JOULUISET-05

[helmi-74]

Hauskaa jussia vaan kaikille!

Kotosalla ollaan juhannuksena, mutta sitten sen jälkeen lähdetään vähän mökkeilemään tuonne suomenlahden eteläpuolelle. Saas nähdä miten sujuu, mökillä kun ei ole juoksevaa vettä...pitäneekö kuljettaa montakin tynnyrillistä mukana =)

Meiltä ei niitä 1,5 v. mittoja tule kun l:rannassa oli neuvola 1v3kk ja saatiin sillon se mpr-rokote eli täällä olis ollut se nyt 1,5v mutta jäi neuvola väliin kun meillä se siis on jo...ja seuraava neuvola on sitten 2v neuvola. Mutta painon kasvu on ainakin pysähtynyt siihen hiukan yli 10 kg kun ei pysy paikallaan lainkaan ja pituutta on varmaan tullut joku sentti. Pieni ja hoikka poika siis. Enempi sais olla lihaa luitten päällä, mutta kun tuo syöminen on mitä on.
Pikkuinen neitikin kovasti jo nousee kontalleen ja heijaa itseään. Noinkohan lähtee parin viikon päästä jo liikkeelle?!

Minni: voimia! Se on raskasta olla raskaana hormoonit pinnassa ja touhukas taapero viipottamassa koko ajan. Sitten kun poksahtaa niin tulee eka huojennuksen helpotus Hyvä, että sulla mies on ihan itsekin huomannut auttaa. Musta ainakin tuntui, että koko kakkosen odotus oli huomattavasti raskaampaa henkisesti ja sitten kun tuo ex ei edes ollut "juonessa" mukana vaan keskittyi kokonaan omiin asioihin.

Juu siitä työjutusta: Jokaisella työnantajalla tuntuu olevan lomakkeessaan kysymys perheestä ja lapsista. Eikä siihen nyt oikein voi olla vastaamattakaan. Paras oli kun hain töitä yrityksestä joka haki n. 100 henkeä (hain ihan mitä työtä vain) ja olivat saaneet 300 hakemusta. Minä en edes päässyt haastatteluun vaikka on 7v kokemus ja siitä osa esimiestehtäviä. No yksi vanha työnantajani otti yhteyttä ja tarjosi mahdollisesti töitä syksyllä. Sopimus vaan on huonompi kuin mitä se oli silloin aikoinaan siellä ollessani ja etenemään joudun taas ihan alusta vaikka jo siellä etenin vastuuhommiin. Hiukan masentaa koko työhomma, mutta kotiinkaan en aio jäädä.

Monsterit oli kiva juttu. Osku katseli ihan suu supussa ja tarkkaan. Harmi, että juttu oli hiukan alkeellinen ja show ei ollut päällänsä koko ajan eli sitä juontoa riitti vähän liiaksi kun ei näin pieni sellaisia käsitä. Mutta ehkä sitten se aito oikea monsterjam marraskuussa...sinne ainakin aion liput ostaa, varikolle kanssa. Siellä sitten pääsee oikein taputtelemaan niitä monstereita ja ehkä jopa istuksimaan kyytiin. Nyt taisi käydä niin, että äiti oli hiukan poikaa innostuneempi tapahtumasta. Ja kuulosuojaimet pysyi oikein mallikaasti päässä!!

Mihinkäs kaikkialle viette pikku taaperoitanne tänä kesänä? Meillä on vielä edessä siis laivamatka mökille ja sitten pitäisi mennä korkeasaareen joku kaunis päivä. Veneilystä en tiedä kun eivät ole saaneet vieläkään venettä vesille (vanhemmat siis, tekevät jotain korjauksia).

Mutta nyt laittamaan taas sapuskaa...

 

[AnniinaA]

Hei! Minnille tuli mittauksessa tasamitat eli 80 cm ja 10 kg. Kun viimeksi pituusmitta oli mielestäni vähän alakanttinen, nyt se saattoi mennä vähän yläkanttiin. Näillä tuloksilla Minni olisi kasvanut puolessa vuodessa jopa 7,5 cm ja painoa olisi tullut vain 630 g. No, kaipa sekin mahdollista on, kun silloin hän liikkui paljon vähemmän kuin nykyään, mutta hiukan epäilyttää, kun mittaus oli niin nopea. Lääkäri kyseli syömiset, portaissa kulkemisen, pallon potkimisen ja heittämisen sekä leikeistä.

Minnille tulee nyt joka päivä uusia sanoja, hän sanoo itse ainakin isi, pupu, Minni, puu, muu (=muurahainen), mennään, näin, nein (siis ei saksaksi), kukka ja kakka... mutta ei äiti :-(. Ja toistaa perässä sellaisiakin sanoja aupairin kanssa kuin Herz, gross ja Mund. Kirjaimia ei juuri ole katseltu, mutta ainakin O:n osaa näyttää ja varmaan sata hedelmää, ruokaa, eläintä tai lelua kirjasta.

Nyt pitää laittaa lounasta koululaisille. Toivotan kaikille hyvää juhannusta!

 

[AnniinaA]

Kirjoitanpa vielä yksikseni hiukan lisää, kun te muut olette varmaan juhannuksen vietossa. Täällä on huomenna ihan normaali työpäivä, mutta veljeni tulee perheineen muutamaksi päiväksi käymään. Täällä on ollut tälläkin viikolla ihan tuskallisen kuumaa, mutta eikös vain nyt luvattu sadetta joka päivä, kun tuo lapsiperhe on vierailulla. Sveitsissä on muuten ollut tosi kivat säät koko vuoden, mutta kesästä en oikein tykkää: joko sataa kovasti tai on 30 astetta, hyvin harvoin mitään siltä väliltä.

Täällä kyseltiin aiemmin, onko lapsilla samoja mieltymyksiä kuin äidillä. Tänään herkuttelin voimakkaan makuisilla juustoilla (Gruyere, Appenzeller) ja Minni oli niihin ihan hulluna, vaikka isosiskot kiertävät kaukaa. Hevoset ja muutkin eläimet kiinnostavat meitä molempia ja käymmekin niitä usein ihan varta vasten katselemassa täällä pikkukaupungissa. Sen sijaan moottoripyörät kiinnostavat Minniä jonkin verran ja kuuliaisesti niistä hänelle kerron, vaikka itseäni eivät kyllä yhtään (anteeksi vain!)...

Minni!:lle voimia ja kannattaa kertoa miehelle, miten jaksaa, he eivät yleensä pienestä vinkistä älyä. Jälkeenpäin huomasin itsekin, etten muista oikein mitään toisesta raskaudestani enkä siitä ajasta, kun lapset olivat 2 ja 0, silloin ei pystynyt keskittymään ikinä mihinkään siinä arjen pyörityksessä. Kannattaa hankkia vielä tällainen iltatähti, niin jää paremmin muistijälkiä ;-)

 

[Ultsu]

Iltaa taas kaikille! Kuinkas teillä meni juhannus? Meillä jussi tuli vietettyä mukavissa merkeissä ja keleissä, nyt on taas sateisempaa. Mutta hyvä juttu on se, että eilenillalla keräiltiin tämän kesän ensimmäiset mustikat metsästä. Aika harvinaista, että jo kesäkuun lopussa saa mustikoita. Nyt on sadellut ja paistanut sopivassa suhteessa eli luonto ainakin on tyytyväinen.

Jussi meni tosiaan ihan kivasti, juhannuspäivänä käytiin jopa veneilemässä isommalla kokoonpanolla ja tyttö viihtyi tosi hyvin. Pelkäsin, että hän aristelee moottorin ääntä, mutta mitäpä vielä, innoissaan oli. Hyvä niin.

Ensi viikolla aiomme piipahtaa risteilyllä Tukholmassa ja sitten on heti perään sukulointia eli kiirettä pitää. Tuo Tukholman keikka tuli lyhyellä varoituksella, mutta ihan kiva päästä sinne. Jos säät suosivat, suuntaamme ensisijaisesti Djurgårdeniin ja Skanseniin. Onko teillä kellään kokemusta niistä taaperon kanssa?

