreissulla. Ajattelin kyllä mennä Oskun kanssa vanhempien mökille tuonne suomenlahden etelä puolelle, mutta ehkä sitä voitais jopa lähteä välimerellekin asti.

Vau, Katikka, kunpa meilläkin ne hampaat jo tulisi läpi. Helpottaisi kummasti pikkumiestä. Kauhea suun räpellys koko ajan. Ja lisää vaan ikeniin pukkaa alkuja. Nyt olin näkevinäni jo valkoisia pisteitä taaempanakin. Mahtaa olla itku sitten kun ne sieltä ulos pullahtaa.

Meillä on nyt isäntä kotona ainakin kolme viikkoa. Stressi on ollut niin valtava, että vanha ohi mennyt vaiva puhkesi uudelleen. Mies kärsi vuosia paniikkihäiriöstä ja viime vuonna sai jätettyä lääkkeetkin pois kun ei ollut ollut enää pariin vuoteen mitään oireita...ja nyt sitten...taas. No, oli oikeastaan ihan hyvä, että joutui pysähtymään. Sanoi tietävänsä olleen ilkeä mua kohtaan. Tuntui ihan kivalta, että pyysi anteeksi, vaikka en olisi toivonut sitä paniikkihäiriötä takaisin. Nyt onkin sitten Oskun kanssa tälläkin hetkellä iltalenkillä vaunuilemassa ja näyttää suunnattomasti nauttivan Oskun seurasta. Mua on helpottanut ihan hirveästi kun ihan koko ajan ei tarvitse keksiä ajanvietettä tuolle mini riiviölle. Juuri olin lukenut, että vaikka 4 kk iässä elämä muuten rytmittyy vieläkin selkeämmäksi niin helpompaa ei tule olemaan. Tässä iässä kun kuulemma helposti pitkästyvät...ja pätee kyllä meidän Oskuun. Apua! Koko ajan pitäisi olla seurana (ei viihdy yksinään) ja keksimässä uutta jännää (ei jaksa kauaa yhtä asiaa). Ja mieluiten pystyasennossa tanssimassa tai taputtelemassa peilikuvaa eteisen peilistä. Kissatkin on ruvennu kiinnostamaan.
 
No niin, viikon pyykit ym. kotihommat on vihdoin tehty. Olipa urakkaa kerrakseen kun pesi ja silitti kolmen ihmisen pyykit viikon ajalta. Kyllä reissussa olikin helppoa kun ei tarvinnut kotitöitä juuri tehdä. Ainoastaan vähän ruokaa laittaa ja tiskata.
Kotona onkin sitten arki kaatunut niskaa. Onneksi siivottiin ennen reissuun lähtöä joten ei ole paljon sitä tarvinnut tehdä. Vauva heräsi taas tänään vaihteeksi klo 6 (reissussa kello kääntyi jo 8:aan ja jatkui kotona...) vatsan vääntelyyn. Hieroin jalkapohjia ja kylkiä ja tehtiin vähän pierujumppaa. Paukkuja saatiinkin aikaiseksi mutta ei enää nukuttu. Mua rupesi taas risomaan kun iskä tuhisi vieressä eikä tehnyt elettäkään että voisi auttaa vauvaa jotenkin. Meillä minä herään AINA jos vauva aamulla herää aikaisin. Sitten teen lumityöt, siivoan , tiskaan, laitan ruokaa, käyn kaupassa, hoidan juoksevat asiat (=raahaan vauvaa kaupungilla pankkiin, vakuutusyhtiöön jne.) ja yleensäkin kaikki. Iskä käy töissä ja sen jälkeen harrastaa.
Sitten ollaan niin ihmeissään ja vihaisia jos mua joskus itkettää ja olen väsynyt. En tiedä kuinka kauan tätä jaksaa. Kyllä mies aina toitottaa että voi tehdä kotitöitä mutta kun jotain pyydän niin joko siihen menee viikko tai sitten hirmu kiukulla niitä tekee. Mielummin sitten teen kun en jaksa sen kiukuttelua. Ja suvulle aina kertomassa kuinka hän teki sitä ja tätä ja hoiti vauvaa jne. Kyllä välillä sieppaa!!!

