Toggle sidebar

Jätin tänään 5-vuotiaan yksin kotiin...

Vastaa
Ei kyllä kävis miellessäkään jättää meidän 5v yksin kotiin niin etten olis huutoetäisyyden päässä. Sen verran on siskon kans ollu yksin kun käytän koiraa ulkona ja pihalla ovat keskenään. Oma 7vuotiaskaan ei oo halunnu vielä jäädä yksin kotiin edes sen kauppareissun ajaksi. Kerkeehän tuo opetella vielä
 
Ap ei näe metsää puilta ja pitää pientä lastaan isompana kuin mitä tää oikeesti on :|
Ei 5v:n kuulu olla yksin tuntia joku postilaatikko käynti on ok, mut tunnin kauppa/labra tms. reissu ei oo oiken lasta kohtaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras3:
Ap ei näe metsää puilta ja pitää pientä lastaan isompana kuin mitä tää oikeesti on :|
Ei 5v:n kuulu olla yksin tuntia joku postilaatikko käynti on ok, mut tunnin kauppa/labra tms. reissu ei oo oiken lasta kohtaa.
Click to expand...

Ja usein joutunut yksin heräämään ja kotona ei olekaan ketään. Ei osaa (kai) vielä lukea niin ei voi mitään viestiäkään jättää. Ahdistaa tuon pienen lapsen puolesta.
 
Olen myös sitä mieltä ettei yhdenkään 5-vuotiaan aika ole olla kotona yksin tuntia!!Ihan liian suuri vastuu lapselle kodista ja itsestään.Ikinä en ole jättänyt vaikka sitä haluttu onkin ja lapset koettu luotettaviksi.Eskarilainenkaan ei ole ollut todellakaan yksin kotona.Taisi olla ekaluokalla kun jäi ekakerran yksin kotia hetkeksi! :)

Onnettomuushan voi käydä sille 8vuotiaallekin tai 13, että siitä on kai turha spekuloida mitä sitten juttuja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras3:
Ap ei näe metsää puilta ja pitää pientä lastaan isompana kuin mitä tää oikeesti on :|
Ei 5v:n kuulu olla yksin tuntia joku postilaatikko käynti on ok, mut tunnin kauppa/labra tms. reissu ei oo oiken lasta kohtaa.
Click to expand...

Mä olen käynyt kerran kaupassa, 3 varttia meni tänään. Kaksi kertaa olen käynyt labrassa aamulla, aikaa mennyt alle puoli tuntia. Minä tunnen lapsen parhaiten. Miten se on kaikkien mielestä ok, että lapsi on nuorempana ollut sisällä pitempiä aikoja yksin? Monet päästävät lapsensa ulos yksin saman ikäisenä. Minä en tee niin päin. Koen, että koti on turvallinen tälle pojalle. Poika kokee samoin.
 
[QUOTE="vieras";23241371]Ja usein joutunut yksin heräämään ja kotona ei olekaan ketään. Ei osaa (kai) vielä lukea niin ei voi mitään viestiäkään jättää. Ahdistaa tuon pienen lapsen puolesta.[/QUOTE]

Ei ole herännyt yksin kertaakaan. Toki ollaan käyty läpi mitä tekee, jos herää enkä ole vielä tullut kotiin. Siis niinä kahtena kertana, kun olen käynyt labrassa.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia:
En oo ajatellut tehdä. Se kun ei loppujen lopuksi minuun mitenkään vaikuta, jos lapselle jotain joskus noiden reissujen aikana tapahtuu.

Mutta mieti hieman itsekin, alan ihmisenä, että onko 5 v lapsen yksinolo todellakin täysin ok.
Click to expand...

Voi jumanskuikkeli. Täällä esität suuria mielipiteitä siitä, miten kamalssa jamassa apn perheen elämä on, mutta kun tarjolla olisi mahdollisuus "parantaa" tilanne suljet silmäsi? Ihan turha enää lässyttää.