Muuten on kaikenlaista: Tytöllä on välillä pottalakko päällä ja ruokailukin sujuisi mieluiten sormin. En kyllä anna hänen sotkea näppejään kastikeruoissa, varsinkin kun jotkut ruoat lentävät kaaressa takaviistoon lattialle. Jokin ihme takertumisvaihe ja "äiti, äiti"-vaihekin on iskenyt kun ollaan oltu muitten ihmisten seurassa. Ja vanhat ihmiset ryppyineen ja uurteineen selvästi pelottavat neitiä. Huuto-ja itkukohtaukset ovat muutenkin lisääntyneet sekä volyymin että määrän osalta. Liittyykö tähän ikään tällaista? Pitäisi kaivaa taas lapsiopukset esille.

Muina aikoina kuin hankalina hetkinä tyttö on kuin Naantalin aurinko ja leikkii omia mielikuvitusleikkejään höpötellen itseksensä sekä ulkona että sisällä. Pitää nyt vain osata nauttia tästä kaikesta kun ei ole enää kahta kuukauttakaan kun hän menee hoitoon, snyff...

Illanjatkoa...

 

[Ultsu]

Nostelen meitä tässä pikaisesti ettei valahdeta unholaan. Mitä teille muille kuuluu? Me oltiin viime viikolla Tukholmassa risteilyllä ja mukavasti vierähti päivä Skansenilla. Sittemmin käytiin sukuloimassa ja nyt ollaan pitkästä aikaa taas kotosalla. Ihan hyvä näin. On kiva päästä irti omista arkiympyröistään, mutta kyllä 1,5 vuotiaan kanssa reissaaminen on väsyttävää touhua. Unirytmit ovat menneet kaikilla sekaisin kun ei malta tytsy vieraassa paikassa nukkua normaaliin aikaan päikkäreitä ja siitä hyvästä iltavalvominen on venynyt jopa klo 23:een ja yöunille meno on ollut yhtä huutamista. Muutenkin koko nukkumaanmeno on alkanut olla takkuista sikäli, että tyttö selvästi haluaisi, että hänen vierellään ollaan siihen asti kunnes hän nukahtaa. Sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta sitten kun siinä on, tyttö alkaakin vikistä, lirkutella ja leikkiä. Eli on ristiriitainen olo, edesauttaako se oma läsnäolo yhtään mitään. Nyt ollaan pari iltaa otettu tiukempi linja ja vähän vanhaa unikoululinjaa noudatettu, että tytölle sanotaan hyvät yöt, annetaan halit ja pusut, mutta lähdetään pois. Onhan se karmeata kuunnella sitä "äiti, äiti"-huutoa, mutta toisaalta kun tietää, ettei todellista hätää ole, vain huonoja tottumuksia, aiotaan nyt kokeilla tätä linjaa. Mitenkäs teillä muilla nukuttamisrumba sujuu?

Jotenkin moni uusi hankuluus on astunut kuvioon, kuten esim. pottalakko. Eli tyttö tulee itse vapaaehtoisesti potalle vain kun tulee kakka. Ja sehän tulee yleensä max. 2 kertaa päivässä. Eli muina aikoina pottailusta ei tule mitään vaan se on lähinnä vaipanvaihto-operaatio. Harmittaa kun aiemmin hän niin kiltisti tuli itse joka ruokailun jälkeen potalle ja istui itsekseen siinä kirja kädessä. Nyt oma tahto on niin vahva, että moneen asiaan jo ihan periaatteesta sanotaan "ei". Sen sanan hän on kyllä hyvin sisäistänyt

Muita sanoja on tullut paljon lisää, myös verbejä eli "tulee, menee, otti" ym. tulevat ja kaikista kuvakirjan hahmoista hän osaa sanoa ainakin ensimmäisen tavun ja helpot sanat "talo, pallo" ym hän sanoo ihan kokonaan.

Uutta on myös valtava innostus piirtämiseen. Eli olen hänelle usein automatkoillakin antanut väriliidut ja paperia ja siinä hän viihtyy pitkään itsekseen kun vetelee viivoja ja läsikii pisteitä.

Tällaista tällä kertaa. Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

 

[Minni!]

Heipparallaa!
Nostelen meitä ja kirjoitan pikakuulumiset. Meillä opetellaan tiukasti uusia sanoja, tyttö yrittää matkia lähes kaikkea välillä perässä ja osoittelee kaikkea ja pitää kertoa mikä mikin on. Kivaa!
Päiväkuivaksi ollaan koitettu myös. Sisällä menee hyvin mutta pihalla ei. En tiedä johtuuko siitä että usein pihalla on vaippa (esim. leikkipuisto) ja sitten omalla pihalla aina ei. Sisällä tosiaan vahinkoja sattuu harvemmin.

Meillä oli aika kiusallinen vauvarokkokin. Kuumetta se muutama päivä ja sitten näppylät. Kolme yötä ja päivää meni nukkumatta kun tyttö vaan raapi kasvoja ja kaulaa ja itki ja valitti. Rasvan laitto taisi ja kirvellä kun siitäkin tuli karmea huuto. Oli aika tuskaista. Taisi tulla itellenikin ennätys itkemiseen, oli se niin surullista katottavaa....

Meillä ei piirtäminen ole muodissa. Tyttö vetäsee pari viivaa paperiin ja heittää sen jälkeen liidut/tussit ympäriinsä.

Nyt pitää mennä, ei se rauhoitu tonne sänkyyn.

 

[helmi-74]

heipsan vaan.

Voi voi. Kaikilla taitaa olla vähän jotain pientä kitinää (tai isompaa). Meillä myös. Molemmat saivat kivan kesäflunssan heti helteiden perään...tai jotain. En tiedä miten, mutta ihan tavaton räkätauti...joka eteni Aadalla korvatulehdukseksi. Olenko kenties pitänyt liikaa vaatteita kummallakin päällä ja sitten ovat liikaa hiostuneet ja saaneet vetoa hikoilun jälkeen tai jotain? Ottaa päähän. Oskullakin on tänään taas korvatarkastus viimeisimmän tulehduksen takia (kuukausi sitten siis oli). Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin ettei sieltä korvista löydy mitään. Vähän kyllä pelkään pahinta kun tuota räkää riittää niin kauheasti.

Muuten menee ihan kivasti. Pottakiinnostus alkaa taas nostamaan päätään ja Osku ei suostu syömään oikeastaan yhtään mitään jollei saa itse syödä =) ....sottaista se vielä on kun ei se lusikka/haarukka tahdo mennä oikein päin suuhun edelleenkään. Osku viihdyttää Aadaa minkä kerkeää, tosin välillä vähän innostuu liikaa ja sitten pitää taas mennä väliin. Koko ajan saa vahtia vieressä. Yrittää nimittäin aina välillä mennä istumaan siskonsa päälle tai sitten riistää lelut pois.

Hoitopaikkojakin täytynee nyt katsella myös yksityisiltä. Saatan saada töitä syyskuun alusta ja työt olisi sitten osittain myös iltahommia jolloin tulee vastaan tämä pieni hoito-ongelma kun ei ole tuota miestä ja ihan aina ei viitsisi laittaa mumminkaan hermoja tiukalle. Nimittäin meteliä näistä kahdesta lähtee kyllä.

Mutta nyt täytyy taas mennä kun tuo neiti yrittää vissiin lähteä kiipeämään tuolia vasten....vastahan se oppi 3 päivää sitten istumaan itse, kaksi päivää sitten aloitti konttauksen...ja jo nyt olisi sitten lähdössä pystyyn...hui! Vauhtia riittää...