Meillä on käynnissä mahdoton alahuulen ""sisään vetäminen"" ja käsien imeminen. Nyt on alkanut peukku menemään unissaan suuhun ja minä sitä sitten revin pois. Yritän laittaa tuttia tilalle mutta sen vauva sylkäisee melkein heti pois. Nyt on vähän valveilla ollessaan syönyt tuttia.

Eilen tuli oikein kyynel silmään kun hypittiin vauvan kanssa ja leikittiin ja hän päästi oikein hörönaurun. Kylläpä kuullosti ihanalle. Muutenkin meidän vauva on hirmu aurinkoinen ja hyväntuulinen. Itkee ainoastaan väsyneenä vähän aikaa ennen kuin nukahtaa. Hirveesti tarkastelee kaikkea ja kaikki värikäs pitää tunnustella sekä kädellä että suulla...

Nyt on vuodatettu. Eikun aamupuuhiin kun tyttökin heräsi pikku-uniltaan...
 
Nostanpa meidät täältä kolmossivulta...

Tossa jotkut kyselee vauvan istuttamisesta. Oletteko te istuttaneet vauvaa? Minä joskus pidän istuma-asennossa kainaloiden alta tukien. Neuvolantäti näytti että pepusta toisella kädellä ja toisella kainaloiden alta. Eli ettei ilman tukea saisi vielä. Näin kyllä vauvakerhossa kun yks äiti laittoi 4,5kk vanhan vauvansa syöttötuoliin istumaan. Vauva rötkötti vähän hassusti...
Meillä kaikki soivat lelut ovat tällä hetkellä pop. Lelukaaressa oleva apina soi taukoamatta. Eli vauva tinttaa lelua ja ite huutaa innoissaan kun se sitten rupee soimaan. Ei tarvi äitin paljon viihdyttää. Sitten leikkimaton rapisevat ym. jutut on mielenkiintoisia. Samoin kaikki värikäs. Hirveesti aina tarkastellaan kaikkea ja suuhun kaikki mitä käteen osuu....
Mitens siellä muut? Lumeen varmaan hukutaan kohta vaikka vähenemään päin pitäisi olla kun kalenteria kattoo...
 
Heippa!

Kirjoittelenpa tänne, vaikka ei oikeastaan mitään ihmeempiä kuulu. Hirveesti uusia taitoja vaan harjotellaan, meillä kans tyttö kampeaa ihan väkisin istuma-asentoon ja suuttuu hirmuisesti jos ei saa istua...joten olen sitten antanut vähän ""istuskella"" juuri tuolleen kainaloiden alta tukien, kuten meilläkin neuvolasta neuvottiin. Välillä kyllä rötköttää sylissä vähän vähemmälläkin tuella, mutta pitkiä aikoja en kyllä uskalla pitää vaikka tyttö viihtyy...etenkin keittiön pöydän ääressä hän haluais istua ja katella ja näperrellä kaikkia tavaroita pöydältä.

Muutenkin tuntuu olevan menossa sellainen vaihe, että tyttö ei kyllä itsekseen paljoakaan viihdy, vaikka kaikenlaisia tavaroita tykkääkin tutkiskella. Heti kuuluu kiljaisu/karjaisu, kun ei saa tarpeeksi huomiota osakseen. Ja mitä enemmän menoa ja meininkiä, sen parempi. Tanssia ja laulua pitää elämässä olla! Päivät kuluu siis tytteliä viihdytellen, mutta se on ihan mukavaa, ja kyllä nyt kantoliinaillenkin onnistuu puuhata aktiivisempia hommia. Ja kun päiväunille meno on nykyään suht helppoa, kunhan unirätin antaa kouraan niin melkeenpä on sama minne nukahtaa, niin onhan nämä päivät paaaljon helpompia. Eilenkin oli sellainen olo, että oikein tikahtuu perhe-elämän ihanuudesta, kun pitkästä aikaa oli äijänkin kanssa aikaa oleskella ja tyttö pyöri siinä mukana... Nautin nyt täysin rinnoin, varmasti tulee taas kausia, kun kaikki tuntuu vaikeammalta...