Ja itse en koe tätä minään pahana mutta jos sen noin pahana kokee kuin sinä annat ymmärtää ni luulis toimivan. Mutta ei kunhan kiillottelet kehääsi ja kuvittelet olevasi NIIIIIIIIIIIN paljon parempi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huom harmaana:
Järjen ääni, joka tuntuu olevan tässä keskustelussa jotenkin käsittämättömällä tavalla vähemmistössä.
Minusta se olisi hyvin epäreilua olettaa 5-vuotiaalta tuollaisia asioita. Mikseivät lapset saa enää olla lapsia ilman tuollaista vastuuta?
Click to expand...

Ihmettelen itsekin tätä asiaa. Ei 5-vuotiaan kuulu olla yksin. Ennen vanhaan koululaisenkaan ei tarvinnut olla yksin. Äiti oli kotona. Nykyään lapset joutuu olemaan aika pienenä jo yksin.

Onko se joku saavutus että lapsi osaa olla yksin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Ihmettelen itsekin tätä asiaa. Ei 5-vuotiaan kuulu olla yksin. Ennen vanhaan koululaisenkaan ei tarvinnut olla yksin. Äiti oli kotona. Nykyään lapset joutuu olemaan aika pienenä jo yksin.

Onko se joku saavutus että lapsi osaa olla yksin?
Click to expand...

No ei ainakaan 70-luvulla ollut. Mun äiti oli yksi harvoja kotiäitejä, muut lapset kulkivat avaimet kaulassa pitkin kyliä.
 
En jättäisi omaa lastani vielä 5-vuotiaana yksin kotiin. En uskaltaisi, enkä haluaisi.

Mutta kylläpä muuten ottaa päähän nuo Anatolian kommentit ja ainainen pätemisen tarve. Tulee aina sellainen fiilis Anatolian kommenteista, että hän kokee JOKA asiassa olevansa oikeassa ja parempi kuin muut; nostaa itsensä jalustalle ja sieltä sitten jakelee ylväästi omia mielipiteitään muille, vähä-älyisille.
 
Meidän esikoinen oli 5½-vuotiaana puolisen tuntia yksin. Heitteillejättöä? No tuskin.

Hänellä oli kännykkä jolla soittelikin meille pari kertaa, oli myös soitellut molemmille mummoille että hän on yksin kotona. :D Katsoi tv:tä kun tultiin kotiin.
 
Selasin uudestaan ketjua ja yllätyin miten vähän kannustusta ja kiitosta ja vastaavasti miten paljon kritiikkiä ap on saanut.
Itselleni alkuperäinen viesti oli lähinnä herättävä tyyliin: "Kappas, tuollaisen innostavan ja palkitsevan onnistumisenkokemuksen olen huomaamattani kokonaan riistänyt omilta pienimmiltäni. Pitääpäs korjata asia heti kun sopiva tilaisuus ilmaantuu."

:)
 
Muistan kun olin 6-vuotias, niin äitini jätti minut "vahtimaan" pikkusiskoani, joka oli vauva, kun kävi itse kaupassa. Kauppa oli ihan vieressä, ja äidillä ei varmaankaan mennyt kuin korkeintaan 15min. Vauva nukkui, ja äitini vannotti, että en saa ottaa sitä pinnasängystä pois. Lupasin pyhästi.

Annas olla, kun ovi äidin perässä sulkeutui, niin menin heti ottamaan siskoni pinniksestä. Siinä touhussa kolhaisin vauvan pään ja tämä alkoi huutaa hysteerisenä. Laitoin vauvan äkkiä takaisin sänkyyn ja äidille sanoin, että se heräsi huutamaan. En uskaltanut tunnustaa ottaneeni hänet syliin ja kolhineeni. Kärsin pitkään pelkotiloista, että kolhu olisi aiheuttanut siskolle aivovamman..itkeskelin asiaa monina iltoina. Vasta pitkän ajan päästä uskalsin huokaista helpotuksesta, kun näin, että sisko oli ihan normaali.

Minulla itselläni on neljä lasta, ja vaikka monissa suhteissa olenkin aika rento (esim. voin jättää vauvan autoon, kun käyn nopeasti kaupassa ym.) niin olen sitä mieltä, että viisivuotiaalle tunti on liian pitkä aika olla yksin. Siinä ajassa kun ehtii tapahtua vaikka mitä. Minäkin olin äidin mielestä "järkevä, reipas ja luotettava" lapsi, mutta niin vain tein sellaisen typeryyden, että siskoni sieltä pinniksestä otin.
 