 

[AnniinaA]

Pitäisi pakata tavaroita muuttoa varten, mutta ei jaksa koko aikaa... Muutamme 30.7. mutta isommat tytöt jäivät jo Suomeen, kun kävimme viime viikonloppuna häissä Oulussa. Huonojen yhteyslentoaikataulujen vuoksi matkustimme Helsingistä Ouluun ja takaisin yöjunalla. Molempiin suuntiin vaunussa oli aivan liian kuuma ja nukkuminen siksi huonoa. Minni nukkuikin sitten koko paluulennon ja meillä sattui olemaan tyhjä istuin vieressä, joten sain kerrankin lukea sanomalehdet rauhassa :-D. Junia lukuunottamatta kaikki sujui hyvin, Minni käyttäytyi häissä nätisti eikä vierastanut lainkaan toisin kuin samanikäinen serkkunsa.

Minniäkään ei saisi syömisessä auttaa kuin vaivihkaa. Selvästi häntä kiukuttaa kun loput murot eivät suostu tulemaan lusikkaan, mutta jos autan, hän alkaa huitoa kahta kauheammin. Muuten Minni on ollut aika hyvällä tuulella, häntä selvästi ilahduttaa, kun hän oppii uusia sanoja, saa siitä kehuja ja tulee ymmärretyksikin paremmin. Hän sanoo esim. "ulo" halutessaan pihalle ja liukumäestä laskettuaan joko "poi" tai "uu" (uudestaan). Hauska seurata, kun lähes joka päivä ilmaantuu jotakin uutta ja meilläkin matkitaan vähän kaikkea.

Kaipa pitäisi taas mennä tekemään jotakin tuottavampaa. SannaA ja Minni!, ette ole vielä kertoneet puolitoistavuotismittoja neuvolasta. Mukavaa heinäkuun jatkoa kaikille!

 

[Minni!]

Ainiin, ne 1,5 v mitat: eli meillä ne olivat 82,3cm/10,2kg... tyttö käyttäytyi neuvolassa tosi reippaasti; teki palapelit, tornit ja pelasi palloa neuvolantätin kanssa kun parhaan kaverinsa kanssa olisi ollut. Yleensä vierastaa tosi paljon kaikkia. Sanoi jopa jotain sanoja vähän ennen lähtöä. Meillä ei hirveesti omatoimisia sanoja ole; äiti, kiitti, äkkii, papaa(pallo), täti, poppa (kuuma) ja muutama muu. Perässä sitten toistelee paljonkin ja sanoo "hui" ym. kun laskee liukumäkeä ja "kiik, kiik" kun kiikkuu. Sanoista joko alku- tai lopputavu tulee usein...

Meillä hauskin leikki on tällä hetkellä piilo. Tyttö menee piiloon ja sitten äidin pitää huhuilla kunnes tyttö kurkkaa piilostaan. Joskus myös tehdään niin että äiti menee piiloon ja tyttö etsii.. Nyt on alkaneet kirjatkin kiinnostaa. Niistä lähinnä osoittelee esineitä ja minun pitää kertoa mikä se on. Ei jaksa edelleenkään kuunnella jos luen. Hyvää edistystä jo tuokin.

Nyt pitää lähteä katsomaan että mitä se kolistelee tuolla sängyssään, ei meinaa rauhoittua!

Hauskaa heinäkuuta ja viikonloppua!

Minni

 

[SannaA]

Jahuu, täällä ollaan! Melkein on huono omatunto kun ei ole tullut miesmuistiin kirjoiteltua...mutta on ollut "muka" niin paljon kaikkea, ja mökilläkin ollaan tasaisesti oltu eikä siellä ole mitään tällaisia yhteyksiä.

Eli 1½ -vuotisneuvola oli juhannuksen jälkeen ja mittarit näytti 83,5cm ja 10,4kg eli +7cm ja -45g. Vähän hirvittää kun tyttö on tuollainen rimpula...mutta eihän toista voi pakottaakkaan syömään...olen mä nyt laittanut vähän ruokaöljyä puuron joukkoon vaikka tyttö juo kevytmaitoa (vaihdoin hyla kevytmaitoon kun huomasin, että pillimaitoa joi mielellään mutta tavallista rasvatonta ei juuri ollenkaan).
Muuten neuvola oli ihan normaali ja kehui meidän päiväkuivuutta Eivät kuulemma sellaista yleensä edes vihjaisekaan vielä ko. tarkastuksessa. Rokotus saatiin ja siitä nousi reilu viikon päästä pieni lämpö (tai sitten lämmön aiheutti ensimmäinen kulmahammas), lääkärintarkastus on vasta elokuussa ns. ylimääräisenä käyntinä kun normaalikäynnin aikaan oli lääkärit lomilla.
Joo, eli nyt tyttö on "virallisesti" päiväkuiva. En ole muutamaan viikkoon pitänyt sillä vaippaa enään automatkoilla enkä päiväunilla kun se oli aina kuitenkin kuiva. Voisi sanoa, että oppi potalle ihan itsestään! Vahinkojakin on sattunut enään >1 viikossa. Äidin mielestä ihmeellistä, ja helppoa
Mutta muuten on sitten oollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita...pari viikkoa sitten kaatui syöttötuolilla ja hampaat huulesta läpi (AUTS!!!!!). Nousi seisomaan jalkatukeavasten ja kurotti eteenpäin, siitä -pang- leuka pöydänreunaan ja mä sain kiinni ennen kuin meni lattialle asti...hirveää. Nooh, mutta siitäkin jäi isompi trauma äidille kuin lapselle...huuli parani tosi nopeasti ja jo päiväunien jälkeen ei ollut enään moksiskaan (mitä nyt se oli arka tietenkin). Ja juuri kun huulesta irtosi rupi, niin kaatui lattialla niin, että löi nenänvartensa alimpaan portaaseen...pieni itku (yllättävän pieni) ja hirveä pahka/mustelma silmien väliin ja toiseen luomeen -jee. Nyt sitten on ollut jo viikon rauhallisempaa Ei kyllä voi sanoa, että tuosta olisi lapsimissiksi kun on kokoajan joku paikka ruvella...ja oikeasti tyttö on kuitenkin varovainen! Mitähän se sitten olisi jos hän olisi koheltaja luonteeltaan?

Oppiminen yms.
Uusia sanoja yrittää tavailla ja tulee juuri niitä ensimmäisiä ja viimeisiä tavuja Tack-tack on hyvin jäänyt mieleen ja sillä ollaan hauskuutettu kanssaihmisiä hiekkalaatikolla (kun kiittää saadessaan lapion tms.). Muuten kyllä ymmärtää ällistyttävän hyvin (tai siis äidin mielestä ällistyttävän hyvin, ihan normaalisti kuitenkin) kun itse on vaikea uskoa, että viesti menee perille vaikka toinen ei osaa kuitenkaan puhua.
Syöminen sujuu aika siististi itse, tosin mielenkiinto siihen ei kovin kauaa kestä. Ja hienosti istuu aikuisten- tai lastentuolilla (kaatuva syöttötuoli sai "yllättäen" siirtyä syrjään) putoamatta, toistaiseksi. Ja muutenkin mielellään säilyttää joitain uusia oppimiaan rutiineja...esim. mökillä seisoo aina puikkona kun odottaa pyyhkeeseen kääriytymistä ennen ja jälkeen kylvyn ja kotona ruokailun jälkeen AINA juoksaa pyytämään xylitolpastillia ja näyttää mihin kohtaan se pitää hänelle keittiöjakkaralle laittaa

Ihana muksu Olen niin iloinen ja onnellinen, että uskalsin ryhtyä äidiksi

Sitten vielä...
Hieno Helmi, että olet saanut töitä!!! Mulla ei vielä ole ja pieni paniikki rupeaa nostamaan päätään...mutta ajattelen optimistisesti! Ja verkkoja on vedessä...
AnniinaA:lla on kohta muutto edessä...kivaa? Toivottavasti! Vaikka perheenne joutuukin olemaan erossa isästä jonkin aikaa.

Hyviä vointeja ja kivaa kesänjatkoa lastenne kanssa! Olkaamme kuulolla...

 

[SannaA]

Hei, minä taas. Ei ihmeitä sitten viime kuuleman Kunhan nostelen meidän framille...

 

[Ultsu]

Iltaa taas pitkästä aikaa! Elokuu on hurahtanut käyntiin ja jotenkin tuntuu siltä, että kesä on pian taas ohi ennenkuin mitään kesää olikaan. No, kelit hän ovat olleet vaihtelevia, kunnon myrskykin iski pari päivää sitten. Tänään olikin siitä hyvästä ihanan lämmin aurinkoinen poutapäivä.

Meillä menee nyt paremmin tytsyn kanssa kun ollaan unet ja ennenkaikkea unillemenot saatu rauhoittumaan, ihanaa...Jotenkin tyttö yhtäkkiä oivalsi sen, ettei enää tarvitse huutaa eikä itkeä kun mennään nukkumaan. Nyt hän aina kysyvästi sanoo "huutaa" ennenkuin vien hänet omaan sänkyyn. Vastaan hänelle "ei tarvitse huutaa kun kaikki on hyvin" ja tällaisella järkeilyllä ollaan siitä selvitty. On muuten hiirenhiljaista kun jättää tytön sänkyyn omaan huoneeseen. Joskus hän vielä leikkii siellä pehmoleluillaan, mutta se hirveä huuto on onneksi loppunut.

Sängyistä puheenollen: Meiltä luovuttiin lopullisesti pinnasängystä pari viikkoa sitten kun tyttö putosi sieltä. Onneksi ei sattunut mitään. Nyt hän nukkuu tilapäisesti matkasängyssä, jonka pohja on matalammalla ja reuna korkeampi kuin pinniksen. Mutta uusi jatkosänky jo odottaa vieressä. Ei tosin ihan vielä voida sitä ottaa käyttöön kun tyttö ei osaa vielä sieltä tulla turvallisesti pois. Muuten sinne menemisen hän suht jo hallitsee. Ostin tänään tytölle myös ekan oman lastentyynyn ja ihanan pussilakanasetin. Pääsi tämä mamma shoppailemaan... Mitenkäs te muut, onko teillä minkälaiset sängyt tällä hetkellä käytössä?

Viimeiset viikot olen muutenkin sisustanut ja maalannut tytön huoneen huonekaluja. Sen vuoksi en ole täälläkään ehtinyt käydä kun on pitänyt iltamyöhään hioa ja maalata vanhoja huonekaluja uuteen uskoon. Mutta nyt homma on tehty ja värisilmäni alkaa olla tyytyväinen. Toisaalta ihanan terapeuttista tehdä käsillään töitä.

Mitäs muuta: Meillä tyttö puhuu jo paljon, monet yhdyssanatkin sujuvat kuten papukaija, kottikärry, autotalli yms. Ja tyttö osaa myös laskea sujuvasti yhdestä viiteen. Kaikki numerokirjat ovat nyt hyvin "in".

Meillä alkaa päiväkotirumba parin viikon päästä, siis tutustuminen ja sisäänajo. Pitäisi vielä nimikointitarrat kiinnittää yms. tehdä. Tilasin netistä kivat tarrat ja nyt pitää vain tietää, mihin kaikkiin vaatteisiin niitä laittaa.

AnniinaA on kaiketi espoolaistunut...?? Toivottavasti muuttonne sujui hyvin. Ja tosiaan hieno homma, että sait töitä, Helmi. Toivottavasti Sinuakin, SannaA , onnistaa. Ja Minni, Sulla alkaa varmaankin maha olla jo melkoisen pyöreä. Jaksamisia vain sinnekin! Itse olisin niin iloinen, jos meillä tärppäisi, muttei mitään toivoa tällä hetkellä sillä rintamalla, blääh...

Muuten ei kummempia. Kirjoitelkaa kesäkuulumisia kun ennätätte ja nautitaan nyt tästä elokuustakin vielä!!!

 

[Minni!]

Sänkyasiaa: meilläkin on tulossa ensi viikolla lastensänky, saa nähdä miten tyttö siihen suhtautuu. Toivottavasti hyvin sillä pinnistä tarvitaan kohta tulokkaalle. Ei viitsisi vähäksi aikaa hankkia kahta... Ja tyynyjutusta pitikin kysyä. Siis käytättekö lapsillanne tyynyä? Meillä on nyt vähän aikaa tytöllä ollut sängyssä ns. vauvatyyny, mutta harvemmin kyllä tytsyn pää tyynyllä kestää. Olen kyllä ostanut jo lasten tyynyn, mutta onko siinä jotain suositusta että milloin sitä aletaan käyttää.

Uhma: meillä on JÄRKYTTÄVÄ minä itse-kausi. Siis ihan mahdotonta. Kaikki pitää saada tehdä itse ja sitten kiukutellaan kun ei osatakaan. Välillä palaa äitiltäkin pinna. Sitten pitää olla nostelemassa kun tyttö hämmentää ruokaa, laittaa lautasia pöytään ym. ym. ja se ei ole kauheen mukavaa tän vatsan kanssa... Helmi, miten paljon Oskua kanniskelit kun odotit toista? Musta välillä tuntuu että vatsa ratkeaa.

Hitaasti meillä opitaan uusia sanoja. Kaikki kyllä ymmärretään ja omaa siansaksaa tulee valtavasti, mutta muuten ei hirveesti sanoja. Niitä omia sanoja kyllä on tavaroille ja jutuille.

Meillä ollaan kotipäiväkuivia. Eli kotona ollaan ilman vaippaa ja useinmiten tyttö muistaa mennä pissalle. Ulkona ollaan pidetty kyllä vaippaa. Ajattelin että jos tyttö oppisi kuivaksi ulkona niin ettei tarvitsisi hirveesti leikkipuistossa pissailla housuun. Nyt voisi kyllä vähän sitäkin opettaa kun on luvassa mukavan lämmintä. Siis ensi viikkoon.

Nyt lähden huilimaan kun tyttö ja iskä ulkoilemassa

Terkuin Minni, rv 30

 

[SannaA]

Heeei, kiva, että olette hengissä!
Meilläkin on ollut lastenhuoneensisustuspuuhia. On vissiin joku luonnollinen aika raivata vauvakamaa pois tms.? Mutta nyt olen TODELLA tyytyväinen kun uuden hyllyn, mininojatuolin, päiväpeiton ja lelukorien ansiosta huone on ruvennut näyttämään enempi pienen tytön huoneelta Vielä Ikeasta pitää hakea sellainen pikku pöytä... Toistaiseksi meillä on vielä pinnasänky käytössä. Lastensänky on ollut jo jonkin aikaa odottamassa ja tässä sisustuspuuskassa hommasin ipanalle myös jatkopatjan, petarin ja uuden peiton sekä tyynyn. Lasten tyyny on jo käytössä ja ainakin pinniksessä pysyy hyvin paikoillaan ja pää tyynyllä, peittokin nykyään pysyy päällä. Tänään ajattelin ruveta kasaamaan sitä lasten sänkyä ja voi olla, että jo illalla kokeillaan jos niin pitkälle päästään mutta vähän olen arponut sen käyttöönottoa kun veljeni perheineen tulee kuun lopusta meille asumaan, niin silloin täytyy raivata ja järjestellä niille (4hlöä) tilaa eikä viitsisi juuri siihen läjään kasata uusia huonekaluja.
Tai sitten mua vain itseäni jännittää tavalliseen sänkyyn siirtyminen? Kun jostain luin, että kun lapsen elämään tulee muutkosia, niin pitäisi muuten olla rauhallista...ja me ollaan just lähdössä Ruotsiin viikoksi, broidin perhe tulee meille mekastamaan ja vikalla viikolla alkaisi hoitoharjoittelu, eli ei mitään ns. normaalia! Mutta mitä MÄ tässä jännitän? Todennäköisesti tyttö ei ole kuitenkaan asiasta moksiskaan Eli uutta sänkyä vain kehiin.
Se siitä "ääneenpohdinnasta"...

Muuta... Meilläkin on pientä äidin uhmaamista liikkeellä. Hyvät "rangaistuskeinot" olisi tarpeen... Millä te ns. rankaisette jos kielto/ohje ei mene perille ja lapsi on tottelematon? Toiset käyttää kuulemma jäähypenkkiä, mutta meillä rikkomukset ei ole (vielä) olleet niin suuria, että mun mielestä siihen pitäisi ryhtyä... Vaan ne on lähinnä ruoan tahallista lattialle tiputtelua, kiljumista ja tielle juoksua.

No niin...oli sitten "muutaman" tunnin tauko kirjoittamisessa...päiväunilta liian aikaisin herännyt neiti katkaisi edellisen session ja tässä välissä on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä!
Eli rohkaisin mieleni ja tytön kanssa yhteistuumin kasattiin sänky Sinne se jäi nukkumaan ihan samalla lailla kuin pinnikseenkin....katsotaan mitä aamulla tapahtuu! Tuleeko itse vai huuteleeko taas äitiä

Nyt nukkumaan, öitä!

 

[Ultsu]

Ei mitään ihmeempiä, tulin nostelemaan meitä. Helteestä on saanut nauttia, meillä on tyttö pulikoinut lastenaltaassa pihalla lelujensa kanssa, kovasti on nauttinut vesileikeistä. Myös uimarannalla käytiin, mutta veteen ei ollut paljon asiaa kun sinilevävaroituskyltit tulivat vastaan. On se kamalaa kun tänäpäivänä ei voi luonnonvesissäkään enää käydä just silloin kun on kaikkein kuuminta.

Ensi viikolla meillä alkaa päiväkotiin sisäänajo, vähän jo jännittää miten tyttö sopeutuu kaikkeen. No, pakko sopeutua...

Mutta ei kummempia, menen vähän lepäilemään itsekin kun tyttö on päikkäreillä eli päivänjatkoa!

 

[Minni!]

Anniina, kerropa kommentteja sängystä -tai siinä nukkumisesta. Meillä nimittäin odottaa kasausta. Pitäisi opettaa tyttö ennenkuin vauva tulee. Eli ideana juuri tuo että ei mitään muuta järisyttävää olisi siinä vaiheessa menossa.

Tsemppiä Ultsulle ja tytölle päiväkotiin...

Ainiin, meillä käytössä juuri tuo jäähypenkki. Tai kotona sohvalle, leikkipuistossa penkille. Yleensä meillä juuri ruualla leikkiminen, kiukuttelu (ei suostu syömään) tai leikkipuistossa hatun heittäminen, kivien viskominen tai suuhun laittaminen.... Nykyisin toimii periaatteella "jos ei hattu pysy päässä niin sitten penkille miettimään" ja toimii aika hyvin... Eli vaihtoehtona "jäähy"....

Nyt raivaamaan kotia!

 

[helmi-74]

heipsan.

Jäähypenkki. Miten saatte taaperon istumaan paikallaan? On yritetty miettiä sopivaa "rangaistusta"/mietintäpaikkaa kun aina välillä pitää näköjään ojentaa, mutta kun ei tuo kiukkupussi suostu istumaan mihinkään aloilleen. Nyt olen joutunut välillä laittamaan sänkyyn miettimään. Tiedän, että se on huono vaihtoehto, mutta kun en pysty vieressä vahtimaan että rauhoittuisi muutoin. Ainakaan vielä ei ole ollut mitään sänkykammoa vaan sinne käydään ihan nätisti illalla nukkumaankin.

Minni. Siitä kantelusta niin kyllä aika lailla loppuun asti jouduin Oskua nostelemaan ja kantelemaan...kun tuo exkin oli niin laiska auttamaan
Kainalossa kylkeä vasten sitä tuli aika paljon kiikuteltua ja kyllä se maha aika kovilla oli. Sitten kun tuntui pahalta tai sattui niin tietysti taapero lattialle ja taukoa. Pepun peseminen olikin aika haastavaa hommaa kun välillä tuntui ettei saa kunnon tukevaa otetta. Käsilihakset onkin vieläkin aikas hyvässä kunnossa.

Meillä mennään vielä matkasängyssä (Osku). Jonain päivänä se olisi edessä se oikea sänkykin. Mutta aattelin, että opetellaan ensin nämä uudet jutut ja sitten harjotellaan rauhassa sitä sänkyä. Nyt siis alkaisi päivähoito parin viikon päästä ja syyskuun alusta itsellä työt. Jänskättää ihan kauheasti miten onnistuu.

Lapsilla onkin paljon uusia asioita edessä. Ex pisti ison vaihteen päälle ja meni jo kihloihinkin uuden tyttöystävänsä kanssa. Niin, olisiko nuo seurustelleet jopa 3-4 kk ja uudella on entisestä liitosta kaksi pientä lasta. Huvittaa kun ex aina vaahtosi sitä ettei lapsia saisi olla kahta enempää jotta saavat tarvittavan paljon huomiota ja nyt hänellä on noita ajoittain jopa neljä. No, ehkä se onkin kiinni siitä kenen kanssa niitä lapsia on. Minä olen jo päässyt koko hommasta yli, ex ei kiinnosta pätkääkään, hän ei ollut se "oikea" minulle, mutta en siltikään vielä aloittaisi missään nimessä uutta suhdetta...puhumattakaan että esittelisin sitä lapsilleni pitkään aikaan. Paljon olen seissyt "peilin edessä" ja kyllä se ero meidän kohdalla oli ihan hyvä ratkaisu...jos toinen ei ole valmis antamaan suhteelle 120% itsestään niin ei se voikaan toimia pitemmän päälle. Lasten puolesta vaan joutuu aina hiukan nyt ex:n toimia ihmettelemään. Siellä jo toisen osapuolen lapset reagoivat nopeaan suhteeseen mustasukkaisuudella meidän lapsia kohtaan. Voi voi. Ihme hätä ja hoppu on saada kaikki yhteen kasaan ja toimimaan. Kun nyt olisi malttanut ensin itse tutustua naiseensa ja tämän lapsiin kunnolla ja katsonut mitä aika tuo tullessaan...exän mielestä kun hän tuntee uuden naisensa niin hyvin että oli valmis laittamaan meidän Oskun tämän ja lastensa kanssa junaan kouvolasta kuopioon sillä aikaa kun itse tulee hakemaan Aadan viikonloppu vierailulle (Osku oli jo ollut muutaman päivän kauemmin). Ja sitten kuulemma ylireagoin kun pistin hanttiin ja väitin ettei hän tunne naistansa vielä niin hyvin että voisi tuosta noin vain luovuttaa lapsemme tälle koko päiväksi yksinään, Oskulla kun on vielä ajoittain koviakin ujostelukohtauksia...puhumattakaan siitä etten minä ole edes tavannut koko ihmistä. Enhän minä lapsia hoitoonkaan minne tahansa tuosta noin vaan anna. Mutta kukin hoitakoon asiansa kuten lystää, vielä kun saisi exän uskomaan että minä ajattelen ihan vain lasten asioita hänen ollessa kyseessä...niin paniikissa kertoi kihlauksestaankin, että luuli vissiin minun vähintäin käyvän silmille. Hänhän on aikuinen ihminen joka kyllä itse tietää mitä tekee, mikäs minä olen häntä neuvomaan...kunhan lapsilla kaikki on ok.

Mutta nyt täytyy taas rientää ja käydä soittamassa muutama puhelu...kauhea hässäkkä yhdestä työpaikasta =) Onneksi nuo kaksi viihtyvät ajoittain ihan kauhean hyvin keskenään niin kerkeää jopa käydä sähköpostit katsomassa ja jopa täälläkin tänään =)

 

[Ultsu]

Heipä hei taas.. Kiva lueskella teidän kuulumisia. Vai on Sulla, Minni, jo jäähypenkki käytössä? Mielenkiintoista ja hyvä, jos se toimii. Meillä ei ole vielä ollut tarvetta sellaiselle, mutta ehkä tulevaisuudessa sitten kun sen aika tulee. Katsoin jostain lastenkasvatusohjelmasta telkkarista, että penkin sijaan voi ottaa myös esim. alimman rappuaskelman tai muun tilan (pienen huoneen), joka on turvallinen eli jossa lapsi ei voi loukata itseään. Rankkaahan se on kun tarkoitus on kai, että lapsi siellä pysyy sen oman "rangaistusajan", suositus kai on minuutti per vuosi. Ja useimmiten sieltä ollaan heti karkaamassa, mutta ei auta kuin sitten vaikka 100 kertaa viedä sinne takaisin kunnes "time out" on kärsitty. Meidän taaperoillamme ajan kai pitäisi sitten olla n.1,5 minuuttia. Mutta sekin varmaan tuntuu pienestä pitkältä. Tsemppiä!!!

Hurjalta kuulostaa, Helmi, tuo ex-miehesi nopeahko kihlautuminen. Vastahan te erositte! Mutta sellaisia ne miehet kai ovat, etteivät kovin pitkään viihdy yksikseen, eivät pärjää. Tiedätkö, onko tuo uusi suhde kuitenkin oikeasti alkanut vasta eronne jälkeen? Kuulostaa niin hirmu äkkinäiseltä. Ja lapsille se on iso muutos. Olisi ehkä teidän tapauksessanne hyvä, jos voisit (jos pystyt) tavata ex-miehesi uuden kihlatun niin sitten Sinulla on parempi fiilis ja mielenrauha jos/kun Osku on hänen hoteissaan...

Meillä on alkanut nyt sitten päiväkotiharjoittelu, ollaan pari päivää käyty siellä ihan pari-kolme tuntia kerrallaan. Kyllähän tyttö mussa varsinkin ulkona (kun on hirmuisesti hälinää ympärillä) roikkuu ja leipoo ja antaa hiekkakakkunsa mulle, mutta kaipa se tästä. Onneksi meidän tyttö ei ole ryhmänsä nuorin, kyllä ne pienimmät niin vauvoilta näyttävät (ja ovatkin) kun just ovat oppineet vasta kävelemään ja tutti suussa parkuvat päiväkotitätien syleissä. Kyllä se muakin riipaisee. Olen nyt vielä ensi viikon tytön kanssa siellä ja sitten hän jääkin jo yksin. Eli reilussa viikossa pitäisi kaikki rutiinit sisäistää. Katsotaan, mitä tulee...

Eipä muuta, taitaapi nyt päikkäriaika olla jo ohi eli pitää mennä. Se on moro!!

 

[helmi-74]

heipsun keipsun!

Täällä ei mitään kauhean ihmeellistä ole sattunut, tulin vain katselemaan mitäs muille kuuluu? Mulla on nyt parin päivän "lapsiloma" eli ovat exän luona viettämässä pitkää vkonloppua. Huomenna sitten tulevat takaisin.

Oskulle iski sitten uudestaan se pottalakko. Voe voe, mutta jospa se sitten innostuisi uudestaan siitä jahka näkee tarhassa muiden pottailevan. Ja Aada varmaankin lähtee kuukauden sisällä kävelemään niin kovat on menohalut neidillä.
Minäkin odotan jännityksellä tuota ensi viikkoa kun silloin aloitetaan tarhaharjoittelu. Aika lyhyeltähän tuo viikon sisäänajo tuntuu. Saas nähdä miten käy, kummat itkee enemmin...lapset vai äiti. Osku kyllä selkeästi jo kaipailee muiden ikäistensä seuraa, vaikka äiti taitaakin olla se kaikkein paras vielä....vaan äkkiäkös se siitä muuttuu.

Mitä tulee tuohon exän hurjaan vauhtiin niin en ole oikeastaan yllättynyt ollenkaan. Hän ei tosiaan osaa olla yksin ja nyt sitten kun kaikki epäilivät uuden suhteen toimivuutta niin on vähän kuin pakotettu näyttämään että se on se mitä hän haluaa. Itse olen toivottanut heille vain onnea, ihan jo lasten takia toivon onnistuvan. Epäilin minäkin josko olisivat jo kauemmin tunteneet, mutta kyllä on kuulemma salamarakastuminen. Ja kyllähän minultakin ensimmäinen vastaantuleva mies vei jalat alta. Tosin itse laitoin sille pisteen kun ajattelin että vaikka nyt tuntuu että olen yli erosta niin jos kuitenkin pitäisin varmuuden vuoksi hiukan aikaa yksikseni ja katsoisin asioden tasaantumisen ensin. Onhan eropäätöksestä vasta puoli vuotta.
Ja exän osalta tulee näitä odottamattomia ylläreitä harva se päivä. Milloin siirtelee tapaamisia tunnin varoitusajalla ja milloin mitäkin niistä sen enempää teitä rasittamatta. Mutta päivä kerrallaan. Nyt onkin ex kovan paikan edessä kun ajoista ja sopimisista on pidettävä kiinni visusti kun joutuu tarhan kanssa sopimaan hakemisensa ja tuomisensa silloin kun lapsia näkee, minä kun olen todennäköisesti aina silloin töissä!

Mitenkäs nuo sänkyharjoittelut sujuvat? Jokos olette kokeilleet? Meinasin myös siirtää Oskun ihan oikeaan sänkyyn. Vaari tuossa lupasi rakentaa siskoni kanssa (pukuompelija=ompelutaitoinen jota itse en ole) Oskulle sänkyyn sellaisen "katoksen" joka siis toimii vähän kuin telttana. Poitsu kun niin kovasti tykkää kun sängyn (nukkuu matkasängyssä) reunojen yli viritetään viltti. On kuin olisi luolassa, ilmeisesti antaa jotain turvallisuuden tunnetta. Vastaavanlainen viritelmä oli Ikealla, mutta se myytiin yhdessä sängyn kanssa ja se oli mielestäni aika korkea, joten kyhäämme oman.

Omaa kämppää ei ole vieläkään, mutta nyt on sentään vanha saatu myytyä. Elämä täällä meillä on kutakuinkin hanskassa ja ihan onnellisia olemme vaikken lasten puolesta voikaan puhua =) ...kyllä se tästä, hiljaa hyvä tulee, hosuen... no,niin, heh heh.

 

[SannaA]

Heipä Hei ja terveisiä Skånesta! Oltiin reilu viikon reissulla (auto-laiva) ruotsin sukulaisilla ja nyt ihanasti taas kotona...reissu meni hyvin ja pikku-ipana oli kovin innoissaan matkustamisesta, pallomerestä, seisovasta pöydästä, uusista paikoista ja tavaroista ja Helsingborgin katujen juoksemisesta Ihmeen helpolla meni kaikki...jopa miehen kanssa! Ja yhtään pissa tms. vahinkoa ei matkan aikana sattunut ja tyttö teki jo sitä, että neljänä yönä oli vaippa kuiva. Jokohan olisi jättämässä yövaippaa pois? Toiseksi ajattelin, että muistikohan se juoda tarpeeksi... Mutta on se niin ihana ja reipas tyttö!

Lastensänkyily: hyvin on mennyt, heti alusta saakka jäi omaan sänkyyn nukkumaan ja TOISTAISEKSI ei ole lähtenyt sieltä pois/perään huutelemaan. Aamuisin huutelee "mammaa" ja kun menen huoneeseen, niin ei haluakaan tulla pois sängystä vaan jää köllöttelemään. Välillä mäkin köllöttelen viereisellä sohvalla ja sitten tyttö nousee itse ylös. Reissussakin pidin matkasängyn luukkua auki, niin pääsi sitten herättyää ja tarpeeksi pötköteltyään nousemaan itse pois sängystä. En ole vielä kertonyt tytölle, että se VOI nousta jos ei nukuta, että se ei sitten keksi nousta illalla pois sängystä...
Mutta on tuossa lastensängyssä omatkin ongelmansa...meillä ennen niin rauhalliset yöt on muuttuneet kerran yössä -rauhoitteluksi. Eli milloin makaa poikittain, milloin on käsi turvalaidan välissä tai kun nämä kaikki oli eliminoitu, niin olis sitten kääntynyt mahalleen jalat tyynylle poikittain...eli kerran yössä saa ainakin käydä. Ja nyt se näköjään just itkee jotain mutta mies meni. Näkee varmaan vain unia kun rauhoittuu kuitenkin sitten niin helposti...
Hassua vain kun nyt sitten kaikki viimeisetkin vauvakamojen rippeet on poissa kun pinnasänky ja syöttötuoli lähti...äkkiä se aika vain meni!

Ja mitä noihin hätäsiin miehiin tulee, niin kokemusta on...mun exä on kanssa säätänyt vaikka mitä tän 6.n vuoden aikana kun me erottiin...heti osti talon yhden tytön kanssa, sitten pyöritti useampia nuorehkoja neitosia yhtäaikaa ja meni 3kk:n tutntemisen jälkeen kuitenkin itseään vanhemman kanssa naimisiina josta sai eron tuossa jonkin aikaa sitten. Nyt on vähän rauhallisempaa kun seurustelee naimisissa olevan naisen kanssa... Häslää niin kauheasti, että ei ehdi keskittymään mihinkään olennaiseen! Olisi vissiin omien puheidensa mukaan sen perheen halunnut...no, nyt sitten käy välillä hoitamassa meidän ipanaa
Tsemppiä sulle Helmi! Osaan ajatella omalle kohdalle, että miltä tuntuisi pistää lapset vieraan naikkosen hoitoon...

Ja vielä, on näköjään "kansainväliset hoitoonajoviikot" meneillään kun meilläkin se alkaisi ensi viikolla Uskon, että se menee ihan hyvin, tyttö on niin reipas. Vielä kun äiti saisi sen työpaikan...

Kuulemisiin!

 

[AnniinaA]

Hei pitkästä aikaa ja nyt Espoosta! Muuttamisessa ei ole ollut mitään isompia kommelluksia, mutta tavaroiden paikalleen saaminen ainoana aikuisena on tuskastuttavan hidasta. Käytän tosin kolmen viikon ajan "subjektiivista päivähoito-oikeutta" eli Minni on jo normaalipituisia päiviä päiväkodissa, koska ilman niitä en saisi ikinä tätä paikkaa kuntoon. Illalla Minni on nimittäin ihan "äiti-äiti", siskojen leikkiseura ei juurikaan kelpaa.

Päivähoitoon tutustuminen sujui meillä aluksi todella hyvin, Minni ei olisi 3 ekana päivänä suostunut millään lähtemään sieltä pois. Sitten uutuudenviehätys alkoi karista ja 10. aamuna naama oli eka kertaa mutrulla. 11.-13. aamuna itketti, mutta sitten alkoi taas helpottaa, ja äidin poistuttua hän on ollut ihan tyytyväinen jokaisena päivänä, kovasti hoitajat ovat kehuneet reippautta ja toimeliaisuutta. Ryhmässä on tuntemattomasta syystä tällä hetkellä tilaa eli vain 9 lasta, 3 hoitajaa ja laitosapulainen. Minni on nuorin eli kaikki osaavat kävellä, syödä, vähän puhuakin! Varmastihan kunnallisella ei kauaa pidetä paikkoja tyhjänä, mutta hyvä, että aloitusvaiheessa on tädeillä ollut hyvin aikaa Minnille. Yksi hoitajista on meille tosi tuttu isommilta lapsilta ja muidenkin kasvot olivat tutut.

Minni on sen verran lyhyt, ettei hänellä ole "toivoakaan" päästä kiipeämään pinnasängystä pois, joten jatkamme vielä sen käyttöä. Entinen jäi Sveitsiin ja saimme 2 kk nuoremman serkun pinniksen... Näillä näkymin he tarvitsevat sen takaisin ensi maaliskuussa, joten Minni siirtyy viimeistään silloin lastensänkyyn, mutta tähän ruljanssiin en halunnut vielä sitä vaihetta, että hän tulee sata kertaa sängystä pois. Varmaan aikuis-Minnin perheessä kannattaisi vaihtaa sänkyä ennen uutta tulokasta, tai sitten pidätte vähän aikaa kahta pinnistä, saahan ne myytyä eteenpäin.

Syöttötuolikin meillä on vielä ahkerassa käytössä. Nyt Minni on tosin alkanut aina syönnin päätteeksi nousta siinä seisomaan - mulla on ikävä ihanaa Ikean huippuhalpaa syöttistä, jossa on säädettävä vyö estämässä tätä, mutta sinnehän sekin jäi Sveitsiin kuten muutkin huonekalut. Seisomisesta huolimatta ajattelin kyllä jatkaa vielä, sillä ei Minni kyllä pysty itse syömään, jos hän istuu tavallisella tuolilla. Mikä on lastentuoli, josta SannaA mainitsi? Pikkuserkku on 2,5 v eikä suostunut edes lainaamaan omaa syöttistään, kun kävimme kylässä, joten ei kai siitä niin kiirettä ole luopua.

Menen siis töihin 3.9. ja sitten tämä käytännön yksinhuoltajuus pääsee oikein testiin. Pahoin pelkään, etten juuri koskaan ehdi täällä kirjoitella, sillä tarvitsen melko paljon untakin vaativan työn takia. Mutta käyn ainakin lukemassa teidän kuulumisia ja ehkä aina joskus kirjoitankin. Tsemppiä kaikille äidille, työhön menijöille ja perhettä lisääville tasapuolisesti!

 

[SannaA]

Tervetuloa Suomeen AnniinaA!! Varmasti on kaikenlaista puuhaa, eikä aina niin helppoa ole kun "yksinhuoltajana" kaiken saa touhuta...

Mutta se lastentuoli...ne on niitä Ikean malliston tuoleja, vähän pienempi kuin aikuisten tuoli ja pidemmät jalat, että ylettyy paremmin pöydän ääreen (ei kuitenkaan yhtä korkea kuin syöttötuoli). Toivottavasti Teidän syöttötuoli ei kaadu niin helposti kuin meidän, mua rupeaa aina vieläkin ahdistamaan jos näen jonkun muun lapsen nousevan seisomaan syöttötuolissaan.

Nyt täytyy mennä laittamaan ilta puuroa. Vaikka mulla olis nyt kyllä monta ihmetyksen aihetta erilaisista lastenhoitotavoista mantereiden välillä (ameriiikan serkut on kylässä). Palataan...

 

[Ultsu]

Heippa täältäkin suunnasta ja tosiaan tervetuloa Espooseen, AnniinaA! Meillä on myös nyt päiväkotirumba jo käynnissä ja ihan hyvin on mennyt. Aamulla kun vien tytön sinne on tosin aina eroitku, mutta yritän aina lähtiessäni urheasti hymyillä (hoitajien kehotuksesta) ja sekin itku on aina kuulemma pian loppunut kun olen lähtenyt. Meidän tytsy on ryhmänsä kolmanneksi nuorin, ryhmässä on nyt 11 ja 12. on tulossa. Hoitajia on kolme, tosin joskus iltapäivisin vain kaksi kun sen hoitajan työvuoro päättyy, joka on tullut jo ennen aamuseitsemää. Eli nämä lakisääteiset määräykset ovat osittain silmänlumetta. Ja jos on kaksi hoitajaa ja kymmenkunta lasta, niin kädet ja silmät eivät riitä joka suuntaan. Pitää vain toivoa, ettei mitään pahempia vahinkoja satu.

Mulla alkaa ensi viikolla työt ja nyt olen jo tehnyt valmistavia töitä, joten kyllä nämäkin päivät vierähtävät nopeasti. Mutta toivottavasti se tästä, kunhan pysytään terveinä.

Syöttötuolista sen verran, että meillä on Stokken Tripp Trapp, joka ei kylläkään normaalikäytössä pääse kaatumaan, meillä on siinä vielä turvakaarikin käytössä eli vaikka tytsy joskus ponkeekin pystyyn, hän ei pääse siitä pois. Lähikuukausina otetaan sitten kaari pois ja opetetaan tyttö "oikeasti" kiipeämään tuoliinsa. Ja tuo Tripp Trapphan on siinä mielessä hyvä tuoli, että siitä tulee iän myötä ihan tavallinen tuoli. Vaikka tuoli maksoikin, ei kaduta yhtään, päinvastoin.

Päiväkodissa tyttö nukkuu tosiaan päikkärinsä laatikkosängyssä, mutta kotona matkasängyssä kunnes oppii kiipeämään lastensänkyyn ja pois - turvallisesti. Jotenkin hän sinne menee jo nyt, mutta vähän hirvittää katsella sitä touhua.

Syksy tekee tuloaan, taasko se kesä jo vierähti ohi? On pitänyt jo myssyt ja lapaset ottaa tytölläkin käyttöön, huh huh.

Muttei muuta, hyvää päivänjatkoa!!

 

[helmi-74]

tere tere!

Ekaa vapaapäivää viettelen töistä. Lapset lähti aamupäivällä tarhaan ja haen ne tuossa muutaman tunnin päästä (kunhan olen saanut muutaman asian hoidettua).

Tarha (nyt siis toista viikkoa) menee jo hyvin. Tänään ekaa kertaa Osku vain vilkutti liukumäestä kun lähdin menemään. Aada sitten ikävöikin vähän enemmän, kunnes keksii jotain muuta.
Eka pöpökin sieltä jo saatiin eli viime vkonloppu meni räkätaudissa meillä kaikilla, onneksi meni nopeasti ohi...tai ohi ja ohi, mutta kuumetta ei ole enää. Olisi ollut kurja joutua heti siirtämään töiden aloitusta. Eli sekin on jo käynnissä ja jo kahden päivän jälkeen olen ihan naatti iltaisin. Uutta asiaa tulee niin kauhealla vauhdilla ja kaikki pitäisi saada sisäistettyä, aivot käy ylikierroksilla. Muutama ikävä yllätys työaikojen suhteen tuli esille, mutta katsotaan nyt kuinka meidän käy. Voi olla, että joudun kieltäytymään aikaisimmasta aamusta (klo 7 aloitus) kun tarhakin aukeaa vasta klo6.30 ja täältä on kuitenkin matkaa tuonne Espooseen. Mutta haluaisin kokeilla sitä koska silloin pääsisin jo ajoissa töistä ja jäisi enemmän aikaa illalla lasten kanssa... Aada kun joka tapauksessa nousee aina klo 6 tietämillä ja menee illalla viimeistään klo 19.30 nukkumaan.

Ex jälleen kerran perui tapaamisen sairastelun vuoksi (omansa). Saisi pitää itsestään parempaa huolta, on niin usein kipeänä. Tekee edelleen kauheasti töitä ja sitten vielä "viihdyttää" uutta perhettään. Sielläkin kun on toisella puolella ilmennyt nyt pahoja ongelmia exän kanssa. Oma on soppansa ja sanoinkin, että se ei saisi vaikuttaa näiden pienten elämään...mutta väkisinhän se kuitenkin kuvioita sotkee. Sääliksi käy ne viattomat lapset siellä. Minulle olisi asiasta tilitellyt, mutta pyysin olemaan kertomatta. En halua ottaa kantaa koko asiaan, sanoin vain, että muistakaa kaikessa nyt kuitenkin että mukana sotkussa on myös pieniä lapsia joiden oikeuksia pitää valvoa olisi se sitten miellyttävää tai ei. Mutta näiden ongelmien takia ei esim. voinut nytkään (perumansa tapaamisen siis) hakea lapsia luokseen vaan olisi tullut niitä tänne katsomaan. Voi voi.

Iloisempiin asioihin. Meillä nyt kuitenkin menee kolmestaan loistavasti. Lapset ovat ihania ja tulevat hirmuisen hyvin keskenään toimeen. Naurattavat toisiaan vuorotellen ja tarhassakin Osku aina muistaa vahtia Aadan perään. Mutta neiti osaakin jo seisoa ilman tukea eli kun on niin liikkuvainen niin Oskukin jaksaa touhuta kanssaan enemmän.

Kohta ruvetaankin sitten valmistelemaan 2v. synttäreitä! Ei mene enää kuin muutama kuukausi kun Aadakin on jo 1v. Niin se aika kuluu siivillä.

Mites SannaA, jokos olet töitä löytänyt? Millä alalla olet? Tiedän ainakin kaupanalalta muutaman vapaan paikan...

 

[Ultsu]

Iltaa pitkästä aikaa... Tulin nostelemaan meitä ja samalla laitan pikakuulumisia. Eli takana on kahden viikon työrupeama ja tytön päiväkotirumbaakin jo kuukauden päivät. Kaikki muuten ihan hyvin, mutta meidän tytöllä on selvästi alkanut uhmis. Päiväkodissa tätien mukaan hän on niin yhteistyöhaluinen ja ihana tyttö, mutta sitten kun äiti tulee hakemaan päiväkodista alkaa meillä kaikenmaailman rähinät, milloin mistäkin syystä. Ja meikäläinen on työpäivän jälkeen muutenkin ihan tarpeeksi väsynyt eikä mitään ylimääräisiä purkauksia jaksaisi. Pahimmat tilanteet syntyvät siitä kun annan tytön valita kahden asian välillä, sitten kun hän ei tee oikein kumpaakaan, teen valinnan itse ja sitten alkaa hirmu huuto. Ja sitä hysteriaa kestääkin sitten vähintään 15 minuuttia. Ja heti kun yksi episodi on ohi, tyttö vetää herneet nenuun seuraavasta asiasta ja siinähän se ilta meneekin kivasti...

Onko tämä kuvio teille tuttua? Mietin, milloin pitäisi ottaa se kuuluisa jäähypenkki tms. käyttöön? Toisaalta yritän sivuuttaa kaiken turhan käninän, ettei siitä tule tytölle keino saada huomiota. Mutta rasittavaa tämä on. Jotenkin nyt kun olen hänen kanssaan vähemmän ajallisesti, sitä haluaisi sen vähän ajan olla yhdessä mukavissa merkeissä. Mutta pakko sitä on joskus kieltää ja kasvattaakin, ei auta. No, katsotaan, miten kauan tätä kestää.

Nuhaa ja yskää on tytöllä ollut toisesta päiväkotiviikosta lähtien, ei meinaa tuo köhä lähteä millään. Ja yskänlääkettä ei tyttö suostu ottamaan, sitä on yritetty puoliväkisinkin huonolla menestyksellä. Onko teillä ideoita, miten hoitaa kuumeton yskä pois? Ei olla lääkärissä käyty kun tyttö on muuten virkeä. Höyryhengittelyäkin kokeiltiin, mutta se meni vähän pelleilyksi kun tyttö ei malttanut istua paikoillaan laitteen äärellä, rupesi vain sähköjohdot kiinnostamaan. Meillä siis on sellainen Omronin höyryhengityslaite, ihan hyvä vehje sinänsä, mutta noin pienellä ei toimi.

Tuli ehkä vähän valitusvirsi, johtunee omasta väsymyksestä. Mutta kyllä se taas tästä. Viikonloppuja ja kirjoitelkaa!