Keväistä ja aurinkoista viikkoa odotellen ja kaikille toivotellen,
Katikka
 
Onhan täällä elämää.
Me tultiin juuri ""vauvakerhosta"" jossa tänään askarreltiin. Tai siis painettiin vauvan jalan kuvia vaatteisiin. Oli hauskaa. Osa painoi kuvia äippäpakkauksen pyyhkeeseen, joku vuodevaatteisiin jne. Sitten tehtiin kortteja samalla idealla. Itse innostuin aiheesta todella. Voisi hakea Tiimarista välineet ja tehdä kummeille ja mummeille lahjat.

Meillä on sama juttu kun Katikkalla. Ei paljon tyttö enää yksin viihdy. Joskus jaksaa leikkimatolla paukutella soivaa lelua soimaan itekseen mutta useimmiten vaatii huomiota koko ajan. Ja jos häviän näkyvistä niin komentaa tiukasti. Aamulla tyttö istuu sitterissä ja kattelee kun me syödään aamupalaa niin koko ajan pitäisi sille jutella ja heilutella. Syliin kun ottaa niin koittaa tavoitella koko ajan kaikkea käteensä ja rapistelee lehden kulmaa.

Se ääneen nauraminen on kyllä fantsu juttu. Ei ole meillä suuremmin vielä hekoiteltu mutta muutama kerta kunnon ""hekotus""naurut on päästelty. Tuli itselle oikein tippa linssiin...

Muuten tuntuu arki aika ihanalta. Tosin meidän tytöllä on rytmi hyvin epäsäännöllinen. Ennen nukahti aina 9.30 unille ja nukkui 3-4 tuntia ja nyt milloin mitenkin.
 
Juu-u, on täällä jouluvauvat hengissä :)

Viikonloput menee kyllä hujauksessa ja on ihan erilaisia kuin arki! Välillä saattaa olla jopa mieskin kotona ja sitten isosisko oli meillä viikonlopun. Isosiskolleen tyttö kovasti nauraa ääneen, meille muille tyytyy pääsääntöisesti vain hymyilemään :)
Meillä tyttö (3kk) viihtyy vielä toistaiseksi myös itsekseen...en tiedä sitten, että kuinka kauan? Mutta kyllä häntä tulee sitten tietenkin kanneltua ja nauratettua vaikka ei sitä huomiota huutaisikaan. Ihmeen vähän on muutenkin huutanut...ja jostain vielä luin, että itkuisuus vähenee 3kk:n jälkeen, eli ollaanko meillä sitten ihan hiljaa? :)

Se oli kyllä nyt hauska huomata, että tyttö on oppinut jotain/ tajuaa jotain! Meinaan lauantaina kun aloitin unillemenorituaalit (liian ajoissa?), niin alkoi armoton huuto saman tien kun sälekaihtimet oli laitettu kiinni :) Kyllähän se siinä sitten rauhoittui kun kylpykin oli vielä tekemättä, mutta ei suostunut edes katsomaan omaan hämärään huoneeseensa :) Vissiin liian kivaa isosiskon kanssa... Kylvyn jälkeen kyllä yritti vielä vähän protestoida, mutta rauhoittui tissille (ihme) ja sammui samantien ruokailun jälkeen...
Muutenkin on ollut hassua kun tytöllä on ollut nyt viikon ""täydellinen"" rytmi! Tosi hassua :) Ja täytyy nauttia siitä niin kauan kuin se kestää...jotenkin on saanut vauvan kanssa huomata, että kaikki vakiot ovat muuttuvia :)

Tällä viikolla olisi myös Stockan Hullut Päivät! Ajattelin olla rohkea ja mennä sinne terrorisoimaan kanssaihmisiä rattaiden kanssa...saas nähdä, että kuinka käy! Pahoja katseita saan varmasti osakseni, mutta onhan minunkin voitava elää...

Hyviä vointeja teille, nyt lähdemme tytön kanssa suunnittelemaan hänen huoneen uutta sisustusta.
 
Minni, miten painoitte kuvia? Siis minkälaisilla väreillä tm.?
Tosi kiva idea, kun kiitoskortteja kummeille ois tarkoitus täälläkin askarrella :)

Ihan mahdoton tuo tyttö kyllä välillä. Tänään ei kelpaa mikään muu kuin pöydän ääressä istuminen ja tavaroiden näprääminen (sanomalehden rypistäminen innostaa nauruun asti!) ja armoton tanssiminen peilin ääressä. Ja mä kun olin ajatellut vähän siivotakin...

Mitenkähän Helmi&co. jakselee?
Mullakin on kokemusta paniikkihäiriöstä ja vakavasta masennuksesta. Ihan jopa siihen saakka, kun tulin raskaaksi. Siitä alkoi meikäläisen ""tasapainoinen"" elämä.
VOIMIA!
 
hehe, pakko kommentoida tuohon SannaA:n vaunuterrorisointiin, että on kyllä helvetillistä yrittää mennä vaunujen kanssa ruuhkassa...ihmiset tuntuu kuvittelevan, että vaunujen kanssa on jotenkin tosi helppo ""puikkelehtia"" ihmisvilinässä. Miehellä on vähän eri taktiikka, se vaan poseltaa menemään nin että mua joskus hirvittää, ja ihmiset sitä kyllä katsoo paheksuen...mä taas taidan olla vähän liiankin anteeksipyytelevä. Eilen kaupan jonossa heittäydyn oikein marttyyriksi, kun en päässyt menemään siitä kuumuuttaan hermoilevan tytsyn kanssa... mulla ei ees ollu ostoksia vaan ne oli edellä menneellä miehellä, yritin vaan päästä pois sieltä kaupasta. :)
 
täällä taas.

Meidän Osku on nyt sitten nukkunut useamman yön jo läpi. Siinä on sitten oltu aamulla ihan ihmeissä kun kello onkin jo puol seitsemän kun poitsu rupeaa enemmän kälättämään ja meitä herättelemään. Sitten syödään ja tunnin parin kuluttua uni korjaa miehen mennessään. Tunti tai joskus jopa kaksi nukutaan ja sitten taas syödään. Yleensä kello on sillon jo lähes 11 ja soseaika pukkaa päälle. Sitten taas pari tuntia hereillä (ja päästä varpaisiin soseissa) ja pienet unet päälle. Sitten syödään maito ja leikitään taas vähän aikaa ja taas nukutaan. Seuraavaksi onkin jo iltapäiväsoseet ja minitirsat (yleensä puol tuntia). Sitten kylvetään ja vellit naamaan. Syöntejä on siis tavallisesti viisi nyt kun yösyönti on poissa. Osku on kyllä laihtunut jonkin verran ja nukkuu mielestäni paremmin kuin kuukausi sitten. Kääntymistä harjotellaan virallisesti päivittäin ja istumaankin kaveri yrittää kovasti pönkiä. Mahallaan ollessaan yrittää kovasti saada jalkapohjille tukea ja ryömiä eteenpäin. Mikään ei onnistu vielä kunnolla vasta harjoittelee...mutta jännä huomata että noinkin montaa asiaa kerralla. Ja peilikuvaa pitää käydä joka päivä nyrkillä mäiskimässä eteisessä. Kissatkin on ottaneet yllättävän hillitysti Oskun kiinni tarraamiset. Yhtenä aamuna heräsin jopa siihen (perhepedissä vieläkin) kun kissa oli käynyt Oskun kylkeen kiinni nukkumaan...ja näytti vielä niin onnellista naamaa kun Osku unissaan rutisteli sen turkkia. =)
Ihottuma on parempaan päin ja poitsu naureskelee päivittäin. Eniten tykkää nauraa sellasille yllätystilanteille eli kun pääsen hänet yllättämään jotenkin ja sitten tietysti mahapuhalluksille ja kovasti tuntuu kutiavan korvien juuresta.
Kakka on soseitten myötä yllättävää kyllä edelleen yhtä löysää...haju vaan on välillä aivan hirveä...ei puhettakaan enää siitä makeasta vauvankakan hajusta...yöks!
Nyt on mies ollut kotona jo pari viikkoa ja kyllä huomaa! Toki paremmin voi, mutta nyt viime päivinä on alkanut taas kitisemään. Nyt en kuulemma tuo kaupasta oikeanlaisia ruokatarvikkeita...sanoo mies, joka ei itse tee elettäkään ruoan eteen...hermot alkaa taas kiristymään. Toivottavasti on lähdössä mökille tällä viikolla...en oikein jaksaisi enää paapoa.
Mutta nyt taas hommat kutsuvat. palataan astialle.
 

Yhteistyössä