Mielenkiintoinen ketju. Ainokaiseni on kohta 6-vuotias ja en jätä häntä kuin roskiksella käynnin ajaksi. On erittäin luotettava, rauhallinen ja fiksu lapsi, varmasti pärjäisi vaikka tulisi tulipalo tai mitä tahansa rosvoja tai raiskareita. Mutta se mielikuvitus! Hän on kuitenkin vasta 5-vuotias, ja kun päähän pälkähtää mitä erilaisempia ajatuksia, niin on minun mielestäni mun tehtäväni aikuisena olla tavoitettavissa heti eikä tunnin päästä, jotta toinen ei joudu niitä pelkojansa yksin pohtimaan. Ja hän ei muuten myöskään ulkoile yksinään.
 
Meillä 5,5v oli paljon luotettavampi yksinolija kuin nyt 7-vuotiaana. Nykyään on lennokkaita ideoita mihin aikaa käyttää ja kovat luulot omasta 'korkeasta' iästä. 5-vuotiaana rakensi tuntikausia legoilla tai selasi kirjoja.

Olin huutoetäisyydellä silloin kun oli 5v, en olisi uskaltanut jättää muuten. Mutta joka päivä oli yksin kun nukutin vauvaa pihalla yli tunnin, tein pihatöitä jne. Onnellinen oli kun sai olla yksin. Ja löytyy apu nykyäänkin läheltä jos tulee mikä tahansa ongelma. Joku turvallinen ihminen olisi hyvä olla lähistöllä pienellä koululaisellakin.

Lapset on tosi erilaisia tämän suhteen. Lisäksi vaikuttaa se, miten on kasvatettu. Onko opetettu käyttämään omaa päätä ja luottamaan lapseen pienissä erissä. Jos lapsen puolesta on ajateltu ja tehty pienestä lähtien, ei hän yhtäkkiä kypsy itsenäisemmäksi.

Minusta lapsen pitää saada kokeilla yksin oloa, vähän kerrallaan, omien tuntemusten puitteissa. Ei muuten opi luottamaan omaan pärjäämiseensä. Se ei tarkoita että pitäisi hylätä.
Ei kotiin jättäminen ole ikinä 100% turvallista, mutta ei ole yksin pihalla oleminenkaan ja silti useat 5veet ovat pitkäänkin naapuripihoilla yms poissa valvovan silmän alta. Ja oliko kyseessä 5v täyttänyt vai tänä vuonna eskarin aloittava; useimmiten se ei herätä niin suurta kummastusta jos 6v harjoittelee olemaan yksin välillä ;)

Ja ei todella ole kouluikäisenkään turvallista, ei lapset yhtäkkiä opi ja kypsy itsenäisemmiksi vaikka paljon tapahtuukin 6-7 ikävuosien välillä. Ei 5v niin kun ei 7veekään ole luotettava, siihen ei kannata tuudittautua. Yllättävässä tilanteessa saattaa toimia täysin vastoin odotuksia.

Yhtä tavallista on sekin, että noudattaa tarkasti annettuja ohjeita silloinkin kun se on aivan järjetöntä. Esim. hyvin kuuliainen lapsi ei ihan heti sisäistä, että hätätilanteessa on sallittua rikkoa vaikka ovi tai soittaa jollekin keskellä yötä. Ei lapsi ole täysioppinut yksinolija vielä vuosiin koulun alkamisen jälkeenkään.

Sen takia ovat niin riskialttiita liikenteessäkin. Kehitys ja elämänkokemus vaan ovat 7-vuotiaan tasolla vaikka olisivat minkälaisia luonteeltaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Ihmettelen itsekin tätä asiaa. Ei 5-vuotiaan kuulu olla yksin. Ennen vanhaan koululaisenkaan ei tarvinnut olla yksin. Äiti oli kotona. Nykyään lapset joutuu olemaan aika pienenä jo yksin.

Onko se joku saavutus että lapsi osaa olla yksin?
Click to expand...

Milloin ennen vanhaan? Jos tarkoitat pari sukupolvea taaksepäin niin saattoi kotona olla joku, mutta ei välttämättä ollut kotona vaan tilan töissä, kaukana ja pitkään. Isommat lapset vahtivat pienempiä vaikkeivät olleet isoja itsekään.

Jos tarkoitat muutama vuosikymmen sitten, niin tavallista oli kulkea avain kaulassa eikä ollut minkään sortin aamu- ja iltapäiväkerhoja kuten nykyään. Pelkästään koulumatkat saattoivat olla moninkertaiset nykyisiin verrattuna eikä ollut kunta huolehtimassa kuljetuksista.

Mistä juontuu mielikuva vanhoista hyvistä ajoista, jolloin naiset ovat hääränneet keittiössä lasten kirmatessa koulusta kotiin? Ei sellaista aikaa ole koskaan ollutkaan. Ennen ja nykyään on ollut yksittäisä perheitä, joissa on voinut olla äiti kotiäitinä, mutta ei se mikään valtavirran tapa ole ollut.
 
Mä en tietenkään aloittajan lasta tunne, mutta ensiajatukseni on, että kuka tahansa 5-v on liian pieni jäämään yksin kotiin pidemmäksi aikaa 10-15min. Sanoin jo toisessakin ketjussa, että taitaa mun lapsissa olla joku vika kun ei ne osais puhelinta käyttää soittaakseen mulle jos olen jossain poissa. :( Toisaalta olen kiitollinen siitä, etten ole koskaan itse kokenut tällaista tarvetta, että heidän pitäisi jäädä yksin kotiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vakava sosiaalitapaus:
Miksi sairaala tai poliisit tiedottaisivat vasta tuntien päästä, jos henkilöllisyys on tiedossa? Mulla on aina henkkarit mukana. Vai oliko tässä nyt se mahdollisuus, että palan tuntemattomaksi jossain oudossa onnettomuudessa?
Click to expand...

Itse kun olen sairaalassa ollut töissä, niin olen huomannut, että henkilöllisyyden selvittäminen saattaa usein kestää pitkäänkin, vaikka henkilöllä olisikin henkkarit mukana. Esim. autokolarissa naisten käsilaukut saattavat lentää satojen metrien päähän ja niiden sisältö varista sinne tänne. Tai sairaalassa saattaa olla niin kiire pelastaa ihmisen henkeä, että vasta kun hänet saadaan vakaaksi ja/tai leikkaussaliin, aletaan etsiä niitä papereita. Siinä saattaa kyllä mennä yllättävän paljon aikaa.
 
Meillä poika täyttää juuri 6v. Ei ole ollut vielä, kuin postilaatikolla käynnin ja roskien viennin ajan yksin. Periaatteessa voisi alkaa pikkuhiljaa kokeilla, kun on järkevä, fiksu poika. Kännykkäkin on, niin voisi soittaa tarvittaessa. Ehkä tässä kevään mittaan aletaan harjoitella, vaikkapa lähikaupassa käynnin ajan voisi olla kotona, jos tahtoo.
 
Tässä kävi jo ilmi, että jos minusta ei olisi alkanut kuulumaan, poika olisi soittanut jollekin muulle lähisukulaiselleen, kuten isälleen. Yksin hän ei olisi jäänyt, vaikka minulle olisi tapahtunut jotain odotamatonta.

Haluaisin vielä sen verran sanoa, että lapsi ei kokenut asiaa pelottavaksi, vaikeaksi tai vastuulliseksi. Ajatus lähti hänestä itsestään, ei minusta. En tietenkään joka asiassa ryntää tekemään niin kuin lapsi toivoo, mutta tässä tiesin vastaavien yksinolojen toimineen minun ollessa pihalla. Poika on ollut ylpeä siitä, että on saanut olla yksin ja pärjännyt. Hän ei ole kokenut minkäänlaista pelkoa ja toimintaohjeita kun käytiin läpi, hän silloinkin ylpeänä kertoi mitä missäkin tilanteessa tekisi. Minulle tämä oli enemmän arvostuksen osoitus poikaa kohtaan ja sellaisena hän sen myös otti.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa